Lue keskustelun säännöt.
"Anna on käynyt 77 kertaa ekoilla treffeillä kahden vuoden aikana!"
05.09.2017 |
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Naiset ottavat eroja juuri siksi, että huomaavat olevansa miehilleen "vain joku". Miehelle on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, oletko Mäkisen Liisa, Virtasen Pirkko vai Lahtisen Jaana. Kunhat olet joku. Naiselle ei suhteeseen riitä, että hän on "vain joku".
Idea onkin juuri siinä, että ne yhteiset kokemukset ja yhdessä vietetty aika tekevät teistä toisillenne erityiset. "Jossain alla maan, ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan", sanoi Juha Tapio. Mäkisen Liisa on joku Mäkisen Liisa vain suhteen alussa, sitten hänestä tulee The Mäkisen Liisa - ainutlaatuinen nainen, jota ei voi kukaan Pirkko tai Jaana korvata.
Ja sitten kun se Liisa ei ollutkaan sopiva eikä näin käynyt ja tulee ero.
Niinkin voi tietysti käydä. Silti, välillä tulee mietittyä, että kummassakohan tapauksessa eron riski on suurempi: silloin kun aluksi ollaan vain Mäkisiä ja Virtasia, "jotkut vaan", epätäydellisiä mutta riittävän hyviä ja lähdetään siltä pohjalta rakentamaan yhteistä tulevaisuutta se kummankin epätäydellisyys huomioon ottaen vai silloin kun löytyy se "täydellinen" jonka odotetaan olevan yhtä täydellinen myös ne seuraavat 50 vuotta?
Tuossa on vain se ongelma, että suhteessa elämisen pitäisi olla parempaa kuin sinkkuna elämisen. Jonkun "ihan kivan " kanssa se ei ole. "Ihan kivaa " seuraa löytyy sukulaisista ja kavereistakin.
Miksi se ei voisi sitä ajan kanssa olla? Yhdysvalloissa on järjestettyjä avioliittoja (huom. ei sama kuin pakkoavioliitto) tutkittaessa huomattu, että tyypillisesti sellaisessa olevat parit ovat kyselyissä sitä onnellisempia, sitoutuneempia ja rakastuneempia kuin rakkausavioliitoissa olevat, mitä pidempään pari on ollut avioliitossa. Ainoastaan ensimmäisen 5 vuoden aikana rakkausavioliitot vievät voiton. Rakkausavioliitoissa onnellisuus ja tyytyväisyys tyypillisesti laskevat suhteen kestäessä, kun taas järjestetyissä on päin vastoin. Miksei sama ilmiö voisi toimia myös ns. järkiavioliitoissa joissa on valittu "riittävän hyvä" kumppani tai asetettu parisuhteen kriteereiksi vähän muutakin kuin alkuvaiheen kemia?
Oletko mies vai nainen? Jos olet nainen, oletko vela? Lapsia haluavalla naisella ei ole oikein aikaa kokeilla kovin monen miehen kanssa viittä vuotta tulisiko suhteesta jotain vai ei.
En vertaisi Yhdysvaltojen tilannetta Suomeen, koska siellä vallitsee aivan erilainen kulttuuri kuin meillä. Konservatiivisempi ja perhearvoja korostavampi. Myös edes keskiluokkainen elämä on melko mahdotonta saavuttaa ilman puolisoa. Terveydenhuolto perustuu joko oman tai puolison työnantajan maksamaan sairasvakuutukseen. Lasten opintoihin on säästettävä rahaa. Lapsia ei kuitenkaan voi päästää liikkumaan yksin kuten Suomessa voi, joten puolison on oltava kohtuullisen hyvätuloinen, jotta toisen kotivanhemmuus tai vähintään osa-aikatyö olisi mahdollista samaan aikaan, kun maksetaan asuntolainaa. Suomessa on tavallista, että nuoret hankkivat ajokorttinsa ihan omilla rahoillaan, kun tulevat täysi-ikäisiksi. USAssa ajokortin saa jo 16-vuotiaana (ja se yleensä hankitaankin, koska se vapauttaa toisen vanhemman jatkuvasta kuskaamisesta) ja useimmiten ajokortin ja auton hankkivat vanhemmat.
Järjestetty avioliitto on hyvä vain silloin, jos avioliitto tarjoaa paremman elämän kuin sinkkuus. Ts molempien pitää hyötyä liitosta jollain tavalla. Minä voisin olla järjestetyssä avioliitossa, jos sillä saisin tiettyjä etuja. En esimerkiksi edellytä, että saisin seksistä nautintoa. Jos kuitenkin laissa olisi määrätty, että eronkin jälkeen saisin mieheltä parin tonnin kuukausittaisen elatusmaksun (lasten elarit siihen päälle), niin kyllä mä avioliitossa antaisin aina, kun mies haluaisi. Ja tietenkin mies ostelisi mulle avioliiton aikana kaikenlaista kivaa ja yleensäkin maksaisi kaiken perheen elämisen. Tai ainakin lähes kaiken. Mä kävisin töissä - jos kävisin - ihan vain harrastuksena. Mies hoitaisi omakotitalon remontit, pihatyöt (ruusujen hoitamista lukuunottamatta) yms, mä voisin siivota, laittaa ruokaa (lempiharrastukseni) ja sisustaa (toinen lempiharrastuksistani). Ymmärrät varmaan, että homma ei toimisi Suomessa kuten toimii USAssa.
Heh niin, koska aikaa ja vuosiahan ei saa tuhrattua siihen että ihastuu päätä pahkaa milloin keneenkin ja vaaleanpunaisten lasien tiputtua silmiltä muutaman vuoden päästä huomaa että tämähän oli ihan väärä ihminen minulle. Siksi nuo rakkausavioliitot eivät kai käytännössä koskaan pääty eroon? Kyllä sydän tietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Naiset ottavat eroja juuri siksi, että huomaavat olevansa miehilleen "vain joku". Miehelle on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, oletko Mäkisen Liisa, Virtasen Pirkko vai Lahtisen Jaana. Kunhat olet joku. Naiselle ei suhteeseen riitä, että hän on "vain joku".
Idea onkin juuri siinä, että ne yhteiset kokemukset ja yhdessä vietetty aika tekevät teistä toisillenne erityiset. "Jossain alla maan, ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan", sanoi Juha Tapio. Mäkisen Liisa on joku Mäkisen Liisa vain suhteen alussa, sitten hänestä tulee The Mäkisen Liisa - ainutlaatuinen nainen, jota ei voi kukaan Pirkko tai Jaana korvata.
Ja sitten kun se Liisa ei ollutkaan sopiva eikä näin käynyt ja tulee ero.
Niinkin voi tietysti käydä. Silti, välillä tulee mietittyä, että kummassakohan tapauksessa eron riski on suurempi: silloin kun aluksi ollaan vain Mäkisiä ja Virtasia, "jotkut vaan", epätäydellisiä mutta riittävän hyviä ja lähdetään siltä pohjalta rakentamaan yhteistä tulevaisuutta se kummankin epätäydellisyys huomioon ottaen vai silloin kun löytyy se "täydellinen" jonka odotetaan olevan yhtä täydellinen myös ne seuraavat 50 vuotta?
Tuossa on vain se ongelma, että suhteessa elämisen pitäisi olla parempaa kuin sinkkuna elämisen. Jonkun "ihan kivan " kanssa se ei ole. "Ihan kivaa " seuraa löytyy sukulaisista ja kavereistakin.
Miksi se ei voisi sitä ajan kanssa olla? Yhdysvalloissa on järjestettyjä avioliittoja (huom. ei sama kuin pakkoavioliitto) tutkittaessa huomattu, että tyypillisesti sellaisessa olevat parit ovat kyselyissä sitä onnellisempia, sitoutuneempia ja rakastuneempia kuin rakkausavioliitoissa olevat, mitä pidempään pari on ollut avioliitossa. Ainoastaan ensimmäisen 5 vuoden aikana rakkausavioliitot vievät voiton. Rakkausavioliitoissa onnellisuus ja tyytyväisyys tyypillisesti laskevat suhteen kestäessä, kun taas järjestetyissä on päin vastoin. Miksei sama ilmiö voisi toimia myös ns. järkiavioliitoissa joissa on valittu "riittävän hyvä" kumppani tai asetettu parisuhteen kriteereiksi vähän muutakin kuin alkuvaiheen kemia?
Oletko mies vai nainen? Jos olet nainen, oletko vela? Lapsia haluavalla naisella ei ole oikein aikaa kokeilla kovin monen miehen kanssa viittä vuotta tulisiko suhteesta jotain vai ei.
Siksi se kumppani valitaankin alunalkaenkin hyvin, järjellä, eikä hetken huuman perusteella. Loppu on sitä samaa "työtä" mitä joka tapauksessa joutuu pitkässä suhteessa tekemään jotta se kukoistaa. Rakastaminen on ennenkaikkea tekoja.
Oikeesti, ettekste koskaan ihastu johonkin jonka tapaatte muuten vaan? Ja mitä sit tapahtuu? Oikeesti mä en ymmärrä tällästä että mies/nainen valitaan jostain kuvastosta tyyliin, ihan niinkuin olis ostamassa jotain appelsiinimehua tai jtn.
Kai sitä voi ihastumistenkin kanssa koittaa pitää jalat sen verran maassa että pohtii vähän myös järjellä että tuleekohan pitkästä parisuhteesta sen karheankomean keravalaisen autonasentaja-alkoholisti-ex-linnakundin kanssa mitään? Vai?
Mä en ymmärrä tätä miesten ajatusmaailmaa, että naiset on nirsoja ja miehet sitten kelpuuttavat kenet vaan kunhan on nätti ja kiva nainen. Eivätkö miehet tarvitse rakastumisen tunnetta voidakseen muodostaa parisuhteen? Jos kerran voi vain kelpuuttaa jonkun, niin se kuulostaa siltä että otetaan vain joku, ei väliä onko tunteita.
Kaikki tuntemani naiset taas pariutuvat sillä perusteella, että ovat ihastuksesta sekaisin ja haluavat juuri sen kyseisen miehen. No ehkä korkeintaan joku 35v jonka biologinen kello tikittää, saattaa ottaa ns. paperilla hyvän miehen.
On vaikea luottaa miehiin juuri siksi, ettei koskaan tiedä onko mies kanssasi vain koska pitää olla "joku suhde".
Kuinkakohan monet leffaliput, sapuskat, drinkit jne. Anna on noilla 77 miehellä maksattanut? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
77 kertaa, eikä kukaan kelpaa. Selevä.
Entäs, kun joku läpäiseekin tämän nillittäjän seulan, niin parin kuukauden tapailun jälkeen vasta alkaakin paljastua toisesta uusia asioita. Silloin tuo eukko juoksee taas karkuun ja kovaa.
Pitäisi ensin löytää mies joka olisi käynyt läpi 77 naista, mutta valitsisi Annan. Mietittekö naiset ikinä montako pariskuntaa syntyisi, jos miehet olisivat yhtä ronkeleita? Tyyliin naiselle kelpaisi 1/100:sta. Jos tälle miehelle ei tämä nainen kelpaisikaan, niin käytäisiin taas läpi vaikka 100 ja toivottaisiin, että josko nyt olisi ok puolin ja toisin. Naiset välillä kertovat miten miehille kelpaa kuka tahansa. Ei ole varaa odottaa mitään uniikkia lumihiutaletta, jos meinaa jonkun suhteen joskus saada.
Tässä se taas tulee, miehille on tärkeintä, että saisi jonkun suhteen. En minä ainakaan halua olla miehelle vain hätävara, joka vaihdetaan tilaisuuden tullen parempaan. Hyvää kannattaa odottaa eikä olla jonkun kanssa vain siksi, että olisi edes joku.
Naisethan niitä eroja ottavat suurimmaksi osaksi. Musta tuntuu, että miehet osaavat suhtautua naisiin ihmisinä eivätkä vain jonain listana eri ominaisuuksia, kuten naiset. "Haluan miehen, joka on X, Y, Z ja N, ja jos hän kesken suhteen lakkaa olemasta jotain noista (esim. saa potkut), niin sitten eroan."
Uskon, että se kumppanin "hyvyys" tulee toden teolla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo parisuhteessa. Jos hakee vain sitä ulkoisesti ja muodollisesti parasta Annan tapaan (mm. rugby-pelaajan vartalo pitää olla eikä hän muutenaan kuulemma aio tyytyä kuin parhaaseen mieheen), niin luultavasti missaa sen henkilön, joka olisi hänelle oikeasti sopivin.
Naiset ottavat eroja juuri siksi, että huomaavat olevansa miehilleen "vain joku". Miehelle on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, oletko Mäkisen Liisa, Virtasen Pirkko vai Lahtisen Jaana. Kunhat olet joku. Naiselle ei suhteeseen riitä, että hän on "vain joku".
Idea onkin juuri siinä, että ne yhteiset kokemukset ja yhdessä vietetty aika tekevät teistä toisillenne erityiset. "Jossain alla maan, ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan", sanoi Juha Tapio. Mäkisen Liisa on joku Mäkisen Liisa vain suhteen alussa, sitten hänestä tulee The Mäkisen Liisa - ainutlaatuinen nainen, jota ei voi kukaan Pirkko tai Jaana korvata.
Ja sitten kun se Liisa ei ollutkaan sopiva eikä näin käynyt ja tulee ero.
Niinkin voi tietysti käydä. Silti, välillä tulee mietittyä, että kummassakohan tapauksessa eron riski on suurempi: silloin kun aluksi ollaan vain Mäkisiä ja Virtasia, "jotkut vaan", epätäydellisiä mutta riittävän hyviä ja lähdetään siltä pohjalta rakentamaan yhteistä tulevaisuutta se kummankin epätäydellisyys huomioon ottaen vai silloin kun löytyy se "täydellinen" jonka odotetaan olevan yhtä täydellinen myös ne seuraavat 50 vuotta?
Tuossa on vain se ongelma, että suhteessa elämisen pitäisi olla parempaa kuin sinkkuna elämisen. Jonkun "ihan kivan " kanssa se ei ole. "Ihan kivaa " seuraa löytyy sukulaisista ja kavereistakin.
Miksi se ei voisi sitä ajan kanssa olla? Yhdysvalloissa on järjestettyjä avioliittoja (huom. ei sama kuin pakkoavioliitto) tutkittaessa huomattu, että tyypillisesti sellaisessa olevat parit ovat kyselyissä sitä onnellisempia, sitoutuneempia ja rakastuneempia kuin rakkausavioliitoissa olevat, mitä pidempään pari on ollut avioliitossa. Ainoastaan ensimmäisen 5 vuoden aikana rakkausavioliitot vievät voiton. Rakkausavioliitoissa onnellisuus ja tyytyväisyys tyypillisesti laskevat suhteen kestäessä, kun taas järjestetyissä on päin vastoin. Miksei sama ilmiö voisi toimia myös ns. järkiavioliitoissa joissa on valittu "riittävän hyvä" kumppani tai asetettu parisuhteen kriteereiksi vähän muutakin kuin alkuvaiheen kemia?
Oletko mies vai nainen? Jos olet nainen, oletko vela? Lapsia haluavalla naisella ei ole oikein aikaa kokeilla kovin monen miehen kanssa viittä vuotta tulisiko suhteesta jotain vai ei.
Siksi se kumppani valitaankin alunalkaenkin hyvin, järjellä, eikä hetken huuman perusteella. Loppu on sitä samaa "työtä" mitä joka tapauksessa joutuu pitkässä suhteessa tekemään jotta se kukoistaa. Rakastaminen on ennenkaikkea tekoja.
Oikeesti, ettekste koskaan ihastu johonkin jonka tapaatte muuten vaan? Ja mitä sit tapahtuu? Oikeesti mä en ymmärrä tällästä että mies/nainen valitaan jostain kuvastosta tyyliin, ihan niinkuin olis ostamassa jotain appelsiinimehua tai jtn.
Kai sitä voi ihastumistenkin kanssa koittaa pitää jalat sen verran maassa että pohtii vähän myös järjellä että tuleekohan pitkästä parisuhteesta sen karheankomean keravalaisen autonasentaja-alkoholisti-ex-linnakundin kanssa mitään? Vai?
häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahdessa vuodessa? Mä teen aktiivisesti alotteita joka viikko ja silti en ole lähelläkään
M30
Olet mies. Huomaa ero.
Mutta eikös naisilla ole ihan yhtä vaikeata päästä treffeille ja saada seksiä kuin miehenkin?
Näin olen tältä palstalta lukenut.
Sehän on eri asia. Usko jo.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä miesten ajatusmaailmaa, että naiset on nirsoja ja miehet sitten kelpuuttavat kenet vaan kunhan on nätti ja kiva nainen. Eivätkö miehet tarvitse rakastumisen tunnetta voidakseen muodostaa parisuhteen? Jos kerran voi vain kelpuuttaa jonkun, niin se kuulostaa siltä että otetaan vain joku, ei väliä onko tunteita.
Kaikki tuntemani naiset taas pariutuvat sillä perusteella, että ovat ihastuksesta sekaisin ja haluavat juuri sen kyseisen miehen. No ehkä korkeintaan joku 35v jonka biologinen kello tikittää, saattaa ottaa ns. paperilla hyvän miehen.
On vaikea luottaa miehiin juuri siksi, ettei koskaan tiedä onko mies kanssasi vain koska pitää olla "joku suhde".
Vaikea luottaa naisiin juuri siksi, että ovat niin tunteidensa vietävinä. Mitäs sitten kun se ihastuu työpaikan Markkuun tai naapurin Penttiin 15 yhteisen vuoden jälkeen. Koko yhteinen elämä vessasta alas, koska "iiih, ihastuin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sarjaiskijöitä kuvottavina pitävät naiset: millaisia tunteita Anna ja kaltaisensa herättävät? Vai jyrätäänkö tuplastandardeilla?
Minusta Anna vaikuttaa narsistiselta.
Tuskin mikään helppo kumppani jos parisuhteeseen päätyy.
En haluaisi hänenkaltaista ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan monet leffaliput, sapuskat, drinkit jne. Anna on noilla 77 miehellä maksattanut? :D
Annahan tarjosi noille miehille, koska hän on vahva feministi, eiku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä miesten ajatusmaailmaa, että naiset on nirsoja ja miehet sitten kelpuuttavat kenet vaan kunhan on nätti ja kiva nainen. Eivätkö miehet tarvitse rakastumisen tunnetta voidakseen muodostaa parisuhteen? Jos kerran voi vain kelpuuttaa jonkun, niin se kuulostaa siltä että otetaan vain joku, ei väliä onko tunteita.
Kaikki tuntemani naiset taas pariutuvat sillä perusteella, että ovat ihastuksesta sekaisin ja haluavat juuri sen kyseisen miehen. No ehkä korkeintaan joku 35v jonka biologinen kello tikittää, saattaa ottaa ns. paperilla hyvän miehen.
On vaikea luottaa miehiin juuri siksi, ettei koskaan tiedä onko mies kanssasi vain koska pitää olla "joku suhde".
Jännää että on helpompi luottaa ihmiseen joka on käytännössä psykoosiin verrattavassa tilapäisessä aivokemiallisessa mielenhäiriössä, kuin sellaiseen joka tekee tietoisen päätöksen sitoutua ja rakastaa.
Saahan sitä jo puhelimessa asioita selville kun kysyy ettei tarvi turhaan lähteä treffeille. Sitten kun tietyt asiat tietää ja jos tuntuu miellyttävältä niin sitten tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan oon käynyt saman verran mutta kuudessa vuodessa. Oon ollut suhteissa, mutta aina on tullut vastaan väkivaltaa, päihteitä, luonnevikoja tai mut on jätetty.
Nyt en enää käy, nainen pärjää kyllä itsekseenkin. Otin pari kissaa.
Joko en oo tarpeeksi ronkeli, tai oon idarimagneetti tai muuten ääliö.
Pitäköön tunkkinsa...77 miestä joissa pahat viat ja sinussa ei mitään. Huh, ootte te naiset laadukkaita ja ihania meidän miesten rinnalla!
Ei tuossa puhuttu mistään vioista vaan siitä ettei sopinut Annalle. Ehkä tämä nainen ei halua mitään pätkäsuhteita vaan yhden ainoan loppuelämäksi.
Voihan sen noinkin naamioida. Siis sen, että valtaosa miehistä on Annan mielestä ihan laaduttomia! Ja monen muunkin naisen mielestä. 80% miehistä on naisten mielestä keskimääräistä rumempia.
Miksi tunnet noin paljon vihaa naisia kohtaan?
Itsehän naiset noin sanovat. Ihan heidän oman mielipiteen mukaan suurin osa miehistä on rumia.
No siinähän käy treffeillä, se nyt ei tarkoita vielä yhtään mitään. Anna on myös niitä naisia jotka kuvittelee joka miehen haluavan jotain vakavaa yhden treffien jälkeen. Juu ei halua ja sekös Annaa niin kovasti pelottaa, mahdollisuus saada pakit jos katsottaisiin hommaa pidemmälle.
Sentakia Anna haluaa elää itse luodussa kuplassa sarjadeittaajana jossa kukaan ei mukamas kelpaa, se on turvallisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä miesten ajatusmaailmaa, että naiset on nirsoja ja miehet sitten kelpuuttavat kenet vaan kunhan on nätti ja kiva nainen. Eivätkö miehet tarvitse rakastumisen tunnetta voidakseen muodostaa parisuhteen? Jos kerran voi vain kelpuuttaa jonkun, niin se kuulostaa siltä että otetaan vain joku, ei väliä onko tunteita.
Kaikki tuntemani naiset taas pariutuvat sillä perusteella, että ovat ihastuksesta sekaisin ja haluavat juuri sen kyseisen miehen. No ehkä korkeintaan joku 35v jonka biologinen kello tikittää, saattaa ottaa ns. paperilla hyvän miehen.
On vaikea luottaa miehiin juuri siksi, ettei koskaan tiedä onko mies kanssasi vain koska pitää olla "joku suhde".
Jännää että on helpompi luottaa ihmiseen joka on käytännössä psykoosiin verrattavassa tilapäisessä aivokemiallisessa mielenhäiriössä, kuin sellaiseen joka tekee tietoisen päätöksen sitoutua ja rakastaa.
Tämä!!!!
Juuri tuosta syystä suurin osa eroista nykyään johtuu. Mennään yhteen vain rakkaudesta ja sitten kun se rakastumisen vaihe on ohi niin suhde hajoaa kuin korttitalo. Sitten tullaan katkeriksi ja vihaisiksi loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä miesten ajatusmaailmaa, että naiset on nirsoja ja miehet sitten kelpuuttavat kenet vaan kunhan on nätti ja kiva nainen. Eivätkö miehet tarvitse rakastumisen tunnetta voidakseen muodostaa parisuhteen? Jos kerran voi vain kelpuuttaa jonkun, niin se kuulostaa siltä että otetaan vain joku, ei väliä onko tunteita.
Kaikki tuntemani naiset taas pariutuvat sillä perusteella, että ovat ihastuksesta sekaisin ja haluavat juuri sen kyseisen miehen. No ehkä korkeintaan joku 35v jonka biologinen kello tikittää, saattaa ottaa ns. paperilla hyvän miehen.
On vaikea luottaa miehiin juuri siksi, ettei koskaan tiedä onko mies kanssasi vain koska pitää olla "joku suhde".
Mies tietää että voi rakastua ja rakastaa keneen hyvänsä nättiin, fiksuun ja kivaan naiseen. Ei siis ole syytä dumpata jotakuta heti jos ei ensitreffeillä lähde jalat alta. Miehelle rakastaminen on kuitenkin ennenkaikkea tekoja, tunteet tulee niiden tekojen mukana kylkiäisenä eikä toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan monet leffaliput, sapuskat, drinkit jne. Anna on noilla 77 miehellä maksattanut? :D
Annahan tarjosi noille miehille, koska hän on vahva feministi, eiku...
:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahdessa vuodessa? Mä teen aktiivisesti alotteita joka viikko ja silti en ole lähelläkään
M30
Olet mies. Huomaa ero.
Mutta eikös naisilla ole ihan yhtä vaikeata päästä treffeille ja saada seksiä kuin miehenkin?
Näin olen tältä palstalta lukenut.
Sehän on eri asia. Usko jo.
Mikä on eri asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä miesten ajatusmaailmaa, että naiset on nirsoja ja miehet sitten kelpuuttavat kenet vaan kunhan on nätti ja kiva nainen. Eivätkö miehet tarvitse rakastumisen tunnetta voidakseen muodostaa parisuhteen? Jos kerran voi vain kelpuuttaa jonkun, niin se kuulostaa siltä että otetaan vain joku, ei väliä onko tunteita.
Kaikki tuntemani naiset taas pariutuvat sillä perusteella, että ovat ihastuksesta sekaisin ja haluavat juuri sen kyseisen miehen. No ehkä korkeintaan joku 35v jonka biologinen kello tikittää, saattaa ottaa ns. paperilla hyvän miehen.
On vaikea luottaa miehiin juuri siksi, ettei koskaan tiedä onko mies kanssasi vain koska pitää olla "joku suhde".
Jännää että on helpompi luottaa ihmiseen joka on käytännössä psykoosiin verrattavassa tilapäisessä aivokemiallisessa mielenhäiriössä, kuin sellaiseen joka tekee tietoisen päätöksen sitoutua ja rakastaa.
Tämä!!!!
Juuri tuosta syystä suurin osa eroista nykyään johtuu. Mennään yhteen vain rakkaudesta ja sitten kun se rakastumisen vaihe on ohi niin suhde hajoaa kuin korttitalo. Sitten tullaan katkeriksi ja vihaisiksi loppuelämäksi.
Jaa, minun tuttavapiirissä taas ne jotka ovat ns. Järkiliitoissa/ järkisyistä yhdessä. 2/3 eronnut kun taas ne, jotka nirsoilivat miehen valinnassa ovat 15-20 vuoden jälkeenkin yhdessä, kuten itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Esitän arvauksen: se joka kertoo keskustelleensa paljon ennen treffejä on onnellisessa parisuhteessa, ja se jonka mielestä keskustelu on ajanhukkaa on joko sinkkuna tai epätyydyttävässä suhteessa.
Miksi ihmeessä asia olisi näin?
Ennätysvuonna taisin käydä neljillä treffeillä vuodessa eri ihmisen kanssa. Ja sekin oli enemmän sellaisella perkele mentaliteetilla kolme saman viikon aikana, kun tuli saatua ensimmäiseltä pakit (kuukausia kestäneen viestien vaihdon jälkeen). Kilpailutusmentaliteettia en ole koskaan tajunnut tunneasioissa, joten erittäin vaatimattomillakin treffimäärillä on tullut ajauduttua parisuhteisiin.