Lapsuutesi kirjatrauma?

Silta Salaiseen Maahan, leffa oli todella kaukana siitä tunnelmasta, minkä kirja mulle loi. Itkin ja surin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo kruunu on tämän keskustelun edessä? Koskaan ennen en ole nähnyt tuollaista. Onko joku uusi juttu?

Kruunun merkitys selviää hoveroimalla hiirellä sen päällä, tietokoneen peruskäyttöä. Antaa sanan "Poiminta". Mobiililla tietty hankalampi.

Vierailija kirjoitti:

Herra Jackin Salattu Huone. Kesälomalla sukulaisten luona valitsin tämän kirjan umpimähkään, olin kysynyt tädiltäni luvan ottaa luettavaa eikä kukaan kysynyt minkä kirjan otin, puun alla sitten luin silmät suurina  yksityiskohtaisia raiskauskuvauksia!  Olin 13. Suurin osa  hyllyn kirjoista oli muuten tyyliin Kaari Utriota, tiedä mistä tuo kirja oli sinne ilmestynyt...

Me luettiin teininä silloisen poikaystävän kanssa ja kikatettiin niille jutuille

Vierailija kirjoitti:

Poliisi kertoo -kirjasarja täälläkin! Luin sitä salaa pappan kirjahyllystä. Olo oli ahdistunut niistä murhatarinoista, mutta oli vaan pakko jatkaa lukemista.

Tuo nuorten musta-keltakantinen kauhunovellikirja kuulostaa myös tutulta. Olikohan se tämä kirja, jossa hirviö vetää lapsen/nuoren mukanaan suohon. Kirjassa oli myös tarina hirvestä, jonka sisällä oli loinen. Yhdessä novellissa kiertävä joulupukki olikin murhaaja. Mikähän kirjan nimi oli, olisi kiinnostavaa lukea se uudelleen näin aikuisena.

Kirjan nimi on Painajaisia, ja sisältää tosiaan WSOY:n nuorten jännitysnovellikilpailussa palkittuja novelleja.

Raamattu, erityisesti Ilmestyskirja. Uskovaiset vanhemmat painostivat lukemaan Raamattua jo joskus 8-vuotiaana ja minähän helvetinpelossa luin.

Mulla oli lapsena sellanen kirjasarja, missä puhuttiin terveellisistä elämäntavoista. Oli terveellinen syöminen ja juominen ja liikunnan tärkeys ja miten flunssa ja rokotteet vaikuttaa. Siinä oli semmonen punatakkinen setä mikä neuvo kolmea lasta näissä asioissa. Mutta se traumaattisin oli kirja mikä käsitteli päihteitä! Siinä oli mitä alkoholi ja tupakka tekee ihmisille ja pelkäsin ihan älyttömästi kohtaa, missä mies rupes piikittämään ihteensä. Ja viinapullot seuras alkoholisoitunutta ihmistä ja lapsi, jonka äiti tupakoi itki siellä mahassa. Ihan hirveä kirja, mutta empähän käytä päihteitä.

Piilotin kirjan meijän vintille.

Nicky Crutz-katujen kasvatti , juokse poika juokse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-vuotiaana Kummisetä, voi kauhistus, hevosen pää sängyssä, puhumattakaan Sonnyn hervoton vehje josta oli suuri apu naiselle jolla oli puolestaan tosi iso pimpsukka. Ääääh, missä olit, valvova vanhempi.

Kärpästen herrasta en tajunnut mitään enkä Veljeni Leijonamielestä että siinä puhuttiin kuolemasta.

Saduista pelkäsin Hannun ja Kertun noita-akkaa aivan kybällä, ennen kouluikää.

Tuhannen ja yhden yön sadut luin itsekseni varmaan 10-vuotiaana, ne tekivät suuren vaikutuksen ja olivat tosi jännittäviä. Muistan tunteen kun ne jäivät ikään kuin kummittelemaan pään sisään, ottivat haltuun pitkäksi aikaa.

Eikä, olin unohtanut oman Kummisetä-traumani ennen tämän kommentin lukemista! Ja trauma tuli nimenomaan Sonnyn "hervottomasta vehkeestä" eikä mafian tekemisistä. :'D

Ei voi olla totta! :) Ihan sama täällä, luin Kummisedän 12-vuotiaana, ja mieleen syöpyi Sonnyn ja Lucyn sukupuolielimet, ja se, kuinka sen hevospääjutun uhriksi joutunut leffamoguli raiskasi 11-vuotiaan tytön. Mutta taisin lukea Mika Waltarin kirjoja liian nuorena, koska kuvaukset 1400/1500-luvun sotakuvaukset olivat jotenkin jääneet mieleen kamalina (esim. sotajoukot leikkasivat naisten nännit irti, etteivät jatkossa voineet imettää vauvojaan). Nyt paasataan kuinka erilaisten digipelien ikärajoja pitäisi vanhempien vahtia, mutta omassa lapsuudessani ei kyllä kukaan vahtinut sitä minkälaisia kirjoja luin. Ei kai kukaan ajatellut, että niistä voi saada traumoja, ajateltiin vaan, että kiva kun lapsi lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo kruunu on tämän keskustelun edessä? Koskaan ennen en ole nähnyt tuollaista. Onko joku uusi juttu?

Kruunun merkitys selviää hoveroimalla hiirellä sen päällä, tietokoneen peruskäyttöä. Antaa sanan "Poiminta". Mobiililla tietty hankalampi.

       Mutta, mitä tuo "Poiminta" tarkoittaa? Ei avaudu yhtään enenpää kuin tuo kruunun kuva! Hoveroida?

Bram Stokerin Dracula. Pitikin mennä se pentuna lukemaan :) Painajaisia siitä tuli, ei nyt mitään traumoja mutta kuitenkin. Aikuisiässä oon lukenut sen parikin kertaa uudelleen, mutta ei se enää niin peloittava ole.

Hahaa, Lady - elämäni narttuna ja Hepo ovat saman kirjailijan teoksia. Muistan itsekin lukeneeni ainakin Hepon.

Juokse poika, juokse.

Tai jotain sellaista. Pelkäsin tulevani uskoon ja jätin kirjan kesken . Olin alakoululainen.

Minä en saanut katsoa televisiosta Juuret- ja Polttouhrit-sarjoja (joo olen vanha...), hain ko. kirjat kirjastosta ja luin salaa :)

Jättikauhukirja https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1272897 , sekä satu pienestä merenneidosta. Luin molemmat ala-asteella ehkä 8 vuotiaana.

Tämä ei ollut mikään lastensatu mistä mulle jäi traumat. Elikkäs meidän iskä supsutti meidän korvaan että ''Mennään nyt tuonne makuuhuoneeseen lukemaan kauhukirjaa''. Ja se kauhukirja oli Valittujen Palojen joku suhteellisen vanha kirja, missä kerrottiin kummitustarinoita mitä oli tapahtunut eri puolella. Muistan vieläkin sen tarinan missä kerrottiin että joku perhe oli asunut talossa mihin oli jatkuvasti ilmestynyt tahra yhteen osaan puulattiaa. Sitten kun he yrittivät pestä sitä tahraa lattiasta, niin siihen puulattiaan kasvoi aina se tahra. Monen kuurauksen jälkeen tahra alkoi muistuttaa enemmän ja enemmän kasvoja, ja sitten heille selvisi se, että talo oltiin rakennettu vanhan hautausmaan päälle. :D muistan vieläkin ku siinä kirjassa oli kuvat niistä tuhruisista kasvoista puulattiassa, ja ne oli tosi creepy ass thing.

Vaikka tiedän että meidän isä ei halunnut meitä traumatisoida niin mulle kyllä jäi siitä kirjasta ihan järkyt traumat ja menin vaikka kuinka monena yönä isosiskon huoneeseen patjalle nukkumaan.

Todella mielenkiintoinen ketju, kiitos aloittajalle.

Itsekin luin 8-vuotiaana mm. Draculan, joka oli tosiaan hyvin pelottava siinä mielessä että yöllä tuli pysyttyä tiukasti peiton alla ja ikkunat kiinni. Noidan käsikirja tuli oli myös meillä kirjastossa, ja se piti kääntää kansi alaspäin yöksi että uskalsin nukkua, jo se pääkallo oli niin pelottava. Silti kuitenkin ymmärsin mielestäni aina, että nuo jutut ovat pelkkää satua, mielikuvituksen tuotetta, eivätkä ne jääneet ahdistamaan.

Meilläkin luettiin koulussa Astrid Lindgrenin Leijonamieli ja Mio. Niitä en niin kokenut pelottaviksi muuten, mutta aloin miettiä että mitä jos oma perhe kuolisi. Kuitenkin ymmärsin, että se ei ole kovin todennäköistä ja omassa elämässä on kaikki hyvin.

Ne kaikkien pahimmat kirjat mitä lapsena luin olivat tositapahtumiin perustuvia eläintarinoita. En yhtään muista, kenen kirjoittamia tai minkä nimisiä kirjoja, mutta niissä oli historiallisia tarinoita villistä lännestä ynnä muusta ihmisten selviytymisestä vaikeina aikoina. Tapahtumat olivat täynnänsä sellaista että elävältä eläimeltä leikattiin häntä "voitonmerkiksi", polttomerkittiin vasikoita ja varsoja niin että palava nahka vaan kärysi, kastroitiin puukolla keskellä preeriaa ja muutenkin joka tavalla rääkättiin surutta avuttomassa asemassa olevaa eläintä. Se iski lähelle, kun itsekin oli vielä lapsi jolla ei omiin esim. lääkärissä tehtäviin operaatioihin ollut mitään sanavaltaa. Noita ei pystynyt järkeilemään mitenkään pois, koska ne eivät olleet mielikuvitusta, vaan itse asiassa jotain mitä tapahtuu koko ajan jossain päin maailmaa. Vanhempien kanssa ei pystynyt aiheesta keskustelemaan, he oikeastaan vain innostuivat kertomaan omia lapsuusmuistojaan miten sika aina jouluksi tapettiin puukolla. Ne eivät tainneet edes koskaan lakata ahdistamasta, aloinkin kasvissyöjäksi heti kun pystyin.

Sinuhe egyptiläinen tuli luettua joskus 12-vuotiaana salaa myöskin. Se ei lopulta ahdistanut enää noiden rajujen eläintarinoiden jälkeen, mutta aloitti jonkinlaisen nihilistikauden esiteinin elämässä. Koin että sain kirjasta lohtua omaan elämään. Ei hävettänyt niin paljon enää että oli pudottanut tarjottimen ruokalassa, kun mietti että Sinuhe sentään oli myynyt vanhempiensa hautapaikan ja elämä silti jatkui.

Jos saisin nyt valita uudestaan niin enpä tiedä, muuttaisinko kuitenkaan mitään. Tuntuu, että lapsena oli avoimempi kokemaan empatiaa ja kehittämään arvomaailmaa lukemisen perusteella, joten ei se pahaksi ollut vaikka kaikki heräävät tunteet eivät positiivisia olleetkaan. Jos omaa maailmaa olisi järkyttänyt jokin hirveä tapahtuma, niin uskoisin että siihen olisi kirjojen vuoksi ollut paremmin valmistautunut. Hirveitä asioita tapahtuu, eivätkä lapsetkaan ole valitettavasti siitä kokonaan sivussa. Tälläkin hetkellä on lapsia sodan ja kidutuksen kanssa ihan henkilökohtaisesti tekemisissä. Ehkä on paikallaan, että lastenkirjallisuudessakin on sanoja niille asioille, eikä hirveyksiä kokenut lapsi jää kokemustensa kanssa ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo kruunu on tämän keskustelun edessä? Koskaan ennen en ole nähnyt tuollaista. Onko joku uusi juttu?

Kruunun merkitys selviää hoveroimalla hiirellä sen päällä, tietokoneen peruskäyttöä. Antaa sanan "Poiminta". Mobiililla tietty hankalampi.

       Mutta, mitä tuo "Poiminta" tarkoittaa? Ei avaudu yhtään enenpää kuin tuo kruunun kuva! Hoveroida?

Arkijärjellä päätellen "poiminta" on joku esiin poimittu juttu, ja syynä on kruunukuvan positiivisuuden perusteella keskustelun erityinen hyvyys tai kiinnostavuus. Todennäköisesti ylläpitäjän valitsemana, koska muuten niitä olisi vähän joka ketjussa ja pointti katoaisi.

Hoverointi = leijuttaminen = laittaa hiiri jonkun toiminnon päälle ilman klikkaamista. Usein verkkosivuilla parin sekunnin jälkeen tulee jonkinlainen selite, mitä toiminnosta tapahtuu.

Lapsena luin mökillä vanhoja Valittuja Paloja ja muistan sen yhden kuukaudenkirjan, jossa oli oikein aurinkoinen ja ihana tyttö, joka sairastui ja kuoli leukemiaan. Hän lahjoitti silmiensä sarveiskalvot (?) ja tarinan nimikin oli muistaakseni Pienen tytön lahja. Itkin aivan hulluna joka kerta, kun luin sen.

Kyseessä taitaa olla Uskomatonta mutta totta -kirja. Tuollainen tarina on itseäkin järkyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä taitaa olla Uskomatonta mutta totta -kirja. Tuollainen tarina on itseäkin järkyttänyt.

Tämä siis vastaukseksi viestille nro 400.

kirjatoukka kirjoitti:

Mulla oli lapsena sellanen kirjasarja, missä puhuttiin terveellisistä elämäntavoista. Oli terveellinen syöminen ja juominen ja liikunnan tärkeys ja miten flunssa ja rokotteet vaikuttaa. Siinä oli semmonen punatakkinen setä mikä neuvo kolmea lasta näissä asioissa. Mutta se traumaattisin oli kirja mikä käsitteli päihteitä! Siinä oli mitä alkoholi ja tupakka tekee ihmisille ja pelkäsin ihan älyttömästi kohtaa, missä mies rupes piikittämään ihteensä. Ja viinapullot seuras alkoholisoitunutta ihmistä ja lapsi, jonka äiti tupakoi itki siellä mahassa. Ihan hirveä kirja, mutta empähän käytä päihteitä.

Piilotin kirjan meijän vintille.

Tomi ja Vaarallinen saari. Tupakkariiviöt, Alkokrokuli ja Huuma. Ai että!