Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?
22.07.2017 |
Vanhemmilta kysyttiin tätä jo, joten kysytään lapsettomiltakin.
Minua eniten on järkyttänyt, miten sotkuista ja äänekästä on ihan kahden lapsen normaalitaloudessakin, ja miten kaksi introverttivanhempaa voivat olla aivan helisemässä vilkkaan ja tarvitsevan pikkulapsen kanssa.
Myös päivähoitomaksujen suuruus yllätti.
Kommentit (471)
Itsekkyys.
Se, miten piittaamattomasti lapselliset levittävät tauteja muihin. Esim. ei kerrota, kun perheessä ollaan kipeänä, mennään estoitta kylään, ei pestä käsiä, ei piitata hygieniasta.
Siitä kyllä ollaan hysteerisiä, jos oma piltti saa tartunnan. Julkisissa paikoissa sotketaan ja annetaan lasten sotkea välittämättä yhtään.
Yököttövin tapaus oli kun n. 5-vuotias oksensi kaaressa ruokakaupan kassajonossa. Yrjöt levisi lattialle, joidenkin vaatteisiin, ostoskärryyn... Muut vetäytyivät hädissään kauemmas. Paikalle riensi 3 henkilöä siivoamaan ja desinfioimaan. Lapsen äiti tyytyi seisomaan sivussa lapsi sylissä ja näyttämään säälittävältä. Ei edes pahoitellut kellekään.
Ruokakauppaan ei tarvitse tulla oksentavan lapsen kanssa. On olemassa kotiinkuljetuspalvelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin roolin vastuu. Isä tuntuu saavan kaiken; katkeamattoman uraputken, vapaa-ajan, lapset ilman oman kehon fyysistä uhraamista.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se, miten jatkuvaa se lapsen kanssa oleminen on ja miten se lapsi jatkuvasti keskeyttää muita asioita. Eli monta vuotta menee niin, ettei pysty käymään kunnollisia keskusteluja tai ajattelemaan ajatuksiaan loppuun, jos se lapsi on läsnä.
Se on valintakysymys.
Mun lapsuudessa lapset eivät keskeyttäneet aikuisten keskusteluita. Silloin opetettiin käytöstapoja.
Nykyvanhemmat on täysin kädettömiä jälkikasvunsa kanssa. Yllättäen korkeakoulutetut ovat surkeimpia.
On parikin lapsiperhettä, jotka kutsuttiin kylään vain kerran. Riehuminen ja kaikkien paikkojen nuuskiminen oli sitä luokkaa, että uutta kutsua ei tipu. Lapset eivät sanoneet sanaakaan meille isäntäväelle, ihan kuin meitä ei olisi ollut olemassakaan. Eivät edes tervehtineet, vaikka vanhemmat kainosti pyysivät.
Lapset olivat iältään 4-8-vuotiaita. 2 tyttöä, 2 poikaa.
Järkyttää se, että on kannettu kaikki lapselle kultalautasella, on ollut yhteistä aikaa, on pyöritty Prismat ja ostettu jokainen haluttu romu, mitä Kiina meille maapalloa uhmaten tuottaa, maksettu kalliit harrastukset ja -välineet ja nyt ajellaan ympäri kyliä etsimässä juuri teini-ikään tullutta maailman napaa, joka katoaa dokatakseen kaiken, mitä käsiinsä saa!
Järkyttää, että lapsien suosikkilelut ovat aseita ja miekkoja.
Järkyttää, että elämän sisältö on lapset.
Järkyttää käsittämättömän huonot käytöstavat, koska ”olen äiti”, koska ”minun lapset”.
Järkyttää täysi ymmärtämättömyys muiden valintoja kohtaan. Mihin kaikki tunneäly häviää, kun lapsia tulee?
Ja olisin ehkä itsekin äiti, jos asiat olisivat menneet toisin. Silti varsinkin ensimmäinen järkytyskohta olisi voinut osua kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat kaatopaikat löytyy kyllä sinkkutalouksista 😂
Olen nähnyt vain yhden. Hän oli syvästi masentunut.
Sen sijaan lapsiperheissä saa katsoa tarkasti jalkoihinsa mihin astuu, lattialla voi olla mitä vaan. Keittiö on hyrskyn myrskyn, vessassa haisee.
Ilmeisesti et ole käynyt opiskelija-asunnoissa 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meteli ja huuto
Sekasotku
Edes kauppaan ei voi lähteä ilman tunnin etukäteisrumbaa kun pissa ja kakka tulee ja pari raivokohtausta ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat kaatopaikat löytyy kyllä sinkkutalouksista 😂
Olen nähnyt vain yhden. Hän oli syvästi masentunut.
Sen sijaan lapsiperheissä saa katsoa tarkasti jalkoihinsa mihin astuu, lattialla voi olla mitä vaan. Keittiö on hyrskyn myrskyn, vessassa haisee.
Ilmeisesti et ole käynyt opiskelija-asunnoissa 😁
Tottakai olen käynyt, en kylläkään nyt viime aikoina, kun ensimmäiset vapaan kasvatuksen hedelmät ovat ehtineet opiskeluikään. Voin kuvitella kyllä sotkun.
Olen itsekin ollut opiskelija ja luonnollisesti elänyt vaiheen jossa kaikki kaverit oli opiskelijoita. Olimme iloisia omasta pikku kodista, nekin joilla se oli vain huone solussa. Siistiä oli, ei ollut liikaa roinaa.
Ilmeisesti sun tuttavapiirissä on harvinaisen paljon sottapyttyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että lapset tanssittavat vanhempiaan miten tahtovat. Aikuisuus, vanhemmuus ja vastuuntunto puuttuvat liian monesta perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin ne lapset, vaipat, ymmärtämättömyys, sun elämä loppuu oikeasti siihen kun saat pennut, ei vapautta, rahat menee lapseen, vaaterumba, itkuperseilyt, aika useasti jää paskan kumppanin kanssa jumiin, jotkut jopa loppuelämäksi "Koska lapset!!!", jos juot oot paska äiti, jokaikinen asia.
Ai, mä en ainakaan oo vela sen takia että saisin juoda rauhassa.
Joo, toi on jännä harha.
Kun kysyin tuttavilta eikö kaduttaako yhtään, kun tuli tehtyä lapsi, vastaus kuului että ei tietenkään kaduta, kun oli ehtinyt hillua kaupungilla tarpeekseeksi!
Ts. lapsia tekevät ihmiset näkevät elämän tarjoavan tasan kaksi ajanvietettä: lastenhoidon ja kaupungilla hillumisen?
Kuulostaa ankealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se, miten jatkuvaa se lapsen kanssa oleminen on ja miten se lapsi jatkuvasti keskeyttää muita asioita. Eli monta vuotta menee niin, ettei pysty käymään kunnollisia keskusteluja tai ajattelemaan ajatuksiaan loppuun, jos se lapsi on läsnä.
Se on valintakysymys.
Mun lapsuudessa lapset eivät keskeyttäneet aikuisten keskusteluita. Silloin opetettiin käytöstapoja.Nykyvanhemmat on täysin kädettömiä jälkikasvunsa kanssa. Yllättäen korkeakoulutetut ovat surkeimpia.
On parikin lapsiperhettä, jotka kutsuttiin kylään vain kerran. Riehuminen ja kaikkien paikkojen nuuskiminen oli sitä luokkaa, että uutta kutsua ei tipu. Lapset eivät sanoneet sanaakaan meille isäntäväelle, ihan kuin meitä ei olisi ollut olemassakaan. Eivät edes tervehtineet, vaikka vanhemmat kainosti pyysivät.
Lapset olivat iältään 4-8-vuotiaita. 2 tyttöä, 2 poikaa.
Kuka kutsuu tuollaisen perheen kylään? Neljä lasta!
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys.
Se, miten piittaamattomasti lapselliset levittävät tauteja muihin. Esim. ei kerrota, kun perheessä ollaan kipeänä, mennään estoitta kylään, ei pestä käsiä, ei piitata hygieniasta.
Siitä kyllä ollaan hysteerisiä, jos oma piltti saa tartunnan. Julkisissa paikoissa sotketaan ja annetaan lasten sotkea välittämättä yhtään.
Yököttövin tapaus oli kun n. 5-vuotias oksensi kaaressa ruokakaupan kassajonossa. Yrjöt levisi lattialle, joidenkin vaatteisiin, ostoskärryyn... Muut vetäytyivät hädissään kauemmas. Paikalle riensi 3 henkilöä siivoamaan ja desinfioimaan. Lapsen äiti tyytyi seisomaan sivussa lapsi sylissä ja näyttämään säälittävältä. Ei edes pahoitellut kellekään.
Ruokakauppaan ei tarvitse tulla oksentavan lapsen kanssa. On olemassa kotiinkuljetuspalvelu.
Sulla itselläsi siis on oksennustauti, joka ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että tajuat olla menemättä sinä päivänä esimerkiksi töihin? Ilmoitat työnantajalle, että mulla alkaa sitten huomenna vatsatauti, en tule töihin.
Voi hyvää päivää.
Siis tietenkin joka ikinen lapsi ajoittaa oksutautinsa siihen hetkeen kun ollaan kaupassa ja tottakai joka ikinen aikuinen haluaa tahallaan mennä oksentavan lapsen kanssa kauppaan. Se kun on niin ihanaa.
Onneksi olet päättänyt olla tekemättä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päättelen lapsellisten olevan elämäänsä tyytymättömiä, koska he valittavat jatkuvasti, vertailevat omaa elämäntilannettaan lapsettomien elämään ja ilmaisevat sanallisesti kateuttaan.
Lapsettomat eivät valita.
He ovat tyytyväisiä nyt, mutta monia pelottaa yksinäinen vanhuus.Lapselliset taas ovat tyytymättömiä nyt, mutta heidän toiveissaan siintää aika 20 vuoden päästä, jolloin voi taas elää itse sekä usko siitä, ettei päädy yksinään mätänemään hoitokotiin.
Kumpi parempi, se on jokaisen oma asia.
Kyllä, lapsettomat ovat tyytyväisiä ja sen näkee kaikissa kommenteissa. Vanhuudesta ei tarvitse huolehtia, koska heillä on ystävyyssuhteita eivätkä lapsetkaan tulisi välttämättä katsomaan vanhainkotiin. Perheelliset taas pelkästään menettävät, koska he ovat tyytymättömiä koko elämänsä ja sen lisäksi joutuvat todennäköisesti olemaan yksin vanhuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä lapseton muka tietäisi lapsiperheen 24/7 arjesta? Sivusta on helppo järkyttyneenä huudella tosten elämän kamaluuksista.
Lapseton on kasvanut lapsiperheessä. Ei se vanhemman vinkkeli ainoa oikea ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhan, hiljaisuuden ja oman henkisen tilan puute sekä elämää leimaava kaaos ja hektisyys.
Itse tarvitsen hiljaisuutta ja paljon omissa oloissani oleskelua ja ylipäätään mahdollisuutta vain olla, jos siltä tuntuu. En millään jaksaisi olla jatkuvassa suoritusputkessa ruuanlaiton, pyykkihuollon, harrastusrumban jne. kanssa. Siihen vielä, jos itse haluaisi harrastaa jotakin tai tarvitsi vielä työn ja perheen ohella opiskella niin huh. Joo, olen sellainen helposti väsyvä ihminen, joka haluaa elää elämäänsä aika verkkaiseen tahtiin. Ei taitaisi onnistua lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se, miten jatkuvaa se lapsen kanssa oleminen on ja miten se lapsi jatkuvasti keskeyttää muita asioita. Eli monta vuotta menee niin, ettei pysty käymään kunnollisia keskusteluja tai ajattelemaan ajatuksiaan loppuun, jos se lapsi on läsnä.
Se on valintakysymys.
Mun lapsuudessa lapset eivät keskeyttäneet aikuisten keskusteluita. Silloin opetettiin käytöstapoja.Nykyvanhemmat on täysin kädettömiä jälkikasvunsa kanssa. Yllättäen korkeakoulutetut ovat surkeimpia.
On parikin lapsiperhettä, jotka kutsuttiin kylään vain kerran. Riehuminen ja kaikkien paikkojen nuuskiminen oli sitä luokkaa, että uutta kutsua ei tipu. Lapset eivät sanoneet sanaakaan meille isäntäväelle, ihan kuin meitä ei olisi ollut olemassakaan. Eivät edes tervehtineet, vaikka vanhemmat kainosti pyysivät.
Lapset olivat iältään 4-8-vuotiaita. 2 tyttöä, 2 poikaa.
Kuka kutsuu tuollaisen perheen kylään? Neljä lasta!
Jos luet huolella, huomaat että perheitä oli 2. Kummassakin oli 2 lasta, mikäli kiinnostaa.
Kerroin lasten sukupuolet ja iät välttääkseni sen, että joku tulee opettamaan ettei vauvalta tai 1-vuotiaalta voi edellyttää tapoja.
Outo kysymyksenasettelu. Ei mua järkytä mikään, mut meteli ärsyttää. Käsittämätön älämölö jota tuottaa sekä lapset että vanhemmat. Siihen kun vielä liittyy kaikkien omat mobiilit, jotka suoltaa tubettajien huutoa niin migreeni on varma.
quote=Vierailija]Vanhemmilta kysyttiin tätä jo, joten kysytään lapsettomiltakin.
Minua eniten on järkyttänyt, miten sotkuista ja äänekästä on ihan kahden lapsen normaalitaloudessakin, ja miten kaksi introverttivanhempaa voivat olla aivan helisemässä vilkkaan ja tarvitsevan pikkulapsen kanssa.
Myös päivähoitomaksujen suuruus yllätti.[/quote]
Eniten hirvittää se että vanhemmat katoavat jonnekin kummaan kuplaan ja muuttuvat ihan oudoiksi, eivätkä sieltä ihan hevillä palaa takaisin omaksi itsekseen. Entiset kiinnostuksenkohteet häviävät ja elämä ja jutut pyörivät ainoastaan sen vanhemmuuden ympärillä. Tiedän, kaikille ei käy näin, mutta yllättävän monelle. Ja jos olisi pitänyt veikata kavereista etukäteen, että kuka sekoaa pahiten, en olisi ikinä arvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei saa nukkua aamulla pitkään. Kaiken muun kestäisin. Olen kokenut lapsiperhe-elämää ex-avopuolisoni kautta ja se oli ainut asia mikä toden teolla ärsytti. Vielä pienemmillä tietysti tämän päälle rikkinäiset yöunet.
Miksi ihmeessä sinun piti herätä aamulla? Ymmärrän, että lapsen vanhemman täytyy, mutta ei kai sen vanhemman puolison nyt tarvitsisi? -ap
Parisuhteessa on tapana olla toinen toisensa tukena. Molempien ei tarvitse välttämättä herätä, mutta lapset kyllä tulevat herättelemään ja kun eletään yhdessä, toisellekin haluaa välillä suoda sen rauhallisemman aamun.
Okei. Itse pitäisin kyllä kiinni siitä, että vanhempi hoitaa lapsensa itsenäisesti. Olen seurustellut koiranomistajan kanssa, ja silloinkin tein selväksi, että koira oli hänen vastullaan. Näin olikin. -ap
Taidat olla aika itsekäs ihminen? "Minä itte ja muut sitte!"
Minusta ei ole itsekästä odottaa, että kumppani hoitaa omat asiansa ja velvoitteensa eikä sysää niitä kumppanin vastuulle. Se, että saa huolehdittua omat työnsä, laskunsa, lapsensa ja lemmikkinsä on ihan ensimmäinen edellytys yhteiselle elämälle. -ap
Mä aloin koirallisena seurustelemaan, enkä todellakaan odottanut että mies osallistuisi koiran hoitoon mitenkään. Meni melkein vuosi että oikeasti uskoin, että se HALUAA ihan omasta vapaasta tahdostaan hoitaa sitä koiraa, koska a) se tykkää siitä elukasta ja b) koska se haluaa auttaa mua, jotta olisin mahdollisimman onnellinen. Aika huikeeta.
Minä olen ollut ns aivan tietämätön lapsista ennen kuin tuttavani alkoivat saada lapsia. Tässä vähän kevyempiä "järkytyksen" aiheita.
Se järkytti, miten nopeasti pikkulapsilla jää vaatteet pieneksi ja miten nopeasti voi lapsella vaatteet likastua. Etenkin vauvan kanssa pitää täysipäiväisenä duunina vaihtaa vaatteita, päivittää vaatekaappia, ladata pesukonetta... Itse varmaan vain ostaisin 20 jotain kapaloliinaa ja huopaa ensi kuukausille. :D
Se, miten vaikeaa lapsia on pukea ja miten usein sitä pitää tehdä.
Se, että vauvan puklu ei ole satunnainen asia joka tulee ehkä kerran viikossa.
Jotkut taaperot haluaa maistaa aivan kaikkea ei-ruokaa kielloista huolimatta. Varsinkin niitä ruskeita, vähän suklaasuukkojen näköisiä jonkin pelin nappuloita, joiden alapuolella on kuva.
Pikkulapset ovat yllättävän taitavia erilaisiin paikkoihin kiipeämisessä siihen nähden, kuinka kyvyttömiä he ovat tulemaan alas turvallisesti.
Se, kuinka ikään kuin menettää kontrollin oman kotinsa järjestyksestä ja tavaroista ja se, miten ehtiviä ja tuhovoimaisia lapset halutessaan ovat. Odotahan, kun löydät kaksi viikkoa muhineen juustoviipaleen sohvan takaa tai huomaat iloksesi, että huonekasviesi lehdet on parturoitu uusiksi paperirei'ittimellä. (Tälle en tosin voinut olla nauramatta.)
Varmaan se, miten jatkuvaa se lapsen kanssa oleminen on ja miten se lapsi jatkuvasti keskeyttää muita asioita. Eli monta vuotta menee niin, ettei pysty käymään kunnollisia keskusteluja tai ajattelemaan ajatuksiaan loppuun, jos se lapsi on läsnä.
Toinen asia on sitten se, miten aikaisemmin tosi tasa-arvoiselta vaikuttaneessa parisuhteessa solahdetaan yhtäkkiä paljon perinteisempiin rooleihin. 99% näkemiäni perheitä nainen on joutunut ottamaan enemmän vastuuta lapsesta kuin mies.