Lue keskustelun säännöt.
Avioeron jälkeen lapsilla yksi koti ja vanhemmat vaihtaa.
06.08.2017 |
Meillä tällainen järjestely. Voin vastailla, jos on jotain kysyttävää tästä asiasta.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.
Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.
Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.
Ap
Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan
Sanoit, että tässä systeemissä kukaan ei pääse eteenpäin. Mielestäni kumosin väitteen?
En ymmärrä tuota, että uudet on kiinni vanhassa aviokodissa, mitä tarkoitat sillä? Mulla on avioliitto takana ja siitä lapset. Se ei muutu ikinä.
Me jaettiin alkuun exän kanssa vuokra-asunto. Sekin sujui hyvin.
Ap
Sä olet päässy urallas eteenpäin, hyvä niin. En ihan sitä tarkoittanut. Tarkoitin enemmin sitä että teidän uudet suhteet ei pääse eteenpäin niin kauan kun toi systeemi on. Turha haaveilla yhteisestä kodista uuden kumppanin kanssa. Sitä on mahdoton tuohon yhdistää. Hienoa jos uusienonnien pinna kestää vuosia tuota järjestelyä.
Ahaa. Miten pitkälle uudessa suhteessa pitää päästä? Mitä jos kaikkien haaveet ei ole ne samat? Me haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta ja avioliitosta. Mutta meille se ei tarkoita, että meidän pitää asua koko ajan saman katon alla. Miksi siinä on jotain väärää?
Ap
Ei kukaan ole väittäny että siinä olisi mitään väärää. Aika moni vaan haluaa ihan yhteistä elämää saman katon alla kumppaninsa kanssa. On toki monta tapaa elää... tähän ketjuun ei selkeästi kaivattu "epäileviä Tuomaita " joten poistun ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ap:lla oli ilmeiset kotityöt, lastenhoito ja taloudelliset menot jaettu oikeudenmukaisesti ennen eroa. Kuinka isolla prosentilla ap kuvittelet tilanteen olevan tämän ennen eroa?
Ei näin ollut ennen eroa. Ennen eroa mä hoidin 90% kotitöistä ja mies käytti huomattavasti enemmän rahaa kuin minä. Ei meidän avioliitto ollut seesteinen ollenkaan.
Ap
Teillä kuitenkin molemmat panostivat johonkin osa-alueeseen enemmän kuin toinen eli tilanne oli tasapainossa. Miten olisit kokenut tilanteen, jos 90 % kotitöistä osuuden lisäksi olisit liitossasi joutunut kantamaan 90 % taloudellisesta vastuusta? Olisitko silti innolla lähtenyt lapset-ei-vaihda-kotia-malliin?
Sanoinko, etten joutunu kantamaan suurta taloudellista vastuuta avioliitossa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.
Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.
Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.
Ap
Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan
Sanoit, että tässä systeemissä kukaan ei pääse eteenpäin. Mielestäni kumosin väitteen?
En ymmärrä tuota, että uudet on kiinni vanhassa aviokodissa, mitä tarkoitat sillä? Mulla on avioliitto takana ja siitä lapset. Se ei muutu ikinä.
Me jaettiin alkuun exän kanssa vuokra-asunto. Sekin sujui hyvin.
Ap
Sä olet päässy urallas eteenpäin, hyvä niin. En ihan sitä tarkoittanut. Tarkoitin enemmin sitä että teidän uudet suhteet ei pääse eteenpäin niin kauan kun toi systeemi on. Turha haaveilla yhteisestä kodista uuden kumppanin kanssa. Sitä on mahdoton tuohon yhdistää. Hienoa jos uusienonnien pinna kestää vuosia tuota järjestelyä.
Ahaa. Miten pitkälle uudessa suhteessa pitää päästä? Mitä jos kaikkien haaveet ei ole ne samat? Me haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta ja avioliitosta. Mutta meille se ei tarkoita, että meidän pitää asua koko ajan saman katon alla. Miksi siinä on jotain väärää?
Ap
Onhan se uuden kumppanin näkökulmasta eri asia, asuuko välillä omassa asunnossa yksin vai perheen entisessä kodissa jossa ex vielä vierailee mahdollisesti.
Hienoa että toimii, mutta todellako uudet kumppanit alistuu tuohon vaikka 10 vuotta (kerroit nuorimman olleen pieni eron aika, siitä päättelen järjestelyn jatkuvan pitkään)?
"Alistuu" on aika asenteellinen sana. Ei mun miesystäväni alistu mihinkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ideaali tapauksessa olisi molemmat puolet kaksi kerroksisesta paritalosta ja puhkasee yläkertaan reiän asuntojen välille. Vanhemmat asuu ala kerroissa omilla puolillaan ja koko yläkerta olisi varattu lapsille.
Minun mielelestä tuo ap:n ratkaisu kuulstaa enemmän ideaalilta. Jos asuisi samassa talossa ja samassa paritalon pihapiirissä ex:n ja hänen uuden kumppanin kanssa joutuisi aikuiset olemaan tekemisissä keskenään kokoajan. Näin ap:n mallissa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.
Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.
Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.
Ap
Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan
Sanoit, että tässä systeemissä kukaan ei pääse eteenpäin. Mielestäni kumosin väitteen?
En ymmärrä tuota, että uudet on kiinni vanhassa aviokodissa, mitä tarkoitat sillä? Mulla on avioliitto takana ja siitä lapset. Se ei muutu ikinä.
Me jaettiin alkuun exän kanssa vuokra-asunto. Sekin sujui hyvin.
Ap
Sä olet päässy urallas eteenpäin, hyvä niin. En ihan sitä tarkoittanut. Tarkoitin enemmin sitä että teidän uudet suhteet ei pääse eteenpäin niin kauan kun toi systeemi on. Turha haaveilla yhteisestä kodista uuden kumppanin kanssa. Sitä on mahdoton tuohon yhdistää. Hienoa jos uusienonnien pinna kestää vuosia tuota järjestelyä.
Ahaa. Miten pitkälle uudessa suhteessa pitää päästä? Mitä jos kaikkien haaveet ei ole ne samat? Me haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta ja avioliitosta. Mutta meille se ei tarkoita, että meidän pitää asua koko ajan saman katon alla. Miksi siinä on jotain väärää?
Ap
Ei kukaan ole väittäny että siinä olisi mitään väärää. Aika moni vaan haluaa ihan yhteistä elämää saman katon alla kumppaninsa kanssa. On toki monta tapaa elää... tähän ketjuun ei selkeästi kaivattu "epäileviä Tuomaita " joten poistun ketjusta.
Niin, ihmetyttääkö sua, että mä haluan puolustella parisuhdettani, jonka syvyyttä ja lujuutta sä epäilet? Nämä on niitä samoja epäilyjä, joita kohtaan arjessa koko ajan. Ei teillä voi olla vakavaa suhdetta, koska.... Ei tuosta mitään tule pitkällä tähtäimellä, sillä... Ai, ette edes asu yhdessä! Kun tuota kuulee jatkuvasti, niin ehkä on jo vähän herkkä.
Mä rakastan kumppaniani ja hän mua. Aiotaan olla loppu elämämme yhdessä. Tätä me halutaan, ei olla aika moni, me ollaan me.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuo on lapsen kannalta hyvä ratkaisu.
Viikottain toinen vanhempi hylkää lapsensa.
Kun taas se että lapsella olis kaksi vakaata ja turvallista kotia on paljon parempi, vaikka siihen sisältyisikin alku järkytys.
Mutta tuollainen ikuinen ja jatkuva tälläviikolla hylkää äiti ja lähtee teille tietymättömille ja ensiviikolla hylkää isä ja lähtee teille tietymättömille. Hyvin epävakaata ja ei todellakaan lapsen edun mukaista.
Ja silloin äiti ja isä ei hylkää, kun lapset vaihtaa? Luuletko, että meidän lapset ei tiedä, missä me ollaan, kun ei olla lasten kanssa? Ei meillä ole mitään salaista elämää.
Ap
Sä elät kahta rinnakkaista elämää jotka ei kohtaa. Sun elämät erkanee yhä kauemmas päivä päivältä. Sun lapset ei tunne sun toista elämää eikä siis sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuo on lapsen kannalta hyvä ratkaisu.
Viikottain toinen vanhempi hylkää lapsensa.
Kun taas se että lapsella olis kaksi vakaata ja turvallista kotia on paljon parempi, vaikka siihen sisältyisikin alku järkytys.
Mutta tuollainen ikuinen ja jatkuva tälläviikolla hylkää äiti ja lähtee teille tietymättömille ja ensiviikolla hylkää isä ja lähtee teille tietymättömille. Hyvin epävakaata ja ei todellakaan lapsen edun mukaista.
Ja silloin äiti ja isä ei hylkää, kun lapset vaihtaa? Luuletko, että meidän lapset ei tiedä, missä me ollaan, kun ei olla lasten kanssa? Ei meillä ole mitään salaista elämää.
Ap
Sä elät kahta rinnakkaista elämää jotka ei kohtaa. Sun elämät erkanee yhä kauemmas päivä päivältä. Sun lapset ei tunne sun toista elämää eikä siis sua.
Eihän lapset tunne silloinkaan vanhempiensa lapsetonta osaa elämästä, kun lapset vaihtaa kotia. Silloinkin vanhemmat elää kahta rinnakkaista elämää, joista toiseen lapset kuuluu ja toiseen ei. Niin se nyt vaan aina on silloin kun lapsiperhe hajoaa, riippumatta asumisjärjestelyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kyllä erolapsena sanoa, ettei se vanhempien ero ole mikään maailmaa mullistava asia sille lapselle jos siitä ei sellaista tehdä. Olin 6-vuotias, kun vanhemmat erosivat. Ymmärsin tilanteen, että nyt iskä muuttaa pois. Jonkun aikaa ne tosin sääti vielä jotain, mutta en mä siitä mitenkään traumatisoitunut, koska asiaa ei sellasena pidetty. Ja mun vanhemmat ei todellakaan eronnut mitenkään nätisti eikä niiden yhteiselo muutenkaan ollut nättiä. Eipä siitä silti traumoja jäänyt, vahvisti vaan ihmisenä. Onhan tämäkin tosin lapsi kohtasta, mutta vanhempien ja läheisten reaktiot tähän vaikuttaa lapsiin kaikista eniten.
Viisas ja kypsä vaihtoehto. Erossa lapsi/lapset pitäisi olla aina etusijalla. Ei ne vanhemmat mielihaluineen ja kiukkuineen. Tosin kaikista parasta lapsen kannalta on yksi täyspäinen ja lapseen sitoutunut aikuinen. Aina sama.
Anu Kilpijärvi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuo on lapsen kannalta hyvä ratkaisu.
Viikottain toinen vanhempi hylkää lapsensa.
Kun taas se että lapsella olis kaksi vakaata ja turvallista kotia on paljon parempi, vaikka siihen sisältyisikin alku järkytys.
Mutta tuollainen ikuinen ja jatkuva tälläviikolla hylkää äiti ja lähtee teille tietymättömille ja ensiviikolla hylkää isä ja lähtee teille tietymättömille. Hyvin epävakaata ja ei todellakaan lapsen edun mukaista.
Ja silloin äiti ja isä ei hylkää, kun lapset vaihtaa? Luuletko, että meidän lapset ei tiedä, missä me ollaan, kun ei olla lasten kanssa? Ei meillä ole mitään salaista elämää.
Ap
Sä elät kahta rinnakkaista elämää jotka ei kohtaa. Sun elämät erkanee yhä kauemmas päivä päivältä. Sun lapset ei tunne sun toista elämää eikä siis sua.
Aika paksua :) Kuten joku jo vastasi, erotilanteessa vanhempi elää tietysti osan ajasta ilman lapsia. Mutta mun on vaikea nähdä siinä tuota salailua ja erottelua.
Mun lapset tuntee mun miehen ja viettää hänen kanssa aikaa. Mun lapset tietää, missä mä asun, kun en asu heidän kanssaan. Ovat tietysti siellä vierailleet. Mä juttelen mun lasten kanssa, kysellään puolin ja toisin, että mitä on puuhailtu.
Ei meidän elämässä ole mitään salakähmäistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järkyttävältä. Tuollaisessa systeemissä vanhemmat eivät voi voida kovinkaan hyvin, mikä aivan varmasti vaikuttaa myös lapsiin.
Jos tulette edelleen niin hyvin toimeen ja arkenne toimii niin helposti, että voitte jakaa kodin, jääkaapin, kotityöt ja raha-asiat, miksi erositte ollenkaan? Varsinkaan kun tuollaiseen systeemiin ei voi uutta kumppania tuoda.
Mikseivät vanhemmat voisi voida hyvin tuollaisessa systeemissä? Ja jos kodin vaihtaminen vuoroviikoin on muka aikuiselle liian rankkaa niin millaista se sitten on lapselle?
Normaalit aikuiset ihmiset pystyvät käyttäytymään sen verran asiallisesti että kodin jakaminen muiden kanssa onnistuu tarvittaessa. Esim. moni asuu opiskeluaikana kimppakämpässä ihan vieraidenkin ihmisten kanssa mutta silti saavat kämppänsä pidettyä siistinä ja laskut maksettua.
Ja mitä sitten vaikka tuollaiseen tilanteeseen ei voisi tuoda uutta kumppania? Lapsen etu on tärkein, ei vanhemman seurustelusuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurnnut keskustelua mielenkiinnolla. Ihanaa huomata että jollain vastaava ratkaisu kuin meillä. En juurikaan asiasta kellekkään tutulle viitsi jutella, vain ne jotka ovat oikeasti minulle läheisiä, tietävät. Puhukoon selän takana ken haluaa. Aihe on vaan sellainen, etten halua joutua valintojamme puolustelemaan, eihän se edes muille kuulu.
Erona ap:n tilanteeseen on se, että asumme isossa talossa,joka on ositettu. Kummallakin on omat tilat. Emme erossa halunneet myydä taloa. Lapsi sai myös pitää kodin siinä missä me muutkin,eikä tarvinnut vaihtaa paikkakuntaa,kaverisuhteita tai koulua, vain siksi että vanhemmat erosivat.Tämä on toiminut hyvin nelisen vuotta. Kumpikin vanhempi on löytänyt vakiintuneen parisuhteen. Asumme osittain uusien kumppaniemme kanssa.Uudet kumppanit eivät vietä aikaa talossa. Kun olen kodissani,se on minun ja lapsen yhteistä aikaa. Myös ihanteellinen tilanne levätä parisuhteesta ja kotoilla rauhassa välillä ihan yksin.
Luulisin että voi toimia jos kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Parempi minusta näin kuin että lapset vaihtavat kotia viikoittain, siinä ei lasten parasta ajatella, se on selvää. Täälläkin kommenteissa käynyt selväksi miten aikuinen ei itse haluaisi itselleen kahta kotia jota pitää vaihtaa viikon välein mutta jopa taaperoiden oletetaan tähän pystyvän ja olevan onnellisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestely vaatinee melko saumatonta yhteispeliä. Kaikilla pitää olla talous ja elämänhallinta monelta osin kunnossa.
Mielestäni on olennaista kysyä miksi ei sitten voisi olla yhdessä kun homma toimii hyvin? Uuden kumppaninkin kanssa huuma katoaa jossain vaiheessa...
Vierailija kirjoitti:
Luulisin että voi toimia jos kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Parempi minusta näin kuin että lapset vaihtavat kotia viikoittain, siinä ei lasten parasta ajatella, se on selvää. Täälläkin kommenteissa käynyt selväksi miten aikuinen ei itse haluaisi itselleen kahta kotia jota pitää vaihtaa viikon välein mutta jopa taaperoiden oletetaan tähän pystyvän ja olevan onnellisia!
Meillä molemmilla on siis uudet kumppanit ja toimii edelleen.
Ap
33232 kirjoitti:
Järjestely vaatinee melko saumatonta yhteispeliä. Kaikilla pitää olla talous ja elämänhallinta monelta osin kunnossa.
Mielestäni on olennaista kysyä miksi ei sitten voisi olla yhdessä kun homma toimii hyvin? Uuden kumppaninkin kanssa huuma katoaa jossain vaiheessa...
Ei meidän erossa ollut kyse huuman katoamisesta. Isojen ongelmien takia erottiin, terapian ja vuosien yrittämisen jälkeen. Meidän parisuhde ei toiminut, kuten olen jo kertonut. Tämä järjestely toimii, olen kiitollinen siitä. Nykyään vietän aikaa exän kanssa aika paljon vähemmän kuin avioliiton aikana ;)
Ap
Polyamoriaa, mutta vain ap:llä =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.
Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.
Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.
Ap
Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan
Sanoit, että tässä systeemissä kukaan ei pääse eteenpäin. Mielestäni kumosin väitteen?
En ymmärrä tuota, että uudet on kiinni vanhassa aviokodissa, mitä tarkoitat sillä? Mulla on avioliitto takana ja siitä lapset. Se ei muutu ikinä.
Me jaettiin alkuun exän kanssa vuokra-asunto. Sekin sujui hyvin.
Ap
Sä olet päässy urallas eteenpäin, hyvä niin. En ihan sitä tarkoittanut. Tarkoitin enemmin sitä että teidän uudet suhteet ei pääse eteenpäin niin kauan kun toi systeemi on. Turha haaveilla yhteisestä kodista uuden kumppanin kanssa. Sitä on mahdoton tuohon yhdistää. Hienoa jos uusienonnien pinna kestää vuosia tuota järjestelyä.
Ahaa. Miten pitkälle uudessa suhteessa pitää päästä? Mitä jos kaikkien haaveet ei ole ne samat? Me haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta ja avioliitosta. Mutta meille se ei tarkoita, että meidän pitää asua koko ajan saman katon alla. Miksi siinä on jotain väärää?
Ap
Ei kukaan ole väittäny että siinä olisi mitään väärää. Aika moni vaan haluaa ihan yhteistä elämää saman katon alla kumppaninsa kanssa. On toki monta tapaa elää... tähän ketjuun ei selkeästi kaivattu "epäileviä Tuomaita " joten poistun ketjusta.
Niin, ihmetyttääkö sua, että mä haluan puolustella parisuhdettani, jonka syvyyttä ja lujuutta sä epäilet? Nämä on niitä samoja epäilyjä, joita kohtaan arjessa koko ajan. Ei teillä voi olla vakavaa suhdetta, koska.... Ei tuosta mitään tule pitkällä tähtäimellä, sillä... Ai, ette edes asu yhdessä! Kun tuota kuulee jatkuvasti, niin ehkä on jo vähän herkkä.
Mä rakastan kumppaniani ja hän mua. Aiotaan olla loppu elämämme yhdessä. Tätä me halutaan, ei olla aika moni, me ollaan me.
Ap
Niin varmaan aioit ja halusit exänkin kanssa.
On jo kait kysyttykin, että koska AP vastaa lasten asunnon (ja siis myös omansa) kaikki kustannukset niin miten paljon hän osallistuu asumis-ym. -kustannuksiin miesystävänsä luona?
Monella on ihan rahasta kiinni tämänkaltainen asuminen, vaikka muuten heille kävisi tämä vaihtoehto.
Jos on käytössä kummankin omat asunnot ja sitten tämä ns. lasten asunto, niin ei riitä rahat.
Jos sekä isä että aiti vastaavat yksin omat asumiskulunsa ja elämisensä ja sitten vielä puolet lasten asumisesta ja myös kaikesta muusta tarvittavasta siellä lasten asunnossa.
Te yritätte säilyttää illuusiota perheestä, jota ei enää ole. Perheenne on hajonnut. Se on fakta, myös lapsille. Sama, tuttu koti kyllä, mutta aina toinen vanhemmista puuttuu.
-eri