Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Olin ihastunut kaverin mieheen. Taivuttelin kaveria pysymään huonossa liitossa miehensä kanssa. Kaveriin verrattuna olin nuorempi ja hoikempi joten häntä vastaan pärjäsin, mutta olisin hävnnyt jos mies olisi lumoutunut uudesta naisesta.

Tein itsestäni unelmanaista miehelle. Esim kaverini oli työtön kotiäiti, itse se sijaan tein paluuta hyväpalkkaiseen työhöni. Vihjailin kotiäitiyden olevan kotona makaamista. Aina tilaisuuden tullen annoin ymmärtää etten tee juuri mitään hoikkuuteni tai ulkonäköni eteen. Kaveria ahdisti liittonsa tila, valitti toisinaan negatiivisesti. Minä näytin miehelle että olen hauskaa ja rentoa seuraa.

Pyörittiin samoissa ympyröissä joten pääsin näkemään miestä usein. Illanviettoihin houkuttelin omankin mieheni mukaan epäilysten välttämiseksi.

Niin epätoivoinen en koskaan ollut, että olisin edes harkinnut eroa tai jotain miettimistaukoa. Koska kuten tässäkin tapauksessa kävi, jossain vaiheessa tiet erkanivat kaveriin ja mieheensä. Päästämällä oman miehen tulisi riski joutua tyhjän päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Olin ihastunut kaverin mieheen. Taivuttelin kaveria pysymään huonossa liitossa miehensä kanssa. Kaveriin verrattuna olin nuorempi ja hoikempi joten häntä vastaan pärjäsin, mutta olisin hävnnyt jos mies olisi lumoutunut uudesta naisesta.

Tein itsestäni unelmanaista miehelle. Esim kaverini oli työtön kotiäiti, itse se sijaan tein paluuta hyväpalkkaiseen työhöni. Vihjailin kotiäitiyden olevan kotona makaamista. Aina tilaisuuden tullen annoin ymmärtää etten tee juuri mitään hoikkuuteni tai ulkonäköni eteen. Kaveria ahdisti liittonsa tila, valitti toisinaan negatiivisesti. Minä näytin miehelle että olen hauskaa ja rentoa seuraa.

Pyörittiin samoissa ympyröissä joten pääsin näkemään miestä usein. Illanviettoihin houkuttelin omankin mieheni mukaan epäilysten välttämiseksi.

Niin epätoivoinen en koskaan ollut, että olisin edes harkinnut eroa tai jotain miettimistaukoa. Koska kuten tässäkin tapauksessa kävi, jossain vaiheessa tiet erkanivat kaveriin ja mieheensä. Päästämällä oman miehen tulisi riski joutua tyhjän päälle. 

Oot oksettava ihminen. Toivottavasti lihoat muodottomaksi ja jäät työttömäksi. Toivon myös että miehesi ymmärtää kuinka pohjasakkaa olet ja jättää

Vierailija kirjoitti:

joojoojoojoojoojoojoo kirjoitti:

Aloituspostaajan tavoin hain yliopistoon samaa ainetta lukemaan - ja myös pääsin. Epätoivoista se ei sikäli ollut, että halusinkin päästä. Mutta hyödynsin tuoreen ihastukseni pääsykoekirjan muistiinpanoja, koska kirja sattui olemaan sama kuin edellisvuonnakin. Hyvät muistiinpanot yhdistettynä ihastumisen tuomaan energiaan ja motivaatioon olivat oikeastaan sisäänpääsyn edellytys. 

Mulla sama muuten paitsi että päädyin näin alalle joka ei kiinnostanut yhtään ja jolle ei ole lahjoja. Minusta tuli tietojenkäsittelytieteilijä miehen perässä, kun omat kiinnostukseni oli humanistisella puolella. Mutta miehen sain ja seurusteltiin 4 vuotta. Sitten hänen juominen paheni, tuli pettämisiä ja lähdin. Ja olen edelleen sillä alalla jolle miehen perässä opiskelin (ja inhoan sitä).

Humanistisella alalla olisit luukt työtön

Huh huh kirjoitti:

Olin epätoivoinen kirjoitti:

Petin 10-v avioliittomme lopussa miestäni ja perhettäni salasuhteessa. En voinut sille mitään, ihastuin niin kovin työyhteisössä tapaamaani mieheen Tein väärin tietysti, ei omassa miehessäni ollut mitään vikaa. Jätin mieheni, joka hajosi henkisesti tekoni vuoksi ja koen siitä voimakasta syyllisyyttä. Minun oli kuitenkin tehtävä tämä, jotta näkisin, tuleeko suhteestani mitään tämän ihastukseni kanssa. Olemme nyt olleet tiiviisti yhdessä yli vuoden. Kaduttaako kysymykseen vastaan kyllä ja ei. Tottakai harmittaa se, että lapsetkin ikävöivät isäänsä, mutta niin... Olin kai epätoivoinen ihastukseni kanssa.

En voi muuta sanoa, kuin että aika kevyesti nykyään avioliitosta lähdetään, erotaan ja aiheutetaan paljon surua ja murhetta niin eksille kuin lapsillekin... Ja lisään vielä sen, että jos mies olisi kirjoittanut tänne vastaavan tekstin, niin hän ei saisi yhtään yläpeukkua kertomuksensa. Nää on niitä hetkiä, kun häpeän naisena joidenkin naisten puolesta. Sanoit, ettei miehessäni ollut mitään vikaa, eikä siis ilmeisesti liitossakaan... Päätit vaan haluta jotain muuta?

Juuri tämän takia ei koskaan saisi heittäytyä tyhjän päälle. Niin epätoivoinen ei kannata olla että sotketaan oma ja läheisten elämä ihastuksen takia. Järki päässä ja asiat omissa lokeroissaan.

Kirjoitin pari sivua sitten menninkäispojasta. Hän oli taiteellinen ja kultturelli tapaus (itse taas aina ollut enemmän ujoa insinööri-tyyppiä). Olin nuorena suorastaan hysteerisen jännitysherkkä ihminen, sain paniikkikohtauksia esiintyessä ja luokan edessä kirjaa lukiessa ääni värisi. Olin kuitenkin niin epätoivoisen ihastunut että kamalasta kahvikuppineuroosistani huolimatta menin menninkäispojan perässä harrastelijateatteriin. Näyttelijäksi. Muistan vieläkin kuinka ensimmäisellä teatteritapaamisella pelkkä vuorosanojen lukeminen paperista jännitti niin että meinasin pyörtyä omaa vuoroa odottaessa, kuinka vapisin ja kädet tärisi. Niin vain esiinnyin lopulta useammassakin näytöksessä ison yleisön edessä. Koskaan en näyttelemisestä tykännyt ja menninkäispoikakin päätyi yhteen toisen miehen kanssa. Mutta näytteleminen oli kyllä hyvää shokkihoitoa esiintymisjännitykseen ja teki hyvää rohkeudelle.

Olin seurustellut n. 16-vuotiaana lyhyen aikaa tyypin kanssa, johon olin ihan päättömän ihastunut, mutta juttu vaan jotenkin "jäi" ilman että kumpikaan lopetti sitä. En kehdannut ottaa yhteyttä häneen myöhemmin ja selvittää asioita, mutta aloin pitää yhteyttä "muuten vaan" hänen siskonsa kanssa, jotta kuulisin mitä tämän tyypin elämään kuuluu, ja onko se vapaa vai varattu. Toivoin tietysti, että törmäisin häneen joku kerta, ihan sattumalta tietenkin, tai että hän kuulisi siskoltaan, miten hyvin minulla pyyhkii, parhaassa tapauksessa tulisi mustasukkaiseksi kuullessaan, että minulla on joku toinen tjsp.

No, siskosta ja minusta tuli pitkäaikaisia ystäviä, mutta minä ja ex-seurustelukumppani ei koskaan palattu yhteen. Joskus olin hänen kanssaan tekemisissä vuosien jälkeen ja hän ihmetteli ääneen, miksei meistä ikinä tullut mitään. Ilmeisesti kumpikaan ei vaan kehdannut ottaa yhteyttä silloin aikanaan, mutta se oli ja meni, ja koskaan myöhemmin ei ole tullut sopivaa hetkeä palata asiaan. Kumpikin nykyään perheellinen ja varattu, ja ajattelen ettei oltaisi oltu edes millään lailla yhteensopiva pari. Pitkän aikaa minua vaivasi se, miten asiat menivät, mutta ei enää näin 20 v. jälkeen.

Ehdotin kimppaa läpällä

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin pakkomielteisesti erääseen brittiläiseen näyttelijään, joka esiintyy sekä teatterissa että pääosin indie-filmeissä. Ei siis mikään superjulkkis maailmantähti, mikä sai ihastuneen mieleni uskomaan että voisin saada hänet. Hänellä oli vaimo, olin nähnyt kuvan, mutta vaimo oli minusta ruma ja mies varmasti vaihtaisi moisen kääkän minuun.

Se epätoivoinen teko oli että muutin ihastukseni takia Lontooseen. Löysin sieltä työpaikan ja muutin. Puolen vuoden päästä oli ilonhetki, teatterissa alkoi esitys jossa tämä näyttelijä oli pääosassa. Ja minulle ei todellakaan riittänyt että olisin käynyt katsomassa esityksen! Tein senkin, mutta sen lisäksi stalkkasin takaovella ja odottelin että hän tulee näytöksen jälkeen ulos. Alkuun vain tarkkailin, ja seurasin häntä että näin missä asuu. Sitten epätoivoista stalkkailua hänen kotinurkilla ja toivoa törmätä mieheen.

Eräänä iltana näytöksen jälkeen päätin tehdä iskuni. Menin suoraan juttelemaan, kehuin näytelmää ja hänen rooliaan siinä. Hän oli kohtelias, antoi kunnian ohjaajalle. Pyysin saada ottaa selfien hänen kanssa ja sainkin. Ihan semivahingossa horjahdin hänen syliinsä kun oli hankalat korkokengätkin. Hän ei selvästi kauheasti pitänyt siitä, vaikka estikin minua kaatumasta, joten pyysin anteeksi, toivotin hyvää illanjatkoa ja lähdin kotiin. Suunnittelemaan jatkostalkkauksia tietenkin!

Tein kaikkea ihan älytöntä kuten aloin muuttaa tyyliäni ja hiusväriäni hänen vaimon näköiseksi koska ajattelin että hän varmasti ihastuu vaimonsa nuorempaan ja kauniimpaan versioon. Ja käytin tunteja hänen kotikulmanorkoiluun että näkisin hänet taas. Näin joskus hänet koiraa ulkoiluttamassa ja menin juttelemaan koiran ihastelun varjolla. Valehtelin asuvani samoilla kulmilla. Kerran kysyin häntä tuopille lähibaariin ja ihme kyllä hän lähti. Mutta siellä tuli pommi: hänelle ja vaimolle oli syntynyt juuri vauva ja häntä vähän väsytti. Täytyi lähteä kotiin yhden jälkeen. Mitään ihastusta ei ollut hänen puolelta ilmassa, arkista kaverillista juttelua naapuriksi oletetun kanssa vaan. Luovutin kun kuulin vauvasta. Hänen ajattelemisen pakkomielteestä en ole päässyt vieläkään ja tunnen sairaalloista korventavaa mustasukkaisuutta vaimoaan kohtaan.

Herranen aika.

Muutin "vahingossa" samaan taloyhtiöön, jossa hän asuu. Hemmetti, että nolotti, kun tajusin asian ja sen jälkeen, että ihanaa...

Eli siis haussa oli isompi kämppä ja huomasin sopivan ilmoituksen. Osoitteesta tuli pelkkää hyvää fiilistä, joten varasin näyttöajan. En vaan saanut mitenkään päähäni, että miten se osoite kilkkas mulla koko ajan hyvää hyrinää. Edes näytössä en tajunnut, kun mut opastettiin eri tien kautta paikalle. Ikäänkuin "takakautta". Ja oli niitä kinoksia jne.

Muuttopäivänä sitten muuttoapu ajoi auton suurempaa tietä pitkin avautui tämä juttu mullekin. Olinhan mä siitä ajellut monet kerrat, kun vilkasun halusin nähdä ihastuksestani. Siinä sitten meni päivä kikatellessa ja posket punaisina.. ja häpeässä, vaikkei kukaan muu tienyt asiasta!

Tässä sitä on nyt sitten lähes rintarinnan asuttu kohta nelisen vuotta. Mä olen satunnaisesti seurustellut ja hänen avioerostaan on pari vuotta. En vaikuttanut siihen mitenkään!!! Olen pitänyt kohteliaan välin. Tässä taloyhtiössä on kiva toimiva asukastoimikunta, joten siihen kuulun, hänkin...

Mä olen taas ihastuksissani tuohon mieheen. Meni ohi jossain vaiheessa, mutta joulun kieppeillä fiilis nosti päätään. En ole edes treffaillut tänä aikana, kun elättelen toiveita. Meillä oli pihalla uudenvuoden juhlat, jolloin loin pitkiä katseita ja hän vastasi, ehkä hieman hämmentyneenä, mutta... "pää avattu"!

Nyt olen sitten iloisemmin kuin koskaan tervehtinyt pihalla. Aina vähän jutustellaan niitä näitä. Eilen tehtiin isolla porukalla lumilinnaa pihalle. Todellakin pikku hiljaa lähestyn ja varmistelen, että varmasti on ihana jatkossakin. :)

Vierailija kirjoitti:

Teininä hakeuduin ihastukseni serkun seuraan, ja teeskentelin hyvää ystävää ainakin vuoden, vain päästäkseni lähelle ihastustani ja kuullakseni juttuja hänestä. Tämä serkku asui ihastukseni naapurissa. Ihan kamalaa, en voisi enää tehdä kenellekään tuollaista temppua. Toivottavasti en sekoa enää noin.

Sinäkö, Taina?

Vierailija kirjoitti:

Ajoin Vaasaan n 400 km /sivu että saan viettää 12 h hänen kanssaan. Hotelleineen kaikkineen kustanti noin 500 euroo tää reissu.

No seksi oli hyvää

T: mies

Taas! Vai oletko eri mies?

Ajoin kekkulissa autoa. Sotii niiiiin periaatteitani vastaan mutta piti valita kumpi meistä ajaa sen 20 km matkan. Miehellä oli jo ennestään ollut jotain rattijuopumus juttuja joten päätimme että minä ajan. Onneksi oli keskellä yötä niin ei ollut paljon liikennettä. Ajaminen ei ollut helppoa, vauhti sahasi edes takasin ja tiekin taisi olla kapeampi kuin ennen. Lisäksi apukuskin kanssa piti samalla riidellä ja kuunnella surkeita ajamisohjeita. Päästiin kunnialla perille ja päätin ettei sama tule koskaan ikinä milloinkaan tapahtumaan uudestaan. Tapahtuneesta on noin 30 vuotta aikaa ja olen pitänyt lupaukseni.

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää teini toimintaa :

Laitoin rintaliiveihin sukat täytteeksi rintojen alle, tietty siksi, että ne olisivat isommat. Tämä siis 34-vuotiaana :D

Push up rintsikoita en omistanut, koska minulla on muutenki D kuppi..

Ihastus, lasteni kaverin isä, oli tulossa hakemaan poikaansa.

Lenkkeilen myös paljon hänen kotikadun kautta ja meikkaa aina lenkille. Tervettä.

Pakko lisätä, kun huomasin täällä olevan muitakin haistelijoita:

Nuuhkin ihastuksen antamia tavaroita, esim pipoa ja leluautoa. On lasten kautta antanut heille pieniä vaatteita ja ylimääräisiä leluja.

-se sukat rintsikoihin tunkenut -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joojoojoojoojoojoojoo kirjoitti:

Aloituspostaajan tavoin hain yliopistoon samaa ainetta lukemaan - ja myös pääsin. Epätoivoista se ei sikäli ollut, että halusinkin päästä. Mutta hyödynsin tuoreen ihastukseni pääsykoekirjan muistiinpanoja, koska kirja sattui olemaan sama kuin edellisvuonnakin. Hyvät muistiinpanot yhdistettynä ihastumisen tuomaan energiaan ja motivaatioon olivat oikeastaan sisäänpääsyn edellytys. 

Mulla sama muuten paitsi että päädyin näin alalle joka ei kiinnostanut yhtään ja jolle ei ole lahjoja. Minusta tuli tietojenkäsittelytieteilijä miehen perässä, kun omat kiinnostukseni oli humanistisella puolella. Mutta miehen sain ja seurusteltiin 4 vuotta. Sitten hänen juominen paheni, tuli pettämisiä ja lähdin. Ja olen edelleen sillä alalla jolle miehen perässä opiskelin (ja inhoan sitä).

Pahoitteluni, mutta ei liity ketjuun.

Miksi ihmeessä et lähde sitten opiskelemaan kiinnostavaa alaa? Jos olet onistunut maisteriksi lukemaan epäkiinnostavalla alalla ihastuksen motivoimana, niin kai se vielä helpommin onnistuisi jos olisi aito kiinnostus alaan. Ja tietojenkäsittelytieteen kuvittelisi olevan helposti yhdistessävissä lähes minkä tahansa muun alan kanssa niin, että voisit hyötyä kummastakin osaamisesta ja olla joku erikoisspesialisti. Varmasti auttaisi työllistymisessä.

En enää lähde, 20 vuotta jo alalla jaksettu ja kyllä eläkeikään jaksan. Hyvä palkka lohduttaa kummasti myös, tympeänpuoleisen työn vastapainoksi.

Hain töihin samaan paikkaan, jossa ihastukseni oli töissä, huonoksi onneksi myös pääsin sinne. Lopulta hän osoittautui tosi ikäväksi työkaveriksi, ja pää oli seota kun tunteet häntä kohtaan ei kadonneet hetkessä kaikesta huolimattakaan, ei vaikka emme olleet puheväleissäkään. Oli pakko vaihtaa uudestaan työpaikkaa, ettei tarvinnut enää olla tekemisissä. Voi itku, mitä sähläämistä useamman vuoden ajan. Onneksi, onneksi etäisyyden ottaminen sentään sai tunteet viilenemään.

Sanoin itseni irti uudesta hyvästä työpaikasta, kun oli kiire paneskelemaan.

Jätin ottamasta vastaan opiskelupaikan teknillisestä tiedekunnasta, koska silloinen poikaystävä sanoi että häntä hävettäisi jos tyttöystävä on "teekkari-tyttö". Hän itse opiskeli teknillisessä tiedekunnassa. Erosimme noin kuukausi sen jälkeen, ja tuo helvetin typerä päätökseni muutti elämäni suunnan. Tästä on jo 20 vuotta, ja vieläkin soimaan itseäni typeryydestäni.

Uusperheen perustaminen.

Lensin toiselle puolelle maailmaa pariksi kuukaudeksi opiskelemään kieli opettajaksi. Tapasin paikallisen neidin. Rakastuin korvia myöten ja vietimme jokaisen vapaan minuutin yhdessä. Lupasin tulla uudestaan pian. Puhuimme joka päivä whatsapissa. Ottaisin sormukset mukaan ensi reissulla.

 Koskaan tämä neiti pyytänyt rahaa minulta, tiesin että hänen suuri unelma olisi perustaa oma yritys parin vuoden päästä. Laskin minkä kokoisen summan hän tarvitsisi sitä varten. Koska duunaripalkkani ei ollut hirveän suuri niin aloitin vanhan ammatin uudestaan ja rupesin myymään päihteitä jotta voisin yllätyksenä auttaa hänta aloittamaan yrityksen ensi reissulla. 

Jäin kiinni. Tuli pitkä tuomio. Meni asunto, työpaikka ja monta vuotta kiven sisässä.  Neiti meni sillävälin naimisiin jonkun toisen kanssa ja katkaisi yhteyden "rikollisen" kanssa.

Nyt keski-ikäinen sinkku. 

Kippistä elämälle.

Opiskelin kuukausitolkulla hänen kirjoitustyyliään työsähköposteista, ja vertasin sitä Suomi24 -palstan ikävöintiviesteihin etsien niiden joukosta salaista minulle jätettyä viestiä.