Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pimeä nousee sarja oli mielestäni loistava. Viisikot myös, niistä ehkä sai traumoja, kun järsi kuivaa näkkileipää ja luki eväsherkuista. 😀
Pimeä nousee oli ihan huippu! "Kun Pimeä nousee sankka nämä kuusi sen torjuvat vasta..." Arturiaaniset legendat ja esikristilliset englantilaiset pakanatraditiot aaah. Ne oli niin jännittäviä.
Ihan parasta, kehtaisikohan vielä hiippailla nuorten osastolle kirjastoon ja lainata uudestaan. Tuosta on tehty myös elokuva, siis toisesta osasta. En pitänyt Merrimania näytelleestä, koska erosi niin paljon omasta kuvitelmasta. Itse mielsin jotenkin Gandalfin näköiseksi, joten häiritsi leffassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pimeä nousee sarja oli mielestäni loistava. Viisikot myös, niistä ehkä sai traumoja, kun järsi kuivaa näkkileipää ja luki eväsherkuista. 😀
Pimeä nousee oli ihan huippu! "Kun Pimeä nousee sankka nämä kuusi sen torjuvat vasta..." Arturiaaniset legendat ja esikristilliset englantilaiset pakanatraditiot aaah. Ne oli niin jännittäviä.
Mulla on ikää yli 50 v. ja luen nämä aina uusiksi parin vuoden välein. Loistavia kirjoja eivätkä pelottaneet, koska olin jo "vanha" kun tutustuin niihin.
Mutta Stephen Kingin "Julma leikki" on opus joka jätti jälkeensä kylmiä väreitä.
Vierailija kirjoitti:
Jörö-Jukka ja Mysteerien maailma. Jälkimmäisessä oli erilaisia yliluonnollisia/outoja tapahtumia, joistain jopa valokuvia. Tiedä sitten miten aitoja kuvat olivat, mutta kyllä niistä useampi painajainen ja valvottu yö irtosi.
Oliko se tuo Mysteerien maailma, jossa oli muun ohella juttuja itsestään palamaan syttyneistä ihmisistä? Valokuva tuhkaksi palaneesta ruumiista, josta oli vain jalka jäänyt palamatta, on iäksi syöpynyt mieleeni...
Tarzan-sarjakuvalehti, jossa astronautti sai säteilyä ja oli elävä muumio kun teki pakkolaskun viidakkoon...
No joo, täällä mainitut Noidan käsikirja, Kuu paistaa, kuollut ajaa ynnä muut kummituskirjat.
Meidän pienen sivukirjaston rajatietohylly oli kova! Siellä oli Valittujen Palojen Mysteerien maailma (myöhemmin/aiemmin julkaistu Salaisuuksien maailma -nimellä). Tuossa oli siis kaikkia, noh, mysteereitä: itsestäänsyttymistapauksia, kadonneita ihmisiä, Bermudan kolmion kirous, kummitusjuttuja, Loch Nessin hirviöstä, Bigfootista jne. Jäänyt mieleen etenkin valokuva puoliksi palaneesta jalasta jostakin itsestäänsyttymistapauksesta, hrrr...
Myös ufokirjat olivat jännittäviä ja pelottavia: Tapani Kuninkaan Ufojen jäljillä, myöhemmin 1990-luvulla ilmestynyt 100 ufoa Suomessa jne. Näitä kun luki, niin ei uni tullut ihan heti silmään. Kaverini lainasi jonkun ufokontaktikirjan, jossa oli humanoidi kannessa ja sitä kirjaa ei pidetty kansi ylöspäin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Grimmin satu "Juniper tree", suomekielistä nimeä en muista. Äitipuoli tappaa pojan (jättää tämän pään arkun kannen väliin niin, että pää irtoaa) ja salaa murhan leipomalla pojan piiraaseen ja syöttää sen tämän isälle. Siis miten tuollainen voi olla lasten satukirjassa😳
Valittujen Palojen Tiedon rajamailla oli sukulaisvierailuilla ehdoton suosikki. Sitä luettiin silmät pystyssä, selkä myttyrällä jossain nurkassa melkein koko vierailuaika. Tuossahan oli kaikenlaista kummitusjutuista, UFOista, noituudesta, pyramideista, erilaisista hirviöistä ym. Ehkä tuo edellä mainittu Mysteerien maailma on uusi versio samasta kirjasta? Täytyi ostaa itselle kirpparilta tuo Tiedon rajamailla, kun kerran tuli vastaan. Jännä sinänsä, en antaisi oman, aika herkän 13-v. pojankaan vielä lukea sitä. Hän jää helposti miettimään ja pohtimaan ja näkee painajaisia. Silloin, kun itse olin pieni, sain lainata kirjastosta mitä tahansa eikä kukaan puuttunut... Samat kirjat on aiheuttaneet kammotusta, esim. Noidan käsikirja, Kingin Se ja Uinu, uinu lemmikkini, jotkut Peter Straubin kirjat... Jotain aika roiseja seksikohtauksia muistan lukeneeni, esim. Eric van Lustbaderin ninjapalkkamurhaajakirjoista. Ja olin varmaan jotain 10-vuotias silloin. Pimeä nousee -kirja pelotti ensin niin paljon, että piilotin kirjan vaatekomeroon vaatteiden ja laukkujen alle mutta sitten, kun sen kirjan luin, ihastuin sarjaan aivan totaalisesti. Edelleen aikuisena luen koko sarjan silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kingin Hohto, Lemmikkien hautuumaa ja Cujo, olivat kirjahyllyssä kotona ja ala-asteikäisenä tuli luettua, auta armias miten pelkäsin (Auta Armias Paasilinna luin kanssa, olin lapsi ja itkin koiramme puolesta, joka kuoli eikä ehkä pääsisi taivaaseen, tuossahan se sika rukoili :). Jopa aikuisena Hohto on loistava kauhukirja, ne liikkuvat pensaat karmivat, samoin kummitusten baari.
Cujoa lukiessa mietin, että mitä jos perheemme sakua puree veikauhuinen elukka ja sitten jään jumiin. Onneksi äiti kertoi, että koira on rokotettu. Ilman sensuuria tuli luettua kyllä kirjoja.
Useasti jo mainittu Pimeä nousee sarja oli niin jännittävä, että piti lukea silmät sirrissä ja sitten sitä pelkäsikin mennä nukkumaan. Nyt olin jo unohtanut, palasi mieleen kun näin otsikon :)
Aivan pienenä kammoksuin äitini vanhaa satukirjaa, jossa oli pelottavia kuvia, yhdessä tarinassa (olisiko ollut Satakieli) nukkuvan ihmisen päällä leijui luurankomainen piru ja siitä sain kyllä painajaisia :( ihme kuvia sitä lasten satuihin piti tyrkätäkin.
Kerran löysin isän pornokirjasia kätköstä, ne olivat nuoren tyttösen mielelle "erikoisia", varsinkin ne, joissa kuvattiin isoja elimiä ja miten nuoria tyttöjä puhkottiin niillä. Ajatuskin karmi XD. Sen takia ne olivat kätköissä, ettei lapset lue, mutta kyllähän lapset penkovat kaappeja. Nyt kun miettii, miten netin maailma saattaa aueta liian varhain, niin eihän nuo novellit olleet yhtään pahoja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kirjakerhosta tuli myös Cooperin kirja "Yllä meren, alla maan" tai jotain, joka kuulunee sarjaan pimeys nousee. Pidin silloin kirjaa tosi hyvänä ja olen vasta aikuinena lukenut aiemmat osat. Tuli myös kirja, jotain silta yli toiseen maahan tms. joka oli tosi satuttava kertomus pojasta, joka ystävystyi naapurin tytön kanssa, joka kuoli. Kamala miten tämä nostaa muistoja!
"Yllä meren, alla kiven", joka on Pimeä nousee -sarjan ensimmäinen osa. (Yllä meren, alla kiven; Pimeä nousee; Viheriä noita; Kuningas Harmaa; Hopeapuu.)
Tuo toinen on sitten Silta salaiseen maahan eli Bridge to Terabithia, jonka muistan itse lukeneeni koulussa englanniksi kolmannella luokalla ja järkyttyneeni lopusta.
Kiitos! Tuli asiaa kotitalon varastoihin, löytyisivätkö vielä sieltä:-) Muitakin tosi hyviä kirjoja tuossa kirjakerhossa oli, taisin olla jäsen monta vuotta. Se, että en ole tajunnut tuon olevan eka johtunee siitä, että edellisestä lukemiskerrasta on aikaa...jotenkin en kyllä osannut noita muita osia ollenkaan sijoittaa tämän lapsuuskokemukseni kanssa samaan kaartiin, edes tyylillisesti. Uusiksihan tämä pitää ottaa!
Ja tosiaan itse muistan myös Sillan lopun, järkytyksen lyömänä luin loppuun, ei voi, ei voi olla totta.
Kiitos vielä tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse luin tämän parikymppisenä ja silti traumatisoiduin. Miten tämä kirja voikin antaa sairaan kuvan ihmisyydestä.
" Vihreä koura ja muita kummitusjuttuja" -kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis luin Alastoman lounaan parikymppisenä ja traumatisoiduin.
Kipeää tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pimeä nousee sarja oli mielestäni loistava. Viisikot myös, niistä ehkä sai traumoja, kun järsi kuivaa näkkileipää ja luki eväsherkuista. 😀
Pimeä nousee oli ihan huippu! "Kun Pimeä nousee sankka nämä kuusi sen torjuvat vasta..." Arturiaaniset legendat ja esikristilliset englantilaiset pakanatraditiot aaah. Ne oli niin jännittäviä.
Ihan parasta, kehtaisikohan vielä hiippailla nuorten osastolle kirjastoon ja lainata uudestaan. Tuosta on tehty myös elokuva, siis toisesta osasta. En pitänyt Merrimania näytelleestä, koska erosi niin paljon omasta kuvitelmasta. Itse mielsin jotenkin Gandalfin näköiseksi, joten häiritsi leffassa.
Joo niin tehtiin... ja pilattiin mielestäni samalla koko homma tekemällä Willistä amerikkalainen ja lisäämällä joku ihan ihme teinirakkauskuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan pienenä kammoksuin äitini vanhaa satukirjaa, jossa oli pelottavia kuvia, yhdessä tarinassa (olisiko ollut Satakieli) nukkuvan ihmisen päällä leijui luurankomainen piru ja siitä sain kyllä painajaisia :( ihme kuvia sitä lasten satuihin piti tyrkätäkin.
Muistan tämän, Keisari ja satakieli, HC Andersen! Kiinan keisari vangitsi satakielen laulamaan itselleen palatsiin kunnes sai tilalle mekaanisen linnun ja sen rikkouduttua sairastui niin että oli kuolemassa. Oikean satakielen laulu lopulta kuitenkin piristi keisaria niin paljon että tarinan viimeiset sanat menivät jotenkin että "Niin, siinä he seisoivat, ja keisari sanoi: 'Hyvää huomenta'." Luin tämän Björn Landströmin persoonallisella tavalla kuvittamasta Olipa kerran -kirjasta: http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2012/10/huima-tulkinta-klassikkosad…
Apua googlasin Onnen päiviä kirjan ja mäkin luin niitä lapsena, olivat todella outoja! Tunnistin heti siniset kannet ja lasten kuvat.
Se on Ikuisia Kertomuksia, se punakantinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle luettiin iltasaduksi Onnen päiviä -sarjaa. Aika järkkyä uskonnollista propagandaa, jonka moraaliopetukset tuntuvat tämän päivän lukijan silmiin vähintäänkin kyseenalaisilta. Muistan esim tarinan, jossa poika häpesi köyhää isäänsä ja isä sitten kuoli hyvin pian. Ja toisessa kiltti täti osti köyhälle Kerttu-nimiselle tytölle makeisia. Kerttu ei kiittänyt, vaan juoksi namujen kanssa pois ja pian tämän jälkeen tämä täti kuoli viimeisenä muistonaan tämä kiittämätön tyttö. Paljon oli myös viittauksia ruumiilliseen kuritukseen ja esim. lapsen vammautumiseen pahojen tekojen seurauksena. Muistatteko muut näitä kirjoja? Kyseessä sinikantinen sarja, jota ilmeisesti adventistit kauppasivat joskus -80-luvulla.
Meillä oli myös tämä kirjasarja, en tosin muista siitä juuri muuta kuin ne kirjojen kansikuvat. Voi olla, että meille ei sitä varsinaisesti luettu, se vain oli meillä. Toisen uskonnollisen (punakantisen) kirjasarjan muista paremmin, mutta siinä ei tainnut olla mitään moraaliopetuksia, vaan ihan vain raamatun kertomuksia satujen muodossa.
Uskollisia ystäviä oli tuo punakantinen kirja sarja. Ihan paras, oli myös kasetti joka kirjaan oma. Ne sinikantiset jäi tosiaan lukematta. t. nro 11
Ei ollut mielestäni tuonniminen, olen niitä punakantisia lukenut itsekin.
Iloinen tarina jäniksesta ja pojasta lyhyt tarina jota en kyllä ollenkaan iloiseksi tajunnut kun jänis oli kipeästi ansassa ja joutui vammautuneena luontoon:(!
Joo, Mysteerien maailma, Tiedon rajamailla ja miten muistelisin että Salaisuuksien maailma tms., taisivat olla kaikki Valittujen Palojen kirjoja, samat jutut mutta eri painokset ja kirjoilla eri nimet.
Jänniä olivat D:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pimeä nousee sarja oli mielestäni loistava. Viisikot myös, niistä ehkä sai traumoja, kun järsi kuivaa näkkileipää ja luki eväsherkuista. 😀
Pimeä nousee oli ihan huippu! "Kun Pimeä nousee sankka nämä kuusi sen torjuvat vasta..." Arturiaaniset legendat ja esikristilliset englantilaiset pakanatraditiot aaah. Ne oli niin jännittäviä.
Ihan parasta, kehtaisikohan vielä hiippailla nuorten osastolle kirjastoon ja lainata uudestaan. Tuosta on tehty myös elokuva, siis toisesta osasta. En pitänyt Merrimania näytelleestä, koska erosi niin paljon omasta kuvitelmasta. Itse mielsin jotenkin Gandalfin näköiseksi, joten häiritsi leffassa.
Joo niin tehtiin... ja pilattiin mielestäni samalla koko homma tekemällä Willistä amerikkalainen ja lisäämällä joku ihan ihme teinirakkauskuvio.
Noita-Meg. Aika vapaalla kädellä vedetty, esim. se kartanon jääminen veden alle, ei kirjoista lainkaan.
"Yllä meren, alla kiven", joka on Pimeä nousee -sarjan ensimmäinen osa. (Yllä meren, alla kiven; Pimeä nousee; Viheriä noita; Kuningas Harmaa; Hopeapuu.)
Tuo toinen on sitten Silta salaiseen maahan eli Bridge to Terabithia, jonka muistan itse lukeneeni koulussa englanniksi kolmannella luokalla ja järkyttyneeni lopusta.