Onko lapsettomuutesi ongelma äidillesi?

Ei ole koskaan kysellyt lapsista, joskus mainitsin etten lapsia halua kun äiti viittasi yleisesti lapsenlapsiin, ei reagoinut siihen oikein mitenkään.

Ei ole sanonut muuta kuin että itse päätät tuollaiset asiat. Ihan yhtä paljon tuntuu meitä kaikkia 4 tytärtään rakastavan vaikka olen ainoa meistä joilla ei lapsia ole eikä myöskään tule.

Ei kai. Ei ainakaan ole koskaan sanonut mitään. Kaipa hän tajuaa, että lapsien saaminen ei ole itse päätettävissä ja osaa sopeutua elämään ja olosuhteisiin.  Ei ainakaan ole pakkomielteenä hänellä lapset. 

Onneksi ei ole. - Uskonnollisena naisena hän tapaa sanoa, että jokainen kukkikoot omalla tavallaan. Ja tukenut meitä lapsia isämme kanssa löytämään oman polkumme ja tekemään omat valintamme ja päätöksemme ja kantamaan niistä vastuun.  

Mun äitiä ei vois mun ja sisarusteni lapset tai muidenkaan lapset saati lapsettomuus vähempää kiinnostaa. Sitä kiinnostaa vain työ ja raha.

Ei.

Ei, sanoi joskus ettei edes ole kuvitellut että minä tekisin lapsia, koska elän itseäni varten, ja toteutan omia unelmiani. Nyt 60v enkä ole katunut, en edes välitä lapsista vaikka alalla olenkin ollut.. Koiria kyllä on aina ollut... Eikä miehillänikään ole ollut lapsia.. Se onkin se eka kysymys ollut..

Ei.

Kumpikaan lapsistani ei halua lapsia ja minulle se sopii mainiosti.

Olen ollut MLL:n perhekummina ja saanut seurata läheltä lapsiperheen arkea ja hoitaa lapsia. Lapsenhoitoapu kelpaa aina, joten voi täyttää mummoilutarpeeni ilman biologisia lapsenlapsia.

Mutsi ei kylläkään ole mitään sanonut/kysellyt, mutta sanomattakin selvää etten ole minkään arvoinen kun en ole lisääntynyt. Kun sisko nelisen vuotta sitten pukkasi hänelle ekan lapsenlapsen maailmaan niin minut unohdettiin aivan täysin. Edes joulunviettoon ei enää kutsuta ja joskus harvoin jos soittelen ja kyselen kuulumisia niin ei muuta paasaakaan kuin että elämä ei ole minkään arvoista ilman lapsia.

Niin ja lapsia ei ole koska miehestä tuli syöpähoitojen seurauksena steriili.

Varmasti jonkin verran. Toisaalta olen sellainen ihmispaska ja epäonnistuja, että lapsenlapsien puute on varmaan aika matalalla listassa asioista joita vanhempani minussa häpeävät ja surevat.

Asiasta ei luonnollisesti puhuttu koskaan avoimesti ja tasapainoisesti, mutta joskus suuttuessaan tiuski asiasta. Hän kuoli kun olin 34 ja lapseton.

Naisen elämänkaari:

0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä

20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä

30-45v: nukkeleikki

45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä

55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan

Minua ei ole steriloitu koska en ole paritellut kuuteen vuoteen.

T31

Vierailija kirjoitti:

Varmasti jonkin verran. Toisaalta olen sellainen ihmispaska ja epäonnistuja, että lapsenlapsien puute on varmaan aika matalalla listassa asioista joita vanhempani minussa häpeävät ja surevat.

Ovatko itse parempia millään osa-alueella?

Mä luulin pitkään, että tämä ei olisi äidille ongelma. Kunnes hänen siskostaan, eli tädistäni tuli isoäiti ja oman äitini näki myös jonkun verran näitä serkkuni lapsia ja toohotti niistä aina ihan innoissaan. Tästä on jo monta vuotta aikaa. Viime vuonna äitini tokaisin minulle ihan puskista kerran, kun oli jotain vauvojen kuvia lehdessä, että voisit säkin tollasen yhden tehdä, että kyllä he isän kanssa sen hoitaisi ja mä saisin keskittyä uraani. Sain vaivoin pideteltyäni itkua siinä tilanteessa, mutta kotona itkin asiaa koko illan. Minulle ei siis ole lapsia sen vuoksi, että en ole löytänyt sopivaa puolisoa ja töitä teen vuoksi paljon, että selviytyisin yksin kaikista asunto- ja autolainoista yms. elämisen kuluista. Kyllä kesti vähän keräillä itseään tämän jälkeen. Ja olen jo pitkälle päälle neljäkymppinen, että eipä tässä enää ole toivoa jäljellä asian suhteen. Mutta tulipa selväksi mitä siellä ajatellaan. Eli olen ilmeisesti suuri pettymys vanhemmilleni.

En tiedä.

Äitini hylkäsi minut ja isäni, kun olin lapsi. M27

Vaikea sanoa. Uskon että äiti odottaa minun saavan joskus lapsia. En kuitenkaan näillä näkymin ole hankkimassa niitä. En ole kertonut äidilleni asiasta eikä hän ole kehdannut kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin pitkään, että tämä ei olisi äidille ongelma. Kunnes hänen siskostaan, eli tädistäni tuli isoäiti ja oman äitini näki myös jonkun verran näitä serkkuni lapsia ja toohotti niistä aina ihan innoissaan. Tästä on jo monta vuotta aikaa. Viime vuonna äitini tokaisin minulle ihan puskista kerran, kun oli jotain vauvojen kuvia lehdessä, että voisit säkin tollasen yhden tehdä, että kyllä he isän kanssa sen hoitaisi ja mä saisin keskittyä uraani. Sain vaivoin pideteltyäni itkua siinä tilanteessa, mutta kotona itkin asiaa koko illan. Minulle ei siis ole lapsia sen vuoksi, että en ole löytänyt sopivaa puolisoa ja töitä teen vuoksi paljon, että selviytyisin yksin kaikista asunto- ja autolainoista yms. elämisen kuluista. Kyllä kesti vähän keräillä itseään tämän jälkeen. Ja olen jo pitkälle päälle neljäkymppinen, että eipä tässä enää ole toivoa jäljellä asian suhteen. Mutta tulipa selväksi mitä siellä ajatellaan. Eli olen ilmeisesti suuri pettymys vanhemmilleni.

Tuo on ihan yleinen syy miksi liikakansoitetaan, että niitä vauvoja näkyy lähipiirissä, mikä saa vaistojensa orjuuttaman elukan toimimaan koodiinsa koodatulla tavalla. Joissain kulttuureissa jopa kuvitellaan sen johtuvan tietystä tuolista jolla vauvaa pitelevä naaras istuu, että hän on saman tien itse sen jälkeen aina tiinenä.