Poika tuli armeijasta ja mies sai raivarin.

Miehesi on väärässä, jätä se! Lisätkää vielä vettä myllyyn kertomalla pojan menevän sivariin.

Meidän poika viihtyi intissä ja halusi käydä sen pitemmän kaavan mukaan ja halusi kadettikouluunkin. Sitten pari kk jälkeen sairastui kovaan flunssaan joka kulki oikein epidemiana varuskunnassa, ja jälkitarkastuksessa hänen sydämestään löytyi pieni sivuääni. Sen kummemmin ihmettelemättä hänet passitettiin kotiin terveydellistä syistä ja vapautettiin asevelvollisuuden suorittamisesta kokonaan. Valtio ei voinut ottaa riskiä että palveluksen aikana poika kuukahtaisi esim marssilla. Sen koommin sitä sivuääntä ei tosin ole enää löytynyt, vaikka spesialistit ovat poikaa tutkineet monta kertaa. Poika masentuI valtavasti ja alkaa vasta nyt parin vuoden jälkeen henkisesti selvitä siitä, ettei kelvannut asepalvelukseen.

Miehellä tullut omat nuoruudentraumat (aikoinaan armeijassa saatettiin simputtaa) mieleen?

Juttele pojan kanssa kahdestaan ja kysy onko mies aikaisemmin käyttäytynyt häntä kohtaan noin ilkeästi? (Entä sinua kohtaan?). Tee selväksi, että isä ei nyt ajattele ja puhu fiksusti. Anna myönteisempää esimerkkiä. Jos miehen käytös on uutta tai se vasta hiljattain on pahentunut tuollaiseksi, niin älkää ihan vielä heittäkö miestä pellolle. Ehkä ukon pääkoppa vielä saadaan selvitettyä. Keskustele perusteellisesti myös miehen kanssa. Toista niin monesti kuin on tarpeen. Yritä saada hänet psykologille.

Joka tapauksessa pidä puolesi ja poikasi puolia perheessänne. Ei miehelläni ole oikeutta satuttaa toisia noin.

PS) Oma isäni on ollut myös temperamentikas ja ankara. Nuorena toivoin vanhemmilleni avioeroa, mutta nykyisin aikuisena olen iloinen että pysyivät yhdessä, vaikka kaikki ei ruusuilla tanssimista ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kuulemma osaa kasvattaa lapsia ja olen liian kiltti äiti, poika taas on selkärangaton, josta ei koskaan tule kunnon miestä?! Tällaisia asioita laukoo faktoina ja huutaen, vaikka eivät pidä paikkaansa. Haukkui niin pahasti ja rumasti omaa lastansa sekä vaimoansa, että aloin tosissaan miettiä olenko elänyt 20v täyden typeryksen kanssa. Perheemme on kriisissä ja jakautuu kohta kahteen leiriin, lapset ja minä vs. mies.

Intin käyminen on miehille paljon tärkeämpi asia kuin äkkiseltään luulisi. Monet isät (mm. omani aikanaan) kokevat varsin vahvasti sen, että nyt pojasta tehdään mies, kun tämä menee armeijaan. Pettymys on vahva, kun pojasta ei tullutkaan miestä vaan kruunun raakki. Epäkelpo. Hylätty. Jostakin irrationaalisesta syystä johtuen isän kokemus voi olla yhtä musertava kuin ainoan lapsen tuottamista lastenlapsista kymmenen vuotta haaveille äidille on sen ainoa pojan sanat "Äiti, mä olen homo. Sä et saa niitä lastenlapsia."

Kyllä nykyarmeijan pitäisi pystyä jokainen mies käymään. Käyhän sen osa naisistakin.

Mä olen varmaan sit inttikonservatisti,mut en olisi miehen kanssa,joka ei ole armeijaa käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun poika pääsi reserviin vänrikkinä 15.6.2017 RUK kurssilta 249 ja isänsä ja minä oltiin todella ylpeitä.

Mitäpä lisäarvoa meinaat että tämä sun kommenttisi tähän keskusteluun tuo? Sun empatian puutteesta ja tilannetajuttomuudesta se ainakin kertoo. 

Ja tilannetajun puutteesta ja vajaaälyisyydestä. Nämä on niitä kerskujia, jotka väärässä paikoissa alkavat avautumaan😂

Vierailija kirjoitti:

Tuskin poika saa mitään muutakaan elämässä aikaan jos tuolle tielle lähtee.

Itse oon saanut DI-tutkinnon aikaan, vaikka skippasin armeijan

Oma poika joutui keskeyttämään keuhkoissa todetun vian vuoksi. Lähti kesken opiskelun inttiin ja jäi tyhjän päälle kun keskeytyi.

Oli todella vaikeaa aikaa - tykkäsi olla intissä.

Minkäs teet kun 2 kk yski - luulen, että kyseessä sisäilmaongelma, mutta tätä ei kukaan myöntänyt...

Miehelle on noloa kun joutuu kertomaan (työ)kavereille että poika on keskeyttäjä. Voitaneen verrata siihen että oma poika on homo. Joutuu pilkan kohteeksi.

Res. kers. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kuulemma osaa kasvattaa lapsia ja olen liian kiltti äiti, poika taas on selkärangaton, josta ei koskaan tule kunnon miestä?! Tällaisia asioita laukoo faktoina ja huutaen, vaikka eivät pidä paikkaansa. Haukkui niin pahasti ja rumasti omaa lastansa sekä vaimoansa, että aloin tosissaan miettiä olenko elänyt 20v täyden typeryksen kanssa. Perheemme on kriisissä ja jakautuu kohta kahteen leiriin, lapset ja minä vs. mies.

Intin käyminen on miehille paljon tärkeämpi asia kuin äkkiseltään luulisi. Monet isät (mm. omani aikanaan) kokevat varsin vahvasti sen, että nyt pojasta tehdään mies, kun tämä menee armeijaan. Pettymys on vahva, kun pojasta ei tullutkaan miestä vaan kruunun raakki. Epäkelpo. Hylätty. Jostakin irrationaalisesta syystä johtuen isän kokemus voi olla yhtä musertava kuin ainoan lapsen tuottamista lastenlapsista kymmenen vuotta haaveille äidille on sen ainoa pojan sanat "Äiti, mä olen homo. Sä et saa niitä lastenlapsia."

EIhän kukaan täysijärkinen mies inttiorjaksi mene. Vain mielenterveysongelmista kärsivät luuserimiehet alistuvat menemään orjiksi.

Onneksi orjapalvelukseen menevien nuorten miesten määrä laskee kovaa vauhtia. Sivistysyhteiskuntaanhan orjuus ei kuulu mitenkään, joten kehityssuunta on aivan erinomainen ihmisoikeusnäkökulmasta:

"Nykyään armeijan käy läpi historiallisen pieni joukko miehiä. Ikäluokat ovat pienempiä kuin koskaan itsenäisyyden aikana, kutsunnoissa karsitaan entistä useampi ja palveluksen aloittaneista noin 16 prosenttia keskeyttää sen.

Yhdessä sukupolvessa on tapahtunut raju muutos. Kun vuonna 1970 syntyneistä miehistä vielä 83 prosenttia suoritti varusmiespalveluksen, tämän päivän parikymppisistä saman tekee enää noin 65 prosenttia."

https://seura.fi/asiat/tutkitut/armeijan-kouluttajat-kertovat-varusmies…

Moni orjapalveluksessa ollut pitää sitä ihan turhana ja lapsellisena pelleilynä:

Armeijan keskeyttäneet kertovat: ”Kuin huonosti järjestetyt festarit”

”Aloitin armeijan Vekaranjärvellä vuonna 2004. En viihtynyt erityisen hyvin. Mieleeni tuli lähinnä todella huonosti organisoidut festarit.

Eniten minua häiritsi se, kuinka paljon keskityttiin kaikkiin pikku sääntöihin, jotka eivät mielestäni liittyneet mitenkään varsinaiseen sotilaskoulutukseen. Mitä merkitystä asepalveluksessa on esimerkiksi sillä, että lakanan ruutujen pitää olla suorassa? Tuntui täysin järjettömältä, miten kauan sellaisten pikkuseikkojen vahtimiseen käytettiin aikaa.

Ehdin olla armeijassa noin kuukauden, kunnes sairastuin lievään psykoosiin. Lähipiirini suhtautui intin keskeyttämiseen hyvin, enkä muutenkaan saanut tapahtuneesta negatiivista palautetta. Itse olin aluksi pettynyt, sillä ajattelin selviäväni armeijasta helposti.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/armeijan-keskeyttaneet-kertovat…

Vierailija kirjoitti:

Res. kers. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kuulemma osaa kasvattaa lapsia ja olen liian kiltti äiti, poika taas on selkärangaton, josta ei koskaan tule kunnon miestä?! Tällaisia asioita laukoo faktoina ja huutaen, vaikka eivät pidä paikkaansa. Haukkui niin pahasti ja rumasti omaa lastansa sekä vaimoansa, että aloin tosissaan miettiä olenko elänyt 20v täyden typeryksen kanssa. Perheemme on kriisissä ja jakautuu kohta kahteen leiriin, lapset ja minä vs. mies.

Intin käyminen on miehille paljon tärkeämpi asia kuin äkkiseltään luulisi. Monet isät (mm. omani aikanaan) kokevat varsin vahvasti sen, että nyt pojasta tehdään mies, kun tämä menee armeijaan. Pettymys on vahva, kun pojasta ei tullutkaan miestä vaan kruunun raakki. Epäkelpo. Hylätty. Jostakin irrationaalisesta syystä johtuen isän kokemus voi olla yhtä musertava kuin ainoan lapsen tuottamista lastenlapsista kymmenen vuotta haaveille äidille on sen ainoa pojan sanat "Äiti, mä olen homo. Sä et saa niitä lastenlapsia."

EIhän kukaan täysijärkinen mies inttiorjaksi mene. Vain mielenterveysongelmista kärsivät luuserimiehet alistuvat menemään orjiksi.

Onneksi orjapalvelukseen menevien nuorten miesten määrä laskee kovaa vauhtia. Sivistysyhteiskuntaanhan orjuus ei kuulu mitenkään, joten kehityssuunta on aivan erinomainen ihmisoikeusnäkökulmasta:

"Nykyään armeijan käy läpi historiallisen pieni joukko miehiä. Ikäluokat ovat pienempiä kuin koskaan itsenäisyyden aikana, kutsunnoissa karsitaan entistä useampi ja palveluksen aloittaneista noin 16 prosenttia keskeyttää sen.

Yhdessä sukupolvessa on tapahtunut raju muutos. Kun vuonna 1970 syntyneistä miehistä vielä 83 prosenttia suoritti varusmiespalveluksen, tämän päivän parikymppisistä saman tekee enää noin 65 prosenttia."

https://seura.fi/asiat/tutkitut/armeijan-kouluttajat-kertovat-varusmies…

Moni orjapalveluksessa ollut pitää sitä ihan turhana ja lapsellisena pelleilynä:

Armeijan keskeyttäneet kertovat: ”Kuin huonosti järjestetyt festarit”

”Aloitin armeijan Vekaranjärvellä vuonna 2004. En viihtynyt erityisen hyvin. Mieleeni tuli lähinnä todella huonosti organisoidut festarit.

Eniten minua häiritsi se, kuinka paljon keskityttiin kaikkiin pikku sääntöihin, jotka eivät mielestäni liittyneet mitenkään varsinaiseen sotilaskoulutukseen. Mitä merkitystä asepalveluksessa on esimerkiksi sillä, että lakanan ruutujen pitää olla suorassa? Tuntui täysin järjettömältä, miten kauan sellaisten pikkuseikkojen vahtimiseen käytettiin aikaa.

Ehdin olla armeijassa noin kuukauden, kunnes sairastuin lievään psykoosiin. Lähipiirini suhtautui intin keskeyttämiseen hyvin, enkä muutenkaan saanut tapahtuneesta negatiivista palautetta. Itse olin aluksi pettynyt, sillä ajattelin selviäväni armeijasta helposti.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/armeijan-keskeyttaneet-kertovat…

Ei sillä olekaan merkitystä,että lakanoiden ruudut ovat suorassa. Sillä testataan sitä,että pystytkö ottamaan käskyjä vastaan,vaikka omasta mielestä olisi "turha" ohje. Kyllä siinä on sodan kannalta iso merkitys,otatko käskyn vastaan mukisematta ja teet niin kuin sanotaan vai rupeatko uhmaamaan käskyä.

Alkaako sairas miehesi huutamaan jos poikanne ei katso jääkiekkoa?

Kyllä miehelläsi nyt nolottaa kavereille kertoa ettei pääse poikanne sotilasvalakomediaa seuraamaan.

Ikäluokan ääliöt (miehet & naiset ) menee armeijaan kasarmiloisia työllistämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Res. kers. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kuulemma osaa kasvattaa lapsia ja olen liian kiltti äiti, poika taas on selkärangaton, josta ei koskaan tule kunnon miestä?! Tällaisia asioita laukoo faktoina ja huutaen, vaikka eivät pidä paikkaansa. Haukkui niin pahasti ja rumasti omaa lastansa sekä vaimoansa, että aloin tosissaan miettiä olenko elänyt 20v täyden typeryksen kanssa. Perheemme on kriisissä ja jakautuu kohta kahteen leiriin, lapset ja minä vs. mies.

Intin käyminen on miehille paljon tärkeämpi asia kuin äkkiseltään luulisi. Monet isät (mm. omani aikanaan) kokevat varsin vahvasti sen, että nyt pojasta tehdään mies, kun tämä menee armeijaan. Pettymys on vahva, kun pojasta ei tullutkaan miestä vaan kruunun raakki. Epäkelpo. Hylätty. Jostakin irrationaalisesta syystä johtuen isän kokemus voi olla yhtä musertava kuin ainoan lapsen tuottamista lastenlapsista kymmenen vuotta haaveille äidille on sen ainoa pojan sanat "Äiti, mä olen homo. Sä et saa niitä lastenlapsia."

EIhän kukaan täysijärkinen mies inttiorjaksi mene. Vain mielenterveysongelmista kärsivät luuserimiehet alistuvat menemään orjiksi.

Onneksi orjapalvelukseen menevien nuorten miesten määrä laskee kovaa vauhtia. Sivistysyhteiskuntaanhan orjuus ei kuulu mitenkään, joten kehityssuunta on aivan erinomainen ihmisoikeusnäkökulmasta:

"Nykyään armeijan käy läpi historiallisen pieni joukko miehiä. Ikäluokat ovat pienempiä kuin koskaan itsenäisyyden aikana, kutsunnoissa karsitaan entistä useampi ja palveluksen aloittaneista noin 16 prosenttia keskeyttää sen.

Yhdessä sukupolvessa on tapahtunut raju muutos. Kun vuonna 1970 syntyneistä miehistä vielä 83 prosenttia suoritti varusmiespalveluksen, tämän päivän parikymppisistä saman tekee enää noin 65 prosenttia."

https://seura.fi/asiat/tutkitut/armeijan-kouluttajat-kertovat-varusmies…

Moni orjapalveluksessa ollut pitää sitä ihan turhana ja lapsellisena pelleilynä:

Armeijan keskeyttäneet kertovat: ”Kuin huonosti järjestetyt festarit”

”Aloitin armeijan Vekaranjärvellä vuonna 2004. En viihtynyt erityisen hyvin. Mieleeni tuli lähinnä todella huonosti organisoidut festarit.

Eniten minua häiritsi se, kuinka paljon keskityttiin kaikkiin pikku sääntöihin, jotka eivät mielestäni liittyneet mitenkään varsinaiseen sotilaskoulutukseen. Mitä merkitystä asepalveluksessa on esimerkiksi sillä, että lakanan ruutujen pitää olla suorassa? Tuntui täysin järjettömältä, miten kauan sellaisten pikkuseikkojen vahtimiseen käytettiin aikaa.

Ehdin olla armeijassa noin kuukauden, kunnes sairastuin lievään psykoosiin. Lähipiirini suhtautui intin keskeyttämiseen hyvin, enkä muutenkaan saanut tapahtuneesta negatiivista palautetta. Itse olin aluksi pettynyt, sillä ajattelin selviäväni armeijasta helposti.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/armeijan-keskeyttaneet-kertovat…

Ei sillä olekaan merkitystä,että lakanoiden ruudut ovat suorassa. Sillä testataan sitä,että pystytkö ottamaan käskyjä vastaan,vaikka omasta mielestä olisi "turha" ohje. Kyllä siinä on sodan kannalta iso merkitys,otatko käskyn vastaan mukisematta ja teet niin kuin sanotaan vai rupeatko uhmaamaan käskyä.

Oho.. tuli viesti huonosti tuohon.. siis tuo "Ei sillä olekaan..." on vastauksena tuohon ylempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Res. kers. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kuulemma osaa kasvattaa lapsia ja olen liian kiltti äiti, poika taas on selkärangaton, josta ei koskaan tule kunnon miestä?! Tällaisia asioita laukoo faktoina ja huutaen, vaikka eivät pidä paikkaansa. Haukkui niin pahasti ja rumasti omaa lastansa sekä vaimoansa, että aloin tosissaan miettiä olenko elänyt 20v täyden typeryksen kanssa. Perheemme on kriisissä ja jakautuu kohta kahteen leiriin, lapset ja minä vs. mies.

Intin käyminen on miehille paljon tärkeämpi asia kuin äkkiseltään luulisi. Monet isät (mm. omani aikanaan) kokevat varsin vahvasti sen, että nyt pojasta tehdään mies, kun tämä menee armeijaan. Pettymys on vahva, kun pojasta ei tullutkaan miestä vaan kruunun raakki. Epäkelpo. Hylätty. Jostakin irrationaalisesta syystä johtuen isän kokemus voi olla yhtä musertava kuin ainoan lapsen tuottamista lastenlapsista kymmenen vuotta haaveille äidille on sen ainoa pojan sanat "Äiti, mä olen homo. Sä et saa niitä lastenlapsia."

EIhän kukaan täysijärkinen mies inttiorjaksi mene. Vain mielenterveysongelmista kärsivät luuserimiehet alistuvat menemään orjiksi.

Onneksi orjapalvelukseen menevien nuorten miesten määrä laskee kovaa vauhtia. Sivistysyhteiskuntaanhan orjuus ei kuulu mitenkään, joten kehityssuunta on aivan erinomainen ihmisoikeusnäkökulmasta:

"Nykyään armeijan käy läpi historiallisen pieni joukko miehiä. Ikäluokat ovat pienempiä kuin koskaan itsenäisyyden aikana, kutsunnoissa karsitaan entistä useampi ja palveluksen aloittaneista noin 16 prosenttia keskeyttää sen.

Yhdessä sukupolvessa on tapahtunut raju muutos. Kun vuonna 1970 syntyneistä miehistä vielä 83 prosenttia suoritti varusmiespalveluksen, tämän päivän parikymppisistä saman tekee enää noin 65 prosenttia."

https://seura.fi/asiat/tutkitut/armeijan-kouluttajat-kertovat-varusmies…

Moni orjapalveluksessa ollut pitää sitä ihan turhana ja lapsellisena pelleilynä:

Armeijan keskeyttäneet kertovat: ”Kuin huonosti järjestetyt festarit”

”Aloitin armeijan Vekaranjärvellä vuonna 2004. En viihtynyt erityisen hyvin. Mieleeni tuli lähinnä todella huonosti organisoidut festarit.

Eniten minua häiritsi se, kuinka paljon keskityttiin kaikkiin pikku sääntöihin, jotka eivät mielestäni liittyneet mitenkään varsinaiseen sotilaskoulutukseen. Mitä merkitystä asepalveluksessa on esimerkiksi sillä, että lakanan ruutujen pitää olla suorassa? Tuntui täysin järjettömältä, miten kauan sellaisten pikkuseikkojen vahtimiseen käytettiin aikaa.

Ehdin olla armeijassa noin kuukauden, kunnes sairastuin lievään psykoosiin. Lähipiirini suhtautui intin keskeyttämiseen hyvin, enkä muutenkaan saanut tapahtuneesta negatiivista palautetta. Itse olin aluksi pettynyt, sillä ajattelin selviäväni armeijasta helposti.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/armeijan-keskeyttaneet-kertovat…

Ei sillä olekaan merkitystä,että lakanoiden ruudut ovat suorassa. Sillä testataan sitä,että pystytkö ottamaan käskyjä vastaan,vaikka omasta mielestä olisi "turha" ohje. Kyllä siinä on sodan kannalta iso merkitys,otatko käskyn vastaan mukisematta ja teet niin kuin sanotaan vai rupeatko uhmaamaan käskyä.

Oho.. tuli viesti huonosti tuohon.. siis tuo "Ei sillä olekaan..." on vastauksena tuohon ylempään.

Ei se mitään. Tärkeintä on, että järkesi riittää lakanan ruutujen suoristamiseen.

Res. kers. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kuulemma osaa kasvattaa lapsia ja olen liian kiltti äiti, poika taas on selkärangaton, josta ei koskaan tule kunnon miestä?! Tällaisia asioita laukoo faktoina ja huutaen, vaikka eivät pidä paikkaansa. Haukkui niin pahasti ja rumasti omaa lastansa sekä vaimoansa, että aloin tosissaan miettiä olenko elänyt 20v täyden typeryksen kanssa. Perheemme on kriisissä ja jakautuu kohta kahteen leiriin, lapset ja minä vs. mies.

Intin käyminen on miehille paljon tärkeämpi asia kuin äkkiseltään luulisi. Monet isät (mm. omani aikanaan) kokevat varsin vahvasti sen, että nyt pojasta tehdään mies, kun tämä menee armeijaan. Pettymys on vahva, kun pojasta ei tullutkaan miestä vaan kruunun raakki. Epäkelpo. Hylätty. Jostakin irrationaalisesta syystä johtuen isän kokemus voi olla yhtä musertava kuin ainoan lapsen tuottamista lastenlapsista kymmenen vuotta haaveille äidille on sen ainoa pojan sanat "Äiti, mä olen homo. Sä et saa niitä lastenlapsia."

Miten uskomattoman tyhmä oikein voit olla? Homot voivat saada lapsia, jopa omia biologisia lapsia. Minun äitini sen sijaan ei tule lapsenlapsia saamaan koska minä en halua lapsia hankkia vaikka olenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vain typerykset menevät armeijaan. Fiksut hankkiutuu sieltä pois tai eivät mee ollenkaan.

Menehän Venäjälle. Siellä oltaisiin ilman armeijaa. Ole rehellinen ja häivy.

Onhan tuo jokaiselle normaalille isälle suuri suru, jos oma poika ei armeijassa pärjää. Toivottavasti kyseessä on vain hidas kasvaminen, jotta armeijan saa myöhemmin suoritettua kunnialla loppuun.

Minun silmin tuo tilanne näyttää siltä, että miestäsi hävettää, kun ei itse osannut kasvattaa poikaansa. Hän vain keksi sinut tekosyyksi. Kyllä se poika nuo miesasiat mieheltä oppii.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo jokaiselle normaalille isälle suuri suru, jos oma poika ei armeijassa pärjää. Toivottavasti kyseessä on vain hidas kasvaminen, jotta armeijan saa myöhemmin suoritettua kunnialla loppuun.

Minkäs teet? Esim on monia sairauksia, jotka estävät asepalveluksen.

Tietysti maata pitää puolustaa, mutta itse en ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi käydä intti. Olis parempi, että ne kävis, jotka siellä parhaiten pärjäisi.