Onko paha asia jos on salannut avopuolisoltaan että omistaa aika paljon omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tuollainen asia pitäisi kertoa? Minä tiedän, että miehelläni on omaisuutta aika runsaasti, on ehtinyt tienata itse ja on perinyt setänsä ja vanhempansa. Minulle ei ole ikinä juolahtanut mieleenkään miettiä, että paljonkohan sitä rahaa oikein on. Ei hänkään ole minun rahoistani kysellyt, minä olen kyllä sanonut, että tileillä on korkeintaan vajaa kymppitonni ja saan pientä palkkaa.

Olemme olleet 12 vuotta yhdessä, siitä 9 naimisissa. Jos sillä jotain merkitystä on.

Meillä sama juttu, en tiedä miehen varallisuudesta tai tuloista. Kerran näin tiliotteen, jossa oli saldona vähän yli 800 000 e, mutta toisaalta olen sen verran fiksu, että tajuan moisten summien vain käyvän tilillä ennen kuin ne maksetaan edelleen. Minulle riittää, että miehellä on rahaa eikä lainaile minulta, minä pidän puolestani huolen omista tuloistani ja menoistani. Yhdessä oltu yli 20 vuotta ilman yhteistä tiliä ja keskustelua siitä, kuka maksaa mitä. Jos haluan uuden television, niin sitten sen ostan enkä oleta, että mies maksaa, koska hänellä on rahaa.

No, sinuna katselisin vaikka puoli vuotta, millainen rahankäyttäjä puolisosi on ja yleisesti muutenkin. Jos kaikki ok, kyllä sitten kertoisin. Avopuolisosta tuntuisi tosi ikävältä kuulla se vasta vuosien päästä, tuntuisi, että et ole yhtään luottanut häneen.

Olette jo 41 v , miksi salailla. Ja kerro rehellisesti, miksi alkuun salailit. Luottamus ja rehellisyys on kuitenkin se perusta, jolle parisuhde rakennetaan.

Vierailija kirjoitti:

Siitä tulee viimeistään silloin ikävä juttu,kun/jos kumppanisi saa tietää. Suhteet pitäis aina perustua rehellisyydelle. Hän jättää sinut ,kun saa tietää että olet valehdellut.

Ja mitähän tässä on valehdeltu?

Minulla on vastaava tilanne, enkä huutele omaisuudesta, koska kumppani ei edes sitä ole kysynyt. Ehtii vallan hyvin kertoa, kun menee avioliittoon ja on avioehdon aika.

Ja yhteisestä kuluista maksan vähintäin puolet ja elämme samanlaista elintasoa, joka sopii minulle oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä tulee viimeistään silloin ikävä juttu,kun/jos kumppanisi saa tietää. Suhteet pitäis aina perustua rehellisyydelle. Hän jättää sinut ,kun saa tietää että olet valehdellut.

Ja mitähän tässä on valehdeltu?

Minulla on vastaava tilanne, enkä huutele omaisuudesta, koska kumppani ei edes sitä ole kysynyt. Ehtii vallan hyvin kertoa, kun menee avioliittoon ja on avioehdon aika.

Ja yhteisestä kuluista maksan vähintäin puolet ja elämme samanlaista elintasoa, joka sopii minulle oikein hyvin.

No ihan vähintään voisi sanoa toiselle, ettei hänen tarvitse stressata sellaisesta mahdollisuudesta, että joutuisi tukemaan sinua rahallisesti vaikka yt-neuvottelujesi jälkeen vaan että pystyt huolehtimaan itsestäsi kaikissa tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiotko käyttää rahat joskus? Oletko valmis antamaan rahoistasi puoliskollesi siinä vaiheessa?

Saattaisi tuntua aika ikävältä kuulla parinkymmenen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, että kumppani aikookin nyt sitten muuttaa ulkomaille rahoinensa tai haluaa ostaa talon tai jättäytyy työstä pois viettämään vapaaherran/-herrattaren elämää, ja itse ei pystyisi ollenkaan enää pysymään toisen menoissa mukana.

Mitä itse tykkäisit, jos kumppani haluaisi aivan yllättäen viettämään erilaista elämää rahoineen?

Mistä kukaan tietää, missä on 20 vuoden kuluttua? Voihan se ap:N puoliso haluta 20 vuoden kuluttua asumaan Liperiin, vaikka nyt vannoo kaupungin nimeen? Ihmiset muuttuvat.

Rosin 200 000 e on niin pieni raha, että ei sillä vapaaherrana elellä kuin muutama vuosi.

Avopuolisollani ei ole ollenkaan omaisuutta, joten hänen näkökulmastaan se olisi kai hyvin iso raha. Ap.

Ja vaikuttaa siltä, että avopuolisosta ei ole hankkimaan omaisuutta vai miksi oletat, että raha on hänelle iso asia?

Olemme molemmat 41-vuotiaita, ei ole kovin todennäköistä että hän enää hankkisi sitä ainakaan hetkessä suuria määriä kun ei ole tähänkään saakka. Ap.

Enemmän mä ihmettelen keski-ikäistä joka ei ole saanut mitään sukan varteen. Oletkos, ap, varma ettei puolisollakin ole asunnon verran takataskussa, ei vaan ole tullut puheeksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä tulee viimeistään silloin ikävä juttu,kun/jos kumppanisi saa tietää. Suhteet pitäis aina perustua rehellisyydelle. Hän jättää sinut ,kun saa tietää että olet valehdellut.

Ja mitähän tässä on valehdeltu?

Minulla on vastaava tilanne, enkä huutele omaisuudesta, koska kumppani ei edes sitä ole kysynyt. Ehtii vallan hyvin kertoa, kun menee avioliittoon ja on avioehdon aika.

Ja yhteisestä kuluista maksan vähintäin puolet ja elämme samanlaista elintasoa, joka sopii minulle oikein hyvin.

Minä koen valehteluksi sen, että maalaa toiselle erilaista todellisuutta kuin mikä se on. Ei niitä rahoja tarvitse toiselle antaa eikä niistä tarkkaa tiliä tehdä, mutta kertoa jollain tasolla niiden olemassaolosta ja miten itse kokee rahansa suhteessa suhteeseen. Ihan sama kuin jättäisi kertomatta lapsesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiotko käyttää rahat joskus? Oletko valmis antamaan rahoistasi puoliskollesi siinä vaiheessa?

Saattaisi tuntua aika ikävältä kuulla parinkymmenen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, että kumppani aikookin nyt sitten muuttaa ulkomaille rahoinensa tai haluaa ostaa talon tai jättäytyy työstä pois viettämään vapaaherran/-herrattaren elämää, ja itse ei pystyisi ollenkaan enää pysymään toisen menoissa mukana.

Mitä itse tykkäisit, jos kumppani haluaisi aivan yllättäen viettämään erilaista elämää rahoineen?

Mistä kukaan tietää, missä on 20 vuoden kuluttua? Voihan se ap:N puoliso haluta 20 vuoden kuluttua asumaan Liperiin, vaikka nyt vannoo kaupungin nimeen? Ihmiset muuttuvat.

Rosin 200 000 e on niin pieni raha, että ei sillä vapaaherrana elellä kuin muutama vuosi.

Avopuolisollani ei ole ollenkaan omaisuutta, joten hänen näkökulmastaan se olisi kai hyvin iso raha. Ap.

Ja vaikuttaa siltä, että avopuolisosta ei ole hankkimaan omaisuutta vai miksi oletat, että raha on hänelle iso asia?

Olemme molemmat 41-vuotiaita, ei ole kovin todennäköistä että hän enää hankkisi sitä ainakaan hetkessä suuria määriä kun ei ole tähänkään saakka. Ap.

Enemmän mä ihmettelen keski-ikäistä joka ei ole saanut mitään sukan varteen. Oletkos, ap, varma ettei puolisollakin ole asunnon verran takataskussa, ei vaan ole tullut puheeksi :)

Vaikka kolmen tonnin tai vajaan bruttopalkka ja vuokra-asunto niin siinähän se sitten onkin. 

Minä kerroin naiselleni harrastavani sijoittamista, kun oltiin seurusteltu muutama kuukausi ja kaikki näytti olevan mallillaan. Mun mielestä toi on ihan hyvä harrastus. Mulla on kokemusta, että kaikki ei pidä sijoittamista järkevänä harrastuksena, joten senkin takia halusin ottaa asian esiin, jotta näkisin hänen suhtautumisensa.  Ja en todellakaan ole yhtä varakas, kuin ap.

200 000€ on kyllä sen verran vähän, että melkoisen persaukinen täytyy puolison olla jos tuollaisesta summasta innostuu.

Vierailija kirjoitti:

200 000€ on kyllä sen verran vähän, että melkoisen persaukinen täytyy puolison olla jos tuollaisesta summasta innostuu.

Kotitalouksien mediaanivarallisuus on 110 000 euroa ja tässä on yksin ap:n omaisuus (osa omaisuudesta). Jos hän ei ole erityisen hyvässä duunissa, voi vastapuoli olettaa varallisuuden olevan vaatimattomampi. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri muutettu yhteen avoliittoon (vuokralle), yhteisiä omaisuuksia tai velkoja ei ole. Ei edes yhteisiä huonekaluja, koska ei tarvinnut ostaa, molemmilla on niin paljon ennestään kivoja huonekaluja. Minulla on kuitenkin aika paljon omaisuutta, ja avopuoliso ei tiedä tätä. En ole omaisuudestani siis tietenkään valehdellut, mutta hän ei ole koskaan kysynyt enkä minä sitten ole tullut suoraan kertoneeksi. Onko paha juttu. Pitäisikö istuttaa avopuoliso alas ja sanoa ihan puun takaa, että kuule minulla on 200 000 € rahaa, mutta en aio nyt käyttää sitä mihinkään?

200 000 euroa ei ole paljon. Tuttavani osti opiskelevalle lapselleen Helsinki Sörnäinen 34 neliötä 217 000 euroa.! Eli eipä sillä ainakaan pääkaupunkiseudulla paljon irtoa.

Vierailija kirjoitti:

200 000€ on kyllä sen verran vähän, että melkoisen persaukinen täytyy puolison olla jos tuollaisesta summasta innostuu.

Ei kai tässä ole oletettukaan puolison mitenkään innostuvan vaan pääsevän kartalle. 

Ei rahasta kauheasti tarvitse puhua. Minulla oli paljon omaisuutta jo mennessäni naimisiin. Olen nainen. En ole koskaan kysynyt mieheni palkkaa, hänellä päätyö ja kaksi sivutyötä, saa myös bonareita ja rojalteja. Minulle riittää, että katson välillä veroilmoituksesta, että varmasti pysyn kärryillä. Ei meillä ole avioehtoa, haluan että kaikki on yhteistä.  Minä saan rahaa kahdesta paikasta kuukaudessa. Ei ole velkaa.  Lapsille on ostettu asunnot ja autot. Vapaa-ajan asunnot on yhteisessä käytössä. Ei rahasta tule ongelmaa jos sitä on riittävästi mihin vain.  Olen melko varma ,että puolisonne tietää kaikki omaisuutenne ja sijoituksenne. Suomi on niin pieni maa ja vakituisesti työssäkäyviä on vain ehkä n. 2,5 miljoonaa. Pankissa, vakuutusyhtiössä, sairaalassa, verovirastossa, sosiaalitoimessa meistä tiedetään kaikki, myös velat ja sairaudet, isot ja pienet rikokset ja  FB- kertoo loput.  Suurin osa akateemisestä väestä seurustelee vielä samoissa piireissä.  takausrenkaitakin oli ennen työ-paikoilla. Omaisuus ei ole täällä salassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei rahasta kauheasti tarvitse puhua. Minulla oli paljon omaisuutta jo mennessäni naimisiin. Olen nainen. En ole koskaan kysynyt mieheni palkkaa, hänellä päätyö ja kaksi sivutyötä, saa myös bonareita ja rojalteja. Minulle riittää, että katson välillä veroilmoituksesta, että varmasti pysyn kärryillä. Ei meillä ole avioehtoa, haluan että kaikki on yhteistä.  Minä saan rahaa kahdesta paikasta kuukaudessa. Ei ole velkaa.  Lapsille on ostettu asunnot ja autot. Vapaa-ajan asunnot on yhteisessä käytössä. Ei rahasta tule ongelmaa jos sitä on riittävästi mihin vain.  Olen melko varma ,että puolisonne tietää kaikki omaisuutenne ja sijoituksenne. Suomi on niin pieni maa ja vakituisesti työssäkäyviä on vain ehkä n. 2,5 miljoonaa. Pankissa, vakuutusyhtiössä, sairaalassa, verovirastossa, sosiaalitoimessa meistä tiedetään kaikki, myös velat ja sairaudet, isot ja pienet rikokset ja  FB- kertoo loput.  Suurin osa akateemisestä väestä seurustelee vielä samoissa piireissä.  takausrenkaitakin oli ennen työ-paikoilla. Omaisuus ei ole täällä salassa.

Ootko vähän sekaisin?

Mun miehelläni on omaisuutta muutama sata tuhatta euroa. Tiesin melko varhaisesta saakka, että jonkun verran rahaa on, koska keskusteltiin hänen sijoitusharrastuksestaan. Luvuista puhuttiin siinä vaiheessa, kun yhdistettiin taloudet ja ostettiin asunto. Jos olis siinä vaiheessa ihan puskista tullut tieto varallisuudesta, niin olisin mä ehkä vähän loukkaantunut siitä, ettei olis luottanut tarpeeksi kertoakseen. Toisaalta olisin kyllä pitänyt vielä kummallisempana, jos olis yhtäkkiä sanonut, että hei, mulla on muuten xxx euroa varallisuutta. Sinuna siis ehkä ottaisin jotenkin luontevan keskustelun osana puheeksi alkuun noin sivulauseenomaisesti ja epämääräisesti, sopivassa tilanteessa.

Jos teillä on ns. omat rahat ja maksatte puoliksi menot, niin eipä se oikeestaan sille miehelle kuulu. Eri asia, jos olisitte naimisissa/ostaisitte sen talon/teillä olis lapsia. Aika pienestä miehes säikähtää, jos tuosta loukkaantuu. Minä en kertois ennenkuin tulee puheeksi.

On mullakin jonkin verran säästössä, joka tulee kyllä helpottamaan jos aletaan esim.omaa asuntoa katsomaan. En vain itsekään ajattele asiaa, kun ne on ns. hätävara tai just asuntoa varten tulevaisuudessa. Ollaan naimisissa, mutta ollaan kuitenkin omilla rahoilla ehkä turvauduta toisten pankkikortteihin tai eletä toisen rahoilla. Miehellä on pieni opintovelka vielä jäljellä, itselläni ei mitään. Koen että se tulee olemaan vain positiivinen yllätys että mulla on rahaa hieman enempi jos sitä tarvitsemme jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ikinä kerro naisille että olen rikas, koska monet haluaisivat minut vain rahan takia. Ihan fiksusti olet tehnyt kun olet odottanut. Nyt avoliiton aikana tuon voi ottaa puheeksi jossain vaiheessa.

Et ole rikas, koska oikeasti varakas ei täällä pyöri mammojen seassa. Varakkailla on taatusti muuta tekemistä. Ja 200 000 euroa ei ole nykymaailmassa paljon rahaa, koska sillä ei saa edes taloa.

Minä kyllä loukkaantuisin tuollaisen asian pimittämisestä. Kuten ap sanoikin, hänellä on huonoja kokemuksia ahneista naisista ja haluaa varmistua ettei nykyinen ole sellainen. Itse haluaisin kuitenkin suhteelta avoimuutta eikä mitään lapsellista testailua, manipulointia ja pelejä.

57 vielä jatkaa. Meillä molemmilla on työt ja urat ehkä eletä köyhyydessä. Just nyt kaikki hyvin ja hieman ollaan mietitty tulevaisuutta että miten ja missä asutaan, joten suuria hankintoja ei ole tarvinnut tehdä. Mies haaveilee esim.uudesta televisiosta ja voimme sen yhdessä tai erikseen ostaa kun löydämme mieluisen. Enemmän olisin pettynyt jos meillä jommalla kummalla olisi velkaa josta ei puhuta. Joten en usko että sun varallisuus mikään negatiivinen asia on.