Poika tuli armeijasta ja mies sai raivarin.
Minä en kuulemma osaa kasvattaa lapsia ja olen liian kiltti äiti, poika taas on selkärangaton, josta ei koskaan tule kunnon miestä?! Tällaisia asioita laukoo faktoina ja huutaen, vaikka eivät pidä paikkaansa. Haukkui niin pahasti ja rumasti omaa lastansa sekä vaimoansa, että aloin tosissaan miettiä olenko elänyt 20v täyden typeryksen kanssa. Perheemme on kriisissä ja jakautuu kohta kahteen leiriin, lapset ja minä vs. mies.
Kommentit (233)
Miten pojan intin päättyminen voi noin vaikuttaa?
Mulle ei riitä sympatia intin lopettaneille "miehille". Se on vaan 6kk ihmisen elämästä,6kk!!!!!
Siis poika keskeytti vai? Mikä oli syy?
Vierailija kirjoitti:
Miten pojan intin päättyminen voi noin vaikuttaa?
Tätä minäkin mietin. Että jättikö kesken?
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei riitä sympatia intin lopettaneille "miehille". Se on vaan 6kk ihmisen elämästä,6kk!!!!!
Entäpä jos joutuu siellä systemaattosen kiusaamisen uhriksi? Joskus huono onni voi käydä.
Vain typerykset menevät armeijaan. Fiksut hankkiutuu sieltä pois tai eivät mee ollenkaan.
Kyllä, mutta menee kokeilemaan uudelleen seuraavassa erässä. Minulle asia on ok, sillä taustalla on ihan syitä. Mies ei silti suostu hyväksymään asiaa, joka harmittaa.
Ap
Kyllä mun poika pääsi reserviin vänrikkinä 15.6.2017 RUK kurssilta 249 ja isänsä ja minä oltiin todella ylpeitä.
Kylläpäs useilla mammoilla on inttikonservatiivisia miehiä.
Mies huutaa omalle lapselleen noin mitättömästä syystä?
Toivottavasti mies saa apua psyykkisiin ongelmiinsa.
Meillä mä olisin raivostunut moisesta lusmuilusta. Mies ei varmaan olis sanonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei riitä sympatia intin lopettaneille "miehille". Se on vaan 6kk ihmisen elämästä,6kk!!!!!
Niin sinäkin olet siis käynyt sen? Ai et vai? ...
Olet ihana äiti, kun ymmärrät ja tuet lastasi! <3 Miehelllä itsellään on selkeästi ongelmia ja odotuksia omaa poikaansa kohtaan. Pyydän, pidä poikasi puolta! Hän ei ole ansainnut tuollaisia sanoja. Miehesi tulisi pyytää anteeksi ja kuunnella ja kannustaa asiassa. Ei varmasti ole pojallekaan helppo asia.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei riitä sympatia intin lopettaneille "miehille". Se on vaan 6kk ihmisen elämästä,6kk!!!!!
Paitsi että läheskään aina maitojuna ei ole varusmiehen oma ratkaisu, vaikka se taitavasti sellaiseksi onkin saatettu naamoida. Toisin kuin meidän vanhusten ollessa intti-iässä, ei "tornin" nykyisiin toimintatapoihin kuulu kenttäkelpoisuudeltaan keskitasoa heikompien kouluttaminen. Puolustusvoimatkin ymmärtää nykyisin rahan päälle eikä siellä anneta kallista koulutusta ja ylöspitoa sellaisille kavereille, joille ei sodan sattuessa kannata antaa varusteita. Vain 50 % ikäluokasta voi olla keskimääräistä parempia ja nykyisin "kruunu" katsoo tarvitsevansa vain noin 75 % ikäluokan pojista. Loput raakataan C- tai D-luokkaan.
Ymmärrän kyllä isäukkoa. Kyllä armeijan käyminen on meille suomalaisille miehille itsestään selvää, ellei ole oikeaa syytä olla menemättä.
Ei se silti ole syy huutaa ja käyttäytyä noin.
Itse kävin armeijan normaalisti, vaikkei se mieluisin paikka ollut, kesken jättäminen tai sivari olisi ollut liian noloa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun poika pääsi reserviin vänrikkinä 15.6.2017 RUK kurssilta 249 ja isänsä ja minä oltiin todella ylpeitä.
Mitäpä lisäarvoa meinaat että tämä sun kommenttisi tähän keskusteluun tuo? Sun empatian puutteesta ja tilannetajuttomuudesta se ainakin kertoo.
Hmm, syitä keskeytyksiin on monia, mm. Sairastelu (usein kasarmit homeisia), aiemmat leikkaukset, joista jäänyt rasitusvaivaa. Rasitusastma jnejne. Sitten on toki miljoona muutakin syytä. Jos se intti ei pojalle sovi, niin sitten se ei sovi. Aina on olemassa myös siviilipalvelus :-)
Tuskin poika saa mitään muutakaan elämässä aikaan jos tuolle tielle lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei riitä sympatia intin lopettaneille "miehille". Se on vaan 6kk ihmisen elämästä,6kk!!!!!
Entäpä jos joutuu siellä systemaattosen kiusaamisen uhriksi? Joskus huono onni voi käydä.
Voi vaihtaa joukkuetta tai vaikka koko komppaniaa.. omasta halusta se on kiinni
Ymmärrän tunteesi. Olen onnellinen poikasi puolesta että sillä on kuitenkin ymmärtävä ja rakastava äiti. Ei armeijasta kotiin tulo pojalle ole helppoa, se on varmasti henkisesti vaikeA tilanne. Tsemppiä kovasti teille ja tue poikaasi kaikesta huolimatta