Lue keskustelun säännöt.
Onko paha asia jos on salannut avopuolisoltaan että omistaa aika paljon omaisuutta?
05.09.2017 |
Juuri muutettu yhteen avoliittoon (vuokralle), yhteisiä omaisuuksia tai velkoja ei ole. Ei edes yhteisiä huonekaluja, koska ei tarvinnut ostaa, molemmilla on niin paljon ennestään kivoja huonekaluja. Minulla on kuitenkin aika paljon omaisuutta, ja avopuoliso ei tiedä tätä. En ole omaisuudestani siis tietenkään valehdellut, mutta hän ei ole koskaan kysynyt enkä minä sitten ole tullut suoraan kertoneeksi. Onko paha juttu. Pitäisikö istuttaa avopuoliso alas ja sanoa ihan puun takaa, että kuule minulla on 200 000 € rahaa, mutta en aio nyt käyttää sitä mihinkään?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Aiotko käyttää rahat joskus? Oletko valmis antamaan rahoistasi puoliskollesi siinä vaiheessa?
Saattaisi tuntua aika ikävältä kuulla parinkymmenen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, että kumppani aikookin nyt sitten muuttaa ulkomaille rahoinensa tai haluaa ostaa talon tai jättäytyy työstä pois viettämään vapaaherran/-herrattaren elämää, ja itse ei pystyisi ollenkaan enää pysymään toisen menoissa mukana.
Mitä itse tykkäisit, jos kumppani haluaisi aivan yllättäen viettämään erilaista elämää rahoineen?
Mistä kukaan tietää, missä on 20 vuoden kuluttua? Voihan se ap:n puoliso haluta 20 vuoden kuluttua asumaan Liperiin, vaikka nyt vannoo kaupungin nimeen? Ihmiset muuttuvat.
Rosin 200 000 e on niin pieni raha, että ei sillä vapaaherrana elellä kuin muutama vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko käyttää rahat joskus? Oletko valmis antamaan rahoistasi puoliskollesi siinä vaiheessa?
Saattaisi tuntua aika ikävältä kuulla parinkymmenen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, että kumppani aikookin nyt sitten muuttaa ulkomaille rahoinensa tai haluaa ostaa talon tai jättäytyy työstä pois viettämään vapaaherran/-herrattaren elämää, ja itse ei pystyisi ollenkaan enää pysymään toisen menoissa mukana.
Mitä itse tykkäisit, jos kumppani haluaisi aivan yllättäen viettämään erilaista elämää rahoineen?
Mistä kukaan tietää, missä on 20 vuoden kuluttua? Voihan se ap:n puoliso haluta 20 vuoden kuluttua asumaan Liperiin, vaikka nyt vannoo kaupungin nimeen? Ihmiset muuttuvat.
Rosin 200 000 e on niin pieni raha, että ei sillä vapaaherrana elellä kuin muutama vuosi.
Avopuolisollani ei ole ollenkaan omaisuutta, joten hänen näkökulmastaan se olisi kai hyvin iso raha. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko käyttää rahat joskus? Oletko valmis antamaan rahoistasi puoliskollesi siinä vaiheessa?
Saattaisi tuntua aika ikävältä kuulla parinkymmenen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, että kumppani aikookin nyt sitten muuttaa ulkomaille rahoinensa tai haluaa ostaa talon tai jättäytyy työstä pois viettämään vapaaherran/-herrattaren elämää, ja itse ei pystyisi ollenkaan enää pysymään toisen menoissa mukana.
Mitä itse tykkäisit, jos kumppani haluaisi aivan yllättäen viettämään erilaista elämää rahoineen?
Mistä kukaan tietää, missä on 20 vuoden kuluttua? Voihan se ap:n puoliso haluta 20 vuoden kuluttua asumaan Liperiin, vaikka nyt vannoo kaupungin nimeen? Ihmiset muuttuvat.
Rosin 200 000 e on niin pieni raha, että ei sillä vapaaherrana elellä kuin muutama vuosi.
Avopuolisollani ei ole ollenkaan omaisuutta, joten hänen näkökulmastaan se olisi kai hyvin iso raha. Ap.
Ja vaikuttaa siltä, että avopuolisosta ei ole hankkimaan omaisuutta vai miksi oletat, että raha on hänelle iso asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko käyttää rahat joskus? Oletko valmis antamaan rahoistasi puoliskollesi siinä vaiheessa?
Saattaisi tuntua aika ikävältä kuulla parinkymmenen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, että kumppani aikookin nyt sitten muuttaa ulkomaille rahoinensa tai haluaa ostaa talon tai jättäytyy työstä pois viettämään vapaaherran/-herrattaren elämää, ja itse ei pystyisi ollenkaan enää pysymään toisen menoissa mukana.
Mitä itse tykkäisit, jos kumppani haluaisi aivan yllättäen viettämään erilaista elämää rahoineen?
Mistä kukaan tietää, missä on 20 vuoden kuluttua? Voihan se ap:n puoliso haluta 20 vuoden kuluttua asumaan Liperiin, vaikka nyt vannoo kaupungin nimeen? Ihmiset muuttuvat.
Rosin 200 000 e on niin pieni raha, että ei sillä vapaaherrana elellä kuin muutama vuosi.
Avopuolisollani ei ole ollenkaan omaisuutta, joten hänen näkökulmastaan se olisi kai hyvin iso raha. Ap.
Ja vaikuttaa siltä, että avopuolisosta ei ole hankkimaan omaisuutta vai miksi oletat, että raha on hänelle iso asia?
Olemme molemmat 41-vuotiaita, ei ole kovin todennäköistä että hän enää hankkisi sitä ainakaan hetkessä suuria määriä kun ei ole tähänkään saakka. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on just tollasia rahojensa kanssa.
En tykkäisi. Minulle jätti eräs mies kertomatta vaimostaan. Ei kuulemma valehdellut, mutta elin ihan eri todellisuutta kuin hän.
Yhdessä toisessa tapauksessa vaimo oli huolissaan miehestään syystä x ja sääli tätä. Mies ei ollut kertonut,ettei asia ole enää relevantti, ei vain ollut kertonut tilanteen muuttumisesta.
Kyllähän se estää avopuolisoa haaveilemasta asunnosta, jos luulee toista persaukiseksi ja helposti on huolissaan tai yrittää vaikka maksaa enemmän ruuista jne.
Olen itsekin keskimääräistä rikkaampi eli toisaalta ymmärrän pointin, mutta mielestäni ap tekee väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse. Mulla on omat rahat, miesystävällä omansa...jos asuttais yhdessä niin reilua olisi että jaettais asumiskulut puoliksi ja molemmat maksaisivat osuutensa esim ruuasta. Ihan sama vaikka mulla olis 2000 tilillä ja avopuolisolla 2milliä. Mulla ei oo osaa tai arpaa hänen rahoihin sa. Mulla on kaikkea mitä tarvitsen. Ongelma siitä tulisi vain jos koko ajan pitäisi tehdä jotain johon mulla ei oikeasti olisi varaa eli joutuisin elämään yli varojeni tai jäämään pois sellaisesta mikä olisi ajateltu yhteiseksi tekemiseksi. Mutta silloin olisi muutenkin sitten mietittävä että eikö voitais tehdä jotain vähän edullisempia juttuja jotka vois olla myös ihan kivoja.
Kertoisin siinä vaiheessa jos toinen kysyisi suoraan, että kuinka paljon sulla on omaisuutta. Ja jos silloin loukkaantuu tai ihmettelee miksi et ole kertonut aikaisemmin, niin kysyt takaisin olisiko se muuttanut jotain jos olisit kertonut aikaisemmin. Omaisuus ei vaikuta puolisosi elämään mitenkään, pahempi olisi jos olisi paljon velkaa, se mielestäni pitäisi kertoa. Kunhan tosiaan et elä hänen rahoillaan vaan pistätte kulut puoliksi tai jopa sinä maksat varakkaampana vähän enemmän jos toisella on tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä tuollainen asia pitäisi kertoa? Minä tiedän, että miehelläni on omaisuutta aika runsaasti, on ehtinyt tienata itse ja on perinyt setänsä ja vanhempansa. Minulle ei ole ikinä juolahtanut mieleenkään miettiä, että paljonkohan sitä rahaa oikein on. Ei hänkään ole minun rahoistani kysellyt, minä olen kyllä sanonut, että tileillä on korkeintaan vajaa kymppitonni ja saan pientä palkkaa.
Olemme olleet 12 vuotta yhdessä, siitä 9 naimisissa. Jos sillä jotain merkitystä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, onko kertomatta jättäminen huono asia vai ei. Riippuu pitkälti myös avopuolisosi luonteesta ja taustasta. Itselleni olisi todella kova paikka, että joku jonka kanssa olen niin vakavassa suhteessa, että asummekin yhdessä jättäisi tuollaisen asian kertomatta. Ei siksi, että havittelisin toisen säästössä olevia rahoja vaan siksi, että kokisin kertomatta jättämisen viestivän, että puoliso kuvittelee minun niin tekevän. Eli ei tuntisikaan minua ihmisenä ollenkaan ja se olisi aika kova isku jos olisin kuvitellut kaiken olevan hyvin. Samaten ihmiselle, jolle on valehdeltu aiemmassa suhteessa tai jätetty kertomatta jostakin isosta merkittävästä asiasta saman tyyppisen tilanteen toistuminen voi olla liian kova pala, vaikka sinun osaltasi rahoista kertomatta jättämiseen ei mitään ikävää liittyisikään. Toisaalta joku muu ei välttämättä tällaista tulkintaa tee. riippuu varmasti suhteesta ja osapuolten luonteista.
Kai sinä oman miehes tunnet etkä siksi ole kertonut asiasta. Itse kyllä kertoisin siinä vaiheessa kun aletaan rakentaa kotia ja yhteistä tulevaisuutta.
200 000 ei ole valtavan paljon, mutta kummiskin sen verran iso summa ettei sitä kannata pitää salassa ihan loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asia ei ole tullut puheeksi, kiin miksi pitäisi kertoa?
Ja jos asia ei vaikuta kummankaan elintasoon tällä hetkellä. Eli kumpikin maksaa omat menonsa tai toinen avustaa toista jos tarvii, yhdessä kun eletään.
Mieheni on paljon varakkaampi kuin minä. Jos ostaisimme nyt asunnon, olisi minulla laittaa siihen noin 30t€ ja miehelläni joku 100t€. Mutta mitäpä minä sillä tiedolla teen, koska se ei ole minun rahaani eikä vaikuta meidän tämänhetkiseen elämään negatiivisesti eikä positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos asia ei ole tullut puheeksi, kiin miksi pitäisi kertoa?
Ja jos asia ei vaikuta kummankaan elintasoon tällä hetkellä. Eli kumpikin maksaa omat menonsa tai toinen avustaa toista jos tarvii, yhdessä kun eletään.Mieheni on paljon varakkaampi kuin minä. Jos ostaisimme nyt asunnon, olisi minulla laittaa siihen noin 30t€ ja miehelläni joku 100t€. Mutta mitäpä minä sillä tiedolla teen, koska se ei ole minun rahaani eikä vaikuta meidän tämänhetkiseen elämään negatiivisesti eikä positiivisesti.
No siis ap ei tarvitse mitään avustusta avokiltaan, jos hänellä on vaikka kahden kuukauden lomautus tai irtisanominen. Tätä juuri tarkoitan, että on alhaista olla kertomatta ja mahdollisesti rasittaa näin varattoman osapuolen mieltä ja pahimmillaan kukkaroa. Ap ei taida tajuta sitäkään, että rahattomuus aiheuttaa huolta monelle ja avokin mieli olisi kevyempi, jos tietäisi, että puoliso on turvassa mikäli jotain tapahtuu eikä hänen tarvitse yrittää elättää ja että puoliso voisi joko lainata/ avustaa, jos hänelle tapahtuisi joku yllättävä juttu.
En kertoisi missään nimessä ja jos avioon menisin niin tekisin avioehdon. Olen 42 ja nähnyt miten mieli muuttuu, kun saakin tietää toisen rahoista. Pidä ne piilossa niin pitkään kun vain voit!!!
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse. Mulla on omat rahat, miesystävällä omansa...jos asuttais yhdessä niin reilua olisi että jaettais asumiskulut puoliksi ja molemmat maksaisivat osuutensa esim ruuasta. Ihan sama vaikka mulla olis 2000 tilillä ja avopuolisolla 2milliä. Mulla ei oo osaa tai arpaa hänen rahoihin sa. Mulla on kaikkea mitä tarvitsen. Ongelma siitä tulisi vain jos koko ajan pitäisi tehdä jotain johon mulla ei oikeasti olisi varaa eli joutuisin elämään yli varojeni tai jäämään pois sellaisesta mikä olisi ajateltu yhteiseksi tekemiseksi. Mutta silloin olisi muutenkin sitten mietittävä että eikö voitais tehdä jotain vähän edullisempia juttuja jotka vois olla myös ihan kivoja.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt: miksi parisuhteessa täytyy elää jotenkin jommankumman tulojen mukaisesti yhteistä elintasoa. Jos mies haluaa viedä perheen lomalle New Yorkiin, hän maksaa koko reissun eikä niin, että vaimo maksaa puolet. Ja jos vaimo haluaa sinne matkalle yksin, hän maksaa itse koko reissunsa. Ongelmia tulee vain silloin, kun matkan suunnittelija ei ole sen maksaja.
Mielestäni et ole tehnyt mitään väärää, ellet ole erityisesti antanut ymmärtää olevasi jotenkin köyhä. En tosin tällaista tulkinnut kirjoituksistasi.
Minun elämässäni kävi niin, että olin opiskelujen jälkeen saanut ASP-lainalla hankittua pienen yksiön erään yliopistokaupungin keskustasta. Suunnilleen samoihin aikoihin isovanhempia kuoli peräjälkeen useampi ja vielä isäni, joten perin hänenkin osuutensa omien isovanhempiensa perinnöstä. Kokonaisuudessaan ja verojen jälkeen puhuttiin kuitenkin melkein miljoonasta eurosta. Lisäksi sain keskisuuren veikkausvoiton lahjaksi saamastani arvasta. Rahaa siis tupsahti yhtäkkiä enemmän yhden ihmisen tarpeiksi. Maksoin lainat pois ja sijoittelin lähinnä pörssiin ja metsään.
Suunnilleen vuotta myöhemmin tapaisin nykyisen vaimoni. Seurustelimme reilu 5 vuotta ennen kuin hän muutti yksiöön kanssani. Missään vaiheessa ei puhuttu rahasta juurikaan, hän oletti minun lyhentävän lainaa asunnosta. Töissä olen ollut samassa pörssiyrityksessä toki nyt eri tehtävissä. Emme matkustelleet tai eläneet mitenkään tuhlailevasti, mutta ei onneksi tarvinnut penniä venyttääkään. Juoksevat kulut jaettiin melko tasan.
Kuusi vuotta sitten alettiin puhua avioliitosta ja lapsista. Tällöin tuli raha vähän väkisinkin keskustelupöytään, koska molemmat halusimme avioehtoa. Oli aika iso (todennäköisesti iloinenkin) yllätys, kun kuuli minun tienaavan saman verran osinkoja kuin palkkaa vuodessa. Seuraava asunto olikin sitten rivitalo hyvältä alueelta. Asunto rahoitettiin harvennushakkuilla ja pankkilainalla, johon saatiin ihan naurettava marginaali hyvien vakuuksien vuoksi.
Yhdessä ollaan edelleen. Elellään keskituloista arkea kahden lapsen kanssa. Mielestäni tein ihan oikean päätöksen, kun en kertonut omaisuudesta ennen vakavaa suhdetta (=avioliitto). Raha ei ratkaise, mutta toki helpottaa tulevaisuutta. Avioehdosta ei neuvoteltu, koska se oli molemmille itsestäänselvyys.
M42
?
Haluan elää elämäni yhdessä hänen kanssaan ja vanheta hänen kanssaan. En todellakaan aio häipyä yhtäkkiä rahoineni ulkomaille. Sitten kun jompi kumpi meistä alkaa vaikka haaveilemaan omistusasunnosta, niin voin meille kodin hankkia, ihan yhteiseksi kodiksi. Vaikka siihen aion käyttää rahojani. En myöskään mitenkään suunnittele itselleni korkeampaa elintasoa kuin kumppanilleni, vaan ihan samaa elintasoa elämme, olen tietenkin valmis maksamaan enemmän jos vaikka tienaan enemmän. Ap.