Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Subjektiivinen päivähoito; onko ihmiset nykyään niin laiskoja vai mitä
07.07.2017 |
Miksi kaikkialla höyrytään subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja kuinka kamalaa se olisi jos sitä ei olisi? Eivätkö ihmiset tosiaan tule/tulisi toimeen tilanteessa, jossa esim. esikoinen on 2-vuotias kun toinen lapsi syntyy? Ihmettelen tätä ihan lähipiirini kokemuksella, monet ovat kauhistelleet kun joissain kunnissa lapsi saa olla VAAN 20h hoidossa, samalla kun äiti on vauvan kanssa kotona. Minä en oikein ymmärrä tätä. Voisiko joku selventää, mikä siinä on niin vaikeata hoitaa omaa lasta kotona? Tutkimusten mukaankin vasta noin 3-4 -vuotias alkaa kiinnostua tai tarvita muiden lasten seuraa. Miksi siis viette päiväkotiin esim. 2 -vuotiaan samalla kun itse olette kotona? Ymmärrän toki vaikeat tilanteet, äidin masennuksen yms. Nämä tilanteet ovat asia erikseen. Oma äitini hoiti 4 lasta kotona 1,5 vuoden ikäeroilla, miksi hän pärjäsi kun nykyään ihmiset valittavat kun se on niin rankkaa olla 2 lapsen kanssa kotona.
Kommentit (163)
Meillä on kolme lasta ja kun kuopus syntyi, ei ollut minkäänlaista epäselvyyttä siitä, etteikö silloin 4,5- ja 3-vuotiaat sisarukset jäisi päiväkodista kotiin.
Miksi ihmeessä olisin heitä pakottanut jonnekin päivähoitoon, kun sitä hoitoa sai ihan kotonakin? Kävivät seurakunnan järjestämässä päiväkerhossa 3 x viikossa, 2 h kerrallaan ja siinä oli kaverijuttua ihan riittävästi.
En vaan tajua millaiset vanhemmat pistävät jonkun kaksi- tai kolmevuotiaan päiväkotiin uuden vauvan alta? Varsinkaan kokopäivähoitoon.
Ja juu, meillä ei todellakaan asu minkäänlaisia tukiverkostoja lähellä, isovanhemmat satojen kilometrien päässä ja sisarukset samoin.
Kuopuksen äitiysloma-aika oli rehellisesti elämäni parasta aikaa: kiireetöntä, kaikki lapset kotona, voitiin tehdä hetken mielijohteesta vaikka maja olkkariin ja syödä siellä tms. Seurakunnan kerho mahdollisti sen, että saatoin käydä vauvan kanssa asioilla tai nukkua sen pari tuntia jos oli ollut valvottamista jne.
Ei, minäkään en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli sukua auttamassa eikä lapsia siltukään viitsitty ihmeemmin vahtia. Nyt äidit ovat ihan omillaan ja lapsiin (vahtiminen!) panostetaan ihan toisella tavalla kuin ennen.
MItäs tätä alapeukutit? Ennen oli mummot ja kummit ja kumminkaimat auttamassa, nyt on selvittävä yksin.
Miksi niitä lapsia tehdään enemmän kuin mistä pystyy selviämään?
Kyllähän niistä lapsista selviää, kun hyödyntää niitä apukeinoja jotka ovat käytettävissä. Ennen niitä oli lähinnä ystävät ja sukulaiset, nykyään näitä on mm. päivähoito.
Milloin oli tämä "ennen", jolloin ystävät ja sukulaiset hoitivat isommat sisarukset arkipäivisin, että äiti sai olla vauvan kanssa rauhassa kotona?
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viiden lapsen äiti ja en todellakaan ymmärrä tätä nykyhommaa. Yhteiskunnalle tosi kallis järjestelmä. Kun olen ollut kotona äitiyslomalla, niin en todellakaan ole vienyt muita lapsia hoitoon. Hoidossa oltu sitten, kun olen mennyt töihin.
Vanhin lapseni on 25 v ja nuorin 5 v. Nyt nuorinta hoitoon viedessä useat äidit tuo lasta hoitoon vauva kainalossa. Kerran teki mieli sanoa yhdelle: On sulla varmaan taas rankka työpäivä edessä.... Ei tällaista ollut vielä -90 luvulla ja 2000 luvun alussa.
Hoito on muotoiltu hienosti: varhaiskasvatus. Joopa joo 2-4 v tarvii ihan varmasti varhaiskasvatusta. Kyllä ne tarvii vielä äitiä ja isää. Jos siihen suinkin on mahdollisuus. Koti ja huoleton elämä on kaikkein parasta pienelle ihmiselle.
Täysin samaa mieltä, lisäksi tämä on ihan tutkittu juttu, ettei ainakaan 2-vuotias tai tuskin 3-vuotiaskaan tarvitsee "varhasikasvatusta", muualla kuin kotona. Kalliiksihan se tulee joo. Kaikilla ei ole mahdollisuutta olla kotona, mutta jos on, niin olisihan se hienoa lapsen kannalta jos häntä ei vietäisi hoitoon vaan saisi olla kotona.
Ap
www.aamulehti.fi/kotimaa/mullistava-suomalaistutkimus-kertoo-minka-ikai…
Mielipiteet on kuin pyllyreikä, jokaisella omansa. Te saatte olla mitä MIELTÄ ikinä haluatte. Se ei silti tee asiasta totuutta.
Jonkun toisen mielestä 2v on optimaalinen ikä aloittaa hoidossa ja siksi valitsee tehdä niin. Niin minäkin. Voisin jatkaa hoitovapaata, mutta koen että oma 2v on nyt valmis päivähoitoon joten palaan töihin. Ja kun esikoiseni täytti 3v, katsoin että on hänelle hyväksi päästä päiväkotiin. Mieluummin kuin kykkiä sohvankulmassa kotona imettävän äidin kanssa.
T. Äiti ja lastenhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa puhutaan tästä sitten kun sulla on ne kaksi omaa lasta.
En ole ap mutta minulla on kaksi lasta. Valaise nyt miksi se vanhempi lapsi pitää hylätä uuden tieltä?
En minä ainakaan hylännyt. Esikoisella (3v) oli hauskempaa päiväkodissa kuin väsyneen äidin ja tissitakiais-vauvan kanssa kotona. (Johon siihenkin tosin jäi vielä paaaaaaljon tunteja päivästä).
Tutkimusten mukaan 2-3- vuotta on ihanteellisin ikä aloittaa varhaiskasvatuksessa ja sillä on suotuisia vaikutuksia lapsen myöhempään elämään (esim opiskeluissa pärjäämiseen). Miksi mun esikoisella ei olisi oikeutta varhaiskasvatukseen, vain siksi että sattui saamaan pikkusisaruksen?
Nyt on sosiaalinen ja reipas 5-vuotias ja pikkusisko menee hoitoon 2-vuotiaana.
T. Äiti ja lastenhoitaja
Ne tutkimukset on tehnyt samat tahot jotka päivähoitoa ylläpitää.
Mitään varhaiskasvatusta ei edes ole. Se "kasvatus" on sitä että yksi äärimmäisen huonosti motivoitu työntekijä vahtii 20 lasta samaan aikaan. Sekä pakkonukuttaa niitä päivisin mikä on verrattavissa lasten rääkkäämiseen.
Lapsen pitäisi olla ihmisten kanss ajotka sitä lasta rakastavat. Ei ihmisten kanssa joita ei voisi vähempää kiinnostaa ne lapset. Suurimmalla osalla niistä ei edes ole omia lapsia.
Se että lapsi vietää suurimman osan päivästä jossain hoidossa on paras tapa tuhota perhe. Koska se lapsi on enemmän aikaa siellä hoidossa kuin vanhempien kanssa per vuorokausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvula kodinhoitaja tuli hoitamaan niitä isompia lapsia siksi aikaa kun äiti kävi vauvan kanssa neuvolassa. Samoin jos vauva syntyi sektiolla, ja perheessä oli ennestään alle kouluikäisiä lapsia, perheellä oli oikeus kodinhoitajaan äidin ja vauvan kotiuduttua sairaalasta.
Yksi tuttavani vei isommat lapset osa-aikaisesti päiväkotiin vauvan ollessa pieni, ja perusteli sen sillä, että se on ainut apu, mitä voi saada.
Ihan totta. Satunnaisiin hoidontarpeisiin on todella vaikea saada apua edes rahalla. Jotain kai nykyisin on, mutta tarve pitää tietää viikkoja etukäteen, jotta saa hoidettua kaikki paperiasiat kuntoon ajoissa.
Meillä ei ainakaan koskaan käynyt kodinhoitaja, äiti hoiti lapset ja kodin, isäni kävi töissä, sittemmin kun lapset kasvoivat palasi äitinikin työelämään.
Jos on yh ja ilman tukiverkkoja, päivähoito voikin olla ainut keino saada apua. Sanoinkin, että tällaiset vaikeat tilanteet ymmärrän. Totuus on kuitenkin se, että suurimmassa osassa perheitä on myös se isä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa puhutaan tästä sitten kun sulla on ne kaksi omaa lasta.
En ole ap mutta minulla on kaksi lasta. Valaise nyt miksi se vanhempi lapsi pitää hylätä uuden tieltä?
En minä ainakaan hylännyt. Esikoisella (3v) oli hauskempaa päiväkodissa kuin väsyneen äidin ja tissitakiais-vauvan kanssa kotona. (Johon siihenkin tosin jäi vielä paaaaaaljon tunteja päivästä).
Tutkimusten mukaan 2-3- vuotta on ihanteellisin ikä aloittaa varhaiskasvatuksessa ja sillä on suotuisia vaikutuksia lapsen myöhempään elämään (esim opiskeluissa pärjäämiseen). Miksi mun esikoisella ei olisi oikeutta varhaiskasvatukseen, vain siksi että sattui saamaan pikkusisaruksen?
Nyt on sosiaalinen ja reipas 5-vuotias ja pikkusisko menee hoitoon 2-vuotiaana.
T. Äiti ja lastenhoitaja
En kyllä luota yhdenkään lastenhoitajan ammattitaitoon joka vetoaa 20 vuotta sitten tehtyihin tutkimuksiin.
Sitä tutkimusta ei tehty 20 vuotta sitten kultapieni, vaan tutkimus on kestänyt yli 20 vuotta.
Voi kultapieni jos kerta olet lastenhoitaja niin sinun luulisi tietävän että päivähoito ja varhaiskasvatus ovat muuttuneen noiden vuosien aikana.
Se ei silti tee tutkimuksesta vanhaa, niinkuin sinä väitit.
Eikä se hoito ole oleellisesti muuttunut, tietoa on vaan tullut lisää ja menetelmät kehittyneet. Eli nykylapset hyötyy parhaassa tapauksessa nykyisestä varhaiskasvatuksesta vielä enemmän kuin 20 vuotta sitten varhaiskasvatuksessa olleet lapset.
Nykyajan haaste on kasvaneet ryhmäkoot ja vanhentuneet tilat, mutta pitää muistaa ettei nekään ongelmat koske jokaista päiväkotia/ varhaiskasvatusyksikköä.
20 vuotta sitten lapsiryhmät olivat pienempiä, henkilökuntaa oli enemmän, tuen tarpeisia lapsia vähemmän ja tutkimuksen alkuvuosina päivähoitoa ei tarjottu kotona olevien vanhempien lapsille kuin erityisistä syistä. Näin muutamia mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli sukua auttamassa eikä lapsia siltukään viitsitty ihmeemmin vahtia. Nyt äidit ovat ihan omillaan ja lapsiin (vahtiminen!) panostetaan ihan toisella tavalla kuin ennen.
MItäs tätä alapeukutit? Ennen oli mummot ja kummit ja kumminkaimat auttamassa, nyt on selvittävä yksin.
Miksi niitä lapsia tehdään enemmän kuin mistä pystyy selviämään?
Kyllähän niistä lapsista selviää, kun hyödyntää niitä apukeinoja jotka ovat käytettävissä. Ennen niitä oli lähinnä ystävät ja sukulaiset, nykyään näitä on mm. päivähoito.
Milloin oli tämä "ennen", jolloin ystävät ja sukulaiset hoitivat isommat sisarukset arkipäivisin, että äiti sai olla vauvan kanssa rauhassa kotona?
Ei sellaista ole ollut olemassakaan , ihan hatusta vedettyä tekemisiensä puolustukseksi
Meillä kyllä reilu kolmevuotias jatkoi tutussa päiväkodissa, kun vauva syntyi. Mieheni vei pojan työhön lähtiessään noin puoli yhdeksältä ja minä hain hänet kolmelta.
Emme todellakaan hyljänneet esikoistamme vaan hän sai touhuta kavereittensa kanssa. Olen näin jälkeenpäin vakuuttunut, että teimme oikein. Entiset päiväkotikaverit ovat edelleen parhaita ystäviä.
Nuorempi meni hoitoon puolitoistavuotiaana. Hänkin on jo koululainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa puhutaan tästä sitten kun sulla on ne kaksi omaa lasta.
En ole ap mutta minulla on kaksi lasta. Valaise nyt miksi se vanhempi lapsi pitää hylätä uuden tieltä?
En minä ainakaan hylännyt. Esikoisella (3v) oli hauskempaa päiväkodissa kuin väsyneen äidin ja tissitakiais-vauvan kanssa kotona. (Johon siihenkin tosin jäi vielä paaaaaaljon tunteja päivästä).
Tutkimusten mukaan 2-3- vuotta on ihanteellisin ikä aloittaa varhaiskasvatuksessa ja sillä on suotuisia vaikutuksia lapsen myöhempään elämään (esim opiskeluissa pärjäämiseen). Miksi mun esikoisella ei olisi oikeutta varhaiskasvatukseen, vain siksi että sattui saamaan pikkusisaruksen?
Nyt on sosiaalinen ja reipas 5-vuotias ja pikkusisko menee hoitoon 2-vuotiaana.
T. Äiti ja lastenhoitaja
Ne tutkimukset on tehnyt samat tahot jotka päivähoitoa ylläpitää.
Mitään varhaiskasvatusta ei edes ole. Se "kasvatus" on sitä että yksi äärimmäisen huonosti motivoitu työntekijä vahtii 20 lasta samaan aikaan. Sekä pakkonukuttaa niitä päivisin mikä on verrattavissa lasten rääkkäämiseen.
Lapsen pitäisi olla ihmisten kanss ajotka sitä lasta rakastavat. Ei ihmisten kanssa joita ei voisi vähempää kiinnostaa ne lapset. Suurimmalla osalla niistä ei edes ole omia lapsia.
Se että lapsi vietää suurimman osan päivästä jossain hoidossa on paras tapa tuhota perhe. Koska se lapsi on enemmän aikaa siellä hoidossa kuin vanhempien kanssa per vuorokausi.
Aijjaa. No jos sinä et jaksa töissä petrata, niin turha koko ammattikuntaa on siitä syyttää.
Itse en ainakaan ole koskaan tehnyt työtäni moisella mentaliteetilla.
T. Se hoitaja
Niin paljon on saanut lukea päiväkotihenkilökunnan kertomuksia siitä mitä päiväkotielämä on ja kuinka moni vihaa työtään, niin tosi mukava sinne lapsia viedä. Mun poika kertoi ystävästään, joka lähihoitaja ja töissä päiväkodissa. On tyttö sanonu vihaavansa työtään ja joka ikistä mukulaa. Poika oli kysyny: No miks oot siellä töissä? Ei kuulema ole muutakaan vaihtoehtoa just nyt tarjolla.
Olisko koti sittenkin rakastavampi paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä kerhojakaan ole niin paljon kuin mainostetaan. Muutama vuosi sitten, esikoiseni ollessa taapero, asuimme pk-seudulla ja asuinkaupunginosassamme tai sen lähistöllä ei ollut tarjolla juurikaan kerhotoimintaa. Perhekerho oli puolitoista tuntia tiistaiaamuisin ja läheisessä leikkipuistossa kokoontui kerran viikossa pienten kerho, johon otettiin 10 lasta kerrallaan, eikä omani ei mahtunut mukaan.
Jos olisimme matkustaneet eri puolille kaupunkia, joka päivälle olisi varmaan löytynyt kerho, mutta monen tunnin bussimatkat puolentoista tunnin kerhon ja jatkuvasti vaihtuvien lasten vuoksi eivät olleet ihan sitä mitä kerhotoiminnalta odotin.
Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.
Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen.
Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän. Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa. Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon on saanut lukea päiväkotihenkilökunnan kertomuksia siitä mitä päiväkotielämä on ja kuinka moni vihaa työtään, niin tosi mukava sinne lapsia viedä. Mun poika kertoi ystävästään, joka lähihoitaja ja töissä päiväkodissa. On tyttö sanonu vihaavansa työtään ja joka ikistä mukulaa. Poika oli kysyny: No miks oot siellä töissä? Ei kuulema ole muutakaan vaihtoehtoa just nyt tarjolla.
Olisko koti sittenkin rakastavampi paikka?
En ole koskaan tavannut tuollaisia puhuvaa hoitajaa tai opettajaa. En itse voisi koskaan ajatella lapsista noin. Joo, tottakai välillä on kiirettä ylemmältä taholta tulevat ohjeistukset on välillä päättömiä. Niinkuin millä tahansa alalla. Se ei kuitenkaan ole koskaan vaikuttanut siihen miten lapsia hoidetaan ja kohdellaan.
Ja kyllä sen omasta lapsestaan näkee jos ja kun sitä on hoidettu hyvin. En odota mitään spektaakkeleita, mutta selvästi poikaani on hoidettu aina hyvin.
T. Se lastenhoitaja vieläkin
Suomeen syntyy liian vähän lapsia. Kaikkein tyhmintä on haukkua nykyajan äitejä laiskoiksi tai väitellä siitä, onko kotihoito parempi kuin päiväkoti. Tällainen vastakkainajattelu ei ainakaan innosta hankkimaan lisää lapsia.
Sen sijaan tarvitaan mm. joustoa työelämässä, hyvää päivähoitoa ja lapsiystävällistä ilmapiiriä.
Klo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai mielummin sosiaaliviranomaisilta apua kun se että lapsi on päivähoidossa jotta äiti jaksaa paremmin. Taitaa se muu apu kuten lastensuojelu ja perhetyl tulla kuitenkin kalliimmaksi kunnalle eikä välttämättä vastaa perheen tarpeisiin yhtä hyvin kun päivähoito. Voi olla että äidin jaksamiseen auttaa se että lapsi tai lapset on päiväkodissa mutta joku perhetyöntekijän apu pari kertaa viikossa voi olla aika mitätön apu.
Ihanko tosi kaikilla niillä perheillä, joiden isommat lapset ovat hoidossa kun äiti on vauvan kanssa kotona, olisi ilman päivähoitoa tarve lastensuojelun ja perhetyön palveluille?
Ei varmaan kaikilla mutta aika moni alkaisi soittelemaan apua muualta jos päivähoitoa ei tarjottaisi. Sääliksi kävisi niitä lapsia joiden äiti väsymyksen vuoksi tarvitsisi apua eikä voi viedä lapsia päiväkotiin. Voi olla liian iso kynnys soitella sossusta apua. Tai sitä pyydetään vasta kun tilanne on jo riistäytymässä käsistä. Sitähän ei voi tietää tällä hetkellä kuinka moni vie sen takia että saa hörpätä lattensa rauhassa ja kuka vie sen takia että tarvitsee sen arjen apuna välttämättä kun ei tarvitse selitellä henkilökohtaisuuksia.
Jepa5555 kirjoitti:
Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.
Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen.
Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän. Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa. Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin.
Millä ihmeen voimavaroilla yksi nainen hoitaa vauvaa, kotitöitä, ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä ja samalla leikkii, laulaa ja askartelee joka päivä yhden tai useamman alle kouluikäisen kanssa? Ei kyse ole siitä ettei tavallinen ihminen osaisi leikittää ja ohjata askartelutuokioita, vaan siitä että kotiäidin on tehtävä paljon muutakin kuin viihdytettävä lapsiaan.
Jos äiti pystyy tarjoamaan lapsilleen hyvät oltavat kotioloissa, se on tietenkin parempi vaihtoehto, varsinkin jos lapset ovat kovin pieniä. Monissa tapauksissa on kuitenkin niin että lapsi itse nauttii valtavasti kavereista, ohjatuista leikeistä ja retkistä, joita päiväkodissa on.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kerhojakaan ole niin paljon kuin mainostetaan. Muutama vuosi sitten, esikoiseni ollessa taapero, asuimme pk-seudulla ja asuinkaupunginosassamme tai sen lähistöllä ei ollut tarjolla juurikaan kerhotoimintaa. Perhekerho oli puolitoista tuntia tiistaiaamuisin ja läheisessä leikkipuistossa kokoontui kerran viikossa pienten kerho, johon otettiin 10 lasta kerrallaan, eikä omani ei mahtunut mukaan.
Jos olisimme matkustaneet eri puolille kaupunkia, joka päivälle olisi varmaan löytynyt kerho, mutta monen tunnin bussimatkat puolentoista tunnin kerhon ja jatkuvasti vaihtuvien lasten vuoksi eivät olleet ihan sitä mitä kerhotoiminnalta odotin.
Voihan vauvan laittaa vaunuihin ja mennä puistoon taaperon kanssa itsekin. Kai vauva ainakin jossain vaiheessa päivää nukkuu hetken.
Ap
Jepa5555 kirjoitti:
Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.
Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen.
Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän. Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa. Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin.
Niin, ihan yhtä hyvin voi päivähoito hoitaa ne askartelupaskartelut. Silti jää vielä aikaa olla kotona ja yhdessä.
Minä ehdin sillä aikaa imettää vauvaa, nukkua univelkaa pois, kokata ruokaa ja siivota kämpän kun esikoinen oli päiväkodissa leikkimässä muiden kanssa.
En tajua mikä sunlaisten ongelma on. Lapsia voi kasvattaa hyvin erilaisilla tavoilla ja silti niistä tulee ihan normaaleja aikuisia.
Suomalaisilla vaan on sellainen mentaliteetti että kaikki pitäs tehdä ite ja ahkerin on paras, prkl.
Alue: Aihe vapaa
Se ei silti tee tutkimuksesta vanhaa, niinkuin sinä väitit.
Eikä se hoito ole oleellisesti muuttunut, tietoa on vaan tullut lisää ja menetelmät kehittyneet. Eli nykylapset hyötyy parhaassa tapauksessa nykyisestä varhaiskasvatuksesta vielä enemmän kuin 20 vuotta sitten varhaiskasvatuksessa olleet lapset.
Nykyajan haaste on kasvaneet ryhmäkoot ja vanhentuneet tilat, mutta pitää muistaa ettei nekään ongelmat koske jokaista päiväkotia/ varhaiskasvatusyksikköä.