Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Kylläpä tämä ketju tipahti, palstalla on aktiivinen aika. Nostan, koska haluan kuulla lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juuri muuttanut uuteen vuokra-asuntoon. Asunnon varusteluun kuului pesukone ja kuivaaja. Pari viikkoa muuton jälkeen vuokranantaja soitti minulle, että hänen pesukoneensa oli mennyt rikki ja voisiko hän mitenkään tulla pesemään pyykit vuokra-asuntooni. En kehdannut kieltäytyä ja ajattelin, että ei se nyt mitään haittaa, jos hän kerran käy pyykkinsä pesemässä. Vaan viikon päästäpä hän soitti, että olenko kotona kun hän on taas tulossa pyykkien kanssa. Ei siis ollut mitään aikomustakaan hänellä ostaa uutta pyykkikonetta vaan meinasi, että ne voi jatkossa aina pestä meillä. En suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini on varakas ja on pystynyt elämänsä aikana lahjoittamaan kaikille lapsilleen kesämökit. Minun perheeni kohdalla (vanhempani olivat eronneet) isoäiti halusi varmistaa, että mökki tulee minulle niin halutessan luopua siitä hän lahjoitti sen yhden sukupolven yli, eli ei vanhemmalleni, vaan minulle.
Hän meni vain tekemään juristin neuvosta hölmön mokan: antoi kyllä hallintaoikeuden isälleni, mikä olikin tarkoitus, mutta myös isäni vaimolle, joka ei ole äitini, ja tarkoitus oli saada sillä lailla perintöveroa alemmas, koska tämä henkilö on isääni nuorempi jonkin verran.
Hän kirjoitti myöhemmin vielä lausunnon, jonka mukaan hän ei ollut tarkoittanut, että vaimo hallitsisi mökkiä enää isäni kuoleman jälkeen, vaan luopuisi siitä viimeistään silloin.
Vaimo on kuitenkin päättänyt isäni puolesta, että minä en saa käyttää mökkiä, (jolla on kaksi taloa), vaan isoäitini kuoltua ja siirryttyä pois "moraalisena vartijana" hän hallitsee mökkiä ja on tuupannut isäni laitokseen, ettei tartte tätäkään hoitaa, kun isä on hiukan dementoitunut.
Millähän oikeudella, kun mökin on ostanut ja maksanut isäni äiti, se on lahjoitettu minulle ja isäni ei voi enää mökkiä käyttää? Aika härskiä minua vastaan ihan kiusantekemisen ilosta. Varsinkin kun minua ei haittaisi se, että hän on siellä.
Rakas @kivikissaäiti,
en tiedä kuinka monta kertaa olen tämän tilityksesi lukenut, mutta usko pois, niitä kertoja on toooooodella paljon!
Olisiko jo aika päästä yli katkeruudesta? Ja myös mustasukkaisuudesta isäsi puolisoa kohtaan?
Naapurin lapsi on käytännössä kesän yksin ja tunkee meille aina, kun ollaan kotona. Vanhemmat on töissä ja lapsen teini-ikäinen sisarus nukkuu ilmeisesti pitkälle iltapäivään. Tylsäähän sille tulee. Sanoin tämän lapsen äidille, että hän on meillä aika paljon ja vihjasin, että voisi käydä vähän harvemmin ja pitäisikö keksiä jotain tekemistä hänelle päivisin. No, tämän äiti ei ymmärtänyt ollenkaan, vaan alkoi paasata siitä, kuinka hänen puolestaan lapsi voi olla meillä niin paljon kuin haluaa ja ei häntä haittaa, vaikka söisikin joka päivä meillä. Voisi käydä edes joka toinen päivä jossain muualla... Sääliksi käy, eikä ole mitenkään hankala lapsi. Haluaisin vain joskus olla ja vaikka vain piereskellä omalla sohvalla rauhassa.
Eräs tuttuni, ei edes ystäväni, kuuli ilmeisesti jostain että minulla ja miehelläni tuli ero kun lapsi oli pieni.
Exäni maksoi minulle hyvin koska halusi että olen kotona vauvan kanssa eikä minun tarvinnut huolehtia raha-asioista.
Ilmeisesti oletti minun olevan rikas kun asuin ex-miehen omistusasunnossa lapsemme kanssa ja olin lapsen kanssa kotona.
Aluksi alkoi käydä "kahvilla". Kahvitteluhetket ajoitti meidän ruoka-aikaan ja ne venähtivät aina minun itseni nukkumaanmenoon n. Klo 10.
Tämä ei minua häirinnyt muuten paitsi että ei kiinnittänyt ikinä mitään huomiota lapseeni.
Jossain vaiheessa jäi pari kertaa yökylään koska ei kuulemma jaksanut ajaa omaan kotiinsa.
Eräänä päivänä ex-mieheni soitti ja sanoi että kyseinen nainen oli sanonut että aikoo jäädä asumaan kanssani koska haluaa olla "apunani lapsen kanssa".
Mies luuli asian olevan juuri niin ja sanoi että jos minulle käy niin hänelle on ok.
Yritin soittaa naiselle ja kysyä mikä jutun juju on, ja samalla hetkellä nainen kurvasi pihaan ja alkoi purkaa autostaan tavaroitaan!
Ilmoitin erittäin tiukasti että tänne et niitä tuo ja että apua en ole koskaan saanutkaan, päinvastoin lisätyötä kun jouduin ruokkimaan ko naista hänen oleskelunsa aikana.
Tämä nainen leikki että asia oli ok mutta puhui exälleni että minulla ravaa miehiä asunnossa ja etten siivoa ja asunto on likainen.
Kun tämä ei toiminut yritti mennä miehelleni kylään ja pyytää miestäni kahville.
Myöhemmin palasin mieheni kanssa yhteen ja vielä sen jälkeen yritti pyytää miestäni kaveriksi facebookissa.
Mies ilmoitti naiselle ettei ole enää yhteydessä meihin ja esti henkilön.
Olo huomattavasti kevyempi ilman tuota ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloyhtiöön ostettiin sähkögrilli yhteiskäyttöön, kun muutama asukas esitti, että olisi niin mukava yhdessä grillailla. Ehtona sovittiin että joka grilliä haluaa käyttää, puhdistaa sen jälkeen päin ja siivoaa jäljet. Naama venähti innokkaalta grillikansalta, eikä halunneetkaan enää grillata. "Ai, se pitää ite puhdistaa!" En tiedä, kenen olivat ajatelleet saavan kunnian siivota jälkensä. Sitten kun huomasivat, että joku käytti grilliä, tultiin puskan takaa tuikkaamaan makkaransa siihen grillinkulmaan ja sen jälkeen luikkivat nopeasti pois etteivät joudu mukaan ikävään siivousoperaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni, ei edes ystäväni, kuuli ilmeisesti jostain että minulla ja miehelläni tuli ero kun lapsi oli pieni.
Exäni maksoi minulle hyvin koska halusi että olen kotona vauvan kanssa eikä minun tarvinnut huolehtia raha-asioista.
Ilmeisesti oletti minun olevan rikas kun asuin ex-miehen omistusasunnossa lapsemme kanssa ja olin lapsen kanssa kotona.
Aluksi alkoi käydä "kahvilla". Kahvitteluhetket ajoitti meidän ruoka-aikaan ja ne venähtivät aina minun itseni nukkumaanmenoon n. Klo 10.
Tämä ei minua häirinnyt muuten paitsi että ei kiinnittänyt ikinä mitään huomiota lapseeni.
Jossain vaiheessa jäi pari kertaa yökylään koska ei kuulemma jaksanut ajaa omaan kotiinsa.
Eräänä päivänä ex-mieheni soitti ja sanoi että kyseinen nainen oli sanonut että aikoo jäädä asumaan kanssani koska haluaa olla "apunani lapsen kanssa".
Mies luuli asian olevan juuri niin ja sanoi että jos minulle käy niin hänelle on ok.
Yritin soittaa naiselle ja kysyä mikä jutun juju on, ja samalla hetkellä nainen kurvasi pihaan ja alkoi purkaa autostaan tavaroitaan!
Ilmoitin erittäin tiukasti että tänne et niitä tuo ja että apua en ole koskaan saanutkaan, päinvastoin lisätyötä kun jouduin ruokkimaan ko naista hänen oleskelunsa aikana.Tämä nainen leikki että asia oli ok mutta puhui exälleni että minulla ravaa miehiä asunnossa ja etten siivoa ja asunto on likainen.
Kun tämä ei toiminut yritti mennä miehelleni kylään ja pyytää miestäni kahville.
Myöhemmin palasin mieheni kanssa yhteen ja vielä sen jälkeen yritti pyytää miestäni kaveriksi facebookissa.
Mies ilmoitti naiselle ettei ole enää yhteydessä meihin ja esti henkilön.
Olo huomattavasti kevyempi ilman tuota ihmistä.
Jumakauta siinä on jo kyllä pokkaa tällä akalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin varattu bussiretki Tukholmassa, retken hintaan kuului sisäänpääsyjä museoihin ja ruokailu. Pari suomalaista mummelia oli tunkemassa mukaan bussiin ilmaiseksi, koska heidän mielestään "se ei haittaa ketään ja he mahtuvat hyvin". Opas ei päästänyt ja mummot jäivät säksättämään satamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni, ei edes ystäväni, kuuli ilmeisesti jostain että minulla ja miehelläni tuli ero kun lapsi oli pieni.
Exäni maksoi minulle hyvin koska halusi että olen kotona vauvan kanssa eikä minun tarvinnut huolehtia raha-asioista.
Ilmeisesti oletti minun olevan rikas kun asuin ex-miehen omistusasunnossa lapsemme kanssa ja olin lapsen kanssa kotona.
Aluksi alkoi käydä "kahvilla". Kahvitteluhetket ajoitti meidän ruoka-aikaan ja ne venähtivät aina minun itseni nukkumaanmenoon n. Klo 10.
Tämä ei minua häirinnyt muuten paitsi että ei kiinnittänyt ikinä mitään huomiota lapseeni.
Jossain vaiheessa jäi pari kertaa yökylään koska ei kuulemma jaksanut ajaa omaan kotiinsa.
Eräänä päivänä ex-mieheni soitti ja sanoi että kyseinen nainen oli sanonut että aikoo jäädä asumaan kanssani koska haluaa olla "apunani lapsen kanssa".
Mies luuli asian olevan juuri niin ja sanoi että jos minulle käy niin hänelle on ok.
Yritin soittaa naiselle ja kysyä mikä jutun juju on, ja samalla hetkellä nainen kurvasi pihaan ja alkoi purkaa autostaan tavaroitaan!
Ilmoitin erittäin tiukasti että tänne et niitä tuo ja että apua en ole koskaan saanutkaan, päinvastoin lisätyötä kun jouduin ruokkimaan ko naista hänen oleskelunsa aikana.Tämä nainen leikki että asia oli ok mutta puhui exälleni että minulla ravaa miehiä asunnossa ja etten siivoa ja asunto on likainen.
Kun tämä ei toiminut yritti mennä miehelleni kylään ja pyytää miestäni kahville.
Myöhemmin palasin mieheni kanssa yhteen ja vielä sen jälkeen yritti pyytää miestäni kaveriksi facebookissa.
Mies ilmoitti naiselle ettei ole enää yhteydessä meihin ja esti henkilön.
Olo huomattavasti kevyempi ilman tuota ihmistä.Jumakauta siinä on jo kyllä pokkaa tällä akalla
Ajattelin aivan samaa. Siis tuosta noin vain päättää muuttaa puolitutun luokse, valheellisin perustein, edes ilmoittamatta "uudelle kämppikselle" asiasta yhtään mitään? Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin ukko, yli 50 v. on soittanut jossain puolitunnetussa bändissä ja luulee että kaikki tunnistaa sen kaupungilla. Baarissa sitten odottaa, että saa sisäänpääsyn ja juomia ilmaiseksi eikä kanna rahaa mukana. Sitten kun tämä ei onnistu, alkaa raivarit ja henkilökunnalle kuittailu.
Kerron oman tarinan ja samalla nostelen.
Yläasteella eräällä kauempana asuvalla luokkakaverilla oli harrastus, johon jäi aina koulun jälkeen ja vanhempansa sitten hakivat kotiin(muuten siis liikkui kouluun bussilla). Harrastus oli samassa rakennuksessa, missä toinen luokkakaveri asui. Kauempana asuvalla kaverilla oli tietysti aina koulun jälkeen nälkä ja tarvitsi eväitä mukaan otettavaksi harrastukseen. Sen sijaan että olisi käynyt n. 100m päässä sijaitsevassa kaupassa, meni aina kaverini mukana häneen kotiinsa ja sieltä valikoi kaapeista parhaat eväät.
Samaa teki myös meillä, jos kävimme siellä matkalla ennen liikuntatunteja(tunnit urheilukentällä kauempana koulusta ja kotona sai matkalla käydä vaatteita vaihtamassa tms). Meni suoraan kaapeille ja kysyi, että onko mitään hyvää nopeaa syötävää.
Kumpikaan meistä ei uskaltanut sanoa mitään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs entinen koulukaveri tuli kirpparilla vastaan kun olin täyttämässä pöytää. Siinä jutellessa valikoi myyntipöydästä kasan tavaraa ja myin ne hänelle pienemmällä summalla, kuin mikä niiden loppusumma olisi oikeasti ollut. Muutaman viikon kuluttua hän laittoi mulle viestiä, että jos olen uudelleen myymässä kirpparilla niin voisinko ilmoittaa hänelle. Toki toki ja ilmoitinkin. Hän tuli kotiini käyttämään "etuostooikeuttaan" kuten hän itse sanoi jo ennen, kun vein tavarat kirpputorille asti. Taas annoin alea ja siihen päälle ruinasi vielä yhdet kengät ilmaiseksi.
Taas meni muutama viikko ja tuli viestiä, että jos aion käydä läpi muita varastoja, kuten astioita, kosmetiikkaa tai sisustusesineitä niin hän on myös niistä kiinnostunut. Joten tuumasta toimeen ja lajittelemaan, olin itsekin rahan tarpeessa. Nainen tuli taas kotiini ja halusi melkein kaiken, minkä olin esille laittanut, mutta tällä kertaa oli haluton maksamaan juuri mitään. "Voi voi kun otin vaan 20e mukaan, en yhtään ajatellut. Mutta näähän on käytettyjä, ei näistä nyt montaa euroa saisi muualtakaan. Etkö kaverille antaisi halvalla? Jos tarjoan kahvit myöhemmin?" Tätä jatkui aikansa ja lopulta myin hänelle jotakin sillä kahdella kympillä. Nyt pommittaa minua viesteillä, kuinka olen luvannut ne loputkin esineet hänelle ja en saa myydä niitä, koska voi noutaa? Ilmoitin hinnan, jonka niistä haluan ja hän vastasi, että olen luvannut ne hänelle, miksi hän enää niistä maksaisi kun antoi minulle rahaa viime kerralla? En ymmärrä. En myöskään enää kutsu häntä kotiini, koska viime kerralla kylpyhuoneen peilikaapista oli hävinnyt kaksi hajuvesipulloa.
Tuttavamme kysyi miestäni mukaan läheiseen kaupunkiin asioille. Tämä sopi, koska miehelläni oli tarkoitus hakea työkaluja samasta paikasta. Tuttava ajoi pihaamme ja totesi, että mennään sinun autolla kun sinun asioillehan tässä mennään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs entinen koulukaveri tuli kirpparilla vastaan kun olin täyttämässä pöytää. Siinä jutellessa valikoi myyntipöydästä kasan tavaraa ja myin ne hänelle pienemmällä summalla, kuin mikä niiden loppusumma olisi oikeasti ollut. Muutaman viikon kuluttua hän laittoi mulle viestiä, että jos olen uudelleen myymässä kirpparilla niin voisinko ilmoittaa hänelle. Toki toki ja ilmoitinkin. Hän tuli kotiini käyttämään "etuostooikeuttaan" kuten hän itse sanoi jo ennen, kun vein tavarat kirpputorille asti. Taas annoin alea ja siihen päälle ruinasi vielä yhdet kengät ilmaiseksi.
Taas meni muutama viikko ja tuli viestiä, että jos aion käydä läpi muita varastoja, kuten astioita, kosmetiikkaa tai sisustusesineitä niin hän on myös niistä kiinnostunut. Joten tuumasta toimeen ja lajittelemaan, olin itsekin rahan tarpeessa. Nainen tuli taas kotiini ja halusi melkein kaiken, minkä olin esille laittanut, mutta tällä kertaa oli haluton maksamaan juuri mitään. "Voi voi kun otin vaan 20e mukaan, en yhtään ajatellut. Mutta näähän on käytettyjä, ei näistä nyt montaa euroa saisi muualtakaan. Etkö kaverille antaisi halvalla? Jos tarjoan kahvit myöhemmin?" Tätä jatkui aikansa ja lopulta myin hänelle jotakin sillä kahdella kympillä. Nyt pommittaa minua viesteillä, kuinka olen luvannut ne loputkin esineet hänelle ja en saa myydä niitä, koska voi noutaa? Ilmoitin hinnan, jonka niistä haluan ja hän vastasi, että olen luvannut ne hänelle, miksi hän enää niistä maksaisi kun antoi minulle rahaa viime kerralla? En ymmärrä. En myöskään enää kutsu häntä kotiini, koska viime kerralla kylpyhuoneen peilikaapista oli hävinnyt kaksi hajuvesipulloa.
Myykö se itse ne eteenpäin?
Tuttu, jolla ei ole omaa tulostinta, halusi luokseni tulostamaan tärkeitä papereitaan aina kun hän tsrvitsi tulostinta. Kerran kun sanoin, että ei onnistu, tulostelisitko jossain muualla kun mulla kun mulla on musteet loppu niin tämä tyyppi oikeastaan loukkaantui puhelimessa asiasta! Hän oli hetken hiljaa luurin toisessa päässä ja uteli, että "koska mahdat ostaa uudet niin että voin tulla tulostelemaan? En viitsi kirjastoonkaan mennä kun se maksaa." Olin aika tyrmistynyt ja menin sanattomaksi.
Perhe on todellakin pahin, mulla sisko ottaa yhteyttä vaan siinä tapauksessa kun tarvitsee rahaa. Oikeasti hän voi olla siis yli vuodenkin pitämättä yhtään mitään yhteyttä, kunnes sitten taas kerran tupsahtaa rahananomispuhelu/viesti jonkun syyllistävän ja hyvin vakuuttavan traagisen tarinan kera.
Luulisi että edes kohteliaisuudesta ja muodon vuoksi pitäisi muutakin yhteyttä ettei se rahan ruinaaminenkaan olisi niin ilmeistä. Mutta ei. Ei hän edes yritä esittää että minussa kiinnostais jokin muukin kuin raha. Sen huomaa hyvin muissakin asioissa, hän ei esim onnittele minua syntymäpäivänä, edes sen kämäsen facebookviestin verran.
Olen aiemmin koittanut pitää yhteyttä häneen itse, mutta kun yhteydenottoihin ei vastattu niin ajattelin että olkoon.
Paljon jäi kertomatta mutta sitten tarina menee jo tunnistettavaksi, lopetan tähän.
Lapseni luokkakaverin perhe ajattelee, että meidän auto on koulubussi. Pojat ovat samalla luokalla ja sovimme, että voimme välillä kuljettaa lapsia kouluun yhdessä. Viime vuoden aikana käytännössä kuitenkin vain me kuljetimme - kaverin vanhemmat ilmoittivat hakevansa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla hakivat vasta siinä vaiheessa, kun ip-kerho oli jo menossa kiinni. Lapsemme tuli siis kotiin vasta vähän yli viisi, kun koulu oli oli loppunut kahdeltatoista ja minä olin tullut töistä kolmen jälkeen. Kyseisen pojan äiti on jatko-opiskelijana kotona eikä hänellä kai ole ajokorttia, mutta voisi kai hän saattaa lapsensa kouluun ja hakea sieltä kävellen, kun matka on 1,5km? Lapsi ilmeisesti itse ajattelee, että on sovittu, että hän tulee joka aamu meidän kyydissä kouluun ja iltapäivällä koulusta meille. Kun olen keväällä enenevässä määrin tehnyt niin, että vien pojan autolla oman kotinsa eteen, hän protestoi ankarasti, että ei hän nyt kotiin mene vaan meille ja ainakin hän tulee meille syömään välipalaa. Jos annan hänen tulla koulusta suoraan meille, vanhemmat eivät häntä ainakaan ennen viittä kaipaa. Ja tietenkin annan hänelle välipalaa jos meillä on, vaikka ottaakin päähän. Eihän vika ole lapsen.
En oikein keksi miten voisin sanoa vanhemmille, että en halua kuljettaa heidän lastaan kouluun joka päivä, vaan menemme omien aikataulujemme mukaan. Muutaman kerran olen sanonut että meillä on nyt muitakin menoja emmekä kulje pelkästään koti-koulu-koti-reittiä, mihin lapsen isä totesi,mettä ei se haittaa, kyllähän X voi tulla teidän kanssa sinne kauppaan koulun jälkeen. Lapsi vaan ilmestyy meidän pihaan joka aamu ja pari kertaa on jäänytkin kyydistä, kun olimme jo lähteneet. Välillä on unohtunut jumppakassi tms. kotiin ja kun sitä on haettu, seurauksena kaikki ovat myöhästyneet (lapset koulusta, minä töistä kokouksesta). Ja tottahan on, että pääsääntöisesti menemme joka päivä aamulla samaan aikaan koululle ja joka päivä myös ekan luokan ajan hain lapset ip-kerhosta. Mutta en enää toivo, että he edes joskus kuljettaisivat pojat kouluun, toivon ainoastaan, että me emme olisi vastuussa heidän lapsensa koulukyydeistä.
Isoäitini on varakas ja on pystynyt elämänsä aikana lahjoittamaan kaikille lapsilleen kesämökit. Minun perheeni kohdalla (vanhempani olivat eronneet) isoäiti halusi varmistaa, että mökki tulee minulle niin halutessan luopua siitä hän lahjoitti sen yhden sukupolven yli, eli ei vanhemmalleni, vaan minulle.
Hän meni vain tekemään juristin neuvosta hölmön mokan: antoi kyllä hallintaoikeuden isälleni, mikä olikin tarkoitus, mutta myös isäni vaimolle, joka ei ole äitini, ja tarkoitus oli saada sillä lailla perintöveroa alemmas, koska tämä henkilö on isääni nuorempi jonkin verran.
Hän kirjoitti myöhemmin vielä lausunnon, jonka mukaan hän ei ollut tarkoittanut, että vaimo hallitsisi mökkiä enää isäni kuoleman jälkeen, vaan luopuisi siitä viimeistään silloin.
Vaimo on kuitenkin päättänyt isäni puolesta, että minä en saa käyttää mökkiä, (jolla on kaksi taloa), vaan isoäitini kuoltua ja siirryttyä pois "moraalisena vartijana" hän hallitsee mökkiä ja on tuupannut isäni laitokseen, ettei tartte tätäkään hoitaa, kun isä on hiukan dementoitunut.
Millähän oikeudella, kun mökin on ostanut ja maksanut isäni äiti, se on lahjoitettu minulle ja isäni ei voi enää mökkiä käyttää? Aika härskiä minua vastaan ihan kiusantekemisen ilosta. Varsinkin kun minua ei haittaisi se, että hän on siellä.