Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista teidän omakotialueellanne on asua? Viihdyttekö?
11.06.2026 |
Sain inspiraation tähän, kun luin täältä toisesta ketjusta, kun eräs oli ulkomailla hetken asuttuaan ollut niin vaikuttunut sikäläisestä menosta. Oli mm. ollut paljon barbequekestejä, mihin heidätkin oli kutsuttu, vaikka olivat asuneet alueella vasta vähän aikaa.
Onko teidän alueellanne vilkasta sosiaalista kanssakäymistä lähiasukkaiden kanssa?
Tutustutteko mielellänne tai helposti naapurustoon vai oletteko mielummin yksityistä elämää viettäviä ettekä ehkä haluakaan mitään kanssakäymistä?
Vai haluaisitteko sitä, mutta syystä tai toisesta niin ei vain käy?
Kommentit (21)
Kilometrin säteellä kaksi naapuria. Entisiä maanviljelijöitä, kuten minun taloni entinen asukaskin oli.
Asun kirjaimellisesti keskellä ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdytään. Ollaan sosiaalisia ja meillä on paljon yhteisiä uttuja naapuruston ja paikallisten kansaa. Ja vaiimon työkin alueellaamme, joten lapsia kohtaa usein.
Mutta tykätään sitten vastapainoksi olla mökillä osa aikaa tosi rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sosiaalista kanssakäymistä naapureiden kanssa enkä halua että olisi. Vai luuletko ihan vakavissasi että Suomessa olisi jotain naapuruston barbequekestejä joissa hengaillaan punainen kaljakippo kourassa naapuruston kanssa.
No en luule. Mutta eihän sitä toisaalta tiedä, kun omat piirini ovat aika suppeat. Mutta tuskin tähänkään ketjuun sellaisia löytyy, katotaanhan nyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kilometrin säteellä kaksi naapuria. Entisiä maanviljelijöitä, kuten minun taloni entinen asukaskin oli.
Asun kirjaimellisesti keskellä ei mitään.
Minäkin haluaisin kokea tuollaisen asumistavan, mutta eipä taida enää tulla mahdolliseksi, kun ikä alkaa jo 6:lla ja ei ole omaa autoa.
Ap
Jos haluaisin sosiaalista kanssakäymistä, asuisin kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehditään ja muutama sana vaihdetaan, jos kasvokkain satutaan. En haluaisikaan enempää. En ole kovin sosiaalinen
Olen asunut maalla kohta 14 vuotta. Kertaakaan ei kutsuta kylään. Naapurit eivät päästä edes ovea pitemmälle. Minä kyllä olen tarjonnut kahvit useallekin, mutta ilmeisesti kyläilyperinne on muuten täysin tuntematon asia savolaisille. Olen kyllä jo laittanut paikan myyntiin. Haluan täältä pois, vähän sosiaalisempien ihmisten joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin sosiaalista kanssakäymistä, asuisin kerrostalossa.
Häh? Kokemuksieni mukaan ei ole nykyisin helppoa sielläkään.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin sosiaalista kanssakäymistä, asuisin kerrostalossa.
Miten kerrostalossa voi tutustua naapureihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut maalla kohta 14 vuotta. Kertaakaan ei kutsuta kylään. Naapurit eivät päästä edes ovea pitemmälle. Minä kyllä olen tarjonnut kahvit useallekin, mutta ilmeisesti kyläilyperinne on muuten täysin tuntematon asia savolaisille. Olen kyllä jo laittanut paikan myyntiin. Haluan täältä pois, vähän sosiaalisempien ihmisten joukkoon.
Heh, savolaiset ovat kyllä tunnestusti naapurillista porukkaa ja kahveja tarjotaan. Syy taitaa olla siinä ettei sinusta vaan pidetä :)
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut maalla kohta 14 vuotta. Kertaakaan ei kutsuta kylään. Naapurit eivät päästä edes ovea pitemmälle. Minä kyllä olen tarjonnut kahvit useallekin, mutta ilmeisesti kyläilyperinne on muuten täysin tuntematon asia savolaisille. Olen kyllä jo laittanut paikan myyntiin. Haluan täältä pois, vähän sosiaalisempien ihmisten joukkoon.
Kyläilyperinne oli vielä ainakin 60-70-luvuilla yleistä mun kokemusteni mukaan. Ja kokemukseni siltä ajalta ovat juuri Savosta. 80-luvullakin sitä vielä meidän piireissä ainakin oli, mutta sen jälkeen alkoi vähitellen hiipumaan. Jostain syystä tämä perinne ei ole tainnut luonnostaan siirtyä seuraaville sukupolville.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viihdy. 40 vuotta asunut täällä, Pohjois-Pohjanmaalla lestakylässä pakosta miehen, töiden ja lasten (+ nykyään lastenlasten) takia. Odotan että kuolen ennen miestäni. Jos mies lähtee ensin, niin tilaan muuttokuorman hautajaisten jälkeiseksi päiväksi ja muutan pk-seudulle. Täällä on ihan kamalaa: kyyläämistä, kateutta, juoruilua, vl-pennut kiusasivat lapsiani ja myös lastenlapsiani.
Viihdyn erinomaisesti. Ei ole kovin läheisiä sosiaalisia kontakteja, totta kai tervehditään jos nokakkain satutaan. Pienet joulumuistamiset viedään aivan lähinaapureille. Ja olen saanut spontaania apua kun on ollut raskaampi kodinkone tms. raijattavana. Hiljaisesti ja toisia häiritsemättä tässä kaikki eletään, ihan luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn hyvin. Ihan hyvät välit naapureihin, tervehditään ja vaihdetaan pari sanaa. Ei kyläillä. Joskus joku voi pyytää toiselta apua jossain tai työkalua lainaksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut maalla kohta 14 vuotta. Kertaakaan ei kutsuta kylään. Naapurit eivät päästä edes ovea pitemmälle. Minä kyllä olen tarjonnut kahvit useallekin, mutta ilmeisesti kyläilyperinne on muuten täysin tuntematon asia savolaisille. Olen kyllä jo laittanut paikan myyntiin. Haluan täältä pois, vähän sosiaalisempien ihmisten joukkoon.
Heh, savolaiset ovat kyllä tunnestusti naapurillista porukkaa ja kahveja tarjotaan. Syy taitaa olla siinä ettei sinusta vaan pidetä :)
Olipa siinä savolainen vastaus! :D eri
Viihdymme oikein hyvin. 11v vanha okt alue jossa n 40 taloa 3 kujalla kehänä valtavan leikkipuiston ympärillä. Meidän talommekin rajoittuu tuohon puistoon. Ei ympäriajo mahdollisuutta vaan umpikatuja.
Tunnemme lähimmät naapurit hyvin mutta emme juurikaan vietä aikaa yhdessä, kahvittele tms.
Toistaiseksi vain yksi mopojannu (nyk motoristi) joka lämmittelee peliään kesäiltoina klo 22 jälkeen. Olen kyllä suunnitellut ehdottavani hänelle pyörän viemistä korjaamolle jos käynnistyminen ja lämmittely kestää aina yli 10 min... Ruohonleikkurit ja trimmerit ei meitä häiritse.
Alueen faceryhmässä sovitaan pääsiäisen ja halloweenin kierrokset lapsille, kiva traditio
Asumme vanhassa puutarhakaupunginosassa. Mies on nyt jo kolmatta sukipolvea alueella. Tuttavallisuus ja poikkeaminen tontilla juttelemassa oli niin tavanomaista, että lopulta en suostunut olemaan enää pihalla ollenkaan. Viisi vuotta jatkoi kitkutella ja sitten räjähdin, koska en tiedä mitään niin ärsyttävää kuin epäkunnioittava käytös toisen tontin rajoja kohtaan. Minua pidetään hirviönä, mutta se on parempi ratkaisu kuin säikähdellä selän taakse hiipivää ja itsestään koko ajan puhuva naapuri. Myös aidan yli huutelu on loppunut. En edes kuulu naapuruston WhatsApp-ryhmään saati ottaisi osaa jokavuotisiin puutarhajuhliin jonkun pihalla.
Sijainti pk-seutu.
Paljon hyvää alueella ja lyhyt matka keskustaan. Kaupunki kaavoittanut alueen päin persettä. Ymmärtäisin, jos olisi vanhaa asumisaluetta, mutta ei. Tällä vuosituhannella tehty kaava, neitseelliseen peltomaisemaan. Kaavoitettu niin, että alueen läpi halkoo kokoojakatu joka aiheuttaa käsittämättömän liikennemelun. Tontit on pieniä ja talot ihan lähekkäin, joka sopii itselleni hyvin, mutta juuri se liikenteen melu jää kaikumaan rakennusten välille seisovana aaltoliikkeenä. Ja tietenkin uudet tulevat korttelit reititetään tätä samaa valtaväylää.
Kun muutin oli muutaman naapurin kanssa yhteisiä illanviettoja. Sitten tuli korona ja kaikki loppui. Nyt kaikki ovat itsekseen.
Ei ole sosiaalista kanssakäymistä naapureiden kanssa enkä halua että olisi. Vai luuletko ihan vakavissasi että Suomessa olisi jotain naapuruston barbequekestejä joissa hengaillaan punainen kaljakippo kourassa naapuruston kanssa.