Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?

Minua järkytti eniten se, miten ihmiset jaksavat stressaavan työpäivän jälkeen hoitaa vielä lapset ja kodin. Itse raahauduin väsyneenä kotiin ja notkuin illan sohvalla.

Asiat kuitenkin muuttuvat ja kaikkeen tottuu. Olen edelleen samassa työssä joka on yhtä stressaavaa kuin ennenkin, mutta joka kerta hakiessani lapsen päiväkodista, unohdan työjutut ja olen ihan täynnä virtaa. Nykyään käymme iltaisin lapsen kanssa uimassa, museoissa, lenkillä, shoppailemassa, kyläilemässä jne kun taas ennen lasta en olisi ikimaailmassa puuhaillut vastaavalla tavalla töiden jälkeen. Jostain tätä virtaa vaan tulee, en itsekään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat kaatopaikat löytyy kyllä sinkkutalouksista 😂

Olen nähnyt vain yhden. Hän oli syvästi masentunut.

Sen sijaan lapsiperheissä saa katsoa tarkasti jalkoihinsa mihin astuu, lattialla voi olla mitä vaan. Keittiö on hyrskyn myrskyn, vessassa haisee.

Ilmeisesti et ole käynyt opiskelija-asunnoissa 😁

Tottakai olen käynyt, en kylläkään nyt viime aikoina, kun ensimmäiset vapaan kasvatuksen hedelmät ovat ehtineet opiskeluikään. Voin kuvitella kyllä sotkun.

Olen itsekin ollut opiskelija ja luonnollisesti elänyt vaiheen jossa kaikki kaverit oli opiskelijoita. Olimme iloisia omasta pikku kodista, nekin joilla se oli vain huone solussa. Siistiä oli, ei ollut liikaa roinaa.

Ilmeisesti sun tuttavapiirissä on harvinaisen paljon sottapyttyjä.

Jo 70-luvulla oli ns. vapaata kasvatusta ja ne helmet ovat olleet jo pitkään työelämässä 🙄

Ehkä on kiva elää kuplassa ja kauhistella elämää

Olen 70-luvun lapsi. Silloin ei vapaata kasvatusta näkynyt.

Kenties jossain suppeissa hippipiireissä sitten.

Mutta ei mun sukulaisten, tuttavien eikä koulukavereiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei saa nukkua aamulla pitkään. Kaiken muun kestäisin. Olen kokenut lapsiperhe-elämää ex-avopuolisoni kautta ja se oli ainut asia mikä toden teolla ärsytti. Vielä pienemmillä tietysti tämän päälle rikkinäiset yöunet.

tämä on kyllä ihan järjästelykysymys. Tietenkin voi aamulla nukkua pitkään, kun lapset esim leikkivät keskenään, ottavat itse aamupalaa ja touhuilevat omiaan. Harhakäsitys, ettei ihminen voisi nukkua pitkään jos on lapsia.

Tää pätee varmasti n.6v -> lapsiin. Sen nuoremmat tarvitsevat vielä apua aamutoimissa. Eli kyllä ne ekat 5-6 vuotta joutuu heräämään niin aikaisin kuin lapsikin herää.

Kyllä tämä on silkka järjestelykysymys, jos on normaaleista lapsista kysymys. Me vanhemmat nukumme viikonloppuisin mielellämme pitkään, vaikka lapset heräävätkin jo 7-8 aikoihin. Kyllä 3- ja 5-vuotiaat osaavat ottaa jääkaapin alahyllyltä jogurttia ja laittaa telkkarin päälle piirrettyjä varten. Eivät ne siihen kuole, jos vanhemmat heräävät pari-kolme tuntia myöhemmin, ja yövaatteiden vaihto päivävaatteisiin ja hampaidenpesut tehdään vasta sitten. Ja vanhemmat valmistavat tukevamman brunssin. Lapset tietävät, että aamulla vanhempien nukkuessa ei saa möykätä holtittomasti, mutta tietysti saa tulla herättämään, jos on jokin ongelma, hätä tai muuta oikeaa asiaa.

Paskan haju.

Eniten minua ihmetyttää nykylasten synttärijuhlat. Minun lapsuudessani me lapset keksittiin itse tekemistä, eikä kukaan suunnitellut meille valmista ohjelmaa. Nyt aikuiset suunnittelevat lastensa juhliin ongintaa, aarteenetsintää ja ties mitä. Eikö nykylapset osaa enää leikkiä ilman aikuisen ohjeistusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättelen lapsellisten olevan elämäänsä tyytymättömiä, koska he valittavat jatkuvasti, vertailevat omaa elämäntilannettaan lapsettomien elämään ja ilmaisevat sanallisesti kateuttaan.

Lapsettomat eivät valita.

He ovat tyytyväisiä nyt, mutta monia pelottaa yksinäinen vanhuus.

Lapselliset taas ovat tyytymättömiä nyt, mutta heidän toiveissaan siintää aika 20 vuoden päästä, jolloin voi taas elää itse sekä usko siitä, ettei päädy yksinään mätänemään hoitokotiin.

Kumpi parempi, se on jokaisen oma asia.

Kyllä, lapsettomat ovat tyytyväisiä ja sen näkee kaikissa kommenteissa. Vanhuudesta ei tarvitse huolehtia, koska heillä on ystävyyssuhteita eivätkä lapsetkaan tulisi välttämättä katsomaan vanhainkotiin. Perheelliset taas pelkästään menettävät, koska he ovat tyytymättömiä koko elämänsä ja sen lisäksi joutuvat todennäköisesti olemaan yksin vanhuudessaan.

Jostain syystä nämä sadat lapsettomat vauvapalstailijat eivät vaikuta tyytyväisiltä 😁

Miten niin?

Jotkut haluavat lapsen mutta eivät saa.

He ovat varmaan surullisia, tuskin tyytymättömiä.

Useimmat taas eivät ole koskaan lapsia halunneetkaan ja tuntevat myötätuntoa, sääliä tai ärtymystä lapsiperheitä kohtaan.

Tai ovat vain yksinkertaisesti kiitollisia siitä, että se härdelli ei koske itseä.

Tuntemani lapsiperheet ovat kyltymättömiä tarpeineen: mitään ei tunnu olevan riittävästi. Ei rahaa, aikaa, asuntoneliöitä, tavaraa...

Ainut suhtkoht tyytyväinen lapsiperhe on todella rikas. Mutta heillekin on olennaisen tärkeää, että autot ja asunto on isompia ja kalliimpia kuin kavereilla, ja tavara on todella tärkeää.

Lapsettomat tyytyvät vähempään - aidosti. He elävät rennommin ja ovat rauhallisia ja iloisia.

Ainut mikä lapsettomuudessa arveluttaa, on yksinäinen vanhuus. Mutta ei edes se huoleta kaikkia.

Joten en tiedä, mistä päättelet lapsettomien olevan tyytymättömiä.

Jokaisella on varmasti tuttavapiirissään lapsia, joista voi halutessaan 'nauttia' ja huokaista sitten helpotuksesta ja palata omaan mukavaan elämäänsä.

Monilla on myös kummilapsia.

Mitä sitä muitten elämää seuraa ja edesottamuksia lasten kanssa. Ei ole kaduttanut kun tulin raskaaksi yli 40 v ja sain terveen vauvan. Ensimmäinen ja viimeinen lapsi. Todella vaativaa on olla äiti myös antoisaa. 

Olin varma ennen että haluan äidiksi. Taisin olla väärässä. Olen tehnyt kotihoitoja pari-kolme vuotta ja lapsiperheen arki on auennut eri tavalla. Äidit ovat usein todella alistettuja, ja tekevät lasten eteen enemmän kuin isät. Isät saavat kaiken kunnian "perheen päinä", ja miestä arvostetaan aina perheen "julkisuuskuvassa" enemmän. Jotenkin vain se miten identiteetittömiä naiset ovat. Olet lastesi äiti, miehesi vaimo. Muutut nukkavieruksi, alistuneeksi, elottomaksi ja kehosi kuihtuu. Miehesi pettää vapaana ja itse mongerrat pyykkien ja lasten kanssa. Äitien työ on jatkuvaa, yksinkertaista ja kaikki valta menee perheessä edelleen miehelle.

Lisäksi muut äidit vahtaavat imetystä, synnytystapaasi, vaate- ja arvovalintoja. Äitys tekee naisesta miehen ja yhteiskunnan omaisuutta. Paluuta ei ole.

Kiire! Oman ajan puute. "Turha työ". Aamulla täytyy lähteä tuntia ennen töiden alkua jotta ehtii viemään lapset hoitoon, työpäivän jälkeen menee taas toinen mokoma kun haet lapset hoidosta, siinä onkin äkkiä päivällä pituutta jo 10 tuntia. Sitten ruuan laitto, kodinhoito jne, ja olisi varmasti ihan mukava niiden lastenkin kanssa viettää aikaa kerta on niitä tullut tehtyä, parisuhdeaika, oma-aika... Eihän siinä mitenkään riitä tunnit vuorokaudesta! Ja aamuisinkin täytyy varata siihen lähtöön hirveästi aikaa. Ja mites vielä kun yhtälöön lisätään pari koiraa, niiden lenkitykset kolmesti päivässä, huhhuh nyt menee pää niin pyörälle et ei voi kun hattua nostaa perheellisille ihmisille! Tuntuu ettei itselläkään riitä aika mihinkään "kivaan" kaiken pakollisen lisäksi, vaikka onkin vain kaksi aikuista ja kaksi koiraa taloudessa. Saati jos olisi vielä pari kolme muksua!

Turhalla työllä tarkoitan sitä kuinka joutuu samat asiat tekemään monta kertaa päivän aikana aina uudestaan ja uudestaan. Tekisi kyllä tiukkaa jaksaa monta kertaa päivässä kerätä leluja kasaan (ketuttaa nytkin kun koirat levittelee lelunsa korista ihan kiusallaan heti kun saan ne sinne siivottua, vaikkei ole aikomustakaan leikkiä...), pyyhkiä tasoja, pyyhkiä rasvanäppien jälkiä milloin mistäkin, varottaa tuhannesti ja silti lohduttaa kun täytyy kuitenkin kokeilla. Huh, ootte kyllä perheelliset kunnioitettavia ihmisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat kaatopaikat löytyy kyllä sinkkutalouksista 😂

Olen nähnyt vain yhden. Hän oli syvästi masentunut.

Sen sijaan lapsiperheissä saa katsoa tarkasti jalkoihinsa mihin astuu, lattialla voi olla mitä vaan. Keittiö on hyrskyn myrskyn, vessassa haisee.

Ilmeisesti et ole käynyt opiskelija-asunnoissa 😁

Tottakai olen käynyt, en kylläkään nyt viime aikoina, kun ensimmäiset vapaan kasvatuksen hedelmät ovat ehtineet opiskeluikään. Voin kuvitella kyllä sotkun.

Olen itsekin ollut opiskelija ja luonnollisesti elänyt vaiheen jossa kaikki kaverit oli opiskelijoita. Olimme iloisia omasta pikku kodista, nekin joilla se oli vain huone solussa. Siistiä oli, ei ollut liikaa roinaa.

Ilmeisesti sun tuttavapiirissä on harvinaisen paljon sottapyttyjä.

Jo 70-luvulla oli ns. vapaata kasvatusta ja ne helmet ovat olleet jo pitkään työelämässä 🙄

Ehkä on kiva elää kuplassa ja kauhistella elämää

Olen 70-luvun lapsi. Silloin ei vapaata kasvatusta näkynyt.

Kenties jossain suppeissa hippipiireissä sitten.

Mutta ei mun sukulaisten, tuttavien eikä koulukavereiden joukossa.

Tuleeko sitten yllätyksenä ettei sitä nykyäänkään jokainen harrasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättelen lapsellisten olevan elämäänsä tyytymättömiä, koska he valittavat jatkuvasti, vertailevat omaa elämäntilannettaan lapsettomien elämään ja ilmaisevat sanallisesti kateuttaan.

Lapsettomat eivät valita.

He ovat tyytyväisiä nyt, mutta monia pelottaa yksinäinen vanhuus.

Lapselliset taas ovat tyytymättömiä nyt, mutta heidän toiveissaan siintää aika 20 vuoden päästä, jolloin voi taas elää itse sekä usko siitä, ettei päädy yksinään mätänemään hoitokotiin.

Kumpi parempi, se on jokaisen oma asia.

Kyllä, lapsettomat ovat tyytyväisiä ja sen näkee kaikissa kommenteissa. Vanhuudesta ei tarvitse huolehtia, koska heillä on ystävyyssuhteita eivätkä lapsetkaan tulisi välttämättä katsomaan vanhainkotiin. Perheelliset taas pelkästään menettävät, koska he ovat tyytymättömiä koko elämänsä ja sen lisäksi joutuvat todennäköisesti olemaan yksin vanhuudessaan.

Jostain syystä nämä sadat lapsettomat vauvapalstailijat eivät vaikuta tyytyväisiltä 😁

Miten niin?

Jotkut haluavat lapsen mutta eivät saa.

He ovat varmaan surullisia, tuskin tyytymättömiä.

Useimmat taas eivät ole koskaan lapsia halunneetkaan ja tuntevat myötätuntoa, sääliä tai ärtymystä lapsiperheitä kohtaan.

Tai ovat vain yksinkertaisesti kiitollisia siitä, että se härdelli ei koske itseä.

Tuntemani lapsiperheet ovat kyltymättömiä tarpeineen: mitään ei tunnu olevan riittävästi. Ei rahaa, aikaa, asuntoneliöitä, tavaraa...

Ainut suhtkoht tyytyväinen lapsiperhe on todella rikas. Mutta heillekin on olennaisen tärkeää, että autot ja asunto on isompia ja kalliimpia kuin kavereilla, ja tavara on todella tärkeää.

Lapsettomat tyytyvät vähempään - aidosti. He elävät rennommin ja ovat rauhallisia ja iloisia.

Ainut mikä lapsettomuudessa arveluttaa, on yksinäinen vanhuus. Mutta ei edes se huoleta kaikkia.

Joten en tiedä, mistä päättelet lapsettomien olevan tyytymättömiä.

Jokaisella on varmasti tuttavapiirissään lapsia, joista voi halutessaan 'nauttia' ja huokaista sitten helpotuksesta ja palata omaan mukavaan elämäänsä.

Monilla on myös kummilapsia.

Jonkinlainen defenssi kuvailla kaikki lapsiperheet ihan painajaismaisiksi tai sitten vain liikut kovin omituisissa piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin itse lapsellisena minua järkyttää useiden perheiden neuroottinen elämä. Kaikki on sellaista mielipuolista:  lounas 11.35 ja nukkumaan 20:43. Näistä ei voi joustaa sekuntiakaan. Ruokavalion sokeri on saat*nasta ja hampurilainen itse jättipaholainen. Haalarin on oltava joku gugguu tai mugguu, muuten on kaikki piloilla. Tytöistä yritetään 4-v alkaen tehdä Kiira Korpia ja pojista Teemu Selänteitä, suhataan jossain harkkareissa 10 krt viikossa ja lauantaiaamusta kukonlaulaessa lähdetään ajamaan 200km turnaukseen tai kilpailuun. Burn out vanhemmat jakavat keskenään lapsivapaata viivoittimella kuten lapset jäätelöpakettia. Ja kyllähän sitä lapsivapaata tarvitseekin, jos elämästä tekee tahallaan niin hankalaa.  

Illan paras!!

Sit voivotellaan kun on ruuhkavuodet.

Lasten synttärit on suurellisempi produktio kuin Oscargaala.

Pitää olla teema, koristella koti lattiasta kattoon, palkata klovni ja rakentaa temppurata, tarjoiluja hiotaan puoli vuotta, vaikka lapset haluavat vain jätskiä, karkkeja ja keksejä, ja tietysti varata vieraille hienot lahjat.

Joko sinä tai lähipiirisi olette neurootisia touhuajia, ruuhkavuodet ovat sitten jotain ihan muuta.

Olet pihalla kuin lumiukko!⛄

Ei MULLA ole lapsia! En MINÄ niitä 3-vuotiaiden teemabileitä ole järkkäämässä hiki nenänpäästä tippuen ja paniikkikohtaus lähestyen. 🙄

Olen kuunnellut äitien valitusta ja tuskailua. Olen seurannut keskusteluja. Lehdetkin ovat väärällään uupuneiden äitien voihkinaa. Äitien keskinäinen kilpailu ja neuroottinen hössöttäminen on jo vanhentunut vitsi, jolle ei oikein enää uskalla nauraakaan.

Eiköhän siinä jotain perää liene, kun psykologit kehottavat äitejä relaamaan ja olemaan itselleen armollisempia, ettei katkea verisuoni päästä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lapseton muka tietäisi lapsiperheen 24/7 arjesta? Sivusta on helppo järkyttyneenä huudella tosten elämän kamaluuksista.

  Aloituksessa nimenomaan kysyttiin, mitkä asiat ärsyttävät.

Mutta sivuhuomautuksena sanon, että lapseton ei vielä tiedä mitä onnea ja sisältöä elämään lapset tuovat. Ynnä opettavat aikuiselle kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, kun ei aina suju kuin Strömsössä.

Vierailija kirjoitti:

Kiire! Oman ajan puute. "Turha työ". Aamulla täytyy lähteä tuntia ennen töiden alkua jotta ehtii viemään lapset hoitoon, työpäivän jälkeen menee taas toinen mokoma kun haet lapset hoidosta, siinä onkin äkkiä päivällä pituutta jo 10 tuntia. Sitten ruuan laitto, kodinhoito jne, ja olisi varmasti ihan mukava niiden lastenkin kanssa viettää aikaa kerta on niitä tullut tehtyä, parisuhdeaika, oma-aika... Eihän siinä mitenkään riitä tunnit vuorokaudesta! Ja aamuisinkin täytyy varata siihen lähtöön hirveästi aikaa. Ja mites vielä kun yhtälöön lisätään pari koiraa, niiden lenkitykset kolmesti päivässä, huhhuh nyt menee pää niin pyörälle et ei voi kun hattua nostaa perheellisille ihmisille! Tuntuu ettei itselläkään riitä aika mihinkään "kivaan" kaiken pakollisen lisäksi, vaikka onkin vain kaksi aikuista ja kaksi koiraa taloudessa. Saati jos olisi vielä pari kolme muksua!

Turhalla työllä tarkoitan sitä kuinka joutuu samat asiat tekemään monta kertaa päivän aikana aina uudestaan ja uudestaan. Tekisi kyllä tiukkaa jaksaa monta kertaa päivässä kerätä leluja kasaan (ketuttaa nytkin kun koirat levittelee lelunsa korista ihan kiusallaan heti kun saan ne sinne siivottua, vaikkei ole aikomustakaan leikkiä...), pyyhkiä tasoja, pyyhkiä rasvanäppien jälkiä milloin mistäkin, varottaa tuhannesti ja silti lohduttaa kun täytyy kuitenkin kokeilla. Huh, ootte kyllä perheelliset kunnioitettavia ihmisiä!

Apua! :D Onneksi ei sentään ihan tuollaista ole. Yleensä toinen vie päiväkotiin ja toinen hakee. Iltaisin hoitovastuu jakaantuu, ja molemmilla on aikaa myös omille harrastuksille, kavereille, lepäilyyn... ruokaa saa take awayna ja myös kotiin kuljetuksella, ei aina jaksa kokata. Siivooja tekee perusteellisemman siivouksen, joten iltaisin riittää nopea järkkäily.

Meillä siis vain 1 lapsi, ei lemmikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Olin varma ennen että haluan äidiksi. Taisin olla väärässä. Olen tehnyt kotihoitoja pari-kolme vuotta ja lapsiperheen arki on auennut eri tavalla. Äidit ovat usein todella alistettuja, ja tekevät lasten eteen enemmän kuin isät. Isät saavat kaiken kunnian "perheen päinä", ja miestä arvostetaan aina perheen "julkisuuskuvassa" enemmän. Jotenkin vain se miten identiteetittömiä naiset ovat. Olet lastesi äiti, miehesi vaimo. Muutut nukkavieruksi, alistuneeksi, elottomaksi ja kehosi kuihtuu. Miehesi pettää vapaana ja itse mongerrat pyykkien ja lasten kanssa. Äitien työ on jatkuvaa, yksinkertaista ja kaikki valta menee perheessä edelleen miehelle.

Lisäksi muut äidit vahtaavat imetystä, synnytystapaasi, vaate- ja arvovalintoja. Äitys tekee naisesta miehen ja yhteiskunnan omaisuutta. Paluuta ei ole.

Saatko jotain palkkaa näistä miesvihan nostatuksistasi?

Jatkuva vänkääminen ja kiljuminen. Eilen oli hyvä esimerkki kun nuori äiti joku parikymppinen oli pienen poikansa kanssa kirpputorilla. Ensin poika inkutti sitä että hän haluaa itse kävellä (oli kärryissä) äiti sanoi jotain vastaan mutta poika korotti ääntään ja jankutti 10 kertaa että tosiaan haluaa kävellä. Äiti myöntyi ja poika oli ehkä 5 minuuttia tyytyväinen kunnes alkoi äiti mää haluan kotiin äitiii mennään jo kovenevalla voluumilla joka kuului kirpputorin läpi. Huoh.. Ja tarviiko edes mainita huutavia pikkuvauvoja kaupassa..Jumankauta mulla menis hermot! Ei yhtään vapautta ja rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin itse lapsellisena minua järkyttää useiden perheiden neuroottinen elämä. Kaikki on sellaista mielipuolista:  lounas 11.35 ja nukkumaan 20:43. Näistä ei voi joustaa sekuntiakaan. Ruokavalion sokeri on saat*nasta ja hampurilainen itse jättipaholainen. Haalarin on oltava joku gugguu tai mugguu, muuten on kaikki piloilla. Tytöistä yritetään 4-v alkaen tehdä Kiira Korpia ja pojista Teemu Selänteitä, suhataan jossain harkkareissa 10 krt viikossa ja lauantaiaamusta kukonlaulaessa lähdetään ajamaan 200km turnaukseen tai kilpailuun. Burn out vanhemmat jakavat keskenään lapsivapaata viivoittimella kuten lapset jäätelöpakettia. Ja kyllähän sitä lapsivapaata tarvitseekin, jos elämästä tekee tahallaan niin hankalaa.  

Illan paras!!

Sit voivotellaan kun on ruuhkavuodet.

Lasten synttärit on suurellisempi produktio kuin Oscargaala.

Pitää olla teema, koristella koti lattiasta kattoon, palkata klovni ja rakentaa temppurata, tarjoiluja hiotaan puoli vuotta, vaikka lapset haluavat vain jätskiä, karkkeja ja keksejä, ja tietysti varata vieraille hienot lahjat.

Joko sinä tai lähipiirisi olette neurootisia touhuajia, ruuhkavuodet ovat sitten jotain ihan muuta.

Olet pihalla kuin lumiukko!⛄

Ei MULLA ole lapsia! En MINÄ niitä 3-vuotiaiden teemabileitä ole järkkäämässä hiki nenänpäästä tippuen ja paniikkikohtaus lähestyen. 🙄

Olen kuunnellut äitien valitusta ja tuskailua. Olen seurannut keskusteluja. Lehdetkin ovat väärällään uupuneiden äitien voihkinaa. Äitien keskinäinen kilpailu ja neuroottinen hössöttäminen on jo vanhentunut vitsi, jolle ei oikein enää uskalla nauraakaan.

Eiköhän siinä jotain perää liene, kun psykologit kehottavat äitejä relaamaan ja olemaan itselleen armollisempia, ettei katkea verisuoni päästä.

Ihan oikeastiko kuvittelet tuon olevan valtava ongelma? Meillä on menty ihan tavallisilla kotisynttäreillä, joo iiiiiiks 10 lasta vieraina ja ilman psykologia ja mahtiteemaa on selvitty 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin itse lapsellisena minua järkyttää useiden perheiden neuroottinen elämä. Kaikki on sellaista mielipuolista:  lounas 11.35 ja nukkumaan 20:43. Näistä ei voi joustaa sekuntiakaan. Ruokavalion sokeri on saat*nasta ja hampurilainen itse jättipaholainen. Haalarin on oltava joku gugguu tai mugguu, muuten on kaikki piloilla. Tytöistä yritetään 4-v alkaen tehdä Kiira Korpia ja pojista Teemu Selänteitä, suhataan jossain harkkareissa 10 krt viikossa ja lauantaiaamusta kukonlaulaessa lähdetään ajamaan 200km turnaukseen tai kilpailuun. Burn out vanhemmat jakavat keskenään lapsivapaata viivoittimella kuten lapset jäätelöpakettia. Ja kyllähän sitä lapsivapaata tarvitseekin, jos elämästä tekee tahallaan niin hankalaa.  

Illan paras!!

Sit voivotellaan kun on ruuhkavuodet.

Lasten synttärit on suurellisempi produktio kuin Oscargaala.

Pitää olla teema, koristella koti lattiasta kattoon, palkata klovni ja rakentaa temppurata, tarjoiluja hiotaan puoli vuotta, vaikka lapset haluavat vain jätskiä, karkkeja ja keksejä, ja tietysti varata vieraille hienot lahjat.

Joko sinä tai lähipiirisi olette neurootisia touhuajia, ruuhkavuodet ovat sitten jotain ihan muuta.

Olet pihalla kuin lumiukko!⛄

Ei MULLA ole lapsia! En MINÄ niitä 3-vuotiaiden teemabileitä ole järkkäämässä hiki nenänpäästä tippuen ja paniikkikohtaus lähestyen. 🙄

Olen kuunnellut äitien valitusta ja tuskailua. Olen seurannut keskusteluja. Lehdetkin ovat väärällään uupuneiden äitien voihkinaa. Äitien keskinäinen kilpailu ja neuroottinen hössöttäminen on jo vanhentunut vitsi, jolle ei oikein enää uskalla nauraakaan.

Eiköhän siinä jotain perää liene, kun psykologit kehottavat äitejä relaamaan ja olemaan itselleen armollisempia, ettei katkea verisuoni päästä.

Ihan oikeastiko kuvittelet tuon olevan valtava ongelma? Meillä on menty ihan tavallisilla kotisynttäreillä, joo iiiiiiks 10 lasta vieraina ja ilman psykologia ja mahtiteemaa on selvitty 😂

Ja lapsen ollessa 3 v. oli vieraita vain yksi... kaverisynttärit tulivat sitten myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olin varma ennen että haluan äidiksi. Taisin olla väärässä. Olen tehnyt kotihoitoja pari-kolme vuotta ja lapsiperheen arki on auennut eri tavalla. Äidit ovat usein todella alistettuja, ja tekevät lasten eteen enemmän kuin isät. Isät saavat kaiken kunnian "perheen päinä", ja miestä arvostetaan aina perheen "julkisuuskuvassa" enemmän. Jotenkin vain se miten identiteetittömiä naiset ovat. Olet lastesi äiti, miehesi vaimo. Muutut nukkavieruksi, alistuneeksi, elottomaksi ja kehosi kuihtuu. Miehesi pettää vapaana ja itse mongerrat pyykkien ja lasten kanssa. Äitien työ on jatkuvaa, yksinkertaista ja kaikki valta menee perheessä edelleen miehelle.

Lisäksi muut äidit vahtaavat imetystä, synnytystapaasi, vaate- ja arvovalintoja. Äitys tekee naisesta miehen ja yhteiskunnan omaisuutta. Paluuta ei ole.

Komppaan.

Tuttavapiirissä monta avioeroa, joissa sama kaava. Tuli lapsi tai pari. Äiti häviää kuplaansa, eikä muista enää muuta.

Isällä ei lopulta ole ilmeisesti muuta tilaa kotonaan, kuin sohvannurkka lehdenlukua varten. Vaimon kanssa ei ole muuta puhuttavaa kuin lapset, mutta siinäkään isällä ei ole tekijän roolia: eihän se kumminkaan osaa.

Joten mies kyllästyy ja häipyy. Nainen jää tyrmistyneenä itkemään ja ihmettelee, kun kaikkihan oli hyvin. Isä rakentaa itselleen uuden elämän. Etäisänä hän saa toteuttaa itseään ilman vaimon kyttäystä. Jos eron syistä kysyy, mies toteaa laimeasti, että vaimo oli hyvä äiti, mutta parisuhde vaan hävisi.

Luin Iltasanomista tai Iltalehdestä kissan hellyysagressiosta. Joku fiksu oli kommentoinut siihen, että heillä kissa on oppinut sietämään lasten käsittelyä pidempäänkin, eikä esim pure. Minä oon sitä mieltä, että eläin on eläin. Koiraa ja kissaa esim. ei voi verrata, tai voi toki, mutta typeräähän se  on. Kissa kannattaa totuttaa silittelyyn ja käsittelyyn, mutta minusta kaikki tehdään eläimen ehdoilla. Kaikista kissoista ei sylikissoja saa millään.

Ennen vierailin vuosittain kotieläinpihassa, vaikkei minulla lapsia olekaan. Mutta sitten alkoi tympiä se, että joka kesähän siellä on kissanpentuja ja ihan pieniä pentuja päästetään pienet lapset näpräämään. Kissoilla oli pari tuntia päivänuniaikaa päivässä, mikä on minusta aika vähän. Olen todistanut useammankin kerran tilannetta, jossa kissoja ollaan silittelemässä ilman aikuista. Kerran yksi pikkutyttö väkisin halusi kissan syliin ja kun tämä puri, tyttö pudotti sen.