Mies! Miksi et tee aloitetta naista kohtaan johon olet ihastunut?

En enää ikinä tee aloitetta ainakaan työpaikalla - siihen liittyy aivan liikaa riskejä jotka realisoituessaan voivat tuoda paljon harmia ja mielipahaa kaikille.

Ensimmäisessä työpaikassani jossa tein vuorotyötä oli aamuvuorossa sukupuolijakauma sellainen, että naisia oli n. 70% tekijöistä (ilta ja yövuoron hoitivat pääosin miehet - koska monella naisella oli lapsia jne ja eivät epäsäännöllisiin työaikoihin suostuneet).

Tulkitsin täysin väärin erään aamuvuorolais naisen ilmeet, eleet ja käytöksen. Hän olikin vain ystävällinen ja hymyili, sekä naureskeli luonnostaan - itse tyhmänä luulin että hän oli kiinnostunut kun katsoi mm. intensiivisesti hymyillen silmiin pitkään ja naureskeli paljon. Kun sitten firman pikkujouluissa koitin tehdä aloitetta niin en osannut odottaakkaan millainen hulabaloo siitä tulee. Nainen olikin varattu ja torjui minut - pakit olivat vielä ihan asialliset. Mutta kun hän kertoi tästä meidän kahdenkeskisestä kohtaamisesta muille naisille alkoi työpaikalla systemaattinen minulle naureskelu, naisten keskenään supsuttelu hiljaa ja minuun päin vilkuilu. Jopa esimieskin ja muiden osastojen tyypit lähtivät tähän mukaan - sain kuulla aina kun taukohuoneeseen mm. astuin joltakulta huudahduksen "kato mitäs Roomeo" jne typerää naljailua. Ilta- ja yövuorolaisia tapaus ei niin paljon kiinnostanut, aluksi tietty vähän kiusasivat miehetkin tapauksesta, mutta heille tapaus unohtui lähes yhtä nopeasti kuin se oli tapahtunutkin.

Mutta koska maineeni oli mennyt ja minusta tulikin vain yleinen pellehermanni talossa jouduin lopulta irtisanoutumaan työstäni ja vaihtamaan työpaikkaa. Sain ihan tarpeekseni siitä "hyväntahtoisesta läpästä" kun esimerkiksi työkaappini oveen joku neropatti oli leikannut lehdestä horoskooppi-ilmoitukseni jossa luki jotakin "sinulla on nyt hyvät mahdollisuudet löytää parisuhde, amor katsoo lempeästi perääsi".

Täällä joku nainen heitti aikaisemmin kommentin, kun naisia on kehotettu tekemään aloite jotakin tällaista "mutta tiedättekö te miehet kuinka noloa se on saada pakit" niin minä voin ainakin sanoa että se on todella noloa saada työyhteisössä pakit. Onneksi ei kuitenkaan ahdistelusta syytettä sentäs saanut, mutta kiusaamista kyllä ihan tarpeeksi.

ei ikinä enää työpaikka-aloitteita kirjoitti:

En enää ikinä tee aloitetta ainakaan työpaikalla - siihen liittyy aivan liikaa riskejä jotka realisoituessaan voivat tuoda paljon harmia ja mielipahaa kaikille.

Ensimmäisessä työpaikassani jossa tein vuorotyötä oli aamuvuorossa sukupuolijakauma sellainen, että naisia oli n. 70% tekijöistä (ilta ja yövuoron hoitivat pääosin miehet - koska monella naisella oli lapsia jne ja eivät epäsäännöllisiin työaikoihin suostuneet).

Tulkitsin täysin väärin erään aamuvuorolais naisen ilmeet, eleet ja käytöksen. Hän olikin vain ystävällinen ja hymyili, sekä naureskeli luonnostaan - itse tyhmänä luulin että hän oli kiinnostunut kun katsoi mm. intensiivisesti hymyillen silmiin pitkään ja naureskeli paljon. Kun sitten firman pikkujouluissa koitin tehdä aloitetta niin en osannut odottaakkaan millainen hulabaloo siitä tulee. Nainen olikin varattu ja torjui minut - pakit olivat vielä ihan asialliset. Mutta kun hän kertoi tästä meidän kahdenkeskisestä kohtaamisesta muille naisille alkoi työpaikalla systemaattinen minulle naureskelu, naisten keskenään supsuttelu hiljaa ja minuun päin vilkuilu. Jopa esimieskin ja muiden osastojen tyypit lähtivät tähän mukaan - sain kuulla aina kun taukohuoneeseen mm. astuin joltakulta huudahduksen "kato mitäs Roomeo" jne typerää naljailua. Ilta- ja yövuorolaisia tapaus ei niin paljon kiinnostanut, aluksi tietty vähän kiusasivat miehetkin tapauksesta, mutta heille tapaus unohtui lähes yhtä nopeasti kuin se oli tapahtunutkin.

Mutta koska maineeni oli mennyt ja minusta tulikin vain yleinen pellehermanni talossa jouduin lopulta irtisanoutumaan työstäni ja vaihtamaan työpaikkaa. Sain ihan tarpeekseni siitä "hyväntahtoisesta läpästä" kun esimerkiksi työkaappini oveen joku neropatti oli leikannut lehdestä horoskooppi-ilmoitukseni jossa luki jotakin "sinulla on nyt hyvät mahdollisuudet löytää parisuhde, amor katsoo lempeästi perääsi".

Täällä joku nainen heitti aikaisemmin kommentin, kun naisia on kehotettu tekemään aloite jotakin tällaista "mutta tiedättekö te miehet kuinka noloa se on saada pakit" niin minä voin ainakin sanoa että se on todella noloa saada työyhteisössä pakit. Onneksi ei kuitenkaan ahdistelusta syytettä sentäs saanut, mutta kiusaamista kyllä ihan tarpeeksi.

Tämä on mun painajainen.. tai ehkä pahin painajainen on saada syyte ahdistelusta. En vaan millään uskalla tehdä mitään työpaikkaihastukseni kanssa. Nyt 3 vuotta mennyt täysin hukkaan kun kukaan muukaan ei kiinnosta ja olen jopa antanut itse yhdet pakit.

Ihastuneen miehen aloitteettomuus voi johtua monesta asiasta. Ujous ja naurunalaiseksi joutumisen pelko on tietysti yksi jos ei ole tottunut naisille tunteitaan ilmaisemaan vaikka muuten olisi kuinka supliikki seuramies. Tämmöinen mies voi jopa vältellä ihastustaan tietoisesti. Miehellä voi myös olla menoillaan jokin ihmissuhteisiin vaikuttava prosessi joko itsellään tai vaikka entisen puolison kanssa joka vaatii apua. Esimerkiksi tämän sairaus, asunnottomuus, työttömyys, jne. Mies voi myös ajatella olevansa riittämätön ihastuksen kohteelle ja siksi jäävää itsensä suhdemielessä. Varsinkin hieman enemmän elämää nähneellä on kaikenlaisia kytköksiä jotka voivat vaikuttaa parisuhteeseen lähtöön. Harva meistä miehistä kuitenkaan aina valmis partiopoika ilman mitään sitoumuksia tai menneisyyttä. Jos miehen käytös ihmetyttää niin naisen kannattaisi herättää luottamuksen ilmapiiriä ja raapaista hieman syvemmältä miehen luontaisen defenssin läpi jotta ymmärtäisi mistä on kysymys.

Siksi kun nainen kiinnostaa mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun nainen kiinnostaa mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.

Tämäkin ihan hyvä syy. Itse en jaksa lähestyä jotain pieniä ihastuksiani ollenkaan. Vain nämä isommat ihastukset jotka vievät yöunet ovat sellaisia joita edes harkitsen lähestyväni.

Kukaan päässyt yli näistä ihastuksistaan joita ei ole uskaltanut lähestyä? Miten? Uusi nainen?

Avaan omaa elämäntilannettani: olen ihan komea, jotkut hyvän näköiseksikin kusuneet yöelämässä tai festareilla kun tehnyt tuttavuutta.

Kuitenkin olen tällä hetkellä työtön: alallani on todella huonot työllistymisnäkymät joten joudun uudelleen kouluttautumaan - onneksi kuitenkin ammattini on sellainen jota pystyn hyödyntämään tulevaan ammattiini (minut valittiin valtiolle noin 12kk pituiseen koulutukseen, josta tulen saamaan takuu viran). Koulutus kuitenkin alkaa vasta vuoden vaihteessa, kun edelliset ovat valmistuneet.

Miten te naiset suhtautuisitte tällaiseen elämäntilanteeseen? Nykyisin vähän ehkä jopa hirvittää kaikki tinderit jne kun siellä lähestulkoon lukee suoraan joillakin profiilissa että työttömyys on ehdoton ei ja turn off. Meneekö tuollainen seikka mukavan ulkonäön ja persoonankin edelle todella, jos sattuisin juuri SINUT tapaamaan jossakin arkisessa tilanteessa? Entäpä vaikuttaisiko kiinnostuksen lopahtamiseen (nyky tilanne työttömyys) edes se seikka, että lähitulevaisuudessa tulen valmistumaan melko pian uuteen ammattiin ja saan takuuviran valtiolta?

Otan mieluusti rehellisiä mielipiteitä vastaan. Tuntemattomiahan tässä kuitenkin ollaan.

M27

Vierailija kirjoitti:

Avaan omaa elämäntilannettani: olen ihan komea, jotkut hyvän näköiseksikin kusuneet yöelämässä tai festareilla kun tehnyt tuttavuutta.

Kuitenkin olen tällä hetkellä työtön: alallani on todella huonot työllistymisnäkymät joten joudun uudelleen kouluttautumaan - onneksi kuitenkin ammattini on sellainen jota pystyn hyödyntämään tulevaan ammattiini (minut valittiin valtiolle noin 12kk pituiseen koulutukseen, josta tulen saamaan takuu viran). Koulutus kuitenkin alkaa vasta vuoden vaihteessa, kun edelliset ovat valmistuneet.

Miten te naiset suhtautuisitte tällaiseen elämäntilanteeseen? Nykyisin vähän ehkä jopa hirvittää kaikki tinderit jne kun siellä lähestulkoon lukee suoraan joillakin profiilissa että työttömyys on ehdoton ei ja turn off. Meneekö tuollainen seikka mukavan ulkonäön ja persoonankin edelle todella, jos sattuisin juuri SINUT tapaamaan jossakin arkisessa tilanteessa? Entäpä vaikuttaisiko kiinnostuksen lopahtamiseen (nyky tilanne työttömyys) edes se seikka, että lähitulevaisuudessa tulen valmistumaan melko pian uuteen ammattiin ja saan takuuviran valtiolta?

Otan mieluusti rehellisiä mielipiteitä vastaan. Tuntemattomiahan tässä kuitenkin ollaan.

M27

Ps. Jatkan vielä hieman, kun jotenkin tuntui siltä että tässä ei vielä ollutkaan ihan kaikki.

Eli tiedustelin myös siksi, koska yleisesti ottaen tuntuu että työtön (etenkin mies) on vähän toisen luokan kansalainen. Tämän huomaan ihan jutustelussakin kun vaikka kaverit ovat pyytäneet jonnekkin ja tutustun heidän kavereihinsa ja useinhan jutustelu alkaa melko pian mennä koulutuksiin ja töihin - huomaan sen ihan pienen vivahteen ja reaktion kun käy ilmi että olen tällä hetkellä työtön, vastapuoli vähän ikään kuin kavahtaa sitä vaikkei välttämättä suoraan sano mitään. Ja onhan se aika ikävä tilanne, ei siitä paljoa voi juttua jatkaa kumpikaan, kuten kysellä mitä tarkalleen tekee työkseen (jos olisin töissä jne).

Meidän yhteiskuntamme kun nyt määrittää vähän ihmisarvon ja me itsekkin itsemme hyvin pitkälti työnkautta, tämä on opittua. Lehdistäkin saa lukea vähän väliä mm. hallituksen haukkuvan työttömiä ja työnantajapuolenkin ikään kuin syyllistävän heitä - ikään kuin kaikki työttömät vain olisivat epäonnistuneita ja homogeeninen massa laiskoja ihmisiä jotka eivät välttämättä haluakkaan työllistyä. Tämän pystyy moni muukin varmaan myöntämään.

(olen tosiaan siis ollut pitkään työelämässäkin, mutta jäin vuosi sitten yt:ssä työttömäksi - onneksi kuitenkin kuten jo edellä kerroin tilanteeni tulee parenemaan melko pian jo ja saan töitä)

M27

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat joko varattuja ja/tai liian tasokkaita.

Lähestytkö niitä kaikkein kauneimpia naisia? Kokeile lähestyä niitä 5-6: naisia, heistä moni on vapaana.

Mitä sitä turhia pilaamaan hyvää ihastusta tekemällä aloitetta ja pahimmassa tapauksessa päätymällä suhteeseen. Ihmiset ovat aina kiinnostavampia, kun saa täyttää mielikuvituksella ne tyhjät paikat. Ne menevät pilalle, jos niihin tutustuu oikeasti.

 

Aloite tehty ja nyt sydän rikki :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat joko varattuja ja/tai liian tasokkaita.

Lähestytkö niitä kaikkein kauneimpia naisia? Kokeile lähestyä niitä 5-6: naisia, heistä moni on vapaana.

Miksi esim. minä, kasin mies, lähestyisin heitä? Haluan rakastua oikeasti ja se ei onnistu alle seiskan naisen kanssa.

ei ikinä enää työpaikka-aloitteita kirjoitti:

En enää ikinä tee aloitetta ainakaan työpaikalla - siihen liittyy aivan liikaa riskejä jotka realisoituessaan voivat tuoda paljon harmia ja mielipahaa kaikille.

Ensimmäisessä työpaikassani jossa tein vuorotyötä oli aamuvuorossa sukupuolijakauma sellainen, että naisia oli n. 70% tekijöistä (ilta ja yövuoron hoitivat pääosin miehet - koska monella naisella oli lapsia jne ja eivät epäsäännöllisiin työaikoihin suostuneet).

Tulkitsin täysin väärin erään aamuvuorolais naisen ilmeet, eleet ja käytöksen. Hän olikin vain ystävällinen ja hymyili, sekä naureskeli luonnostaan - itse tyhmänä luulin että hän oli kiinnostunut kun katsoi mm. intensiivisesti hymyillen silmiin pitkään ja naureskeli paljon. Kun sitten firman pikkujouluissa koitin tehdä aloitetta niin en osannut odottaakkaan millainen hulabaloo siitä tulee. Nainen olikin varattu ja torjui minut - pakit olivat vielä ihan asialliset. Mutta kun hän kertoi tästä meidän kahdenkeskisestä kohtaamisesta muille naisille alkoi työpaikalla systemaattinen minulle naureskelu, naisten keskenään supsuttelu hiljaa ja minuun päin vilkuilu. Jopa esimieskin ja muiden osastojen tyypit lähtivät tähän mukaan - sain kuulla aina kun taukohuoneeseen mm. astuin joltakulta huudahduksen "kato mitäs Roomeo" jne typerää naljailua. Ilta- ja yövuorolaisia tapaus ei niin paljon kiinnostanut, aluksi tietty vähän kiusasivat miehetkin tapauksesta, mutta heille tapaus unohtui lähes yhtä nopeasti kuin se oli tapahtunutkin.

Mutta koska maineeni oli mennyt ja minusta tulikin vain yleinen pellehermanni talossa jouduin lopulta irtisanoutumaan työstäni ja vaihtamaan työpaikkaa. Sain ihan tarpeekseni siitä "hyväntahtoisesta läpästä" kun esimerkiksi työkaappini oveen joku neropatti oli leikannut lehdestä horoskooppi-ilmoitukseni jossa luki jotakin "sinulla on nyt hyvät mahdollisuudet löytää parisuhde, amor katsoo lempeästi perääsi".

Täällä joku nainen heitti aikaisemmin kommentin, kun naisia on kehotettu tekemään aloite jotakin tällaista "mutta tiedättekö te miehet kuinka noloa se on saada pakit" niin minä voin ainakin sanoa että se on todella noloa saada työyhteisössä pakit. Onneksi ei kuitenkaan ahdistelusta syytettä sentäs saanut, mutta kiusaamista kyllä ihan tarpeeksi.

Tämä on kyllä niin totta. Jos uskaltautuu lähestyä naista ja saa pakit, kyseinen nainen ei osaa pitää sitä omana tietonaan, vaan siitä pitää kälättää koko talolle, jotta saadaan miehen kärsimys ja nolaaminen maksimoitua. Ei hirveästi kannusta rohkaisemaan itseään ja yrittämään, kun naisilla ei ole sen vertaa tilannetajua että pitäisi epäonnistuneen lähestymisen omana tietonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaan omaa elämäntilannettani: olen ihan komea, jotkut hyvän näköiseksikin kusuneet yöelämässä tai festareilla kun tehnyt tuttavuutta.

Kuitenkin olen tällä hetkellä työtön: alallani on todella huonot työllistymisnäkymät joten joudun uudelleen kouluttautumaan - onneksi kuitenkin ammattini on sellainen jota pystyn hyödyntämään tulevaan ammattiini (minut valittiin valtiolle noin 12kk pituiseen koulutukseen, josta tulen saamaan takuu viran). Koulutus kuitenkin alkaa vasta vuoden vaihteessa, kun edelliset ovat valmistuneet.

Miten te naiset suhtautuisitte tällaiseen elämäntilanteeseen? Nykyisin vähän ehkä jopa hirvittää kaikki tinderit jne kun siellä lähestulkoon lukee suoraan joillakin profiilissa että työttömyys on ehdoton ei ja turn off. Meneekö tuollainen seikka mukavan ulkonäön ja persoonankin edelle todella, jos sattuisin juuri SINUT tapaamaan jossakin arkisessa tilanteessa? Entäpä vaikuttaisiko kiinnostuksen lopahtamiseen (nyky tilanne työttömyys) edes se seikka, että lähitulevaisuudessa tulen valmistumaan melko pian uuteen ammattiin ja saan takuuviran valtiolta?

Otan mieluusti rehellisiä mielipiteitä vastaan. Tuntemattomiahan tässä kuitenkin ollaan.

M27

Ps. Jatkan vielä hieman, kun jotenkin tuntui siltä että tässä ei vielä ollutkaan ihan kaikki.

Eli tiedustelin myös siksi, koska yleisesti ottaen tuntuu että työtön (etenkin mies) on vähän toisen luokan kansalainen. Tämän huomaan ihan jutustelussakin kun vaikka kaverit ovat pyytäneet jonnekkin ja tutustun heidän kavereihinsa ja useinhan jutustelu alkaa melko pian mennä koulutuksiin ja töihin - huomaan sen ihan pienen vivahteen ja reaktion kun käy ilmi että olen tällä hetkellä työtön, vastapuoli vähän ikään kuin kavahtaa sitä vaikkei välttämättä suoraan sano mitään. Ja onhan se aika ikävä tilanne, ei siitä paljoa voi juttua jatkaa kumpikaan, kuten kysellä mitä tarkalleen tekee työkseen (jos olisin töissä jne).

Meidän yhteiskuntamme kun nyt määrittää vähän ihmisarvon ja me itsekkin itsemme hyvin pitkälti työnkautta, tämä on opittua. Lehdistäkin saa lukea vähän väliä mm. hallituksen haukkuvan työttömiä ja työnantajapuolenkin ikään kuin syyllistävän heitä - ikään kuin kaikki työttömät vain olisivat epäonnistuneita ja homogeeninen massa laiskoja ihmisiä jotka eivät välttämättä haluakkaan työllistyä. Tämän pystyy moni muukin varmaan myöntämään.

(olen tosiaan siis ollut pitkään työelämässäkin, mutta jäin vuosi sitten yt:ssä työttömäksi - onneksi kuitenkin kuten jo edellä kerroin tilanteeni tulee parenemaan melko pian jo ja saan töitä)

M27

Ehkä se kavahdus ja jutun tyrehtyminen johtuu siitä, kun siihen työttömyyteen ei oikein voi kommentoida mitään tai jatkaa juttua siitä. Samoin käy minulle yli 40 v. naiselle, kun joku kysyy onko lapsia, ja vastaan, että ei.

Voisit muuten ihan hyvin vastata, että olen vapaalla (tai toki saa sanoa, että työttömänäkin) vuoden vaihteeseen saakka ja aloitan sitten opinnot ammattiin x. Tästä toisen on helppo jatkaa juttua, että miksi sille alalle tai kauanko koulutus kestää.

jghfhj kirjoitti:

ei ikinä enää työpaikka-aloitteita kirjoitti:

En enää ikinä tee aloitetta ainakaan työpaikalla - siihen liittyy aivan liikaa riskejä jotka realisoituessaan voivat tuoda paljon harmia ja mielipahaa kaikille.

Ensimmäisessä työpaikassani jossa tein vuorotyötä oli aamuvuorossa sukupuolijakauma sellainen, että naisia oli n. 70% tekijöistä (ilta ja yövuoron hoitivat pääosin miehet - koska monella naisella oli lapsia jne ja eivät epäsäännöllisiin työaikoihin suostuneet).

Tulkitsin täysin väärin erään aamuvuorolais naisen ilmeet, eleet ja käytöksen. Hän olikin vain ystävällinen ja hymyili, sekä naureskeli luonnostaan - itse tyhmänä luulin että hän oli kiinnostunut kun katsoi mm. intensiivisesti hymyillen silmiin pitkään ja naureskeli paljon. Kun sitten firman pikkujouluissa koitin tehdä aloitetta niin en osannut odottaakkaan millainen hulabaloo siitä tulee. Nainen olikin varattu ja torjui minut - pakit olivat vielä ihan asialliset. Mutta kun hän kertoi tästä meidän kahdenkeskisestä kohtaamisesta muille naisille alkoi työpaikalla systemaattinen minulle naureskelu, naisten keskenään supsuttelu hiljaa ja minuun päin vilkuilu. Jopa esimieskin ja muiden osastojen tyypit lähtivät tähän mukaan - sain kuulla aina kun taukohuoneeseen mm. astuin joltakulta huudahduksen "kato mitäs Roomeo" jne typerää naljailua. Ilta- ja yövuorolaisia tapaus ei niin paljon kiinnostanut, aluksi tietty vähän kiusasivat miehetkin tapauksesta, mutta heille tapaus unohtui lähes yhtä nopeasti kuin se oli tapahtunutkin.

Mutta koska maineeni oli mennyt ja minusta tulikin vain yleinen pellehermanni talossa jouduin lopulta irtisanoutumaan työstäni ja vaihtamaan työpaikkaa. Sain ihan tarpeekseni siitä "hyväntahtoisesta läpästä" kun esimerkiksi työkaappini oveen joku neropatti oli leikannut lehdestä horoskooppi-ilmoitukseni jossa luki jotakin "sinulla on nyt hyvät mahdollisuudet löytää parisuhde, amor katsoo lempeästi perääsi".

Täällä joku nainen heitti aikaisemmin kommentin, kun naisia on kehotettu tekemään aloite jotakin tällaista "mutta tiedättekö te miehet kuinka noloa se on saada pakit" niin minä voin ainakin sanoa että se on todella noloa saada työyhteisössä pakit. Onneksi ei kuitenkaan ahdistelusta syytettä sentäs saanut, mutta kiusaamista kyllä ihan tarpeeksi.

Tämä on kyllä niin totta. Jos uskaltautuu lähestyä naista ja saa pakit, kyseinen nainen ei osaa pitää sitä omana tietonaan, vaan siitä pitää kälättää koko talolle, jotta saadaan miehen kärsimys ja nolaaminen maksimoitua. Ei hirveästi kannusta rohkaisemaan itseään ja yrittämään, kun naisilla ei ole sen vertaa tilannetajua että pitäisi epäonnistuneen lähestymisen omana tietonaan.

Uskoisin että useimmilla naisilla on sen verran sivistystä, etteivät lähde jakamaan tuollaista asiaa muille. Yleensä kannattaa iskeä vain korkeakoulutettuja, vaikka mies itse olisi amis.

Olen 23-vuotias nainen ja ihastunut minua reilusti vanhempaan mieheen. Ollaan työkavereita ja näemme toisemme päivittäin. Tunnen, että välillämme on kemiaa ja huomaan kuinka mies välillä katselee minua. Tekisin aloitteen ellei mies olisi naimisissa. En kuitenkaan tiedä kauanko pystyn olemaan näyttämättä tunteita. Ajattelen tätä miestä liian paljon, mutta ole varma kuvittelenko vain miehenkin olevan kiinnostunut minusta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä turhia pilaamaan hyvää ihastusta tekemällä aloitetta ja pahimmassa tapauksessa päätymällä suhteeseen. Ihmiset ovat aina kiinnostavampia, kun saa täyttää mielikuvituksella ne tyhjät paikat. Ne menevät pilalle, jos niihin tutustuu oikeasti.

Tuo voikin olla se syy miksi niin moni ei tee aloitetta: onkin ihastunut siihen mielikuvaan joka toisesta on ja ei haluakaan sitä rikkoa tutustumalla paremmin. Vähän olen tuota epäillyt itsenikin kohdalla

Laittakaa naiset nyt hyviä vinkkejä ihastuneelle miehelle kuinka tehdä aloite? :)

Riski on liian kova. Jos nainen päättää olla oikein ilkeä, katsoo että aloite oli suoranainen loukkaus häntä kohtaan kun tuli väärältä mieheltä, niin hän voi tehdä paljonkin kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa naiset nyt hyviä vinkkejä ihastuneelle miehelle kuinka tehdä aloite? :)

Pyydä hänet töiden jälkeen yksille. Keksi joku viaton syy mistä jutella jos et uskalla suoraan sanoa.