Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

aloitteen tekeminen

Jätin silloisen poikaystäväni ja muutin lähinnä ihastuksen perässä toiseen maahan. 

Eihän siitä mitään tullut, hyvin nopeasti selvisi, että hän olikin erittäin kepein motiivein liikenteessä. Sopeuduin kuitenkin uuten ympäristöön hyvin ilman häntäkin ja hieno kokemus oli. Hieman kyllä soimasin itseäni sinisilmäisyydestä...

Masennuin, koska hänkin oli masentunut. :D Hain myös hakemaan itselleni väärää alaa vähän ap:n lailla.

Lähetin ihastukselle kirjeen, johon en koskaan saanut vastausta :(

Hän ei halunnut seurustella kanssani, joten yritin ehdottaa pelkkää seksisuhdetta, taka-ajatuksena olisi ollut että hän sitten ehkä kuitenkin haluaisi olla kanssani. Onneksi ei mies alkanut siihen, olin silloin vielä teini-ikäinen, vaikkakaan en mitään sakkolihaa.

Muut epätoivoiset yritykset ovat olleet vähän hienovaraisempia, esimerkiksi tikusta asiaa -tyyppisiä puhelinsoittoja.

Surffaan facebokissa ihan vain kattoakseni milloin hän on ollut siellä viimeks. Muutoin ei Facebook kiinnosta.

Tein epätoivosena alloitteenkin Mutta ketuikshan se meni. Tai itseasiassa mies ei varmaan tajunnut sitä alotteeks.

Roikun whatsapissa katsoen milloin hän tulee paikalle (hänellä ei näy paikallaoloaikaa siellä).

Monesti on tullut yöt valvottua :D

Toisekseen olen yrittänyt hankkiutua samoihin paikkoihin kun hän, koska ysväni raportoivat völillä minulle missä se mies menee. Ei jestas

Muutin omaa itseäni sellaiseksi mitä luulin hänen pitävän. Värjäsin hiukset, muutin luonnettani äänekkäästä hiljaiseen, pukeutumistyyli. Näitä on ihan liikaa.

Ei. Enää. Ikinä

Mielestäni epätoivoista on, jos ihastuksen hienovaraiset viestit siitä, ettei häntä kiinnosta, menevät koko ajan ohi. Itse piiritin kuukausikaupalla työkaveriani, johon olin kuolettavan ihastunut, enkä huomannut suht selviä merkkejä, ettei toinen ole pätkääkään kiinnostunut. Pyytelin miestä koko ajan kaikkiin työpaikan illanviettoihin ja järjestin itsekin vaikka mitä baari- ja saunailtoja vain päästäkseni tutustumaan häneen paremmin. Ei siitä mitään tullut, ja mies jäi usein pois kyseisistä tilaisuuksista. Pikkujoulujen jatkoilla päädyimme suutelemaan intohimoisesti, mutta sen jälkeen mies oli minua kohtaan töissä tyly ja etäinen. En vielä siitäkään tajunnut vaan ehdotin miehelle uutta baari-iltaa. Mies vetosi kiireisiin ja sanoi ehtivänsä ehkä parin kuukauden päästä. Silloin päätin antaa lopullisesti olla.

Peruin mahdollisesti vakituisen työpaikan toisella paikkakunnalla ja pysyin määräaikaisessa työssäni samalla paikkakunnalla millä ihastukseni asui.

Kyyläsin ulkona ikkunasta heille kerrostalon jonnekin neljänteen kerrokseen.

Vuokrasin asunnon lomani ajaksi jotta meillä olisi tapaamispaikka kun mies asui kimppakämpässä. Itse asun toisella paikkakunnalla. Minä tietenkin maksoin vuokran.

Ajoin 250 km, käväisin katsomassa onko miehellä toinen nainen yökylässä, ei ollut vaan kuorsasi täysillä yksin peiton alla, sitten ajoin taas 250 km omaan kotiin. Ja keskellä talvea pimeässä ja lumisateessa tämä, keskellä yötä.

Piirsin lukioaikana hänen kuviaan facebookista monta viikkoa ja näytin ne hänelle. Oli lähinnä hämmentynyt. Teen reslistisia lyijykynämuotokuvia ihan tienatakseni, ja olen kansainväliselläkin tasolla hyvä siinä, mutta jälkikäteen ajateltuna kaunis ajatus oli aika creepy. Emme edes olleet facebookissa kavereita.

Onhan niitä...

Menin migreenissä töihin että näkisin vain vilauksen ihastuksestani, se kannatti. Kävin samassa kaupassa kuin hänkin vaikka se oli toisessa kaupungissa. Kyttäsin työmaalla yövuoron jälkeen koska ihastukseni pääsee töistä ja menin "sattumalta" samaa matkaa hänen kanssaan kotiin. Jätin nykyisen mieheni ja vetosin siihen että olemme kasvaneet erilleen. No ihastuksen kanssa ei koskaan tullut mitään, palasin mieheni luokse.

Nämä kaikki asiat tapahtui tämän yhden ihastuksen vuoksi. Olin rakastunut, ehkä edelleen..

Olen kysynyt tuutko vaimokseni jos annan sulle 10 tonnin. Onneks se ei suostunut koska sain ihan ilmatteeksikin jälkeen päin maailman kauneimman naisen. Tai no ei sekään mun kokonaan ole vielä ;)

Up

hv

Valitsin yliopistoni miehen asuinpaikan ja sanomisten mukaan ja samalla tuli muutettua ulkomaille. Tietenkin jain yksin heti ekasta paivasta lahtien. Mies (joka oli sanonut ettei i-ki-na tulisi muuttamaan kotiseuduiltaan) muutti sitten Suomeen kuin kohtalon irvikuvana.

Nykyisin en uskalla edes suunnitella tulevaisuutta avomieheni kanssa, en tule ikina perustamaan valintojani johonkin muuhun henkiloon. Antaa menna paiva kerrallaan.

Kyttäsin whatsupissa ihastustani koska oli paikalla jne..