Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Kauan sitten tietokoneohjelmanpätkän joka analysoi ja ennusti (laillisesti ja julkisesti saatavilla olleen) datan perusteella ihastuksen todennäköisimmät liikkeet, että "sattumalta" osuin aina samaan paikkaan samaan aikaan. Teknisesti toimi loistavasti, mutta ei ihastuksen suhteen johtanut muuten mihinkään. Onneksi ei, koska löysin myöhemmin paremman.

Vierailija kirjoitti:

Olin ihastunut kaverin mieheen. Taivuttelin kaveria pysymään huonossa liitossa miehensä kanssa. Kaveriin verrattuna olin nuorempi ja hoikempi joten häntä vastaan pärjäsin, mutta olisin hävnnyt jos mies olisi lumoutunut uudesta naisesta.

Tein itsestäni unelmanaista miehelle. Esim kaverini oli työtön kotiäiti, itse se sijaan tein paluuta hyväpalkkaiseen työhöni. Vihjailin kotiäitiyden olevan kotona makaamista. Aina tilaisuuden tullen annoin ymmärtää etten tee juuri mitään hoikkuuteni tai ulkonäköni eteen. Kaveria ahdisti liittonsa tila, valitti toisinaan negatiivisesti. Minä näytin miehelle että olen hauskaa ja rentoa seuraa.

Pyörittiin samoissa ympyröissä joten pääsin näkemään miestä usein. Illanviettoihin houkuttelin omankin mieheni mukaan epäilysten välttämiseksi.

Niin epätoivoinen en koskaan ollut, että olisin edes harkinnut eroa tai jotain miettimistaukoa. Koska kuten tässäkin tapauksessa kävi, jossain vaiheessa tiet erkanivat kaveriin ja mieheensä. Päästämällä oman miehen tulisi riski joutua tyhjän päälle. 

Tässä tarinassa ei ole mitään järkeä. Tuntuu että olet halunnut tehdä vaan kiusaa tuolle kaverillesi. Miksi taivuttelit häntä pysymään huonossa liitossa miehen kanssa johon olit ihastunut? Muukin tarina viittaa vaan siihen että olet asettautunut kaverisi yläpuolelle ja yrittänyt kääntää hänen miestään kaveria vastaan ja aiheuttaa kaverille mielipahaa ja lisästressiä. 

Olavi kirjoitti:

Lensin toiselle puolelle maailmaa pariksi kuukaudeksi opiskelemään kieli opettajaksi. Tapasin paikallisen neidin. Rakastuin korvia myöten ja vietimme jokaisen vapaan minuutin yhdessä. Lupasin tulla uudestaan pian. Puhuimme joka päivä whatsapissa. Ottaisin sormukset mukaan ensi reissulla.

 Koskaan tämä neiti pyytänyt rahaa minulta, tiesin että hänen suuri unelma olisi perustaa oma yritys parin vuoden päästä. Laskin minkä kokoisen summan hän tarvitsisi sitä varten. Koska duunaripalkkani ei ollut hirveän suuri niin aloitin vanhan ammatin uudestaan ja rupesin myymään päihteitä jotta voisin yllätyksenä auttaa hänta aloittamaan yrityksen ensi reissulla. 

Jäin kiinni. Tuli pitkä tuomio. Meni asunto, työpaikka ja monta vuotta kiven sisässä.  Neiti meni sillävälin naimisiin jonkun toisen kanssa ja katkaisi yhteyden "rikollisen" kanssa.

Nyt keski-ikäinen sinkku. 

Kippistä elämälle.

Jopa oli taas fantasiat! Olit monta vuotta vankilassa, mutta kuitenkin puhuit jos silloin kauan aikaa sitten ihastuksesi kanssa whatsupissa?  Miksi pitää tulla tänne keksimään valheita? Oikeasti, hanki todellinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Olavi kirjoitti:

Lensin toiselle puolelle maailmaa pariksi kuukaudeksi opiskelemään kieli opettajaksi. Tapasin paikallisen neidin. Rakastuin korvia myöten ja vietimme jokaisen vapaan minuutin yhdessä. Lupasin tulla uudestaan pian. Puhuimme joka päivä whatsapissa. Ottaisin sormukset mukaan ensi reissulla.

 Koskaan tämä neiti pyytänyt rahaa minulta, tiesin että hänen suuri unelma olisi perustaa oma yritys parin vuoden päästä. Laskin minkä kokoisen summan hän tarvitsisi sitä varten. Koska duunaripalkkani ei ollut hirveän suuri niin aloitin vanhan ammatin uudestaan ja rupesin myymään päihteitä jotta voisin yllätyksenä auttaa hänta aloittamaan yrityksen ensi reissulla. 

Jäin kiinni. Tuli pitkä tuomio. Meni asunto, työpaikka ja monta vuotta kiven sisässä.  Neiti meni sillävälin naimisiin jonkun toisen kanssa ja katkaisi yhteyden "rikollisen" kanssa.

Nyt keski-ikäinen sinkku. 

Kippistä elämälle.

Jopa oli taas fantasiat! Olit monta vuotta vankilassa, mutta kuitenkin puhuit jos silloin kauan aikaa sitten ihastuksesi kanssa whatsupissa?  Miksi pitää tulla tänne keksimään valheita? Oikeasti, hanki todellinen elämä.

kyllä whatsup toimi minulla jo seitsemän vuotta sitten ja varmasti on sitäkin vanhempi.

Ei tartte uskoa jos on ahdasmielinen.

Olin äärimmäisen rakastunut opiskelijakaveriini. Meillä olikin välillä sutinaa, ja mies oli juuri niin ihana, väkevä ja ah kaikkea kuin ajattelinkin. Mutta hän ei halunnut varsinaisesti seurustella minun kanssani. Koitin kaikin keinoin vakuuttaa olevani hänelle se oikea. Muutin vaatetyyliäni dramaattisemmaksi, koska hänkin pukeutui massasta poikkeavalla tavalla. Pohdin etukäteen asioita, joista hänen kanssaan voisi puhua ja joilla voisin vakuuttaa, että olen hänen mielipiteissään samoilla linjoilla, ja että minulla on HYVIÄ mielipiteitä. Hän oli aatteen mies.

Kun sain kuulla miehen muuttavan lopullisesti pois asuinpaikkakunnaltani, olin todella järkyttynyt ja tarvitsin poikkeuksellisia keinoja saadakseni miehen tajuamaan virheensä. Niinpä kirjoitin paperille mystisen ja väkevän omakeksimäni loitsun, käärin paperin rullalle ja jemmasin sen miehelle tekemäni tarve-esineen sisälle. Tätä esinettä en voi tässä tarkemmin paljastaa, sillä se olisi melko helposti tunnistettavissa ja yksilöitävissä alani piireissä :) Voi luoja. Toivottavasti esine ei hajoa ja loitsu ei koskaan löydy.

Kävelin myös lumimyrskyssä toiselle puolelle kaupunkia HÄNEN MUUTTONSA JÄLKEEN, ja kävin tekemässä uuden loitsun LUMIHANKEEN piirtämällä hänen asuintalonsa pihaan :D Sitten odottelin, että loitsut tehoavat. Tästä on nyt 15 v aikaa. Ei ne tehonneet. Jokin aika sitten hän meni naimisiin saman naisen kanssa, joka oli kuvioissa taustalla jo silloin, kun mies vielä asui asuinpaikkakunnallani. Tästä naisesta sain kuulla tietenkin vasta paljon jälkikäteen. Monta vuotta meni kuitenkin siinä lumossa, jonka hän jätti jälkeensä. Onni on aika ja se, mitä se tekee myös miehille. Ei se hehku katoa pelkästään naisista vanhetessa, ainakin tälle miehelle kävi niin. Tukka lähti ja muukin luonnonvoima laimeni, hänestä tuli tavallinen virkamies. Ei resonoi enää. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olavi kirjoitti:

Lensin toiselle puolelle maailmaa pariksi kuukaudeksi opiskelemään kieli opettajaksi. Tapasin paikallisen neidin. Rakastuin korvia myöten ja vietimme jokaisen vapaan minuutin yhdessä. Lupasin tulla uudestaan pian. Puhuimme joka päivä whatsapissa. Ottaisin sormukset mukaan ensi reissulla.

 Koskaan tämä neiti pyytänyt rahaa minulta, tiesin että hänen suuri unelma olisi perustaa oma yritys parin vuoden päästä. Laskin minkä kokoisen summan hän tarvitsisi sitä varten. Koska duunaripalkkani ei ollut hirveän suuri niin aloitin vanhan ammatin uudestaan ja rupesin myymään päihteitä jotta voisin yllätyksenä auttaa hänta aloittamaan yrityksen ensi reissulla. 

Jäin kiinni. Tuli pitkä tuomio. Meni asunto, työpaikka ja monta vuotta kiven sisässä.  Neiti meni sillävälin naimisiin jonkun toisen kanssa ja katkaisi yhteyden "rikollisen" kanssa.

Nyt keski-ikäinen sinkku. 

Kippistä elämälle.

Jopa oli taas fantasiat! Olit monta vuotta vankilassa, mutta kuitenkin puhuit jos silloin kauan aikaa sitten ihastuksesi kanssa whatsupissa?  Miksi pitää tulla tänne keksimään valheita? Oikeasti, hanki todellinen elämä.

WhatsApp julkaistiin 2009

Minkä takia sitä pitää ihastua? Oon ihastunu työkaveriin ja ilmeisesti jollain tapaa koko työpaikkaani. Minun työnkuva ja ammatti on sellainen, että siinä vaaditaan suurta vastuuta ja päätöksentekoa, mutta nykyisessä työpaikassa ilmapiiri on semmoinen, että kaikki on hauskaa ja hulvatonta enkä usein edes koe olevani töissä vaan viihteellä kun olen työkavereiden seurassa. Meitä on siis samassa työporukassa eri ammattilaisia ja mä olen se jolla on suurin vastuu jossain mielessä, mutta vietän paljon työaikana muiden luona seurustelemassa mikä johtaa siihen että muiden lähtiessä kotiin mulla on vielä paperitöitä tekemättä ja en todellakaan koe käyttäytyväni asemani mukaisesti vaan ihan niin kuin joku ois erehdyksessä laittanu koulutytön mun töitä tekemään.

En koe itteeni kovin ammattimaiseksi tuossa porukassa, jos nimittäin en viihtyis heidän seurassa olisin paljon tehokkaampi. Osa töistä on semmosia että ne on pakko hoittaa tiettyyn aikaan mutta sitten ne paperihommat, niiden tekemisen sijasta olen muiden kanssa ja kiertelen huoneesta toiseen.

Ja itse aiheeseen, yhteen työkaveriin olen ihastunut ja hänen kanssaan sitä sitten tuleekin vietettyä aikaa ihan liikaa että olen hänen kanssaan luurannut jossain ja tarkotuksella myöhästynyt tärkeistä palavereista, ihan vaan että saan olla hänen kanssaan kahden kesken mahd pitkään!

Hävettää oma käytös tuolla, sinällään on mukavaa kun kaipaan jatkuvasti töihin kun siellä on hauskaa, mutta ammatillisessa mielessä oon kyllä todella nolo vaikka hommani kyllä hoidan hyvin, sitten työajan päättymisen jälkeen.

Mies aina ihmettelee kun tuun kotiin niin myöhään, hävettää. Jos vaan olis joku konsti miten pääsisin eroon siitä ihastuksen tunteesta! Harmi että meillä ei oo lapsia, veikkaan että sillon oisin niin stressaantunut että mitkään ihastukset tai huvitukset työpaikalla jaksais enää kiinnostaa :D Lapsia en siis halua mutta monesti oon miettiny että pikkulapset olis hyvä syy potkia itteensä lähtemään töistä ajoissa

Ei mitään dramaattista. Oltiin ihastuksen kanssa samassa työharjoittelupaikassa vähän päälle 20km päässä ja yhtenä päivänä oltiin työpäivän päätteeksi lähellä mun kotia autolla ilman ihastusta ja he olisivat voineet jättää mut lähelle kotiani mutta halusin palata takaisin tuonne työharjoittelupaikkaan koska tiesin että ihastus on autolla liikenteessä niin saan häneltä kyydin kotiin ja voidaan jutella sitten kahdestaan.

Kai sitä yrittää käyttää kaikki mahdollisuudet olla kahdestaan.

Neljä vuotta lähettelin pelkkiä whatsapp viestejä ihastukselleni. Aluksi sain pientä vastakaikua, ja yhden kutsun käymäänkin, mutta jänistin. Pikkuhiljaa viestittely muuttui yksipuoliseksi mutta en pystynyt lopettamaan. Ihastukseni ei alkuun tiennyt minun olevan häntä 20 v vanhempi, mutta asia varmaan selvisi hänelle jotain kautta.

Herra-47 kirjoitti:

Neljä vuotta lähettelin pelkkiä whatsapp viestejä ihastukselleni. Aluksi sain pientä vastakaikua, ja yhden kutsun käymäänkin, mutta jänistin. Pikkuhiljaa viestittely muuttui yksipuoliseksi mutta en pystynyt lopettamaan. Ihastukseni ei alkuun tiennyt minun olevan häntä 20 v vanhempi, mutta asia varmaan selvisi hänelle jotain kautta.

Ajattelen häntä vieläkin joka päivä. Maailman viehättävin nainen.

kyllä vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olavi kirjoitti:

Lensin toiselle puolelle maailmaa pariksi kuukaudeksi opiskelemään kieli opettajaksi. Tapasin paikallisen neidin. Rakastuin korvia myöten ja vietimme jokaisen vapaan minuutin yhdessä. Lupasin tulla uudestaan pian. Puhuimme joka päivä whatsapissa. Ottaisin sormukset mukaan ensi reissulla.

 Koskaan tämä neiti pyytänyt rahaa minulta, tiesin että hänen suuri unelma olisi perustaa oma yritys parin vuoden päästä. Laskin minkä kokoisen summan hän tarvitsisi sitä varten. Koska duunaripalkkani ei ollut hirveän suuri niin aloitin vanhan ammatin uudestaan ja rupesin myymään päihteitä jotta voisin yllätyksenä auttaa hänta aloittamaan yrityksen ensi reissulla. 

Jäin kiinni. Tuli pitkä tuomio. Meni asunto, työpaikka ja monta vuotta kiven sisässä.  Neiti meni sillävälin naimisiin jonkun toisen kanssa ja katkaisi yhteyden "rikollisen" kanssa.

Nyt keski-ikäinen sinkku. 

Kippistä elämälle.

Jopa oli taas fantasiat! Olit monta vuotta vankilassa, mutta kuitenkin puhuit jos silloin kauan aikaa sitten ihastuksesi kanssa whatsupissa?  Miksi pitää tulla tänne keksimään valheita? Oikeasti, hanki todellinen elämä.

kyllä whatsup toimi minulla jo seitsemän vuotta sitten ja varmasti on sitäkin vanhempi.

Ei tartte uskoa jos on ahdasmielinen.

Ja toiset puhuvat "whatsappista" tarkoittaen sillä kaikkia vastaavia viestintävälineitä. En minäkään aina muista kenen kanssa olen vuosikausia sitten jutellut juuri Whatsappissa, kenen kanssa FB messengerissä, aiemmin MSN Messengerissä, Skypen chatissa, muinaisessa ICQ:ssa tai jossain muussa kymmenistä viestintävälineist. Helpoimpi puhua vain whatsappista niin kaikki ymmärtää mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia ei koskaan saisi heittäytyä tyhjän päälle. Niin epätoivoinen ei kannata olla että sotketaan oma ja läheisten elämä ihastuksen takia. Järki päässä ja asiat omissa lokeroissaan.

Mä menen ihastusten kanssa vain siihen asti, että näen olisiko vastakaikua. Ja kyllähän niitä tilaisuuksia olisikin ollut, työmatkat tarjoavat tuollaiseen loistavan mahdollisuuden. Omaa miestä en jättäisi, sama arki tulisi eteen uudessa suhteessa.

Katselin häntä tanssimassa vähäpukeisena.

ulkomaan työreissujen iloja

Vierailija kirjoitti:

Katselin häntä tanssimassa vähäpukeisena.

ulkomaan työreissujen iloja

Näin. Meillä ei harrasteta ihastumisia. Akkojen touhuja. 

Vierailija kirjoitti:

Olin epätoivoinen kirjoitti:

Petin 10-v avioliittomme lopussa miestäni ja perhettäni salasuhteessa. En voinut sille mitään, ihastuin niin kovin työyhteisössä tapaamaani mieheen Tein väärin tietysti, ei omassa miehessäni ollut mitään vikaa. Jätin mieheni, joka hajosi henkisesti tekoni vuoksi ja koen siitä voimakasta syyllisyyttä. Minun oli kuitenkin tehtävä tämä, jotta näkisin, tuleeko suhteestani mitään tämän ihastukseni kanssa. Olemme nyt olleet tiiviisti yhdessä yli vuoden. Kaduttaako kysymykseen vastaan kyllä ja ei. Tottakai harmittaa se, että lapsetkin ikävöivät isäänsä, mutta niin... Olin kai epätoivoinen ihastukseni kanssa.

Siis sinä jätit, mutta veit lapsetkin?

Miehesi olisi ansainnut lähihuoltajuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä...

Menin migreenissä töihin että näkisin vain vilauksen ihastuksestani, se kannatti. Kävin samassa kaupassa kuin hänkin vaikka se oli toisessa kaupungissa. Kyttäsin työmaalla yövuoron jälkeen koska ihastukseni pääsee töistä ja menin "sattumalta" samaa matkaa hänen kanssaan kotiin. Jätin nykyisen mieheni ja vetosin siihen että olemme kasvaneet erilleen. No ihastuksen kanssa ei koskaan tullut mitään, palasin mieheni luokse.

Nämä kaikki asiat tapahtui tämän yhden ihastuksen vuoksi. Olin rakastunut, ehkä edelleen..

Toivottavasti otit kerrasta opiksi, muuten käy todella sääki miestäsi.

Toivottavasti myöskään et pidä miestäsi vain varalla siihen asti, että löydöt paremman ja jolloin miehesi taas heitettäisiin pois kuin roska. Suoraan sanoen, kenenkään ei pitäisi ottaa takaisin ihastuksiensa perässä juoksentelevaa puolisoa..

Valitettavasti taitaa olla todennäköisempää, ettei ottanut opikseen. Häikäilemättömät ihmiset pyörittävät muita ihmisiä mielensä mukaan, manipuloivat, kääntävät asiat omaksi edukseen, ja yleensä onnistuvat kuten tästäkin tapauksesta nähdään. Ja vaikka katuisikin, miehensä on kuitenkin se  kakkosvaihtoehto. En haluaisi olla miehensä asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten tietokoneohjelmanpätkän joka analysoi ja ennusti (laillisesti ja julkisesti saatavilla olleen) datan perusteella ihastuksen todennäköisimmät liikkeet, että "sattumalta" osuin aina samaan paikkaan samaan aikaan. Teknisesti toimi loistavasti, mutta ei ihastuksen suhteen johtanut muuten mihinkään. Onneksi ei, koska löysin myöhemmin paremman.

Mistä tollee pystyy seurata? Kiinnostaisi 😏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä...

Menin migreenissä töihin että näkisin vain vilauksen ihastuksestani, se kannatti. Kävin samassa kaupassa kuin hänkin vaikka se oli toisessa kaupungissa. Kyttäsin työmaalla yövuoron jälkeen koska ihastukseni pääsee töistä ja menin "sattumalta" samaa matkaa hänen kanssaan kotiin. Jätin nykyisen mieheni ja vetosin siihen että olemme kasvaneet erilleen. No ihastuksen kanssa ei koskaan tullut mitään, palasin mieheni luokse.

Nämä kaikki asiat tapahtui tämän yhden ihastuksen vuoksi. Olin rakastunut, ehkä edelleen..

Toivottavasti otit kerrasta opiksi, muuten käy todella sääki miestäsi.

Toivottavasti myöskään et pidä miestäsi vain varalla siihen asti, että löydöt paremman ja jolloin miehesi taas heitettäisiin pois kuin roska. Suoraan sanoen, kenenkään ei pitäisi ottaa takaisin ihastuksiensa perässä juoksentelevaa puolisoa..

Valitettavasti taitaa olla todennäköisempää, ettei ottanut opikseen. Häikäilemättömät ihmiset pyörittävät muita ihmisiä mielensä mukaan, manipuloivat, kääntävät asiat omaksi edukseen, ja yleensä onnistuvat kuten tästäkin tapauksesta nähdään. Ja vaikka katuisikin, miehensä on kuitenkin se  kakkosvaihtoehto. En haluaisi olla miehensä asemassa.

Harvoin tunnustavat noin suoraan manipulointiyrityksiä missään, mutta noin muuten kyllähän noita on.

Veitikkaa lukea ihmisten reagointeja toisten elämään.

Teit niin tai näin, aina ollaan naama soikeana uhkumassa tuomioita.

Toisessa ketjussa jyristään, että jos ihastuu toiseen niin pitää heti erota ja sitten vasta toimia. Jos tekee niin, niin sekin on niin väärrin niin väärrin ja henkilö huono ihminen.

Jos parisuhde on ontto, pitää hampaat irvessä teeskennellä ja jatkaa, koska se toinen maalataan pyhimykseksi, unohtaen, ettei kenenkään elämään näe ulkopuolelta sisälle.

Tätä kestää aikansa, ja seurauksena voi olla rakastuminen suhteesta ulos, joka tuo voiman lähteä. Ja tämähän on taas väärrin, niin väärrin.

Olisi pitänyt lähteä aiemmin. Jos teet sen, sekin on väärrin, niin väärrin koska ihminen siinä lähtee huikentelemaan ja luulemaan elämältä muuta kuin mitä on saanut.

jokaisen ihmisen kohdalla kuitenkin, oikeus muutoksiin pidätetään eläjällä itsellään.

Se että menet parisuhteeseen jonkun kanssa, ei ole tässä maailmassa ja tässä ajassa mikään elinkautistuomio.

Elämä muuttuilee, ja ihmiset sen mukana.

Kai sen nyt jokainen tietää, ettei se hampaat irvessä oman elämän uhraaminen ole aina lapsillekaan se ihanne kasvualusta.

No mistäs sitten tuomittaisiin? Vaikka siitä että tunteet ovat kuolleet ja ajatukset kääntyvät negatiivisiksi ja toisen kosketus inhottaa. Mitäpä luulette että henkilö sille voi?

Se on yksi ihmiselämälle kuuluva piirre, joillekin voi näinkin käydä. Onko siinä puolisolla kivaa sitten ja ihana elämä, vai saisko elämän ylituomarien mielestä erota?

Ihmiset ovat vähän sokeita sille, että mikä on vuosisataista kirkollista jyrinää ja arvomaailmaa, ja mikä on inhimillistä. Varsinkin koskien toisten elämää, aletaan naulaamaan teesejä oveen, miten Sinun on tämä elämä elettävä.

Sellaisille ihmisille sanon, että heitäpä synnitön se ensimmäinen kivi.

Tosin tuomitsijuuteen kuuluu myös usein se, että nähdään oma itse kaikessa vähintään puolipyhänä esimerkkihenkilönä, ja ollaan sokeita sille, että tuleeko oltua itse aikamoinen tattipää vaikka jollain toisella elämänalueella.

Ei ole irrallisia tapahtumia, kaikella on juurisyynsä joka ei ulkopuolisille näy eikä tarvitsekaan.

Niin helvetin noloja olette!