Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?

Se, kuinka äidiksi tultuaan ihminen taantuu.

Se, kuinka äidin kuulumisia kysyttäessä saan lapsen kuulumiset, ei kiinnosta, en kysynyt.

Se, kuinka lasta ei voi jättää isälleen (mikäli sellainen on) edes tunnin kahvittelun ajaksi, sillä eihän se isä osaa/saa OMAA lastaan hoitaa.

Se, että äiti ja tyttölapsi pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin, koska on söpöä, että äidillä on oma klooni.

Näin itse lapsellisena minua järkyttää useiden perheiden neuroottinen elämä. Kaikki on sellaista mielipuolista:  lounas 11.35 ja nukkumaan 20:43. Näistä ei voi joustaa sekuntiakaan. Ruokavalion sokeri on saat*nasta ja hampurilainen itse jättipaholainen. Haalarin on oltava joku gugguu tai mugguu, muuten on kaikki piloilla. Tytöistä yritetään 4-v alkaen tehdä Kiira Korpia ja pojista Teemu Selänteitä, suhataan jossain harkkareissa 10 krt viikossa ja lauantaiaamusta kukonlaulaessa lähdetään ajamaan 200km turnaukseen tai kilpailuun. Burn out vanhemmat jakavat keskenään lapsivapaata viivoittimella kuten lapset jäätelöpakettia. Ja kyllähän sitä lapsivapaata tarvitseekin, jos elämästä tekee tahallaan niin hankalaa.  

Vierailija kirjoitti:

Näin itse lapsellisena minua järkyttää useiden perheiden neuroottinen elämä. Kaikki on sellaista mielipuolista:  lounas 11.35 ja nukkumaan 20:43. Näistä ei voi joustaa sekuntiakaan. Ruokavalion sokeri on saat*nasta ja hampurilainen itse jättipaholainen. Haalarin on oltava joku gugguu tai mugguu, muuten on kaikki piloilla. Tytöistä yritetään 4-v alkaen tehdä Kiira Korpia ja pojista Teemu Selänteitä, suhataan jossain harkkareissa 10 krt viikossa ja lauantaiaamusta kukonlaulaessa lähdetään ajamaan 200km turnaukseen tai kilpailuun. Burn out vanhemmat jakavat keskenään lapsivapaata viivoittimella kuten lapset jäätelöpakettia. Ja kyllähän sitä lapsivapaata tarvitseekin, jos elämästä tekee tahallaan niin hankalaa.  

Mullakin on kyllä lapsi, mutta en tajua tuollaista pakonomaista elämän aikatauluttamista. Monet perheelliset oikein luettelee, mitä joutuvat tekemään illalla töiden jälkeen. Se näkyy tässäkin ketjussa, että moni lapseton kuvittelee perhe-elämän olevan pelkkää pyykkäämistä ja ruoan laittoa sekä paikasta toiseen juoksua. Itseäni alkaa aina hengästyttämään jo pelkkä sellaisen elämän tapahtumien kuuntelu. Ja tulee sellainen olo, että heillä ei ole oikeaa sisältöä elämässä, vaan pitää luoda sitä tyhjästä, että tuntee itsensä jotenkin tärkeäksi.

Mulla on pari kaveria, joiden lapsiperhe-elämä on kyllä ihan karmivaa katsottavaa. Jos olisin katsellut sitä touhua ennen oman lapsen tekoa, olisin harkinnut varmasti moneen kertaan ja myös kirjoitellut tällaiseen ketjuun. Niissä perheissä lapset pyörittää palettia ja aikuiset vikisee. Äiti elää lastensa kautta eikä kukaan muu muka osaa hoitaa lapsia niin hyvin kuin hän. Isä pakenee harrastuksiin. Sitten äiti valittaa, kun isä ei osallistu. En tiedä miksi niin moni nainen tekee lapsensa kusipään kanssa. Mutta en toisaalta ymmärrä miksi niin moni nainen myös lapsen saatuaan kuvittelee olevansa jokin puolijumala, jota ei pysty kukaan korvaamaan lapsen elämässä. En ihmettele, jos ukko lähtee vieraisiin, kun vaimo elää vain lapsia varten ja siinä perhepedissäkin nukutaan, kunnes lapset on täysi-ikäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lapseton muka tietäisi lapsiperheen 24/7 arjesta? Sivusta on helppo järkyttyneenä huudella tosten elämän kamaluuksista.

Myös lapseton voi elää lapsiperhearkea 24/7. Itsekin olen elänyt. Olen yksinhuoltajaisän vaimo. Sama pätee leskimiesten vaimoihin, joilla ei ole omia lapsia.

Toki, ja sitähän tässä kysyttiinkin. Mutta vanhemmuudesta ja äidinrakkaudesta et kyllä tiedä mitään.

Lapsen huuto, kirkuminen, itkeminen jne. Tutkimuksen mukaan ihmiset istuvat lentokoneessa mielummin pahalle haisevan aikuisen vieressä kuin itkevän lapsen. Valitsin samoin, koska kokemusta on . Lento New York- Helsinki parkuva vauva melkein koko lennon ajan.

Mene komeroon piiloon ja. tongit siellä sen vauvan ulos henkarilla.

Kyllä varmaan se vastuu. Itsekin olen aina ollut ihan vastuuntuntoinen ihminen, mutta se että pitäisi olla paras niille lapsille. Pelkään etten osaisi olla tarpeeksi "hyvä" tai sitten yrittäisin liikaa. Tämä asia ei nyt järkytä, mutta tuli heti mieleen. Ja myös se, että jos itse romahtaisi (masennus, sairaus,uupuminen jne.) niin miten lapset sen kokisevat.

Järkyttäviä asioita en tiedä. Ehkä sitten kun korvaan järkyttävän kamalalla niin varmaan ne tyypilliset, että olisi vaikeaa jaksaa kuunnella huutamista ja se että elämä menisi aina lasten ehdoilla ja oma aika olisi kortilla. Nyt minulla on koira ja tuntuu, että sekin on jo aika sitova ja elämä menee aikalailla sen rytmissä. Hoitajaa on myös vaikea saada. Tietysti lapset ovat sitten vielä tuplasti sitovampia ja vastuu on eri mitoissa. Sen takia en koe, että voisin mitenkään nyt olla vanhempi. Ehkä en koskaan. Hattua pitää teille nostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Näin itse lapsellisena minua järkyttää useiden perheiden neuroottinen elämä. Kaikki on sellaista mielipuolista:  lounas 11.35 ja nukkumaan 20:43. Näistä ei voi joustaa sekuntiakaan. Ruokavalion sokeri on saat*nasta ja hampurilainen itse jättipaholainen. Haalarin on oltava joku gugguu tai mugguu, muuten on kaikki piloilla. Tytöistä yritetään 4-v alkaen tehdä Kiira Korpia ja pojista Teemu Selänteitä, suhataan jossain harkkareissa 10 krt viikossa ja lauantaiaamusta kukonlaulaessa lähdetään ajamaan 200km turnaukseen tai kilpailuun. Burn out vanhemmat jakavat keskenään lapsivapaata viivoittimella kuten lapset jäätelöpakettia. Ja kyllähän sitä lapsivapaata tarvitseekin, jos elämästä tekee tahallaan niin hankalaa.  

Illan paras!!

Sit voivotellaan kun on ruuhkavuodet.

Lasten synttärit on suurellisempi produktio kuin Oscargaala.

Pitää olla teema, koristella koti lattiasta kattoon, palkata klovni ja rakentaa temppurata, tarjoiluja hiotaan puoli vuotta, vaikka lapset haluavat vain jätskiä, karkkeja ja keksejä, ja tietysti varata vieraille hienot lahjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat kaatopaikat löytyy kyllä sinkkutalouksista 😂

Olen nähnyt vain yhden. Hän oli syvästi masentunut.

Sen sijaan lapsiperheissä saa katsoa tarkasti jalkoihinsa mihin astuu, lattialla voi olla mitä vaan. Keittiö on hyrskyn myrskyn, vessassa haisee.

Ilmeisesti et ole käynyt opiskelija-asunnoissa 😁

Tottakai olen käynyt, en kylläkään nyt viime aikoina, kun ensimmäiset vapaan kasvatuksen hedelmät ovat ehtineet opiskeluikään. Voin kuvitella kyllä sotkun.

Olen itsekin ollut opiskelija ja luonnollisesti elänyt vaiheen jossa kaikki kaverit oli opiskelijoita. Olimme iloisia omasta pikku kodista, nekin joilla se oli vain huone solussa. Siistiä oli, ei ollut liikaa roinaa.

Ilmeisesti sun tuttavapiirissä on harvinaisen paljon sottapyttyjä.

Jo 70-luvulla oli ns. vapaata kasvatusta ja ne helmet ovat olleet jo pitkään työelämässä 🙄

Ehkä on kiva elää kuplassa ja kauhistella elämää

Huoli, jatkuva huoli lapsista järkyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin itse lapsellisena minua järkyttää useiden perheiden neuroottinen elämä. Kaikki on sellaista mielipuolista:  lounas 11.35 ja nukkumaan 20:43. Näistä ei voi joustaa sekuntiakaan. Ruokavalion sokeri on saat*nasta ja hampurilainen itse jättipaholainen. Haalarin on oltava joku gugguu tai mugguu, muuten on kaikki piloilla. Tytöistä yritetään 4-v alkaen tehdä Kiira Korpia ja pojista Teemu Selänteitä, suhataan jossain harkkareissa 10 krt viikossa ja lauantaiaamusta kukonlaulaessa lähdetään ajamaan 200km turnaukseen tai kilpailuun. Burn out vanhemmat jakavat keskenään lapsivapaata viivoittimella kuten lapset jäätelöpakettia. Ja kyllähän sitä lapsivapaata tarvitseekin, jos elämästä tekee tahallaan niin hankalaa.  

Illan paras!!

Sit voivotellaan kun on ruuhkavuodet.

Lasten synttärit on suurellisempi produktio kuin Oscargaala.

Pitää olla teema, koristella koti lattiasta kattoon, palkata klovni ja rakentaa temppurata, tarjoiluja hiotaan puoli vuotta, vaikka lapset haluavat vain jätskiä, karkkeja ja keksejä, ja tietysti varata vieraille hienot lahjat.

Joko sinä tai lähipiirisi olette neurootisia touhuajia, ruuhkavuodet ovat sitten jotain ihan muuta.

Meteli (mahdollisesti sekä vanhemmat että lapset), jatkuva siivoaminen, jatkuva ruoanlaitto, jatkuva yleinen säätäminen. Heiluvat hampaat ym. ällötykset, jotka olivat jo lapsena itselle kamalia. Periaatteessa lapsissa itsessään ei ole mitään kammottavaa.

Se kuinka paljon jotkut antavat valtaa lapselleen. Esim. kaupassa lapset päättävät mitä ostetaan 😳

Vierailija kirjoitti:

Se kuinka paljon jotkut antavat valtaa lapselleen. Esim. kaupassa lapset päättävät mitä ostetaan 😳

Lisäyksenä vielä, että ei toki kaikille arkea, mutta tähänkin olen törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättelen lapsellisten olevan elämäänsä tyytymättömiä, koska he valittavat jatkuvasti, vertailevat omaa elämäntilannettaan lapsettomien elämään ja ilmaisevat sanallisesti kateuttaan.

Lapsettomat eivät valita.

He ovat tyytyväisiä nyt, mutta monia pelottaa yksinäinen vanhuus.

Lapselliset taas ovat tyytymättömiä nyt, mutta heidän toiveissaan siintää aika 20 vuoden päästä, jolloin voi taas elää itse sekä usko siitä, ettei päädy yksinään mätänemään hoitokotiin.

Kumpi parempi, se on jokaisen oma asia.

Kyllä, lapsettomat ovat tyytyväisiä ja sen näkee kaikissa kommenteissa. Vanhuudesta ei tarvitse huolehtia, koska heillä on ystävyyssuhteita eivätkä lapsetkaan tulisi välttämättä katsomaan vanhainkotiin. Perheelliset taas pelkästään menettävät, koska he ovat tyytymättömiä koko elämänsä ja sen lisäksi joutuvat todennäköisesti olemaan yksin vanhuudessaan.

Jostain syystä nämä sadat lapsettomat vauvapalstailijat eivät vaikuta tyytyväisiltä 😁

Vierailija kirjoitti:

Meteli (mahdollisesti sekä vanhemmat että lapset), jatkuva siivoaminen, jatkuva ruoanlaitto, jatkuva yleinen säätäminen. Heiluvat hampaat ym. ällötykset, jotka olivat jo lapsena itselle kamalia. Periaatteessa lapsissa itsessään ei ole mitään kammottavaa.

Ai niin, lisään vielä yhden: järkyttävää on se, missä määrin lapsista pitää pistää Facebookiin ym. matskua. Haloo! Sen lisäksi, että se ei ole hyvä asia, niin herää kysymys, minne se oma identiteetti oikein häviää vanhemmuuden myötä.

Lapsissa on niin suuri vastuu, etten ikinä haluaisi omaa lasta. Pelottaisi koko ajan, että olen huono äiti tai en voi tarjota hänelle hyvää lapsuutta jne. Ylipäätään epäonnistuminen äitinä pelottaisi eniten. Ja se, jos lapsille sattuisi jotain.

Vierailija kirjoitti:

Eniten hirvittää se että vanhemmat katoavat jonnekin kummaan kuplaan ja muuttuvat ihan oudoiksi, eivätkä sieltä ihan hevillä palaa takaisin omaksi itsekseen. Entiset kiinnostuksenkohteet häviävät ja elämä ja jutut pyörivät ainoastaan sen vanhemmuuden ympärillä. Tiedän, kaikille ei käy näin, mutta yllättävän monelle. Ja jos olisi pitänyt veikata kavereista etukäteen, että kuka sekoaa pahiten, en olisi ikinä arvannut.

Tämä voisi olla mun kirjoittama.

Allekirjoitan joka sanan.

Yksikin nainen puhui avoimen halveksivasti lastenhoitajista ja lastentarhanopettabista.

Kas kummaa, tuli äidiksi.

Nyt samat ammatit edustavat yhteiskunnan ylintä kärkeä, palkat pitäisi kuulemma tuplata!

Ja yrität puhua ihan mistä vain, aihe kääntyy puolessa minuutissa lapsiin.

Sitä ei vain jaksa kuunnella.

Ai niin. Jos oma aikuinen läheinen sairastuu vakavasti tai kuolee, se on äiti-ihmisen mielestä "ikävää". Mutta jos joku saa keskenmenon tai äiti-ihmisen lapsi sairastuu, se on maailman järkyttävin tragedia, jota kaikkien tuttavien kuuluu kerääntyä kunnioittamaan vähintään puoleksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen lienee järjettömintä ja itsekkäintä mitä ihminen voi tehdä. En käsitä, miten jaksaa kantaa hautaan asti sitä huolta, mitä niistä seuraa. Raskausaikana pelätään vammoja ja väärää sukupuolta, seuraavaksi seuraavat sitten lapsen kuoleman pelko, sieppaamisen pelko, kiusaamisen pelko, syrjäytymisen ja köyhyyden pelko, ammatinvalinnan aiheuttama pelko, pelko vääränlaisesta puolisosta, ilman lapsenlapsia jäämisen pelko, ja pelko ylipäätään siitä, ettei se oma lapsi olekaan täydellinen kopio itsestä...

Miten kukaan voi selvitä järjissään tuollaisesta?!

Onko oma isukki ja äippäliini jo haastateltu aiheesta? Entä olitko väärää sukupuolta?

Vastaus aloitukseen: Kova kimeä kiljunta, joka kuuluu 24h aikana aina yhtäkkiä, lisäksi lapsia tehdään monta. Ollaan lastenhoidossa kiinni 24h +normaalit reissut päälle. Lisäksi vaipat ja tuoksut.