Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?
22.07.2017 |
Vanhemmilta kysyttiin tätä jo, joten kysytään lapsettomiltakin.
Minua eniten on järkyttänyt, miten sotkuista ja äänekästä on ihan kahden lapsen normaalitaloudessakin, ja miten kaksi introverttivanhempaa voivat olla aivan helisemässä vilkkaan ja tarvitsevan pikkulapsen kanssa.
Myös päivähoitomaksujen suuruus yllätti.
Kommentit (471)
Se, että niin häkellyttävän moni alkaa pitää kumppania pelkkänä isinä tai äitinä. Kaikkein järkyttävintä on, kun kumppania aletaan kutsua isiksi tai äidiksi: "Isi! Käytkö kaupassa?" Kyllä kaikki romantiikka ja seksi on loppu, jos tällaista nimitystä käyttää omasta kumppanistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä lapseton muka tietäisi lapsiperheen 24/7 arjesta? Sivusta on helppo järkyttyneenä huudella tosten elämän kamaluuksista.
Myös lapseton voi elää lapsiperhearkea 24/7. Itsekin olen elänyt. Olen yksinhuoltajaisän vaimo. Sama pätee leskimiesten vaimoihin, joilla ei ole omia lapsia.
Toki, ja sitähän tässä kysyttiinkin. Mutta vanhemmuudesta ja äidinrakkaudesta et kyllä tiedä mitään.
Onpahan kommentti. Olen itse äiti.
Se, että oikeasti pitäisi olla niin kiinnostunut, välittää ja uhrautua. Äärimmäisen vieras ajatuskin, viihdyn tuntikausia joka päivä omissa oloissani ja olisi aivan hirvittävää joutua senkin ajan olemaan kiinnostunut jostain.
En nyt sanoisi että mikään järkyttää. Mikään ei vain kiinnosta.
Ja se yhteiskuntaan sitouotuminen neuvoloiden, hoitopaikkojen ja koulujen kautta jotenkin ahdistaa. Ja se että joutuisi osaksi jotain vauvahömpötystä. Joku babyshower olisi ihan järkytys.
Kaikki se meteli, sotku ja härdelli.
Enkä vain välitä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se hämmentää, miten perheen perustaminen on monelle niin itsestäänselvää, kun minulle mikään ei ole :D
Mua mietityttäisi mm. seuraavat asiat:
- Olisinko tarpeeksi hyvä äiti? Voisinko tarjota hyvän ja turvallisen lapsuuden? Pystyisinkö kasvattamaan lapsestani tasapainoisen ja onnellisen ihmisen?
- Parisuhde. Vaikka tilanne on nyt hyvä, kestääkö se? Kykenisinkö yksinhuoltajuuteen?
- Onko taloudellinen tilanteeni tarpeeksi hyvä?
- Sosioekonomisen aseman periytyminen.
- Maapallon tila. Tarvitaanko tänne lisää ihmisiä? Haluanko tälläiseen maailmaan lisää ihmisiä?
Miettiikö muut tälläisiä?
Turha miettiä. Tuossa ei ollut oikeastaan mitään mihin voisit itse etukäteen vaikuttaa. Toki kaikista asioista saadaan monimutkaisia ongelmia jos niin haluaa.
Haukutaan me Velat ja mielipiteenmuokkauskoneisto nyt vähän taas lapsiperheitä jotka todellisuudessa teidän kuplan ulkopuolella ovat onnellisia.
Sit lisää näitä vastaavia aloituksia 10/pv.Pääasia ettei kukaan halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, miten vähän isät edelleen osallistuvat! Tuntuu, että kahden vanhemman perheissäkin äiti ottaa niin paljon enemmän vastuuta lapsista ja kodista. Ei varmaan kaikilla ole näin, mutta yllätyin siitä, miten monella on. Luulin, että tasa-arvo olisi pidemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Unenpuute. Se ettei saa nukkua tekee äkkiä hulluksi. Ja se ettei osaa enää nukkua vaikka saisi.
Ja se lapsiarki, eli se kellotettu arki kun viet lapsen hoitoon, käyt töissä, haet hoidosta, kauppaan, ruokaa, kotitöitä, välissä harrastuksia jos jaksaa, iltapuuhat, pesut, nukuttamiset..huoh. Palaa loppuun pelkästä ajatuksesta. Lapsettomana on töiden jälkeen täysin vapaa lepäämään tai tekemään mitä jaksaa/huvittaa. Ruokaa ei ole pakko laittaa jos ei jaksa, ja voi tehdä sen sitten kun jaksaa.
Ja yksi isoin asia mikä mua lapsissa ahdistaa on se, että lapset sitoo ihmisen "kiinni yhteiskuntaan ja systeemiin". (Hankala selittää.) Mutta kun tulet raskaaksi, alkaa tarkkailu neuvolassa, sitten synnytyssairaalassa, taas neuvolassa, päiväkodissa, koulussa jne.jne.
Raskaaksi tuloon asti nainen on yksilö, mutta sen jälkeen jopa synnytystapa halutaan päättää hänen puolestaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus katoaa ja se on ahdistavaa. Ja kun yleinen oletus on edelleen että kroppansa pitää pystyä uhraamaan vauvan vuoksi. Ymmärrän kyllä sen ettei muutama raskausarpi elämää pilaa ja lapsi on arvokkaampi, mutta en olisi valmis kärsimään lopun ikääni pahoista laskeumista tai repeämisen aiheuttamista haitoista.
Lapsettomana olet täysin vapaa tästä kaikesta, kunhan työssä käyt ja itsesi elätät.
Eli mulla ja puolisolla se suurin syy on varmasti jonkinlainen vapaudenkaipuu, tarve olla itsenäinen ja riippumaton. Töissä on periaatteessa pakko käydä mutta lomilla ja töiden jälkeen saa tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä.
Ja nukkuminen on toinen. Kroonisesta ja vaikeasta unettomuudesta kerran kärsittyään ei halua "tarkoituksella" pilata yöuniaan. Ja tiedän että kaikki lapset eivät valvota, mutta ei se unen määrä silti lapsen myötä ainakaan lisäänny.
Kirjoituksesi oli kuin suoraan minun kynästäni! Juuri näiden asioiden vuoksi en halua lapsia. Lisäksi pidän urheilusta. Ajatella että jotkut joutuu luopumaan omasta rakkaasta urheiluharrastuksestaan (nainen siis) koska synnytyksessä lapsi repi kaiken tuolla alhaalla ja pissat/kakata tulee itsellä housuun! Juu, on niitä korjausleikkauksia, mutta nekään eivät aina onnistu. Tutun tuttulla kävi näin. Ei varmaan monella käy, mutta huono onni niillä joille käy. Käytä siinä nyt sitten aikuisten vaippoja seuravat 40v!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ymmärtänyt joitakin täällä esitettyjä pointteja.
- Aamuheräämiset... Joutuuhan sitä työssäkäyvänä lapsettomanakin heräämään aikaisin, usein jopa tunteja aikaisemmin kuin kotona olevat äidit. Jos ei ole yh voi viikonloppuisinkin nukkua vuorotellen pitempään. Ennen lasta heräsin töihin klo 5:30-6:00 nyt lapsi herättää vasta 8:00-9:00.
- Aamukiire... Lapsettomana aamut oli kiireisiä ja piti nopeasti lähteä töihin säässä kuin säässä, olispa ulkona sitten vielä pimeää, kylmää tai kosteaa. Nyt aamut on kiirettömiä ja kaikki tehdään omaan tahtiin.
- Rutiinit... Eikö lapsettomilla ole mitään tylsiä rutiineja jokapäiväisessä elämässään? Aamuheräämiset, työmatkat, töissä aina samat jutut, kotimatkat, ruokakaupassa käyminen, kodinhoito jne.
- Kuka sanoi että lapsellisen on pakko kokata, pyykkätä, siivota, pestä astioita joka päivä, vaikkei jaksaisi? Yhtä hyvin mekin voidaan luistaa välillä. Onhan olemassa pikapuuroa ja velliä, purkkiruokaa vauvoille, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, raejuustoa. Lasten vaatteet pyykätään siinä missä aikuistenkin.
- Oma aika... edelleenkin jos ei ole yh oman ajan voi järjestää, jos vuorottelee kumppanin kanssa tai sitten palkkaa lastenhoitajan tai pyytää isovanhemmilta apua.
- Vapaus... Jos on töissä niin merkittävä osa päivästä ei ole vapaasti käytettävissä. Talviaikaan se usein tarkoittaa sitä, että lähtee töihin silloin kun on vielä pimeää ja palaa kun on jo pimeää. Kesäaikaan kun on hyvät kelit joutuu taas istumaan jossain sisätiloissa. Kotiäidillä on omanlaista vapautta. Voi lähteä keskellä viikkoa keskipäivällä metsään kävelylle, uimaan, piknikille, kirjastoon, risteilylle jne. Monet paikat on viikonloppuisin ja juhlapyhinä kalliimpia ja vielä ruuhkaisiakin.
- Ruuhka-aikana liikkuminen... kotiäitinä voi välttää ruokakauppojen kassajonot, voi istua kahviloissa lempipöydissä, voi vallata koko porealtaan uimahallissa, eikä istua siinä 7:nä jonkun juopon vieressä, voi lähteä halvalle risteilylle.
Minä koen olevani tällä hetkellä vapaampi kuin olin ennen ja vapaampi kuin moni ikäiseni lapseton. Nukun riittävästi (lapsi nukkuu 20:00-8:00) syön aamupalaa rauhassa, käyn ulkona kun huvittaa, minulla on myös sitä omaa aikaa kun mies auttaa, jolloin voin lukea kirjaa tai käydä ulkoilemassa, ollaan käyty jo pari kertaa 2-3 vk ulkomaanmatkoilla alle 1- vuotiaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meteli, jatkuva kohellus ja kurin puute.
Nämä siis asioita jotka häiritsee kun olen tekemisissä tapaamieni lapsiperheiden kanssa ja en ymmärrä miten vanhemmat kestävät näitä, mutta kai ne tottuvat siihen?
Varsinkin jatkuva huutaminen, kiljuminen ja älämöliseminen. Lapset eivät ole koskaan hiljaa ja heitä ei vaadita olemaan rauhallisesti tai muita häiritsemättä.
Yksi lapsi ei varmasti ole vielä kovin äänekäs, mutta kaksi pientä tai kolme kiljumassa ja juoksemassa 24/7. Jos olisin 4 lapsen äiti, niin varmasti vetelisin jo juustohöylällä ranteita auki, mun hermosto ei vain kykenisi käsittelemään sitä jatkuvaa huutoa, juoksemista, jatkuvaa kieltämistä ja paimentamista ja ohjaamista ja perässä menemistä ja huomion antamista ja jatkuvaa kokkaamista ja pesemistä ja....
Jos joskus lapsen haluan, niin maksimissaan yksi ja teen meille kotiin "kirjastohuoneen", jossa pitää olla aina hiljaa eikä siellä saa juosta tai säntäillä, siellä saa vain kuiskia. Se olkoon minulle hermolepohuone, jos ääni yltyy liikaa.
Mä olen miettinyt että mun kotiin tulisi äänieristetty makkari/vierashuone johon pääsisi älämölöä karkuun niin halutessaan. Tämä siis jos mulle koskaan lapsia tulis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ymmärtänyt joitakin täällä esitettyjä pointteja.
- Aamuheräämiset... Joutuuhan sitä työssäkäyvänä lapsettomanakin heräämään aikaisin, usein jopa tunteja aikaisemmin kuin kotona olevat äidit. Jos ei ole yh voi viikonloppuisinkin nukkua vuorotellen pitempään. Ennen lasta heräsin töihin klo 5:30-6:00 nyt lapsi herättää vasta 8:00-9:00.
- Aamukiire... Lapsettomana aamut oli kiireisiä ja piti nopeasti lähteä töihin säässä kuin säässä, olispa ulkona sitten vielä pimeää, kylmää tai kosteaa. Nyt aamut on kiirettömiä ja kaikki tehdään omaan tahtiin.
- Rutiinit... Eikö lapsettomilla ole mitään tylsiä rutiineja jokapäiväisessä elämässään? Aamuheräämiset, työmatkat, töissä aina samat jutut, kotimatkat, ruokakaupassa käyminen, kodinhoito jne.
- Kuka sanoi että lapsellisen on pakko kokata, pyykkätä, siivota, pestä astioita joka päivä, vaikkei jaksaisi? Yhtä hyvin mekin voidaan luistaa välillä. Onhan olemassa pikapuuroa ja velliä, purkkiruokaa vauvoille, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, raejuustoa. Lasten vaatteet pyykätään siinä missä aikuistenkin.
- Oma aika... edelleenkin jos ei ole yh oman ajan voi järjestää, jos vuorottelee kumppanin kanssa tai sitten palkkaa lastenhoitajan tai pyytää isovanhemmilta apua.
- Vapaus... Jos on töissä niin merkittävä osa päivästä ei ole vapaasti käytettävissä. Talviaikaan se usein tarkoittaa sitä, että lähtee töihin silloin kun on vielä pimeää ja palaa kun on jo pimeää. Kesäaikaan kun on hyvät kelit joutuu taas istumaan jossain sisätiloissa. Kotiäidillä on omanlaista vapautta. Voi lähteä keskellä viikkoa keskipäivällä metsään kävelylle, uimaan, piknikille, kirjastoon, risteilylle jne. Monet paikat on viikonloppuisin ja juhlapyhinä kalliimpia ja vielä ruuhkaisiakin.
- Ruuhka-aikana liikkuminen... kotiäitinä voi välttää ruokakauppojen kassajonot, voi istua kahviloissa lempipöydissä, voi vallata koko porealtaan uimahallissa, eikä istua siinä 7:nä jonkun juopon vieressä, voi lähteä halvalle risteilylle.Minä koen olevani tällä hetkellä vapaampi kuin olin ennen ja vapaampi kuin moni ikäiseni lapseton. Nukun riittävästi (lapsi nukkuu 20:00-8:00) syön aamupalaa rauhassa, käyn ulkona kun huvittaa, minulla on myös sitä omaa aikaa kun mies auttaa, jolloin voin lukea kirjaa tai käydä ulkoilemassa, ollaan käyty jo pari kertaa 2-3 vk ulkomaanmatkoilla alle 1- vuotiaan kanssa.
Sulla on ilmeisesti vasta yksi alle 1-vuotias. Katsotaan kuinka hyvin homma sujuu jos meinaat vielä toisen tehdä siihen, puhumattakaan sitten kun palaat työelämään. Yksi ystäväni valvoi viisi vuotta erityislastensa kanssa, on jälkeenpäin miettinyt että miten selvisi järjissään. Toisella on kaksi pientä lasta ja haaveilee hetkestä, jolloin saa vain hiljaisuudessa lukea kirjaa jne. Arki pienten lasten kanssa on myös ihan erilaista kuin kiireinen aamu yksin, jos tarvii vaan duuniin lähteä.
Mulla ei juurikaan ole rutiineja eikä aikaisia aamuherätyksiä, olen työni järjestänyt niin että olen aika vapaa tekemään mitä haluan ja milloin haluan, se on mulle niin tärkeää. En tykkää olla riippuvainen mistään, en tykkää että minusta ollaan riippuvaisia. Lapsiperhearjessa ei mikään järkytä, mutta ei siinä mikään kiehdokaan.
Ei nyt varsinaisesti järkytä, mutta lähinnä huvittaa ja joskus jopa vituttaa naurettavat asennevammat ja itsekkyys:
- Ollaan mukamasten niiiiin luonnonsuojelijoita ja luontoihmisiä. Käydään hiihtämässä, kalassa tai vaeltamassa. Tiedostetaan että maapallo on liikakansoitettu ja hukkuu paskaan. Silti omassa huushollissa saattaa olla lapsia 10 ja maha pystyssä.
- Ollaan kaikkea vailla siksi että ollaan niiiin Lapsiperhettä. Pitää olla omat parkkipaikat ja tukiaiset napsahtaa tilille just nyt eikä huomenna. Kaikkien pitäisi olla valmiina auttamaan missä tahansa hädässä ja järjestetään keräyksiä "Köyhän lapsiperheen lomamatkaan".
- Ollaan niiiin olevinaan jotain yhteiskunnalle tärkeää ja tulevaisuuden toivoa. Samaan aikaan vedetään erilaisia tukiaisia, avustuksia ja lahjoituksia niin paljon kuin vain irti saadaan. Pitäähän Tarmo-Tuulikilla olla eskariin viimeisen muodin mukaiset ryysyt ja äidillä kans. Iskän moottorikelkkakin on jo 2 vuotta vanha joten LAPSIPERHE TARVII RAHAA. AUTTAKAA!!!
- Kun ollaan itse järjestetty ympärille hälinää, kirkua, itkua, sotkua, oksennusta, paskavaippaa ja rahankulua kehdataan valittaa siitä. Ihmetellään miksi joku toinen ei voi sietää sitä Leevi-Annikin itkua ravintolassa tai kun autonovilla paiskotaan naapuriautoon lommot. Heti vedetään lapsivihaajakorttia kun huomauttaa häiriöstä.
Minulle lapsettumuus on tietoinen valinta vaikka pidän kyllä lapsista. Lasten vanhemmat on lähinnä sitä porukkaa joista en pidä enkä halua siihen porukkaan edes kuulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun veljeni ja hänen vaimonsa ovat vanhemmillani kylässä taaperonsa ja 3-vuotiaan kanssa, he heittävät pyyhkeen kehään ja olettavat että isovanhemmat sekä minä tätinä pidämme huolen siitä, että taapero ei tipu rappusilta ja isompi lapsi ei kiusaa koiraa. Ihan oikeasti meinaa mennä hermo varsinkin veljeen, joka heittäytyy täysin välinpitämättömäksi ja makaa sohvalla koko vierailun ajan tuijottaen puhelimeensa. Veli on aina ollut vätys, mutta tämä korostuu heti, jos ovat jossain vierailulla.
Ovat olleet myös minun luonani kahvilla monta kertaa, ja kun esikoinen oli ainoa lapsi, vierailut olivat siedättävämpiä koska valvottavia oli vain 1 henkilö. Nyt kun kuopus syntyi ja opetteli kävelemään, vanhemmat eivät valvo tätä juuri ollenkaan! Ohhoh nyt se Pirkko repi verhon alas. Oho nyt Pirkko koskee taas vaaleisiin verhoihin soseruoan sotkemilla sormillaan. Oho nyt esikoinen Martta pyyhki nenänsä sohvatyynyyn. Nyt Pirkko laittaa hellan levyn päälle, täti komentaa että EI SAA. Vanhemmat eivät tee mitään. Minä tätinä juoksen Pirkon perässä (onneksi kämppäni on pieni), ennen kuin onnistuu kaatamaan kalliin television/perintövaasin.. Nykyään osaan varautua ennakkoon, ja laitan kaikki helposti rikki menevät esineet jonnekkin korkealle alustalle. Verhotkin varmaan pitää ens kerralla nostaa ylös.
Ihan kaikki.
Vapauden menetys.
Juurikin se yhteiskunnan valvonnan alle joutuminen.
Lapsettoman ei tarvi muuta kuin käydä työssä ja maksaa verot.
Kun saat lapsen, pakotetaan sinut käymään neuvolassa, et saa valita itse synnytystapaa, kroppa muuttuu ja pahimmassa tapauksessa seksielämä on iäksi mennyttä.
Sitten koulut, vanhempainillat sun muut.
Aamuheräämiset.
Itse teen yötyötä siksi että olen iltaihminen.
Vapauden menetys. Se lapsi on siinä oikeasti sitten koko ajan.
Et voi lähteä halutessasi reppureissaamaan Aasiaan puoleksi vuodeksi.
Sotku. Sellainen yleinen muhju ja saasta on tullut vastaan jokaisessa lapsiperheessä jossa olen vieraillut.
Tullaan lääppimään tahmaisilla käsillä joilla on kaivettu peppua ja nenää.
Vatsatauti-epidemiat.
Tuntuu että lapsiperheissä ollaan vatsataudissa vähintään pari kertaa vuodessa.
Helvetillinen tylsyys. En jaksa lasten leikkejä, enkä sitä älämölöä. Haluan juoda kahvini rauhassa ilman että Pirkko-Irmeli 3vee tulee työntämään lelua mun naamaan ja hokemaan että kato kato.
No, siinä oli osa. Olisi vielä lisääkin mutta en nyt jaksa kirjoittaa kilometriviestiä.
Meteli eniten. Aina on joku kälättämässä, telkkari huutaa, kännykät huutavat, musiikki pauhaa, leluista lähtee älämölöä... en ole muutaman tuttavan kanssa puhunut vuosiin yhtään puhelua, jota ei keskeytä jokin lapsen "tärkeä" asia tai sitten keskustelukumppanin helvetillinen huuto, että "Anni-Pertikki ALAS SIELTÄ KIRJAHYLLYSTÄ!"
Jatkuvat sairastelut, varsinkin jos on monta lasta. Tauti käy kerran kaikki läpi ja sitten onkin jo seuraava tauti odottamassa. Yhdellä työkaverilla on pääsääntöisesti kahden viikon välein joku mukula kipeänä ja sitä myöten hän on saikulla.
Vapaa-ajan puute: Vanhemmat ovat nykyään täysin lapsiensa orjina. Me nykyiset kolmekymppiset kasvettiin "siinä sivussa", piti mennä jo ekaluokalla yksin kouluun ja vähän isompana omatoimisesti harrastukseen... Nyt kavereiden aika menee kakaroiden kiikuttamiseen sinne, tänne ja tuonne. Lopun aikaa ollaankin sitten joko hellan ääressä, pyykillä, vanhempainilloissa tai muussa lapseen liittyvässä. Mitään ei voi suunnitella tai sopia ja todennäköisesti kaikki sovittu peruuntuu, koska Joni-Marjaana täytyy viedä yllättäen johonkin tai sitten Toini-Annikki on kipeänä.
Olen itse heikkoina hetkinäni halunnut lapsia, mutta visiitti lapsiperheeseen AINA muistuttaa, että sitä oikeasti ollaan vuosikausien täysorjuudessa, etenkin, kun yhteiskunta on kehittymässä koko ajan lapsikeskeisemmäksi ja pikku pilttien tieltä täytyy kaikki tasoittaa.
Kauhulla odotan sitä, kun nämä nykylapset ovat aikuisia, kuinkahan päästään vialla mahtavat olla...
Vierailija kirjoitti:
Se, miten vähän isät edelleen osallistuvat! Tuntuu, että kahden vanhemman perheissäkin äiti ottaa niin paljon enemmän vastuuta lapsista ja kodista. Ei varmaan kaikilla ole näin, mutta yllätyin siitä, miten monella on. Luulin, että tasa-arvo olisi pidemmällä.
Ja siitäkin huolimatta miehiä arvostetaan enemmän perheissä ja suvuissa. Mies on perheen pää vähemmällä työllä. Odottelen samaa etuoikeutta naisille miesten reviirillä. Sitä tosin ei ole tulossa koska miehet eivät vain ole yhtä jaloja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikki.
Vapauden menetys.
Juurikin se yhteiskunnan valvonnan alle joutuminen.
Lapsettoman ei tarvi muuta kuin käydä työssä ja maksaa verot.
Kun saat lapsen, pakotetaan sinut käymään neuvolassa, et saa valita itse synnytystapaa, kroppa muuttuu ja pahimmassa tapauksessa seksielämä on iäksi mennyttä.
Sitten koulut, vanhempainillat sun muut.Aamuheräämiset.
Itse teen yötyötä siksi että olen iltaihminen.Vapauden menetys. Se lapsi on siinä oikeasti sitten koko ajan.
Et voi lähteä halutessasi reppureissaamaan Aasiaan puoleksi vuodeksi.Sotku. Sellainen yleinen muhju ja saasta on tullut vastaan jokaisessa lapsiperheessä jossa olen vieraillut.
Tullaan lääppimään tahmaisilla käsillä joilla on kaivettu peppua ja nenää.Vatsatauti-epidemiat.
Tuntuu että lapsiperheissä ollaan vatsataudissa vähintään pari kertaa vuodessa.Helvetillinen tylsyys. En jaksa lasten leikkejä, enkä sitä älämölöä. Haluan juoda kahvini rauhassa ilman että Pirkko-Irmeli 3vee tulee työntämään lelua mun naamaan ja hokemaan että kato kato.
No, siinä oli osa. Olisi vielä lisääkin mutta en nyt jaksa kirjoittaa kilometriviestiä.
Ihan kuin olisin itse tämän kirjoittanut, eli: allekirjoitan. 360/360
Kiire,sotku ja meteli.
Ei kaikilla nyt niin hektistä menoa ole mutta jos lapset on hankittu nopeaan tahtiin niin menee usein katastrofaaliseksi ja jaksaminen minimissä.
Tsemppiä vanhemmille!
Se hämmentää, miten perheen perustaminen on monelle niin itsestäänselvää, kun minulle mikään ei ole :D
Mua mietityttäisi mm. seuraavat asiat:
- Olisinko tarpeeksi hyvä äiti? Voisinko tarjota hyvän ja turvallisen lapsuuden? Pystyisinkö kasvattamaan lapsestani tasapainoisen ja onnellisen ihmisen?
- Parisuhde. Vaikka tilanne on nyt hyvä, kestääkö se? Kykenisinkö yksinhuoltajuuteen?
- Onko taloudellinen tilanteeni tarpeeksi hyvä?
- Sosioekonomisen aseman periytyminen.
- Maapallon tila. Tarvitaanko tänne lisää ihmisiä? Haluanko tälläiseen maailmaan lisää ihmisiä?
Miettiikö muut tälläisiä?