Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?

Ylipäätään se, ettei koskaan voi kunnolla rentoutua, kun joka hetki on vastuussa jälkikasvusta. Olen viettänyt aika paljon aikaa lapsiperheissä, ja se ihan perusarki on todella ahdistavaa. Enkä ole ainoa, joka näin ajattelee, tässä lainaus vanhasta Ylioppilaslehden jutusta: "Kalifornian yliopistossa UCLAssa tehdyssä tutkimuksessa nauhoitettiin yli 1 500 tuntia 32 keskiluokkaisen, vähintään kaksilapsisen perheen elämää. Eräs nauhoja purkaneista tutkijoista totesi The Sunday Times -lehdelle nauhojen olevan ”tehokkain mahdollinen ehkäisykeino”. Nauhat osoittivat, että pariskunnat viettivät kahdestaan alle 10 prosenttia siitä ajasta, jonka olivat kotona ja hereillä. Suurimman osan tuosta 10 prosentista vanhemmat olivat niin poikki, että jaksoivat vain katsoa televisiota."

Mä olen eniten yllättynyt siitä miten ystävyys lopahtaa kun ystävä päättää lisääntyä. Tätä on tapahtunut monta kertaa. On mahdotonta keskustella puhelimitse kun äiti-ihmisen huomio on jatkuvasti muualla. On mahdotonta nähdä kun lapset ovat aina mukana ja täten äiti-ihminen läsnä vain lapsilleen. Yleensä jossain vaiheessa ainakin yksi lapsista sysätään ”vähäksi aikaa” velan vahdittavaksi. Mitä minä lapseton ihminen ymmärrän mitä se vahtiminen käytännössä tarkoittaa. Alan tuntea itseni ulkopuoliseksi enkä enää ota yhteyttä. Eikä ota äiti-ihminenkään. Hän on ikäänkuin muuttunut toiseksi ihmiseksi, muuttanut toiseen maailmaan johon minä en kuulu.

up

Se kun muutin mieheni kanssa yhteen ja hänen lapsensa muutti viikon päästä samaan asuntoon niin lapsi sysättiin minun vastuulle.

Minä puin, syötin, kuskasin tarhaan ja hain sieltä (olin itsekin kokoaika työssä samalla tavalla kuin miehenikin), en saanut enää lähteäkkään kerran kuussa ystävieni kanssa ulos koska jouduin vahtimaan mukulaa kun mieheni lähti ulos juhlimaan kavereidensa kanssa. Kännissä sitten haastoi riitaa kanssani.

Jos mieheni yritti puskea lasta anopille kun olisin halunnut samaan aikaan mennä jonnekkin nii anoppi tuumasi heti että miksen minä vain jäisi kotiin.

Tuntui pahalta kun vieras lapsi vain heitettiin minun vastuulle yhtäkkiä.

Mies pääsi myös käymää kalareissuilla pitkin viikkoa (kestivät 6-10tuntia) ja minä olin sen ajan lapsen kanssa enkä edes päässyt koiraa ulkoiluttamaan kun anoppi oli sanonut että lapsesta ei ole pitkälle lenkille ja lasta ei voi jättää sisälle hetkeksikkään.

Jouduin antamaan koirani vanhemmilleni.

Vierailija kirjoitti:

Se kun muutin mieheni kanssa yhteen ja hänen lapsensa muutti viikon päästä samaan asuntoon niin lapsi sysättiin minun vastuulle.

Minä puin, syötin, kuskasin tarhaan ja hain sieltä (olin itsekin kokoaika työssä samalla tavalla kuin miehenikin), en saanut enää lähteäkkään kerran kuussa ystävieni kanssa ulos koska jouduin vahtimaan mukulaa kun mieheni lähti ulos juhlimaan kavereidensa kanssa. Kännissä sitten haastoi riitaa kanssani.

Jos mieheni yritti puskea lasta anopille kun olisin halunnut samaan aikaan mennä jonnekkin nii anoppi tuumasi heti että miksen minä vain jäisi kotiin.

Tuntui pahalta kun vieras lapsi vain heitettiin minun vastuulle yhtäkkiä.

Mies pääsi myös käymää kalareissuilla pitkin viikkoa (kestivät 6-10tuntia) ja minä olin sen ajan lapsen kanssa enkä edes päässyt koiraa ulkoiluttamaan kun anoppi oli sanonut että lapsesta ei ole pitkälle lenkille ja lasta ei voi jättää sisälle hetkeksikkään.

Jouduin antamaan koirani vanhemmilleni.

Eihän tuollaista tarvitse kestää. Lapsi oli miehesi, joten hänen se täytyy hoitaa. Jos ei hoida, antakoon lapsen äidille. Missään nimessä miehen naisystävän ei tarvitse lapsesta pitää huolta. Paitsi siinä samalla, kun mieskin on kotona.

Vierailija kirjoitti:

"Sinä et ymmärrä kun sinulla ei ole lapsia", no kyllä vain ymmärrän ja JUURI SIKSI minulla ei ole niitä lapsia. Osasin ennakoida, harmi ettei kaikki ole tutustuneet lapsen kasvatukseen ennen kuin päättivät itse lisääntyä.

Ehkä voisin harkita lapsen tekemistä, jos voisin olla varma, että se lapsi on niitä hiljaisia ja huomaamattomia jotka viihtyy puuhailemassa itsekseen jotain rauhallista. Vauvanakin olisi sellainen joka alusta asti nukkuisi lähes koko yön heräämättä (ehkä syömään ja sitten taas jatkaisi uniaan) ja ei olisi syömisongelmainen jne.

Kiukutteluita tulee varmasti joka lapselle, nekin kestäisi, jos lapsi olisi muuten sellainen rauhallinen ja helppo.

Mutta koska tuolllaista ei voi tietää, pitää varautua siihen pahimpaan ja sitä pahimpaa en kestäisi, en ikinä ja se ei ole lapsenkaan kannalta oikein, töissä kestän hyvin, olenhan lastenhoitaja ja nautin kyllä työstäni, mutta on ihanaa palata omaan kotiin omaan rauhaan ja hiljaisuuteen huolehtimaan vain suhteellisen vähään tyytyvistä lemmikeistä.

Just tän takia mulla onki vaan koiria eikä lapsia.

Paljo hiljasempia, siistimpiä ja nukkuvat koko yön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana siirtyminen elämään yksinhuoltaja miehen kanssa on ollut lasten osalta pettymys. Lapset ovat hirveän itsekkäitä. Lapsilla ei ole lainkaan empatiaa ja sitä myötä tilannetajua olla kiltisti kun aikuinen on hänen takia venynyt jo kuuteen suuntaan. Lapset puristaa aikuisen vaikka hengiltä kunhan saa kaiken minkä itse haluaa. 

Lasten kuntoilun ja harrastusten pitäisi jyrätä aikuisten kuntoilun ja harrastukset 6-0, vaikka kovassa työstressissä olevalle aikuiselle kuntoilu ja harrastukset ovat elinehto työtä selviämiselle. En saa kentän seisomisesta mitään, kuin hypotermian ja selkäkivut.

Koti ei ole enää sinun kotisi, se on lasten kavereiden päiväkoti, jossa syödään kaapit tyhjksi, lorotetaan kalliit shampoot slime-aineksiksi, sotketaan paikat ja huudetaan kuorossa, vaikka aikuisten olisi tehtävä esim. töitä kotona. Vastaavasti aikuisten vieraista tulee hirveät raivarit että en tahdo ja onko pakko.  Kurin pitäminen on mahdotonta kun lasten oikea vanhempi haluaa ettei lapset vaan saa mitään traumoja siitä että niitä komennetaan.

Odotan jo päivää että olemme taas kahden, n. 10 vuoden päästä :(

Kiitos tästä silmien avauksesta.

Olin ajatellut, että yh-isä voisi kelvata kumppaniksi, mutta ei ei....

Lapsethan saa nykyään kaiken. Ei tarvitse odottaa, valita eikä pettyä.

Mukulat käyttäytyy sen mukaisesti.

Heistä tulee varmasti viehättävästi käyttäytyviä aikuisia.

Luen tän jutun vielä uudelleen.

Miksi mä suostuisin oikutteleviin mukuloihin, ja itse olemaan ainainen kakkonen?

Ja jossai vaiheessa susta tulee lasten vakihoitaja ku mies haluaa vapaalle. Eikä sulta siinä vaiheessa kysytä mielipidettä 😂

Itselle kävi näin 😂

Vierailija kirjoitti:

Lapsiin liittyvä teeskentely ja valehtelu on ollut mulle aina vaivaannuttavaa.

Lyhensin viestiäsi etten tukkisi palstaa, mutta kiitos tosi paljon tästä! Ihan kuin minun kirjoittamani viesti!

Ennen tunsin syyllisyyttä siitä, että en selkeästikään kokenut samaa valaistunutta hurmaantumisen tunnetta kuin ensin huutavan ja happamalta maidolta haisevan, myöhemmin huutavan, juoksevan, sotkevan ja häiritsevän Adhd-maahisen äiti. Luulin olevani ihan luonnoton, mutta sitten joku kaveri vihdoin uskoutui että yhteisen ystävämme lapsi ällötti ja ärsytti myös häntä.

Vanhemmat: rakastakaa lastanne, mutta asettakaa rajoja älkääkä vaatiko muilta samaa ihkutusta.

hälinä, sekasorto, toivoton sotku. Jatkuva epämääräinen keskeneräisyys, kiire.

Haju, katastrofista toiseen suoriutuminen.

Tylsyys. Jollakulla on aina tylsää. Lapset on vanhempien armoilla ja päinvastoin.

up

Nosto