Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ihmistyyppi joka nähdessään toisen ihmisen miettii automaattisesti miten voisi tästä hyötyä. Jos hän näkee toisen pihalla peräkärryn hän miettii heti miten hän voisi hyötyä siitä, tai jos hän kuulee että toisella on kiva kesämökki hän ajattelee välittömästi miten voisi itse hyötyä siitä.
Kun valmistuin nykyiseen ammattiini, alkoivat monet tutut ihmiset minut nähdessään selkeästi ajattelemaan mitä kysymyksiä heillä olisi nyt esittää ammattitaitoani (tietenkin ilmaiseksi) hyödyntäen. Röyhkeimmät eivät ajatelleet, etten halua miettiä työjuttuja arki-iltaisin tai viikonloppuisin, eikä minulla esimerkiksi ole mukanani työkalenteriani kun yritän rentoutua rakkaan harrastukseni parissa. Monelle, etenkin vähän vanhemmalle ikäpolvelle on vaikea tajuta, ettei ammatti ole sama asia kuin identiteetti. Kun purin tuntojani yhdelle vanhemmalle kaverilleni, etten pitkän työpäivän jälkeen oikein jaksaisi kaupan kassajonossa alkaa kuuntelemaan vastaantulleen asiakkaan kanssa hänen kuulumisiaan, totesi kaverini että kyllä se saman ammatin edustaja vuodelta kuokka ja kirves jaksoi aina jutella kaikkien kanssa ummet ja lammet törmättyään kylillä. Stereotypia ammattiini liittyen elää edelleen vahvana, eli se että haluamme miettiä toisten asioita 24/7. Lopulta jouduin luopumaan rakkaasta harrastuksestani, sillä rentoutumisen sijaan olin aina stressaantunut tai kiukkuinen, kun omaa aikaani ja tilaani ei kunnioitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ihmistyyppi joka nähdessään toisen ihmisen miettii automaattisesti miten voisi tästä hyötyä. Jos hän näkee toisen pihalla peräkärryn hän miettii heti miten hän voisi hyötyä siitä, tai jos hän kuulee että toisella on kiva kesämökki hän ajattelee välittömästi miten voisi itse hyötyä siitä.
Kun valmistuin nykyiseen ammattiini, alkoivat monet tutut ihmiset minut nähdessään selkeästi ajattelemaan mitä kysymyksiä heillä olisi nyt esittää ammattitaitoani (tietenkin ilmaiseksi) hyödyntäen. Röyhkeimmät eivät ajatelleet, etten halua miettiä työjuttuja arki-iltaisin tai viikonloppuisin, eikä minulla esimerkiksi ole mukanani työkalenteriani kun yritän rentoutua rakkaan harrastukseni parissa. Monelle, etenkin vähän vanhemmalle ikäpolvelle on vaikea tajuta, ettei ammatti ole sama asia kuin identiteetti. Kun purin tuntojani yhdelle vanhemmalle kaverille
Älä vain kerro olevasi sairaanhoitaja tai lääkäri 🙈
Ilmainen koulutaksi kirjoitti:
Lapseni luokkakaverin perhe ajattelee, että meidän auto on koulubussi. Pojat ovat samalla luokalla ja sovimme, että voimme välillä kuljettaa lapsia kouluun yhdessä. Viime vuoden aikana käytännössä kuitenkin vain me kuljetimme - kaverin vanhemmat ilmoittivat hakevansa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla hakivat vasta siinä vaiheessa, kun ip-kerho oli jo menossa kiinni. Lapsemme tuli siis kotiin vasta vähän yli viisi, kun koulu oli oli loppunut kahdeltatoista ja minä olin tullut töistä kolmen jälkeen. Kyseisen pojan äiti on jatko-opiskelijana kotona eikä hänellä kai ole ajokorttia, mutta voisi kai hän saattaa lapsensa kouluun ja hakea sieltä kävellen, kun matka on 1,5km? Lapsi ilmeisesti itse ajattelee, että on sovittu, että hän tulee joka aamu meidän kyydissä kouluun ja iltapäivällä koulusta meille. Kun olen keväällä enenevässä määrin tehnyt niin, että vien pojan autolla oman kotinsa eteen, hän protestoi ankarasti, että ei hän nyt kotiin m
miksei ihmiset saa sanottua suoraan ei?
Ai että nää on osa uskomattomia.
Mulla on työkaveri se klassinen kyytilokki. Asuu puolivälissä mua ja meidän työpaikkaa, MUTTA ei tajua lokkeillessaan, että ajan kotiin eri kautta. Kerran kun oli pyhäpäivä tulossa ja bussit ei kulkeneet (asuu pyöräilymatkan päässä) kysyi mun työvuoroa ja ilmeni että pääsemme samaan aikaan..noh hän niin kuin oletti että pääsee kyydillä. Pitkin hampain taas suostuin, en oo vieläkään oppinut sanomaan ei, mutta onneksi aika harvoin nykyään pyytää. Onneksi hän sitten löysikin toisen uhrin joka asuu vielä lähempänä 😆 Lokkeilee joltakin kyydin kotiin myös jos sataa kovasti ja on pyörällä, jättää sitten pyörän töihin. En oo aina saanut kiitostakaan kyydistä. Näitä tarinoita liittyy samaan henkilöön paljon mutta en niitä kehtaa tässä avata, mutta osaa kyllä lokkeilun taidon.