Sivut

Kommentit (1293)

Vierailija

Odottanut kaksi vuotta että elämäni rakkaus eroaisi ja valitsisi minut. Torjunut kaikki muut koska en saa häntä mielestä ja liki erakoitunut koska pelkään että joku ystäväni huomaa miksen edes halua tutustua keneenkään. En kehtaa tunnustaa kenellekään.

  • ylös 48
  • alas 8
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Odottanut kaksi vuotta että elämäni rakkaus eroaisi ja valitsisi minut. Torjunut kaikki muut koska en saa häntä mielestä ja liki erakoitunut koska pelkään että joku ystäväni huomaa miksen edes halua tutustua keneenkään. En kehtaa tunnustaa kenellekään.

Älä jää odottamaan enää hetkeksikään - toinen on jo valintansa tehnyt! Mene eteenpäin elämässä, niin kyllä se ajan kanssa helpottaa.

Kannattaa ajatella myös sitä, että et oikeasti voi tietää, toimisiko suhde teidän välillä kuitenkaan. Olet vain muodostanut siitä vuosien kuluessa omassa mielessäsi jonkinlaisen ihannemielikuvan, ja on todella epätodennäköistä, että se pitäisi paikkaansa. Vasta parisuhteessa saa tietää, millainen toinen oikeasti on.

Samalla mielikuvituksella, jolla vahvistat ihastustasi, voit myös laimentaa sitä. Kuvittele hänet mielessäsi nalkuttamaan ja raivoamaan sinulle aivan turhanpäiväisistä asioista. Kuvittele hänet nössönä törppönä, joka tekee kaiken äitinsä mieliksi sinusta välittämättä. Tällaiset helpottivat minun oloani nopeasti varatun ihastuksen kohdalla. :D

  • ylös 84
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Joitain epätoivoisia puhelinsoittoja, ei hitsi, melkein mitään en ole katunut NIIN PALJON jälkeenpäin.

  • ylös 10
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottanut kaksi vuotta että elämäni rakkaus eroaisi ja valitsisi minut. Torjunut kaikki muut koska en saa häntä mielestä ja liki erakoitunut koska pelkään että joku ystäväni huomaa miksen edes halua tutustua keneenkään. En kehtaa tunnustaa kenellekään.

Älä jää odottamaan enää hetkeksikään - toinen on jo valintansa tehnyt! Mene eteenpäin elämässä, niin kyllä se ajan kanssa helpottaa.

Kannattaa ajatella myös sitä, että et oikeasti voi tietää, toimisiko suhde teidän välillä kuitenkaan. Olet vain muodostanut siitä vuosien kuluessa omassa mielessäsi jonkinlaisen ihannemielikuvan, ja on todella epätodennäköistä, että se pitäisi paikkaansa. Vasta parisuhteessa saa tietää, millainen toinen oikeasti on.

Samalla mielikuvituksella, jolla vahvistat ihastustasi, voit myös laimentaa sitä. Kuvittele hänet mielessäsi nalkuttamaan ja raivoamaan sinulle aivan turhanpäiväisistä asioista. Kuvittele hänet nössönä törppönä, joka tekee kaiken äitinsä mieliksi sinusta välittämättä. Tällaiset helpottivat minun oloani nopeasti varatun ihastuksen kohdalla. :D

Mä odotin 7 v
Tapailin kyllä muita, kävin treffeillä jne, mutta jos tää 1 olisi napsauttanut sormia, olisin mennyt.

Sitten tapasin mieheni ja tämä alkuperäinen unohtui.

  • ylös 49
  • alas 0
Vierailija

Laihdutin itseni 120 kiloisesta 50 kiloiseksi kun olin niin ihastunut työkaveriini jonka kanssa olimme hyviä kavereita ja tiesin että hän ei välitä isokokoisista naisista romanttisessa mielessä. Toisaalta, sain kuitenkin elämäni takaisin ja vaikka työkaveri ei siltikään tykännyt minusta muuta kuin kaverina niin itse olin onnellinen että olin vihdoin vuosien jälkeen onnistunut pudottamaan painoa ja terveyshaitat hävisivät sen siliän tien.

Toinen tapaus on seiska luokalta ylä-asteelta kun kuulin että ihastukseni tykkää kauheasti leivonnaisista ja opettelin sitten itekseni leipomaan ja leivoin koko yön hänelle leivoksia ja vein kouluun ja hän heitti ne roskiin.

  • ylös 107
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Piirsin lukioaikana hänen kuviaan facebookista monta viikkoa ja näytin ne hänelle. Oli lähinnä hämmentynyt. Teen reslistisia lyijykynämuotokuvia ihan tienatakseni, ja olen kansainväliselläkin tasolla hyvä siinä, mutta jälkikäteen ajateltuna kaunis ajatus oli aika creepy. Emme edes olleet facebookissa kavereita.

Tyypillinen taitelija. Homma jäi suutariksi. Teit suurimman työn mutta olisit kaivannut myyntimiestä tuossa vaiheessa. Pelimies olisi sanonut, että anteeksi mutta voitko esittäytyä. Kerrot, että olet harrastanut piirtämistä ja etsinyt aina esteettisesti kauniita kohteita. Olit joskus kiinnittänyt huomiota hänen kauniisiin kasvoihin ja piirtäessäsi yksityiskohtaisesti hänen kasvojaan olit huomannut jokaisenkin pienen yksityiskohdan ja alkanut tuntemaan vetovoimaa hänen kauneuttaan kohtaan. Sitten olisit näyttänyt piirrustuksen ja kertonut, että mitäs hän on mieltä. Tunnistaako itseään kuvista. Sitten olisit poiminut piirrustustasi katsoen, että mitkä ovat asioita joihin sinä ja todennäköisesti muutkin kiinnittävät huomiota (silmät, huulet, hymykuopat, luomet tms.). Sitten olisit antanut piirrustukset hänelle ja kertonut, että taiteilijat maksavat mallina toimiville henkilöille, joten nyt kun asia tehtiin häneltä piilossa niin voitko tarjota lasillisen. Siitä olisi homma päätynyt ainakin pidemmälle. Ensi kerralla sitten.

  • ylös 41
  • alas 3
Vierailija

1.Olin 19-vuotiaana melkeinpä sairaalloisen ihastunut vanhempaan mieheen, joka ei ollut kiinnostunut minusta kuin "siinä mielessä". Mies alkoi pian seurustella toisen naisen kanssa ja lakkasi vastaamasta viesteihini ilmoitettuaan ensin, ettei halua kuulla minusta enää mitään.

Paria kuukautta myöhemmin osuin samaan baariin ko. miehen kanssa. Olin liikkeellä miespuolisen kaverini kanssa, jonka kanssa minulla ei ollut ikinä ollut mitään kipinää. Asettauduimme istumaan pöytään, johon ihastukseni varmasti näki, ja aloin sitten varoittamatta suudella ja lähennellä tätä kaveriani tehdäkseni ihastukseni mustasukkaiseksi ja näyttääkseni, että miehiä minulla on jonoksi asti. Yllätys yllätys, ihastustani ei performanssini kiinnostanut pätkääkään...

2. Iskin silmäni erääseen samassa työpaikassa olevaan mieheen. Olin opiskelijana kesätöissä ja hän vakituinen työntekijä. Meillä ei ollut yhteisiä työtehtäviä, joten yritin kiinnittää miehen huomion kulkemalla jatkuvalla syötöllä hänen työhuoneensa ohi (kopioin paperin kerrallaan, hain uuden, kuljin taas ohi jne.) Muutin myös pukeutumistani paljastavammaksi ja työpaikalle sopimattomaksi, mitä häpeän vielä näin vuosien jälkeen. Huvittavinta on, että emme puhuneet toisillemme kertaakaan kuin hyvät huomenet yms., joten en todellakaan tajua, mitä yritin saavuttaa noloilla tempauksillani.

  • ylös 51
  • alas 1
Vierailija

Tein perusruokaa ihastukselleni pienellä palkallani kotonani usein. Olin liian kiltti. Pari kk myöhemmin hänestä tuli miljonääri. Osti kerran minulle 4e jäätelön.

  • ylös 25
  • alas 3
tätinen

Jo oli noin kolme vuotta tapailtu vkl. ja mielestäni suhde ei edennyt, olin siitä hieman pettynyt mutta en osannut avautua. Se alkoi vaikuttaa kaikkeen, en osannut luottaa. Pelkäsin, että tulen jätetyksi ja se kuvittelemani totuus jota en toki tiennyt mutta luulin syyksi käytökseen, tulisi ilmi - että hän toivoisi minun häipyvän ja mahdollisuuksien avautuvan muiden ja paremman, oikeanlaisen tapaamiseen, sellaisen johon hän voisi päätäpahkaa ihastua ja rakastua. En tuntenut tai ainakaan tulkinnut mistään hänen olevan sellainen itseäni kohtaan. Keräsin siis vähitellen katkeruutta, hän ei saanut avauduttua, aloin myös huomaamaan hänessä jotain kärsimättömyyttä ilmeisesti siksi, ettei hän saanut työtilannettaan haluamalleen kantille. Kannustin häntä siis muuttamaan ja ottamaan työn. Kerran sitten oli vielä kohtaaminen ja se jälkeen ajoin kotiini - itkien kivusta, koska tiesin että se kerta tosiaan oli viimeinen. Enhän halunnut ruveta hänelle riippakiveksi, en ymmärtänyt miksei hän halunnut virallistaa tai julkistaa suhdettamme, ei suunnitella yhteistä tulevaisuutta, ei juurikaan puhunut näistä mitään. Tiesin myös, että tulisin vaatimaan asioita, joita hän ei voinut ajatella esim. perheenperustaminen ja olemaan jossain asioissa melkoisena riippakivenä. Omasta mielestäni jätin, koska se oli suuri rakkaudenteko. Myöhemmin hän ei saanut mitään ilmeistä shokkia, jonkun kerran kyllä yritti takaisin, ajoi m.m. pitkän matkan tavatakseen jolloin en suostunut jatkamaan.. vieläkin myöhemmin jopa pyyteli muuttamaan lähemmäs, enkä voinut olla kiusoittelematta hiukan vanhojen muistelulla, mutta se oli siinä koska hän oli ollut muidenkin kanssa häivyttyäni. Myöhemmin hän myös selitti, että oli pahoillaan hukattuani aikaani. Kommentoi jotain vielä pitkän ajankin päästä. Taisi olla hyvä että häivyin, vai osoitinko suurta ymmärtämättömyyttä? 

Vierailija

Lukioikäisenä asuin pikkukylässä ja baarissa piti käydä kaupungissa noin puolen tunnin junamatkan päässä. Viimeinen juna kaupunkiin lähti lauantaisin noin klo 20, baari aukesi vasta klo 22 ja eihän sinne edes siihen aikaan ketään vielä tullut.

Olen ollut luonteeltani melkoinen kynnysmatto kun muutamaankin kundia tapailin baarissa niin että menin viimeisellä junalla kaupunkiin, dallailin katuja tunnin-pari (mikään paikka ollut enää auki) ja sit klo 22 tyhjään baariin odottamaan kun kundi kavereineen saapuu joskus klo 00-01 aikoihin, ja saattaa olla kanssani.

Tämän kruunaa se, että ensimmäinen juna, jolla kotiin pääsi, lähti klo 06.00, baari meni kuitenkin kiinni jo klo 04.00. Siinäpä olen odotellut kesät talvet. Lisäksi, tuolla aamujunalla ei päässyt ihan kotikylälle asti, piti kävellä asemalta vielä muutama kilsa.

Ja tiesin koko ajan että kukaan noista tapailemistani tyypeistä ei etsinyt mitään kummempaa. Olisivat kuitenkin lukion jälkeen lähdössä yliopistokaupunkeihin. Ja siitä huolimatta minä elättelin toiveita että muuttaisin yhteen hänen (kuka se milloinkin oli) kanssaan juuri tuohon pikkukaupunkiin.

Jossain vaiheessa jakeluun meni että nämä tyypit eivät aio suunnitella tulevaisuuttaan minun mukaani enkä edes kuulu koko kuvioon. Muutin sitten itse lukion jälkeen keskisuureen kaupunkiin koska olin tavannut festareilla yhden pojan johon olin todella ihastunut ja hän asui tuossa kaupungissa. Hain tuohon kaupunkiin amikseen johon varmasti pääsin sisälle.

Siis prioriteetti oli päästä tuohon kaupunkiin pojan vuoksi, jota en oikeastaan tuntenut. Viis omasta koulutuksesta tms. Tapailimme minun yksiössäni, ei ikinä missään muualla, hän ei tullut jos kutsuin hänet bileisiini, emmekä ikinä koskaan käyneet yhdessä missään. Ja hän tuli käymään vain silloin jos hänellä ei ollut muuta, ja hän tapaili myös muita. Unelmissani suunnittelin tulevaisuutta myös hänen kanssaan.

En osaa sanoa mitä ajattelussani tapahtui ja miten minulle valkeni mutta noin puoli vuotta astuttuani tuossa kaupungissa tajusin että ei shaatana tämä näin voi mennä, että minähän tiedostan että kundi ei halua minusta sitä mitä minä haluan hänestä. Sitten aloin toimia sen eteen, että muutin ulkomaille opiskelemaan juuri sitä alaa yliopistoon missä olin lahjakas. Tästä episodista on aikaa parikymmentä vuotta. Jos nykyiset kaverini tai vaikka kollegani kuulisivat että olen ollut tuollainen, eivät varmaan uskoisi. Voi olla että minun pitäisi mennä johonkin terapiaan selvittämään miksi olen ollut tuollainen juuri aikuiseksi tullessa.

  • ylös 61
  • alas 1
Vierailija

Stalkkasin kaikki mahdolliset fb ryhmät missä hän olisi voinut olla että olisin saanut tietää sukunimen ja laitettua viestiä.
Kaveriltaan yritin kysyä kauttarantain.
Edelleen mielessäni.

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Ihastuin pakkomielteisesti erääseen brittiläiseen näyttelijään, joka esiintyy sekä teatterissa että pääosin indie-filmeissä. Ei siis mikään superjulkkis maailmantähti, mikä sai ihastuneen mieleni uskomaan että voisin saada hänet. Hänellä oli vaimo, olin nähnyt kuvan, mutta vaimo oli minusta ruma ja mies varmasti vaihtaisi moisen kääkän minuun.

Se epätoivoinen teko oli että muutin ihastukseni takia Lontooseen. Löysin sieltä työpaikan ja muutin. Puolen vuoden päästä oli ilonhetki, teatterissa alkoi esitys jossa tämä näyttelijä oli pääosassa. Ja minulle ei todellakaan riittänyt että olisin käynyt katsomassa esityksen! Tein senkin, mutta sen lisäksi stalkkasin takaovella ja odottelin että hän tulee näytöksen jälkeen ulos. Alkuun vain tarkkailin, ja seurasin häntä että näin missä asuu. Sitten epätoivoista stalkkailua hänen kotinurkilla ja toivoa törmätä mieheen.

Eräänä iltana näytöksen jälkeen päätin tehdä iskuni. Menin suoraan juttelemaan, kehuin näytelmää ja hänen rooliaan siinä. Hän oli kohtelias, antoi kunnian ohjaajalle. Pyysin saada ottaa selfien hänen kanssa ja sainkin. Ihan semivahingossa horjahdin hänen syliinsä kun oli hankalat korkokengätkin. Hän ei selvästi kauheasti pitänyt siitä, vaikka estikin minua kaatumasta, joten pyysin anteeksi, toivotin hyvää illanjatkoa ja lähdin kotiin. Suunnittelemaan jatkostalkkauksia tietenkin!

Tein kaikkea ihan älytöntä kuten aloin muuttaa tyyliäni ja hiusväriäni hänen vaimon näköiseksi koska ajattelin että hän varmasti ihastuu vaimonsa nuorempaan ja kauniimpaan versioon. Ja käytin tunteja hänen kotikulmanorkoiluun että näkisin hänet taas. Näin joskus hänet koiraa ulkoiluttamassa ja menin juttelemaan koiran ihastelun varjolla. Valehtelin asuvani samoilla kulmilla. Kerran kysyin häntä tuopille lähibaariin ja ihme kyllä hän lähti. Mutta siellä tuli pommi: hänelle ja vaimolle oli syntynyt juuri vauva ja häntä vähän väsytti. Täytyi lähteä kotiin yhden jälkeen. Mitään ihastusta ei ollut hänen puolelta ilmassa, arkista kaverillista juttelua naapuriksi oletetun kanssa vaan. Luovutin kun kuulin vauvasta. Hänen ajattelemisen pakkomielteestä en ole päässyt vieläkään ja tunnen sairaalloista korventavaa mustasukkaisuutta vaimoaan kohtaan.

  • ylös 56
  • alas 13
Vierailija

Rupesin treenaamaan ihan tosissani jotta kelpaisin hänelle. No aika kevyttä settiä ja olihan siitä hyötyä itselleni.

  • ylös 21
  • alas 1
joojoojoojoojoojoojoo

Aloituspostaajan tavoin hain yliopistoon samaa ainetta lukemaan - ja myös pääsin. Epätoivoista se ei sikäli ollut, että halusinkin päästä. Mutta hyödynsin tuoreen ihastukseni pääsykoekirjan muistiinpanoja, koska kirja sattui olemaan sama kuin edellisvuonnakin. Hyvät muistiinpanot yhdistettynä ihastumisen tuomaan energiaan ja motivaatioon olivat oikeastaan sisäänpääsyn edellytys. 

  • ylös 25
  • alas 0
Vierailija

Valehtelin uskovaiselle miehelle paitsi että olen myös uskovainen, niin että minulla on profetian armolahja ja Jumala on antanut minulle tiedon sanat että meistä tulee mies ja vaimo, ja että meillä on yhteinen tehtävä Afrikassa. Sain miehen noin vuodeksi mutta ei kyllä sovittu yhtään luonteeltamme yhteen.

  • ylös 45
  • alas 4
Vierailija

joojoojoojoojoojoojoo kirjoitti:
Aloituspostaajan tavoin hain yliopistoon samaa ainetta lukemaan - ja myös pääsin. Epätoivoista se ei sikäli ollut, että halusinkin päästä. Mutta hyödynsin tuoreen ihastukseni pääsykoekirjan muistiinpanoja, koska kirja sattui olemaan sama kuin edellisvuonnakin. Hyvät muistiinpanot yhdistettynä ihastumisen tuomaan energiaan ja motivaatioon olivat oikeastaan sisäänpääsyn edellytys. 

Mulla sama muuten paitsi että päädyin näin alalle joka ei kiinnostanut yhtään ja jolle ei ole lahjoja. Minusta tuli tietojenkäsittelytieteilijä miehen perässä, kun omat kiinnostukseni oli humanistisella puolella. Mutta miehen sain ja seurusteltiin 4 vuotta. Sitten hänen juominen paheni, tuli pettämisiä ja lähdin. Ja olen edelleen sillä alalla jolle miehen perässä opiskelin (ja inhoan sitä).

  • ylös 24
  • alas 0
Vierailija

Olen laihduttanut, kuntoillut ja lisäksi ostanut 300 eurolla seksikkäitä uusia alusvaatteita sitä varten, jos päätyisimme sänkyyn ihastukseni kanssa.

  • ylös 48
  • alas 2

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla