Avioeron jälkeen lapsilla yksi koti ja vanhemmat vaihtaa.

Mun mielestä aivan loistava vaihtoehto. Vaatii vaan sen verran kovat tulot, että harvalla on varaa tuohon. Tosin en kyllä näe suurtakaan eroa siihen, että lapset jäisivät lapsuudenkotiinsa asumaan jomman kumman vanhemman kanssa, ja toinen tapaisi lapsia omassa kodissaan. Hyvä puoli on kuitenkin se, ettei lasten tarvitse asua uusien, mahdollisesti vaihtuvien kumppaneiden kanssa eikä jakaa vanhempansa aikaa heidän kanssaan.

Täällä kiivaasti perustellaan että tämä järjestely on lapselle paras? missä se on todistettu että näin on? jokainen keksii ratkaisulleen perustelut mutta ap:n lapset ei muusta tiedä eikä ilmeisesti ole kokemusta muunlaisesta järjestelystä joten miten voi sanoa että tämä on paras.

Minusta tässä taas lapset ulkoistetaan siitä että heidän elämä on muuttunut, vanhemmat on eronneet. Lapset on nyt ikään kuin jatkuvassa " päiväkodissa" jossa vanhemmat käy vuorollaan heitä hoitamassa.

Tässä vähän niinkuin lapsia suojellaan joltain möröltä jota ei oikeesti ole olemassa. 

Jos ap:n välit exään on niin hyvät kuin tässä kerrotaan niin uskoisin että muutkin systeemit toimis vähintään yhtä hyvin. Lapsille on tärkeämpää se että isä ja äiti huolehtii heistä eikä niinkään että missä se tapahtuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että voi toimia jos kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Parempi minusta näin kuin että lapset vaihtavat kotia viikoittain, siinä ei lasten parasta ajatella, se on selvää. Täälläkin kommenteissa käynyt selväksi miten aikuinen ei itse haluaisi itselleen kahta kotia jota pitää vaihtaa viikon välein mutta jopa taaperoiden oletetaan tähän pystyvän ja olevan onnellisia!

Meillä molemmilla on siis uudet kumppanit ja toimii edelleen.

Ap

Hyvä että homma toimii. Aina on kuitenkin mahdollista ettei jommankumman uusi suhde toimikaan ja sitten tuollainen järjestely vaatii paljon rahaa. Teillä on kova luotto siihen että nyt on elämä järjestyksessä. Eikö se muka ollut sitä kun päätitte perustaa perheen ja tehdä peräti kolme lasta? Elämä saattaa yllättää.

Minulle jäi jotenkin mielikuva että ap on tässä päättänyt kaikkien puolesta että näin on hyvä; tietysti lasten puolesta, omastaan ja exän puolesta mutta myös sekä oman että exän uuden kumpppanin puolesta. 

Luulenpa että jos ap:n exälle sattuisi vähänkään tiukempi kumppani niin exän majailu loppuisi ap:n hoitolassa. Kuinka monelle naiselle on OK että mies lähtee exän huusholliin useammaksi yöksi??? 

AP:n tapauksessa homma kuulostaa toimivalta.

Monilla ei varmaankaan olisi mahdollisuutta rahallisesti tähän. Ero voi olla kipeä ja vaikea. Tällöin ei pääse toipumaan kun eksän kanssa on lasten lisäksi yhteinen asunto mahdollisesti kaksi joita vaihdetaan ja yhteisiä raha-asioita. Kuka on kirjoilla ja missä ja kuka on virallinen lähihuoltaja ja kenen tilille lapsilisät menee vai pidetäänkö yhteistä tiliä.

Jos lapsilla on ns omakoti ja vanhemmilla omat ja yhdessä omistetaan (tai vuokralla) se lasten koti joka sitten myydään/irtisanotaan lasten lähdettyä, tuntuuko lapsista ettei heillä ole enää lapsuuden kotia kun vanhempien omat kodit ovat heille vieraita?

Tietysti jos lapsia on vain yksi ja asunto on oma ja vanhemmilla rahallisesti mahdollisuus antaa aikuisen lapsen jäädä asumaan siihen olisi tilanne hyvä. Mikäli vanhemmat sitten osaavat siirtyä täysipäiväisesti omaan elämää eivät kulje lapsen kotiin enää kuin omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään erositte, jos saatte tuon toimimaan?

Meidän avioliitto ei ollut näin toimiva :) Emme ole oikeat toisillemme parisuhteessa. Se oli riitainen. Onneton. Kasvatuskumppaneina olemme toimiva pari.

Ap

Mistä sitten riitelitte parisuhteessa, jos nyt ette riitele mistään?  Mihin ne riidan aiheet katosivat, kun käytännössä asutte vieläkin saman katon alla? 

Meillä oli ongelmana alkoholismi, vastuun jakaminen ja rahan käyttö. Myös kunnioituksen puute molemmin puolin. Erilleen muutto nimenomaan oli tärkein ratkaisu näihin ongelmiin. En olisi kyllä nähnyt mitään järkeä erossa, jossa edelleen jakaisimme samat kulut, saman asunnon ja samat arjen säännöt. 

j00na kirjoitti:

Pakko kyllä erolapsena sanoa, ettei se vanhempien ero ole mikään maailmaa mullistava asia sille lapselle jos siitä ei sellaista tehdä. Olin 6-vuotias, kun vanhemmat erosivat. Ymmärsin tilanteen, että nyt iskä muuttaa pois. Jonkun aikaa ne tosin sääti vielä jotain, mutta en mä siitä mitenkään traumatisoitunut, koska asiaa ei sellasena pidetty. Ja mun vanhemmat ei todellakaan eronnut mitenkään nätisti eikä niiden yhteiselo muutenkaan ollut nättiä. Eipä siitä silti traumoja jäänyt, vahvisti vaan ihmisenä. Onhan tämäkin tosin lapsi kohtasta, mutta vanhempien ja läheisten reaktiot tähän vaikuttaa lapsiin kaikista eniten.

Oon vähän samalla kannalla, vaikka tottakai on ihan perhekohtaista että miten se ero hoituu ja miltä se lapsista tuntuu :)

Oon aina ollut herkkä ja huono kestämään muutoksia, mutta mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa mun vanhempien erosta. Koko homma hoidettiin ainakin mun silmissä täysin asiallisesti ja oli vaan jännää päästä muuttamaan äidin kanssa uuteen asuntoon. Muutettiin alle kilometrin päähän entisestä talosta ja isää sain nähdä aikalailla aina kun halusin.

Nyt myöhemmin kun mietin niin se ero tuntuu vielä paremmalta asialta, en varmasti olisi näin läheinen isän ja äidin kanssa jos olisivat yhdessä pysyneet ja itse en todellakaan olisi edes pienenä halunnut viikko-viikko systeemiä tai yhteistä kotia missä vanhemmat vaihtelee.

Enkä nyt tarkoita tällä sitä että viikko-viikko tai tuo koti missä vanhemmat asuu vuorotellen olisi huono idea, varmasti sopii todella monille.. mutta ei kaikille :D Tarkoitan vaan sitä ettei ero aina ole lapselle kamala ja traumatisoiva asia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kiivaasti perustellaan että tämä järjestely on lapselle paras? missä se on todistettu että näin on? jokainen keksii ratkaisulleen perustelut mutta ap:n lapset ei muusta tiedä eikä ilmeisesti ole kokemusta muunlaisesta järjestelystä joten miten voi sanoa että tämä on paras.

Minusta tässä taas lapset ulkoistetaan siitä että heidän elämä on muuttunut, vanhemmat on eronneet. Lapset on nyt ikään kuin jatkuvassa " päiväkodissa" jossa vanhemmat käy vuorollaan heitä hoitamassa.

Tässä vähän niinkuin lapsia suojellaan joltain möröltä jota ei oikeesti ole olemassa. 

Jos ap:n välit exään on niin hyvät kuin tässä kerrotaan niin uskoisin että muutkin systeemit toimis vähintään yhtä hyvin. Lapsille on tärkeämpää se että isä ja äiti huolehtii heistä eikä niinkään että missä se tapahtuu

Komppaan. Varmasti lasten kannalta parempi kuin asuminen ussioperheessä heti eron jälkeen. Mutta varsin kehnosti istuva ratkaisu suurimmalle osalle eroperheistä. Jos arjessa on riidelty koko ajan aviossa kuten ap kertoi, mihin ne riidat jäävät tässä mallissa jossa kaikesta pitää sopia? Lasten kannalta tärkeintä jos molemmilla vanhemmilla ne silmät pysyisi eron yhteydessäkin lapsissa, ei eromyllerryksessä. Tässä puitteet pysyvät lapsilla samana, mutta eroon yleensä liittyvälle myllerrykselletulee arjessa hyvin paljon lisää mahdollisuuksia jos erotessa täytyy lähes päivittäin sopia arjesta. Oman kodin rakentaminen itselle ja lapsille on aika monella osa eroprosessia, valitaan yhdessä lasten kanssa huoneiden sisustusta, opetellaan niitä omia rutiineita yhdessä ilman sitä toista puoliskoa. En halunnut olla tekemisissä ex mieheni kanssa kuin minimit heti eron jälkeen ja nuo onnistuivat hyvin sähköpostilla, lasten kanssa taas tehtiin yhdessä uutta omaa kotia hyvin lähelle sitä toista, ja nopeasti oppivat pyöräilemään kotien väliä ihan tyytyväisinä. Aloitus on niin kiiltokuvamainen kuvaus erosta, että taitaapa olla provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kiivaasti perustellaan että tämä järjestely on lapselle paras? missä se on todistettu että näin on? jokainen keksii ratkaisulleen perustelut mutta ap:n lapset ei muusta tiedä eikä ilmeisesti ole kokemusta muunlaisesta järjestelystä joten miten voi sanoa että tämä on paras.

Minusta tässä taas lapset ulkoistetaan siitä että heidän elämä on muuttunut, vanhemmat on eronneet. Lapset on nyt ikään kuin jatkuvassa " päiväkodissa" jossa vanhemmat käy vuorollaan heitä hoitamassa.

Tässä vähän niinkuin lapsia suojellaan joltain möröltä jota ei oikeesti ole olemassa. 

Jos ap:n välit exään on niin hyvät kuin tässä kerrotaan niin uskoisin että muutkin systeemit toimis vähintään yhtä hyvin. Lapsille on tärkeämpää se että isä ja äiti huolehtii heistä eikä niinkään että missä se tapahtuu

Komppaan. Varmasti lasten kannalta parempi kuin asuminen ussioperheessä heti eron jälkeen. Mutta varsin kehnosti istuva ratkaisu suurimmalle osalle eroperheistä. Jos arjessa on riidelty koko ajan aviossa kuten ap kertoi, mihin ne riidat jäävät tässä mallissa jossa kaikesta pitää sopia? Lasten kannalta tärkeintä jos molemmilla vanhemmilla ne silmät pysyisi eron yhteydessäkin lapsissa, ei eromyllerryksessä. Tässä puitteet pysyvät lapsilla samana, mutta eroon yleensä liittyvälle myllerrykselletulee arjessa hyvin paljon lisää mahdollisuuksia jos erotessa täytyy lähes päivittäin sopia arjesta. Oman kodin rakentaminen itselle ja lapsille on aika monella osa eroprosessia, valitaan yhdessä lasten kanssa huoneiden sisustusta, opetellaan niitä omia rutiineita yhdessä ilman sitä toista puoliskoa. En halunnut olla tekemisissä ex mieheni kanssa kuin minimit heti eron jälkeen ja nuo onnistuivat hyvin sähköpostilla, lasten kanssa taas tehtiin yhdessä uutta omaa kotia hyvin lähelle sitä toista, ja nopeasti oppivat pyöräilemään kotien väliä ihan tyytyväisinä. Aloitus on niin kiiltokuvamainen kuvaus erosta, että taitaapa olla provo.

En provoksi epäile.. tää on ap:n näkemys mutta olisipa kiinnostava tietää on ex rehellisesti samaa mieltä ja mitä ne uudet kumppanit oikeesti on mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.

Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.

En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.

Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.

Ap

Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan

Sanoit, että tässä systeemissä kukaan ei pääse eteenpäin. Mielestäni kumosin väitteen?

En ymmärrä tuota, että uudet on kiinni vanhassa aviokodissa, mitä tarkoitat sillä? Mulla on avioliitto takana ja siitä lapset. Se ei muutu ikinä.

Me jaettiin alkuun exän kanssa vuokra-asunto. Sekin sujui hyvin.

Ap

Sä olet päässy urallas eteenpäin, hyvä niin. En ihan sitä tarkoittanut. Tarkoitin enemmin sitä että teidän uudet suhteet ei pääse eteenpäin niin kauan kun toi systeemi on. Turha haaveilla yhteisestä kodista uuden kumppanin kanssa. Sitä on mahdoton tuohon yhdistää. Hienoa jos uusienonnien pinna kestää vuosia tuota järjestelyä.

Ahaa. Miten pitkälle uudessa suhteessa pitää päästä? Mitä jos kaikkien haaveet ei ole ne samat? Me haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta ja avioliitosta. Mutta meille se ei tarkoita, että meidän pitää asua koko ajan saman katon alla. Miksi siinä on jotain väärää?

Ap

Ei kukaan ole väittäny että siinä olisi mitään väärää. Aika moni vaan haluaa ihan yhteistä elämää saman katon alla kumppaninsa kanssa. On toki monta tapaa elää... tähän ketjuun ei selkeästi kaivattu "epäileviä Tuomaita " joten poistun ketjusta.

Niin, ihmetyttääkö sua, että mä haluan puolustella parisuhdettani, jonka syvyyttä ja lujuutta sä epäilet? Nämä on niitä samoja epäilyjä, joita kohtaan arjessa koko ajan. Ei teillä voi olla vakavaa suhdetta, koska.... Ei tuosta mitään tule pitkällä tähtäimellä, sillä... Ai, ette edes asu yhdessä! Kun tuota kuulee jatkuvasti, niin ehkä on jo vähän herkkä.

Mä rakastan kumppaniani ja hän mua. Aiotaan olla loppu elämämme yhdessä. Tätä me halutaan, ei olla aika moni, me ollaan me.

Ap

Niin varmaan aioit ja halusit exänkin kanssa.

En ap, mutta mitähän tää oli tarkoittavinaan? Jos ensimmäinen/edellinen suhde ei toimi, ei kannata koskaan enää seurustella? :D

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi jotenkin mielikuva että ap on tässä päättänyt kaikkien puolesta että näin on hyvä; tietysti lasten puolesta, omastaan ja exän puolesta mutta myös sekä oman että exän uuden kumpppanin puolesta. 

Luulenpa että jos ap:n exälle sattuisi vähänkään tiukempi kumppani niin exän majailu loppuisi ap:n hoitolassa. Kuinka monelle naiselle on OK että mies lähtee exän huusholliin useammaksi yöksi??? 

Mulla ei ole exälle mitään hoitolaa. Hän huolehtii lapsista ja kotitöistä yms asioista ihan yksin, kun on lasten kanssa. Hän käy lasten kanssa vaateostoksilla, vie heitä lääkäriin, harrastuksiin jne yhtä lailla kuin minä. Mä siivoan sen saunan noin 4 kertaa vuodessa. Sitä hän ei tee. Muuten exä elää ihan normaalia arkea.

On pidetty noin kerran vuodessa tilannepalaveri: "Onko tää sulle vielä ok? On." Yhdessä tästä sovittiin, kuten on yhdessä sovittu myös jatkosta. Ei ole mun päätös. On exän ja mun yhteinen päätös. Totta on, että lasten päätös tämä ei ole. Mutta tietysti kysyttäessä tätä asumismuotoa kehuvat, tietty eivät muusta tiedä :)

Meillä on käynyt todella hyvä tuuri, että uudet kumppanit on fiksuja ja reiluja ihmisiä. Mustasukkaisuus olisikin outoa, sillä eihän me exän kanssa yhtä aikaa lasten luona olla (pois lukien juhlat).

Mun mielestä on jännä, että hirveä pakko näkyy olevan löytää mahdollisimman paljon huonoa järjestelystä. Minä en ole itse ketjussa sanonut, että muut järjestelyt olisi huonoja ja tämä ainoa oikea. Olen kertonut meidän elämästä ja että meillä toimii. Uskon, että moni muukin järjestely voi toimia. Siksi tuntuu oudolta, että ventovieraat tietää, että meillä kärsii kaikki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi jotenkin mielikuva että ap on tässä päättänyt kaikkien puolesta että näin on hyvä; tietysti lasten puolesta, omastaan ja exän puolesta mutta myös sekä oman että exän uuden kumpppanin puolesta. 

Luulenpa että jos ap:n exälle sattuisi vähänkään tiukempi kumppani niin exän majailu loppuisi ap:n hoitolassa. Kuinka monelle naiselle on OK että mies lähtee exän huusholliin useammaksi yöksi??? 

Mulla ei ole exälle mitään hoitolaa. Hän huolehtii lapsista ja kotitöistä yms asioista ihan yksin, kun on lasten kanssa. Hän käy lasten kanssa vaateostoksilla, vie heitä lääkäriin, harrastuksiin jne yhtä lailla kuin minä. Mä siivoan sen saunan noin 4 kertaa vuodessa. Sitä hän ei tee. Muuten exä elää ihan normaalia arkea.

On pidetty noin kerran vuodessa tilannepalaveri: "Onko tää sulle vielä ok? On." Yhdessä tästä sovittiin, kuten on yhdessä sovittu myös jatkosta. Ei ole mun päätös. On exän ja mun yhteinen päätös. Totta on, että lasten päätös tämä ei ole. Mutta tietysti kysyttäessä tätä asumismuotoa kehuvat, tietty eivät muusta tiedä :)

Meillä on käynyt todella hyvä tuuri, että uudet kumppanit on fiksuja ja reiluja ihmisiä. Mustasukkaisuus olisikin outoa, sillä eihän me exän kanssa yhtä aikaa lasten luona olla (pois lukien juhlat).

Mun mielestä on jännä, että hirveä pakko näkyy olevan löytää mahdollisimman paljon huonoa järjestelystä. Minä en ole itse ketjussa sanonut, että muut järjestelyt olisi huonoja ja tämä ainoa oikea. Olen kertonut meidän elämästä ja että meillä toimii. Uskon, että moni muukin järjestely voi toimia. Siksi tuntuu oudolta, että ventovieraat tietää, että meillä kärsii kaikki.

Ap

Suurin osa on kommentoinut tällaista järjestelyä, ei teitä. Onnistuakseen tällainen järjestely vaatii niin paljon ex-puolisoilta, että suurin osa tuollaiseen kykenevistä pariskunnista jatkaa onnellisena avioliittoaan yhdessä. Suomessa erotaan aika harvoin pienistä syistä. Tunteet käyvät lähes aina korkealla eron yhteydessä. Aika harvoissa tapauksissa ihmiset haluavat heti eron jälkeen olla exän kanssa tekemisissä kuin minimit - tai jotkut voivat olla vielä liian kiinni, haluavat tietää ja vaikuttaa liikaakin toisen tekemiseen. Teillä tuo ilmeisesti toimii, ainakin sinun mielestäsi hirveän hyvin, ja sinun mielestäsi myös kaikkien muiden kolmen aikuisen mielestä.  Hyvä niin, muttei malli taida koviin moneen muuhun eroperheeseen sopia, ja tuota ne epäilevät kommentit ovat lähinnä koskeneet (teidän tilanteen miettimistä omasta kokemuksesta käsin, kukaan meistä ei teitä tunne eikä teidän tilannetta oikeasti analysoi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kiivaasti perustellaan että tämä järjestely on lapselle paras? missä se on todistettu että näin on? jokainen keksii ratkaisulleen perustelut mutta ap:n lapset ei muusta tiedä eikä ilmeisesti ole kokemusta muunlaisesta järjestelystä joten miten voi sanoa että tämä on paras.

Minusta tässä taas lapset ulkoistetaan siitä että heidän elämä on muuttunut, vanhemmat on eronneet. Lapset on nyt ikään kuin jatkuvassa " päiväkodissa" jossa vanhemmat käy vuorollaan heitä hoitamassa.

Tässä vähän niinkuin lapsia suojellaan joltain möröltä jota ei oikeesti ole olemassa. 

Jos ap:n välit exään on niin hyvät kuin tässä kerrotaan niin uskoisin että muutkin systeemit toimis vähintään yhtä hyvin. Lapsille on tärkeämpää se että isä ja äiti huolehtii heistä eikä niinkään että missä se tapahtuu

Komppaan. Varmasti lasten kannalta parempi kuin asuminen ussioperheessä heti eron jälkeen. Mutta varsin kehnosti istuva ratkaisu suurimmalle osalle eroperheistä. Jos arjessa on riidelty koko ajan aviossa kuten ap kertoi, mihin ne riidat jäävät tässä mallissa jossa kaikesta pitää sopia? Lasten kannalta tärkeintä jos molemmilla vanhemmilla ne silmät pysyisi eron yhteydessäkin lapsissa, ei eromyllerryksessä. Tässä puitteet pysyvät lapsilla samana, mutta eroon yleensä liittyvälle myllerrykselletulee arjessa hyvin paljon lisää mahdollisuuksia jos erotessa täytyy lähes päivittäin sopia arjesta. Oman kodin rakentaminen itselle ja lapsille on aika monella osa eroprosessia, valitaan yhdessä lasten kanssa huoneiden sisustusta, opetellaan niitä omia rutiineita yhdessä ilman sitä toista puoliskoa. En halunnut olla tekemisissä ex mieheni kanssa kuin minimit heti eron jälkeen ja nuo onnistuivat hyvin sähköpostilla, lasten kanssa taas tehtiin yhdessä uutta omaa kotia hyvin lähelle sitä toista, ja nopeasti oppivat pyöräilemään kotien väliä ihan tyytyväisinä. Aloitus on niin kiiltokuvamainen kuvaus erosta, että taitaapa olla provo.

Pakko kysyä, että mistä kaikesta meidän pitää sun mielestä sopia? On sovittu elareista ja siitä, miten on vaihdot. Näistä kaiketi sopii kaikki muutkin eronneet. Sen lisäksi toinen voi laittaa viestin: "Jääkaappi ihan tyhjä" tai "Matti tarvii pelipuvun huomiseksi, en ehtinyt pestä.", että toinen tietää tilanteen.

Eikö lasten vaihtaessa kotia pitäisi kertoa toiselle vanhemmalle, että pelipuku on pesemättömänä repussa? Tai että lapsi loukkasi eilen jalan, aristaa sitä? Eikö sillon vanhemmat sovi, kumpi vie oikojalle?

Monella on jotenkin ihan väärä kuva meidän tilanteesta. Ei me eletä exän kanssa symbioosissa ja jatkuvasti nähdä ja soitella :) Tiedotetaan tärkeät asiat ja sovitaan isot linjat.

Meillä lapset sisustaa kyllä omia huoneitaan, että siitä eivät jää paitsi :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi jotenkin mielikuva että ap on tässä päättänyt kaikkien puolesta että näin on hyvä; tietysti lasten puolesta, omastaan ja exän puolesta mutta myös sekä oman että exän uuden kumpppanin puolesta. 

Luulenpa että jos ap:n exälle sattuisi vähänkään tiukempi kumppani niin exän majailu loppuisi ap:n hoitolassa. Kuinka monelle naiselle on OK että mies lähtee exän huusholliin useammaksi yöksi??? 

Mulla ei ole exälle mitään hoitolaa. Hän huolehtii lapsista ja kotitöistä yms asioista ihan yksin, kun on lasten kanssa. Hän käy lasten kanssa vaateostoksilla, vie heitä lääkäriin, harrastuksiin jne yhtä lailla kuin minä. Mä siivoan sen saunan noin 4 kertaa vuodessa. Sitä hän ei tee. Muuten exä elää ihan normaalia arkea.

On pidetty noin kerran vuodessa tilannepalaveri: "Onko tää sulle vielä ok? On." Yhdessä tästä sovittiin, kuten on yhdessä sovittu myös jatkosta. Ei ole mun päätös. On exän ja mun yhteinen päätös. Totta on, että lasten päätös tämä ei ole. Mutta tietysti kysyttäessä tätä asumismuotoa kehuvat, tietty eivät muusta tiedä :)

Meillä on käynyt todella hyvä tuuri, että uudet kumppanit on fiksuja ja reiluja ihmisiä. Mustasukkaisuus olisikin outoa, sillä eihän me exän kanssa yhtä aikaa lasten luona olla (pois lukien juhlat).

Mun mielestä on jännä, että hirveä pakko näkyy olevan löytää mahdollisimman paljon huonoa järjestelystä. Minä en ole itse ketjussa sanonut, että muut järjestelyt olisi huonoja ja tämä ainoa oikea. Olen kertonut meidän elämästä ja että meillä toimii. Uskon, että moni muukin järjestely voi toimia. Siksi tuntuu oudolta, että ventovieraat tietää, että meillä kärsii kaikki.

Ap

Suurin osa on kommentoinut tällaista järjestelyä, ei teitä. Onnistuakseen tällainen järjestely vaatii niin paljon ex-puolisoilta, että suurin osa tuollaiseen kykenevistä pariskunnista jatkaa onnellisena avioliittoaan yhdessä. Suomessa erotaan aika harvoin pienistä syistä. Tunteet käyvät lähes aina korkealla eron yhteydessä. Aika harvoissa tapauksissa ihmiset haluavat heti eron jälkeen olla exän kanssa tekemisissä kuin minimit - tai jotkut voivat olla vielä liian kiinni, haluavat tietää ja vaikuttaa liikaakin toisen tekemiseen. Teillä tuo ilmeisesti toimii, ainakin sinun mielestäsi hirveän hyvin, ja sinun mielestäsi myös kaikkien muiden kolmen aikuisen mielestä.  Hyvä niin, muttei malli taida koviin moneen muuhun eroperheeseen sopia, ja tuota ne epäilevät kommentit ovat lähinnä koskeneet (teidän tilanteen miettimistä omasta kokemuksesta käsin, kukaan meistä ei teitä tunne eikä teidän tilannetta oikeasti analysoi).

Jos luet tarkemmin, niin on tietysti juuri meidän tilannetta epäilty. Mun ja uuden miesystävän suhdetta, exän todellista mielipidettä, eron syitä spekuloitu (jos noin hyvin tulee toimeen, miksi erota?), epäilty, että vähintään lapset menee sekaisin tässä päiväkodissa.

Me emme siis olleet onnellisia yhdessä, vaikka erossa pystyimme kaikesta sopimaan. On totta, että meillä ero ei johtunut alkoholismista tai mielenterveysongelmista, silloin ei varmasti olisi tällainen käynyt mielessäkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsilla on ns omakoti ja vanhemmilla omat ja yhdessä omistetaan (tai vuokralla) se lasten koti joka sitten myydään/irtisanotaan lasten lähdettyä, tuntuuko lapsista ettei heillä ole enää lapsuuden kotia kun vanhempien omat kodit ovat heille vieraita?

Tuntuu. Omat (ydinperhe)vanhempani vaihtoivat välittömästi asuntoa, kun muutin omilleni. Kuukauden ehdin käydä lapsuudenkodissa vierailulla, sen jälkeen ei lapsuudenkotiani ole ollut, eikä uudessa kodissa ollut minulle huonetta, jos olisin tullut häntä koipien välissä takaisin. Mutta vanhemmilla on silti oikeus omaan elämänsä ja omiin unelmiinsa. Ja ovat tietysti yhtä rakkaita edelleen. Erojärjestelyt eivät kysymykseesi liity mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille tuo on hyvä. Kuinka teidän uudet kumppanit tähän suhtautuu? Äkkiseltään tuntuisi tosi oudolta asua miehen kanssa, joka viettää puolet ajasta entisessä perheasunnossa, jossa lisäksi se ex-kumppani saattaa vierailla. Ehkä olen liian mustis ja kapeakapseinen, mutta en kykenisi tuohon.

Mä oon tällainen uusi puoliso, ja järjestely on mulle ihan okei. Oikeestaan helpompi kuin että lapset tulis meidän pieneen asuntoon joka toinen viikko. Exät ei vieraile asunnossa toisen viikolla, ja oon usein itekin mukana. Ei oo mitään mustasukkaisuusdraamaa kumminkaan puolin.

Kuulostaa tosi hyvältä tuo teidän järjestely. Sääliksi käy sukulaislapset, joita on monta ja sekä äidin, että isän uusilla puolisoilla on useampi lapsi. Kaikki seilaa kahden kodin väliä. Kellään ei ole varaa hankkia asuntoa, jossa olisi kaikille omat huoneet, vaan ollaan pinottain ja päällekkäin ja joudutaan jakamaan huoneita uuden puolison lasten kanssa. Niinhän se vaan on, että jos molemmilla on 3 lasta, pitäisi olla neljän makkarin sijaan seitsämän. Harvalla on.

En ole ap huomannut, että olisit vastannut maksatko myös uudelle mies ystävälle puolet asumiskuluista?

En nyt tiedä onko tuo huono ratkaisu uusien kumppaneidenkaan osalta. Eipä tarvitse kestää uusiolapsia nurkissa, miettiä kustannusjakoa tai muuttaa lapsetonta elämäntapaansa mitenkään ja saa vielä säännöllisesti omaa aikaa. Itse voisin hyvinkin jopa lähteä tuohon leikkiin, vaikka muuten yksinhuoltajat on aika pitkälti nounou.

Sivusta seuranneena, enpä ole tosin nähnyt ainoaakaan riidatonta eroa jonka osapuolet kykenevät minkäänlaiseen järkevään kanssakäymiseen jälkikäteen. Yleensä syy erota on ollut sitä luokkaa, ettei tuo toimisi ikinä.

Mielestäni ap mainitsi, että uusi kumppani maksaa asumisen koska asunto on hänen.

Ainakin pääkaupunkiseudulla pitää olla aika kovatuloinen, että pystyy pitämään kahta asuntoa, olivatpa ne sitten vuokralla tai omistusasuntoja. Tässä systeemissä menee asumiskuluihin todella paljon rahaa, ja kahdessa asunnossa oltava kaikki huonekalutkin.