Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Subjektiivinen päivähoito; onko ihmiset nykyään niin laiskoja vai mitä
07.07.2017 |
Miksi kaikkialla höyrytään subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja kuinka kamalaa se olisi jos sitä ei olisi? Eivätkö ihmiset tosiaan tule/tulisi toimeen tilanteessa, jossa esim. esikoinen on 2-vuotias kun toinen lapsi syntyy? Ihmettelen tätä ihan lähipiirini kokemuksella, monet ovat kauhistelleet kun joissain kunnissa lapsi saa olla VAAN 20h hoidossa, samalla kun äiti on vauvan kanssa kotona. Minä en oikein ymmärrä tätä. Voisiko joku selventää, mikä siinä on niin vaikeata hoitaa omaa lasta kotona? Tutkimusten mukaankin vasta noin 3-4 -vuotias alkaa kiinnostua tai tarvita muiden lasten seuraa. Miksi siis viette päiväkotiin esim. 2 -vuotiaan samalla kun itse olette kotona? Ymmärrän toki vaikeat tilanteet, äidin masennuksen yms. Nämä tilanteet ovat asia erikseen. Oma äitini hoiti 4 lasta kotona 1,5 vuoden ikäeroilla, miksi hän pärjäsi kun nykyään ihmiset valittavat kun se on niin rankkaa olla 2 lapsen kanssa kotona.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Itse olin kouluikään asti pph:ssa, jossa perheen kolmen oman lapsen lisäksi minä ja välillä pari muuta hoitolasta. Perheen äitiä, joka oli kyllä mukava eikä ollenkaan stressaantuneen näköinen nainen, näimme lähinnä ruoka-aikoina, muuten kirmasimme pihalla keskenään.
Minulla oli oikein onnellinen lapsuus siellä - kerran meinasin tosin hukkua, kun leikimme lammella kenenkään vahtimatta. Muutenkin tapahtui kaikkea jännää, joskus mm. pyöräiltiin lasten enolle, joka poltti tupakkaa sisällä ja syötiin siellä jätskiä koko päivä piirrettyjä katsellen. Olen oikeasti tyytyväinen lapsuuteni, mutta kyllä moni asia siinä olisi nykyään lasun paikka. Tämä oli maaseudulla 90-luvun alussa, ei edes niin kovin kauan sitten.
:D Eli jos hoidan lapset kotona, tulos on tämänkaltainen automaattisesti. On kyllä myös vähän vastuuntuntoisempiakin vanhempia olemassa kuin tuo kuvailemanlaisesi pph.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos vanhemmat eivät kerta kaikkiaan pärjää, niin toisaalta parempi, että lapset saavat jossain ulkoilua ja virikkeitä. Itse en tosin ymmärrä, miksi ne lapset on väkisin hankittava 1-2-vuoden ikäerolla? Mulla on kahden nuorimman välillä 2.5v eikä olisi tullut mieleenkään viedä vanhempaa pois muualle hoitoon kun olin vauvan kanssa kotona, enhän olisi muutenkaan vienyt häntä alle 4v hoitoon. Toisaalta ekan ja tokan välissä on 5v ja todellakin esikoinen viihtyi hyvin päiväkodissa lyhyitä päiviä vaikka olin kotona. 5-vuotiaille ei ole mitään seuraa puistoissa tai pihoilla, ja sen ikäiset yleensä sitä kyllä kaipaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Hoidin seitsemän lastani kotona murrosikään asti, viimeisenkin . Elettiin -80-2000 lukua. Ei tullut mieleenkään viedä heitä hoitoon. Heistä kasvoi yhdessä hieno porukka, pitävät edelleen tiiviisti yhtä.
Kaikki on korkeasti koulutettuja ja työmaailmassa.
Mielestäni kodin ulkopuolinen varhaiskasvatus ei ole lainkaan välttämätön. Koti on paras paikka lapselle,siitä kaikki lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli sukua auttamassa eikä lapsia siltukään viitsitty ihmeemmin vahtia. Nyt äidit ovat ihan omillaan ja lapsiin (vahtiminen!) panostetaan ihan toisella tavalla kuin ennen.
Jaa mistäköhän vuosikymmenestä puhutaan? Naiset ovat käyneet palkkatöissä kodin ulkopuolella jo 70 vuotta.
Toki maaseudulla oli pari sukupolvea mutta sielläkin ne mukulat pyörivät yksin ja kuolivat tapaturmiin.
Rankkaa on se että ei luoda päivälle runkoa ja noudateta sitä, lisäksi oletetaan että lasten pitää tehdä vanhemmat onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jepa5555 kirjoitti:
Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.
Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen.
Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän. Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa. Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin.
Millä ihmeen voimavaroilla yksi nainen hoitaa vauvaa, kotitöitä, ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä ja samalla leikkii, laulaa ja askartelee joka päivä yhden tai useamman alle kouluikäisen kanssa? Ei kyse ole siitä ettei tavallinen ihminen osaisi leikittää ja ohjata askartelutuokioita, vaan siitä että kotiäidin on tehtävä paljon muutakin kuin viihdytettävä lapsiaan.
Jos äiti pystyy tarjoamaan lapsilleen hyvät oltavat kotioloissa, se on tietenkin parempi vaihtoehto, varsinkin jos lapset ovat kovin pieniä. Monissa tapauksissa on kuitenkin niin että lapsi itse nauttii valtavasti kavereista, ohjatuista leikeistä ja retkistä, joita päiväkodissa on.
Jos sillä naisella on vauva, niin aika usein sillä on myös mies, joka kaiketi osaa laittaa ruokaa, käydä kaupassa ja tehdä kotitöitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1970-luvulla meitä lapsia hoiti ainakin Eila, Sirpa ja Pirjo. Äiti ja isä olivat töissä, äitiysloma kesti viisi kuukautta. Maalta tuli tyttöjä Helsinkiin, hoitivat jokusen kuukauden, löysivät muuta työtä ja lähtivät.
Ihanaa, että nykyisin on päivähoitoa ja pitkä äitiysloma.
Kun meidän lapsemme olivat pieniä, olimme jokusen vuoden Britanniassa. Lapset menevät siellä leikkikouluun kaksivuotiaina. Ihan sama, onko äiti kotona tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin.
Ap
Niin. Pärjäsi. Siinä ei ole rima korkealla. Sä et voi tietää miltä sun äidistäs on silloin OIKEASTI tuntunut. Lähes kaikki äidit "pärjää" kun on pakko. Mäkin pärjään mun 2 ja 4- vuotiaiden kanssa, rakastan heitä yli kaiken, aika tulee 100% varmasti kultaamaan muistoja, enkä varmaan koskaan tule kertomaan heille kuinka jäätävän raskasta tämä kotiäitiys välillä on ollut. Miten välillä olen sulkeutunut vessaan itkemään tai kironnut itsekseni. Miten yksinäistä ja kuluttavaa se voi olla. Miten paljon sua arvostellaan ja kuinka kiittämätön osa se voi olla. Ja silti vaan teet sitä. Koska on pakko pärjätä ja rakastat niitä lapsia niin paljon.
Jos joku tässä saa pienen avun päivähoidosta niin ei se väärin ole. Ei kaikkea pidä eikä tarvitse jaksaa yksin. Me äidit ollaan myös yksilöitä ja meillä voi olla elämässä muitakin kuormittavia tekijöitä kun ne lapset.
Yhdenkään äidin elämä ei ole "vallan mainiota pärjäämistä" päivästä toiseen, jos yksin pitää hoitaa 4 lasta, 1,5 vuoden ikäeroilla. Sen tietää jokainen äiti, ja siksi en usko hetkeäkään että sulla ap on omia lapsia. Olisit maininnut senkin jo aloituksessa, sen sijaan että keskityit vain äitiisi ja hänen äitiytensä ympäripyöreeseen ja ulkokultaiseen ylistämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jepa5555 kirjoitti:
Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.
Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen.
Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän. Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa. Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin.
Tätä minäkin ihmettelen. Jos vanhemmalle on rankkaa/haastavaa ehtiä antaa huomiota kahdelle lapselle kerrallaan, niin miten he kuvittelevat päiväkodin henkilökunnan pystyvän yhtään parempaan, kun alle 3-vuotiaita on yhdellä aikuisella 4 ja yli 3-vuotiaita 8? Tämäkin parhaimmillaan, n. klo 9-14 välisenä aikana, muulloin aikuisia on ryhmässä vain kaksi, jolloin yhdellä aikuisella on 6/12 lasta vastuullaan.
Miten kukaan voi kuvitella, että lapsella on mukavampaa taistella aikuisen huomiosta kymmenen muun kanssa kuin taistella kotona vanhemman huomiosta oman sisaruksensa kanssa? Ja kun moni perustelee, että vie lapsen päiväkotiin leikkimään kavereiden kanssa, niin sitä vapaata leikkiä on ihan tutkimustenkin mukaan murto-osa päivähoitopäivästä, suurin osa menee ruokailuihin ja siirtymätilanteissa oman vuoron odotteluun.
Terveisiä kaikille veronmaksajille. Suunnittelin töihin menoa mutta lähellä oleva tarha oli täynnä niin en mene vielä. Tiedä monta näitä väsyneiden äitien lapsia siellä on. No me kaikki käytämme jotenkin muiden tienaamaan rahaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun äiti lypsi käsin kynttilän valossa. Tosin v.72 saatiin uusi navetta ja siellä oli ihan sähkövalo. Tosin käsin lypsäminen jatkui. Vesi kannettiin kaivosta aina vuoteen 1996 asti. Silloin saivat viimein myös sisävessa ja suihkun. Siihen asti navettarakennuksen sauna oli ainoa peseytymispaikka.
Minä toki pääsin pois tuolta jo 1982 kaupunkiin.
Eli kaikilla ei ole ollut samat mukavuudet.
Pystyykö päiväkoti tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta? Vanhemmat ajattelevat,että pystyy,mutta mikä on todellisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Subjektiivinen päivähoito ei tarkoita vain sitä, että ns. virikelapset pääsee päiväkotiin. Vaan se tarkoittaa sitä, että kaikkien lasten on päästävä päivähoitoon.
Minusta on hassua, että pienten lasten äidit (tai isät) haluaisivat poistaa subjektiivisen päivähoito oikeuden. Sitä ei ennen ollut, mutta silloin ei ollut lapselle myöskään sitä päivähoito paikkaa vaikka vanhemmat meni töihin. Kunnalta paikan sai vain kaikista pienituloisimmat. Muut palkkasi hoitajan itse tai lapsen hoiti mummi, kummi tai naapurin täti.
Eli jos subjektiivinen oileus poistettaisiin siitä kärsisi kyllä eniten ne töissä käyvät vanhemmat joiden olisi pakko saada laöset hoitoon, mutta kunnaalta voitaisiin sanoa vain ei oota.
Ja ei omat lapset ei ole olleet virikepaikoilla pk.ssa vaan eskaan asti kotona ja itse olen hoitanut ne toistenkin äitien lapset.
T.pph
ihmiset ovat nykyään niin laiskoja saamattomia, että eivät saa edes lapsia tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivinen päivähoito ei tarkoita vain sitä, että ns. virikelapset pääsee päiväkotiin. Vaan se tarkoittaa sitä, että kaikkien lasten on päästävä päivähoitoon.
Minusta on hassua, että pienten lasten äidit (tai isät) haluaisivat poistaa subjektiivisen päivähoito oikeuden. Sitä ei ennen ollut, mutta silloin ei ollut lapselle myöskään sitä päivähoito paikkaa vaikka vanhemmat meni töihin. Kunnalta paikan sai vain kaikista pienituloisimmat. Muut palkkasi hoitajan itse tai lapsen hoiti mummi, kummi tai naapurin täti.Eli jos subjektiivinen oileus poistettaisiin siitä kärsisi kyllä eniten ne töissä käyvät vanhemmat joiden olisi pakko saada laöset hoitoon, mutta kunnaalta voitaisiin sanoa vain ei oota.
Ja ei omat lapset ei ole olleet virikepaikoilla pk.ssa vaan eskaan asti kotona ja itse olen hoitanut ne toistenkin äitien lapset.
T.pph
Mikä on tämä mystinen "ennen", jota moni tässäkin ketjussa muistelee? Minun lapsuudessani 90-luvulla työssäkäyvien lapset olivat päiväkodissa/pph:lla, kotona olevien lapset olivat kotona ja kävivät ehkä jossain seurakunnan kerhossa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus taisi tulla näihin aikoihin ja lama-aikaan oli paljon työttömiä vanhempia naapureissa, lapsiperhelähiössä toki paljon kotiäitejäkin, mutta eivät he vieneet lapsia hoitoon, jos olivat kotona. Tästäkin on kohta 30 vuotta aikaa...
Kyllä naisen osa on vaikea. Teet niin tai näin, saat niskaasi arvostelua ja paheksuntaa. Ja myös me lapsettomat, kun ei jatketa sukua.
Jos äiti hoitaa kotona lapset - makoilet kotona ja loisit miehen rahoilla.
Ja jos viet päiväkotiin, olet laiska ja hylkäät lapset, joka saa elinikäisiä traumoja, mutta samaan aikaan puhutaan varhaiskasvatuksen ja sosiaalisuuden puolesta.
Teki nainen miten tahansa, arvostelijoita riittää ja usein se on vielä nainen. Näin on ollut kautta maailman historian.
Niin kuin joku jo totesikin, ap:llä ei ole omia lapsia. Jossain viestissä keksi olevansa kahden lapsen äiti, mutta sattumoisin isolla ikäerolla, ettei vain tarvitsisi yrittää sepittää, millaista arki oli kahden pienen kanssa, koska jäisi samantien valheesta kiinni. Näitä äitien ja lasten vihaajia palstalla riittää ja riittää.
Voin kertoa kyselijöille, miksi juuri minun reilu 2 v lapseni jatkaa puolipäiväisenä pk:ssa, vaikka hänelle syntyy pian sisarus.
Syy 1: Jos kuopus valvottaa yhtä paljon öisin kuin esikoinen, mä TARVIN päivällä hengähdystauon (= nukkumista). Jos tämä tarkoittaa, että olen liian laiska kahden lapsen vanhemmaksi, so be it :)
Syy 2: Uskokaa tai älkää, tuo lapsi viihtyy päiväkodissa! Sinne meno on ainoa asia, josta hän ei uhmapäissään kiukkua. Tämäkin johtuu varmaan jotenkin huonommuudestani vanhempana :)
Alue: Aihe vapaa
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.
T. 40+v