Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään traumatisoinut mutta muistan yhä lapsuudestani kirjan (ehkä runomuodossa?) jonka yksi tarina kertoi kahdesta lapsesta, jotka eksyivät metsään ja paleltuivat sinne. Itse olen lukenut kirjaa 70-luvun lopulla. Muistaako kukaan?
Meillä taisi olla sama satukirja.
Muistan kun äidin kanssa luettiin näitä satuja ja myöhemmin luin niitä yksinkin.
Olin aina ihaillut kirjan kuvia ja vasta kun opin lukemaan niin luin myös tämän sadun. Kuvassa sisarukset nojaavat silmät kiinni puuhun ja pikkulinnut kantavat heidän päälle oksia. Kuva on todella kaunis, mutta tarina surullinen.
Meidän äiti ei koskaan lukenut tätä satua ääneen. Ehkä se riipaisi liian läheltä, kun meitäkin on kaksi, minä ja veli.
Yli 20 vuoden jälkeenkin tulee tippa linssiin näiden lasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin lapsena luontokirjassa olevia kuvia syvänmeren kaloista, niistä joilla on lamppu otsalla ja sadan hampaan rivistö :D En uskaltanut edes koskea niihin sivuihin, missä oli näitä kuvia.
Vieläkin puistattaa jos näen niitä hirviöitä telkkarissa. Traumat jäi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anneliina kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju! Pienenä luin kaikenlaista, ja seuraavanlainen tarina ja sen juoni pelotti pitkään, että josko itse olisin noin sekaisin, mistä sen tiesi😂 olin siis 6lk, kuin paljon ja mielikuvitus toimi välillä liiankin hyvin.
Tarinassa kerronta eteni tasaisesti kahden eri henkilön välillä. Samalla tarinan lehdissä ihmeteltiin raakoja murhia tms. Lopulta paljastui, että nuo kirjan päähenkilöt olivat yksi ja sama ihminen, jonka kaksi eri persoonaa he olivat. Eli tyyppi oli tehnyt noita kauheuksia tietämättä sitten toisessa persoonassa, että näin oli. Kirjassa puhuttiin jakomielitaudista, eli melko vanha teos jo. Ja päähenkilö taisi olla nainen. Please jos joku muistaa mikä kirja ja tarina on kyseessä, olisi mahtavaa jos sen tänne ilmiantaisit!
Sidney Sheldonin kirja. Naisella kolme eri persoonaa. Sheldon oli mun lemppari yläasteiässä.
Joo,Sidney Sheldonin Kerro minulle unesi. Tykkäsin itsekin Sheldonista todella paljon yläasteella.
Kiitos kiitos kiitos! Huomenna kirjastoon 😅
Juuri tuo! Herrajesta että oli muuten pelottava ja toimi kyllä hyvin. Muistan miten tuli ihan paha olo, kun tota luki ja varsinin kun vanhemmat tupakoi ja näki joskus kun aikuiset joi.
Kiljusen Herrasväki Satumaassa.
Ilkeät Mökö ja Luru puristettiin kasviprässiin littanoiksi ja heidän annettiin kuivua siellä niin kauan, että heistä irtosi värit pois. Ihan Isis-meininkiä.
Sitten heidät laitettiin johonkin virkoamissammioon, ja heistä oli tullut kunnollisia lapsia.
Järkyttävää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena luin mökillä vanhoja Valittuja Paloja ja muistan sen yhden kuukaudenkirjan, jossa oli oikein aurinkoinen ja ihana tyttö, joka sairastui ja kuoli leukemiaan. Hän lahjoitti silmiensä sarveiskalvot (?) ja tarinan nimikin oli muistaakseni Pienen tytön lahja. Itkin aivan hulluna joka kerta, kun luin sen.
Herrajumala. Mä en pysty lopettamaan nauramista!
Vierailija kirjoitti:
Anneliina kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju! Pienenä luin kaikenlaista, ja seuraavanlainen tarina ja sen juoni pelotti pitkään, että josko itse olisin noin sekaisin, mistä sen tiesi😂 olin siis 6lk, kuin paljon ja mielikuvitus toimi välillä liiankin hyvin.
Tarinassa kerronta eteni tasaisesti kahden eri henkilön välillä. Samalla tarinan lehdissä ihmeteltiin raakoja murhia tms. Lopulta paljastui, että nuo kirjan päähenkilöt olivat yksi ja sama ihminen, jonka kaksi eri persoonaa he olivat. Eli tyyppi oli tehnyt noita kauheuksia tietämättä sitten toisessa persoonassa, että näin oli. Kirjassa puhuttiin jakomielitaudista, eli melko vanha teos jo. Ja päähenkilö taisi olla nainen. Please jos joku muistaa mikä kirja ja tarina on kyseessä, olisi mahtavaa jos sen tänne ilmiantaisit!
Sidney Sheldonin kirja. Naisella kolme eri persoonaa. Sheldon oli mun lemppari yläasteiässä.
Vieläkin löytyy kirjahyllystä teininä ostettu Enkelten raivo, hahaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ontuva aasi :(. Omille lapsille luin ja purskahdin lohduttoman itkuun, josta ei meinannut tulla loppua. Miksi tällaisia edes kirjoitetaan. Aasin elämä pelkkää kärsimystä kunnes kuolee... mikä on opetus?
Pupu Tupuna, kun pupun tupsuhännätä jäi pala piikkilankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo kruunun kuva tuossa liekin edessä tarkoittaa?
Ketjuun on kommentoinut joku kuninkaallinen. Todennäköisesti prinsessa Victoria, sillä hän osaa suomea. Tietenkin tulkkia on voitu käyttää myös, eli voi olla kruunupäistä periaatteessa kuka vaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa etäisesti tutulta. Olisiko Netta Waldenin kirja?
Ohi aiheen, mutta mulle tuli sellanen kunnon wtf-reaktio ku näin ton nimen (tosin sukunimi on Walldén mut anyway), koska hän oli mun luokanvalvoja ja äidinkielen opettaja vuosina 2010-2013! Hyvä ja reilu opettaja, ja jälkeenpäin oon saanu äidiltä kuulla että autto mua vaikeessa elämän tilanteessa enemmän ku osasin sillon nuorempana edes ymmärtää. Saatiin myös luokan kaa antaa mielipide fontista kanteen hänen yhteen kirjaan, kyllä sillon pieni ihminen tunsi ittensä tärkeeks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jörö-Jukka ja Mysteerien maailma. Jälkimmäisessä oli erilaisia yliluonnollisia/outoja tapahtumia, joistain jopa valokuvia. Tiedä sitten miten aitoja kuvat olivat, mutta kyllä niistä useampi painajainen ja valvottu yö irtosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pimeä nousee sarja oli mielestäni loistava. Viisikot myös, niistä ehkä sai traumoja, kun järsi kuivaa näkkileipää ja luki eväsherkuista. 😀
Pimeä nousee oli ihan huippu! "Kun Pimeä nousee sankka nämä kuusi sen torjuvat vasta..." Arturiaaniset legendat ja esikristilliset englantilaiset pakanatraditiot aaah. Ne oli niin jännittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingin SE:n ryhmäseksikohtaus. Luin sen 11-vuotiaana, enkä silloinkaan tajunnut että miten ihmeessä sen tytön painaminen poikaporukalla pelasti heidät. Se oli todella outo skene. Maaginen lapsivagina.
En tajua nykyäänkään, tai ehkä vielä vähemmän. Tuli vähän sellainen olo, että King koitti uransa huipussa kuinka pitkälle voi mennä ilman että joku yskäisee vieressä...
Voi olla että Kingillä meni jo siinä vaiheessa vähän lujaa. Sillähän oli 80-luvulla sen verran kova alkoholi- ja kokaiiniriippuvuus että on jälkikäteen sanonut ettei muista suurinta osaa silloin kirjoittamistaan teoksista. Ei varmasti ole voinut olla vaikuttamatta myöskään sisältöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingin SE:n ryhmäseksikohtaus. Luin sen 11-vuotiaana, enkä silloinkaan tajunnut että miten ihmeessä sen tytön painaminen poikaporukalla pelasti heidät. Se oli todella outo skene. Maaginen lapsivagina.
En tajua nykyäänkään, tai ehkä vielä vähemmän. Tuli vähän sellainen olo, että King koitti uransa huipussa kuinka pitkälle voi mennä ilman että joku yskäisee vieressä...
Voi olla että Kingillä meni jo siinä vaiheessa vähän lujaa. Sillähän oli 80-luvulla sen verran kova alkoholi- ja kokaiiniriippuvuus että on jälkikäteen sanonut ettei muista suurinta osaa silloin kirjoittamistaan teoksista. Ei varmasti ole voinut olla vaikuttamatta myöskään sisältöön.
Mutta siis olen siitä ryhmäseksikohtauksesta lukenut sellaisen tulkinnan että siinä Beverly ottaa itse haltuunsa oman kroppansa ja naiseutensa ja seksuaalisuutensa. Kirjassahan tytön isä vihaa ja halveksii tytärtään tämän alkavan murrosiän ja sen myötä tapahtuvien fyysisten muutosten takia ja rivien välistä vihjaillaan että se johtuu siitä, että hän tuntee fyysistä vetoa tytärtään kohtaan, joka muistuttaa paljon (oliko se nyt edesmennyttä) äitiään. Olemalla itse aktiivinen osallistuja Beverly murtaa sen isänsä vallan itsestään.
t. Toi edellinen
Noidan käsikirja ala-asteella oli todellakin liian pelottava. En uskaltanut lukea kuin pari juttua.
Kirottu talo. En voinut katsoa sen kantta jossa karmaisevan toden näköinen nuken pää. Otin sen kansilehden pois siksi aikaa kun olin lukenut kirjan.
Molemmat näistä voisi olla nyt melkein neöjäkymppisenä kiva saada käsiinsä ja lukea.
Luin lapsena paljon erilaisia tietokirjoja ja olin myös kummitustarinoiden suurkuluttaja, vaikka ne pelottivatkin aina tosi paljon. Nyt kun aihe tuli puheeksi niin muistan muutaman sellaisen, jotka aiheutti unettomia öitä.
Yksi oli sellainen lasten kummituskirjasarja, en muista nimeä, mutta yhdessä oli vihreä kansi ja toisessa punainen. Muistan niistä pari sellaista kummitustarinaa, jotka jäi mieleen. Yksi oli sellainen, että mies oli menossa naimisiin ja kesken häiden hänen kuollut ystävänsä tuli kirkon ovelle. Mies meni ystävän kanssa hautausmaalle ja juttelivat siellä niitä näitä. Palatessaan takaisin olikin kulunut vuosisatoja ja joku vanha kirkonmies kertoi tarinan, että sulhanen oli lähtenyt kesken häiden eikä koskaan palannut.
Toinen oli sellainen, jossa tyttö oli yksin kotona ja meni ullakolle. Siellä hän tiputti purkkansa ja pimeässä hapuili ja lopulta löysi sen ja laittoi takaisin suuhunsa. Purkka maistui kuitenkin omituiselle ja laitettuaan valot päälle hän löysi ullakolta ruumiin ja purkaksi luulemansa olikin ruumiin silmämuna, jonka hän oli laittanut suuhunsa.
Tuon aiemmin mainitun nukketarinan muistan myös, nukelle kasvoi yöllä aina pitkät hiukset ja kynnet joilla se kuristi ja raateli perheenjäsenet yksi kerrallaan. Myös tuon käsijutun muistan, tytön vuoteen päälle ilmestyi jostain vihreä irtokäsi joka liikkui lähemmäs ja lähemmäs ja lopulta kuristi tytön sänkyynsä.
Muistan myös muutaman sellaisen ohuen tietokirjan, joita luin lapsena. Yhdessä kerrottiin muumioista, yhdessä oudoista ilmiöistä ja yhdessä ufoista. Muistan, että pelkäsin yhdessä noista kirjoista kauheasti sellaista tarinaa lumimiehestä, jossa aina vuorille mennessään kiipeilijät kuulevat takaansa lumen narskunaa kuin joku kävelisi heidän perässään. Myös sen ufokirjan kaappaustarinat olivat todella pelottavia. Muumiokirjassa pelotti se aukeama, jossa kerrottiin muumion kirouksista. Myös ne kuvat muumioituneista ihmisistä, varsinkin Ötzistä, pelottivat.
Minulla on myös jossain sellainen ohut tietokirja Titanicista, jota luin lapsena todella usein. Muistan, että siinä oli pari aukeamaa jossa puhuttiin juurikin uppoamisyön tapahtumista ja minua ahdisti todella paljon kohta, jossa kuvailtiin laivalla olleen hiljaista ja jopa rauhallista viimeisen pelastusveneen lähdettyä, kun laivalle jääneet 1500 ihmistä pystyivät vain odottamaan kuolemaa.
Kaikki nämä jäivät jotenkin ala-asteikäisen mieleen todella voimakkaasti. Yläasteella luin sellaisen jonkun kotimaisen kirjan jonka nimi oli muistaakseni vain "Rakkausromaani". Siinä nainen alistaa seksileikeillä miestä ja kirja loppui niin, että nainen musersi mieheltä pallit, söi ne uuden rakastajansa kanssa(?) ja heitti kituvan miehen lopulta kuoppaan, jossa mies tunsi matojen ja muurahaisten syövän hänet elävältä. Kirja ei järkyttänyt mutta oli todella hämmentävä 13-14 -vuotiaalle.
Nyt tuli mieleeni eräs valistusopas, joka jaettiin koteihin joskus -82 tms. Sen nimi oli "Suojele itseäsi ja muita", musta kansi. Opaassa oli piirretyt kuvat ja sisällössä ensiavun antamista erilaisissa onnettomuuksissa sekä juttua kotien varmuusvarastoista (ruokatarvikkeet yms.) sekä mitä tehtä, jos tulee ydinkatastrofi tai -sota.
Tuota opusta luin itsekseni 7-vuotiaana ja ahdisti varsinkin se ydinlaskeuma-osio. Näin painajaisiakin siitä, että olisin yksin koulun jälkeen kotona ja hälytyssireenit alkaisivat huutaa ja minun pitäisi tilkitä kaikki ilmastointiaukot ja kuunnella ohjeita radiosta taskulampun valossa ja syödä muroja. Eikä äiti ja isä voisi tulla töitä kotiin, koska ilma olisi myrkyllistä. Minä raukka, nyyh!
OK