Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini on varakas ja on pystynyt elämänsä aikana lahjoittamaan kaikille lapsilleen kesämökit. Minun perheeni kohdalla (vanhempani olivat eronneet) isoäiti halusi varmistaa, että mökki tulee minulle niin halutessan luopua siitä hän lahjoitti sen yhden sukupolven yli, eli ei vanhemmalleni, vaan minulle.
Hän meni vain tekemään juristin neuvosta hölmön mokan: antoi kyllä hallintaoikeuden isälleni, mikä olikin tarkoitus, mutta myös isäni vaimolle, joka ei ole äitini, ja tarkoitus oli saada sillä lailla perintöveroa alemmas, koska tämä henkilö on isääni nuorempi jonkin verran.
Hän kirjoitti myöhemmin vielä lausunnon, jonka mukaan hän ei ollut tarkoittanut, että vaimo hallitsisi mökkiä enää isäni kuoleman jälkeen, vaan luopuisi siitä viimeistään silloin.
Vaimo on kuitenkin päättänyt isäni puolesta, että minä en saa käyttää mökkiä, (jolla on kaksi taloa), vaan isoäitini kuoltua ja siirryttyä pois "moraalisena vartijana" hän hallitsee mökkiä ja on tuupannut isäni laitokseen, ettei tartte tätäkään hoitaa, kun isä on hiukan dementoitunut.
Millähän oikeudella, kun mökin on ostanut ja maksanut isäni äiti, se on lahjoitettu minulle ja isäni ei voi enää mökkiä käyttää? Aika härskiä minua vastaan ihan kiusantekemisen ilosta. Varsinkin kun minua ei haittaisi se, että hän on siellä.Jos sinun äitipuolellesi on annettu hallintaoikeus mökkiin, hänellä on kaikki oikeus sitä hallita ja käyttää. Ja sinä olet saanut siitä alennusta perintöveroon, joten sinullakaan ei ole valittamista. Jos hallintaoikeutta ei olisi laitettu, joutuisit maksamaan normaalin perintöveron. Turhaa valittaa, jos halusit kiertää perintöveroja ja samalla pitää hallintaoikeuden mökkiin. Äitipuolesi ei ole ilkeä eikä härski, sinä olet.
T. Verotarkastaja
Hei Verotarkastaja! Virkasikin puolesta jo tiedät, että verosuunnittelu on sallittua, joten omituinen asenne. Käsittääkseni toinen veroista ei sinun pussiisi tipu, eikä sieltä lähde euroakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurillani oli tapana tulla kylään jos tarvitsi kopiokonetta, apua tms. Aina p.a. Lainasi rahaa ja kun tuli maksun aika maksoi osan, sitten hoksasi mun tiskiainepullon, kaivoi laukustaan tyhjän pullon ja ilmoitti että "tiskiaine lopussa otanpa sulta vähän"ihan samaan syssyyn. Oli hemmetillinen homma päästä siitä eroon. Meillä on yhteisiä kavereita ja melkoinen väistöliike mulla menossa.
"Tiskiaine on lopussa! Käyn lainaamassa naapuri Pekalta" 😁
Vierailija kirjoitti:
Tuttu, jolla ei ole omaa tulostinta, halusi luokseni tulostamaan tärkeitä papereitaan aina kun hän tsrvitsi tulostinta. Kerran kun sanoin, että ei onnistu, tulostelisitko jossain muualla kun mulla kun mulla on musteet loppu niin tämä tyyppi oikeastaan loukkaantui puhelimessa asiasta! Hän oli hetken hiljaa luurin toisessa päässä ja uteli, että "koska mahdat ostaa uudet niin että voin tulla tulostelemaan? En viitsi kirjastoonkaan mennä kun se maksaa." Olin aika tyrmistynyt ja menin sanattomaksi.
Halvimmat tulostimet ehkä jotain 40 e? :D Minun isäni ei omista vieläkään älypuhelinta tak tietokonetta, maksanut yleensä laskut exänsä koneella, nyt sitten tulee meille maksamaan laskuja.. no, ei haittaa juurikaan. Tämä mies vaan tienaa kuussa 5000 e, niin luulisi, että voisi ostaa tietokoneen...
Vierailija kirjoitti:
lokit suohon! kirjoitti:
Lasketaanko tämä lokkeiluksi?
Minulla oli kaveri, joka aina pyysi "oikolukemaan" esseensä tai katsomaan, "onko asiakokonaisuus täysi". Hän tuli minun luokseni tekemään koulutehtäviään, koska minulla oli tietokone - ja hän päätyi vaan istumaan sohvalla sen aikaa, kun minä kirjoitin. Päädyin jopa kirjoittamaan hänen opinnäytetyötään englanniksi, jota tämä kaveri ei muka hallinnut. Aluksi oli ihan ok, minusta oli kiva auttaa ja minulla oli aikaa, mutta loppua kohden hän vain ilmoitti, että tulee tekemään tehtäviään, antoi minulle aiheen ja odotti, että taion hänelle jonkun raportin tyhjästä.
Hän soitti aina minulle, kun oli jotain vialla. Tosi harvoin kysyi, että mitä kuuluu ja jos erehdyin kertomaan jotain itselleni tapahtunutta, hän ei kommentoinut siihen mitenkään, vaan selitti seuraavaksi taas jotain omaa juttuaan. Puhelut saattoivat kestää tunninkin, jonka aikana hän vaan purki huoliaan. Minä kuuntelin, eihän kuunteleminen mitään maksa. Mutta joskus olisi minullakin ollut tarve kuunteleville korville.
Hänellä oli tapana aina soittaa pihastani ja sanoa, että lähdetään sinne, tänne ja tuonne. Kieltäytymisestä suuttui ja tosi monta kertaa lähdin mukaan ihan vain siksi, että hänen ei tarvinnut mennä yksin. Se, että hän joutui odottamaan oli aina maailmanloppu, eikä auttanut vaikka sanoin että tulin just lenkiltä ja olen hikinen kuin maatyömies.
Lopullinen välirikko tuli siitä, että jouduin useampaan otteeseen kasvattamaan hänen lastaan, joka sai tehdä mitä halusi, kenelle tahansa ja käyttäytyi todella, todella huonosti. Minun luonani kun lapset ottavat pullaa vasta tarjotessa ja kaapeista ei revitä sisältöä alas jonkun hauskan tekemisen varjolla. Viimeisellä kerralla en olisi saanut itkupotkuraivarit Citymarketin käytävällä saanutta poikaa komentaa, joten yhteydenpito loppui kuin seinään. Ei kyllä toisaalta tullut ikävä.
Siskoni soitteli aina minulle ja kertoi, miten paljon laskuja hänellä on taas ja miten paljon se ja se maksoi. Olin joskus antanut hänelle käteistä, että voi käydä kaupassa ja ostaa ruokaa pakkaseen. Sitten seuraavalla viikolla hän taas kertoi, kuinka osti lapsille sitä, tätä ja tuota ja kuinka paljon kaikki maksoi. Ja taas kohta hänellä hirveä pino laskuja... Nykyään teeskentelen, etten ymmärrä pientä rahavihjausta. Hän on opettanut lapsensakin hyvin: Kuulin sattumalta, kun siskontyttö sanoi kaverilleen, että hän kutsuu aina tätinsä (minut) kaikkiin juhliin vain siksi, että "siltä saa aina paljon rahaa tai lahjoja".
Nykyään olen aina sattumalta menossa jossain juuri sinä viikonloppuna kuin olisi jotkut juhlat. Joulua kammoan, koska lapsia on viisi ja minun odotetaan ostavan jokaiselle oma lahja. Ai mistäkö tiedän? Kerran vein yhteisen, aika kalliin lahjan (mutta vähemmän kuin se 200€/naama, jonka yleensä saan tuhlata) ja sain sitten tädiltämme kuulla kuinka siskoni oli valittanut hänelle, että ostin vain yhden lahjan koko porukalle. Odotan tilaisuutta katkaista välit koko sakkiin. Testamentin olen jo tehnyt niin, että yksikään noista lokeista tai niiden lapsista ei saa sentin senttiä. Mieluummin laitan omaisuuteni vaikka kolmijalkaisille koirille.
Mikset laita vain välejä suoraan poikki? Tai ostat sen yhden yhteisen lahjan ja piste, jos eivät osaa olla kiitollisia niin sitten eivät osaa. Todella kurjaa jos lapset on kasvatettu noin törkeiksi, yleensä neuvoisin pitämään lapsiin välit mutta tuo kuulostaa jo pahalta...
Tai sitten alat ostaa lahjaksi näitä 'vuohi Afrikkaan'-lahjoituksia, muista videoida reaktiot.
Minä antaisin lahjaksi maksetun osallistumisen johonkin rahatalouden hallintakurssille.
Ja miksei siskolle uskalleta sanoa suoraan, ettei kannata ostella turhuuksia jos ei meinaa niiden jälkeen jäädä rahaa laskuihin.
Vierailija kirjoitti:
Aika superlokkeja ovat nämä jotka jouluisin pyytävät lapsilleen keräyksissä jopa useiden satojen eurojen arvoisia lahjoja. Ventovierailta ihmisiltä pyydetään pokkana iphonea tai kaikkein kalleinta sähköjunarataa tms. Ja usein niitä myydään torissa vielä ennen joulua. En tämän vuoksi enää osallistu ko. keräyksiin.
Pakko sanoa samaa. Silloin kun ps4 tuli markkinoille, niin tuollaisella jouluapusivulla kyseltiin, että jos "jollain olisi ylimääräisenä nurkissaan ps4, niin se ja se perhe olisi halukas saamaan lahjoituksena".
Meinasin pudota penkiltä tuosta sanojen asettelusta, kun tosiaan oli silloin uusinta uutta, niin varmasti "pyörii turhana nurkissa" 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä sellainen reilu 5-kymppinen lihava mies, joka kiertää aina päivän päätteeksi kaikki neuvotteluhuoneet ja tarkistaa, olisiko niihin jäänyt kokouskeksejä tms. Samoin jos joku tuo työmatkoilta jotain tuliaisia niin tietää kyllä että mihin ne päivän päätteeksi häviävät. Luulisi viiden tonnin tuloilla olevan rahaa ostaa omatkin keksit.
Kuulin yhdestä tällaisesta tapauksesta. Oli ihan ok periaatteessa ottaa jämät kunnes oli käynyt niin että lokki oli käynyt viideltä päivän päätteksi tyhjäämässä 18:00 alkaneen firman johtokunnan kokouksen tarjoilut.
Pakko kysyä, että kai tästä tuli lokille jotain seuraamuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta itse en ole lokki omasta mielestäni ainakaan.
Mutta miten toimia tilanteessa jos vähän kaukaisempi sukulainen kutsuu mökilleen viikonlopuksi? No tietysti kysyn että mitä kaikkea tuon, mutta yleensä vastaus on että ei mitään tarvitse. Toki vien juomapuolta koko porukalle mutta muuten tuntuu tosi tyhmältä mennä kädet suorana. Kyseessä ikäihmiset ja eivät todellakaan halua mitään Marimekkoa ja vaaseja nurkkiinsa eli koristepuoli ei käy. Ruokaa en voi viedä tietenkään koska hehän tekevät siellä ruuan, tuomiseni menisi hukkaan. Mitä tuollaiselle voi viedä muuta kuin ne juomat joista vielä itse juon osan ja heilläkin on juomia? Kahvipaketti tuntuu v**lulta.
Nyt vinkkejä, ja tosiaan mitään lakanaa, vaasia, kukkapuskaa ei voi viedä. Mökille kukkia en veisi kun isännillä komeat puutarhat ihan omiakin.
Tunne että jään hirveään kiitollisuudenvelkaan. Vastakutsuperiaate ei oikein toimi tässä tilanteessa.
Ollaan menossa (2 aikuista ja 2 lasta) kaverille viikonlopuksi. Viemisinä on vehnä-ja sämpyläjauhoja, makaronia, spagettia, vessapaperia, kaurahiutaleita, vesimeloni ja tietty se kahvi. Ei mitää kalliita, mutta tiedän olevan hyödyksi. Näiden lisäksi reilu pala lihaa ateriaa varten.
Missä juomat?
Molempien perheessä on lapsia = emme juo. Unohdin mainita, että vissyä on mukana☺
Megaohis, mutta miten niin on lapsia = emme juo?
Kylllä tosi monet etenkin perheenisät juovat kepua joka ilta usean purkin ja vkl menee sitten enempikin.
Keski-Euroopassa ravintolassa istuu koko suku ja viini virtaa eikä kukaan murjota.
Sinä taidat kuulua niihin joille juominen on itsestään selvää oli lapsia tai ei? Yritä nyt ymmärtää ettei se todellakaan kaikille ole! On ihan normaalia viettää aikaa selvinpäin vaikka joillekin se tuntuu olevan aivan käsittämätöntä. Jotkut kai juovat itse ihan jatkuvasti ja hämärtyy se todellisuus että SE ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lokkeilu on joillekin, onneksi harvoille suoranainen elämäntapa. Homman nimi on muista hyötyminen. Tavalla tai toisella. Aina.
Yksi elämäntapalokki oli ystäväpiirissäni aikoinaan. Ei olla oltu missään tekemisissä vuosiin sattuneesta syystä. Kun oltiin baarissa ja kävin vessassa. Kas kummaa, täydestä juomastani oli puolet hävinnyt lokin lasiin poissaollessani. Ei ollut muutenkaan epätavallista, että otettiin kaikkia pikkujuttuja toiselta lupaa kysymättä. Hiukset käytiin aina värjäämässä kaverin luona, ettei vahingossakaan tule tahroja omaan kylppäriin. Jollain verukkeella hankkiuduttiin kylään ja kauppareissulta oli ohimennen sattumalta eksynyt väripaketti laukkuun, jonka voisi tässä samantien käyttää.
Tuli kutsua kesämökille. Olisi kiva jos tulisit. Sulla on auto ja pääset nopeasti. Tässäkin oli lokilla taka-ajatus. Paluumatkaksi sullottiin auto täyteen kaikkea p*skaa mökiltä joka kuskattiin helsinkiin. Roudauskeikka odotti poikkeuksetta.
Aina vaatimassa ja vihjailemassa että tätä, sitä ja tota nyt. Lokilta ei luonnollisesti saanut pieniäkään vastapalveluksia. Kerran sain entiseltä lokkiystävältä synttärilahjan pyöreitä vuosia täyttäessäni. Tax freestä ostettu karkkipussi, josta oli päiväykset umpeutuneet puoli vuotta sitten.
Lokki osaa olla ystävällinen ja vedellä oikeista naruista. Jossain vaiheessa se kuitenkin paskoo päälle.
Me olemme sisarusten kanssa sopineet että lahjoja ostetaan vain oman ydinperheen kesken. Sano siskollesi
että jatkossa et osta hänen lapsilleen mitään, onnittelukortti riittää. Jostakin täytyy aloittaa ahneuden
rajoittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lokit suohon! kirjoitti:
Lasketaanko tämä lokkeiluksi?
Minulla oli kaveri, joka aina pyysi "oikolukemaan" esseensä tai katsomaan, "onko asiakokonaisuus täysi". Hän tuli minun luokseni tekemään koulutehtäviään, koska minulla oli tietokone - ja hän päätyi vaan istumaan sohvalla sen aikaa, kun minä kirjoitin. Päädyin jopa kirjoittamaan hänen opinnäytetyötään englanniksi, jota tämä kaveri ei muka hallinnut. Aluksi oli ihan ok, minusta oli kiva auttaa ja minulla oli aikaa, mutta loppua kohden hän vain ilmoitti, että tulee tekemään tehtäviään, antoi minulle aiheen ja odotti, että taion hänelle jonkun raportin tyhjästä.
Hän soitti aina minulle, kun oli jotain vialla. Tosi harvoin kysyi, että mitä kuuluu ja jos erehdyin kertomaan jotain itselleni tapahtunutta, hän ei kommentoinut siihen mitenkään, vaan selitti seuraavaksi taas jotain omaa juttuaan. Puhelut saattoivat kestää tunninkin, jonka aikana hän vaan purki huoliaan. Minä kuuntelin, eihän kuunteleminen mitään maksa. Mutta joskus olisi minullakin ollut tarve kuunteleville korville.
Hänellä oli tapana aina soittaa pihastani ja sanoa, että lähdetään sinne, tänne ja tuonne. Kieltäytymisestä suuttui ja tosi monta kertaa lähdin mukaan ihan vain siksi, että hänen ei tarvinnut mennä yksin. Se, että hän joutui odottamaan oli aina maailmanloppu, eikä auttanut vaikka sanoin että tulin just lenkiltä ja olen hikinen kuin maatyömies.
Lopullinen välirikko tuli siitä, että jouduin useampaan otteeseen kasvattamaan hänen lastaan, joka sai tehdä mitä halusi, kenelle tahansa ja käyttäytyi todella, todella huonosti. Minun luonani kun lapset ottavat pullaa vasta tarjotessa ja kaapeista ei revitä sisältöä alas jonkun hauskan tekemisen varjolla. Viimeisellä kerralla en olisi saanut itkupotkuraivarit Citymarketin käytävällä saanutta poikaa komentaa, joten yhteydenpito loppui kuin seinään. Ei kyllä toisaalta tullut ikävä.
Siskoni soitteli aina minulle ja kertoi, miten paljon laskuja hänellä on taas ja miten paljon se ja se maksoi. Olin joskus antanut hänelle käteistä, että voi käydä kaupassa ja ostaa ruokaa pakkaseen. Sitten seuraavalla viikolla hän taas kertoi, kuinka osti lapsille sitä, tätä ja tuota ja kuinka paljon kaikki maksoi. Ja taas kohta hänellä hirveä pino laskuja... Nykyään teeskentelen, etten ymmärrä pientä rahavihjausta. Hän on opettanut lapsensakin hyvin: Kuulin sattumalta, kun siskontyttö sanoi kaverilleen, että hän kutsuu aina tätinsä (minut) kaikkiin juhliin vain siksi, että "siltä saa aina paljon rahaa tai lahjoja".
Nykyään olen aina sattumalta menossa jossain juuri sinä viikonloppuna kuin olisi jotkut juhlat. Joulua kammoan, koska lapsia on viisi ja minun odotetaan ostavan jokaiselle oma lahja. Ai mistäkö tiedän? Kerran vein yhteisen, aika kalliin lahjan (mutta vähemmän kuin se 200€/naama, jonka yleensä saan tuhlata) ja sain sitten tädiltämme kuulla kuinka siskoni oli valittanut hänelle, että ostin vain yhden lahjan koko porukalle. Odotan tilaisuutta katkaista välit koko sakkiin. Testamentin olen jo tehnyt niin, että yksikään noista lokeista tai niiden lapsista ei saa sentin senttiä. Mieluummin laitan omaisuuteni vaikka kolmijalkaisille koirille.
Pakko kysyä miksi ostat noin kalliita lahjoja? Itselläni on 'perustilanteisiin', kuten synttäreille ja jouluun, n. 50 € / aikuinen ja 20 € / lapsi. Tämäkin tuntuu olevan enemmän kuin monilla tutuillani.
Minulla oli eräs kaveri (onneksi nyt ex-kaveri) joka oli ihan kamala lokki. Hän oli yksinhuoltaja ja pyysi aina silloin tällöin apua jossain asiassa. Mielelläni autoin, ei siinä mitään, mutta koskaan häneltä ei saanut mitään vastapalveluksia tai edes kiitosta.
Teki muutaman kerran niin, että soitti ja kysyi voisiko tulla kahville, olisi mukava jutella. Totesin että mikä ettei, keitin kahvit valmiiksi ja saatoin jopa leipoa pullaa tms.
Meidän lapsi oli tuohon aikaan vielä vauvaikäinen ja olin äitiyslomalla. Tällä naisella oli ERITTÄIN vilkas ja kuriton 4-vuotias.
Pamahti sitten paikalle lapsensa kanssa, toi jäätelöpaketin ja ilahduin että onpas kiva kun toi tuomisia kahvipöytään. Olin kattanut kahvit ja pullat. Lapselle mehua ja keksiä.
Äiti alkaa kuitenkin napisemaan, että eikös minulla ole lapselle omenamehua (tarjolla oli jotain marjamehua) kun tämä ei juo mitään muuta. Ei löytynyt ja kaveri huokaisi teatraalisesti että "kai sen pitää sitten pärjätä vedellä."
Kävi myös ilmi, että mukana tuotu jäätelöpaketti oli VAIN kaverille ja ja tämän lapselle, minä en saanut ottaa. :D
Joskus kahvittelun jälkeen totesi vain, että mun pitää nyt lähteä lääkäriin, haen tuon pojan sitten muutaman tunnin päästä. Olin ihan huuli pyöreänä, että mitä että. Koitin sanoa, että meilläkin pitäisi päästä kauppaan ja olisi muutenkin menoja. Kaveri totesi että no siinähän se menee hyvin mukana.
En ihan ekoina kertoina kehdannut sanoa rumasti ja suoraan, joten meillehän se ipana jäi sotkemaan ja riekkumaan.
Muutaman kerran pyysi lapsenvahdiksi heille kotiin, koskaan en saanut mitään palkkaa tai hyvitystä, en saanut edes syödä heillä, vaikka hoitokeikka oli joskus todella pitkä ja lapsikin piti syöttää pari kertaa.
Kuskattiin myös kaveria ja lasta aika useinkin, kun hänellä oli auto milloin korjauksessa ja milloin ajokiellossa.
Paras tässä kaverissa oli se, että jos minä tarvitsin joskus palvelusta, niin ei voinut mitenkään auttaa/vaati avusta aivan naurettavia summia.
Kerran pyysin, että olisiko mahdollista hakea yksi paketti postista, kun meillä oli auto silloin miehen käytössä toisella paikkakunnalla. Postiin oli matkaa muutama kilometri, mutta paketti oli sen verran iso, etten oikein olisi saanut sitä vaunujen kanssa kannettua.
Kaveri sanoi, että haetaan vaan, mutta hän haluaa bensarahaa 40€! Menin sitten bussilla sen pari pysäkinväliä vaunujen ja ison paketin kanssa.
Kerran kinusi minua varman viikon seurakseen Ikeaan. Sanoin että en minä nyt oikein jaksaisi lähteä, pitkä matka, rahat vähän tiukilla eikä muutenkaan ole mitään tarvetta sieltä. Kinusi ja kinusi, että hän ei haluaisi yksin ajaa ja olisi kiva käydä aikuisten kesken vähän reissussa (...). Myönnyin sitten lopulta kun mankui tarpeeksi, sitten reissun jälkeen pamauttaa, että se olis sitten 50€ bensoista, ei oo mikään kiire maksaa mutta ois kiva saada ennen viikonloppua. :O
Katkasin välit tyyppiin, kun alkoi lähettämään lastaan yksinään meidän oven taakse "meidän lapsen kanssa leikkimään" (Meidän lapsi tuolloin 2-vuotias, kaverin lapsi 6). Pakkohan se oli sisään laskea, kun kaveri oli lähtenyt pois kotoa. Sitten tuli hakemaan ipanan joskus iltamyöhään "sori vähän venähti töissä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eräs kaveri (onneksi nyt ex-kaveri) joka oli ihan kamala lokki. Hän oli yksinhuoltaja ja pyysi aina silloin tällöin apua jossain asiassa. Mielelläni autoin, ei siinä mitään, mutta koskaan häneltä ei saanut mitään vastapalveluksia tai edes kiitosta.
Teki muutaman kerran niin, että soitti ja kysyi voisiko tulla kahville, olisi mukava jutella. Totesin että mikä ettei, keitin kahvit valmiiksi ja saatoin jopa leipoa pullaa tms.
Meidän lapsi oli tuohon aikaan vielä vauvaikäinen ja olin äitiyslomalla. Tällä naisella oli ERITTÄIN vilkas ja kuriton 4-vuotias.
Pamahti sitten paikalle lapsensa kanssa, toi jäätelöpaketin ja ilahduin että onpas kiva kun toi tuomisia kahvipöytään. Olin kattanut kahvit ja pullat. Lapselle mehua ja keksiä.
Äiti alkaa kuitenkin napisemaan, että eikös minulla ole lapselle omenamehua (tarjolla oli jotain marjamehua) kun tämä ei juo mitään muuta. Ei löytynyt ja kaveri huokaisi teatraalisesti että "kai sen pitää sitten pärjätä vedellä."
Kävi myös ilmi, että mukana tuotu jäätelöpaketti oli VAIN kaverille ja ja tämän lapselle, minä en saanut ottaa. :D
Joskus kahvittelun jälkeen totesi vain, että mun pitää nyt lähteä lääkäriin, haen tuon pojan sitten muutaman tunnin päästä. Olin ihan huuli pyöreänä, että mitä että. Koitin sanoa, että meilläkin pitäisi päästä kauppaan ja olisi muutenkin menoja. Kaveri totesi että no siinähän se menee hyvin mukana.
En ihan ekoina kertoina kehdannut sanoa rumasti ja suoraan, joten meillehän se ipana jäi sotkemaan ja riekkumaan.
Muutaman kerran pyysi lapsenvahdiksi heille kotiin, koskaan en saanut mitään palkkaa tai hyvitystä, en saanut edes syödä heillä, vaikka hoitokeikka oli joskus todella pitkä ja lapsikin piti syöttää pari kertaa.
Kuskattiin myös kaveria ja lasta aika useinkin, kun hänellä oli auto milloin korjauksessa ja milloin ajokiellossa.
Paras tässä kaverissa oli se, että jos minä tarvitsin joskus palvelusta, niin ei voinut mitenkään auttaa/vaati avusta aivan naurettavia summia.
Kerran pyysin, että olisiko mahdollista hakea yksi paketti postista, kun meillä oli auto silloin miehen käytössä toisella paikkakunnalla. Postiin oli matkaa muutama kilometri, mutta paketti oli sen verran iso, etten oikein olisi saanut sitä vaunujen kanssa kannettua.
Kaveri sanoi, että haetaan vaan, mutta hän haluaa bensarahaa 40€! Menin sitten bussilla sen pari pysäkinväliä vaunujen ja ison paketin kanssa.
Kerran kinusi minua varman viikon seurakseen Ikeaan. Sanoin että en minä nyt oikein jaksaisi lähteä, pitkä matka, rahat vähän tiukilla eikä muutenkaan ole mitään tarvetta sieltä. Kinusi ja kinusi, että hän ei haluaisi yksin ajaa ja olisi kiva käydä aikuisten kesken vähän reissussa (...). Myönnyin sitten lopulta kun mankui tarpeeksi, sitten reissun jälkeen pamauttaa, että se olis sitten 50€ bensoista, ei oo mikään kiire maksaa mutta ois kiva saada ennen viikonloppua. :O
Katkasin välit tyyppiin, kun alkoi lähettämään lastaan yksinään meidän oven taakse "meidän lapsen kanssa leikkimään" (Meidän lapsi tuolloin 2-vuotias, kaverin lapsi 6). Pakkohan se oli sisään laskea, kun kaveri oli lähtenyt pois kotoa. Sitten tuli hakemaan ipanan joskus iltamyöhään "sori vähän venähti töissä"
No huh huh. Tuollaista tyyppiä en seuraani haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eräs kaveri (onneksi nyt ex-kaveri) joka oli ihan kamala lokki. Hän oli yksinhuoltaja ja pyysi aina silloin tällöin apua jossain asiassa. Mielelläni autoin, ei siinä mitään, mutta koskaan häneltä ei saanut mitään vastapalveluksia tai edes kiitosta.
Teki muutaman kerran niin, että soitti ja kysyi voisiko tulla kahville, olisi mukava jutella. Totesin että mikä ettei, keitin kahvit valmiiksi ja saatoin jopa leipoa pullaa tms.
Meidän lapsi oli tuohon aikaan vielä vauvaikäinen ja olin äitiyslomalla. Tällä naisella oli ERITTÄIN vilkas ja kuriton 4-vuotias.
Pamahti sitten paikalle lapsensa kanssa, toi jäätelöpaketin ja ilahduin että onpas kiva kun toi tuomisia kahvipöytään. Olin kattanut kahvit ja pullat. Lapselle mehua ja keksiä.
Äiti alkaa kuitenkin napisemaan, että eikös minulla ole lapselle omenamehua (tarjolla oli jotain marjamehua) kun tämä ei juo mitään muuta. Ei löytynyt ja kaveri huokaisi teatraalisesti että "kai sen pitää sitten pärjätä vedellä."
Kävi myös ilmi, että mukana tuotu jäätelöpaketti oli VAIN kaverille ja ja tämän lapselle, minä en saanut ottaa. :D
Joskus kahvittelun jälkeen totesi vain, että mun pitää nyt lähteä lääkäriin, haen tuon pojan sitten muutaman tunnin päästä. Olin ihan huuli pyöreänä, että mitä että. Koitin sanoa, että meilläkin pitäisi päästä kauppaan ja olisi muutenkin menoja. Kaveri totesi että no siinähän se menee hyvin mukana.
En ihan ekoina kertoina kehdannut sanoa rumasti ja suoraan, joten meillehän se ipana jäi sotkemaan ja riekkumaan.
Muutaman kerran pyysi lapsenvahdiksi heille kotiin, koskaan en saanut mitään palkkaa tai hyvitystä, en saanut edes syödä heillä, vaikka hoitokeikka oli joskus todella pitkä ja lapsikin piti syöttää pari kertaa.
Kuskattiin myös kaveria ja lasta aika useinkin, kun hänellä oli auto milloin korjauksessa ja milloin ajokiellossa.
Paras tässä kaverissa oli se, että jos minä tarvitsin joskus palvelusta, niin ei voinut mitenkään auttaa/vaati avusta aivan naurettavia summia.
Kerran pyysin, että olisiko mahdollista hakea yksi paketti postista, kun meillä oli auto silloin miehen käytössä toisella paikkakunnalla. Postiin oli matkaa muutama kilometri, mutta paketti oli sen verran iso, etten oikein olisi saanut sitä vaunujen kanssa kannettua.
Kaveri sanoi, että haetaan vaan, mutta hän haluaa bensarahaa 40€! Menin sitten bussilla sen pari pysäkinväliä vaunujen ja ison paketin kanssa.
Kerran kinusi minua varman viikon seurakseen Ikeaan. Sanoin että en minä nyt oikein jaksaisi lähteä, pitkä matka, rahat vähän tiukilla eikä muutenkaan ole mitään tarvetta sieltä. Kinusi ja kinusi, että hän ei haluaisi yksin ajaa ja olisi kiva käydä aikuisten kesken vähän reissussa (...). Myönnyin sitten lopulta kun mankui tarpeeksi, sitten reissun jälkeen pamauttaa, että se olis sitten 50€ bensoista, ei oo mikään kiire maksaa mutta ois kiva saada ennen viikonloppua. :O
Katkasin välit tyyppiin, kun alkoi lähettämään lastaan yksinään meidän oven taakse "meidän lapsen kanssa leikkimään" (Meidän lapsi tuolloin 2-vuotias, kaverin lapsi 6). Pakkohan se oli sisään laskea, kun kaveri oli lähtenyt pois kotoa. Sitten tuli hakemaan ipanan joskus iltamyöhään "sori vähän venähti töissä"
No huh huh. Tuollaista tyyppiä en seuraani haluaisi.
Kiitos tiedosta. Olikin pätevä peruste lainata pitkä teksti kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä oli pahin loinen ja lokki mitä kohdalle osunut! Muutti luokseni asumaan ja laittoi oman kämppänsä vuokralle. Siinä säästi kivasti kun laskutin vain puolet kuluista ja hän sai iso vuokraa. Tietty pimeänä. (En siis itse ajatellut hyötyväni hänestä rahallisesti, mutta kulut jaetaan puoliksi). No minä hoidin huushollin koska hänellä aikaa vievä harrastus. Ostin ja tein ruoat meille ja hän osti joskus itselleen ruokia joita tiesi etten syö. Kun kyllästyin mm. siihen että pesin hänen pyykkinsä omieni joukossa ja hän pesi vain omansa, oli vastaus että hän ei tienny onko pyykkini "kirkkaita". Hän siis lajitteli pyykit joihinkin kirkkaisiin, en ikinä ymmärtänyt tarkoittiko värillisiä vai valkoisia. Pesuaineita, shampoota, partahöyliä tms ei tietenkään ostanut ikinä, vaan käytti minun ostamia. Kaikki mitä kaappiin ostin itseäni varten, hävisi kysymättä. Kolikot pöydän kulmalta ja lompakostakin, kun hän tarvi töihin kahvirahaa. Lenkkeillessäni tykkäsin kuunnella musiikkia mutta aina oli kuulokkeet pöllitty. Kielsin ja kielsin ja aina ne lainattiin ja kun mies vielä oli kova hukkaamaan tavaroitaan niin joka kerta hukkui tai unohtui johonkin myös minun kuulokkeet. Jouduin ostamaan useat lisää ja hän ei suostunut ostamaan koska kyllä ne jostain löytyy.. sitten jouduin piilottelemaan niitä samoin kuin rahojani. Joskus osti kalliiden kuulokkeiden tilalle jotkut halpikset. Oli inhottavaa kun kotonaan joutui omia tavaroita piilottaa ettei niitä pöllitö, syödä, hukata, tuhlata... Eroon ei meinannut päästä millään koska ei kehdannut irtisanoa vuokralaista ja minun olisi pitänyt vaikka ei ole mitään oikeutta heidän väliseen vuokrasopimukseen puuttua. Eron jälkeen laskutti pennilleen kaiken mitä oltiin yhdessä hankittu eikä huomioinut tietenkään miten hän oli asuntoani ja rahojani kuluttanut. Maksoin kyllä kun tiesin pääseväni eroon. Olimme molemmat töissä ja tienasimme saman verran. Rahaa alkoi jäädä säästöönkin vaikka maksoin kulut yksin kun elätti siirtyi seuraavan luo lokkeilemaan.
Yläasteella oli kaveri joka oli just tällänen jätä jämät, pohjat, anna huikka, voiks teidän äiti käyttää mua kesken koulupäivän kotona kun silmälasit unohtui, eikä edes kiittänyt koskaan mistään. Nykyisin lokkeilee itseään n20v vanhemman miehen rahoilla, ukko kustantaa hevoset ja purjeveneet.
Huhhuh, aika pöyristyttäviä tarinoita täällä :D Omalla kohdalla lokkeilu jäi pelkäksi yritykseksi, mutta kerrotaan nyt kumminkin.
Olin siis tuolloin vielä finninaamainen teini ja lokki puolestaan muutaman vuoden vanhempi harrastuskaveri. Olin harrastanut jo useamman vuoden, joten sain alkaa ohjata ja vetää nuorimpien junnujen toimintaa yhdessä vanhempien harrastajien kanssa ja hoidinkin tehtävää innostuneesti ja vastuullisesti. No, tällä ihmisellähän oli pahana tapana olla jatkuvasti kyykyttämässä ja haukkumassa muita. Koskaan ei kiitoksen sanaa herunut ja jatkuvasti kytättiin muiden virheitä. Ongelmatilanteissa ei tätä ihmistä kiinnostanut ratkaisun löytäminen, vaan syypään etsiminen ja tämän haukkuminen ja lyttääminen. Nuorimmille oli kyllä hyvinkin ystävällinen, sillä pelkäsi lasten valittavan vanhemmilleen ja olikin kyllä pikkuisten suosiossa. Itseään vanhemmille ja kokeneemmille oli tietysti myös mielin kielin-kaatoi siis paskaa ainoastaan teinien niskaan ja monet olivatkin epävarmoina nuorina hyvin pettyneitä itseensä ja syyllistyivät helposti.
Tämän pitkän intron jälkeen itse asiaan. Tästä neitokaisesta tuli ylioppilas ja hän päätti ilmeisesti säästää pitopalvelukulut juhlissaan, joten määräsi minut sinne kyökkipiiaksi. Ja nimenomaan määräsi, sillä ei vaivautunut edes tiedustelemaan, sopiiko tämä vaan ilmoitti asiasta muodossa "sinä tulet". Sanoin, etten ollut vielä selvillä sen päivän menemisistäni ( kevät oli n. puolessa välissä), joten en voi luvata mitään. Hän sanoi että höpöhöpö, kyllä sinä päiväksi ehdit tulla. Tiedossa olisi siis ollut työskentelyä n. kello yhdestätoista kuuteen(valmistelut ja jälkisiivoukset mukaanlukien) ja luonnollisesti palkatta. Ilmoitin hänelle sitten myöhemmin kohteliaasti, ettei sovi. Lähetteli vielä viestejä perään, joissa nillitettiin siitä kuinka törkeää oli perua viimetipassa ja kaikki järjestelyt joutuu lyhyellä varoitusajalla laittamaan uusiksi. Ilmoitin siis pääsemättömyydestäni reilu viisi viikkoa ennen juhlia :D Ystävälle olisin tuon palveluksen tehnytkin, mutta tuota nimenomaista ihmistä ei oikein huvittanut lähteä ilmaiseksi jelppimään.
Tämän jälkeen muutti onneksi toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, joten en kuullut ihmisestä enää sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eräs kaveri (onneksi nyt ex-kaveri) joka oli ihan kamala lokki. Hän oli yksinhuoltaja ja pyysi aina silloin tällöin apua jossain asiassa. Mielelläni autoin, ei siinä mitään, mutta koskaan häneltä ei saanut mitään vastapalveluksia tai edes kiitosta.
Teki muutaman kerran niin, että soitti ja kysyi voisiko tulla kahville, olisi mukava jutella. Totesin että mikä ettei, keitin kahvit valmiiksi ja saatoin jopa leipoa pullaa tms.
Meidän lapsi oli tuohon aikaan vielä vauvaikäinen ja olin äitiyslomalla. Tällä naisella oli ERITTÄIN vilkas ja kuriton 4-vuotias.
Pamahti sitten paikalle lapsensa kanssa, toi jäätelöpaketin ja ilahduin että onpas kiva kun toi tuomisia kahvipöytään. Olin kattanut kahvit ja pullat. Lapselle mehua ja keksiä.
Äiti alkaa kuitenkin napisemaan, että eikös minulla ole lapselle omenamehua (tarjolla oli jotain marjamehua) kun tämä ei juo mitään muuta. Ei löytynyt ja kaveri huokaisi teatraalisesti että "kai sen pitää sitten pärjätä vedellä."
Kävi myös ilmi, että mukana tuotu jäätelöpaketti oli VAIN kaverille ja ja tämän lapselle, minä en saanut ottaa. :D
Joskus kahvittelun jälkeen totesi vain, että mun pitää nyt lähteä lääkäriin, haen tuon pojan sitten muutaman tunnin päästä. Olin ihan huuli pyöreänä, että mitä että. Koitin sanoa, että meilläkin pitäisi päästä kauppaan ja olisi muutenkin menoja. Kaveri totesi että no siinähän se menee hyvin mukana.
En ihan ekoina kertoina kehdannut sanoa rumasti ja suoraan, joten meillehän se ipana jäi sotkemaan ja riekkumaan.
Muutaman kerran pyysi lapsenvahdiksi heille kotiin, koskaan en saanut mitään palkkaa tai hyvitystä, en saanut edes syödä heillä, vaikka hoitokeikka oli joskus todella pitkä ja lapsikin piti syöttää pari kertaa.
Kuskattiin myös kaveria ja lasta aika useinkin, kun hänellä oli auto milloin korjauksessa ja milloin ajokiellossa.
Paras tässä kaverissa oli se, että jos minä tarvitsin joskus palvelusta, niin ei voinut mitenkään auttaa/vaati avusta aivan naurettavia summia.
Kerran pyysin, että olisiko mahdollista hakea yksi paketti postista, kun meillä oli auto silloin miehen käytössä toisella paikkakunnalla. Postiin oli matkaa muutama kilometri, mutta paketti oli sen verran iso, etten oikein olisi saanut sitä vaunujen kanssa kannettua.
Kaveri sanoi, että haetaan vaan, mutta hän haluaa bensarahaa 40€! Menin sitten bussilla sen pari pysäkinväliä vaunujen ja ison paketin kanssa.
Kerran kinusi minua varman viikon seurakseen Ikeaan. Sanoin että en minä nyt oikein jaksaisi lähteä, pitkä matka, rahat vähän tiukilla eikä muutenkaan ole mitään tarvetta sieltä. Kinusi ja kinusi, että hän ei haluaisi yksin ajaa ja olisi kiva käydä aikuisten kesken vähän reissussa (...). Myönnyin sitten lopulta kun mankui tarpeeksi, sitten reissun jälkeen pamauttaa, että se olis sitten 50€ bensoista, ei oo mikään kiire maksaa mutta ois kiva saada ennen viikonloppua. :O
Katkasin välit tyyppiin, kun alkoi lähettämään lastaan yksinään meidän oven taakse "meidän lapsen kanssa leikkimään" (Meidän lapsi tuolloin 2-vuotias, kaverin lapsi 6). Pakkohan se oli sisään laskea, kun kaveri oli lähtenyt pois kotoa. Sitten tuli hakemaan ipanan joskus iltamyöhään "sori vähän venähti töissä"
No huh huh. Tuollaista tyyppiä en seuraani haluaisi.
Kiitos tiedosta. Olikin pätevä peruste lainata pitkä teksti kokonaan.
Yhtä pätevä kun sinun turha viestisi pidentämässä ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eräs kaveri (onneksi nyt ex-kaveri) joka oli ihan kamala lokki. Hän oli yksinhuoltaja ja pyysi aina silloin tällöin apua jossain asiassa. Mielelläni autoin, ei siinä mitään, mutta koskaan häneltä ei saanut mitään vastapalveluksia tai edes kiitosta.
Teki muutaman kerran niin, että soitti ja kysyi voisiko tulla kahville, olisi mukava jutella. Totesin että mikä ettei, keitin kahvit valmiiksi ja saatoin jopa leipoa pullaa tms.
Meidän lapsi oli tuohon aikaan vielä vauvaikäinen ja olin äitiyslomalla. Tällä naisella oli ERITTÄIN vilkas ja kuriton 4-vuotias.
Pamahti sitten paikalle lapsensa kanssa, toi jäätelöpaketin ja ilahduin että onpas kiva kun toi tuomisia kahvipöytään. Olin kattanut kahvit ja pullat. Lapselle mehua ja keksiä.
Äiti alkaa kuitenkin napisemaan, että eikös minulla ole lapselle omenamehua (tarjolla oli jotain marjamehua) kun tämä ei juo mitään muuta. Ei löytynyt ja kaveri huokaisi teatraalisesti että "kai sen pitää sitten pärjätä vedellä."
Kävi myös ilmi, että mukana tuotu jäätelöpaketti oli VAIN kaverille ja ja tämän lapselle, minä en saanut ottaa. :D
Joskus kahvittelun jälkeen totesi vain, että mun pitää nyt lähteä lääkäriin, haen tuon pojan sitten muutaman tunnin päästä. Olin ihan huuli pyöreänä, että mitä että. Koitin sanoa, että meilläkin pitäisi päästä kauppaan ja olisi muutenkin menoja. Kaveri totesi että no siinähän se menee hyvin mukana.
En ihan ekoina kertoina kehdannut sanoa rumasti ja suoraan, joten meillehän se ipana jäi sotkemaan ja riekkumaan.
Muutaman kerran pyysi lapsenvahdiksi heille kotiin, koskaan en saanut mitään palkkaa tai hyvitystä, en saanut edes syödä heillä, vaikka hoitokeikka oli joskus todella pitkä ja lapsikin piti syöttää pari kertaa.
Kuskattiin myös kaveria ja lasta aika useinkin, kun hänellä oli auto milloin korjauksessa ja milloin ajokiellossa.
Paras tässä kaverissa oli se, että jos minä tarvitsin joskus palvelusta, niin ei voinut mitenkään auttaa/vaati avusta aivan naurettavia summia.
Kerran pyysin, että olisiko mahdollista hakea yksi paketti postista, kun meillä oli auto silloin miehen käytössä toisella paikkakunnalla. Postiin oli matkaa muutama kilometri, mutta paketti oli sen verran iso, etten oikein olisi saanut sitä vaunujen kanssa kannettua.
Kaveri sanoi, että haetaan vaan, mutta hän haluaa bensarahaa 40€! Menin sitten bussilla sen pari pysäkinväliä vaunujen ja ison paketin kanssa.
Kerran kinusi minua varman viikon seurakseen Ikeaan. Sanoin että en minä nyt oikein jaksaisi lähteä, pitkä matka, rahat vähän tiukilla eikä muutenkaan ole mitään tarvetta sieltä. Kinusi ja kinusi, että hän ei haluaisi yksin ajaa ja olisi kiva käydä aikuisten kesken vähän reissussa (...). Myönnyin sitten lopulta kun mankui tarpeeksi, sitten reissun jälkeen pamauttaa, että se olis sitten 50€ bensoista, ei oo mikään kiire maksaa mutta ois kiva saada ennen viikonloppua. :O
Katkasin välit tyyppiin, kun alkoi lähettämään lastaan yksinään meidän oven taakse "meidän lapsen kanssa leikkimään" (Meidän lapsi tuolloin 2-vuotias, kaverin lapsi 6). Pakkohan se oli sisään laskea, kun kaveri oli lähtenyt pois kotoa. Sitten tuli hakemaan ipanan joskus iltamyöhään "sori vähän venähti töissä"
No huh huh. Tuollaista tyyppiä en seuraani haluaisi.
Kiitos tiedosta. Olikin pätevä peruste lainata pitkä teksti kokonaan.
Yhtä pätevä kun sinun turha viestisi pidentämässä ketjua.
Minä sentään lainasin paljon pienempää tekstimassaa, huomasitkos pönttö mielesipahoittaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eräs kaveri (onneksi nyt ex-kaveri) joka oli ihan kamala lokki. Hän oli yksinhuoltaja ja pyysi aina silloin tällöin apua jossain asiassa. Mielelläni autoin, ei siinä mitään, mutta koskaan häneltä ei saanut mitään vastapalveluksia tai edes kiitosta.
Teki muutaman kerran niin, että soitti ja kysyi voisiko tulla kahville, olisi mukava jutella. Totesin että mikä ettei, keitin kahvit valmiiksi ja saatoin jopa leipoa pullaa tms.
Meidän lapsi oli tuohon aikaan vielä vauvaikäinen ja olin äitiyslomalla. Tällä naisella oli ERITTÄIN vilkas ja kuriton 4-vuotias.
Pamahti sitten paikalle lapsensa kanssa, toi jäätelöpaketin ja ilahduin että onpas kiva kun toi tuomisia kahvipöytään. Olin kattanut kahvit ja pullat. Lapselle mehua ja keksiä.
Äiti alkaa kuitenkin napisemaan, että eikös minulla ole lapselle omenamehua (tarjolla oli jotain marjamehua) kun tämä ei juo mitään muuta. Ei löytynyt ja kaveri huokaisi teatraalisesti että "kai sen pitää sitten pärjätä vedellä."
Kävi myös ilmi, että mukana tuotu jäätelöpaketti oli VAIN kaverille ja ja tämän lapselle, minä en saanut ottaa. :D
Joskus kahvittelun jälkeen totesi vain, että mun pitää nyt lähteä lääkäriin, haen tuon pojan sitten muutaman tunnin päästä. Olin ihan huuli pyöreänä, että mitä että. Koitin sanoa, että meilläkin pitäisi päästä kauppaan ja olisi muutenkin menoja. Kaveri totesi että no siinähän se menee hyvin mukana.
En ihan ekoina kertoina kehdannut sanoa rumasti ja suoraan, joten meillehän se ipana jäi sotkemaan ja riekkumaan.
Muutaman kerran pyysi lapsenvahdiksi heille kotiin, koskaan en saanut mitään palkkaa tai hyvitystä, en saanut edes syödä heillä, vaikka hoitokeikka oli joskus todella pitkä ja lapsikin piti syöttää pari kertaa.
Kuskattiin myös kaveria ja lasta aika useinkin, kun hänellä oli auto milloin korjauksessa ja milloin ajokiellossa.
Paras tässä kaverissa oli se, että jos minä tarvitsin joskus palvelusta, niin ei voinut mitenkään auttaa/vaati avusta aivan naurettavia summia.
Kerran pyysin, että olisiko mahdollista hakea yksi paketti postista, kun meillä oli auto silloin miehen käytössä toisella paikkakunnalla. Postiin oli matkaa muutama kilometri, mutta paketti oli sen verran iso, etten oikein olisi saanut sitä vaunujen kanssa kannettua.
Kaveri sanoi, että haetaan vaan, mutta hän haluaa bensarahaa 40€! Menin sitten bussilla sen pari pysäkinväliä vaunujen ja ison paketin kanssa.
Kerran kinusi minua varman viikon seurakseen Ikeaan. Sanoin että en minä nyt oikein jaksaisi lähteä, pitkä matka, rahat vähän tiukilla eikä muutenkaan ole mitään tarvetta sieltä. Kinusi ja kinusi, että hän ei haluaisi yksin ajaa ja olisi kiva käydä aikuisten kesken vähän reissussa (...). Myönnyin sitten lopulta kun mankui tarpeeksi, sitten reissun jälkeen pamauttaa, että se olis sitten 50€ bensoista, ei oo mikään kiire maksaa mutta ois kiva saada ennen viikonloppua. :O
Katkasin välit tyyppiin, kun alkoi lähettämään lastaan yksinään meidän oven taakse "meidän lapsen kanssa leikkimään" (Meidän lapsi tuolloin 2-vuotias, kaverin lapsi 6). Pakkohan se oli sisään laskea, kun kaveri oli lähtenyt pois kotoa. Sitten tuli hakemaan ipanan joskus iltamyöhään "sori vähän venähti töissä"
No huh huh. Tuollaista tyyppiä en seuraani haluaisi.
Kiitos tiedosta. Olikin pätevä peruste lainata pitkä teksti kokonaan.
Yhtä pätevä kun sinun turha viestisi pidentämässä ketjua.
Minä sentään lainasin paljon pienempää tekstimassaa, huomasitkos pönttö mielesipahoittaja?
Silti turha viesti ja selkeästi sun argumentointitaidot on lapsen kengissä kun ainoa keino keskustella on nimitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli eräs kaveri (onneksi nyt ex-kaveri) joka oli ihan kamala lokki. Hän oli yksinhuoltaja ja pyysi aina silloin tällöin apua jossain asiassa. Mielelläni autoin, ei siinä mitään, mutta koskaan häneltä ei saanut mitään vastapalveluksia tai edes kiitosta.
Teki muutaman kerran niin, että soitti ja kysyi voisiko tulla kahville, olisi mukava jutella. Totesin että mikä ettei, keitin kahvit valmiiksi ja saatoin jopa leipoa pullaa tms.
Meidän lapsi oli tuohon aikaan vielä vauvaikäinen ja olin äitiyslomalla. Tällä naisella oli ERITTÄIN vilkas ja kuriton 4-vuotias.
Pamahti sitten paikalle lapsensa kanssa, toi jäätelöpaketin ja ilahduin että onpas kiva kun toi tuomisia kahvipöytään. Olin kattanut kahvit ja pullat. Lapselle mehua ja keksiä.
Äiti alkaa kuitenkin napisemaan, että eikös minulla ole lapselle omenamehua (tarjolla oli jotain marjamehua) kun tämä ei juo mitään muuta. Ei löytynyt ja kaveri huokaisi teatraalisesti että "kai sen pitää sitten pärjätä vedellä."
Kävi myös ilmi, että mukana tuotu jäätelöpaketti oli VAIN kaverille ja ja tämän lapselle, minä en saanut ottaa. :D
Joskus kahvittelun jälkeen totesi vain, että mun pitää nyt lähteä lääkäriin, haen tuon pojan sitten muutaman tunnin päästä. Olin ihan huuli pyöreänä, että mitä että. Koitin sanoa, että meilläkin pitäisi päästä kauppaan ja olisi muutenkin menoja. Kaveri totesi että no siinähän se menee hyvin mukana.
En ihan ekoina kertoina kehdannut sanoa rumasti ja suoraan, joten meillehän se ipana jäi sotkemaan ja riekkumaan.
Muutaman kerran pyysi lapsenvahdiksi heille kotiin, koskaan en saanut mitään palkkaa tai hyvitystä, en saanut edes syödä heillä, vaikka hoitokeikka oli joskus todella pitkä ja lapsikin piti syöttää pari kertaa.
Kuskattiin myös kaveria ja lasta aika useinkin, kun hänellä oli auto milloin korjauksessa ja milloin ajokiellossa.
Paras tässä kaverissa oli se, että jos minä tarvitsin joskus palvelusta, niin ei voinut mitenkään auttaa/vaati avusta aivan naurettavia summia.
Kerran pyysin, että olisiko mahdollista hakea yksi paketti postista, kun meillä oli auto silloin miehen käytössä toisella paikkakunnalla. Postiin oli matkaa muutama kilometri, mutta paketti oli sen verran iso, etten oikein olisi saanut sitä vaunujen kanssa kannettua.
Kaveri sanoi, että haetaan vaan, mutta hän haluaa bensarahaa 40€! Menin sitten bussilla sen pari pysäkinväliä vaunujen ja ison paketin kanssa.
Kerran kinusi minua varman viikon seurakseen Ikeaan. Sanoin että en minä nyt oikein jaksaisi lähteä, pitkä matka, rahat vähän tiukilla eikä muutenkaan ole mitään tarvetta sieltä. Kinusi ja kinusi, että hän ei haluaisi yksin ajaa ja olisi kiva käydä aikuisten kesken vähän reissussa (...). Myönnyin sitten lopulta kun mankui tarpeeksi, sitten reissun jälkeen pamauttaa, että se olis sitten 50€ bensoista, ei oo mikään kiire maksaa mutta ois kiva saada ennen viikonloppua. :O
Katkasin välit tyyppiin, kun alkoi lähettämään lastaan yksinään meidän oven taakse "meidän lapsen kanssa leikkimään" (Meidän lapsi tuolloin 2-vuotias, kaverin lapsi 6). Pakkohan se oli sisään laskea, kun kaveri oli lähtenyt pois kotoa. Sitten tuli hakemaan ipanan joskus iltamyöhään "sori vähän venähti töissä"
No huh huh. Tuollaista tyyppiä en seuraani haluaisi.
Kiitos tiedosta. Olikin pätevä peruste lainata pitkä teksti kokonaan.
Yhtä pätevä kun sinun turha viestisi pidentämässä ketjua.
Minä sentään lainasin paljon pienempää tekstimassaa, huomasitkos pönttö mielesipahoittaja?
Silti turha viesti ja selkeästi sun argumentointitaidot on lapsen kengissä kun ainoa keino keskustella on nimitellä.
Mitä siitä sitten? Pahoitit mielesi, kun typerää megalainaustasi moitittiin ja nyt et vaan pysty pitämään turpaasi ummessa ja antamaan olla. Pakko yrittää vaan saada se viimeinen sana, eikö niin?
Rouva on tainnut tunnistaa itsensä ja on kuitannut sen alapeukulla :)