Avioeron jälkeen lapsilla yksi koti ja vanhemmat vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi hyvältä tuo teidän järjestely. Sääliksi käy sukulaislapset, joita on monta ja sekä äidin, että isän uusilla puolisoilla on useampi lapsi. Kaikki seilaa kahden kodin väliä. Kellään ei ole varaa hankkia asuntoa, jossa olisi kaikille omat huoneet, vaan ollaan pinottain ja päällekkäin ja joudutaan jakamaan huoneita uuden puolison lasten kanssa. Niinhän se vaan on, että jos molemmilla on 3 lasta, pitäisi olla neljän makkarin sijaan seitsämän. Harvalla on.

En ole ap huomannut, että olisit vastannut maksatko myös uudelle mies ystävälle puolet asumiskuluista?

Sori, tämä kysymys jäänyt vastaamatta. Mies asuu omistusasunnossa. Maksan miesystävälle "lisääntyneet kulut", eli vesimaksun, saunamaksun yms. joita minusta tulee. Olen tarjoutunut maksamaan osan vastikkeesta, mutta siihen hän ei ole suostunut, koska omien sanojensa mukaan maksaisi sen ilman minuakin itse. Vastike ei ole iso, mun osuus olisi noin 75€/kk, mutta sitä hän ei siis halua. Yritän tämän takia tasata kuluja maksamalla enemmän yhteisiä ruokia. Teen myös kodin pienhankintoja tarpeen mukaan. Lisäksi olen sanonut, että saa sanoa, jos muuttaa mielensä.

Korostan vielä, että emme ole kukaan osapuoli erityisen varakas, eli ei tällainen ole rikkaiden puuhastelua :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pääkaupunkiseudulla pitää olla aika kovatuloinen, että pystyy pitämään kahta asuntoa, olivatpa ne sitten vuokralla tai omistusasuntoja. Tässä systeemissä menee asumiskuluihin todella paljon rahaa, ja kahdessa asunnossa oltava kaikki huonekalutkin.

Nyt en ihan ymmärrä :) Minä maksan yhden asunnon kulut. Exä maksaa nykyisen puolisonsa kanssa yhden asunnon kulut. Mun mieheni maksaa myös yhden asunnon kulut, maksoi myös ne ennen minua.

Eikö siis yleensä eron jälkeen tarvita asunto molemmille joka tapauksessa? Eikö ole halvempaa, jos on yksi perheasunto ja yksi yksiö verrattuna kahteen perheasuntoon? Näin siis oli meillä alkun.

Kukaan ei meidän järjestelyssä maksa kahden asunnon kuluja.

Kun jaettiin exän kanssa vuokra-asunto, mä maksoin omistusasunnon kulut ja hän vuokra-asunnon.

Ap

Hyvä kun toimii teillä, suurimmalla osalla eropareista ei toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että voi toimia jos kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Parempi minusta näin kuin että lapset vaihtavat kotia viikoittain, siinä ei lasten parasta ajatella, se on selvää. Täälläkin kommenteissa käynyt selväksi miten aikuinen ei itse haluaisi itselleen kahta kotia jota pitää vaihtaa viikon välein mutta jopa taaperoiden oletetaan tähän pystyvän ja olevan onnellisia!

Minäkään en missään nimessä erotilanteessa suostuisi viikko-viikkosysteemiin. Töissäni lasten kanssa kertovat kyllä olevansa tämän viikon äidillä tai isällä mutta koskaan en kuule heidän kertovan olevansa kotona.

Useimmat haluavat sen oman, yksityisen asunnon, uskoakseni Monelle ei se sovi, että siihen omaan asuntoon tulee joku toinen asumaan viikoksi, vaikka olisikin sen lapsen isä.

Eli jos ainoa "oma" asunto olisi se lasten asunto, niin silti tarvisi olla se toinen, jos siis ei ole uutta kumppania elämässä, joko molemmilla tai jom,malla kummalla.

Eli miten sitten sinkulla hoituisi se joka toinen viikko kun tarvii olla pois siitä "omasta"?

Vai olisiko se niin, että joka toinen viikko asuisi siinä "omassa" ja joka toinen viikko siinä yksiössä, joka olis vuokrattu "molemmille"? Yksiössä asuvalla ei olisi lainkaan "omaa: toisen viikon olisi siinä toisen "omassa" lasten kanssa ja toisen viikon siinä yhteisessä vuokrayksiössä?

Eli ei lainkaa ihan sitä ihan yksityistä tilaa: mulle ei sopisi, vaikka en ole erakko yms. niin mulle olisi liian levotonta ja hermostuttavaa, liikaa asioita joita pitää sopia. Lasten asit OK, mutta muuten haluan olla itsenäinen.

Muutenkin jos toisella on ihan eri maku, niin kumman mukaan mentäisiin, kuinka hankinnat: jos toinen haluisi suuren telkkarin ja toiselle riittäisi pieni, mutta sitten taas se pienen telkkarin haluava haluisi jonkun muun kalliimman vempaimen ja sitten toinen taas ei yhtään välittäisi? jne...liikaa sopimista ja venkslaamista.

Hmm, taloudellisesti tuo on ehdottomasti paras ratkaisu Ap:n eksälle ja Ap:n eksän nykyiselle. He maksavat yhdessä puoliksi yhden kotin asumiskustannukset. Tuo yksi koti voi myös olla pienempi kuin mitä sen tulisi olla silloin, jos miehen kolme lasta asuisivat heidän luonaan joka toinen viikko, ts. molemmat säästävät.

Sen sijaan Ap ja hänen nykyinen miehensä maksavat kahden asunnon kuluja. Ja mikäs siinä, jos järjestely on kaikille ok. Siinä on kuitenkin selviä taloudellisia voittajia ja häviäjiä. En siis ihmettele, etteivät ap:n ex-mies ja tämän nyksä aikanakaan valita.

Oletko ap varma että oma parisuhteesi kestää sen että olet aina viikon muualla? Aika harva ihminen kuitenkaan etsii puolikasta kumppania ja parisuhdetta. Ette voi aidosti jakaa arkeanne kun sinulla on kaksi erilaista arkea ja elämää.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, taloudellisesti tuo on ehdottomasti paras ratkaisu Ap:n eksälle ja Ap:n eksän nykyiselle. He maksavat yhdessä puoliksi yhden kotin asumiskustannukset. Tuo yksi koti voi myös olla pienempi kuin mitä sen tulisi olla silloin, jos miehen kolme lasta asuisivat heidän luonaan joka toinen viikko, ts. molemmat säästävät.

Sen sijaan Ap ja hänen nykyinen miehensä maksavat kahden asunnon kuluja. Ja mikäs siinä, jos järjestely on kaikille ok. Siinä on kuitenkin selviä taloudellisia voittajia ja häviäjiä. En siis ihmettele, etteivät ap:n ex-mies ja tämän nyksä aikanakaan valita.

Toki asumiskulut on otettu elareissa huomioon.

Oletat, että me asuttais miesystävän kanssa yhdessä, jos tilanne olisi eri? Näin ei suinkaan ole. Mitään uusperhettä en haluaisi. Asuttais edelleen vain lapsettomat ajat yhdessä, mutta exän kulut ois isommat, jolloin elatuskyky ja elarit pienemmät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pääkaupunkiseudulla pitää olla aika kovatuloinen, että pystyy pitämään kahta asuntoa, olivatpa ne sitten vuokralla tai omistusasuntoja. Tässä systeemissä menee asumiskuluihin todella paljon rahaa, ja kahdessa asunnossa oltava kaikki huonekalutkin.

Nyt en ihan ymmärrä :) Minä maksan yhden asunnon kulut. Exä maksaa nykyisen puolisonsa kanssa yhden asunnon kulut. Mun mieheni maksaa myös yhden asunnon kulut, maksoi myös ne ennen minua.

Eikö siis yleensä eron jälkeen tarvita asunto molemmille joka tapauksessa? Eikö ole halvempaa, jos on yksi perheasunto ja yksi yksiö verrattuna kahteen perheasuntoon? Näin siis oli meillä alkun.

Kukaan ei meidän järjestelyssä maksa kahden asunnon kuluja.

Kun jaettiin exän kanssa vuokra-asunto, mä maksoin omistusasunnon kulut ja hän vuokra-asunnon.

Ap

Teitä on neljä ihmistä ja kolme asuntoa. Kaksi teistä asuu kahdessa asunnossa. Exäsi maksaa puolikasta asuntoa, vaikka asuu kahdessa asunnossa. Sinun nykyinen puolisosi maksaa yhtä kokonaista asuntoa yksin, vaikka sinä asut myös hänen asunnossaan. Ymmärsinkö oikein? Eikö nykyisellä miehelläsi ole ongelmaa siinä, että sinä et maksa asunnosta mitään, koska maksat asuntoa, jonka jaatte exäsi kanssa? Minusta ei mene kyllä ihan oikein tuo, että exä asuu kahdessa asunnossa ja maksaa vain yhdestä puolikkaasta ja nykyinen miehesi maksaa yhdestä asunnosta sinunkin puolestasi. Mutta ei kai siinä mitään, jos mies on rikas ja hän tuohon suostuu. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap varma että oma parisuhteesi kestää sen että olet aina viikon muualla? Aika harva ihminen kuitenkaan etsii puolikasta kumppania ja parisuhdetta. Ette voi aidosti jakaa arkeanne kun sinulla on kaksi erilaista arkea ja elämää.

Okei. Sinähän sen tiedät kai paremmin, täytynee jättää hyvä mies ;)

Mä todellakin jaan elämäni mieheni kanssa. Totta on, että en jokaista arkipäivää vietä hänen kanssaan fyysisesti, mutta sekö on hyvän suhteen mitta? Ainoa oikea suhde on se, jossa asutaan saman katon alla? Toivoisin, että hiukan laajemmin voitaisiin asioita ajatella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pääkaupunkiseudulla pitää olla aika kovatuloinen, että pystyy pitämään kahta asuntoa, olivatpa ne sitten vuokralla tai omistusasuntoja. Tässä systeemissä menee asumiskuluihin todella paljon rahaa, ja kahdessa asunnossa oltava kaikki huonekalutkin.

Nyt en ihan ymmärrä :) Minä maksan yhden asunnon kulut. Exä maksaa nykyisen puolisonsa kanssa yhden asunnon kulut. Mun mieheni maksaa myös yhden asunnon kulut, maksoi myös ne ennen minua.

Eikö siis yleensä eron jälkeen tarvita asunto molemmille joka tapauksessa? Eikö ole halvempaa, jos on yksi perheasunto ja yksi yksiö verrattuna kahteen perheasuntoon? Näin siis oli meillä alkun.

Kukaan ei meidän järjestelyssä maksa kahden asunnon kuluja.

Kun jaettiin exän kanssa vuokra-asunto, mä maksoin omistusasunnon kulut ja hän vuokra-asunnon.

Ap

Teitä on neljä ihmistä ja kolme asuntoa. Kaksi teistä asuu kahdessa asunnossa. Exäsi maksaa puolikasta asuntoa, vaikka asuu kahdessa asunnossa. Sinun nykyinen puolisosi maksaa yhtä kokonaista asuntoa yksin, vaikka sinä asut myös hänen asunnossaan. Ymmärsinkö oikein? Eikö nykyisellä miehelläsi ole ongelmaa siinä, että sinä et maksa asunnosta mitään, koska maksat asuntoa, jonka jaatte exäsi kanssa? Minusta ei mene kyllä ihan oikein tuo, että exä asuu kahdessa asunnossa ja maksaa vain yhdestä puolikkaasta ja nykyinen miehesi maksaa yhdestä asunnosta sinunkin puolestasi. Mutta ei kai siinä mitään, jos mies on rikas ja hän tuohon suostuu. 

Kts. Vastaus 148. Exä maksaa elareita. Nyxä maksaisi saman, vaikka tilanne olisi eri. Ja jos luit muut vastaukset, kerroin, että mun osuus vastikkeesta nyxän kanssa on 75€, mutta hän on niiiiin rikas, ettei halua sitä multa ;) Mutta että tasaan kuluja kyllä ruokakaupassa yms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että voi toimia jos kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Parempi minusta näin kuin että lapset vaihtavat kotia viikoittain, siinä ei lasten parasta ajatella, se on selvää. Täälläkin kommenteissa käynyt selväksi miten aikuinen ei itse haluaisi itselleen kahta kotia jota pitää vaihtaa viikon välein mutta jopa taaperoiden oletetaan tähän pystyvän ja olevan onnellisia!

Minäkään en missään nimessä erotilanteessa suostuisi viikko-viikkosysteemiin. Töissäni lasten kanssa kertovat kyllä olevansa tämän viikon äidillä tai isällä mutta koskaan en kuule heidän kertovan olevansa kotona.

No, minun miehelläni on kaksi lasta, jotka tulevat joka toinen viikonloppu. He aina sanovat menevänsä "isälle kylään". Ja kun puhuvat muusta ajasta, niin sanovat "äidin luona".

Semantiikkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap varma että oma parisuhteesi kestää sen että olet aina viikon muualla? Aika harva ihminen kuitenkaan etsii puolikasta kumppania ja parisuhdetta. Ette voi aidosti jakaa arkeanne kun sinulla on kaksi erilaista arkea ja elämää.

Okei. Sinähän sen tiedät kai paremmin, täytynee jättää hyvä mies ;)

Mä todellakin jaan elämäni mieheni kanssa. Totta on, että en jokaista arkipäivää vietä hänen kanssaan fyysisesti, mutta sekö on hyvän suhteen mitta? Ainoa oikea suhde on se, jossa asutaan saman katon alla? Toivoisin, että hiukan laajemmin voitaisiin asioita ajatella.

Ap

Ei ole mikään pakko asua jatkuvasti saman katon alla, se nyt on vaan monelle se tavoite ja halu kun on vakavaan parisuhteeseen ryhtynyt. Mutta ei siis mikään pakko ja edellytys. Niin kuin tuolla joku kommentoikin niin en oikein minäkään keksi että mitä tähän ketjuun saisi kommentoida kun ap jo hyökkää. Moni kuitenkin tuntuu pohtivan miten sopis omalle kohdalle, ja mitä haasteita näkee. On loistavaa että teille ei ole ilmeisestikään tullut mitään kitkaa asiassa. Uskoisin että monella tulisi ja moni ei pystyisi edes harkitsemaan ko. järjestelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että voi toimia jos kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Parempi minusta näin kuin että lapset vaihtavat kotia viikoittain, siinä ei lasten parasta ajatella, se on selvää. Täälläkin kommenteissa käynyt selväksi miten aikuinen ei itse haluaisi itselleen kahta kotia jota pitää vaihtaa viikon välein mutta jopa taaperoiden oletetaan tähän pystyvän ja olevan onnellisia!

Minäkään en missään nimessä erotilanteessa suostuisi viikko-viikkosysteemiin. Töissäni lasten kanssa kertovat kyllä olevansa tämän viikon äidillä tai isällä mutta koskaan en kuule heidän kertovan olevansa kotona.

Entä kun pitävät kumpaakin asuntoa kotinaan? Näin meillä oli: tupsahtivat koska vaan, tekivät treffit kavereiden kanssa isin/äitin kotiin toisen viikolla, soittivat päivällä koulusta tullessaan, että jäävätkin toiseen paikkaa syömään... Parhaimmillaan se kotikäsite venyy käsittämään maantieteellisesti kaksi lähellä olevaa asuntoa, kun kävelet huoneesta toiseen matka onkin vähän pidempi kuin ennen, parempi mennä pyörällä tai juosta :) Ei kannata kauhistella mielessään liikaa, aika usein tuosta kahdesta kodista tulee normijuttu kun molemmissa kodeissa voidaan hyvin. Sitä parempi ja turvallisempi lapsille mitä paremmin myös ne vanhemmat voi, ja yhteisen asunnon pitäminen eron jälkeen voisi aika monelle vain lisätä stressiä ja siten hankaloittaa lasten oloa.

Mun mielestä tämä on epäitsekäs, lasten parasta ajatellen tehty ratkaisu ja olen jopa vähän kateellinen, kun meillä tuo ei toimisi ikinä.

Hmmm.. en kyllä ihan ymmärrä, miten tuo on kenellekään parempi ratkaisu kuin vuoroviikkoasuminen.

Meidän lapset ovat vuoroviikoin. Kun ovat isänsä luona, tulevat minun luokseni 1-3 kertaa koulun jälkeen katsomaan minua. Asumme siis parin kilsan päässä toisistamme, minä asun lähempänä koulua.

Olisi myös outoa, että isä kyhjöttäisi asunnossa, joka ei ole hänen kotinsa,

ja odottaisi lapsia kämppään, kun he ovat minun luonani....

Olen myös sitä mieltä, että ainakin minun luonani lapset tuntevat asuvansa "kotona".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap varma että oma parisuhteesi kestää sen että olet aina viikon muualla? Aika harva ihminen kuitenkaan etsii puolikasta kumppania ja parisuhdetta. Ette voi aidosti jakaa arkeanne kun sinulla on kaksi erilaista arkea ja elämää.

Okei. Sinähän sen tiedät kai paremmin, täytynee jättää hyvä mies ;)

Mä todellakin jaan elämäni mieheni kanssa. Totta on, että en jokaista arkipäivää vietä hänen kanssaan fyysisesti, mutta sekö on hyvän suhteen mitta? Ainoa oikea suhde on se, jossa asutaan saman katon alla? Toivoisin, että hiukan laajemmin voitaisiin asioita ajatella.

Ap

Ei ole mikään pakko asua jatkuvasti saman katon alla, se nyt on vaan monelle se tavoite ja halu kun on vakavaan parisuhteeseen ryhtynyt. Mutta ei siis mikään pakko ja edellytys. Niin kuin tuolla joku kommentoikin niin en oikein minäkään keksi että mitä tähän ketjuun saisi kommentoida kun ap jo hyökkää. Moni kuitenkin tuntuu pohtivan miten sopis omalle kohdalle, ja mitä haasteita näkee. On loistavaa että teille ei ole ilmeisestikään tullut mitään kitkaa asiassa. Uskoisin että monella tulisi ja moni ei pystyisi edes harkitsemaan ko. järjestelyä. 

Saa kommentoida. Mutta onko sun mielestä ihan normaalia epäillä ja arvottaa toisen parisuhdetta ja sen kestävyyttä? Puhua puolikkaasta suhteesta? Mä en ole hyökännyt, enkä pidä tätä vaihtoehtoa ainoana oikeana. En tiedä olitko sinä, joka epäilit, että suhde ei kestä, kun se on vain puolikas, mutta koen, että se on enemmän hyökkäys, mun vastaukseni puolustus, että kyllä, meillä on oikea suhde.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että voi toimia jos kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Parempi minusta näin kuin että lapset vaihtavat kotia viikoittain, siinä ei lasten parasta ajatella, se on selvää. Täälläkin kommenteissa käynyt selväksi miten aikuinen ei itse haluaisi itselleen kahta kotia jota pitää vaihtaa viikon välein mutta jopa taaperoiden oletetaan tähän pystyvän ja olevan onnellisia!

Minäkään en missään nimessä erotilanteessa suostuisi viikko-viikkosysteemiin. Töissäni lasten kanssa kertovat kyllä olevansa tämän viikon äidillä tai isällä mutta koskaan en kuule heidän kertovan olevansa kotona.

Entä kun pitävät kumpaakin asuntoa kotinaan? Näin meillä oli: tupsahtivat koska vaan, tekivät treffit kavereiden kanssa isin/äitin kotiin toisen viikolla, soittivat päivällä koulusta tullessaan, että jäävätkin toiseen paikkaa syömään... Parhaimmillaan se kotikäsite venyy käsittämään maantieteellisesti kaksi lähellä olevaa asuntoa, kun kävelet huoneesta toiseen matka onkin vähän pidempi kuin ennen, parempi mennä pyörällä tai juosta :) Ei kannata kauhistella mielessään liikaa, aika usein tuosta kahdesta kodista tulee normijuttu kun molemmissa kodeissa voidaan hyvin. Sitä parempi ja turvallisempi lapsille mitä paremmin myös ne vanhemmat voi, ja yhteisen asunnon pitäminen eron jälkeen voisi aika monelle vain lisätä stressiä ja siten hankaloittaa lasten oloa.

Et taida ymmärtää mikä stressi on monelle lapselle kun ei ole selvää säveltä siitä missä ollaan milloinkin. Kun on äidin luona niin tuntee pettävänsä isän ja jos valitaee että on yötä isällä niin pelkää pettävänsö äidin. Monilla taas sitten tunne että kumpikin vanhempi toivoisi että olisi siellä toisen luona. Aika paljon näitä käsittelevät terapiassa jo lapsina ja osa vasta aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pääkaupunkiseudulla pitää olla aika kovatuloinen, että pystyy pitämään kahta asuntoa, olivatpa ne sitten vuokralla tai omistusasuntoja. Tässä systeemissä menee asumiskuluihin todella paljon rahaa, ja kahdessa asunnossa oltava kaikki huonekalutkin.

Nyt en ihan ymmärrä :) Minä maksan yhden asunnon kulut. Exä maksaa nykyisen puolisonsa kanssa yhden asunnon kulut. Mun mieheni maksaa myös yhden asunnon kulut, maksoi myös ne ennen minua.

Eikö siis yleensä eron jälkeen tarvita asunto molemmille joka tapauksessa? Eikö ole halvempaa, jos on yksi perheasunto ja yksi yksiö verrattuna kahteen perheasuntoon? Näin siis oli meillä alkun.

Kukaan ei meidän järjestelyssä maksa kahden asunnon kuluja.

Kun jaettiin exän kanssa vuokra-asunto, mä maksoin omistusasunnon kulut ja hän vuokra-asunnon.

Ap

Teitä on neljä ihmistä ja kolme asuntoa. Kaksi teistä asuu kahdessa asunnossa. Exäsi maksaa puolikasta asuntoa, vaikka asuu kahdessa asunnossa. Sinun nykyinen puolisosi maksaa yhtä kokonaista asuntoa yksin, vaikka sinä asut myös hänen asunnossaan. Ymmärsinkö oikein? Eikö nykyisellä miehelläsi ole ongelmaa siinä, että sinä et maksa asunnosta mitään, koska maksat asuntoa, jonka jaatte exäsi kanssa? Minusta ei mene kyllä ihan oikein tuo, että exä asuu kahdessa asunnossa ja maksaa vain yhdestä puolikkaasta ja nykyinen miehesi maksaa yhdestä asunnosta sinunkin puolestasi. Mutta ei kai siinä mitään, jos mies on rikas ja hän tuohon suostuu. 

Kts. Vastaus 148. Exä maksaa elareita. Nyxä maksaisi saman, vaikka tilanne olisi eri. Ja jos luit muut vastaukset, kerroin, että mun osuus vastikkeesta nyxän kanssa on 75€, mutta hän on niiiiin rikas, ettei halua sitä multa ;) Mutta että tasaan kuluja kyllä ruokakaupassa yms.

Ap

Siis miten niin maksaisi saman, vaikka tilanne olisi eri? Jos asuisit pelkästään hänen luonaan, et maksaisi mitään, niinkö? Kai se mies sitten aika rikas on, jos ei asumiskulut hänen kukkarossaan tunnu missään. 

Tuossahan on oikeastaan nyt se tilanne, että sinulla on lasten kanssa asunto, johon ex-miehesi tulee vuoroviikoin ja sinä lähdet sieltä siksi aikaa pois uuden miehesi luo. Mietin vain tilannetta, jos uusi miehesi joutuu työttömäksi tai jos eroatte, niin tuo kuviohan muuttuu aika ratkaisevasti. Eli aika paljon tuo riippuu nykyisen miehesi maksukyvystä. Hassua, kun ajattelee, että ex-miehesi ja lapsiesi elämän ei pitäisi olla mitenkään riippuvaisia hänen taloudestaan, vaan hän on tavallaan ihan ulkopuolinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että voi toimia jos kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Parempi minusta näin kuin että lapset vaihtavat kotia viikoittain, siinä ei lasten parasta ajatella, se on selvää. Täälläkin kommenteissa käynyt selväksi miten aikuinen ei itse haluaisi itselleen kahta kotia jota pitää vaihtaa viikon välein mutta jopa taaperoiden oletetaan tähän pystyvän ja olevan onnellisia!

Minäkään en missään nimessä erotilanteessa suostuisi viikko-viikkosysteemiin. Töissäni lasten kanssa kertovat kyllä olevansa tämän viikon äidillä tai isällä mutta koskaan en kuule heidän kertovan olevansa kotona.

Entä kun pitävät kumpaakin asuntoa kotinaan? Näin meillä oli: tupsahtivat koska vaan, tekivät treffit kavereiden kanssa isin/äitin kotiin toisen viikolla, soittivat päivällä koulusta tullessaan, että jäävätkin toiseen paikkaa syömään... Parhaimmillaan se kotikäsite venyy käsittämään maantieteellisesti kaksi lähellä olevaa asuntoa, kun kävelet huoneesta toiseen matka onkin vähän pidempi kuin ennen, parempi mennä pyörällä tai juosta :) Ei kannata kauhistella mielessään liikaa, aika usein tuosta kahdesta kodista tulee normijuttu kun molemmissa kodeissa voidaan hyvin. Sitä parempi ja turvallisempi lapsille mitä paremmin myös ne vanhemmat voi, ja yhteisen asunnon pitäminen eron jälkeen voisi aika monelle vain lisätä stressiä ja siten hankaloittaa lasten oloa.

Et taida ymmärtää mikä stressi on monelle lapselle kun ei ole selvää säveltä siitä missä ollaan milloinkin. Kun on äidin luona niin tuntee pettävänsä isän ja jos valitaee että on yötä isällä niin pelkää pettävänsö äidin. Monilla taas sitten tunne että kumpikin vanhempi toivoisi että olisi siellä toisen luona. Aika paljon näitä käsittelevät terapiassa jo lapsina ja osa vasta aikuisena.

Tässähän on kyse vanhempien asenteesta. Jos vanhemmat käyttävät lasta pelinappulana valtataistelussa eikä ole selviä sääntöjä,tottakai lapsi ahdistuu. Ei lasta saa syyllistää siitä,että tämä on toisen vanhempansa luona. Jos vanhemmat hoitavat asian fiksusti,lapsella on kaksi kotia. Ei se ydinperhe ole tae onnesta.