Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Subjektiivinen päivähoito; onko ihmiset nykyään niin laiskoja vai mitä
07.07.2017 |
Miksi kaikkialla höyrytään subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja kuinka kamalaa se olisi jos sitä ei olisi? Eivätkö ihmiset tosiaan tule/tulisi toimeen tilanteessa, jossa esim. esikoinen on 2-vuotias kun toinen lapsi syntyy? Ihmettelen tätä ihan lähipiirini kokemuksella, monet ovat kauhistelleet kun joissain kunnissa lapsi saa olla VAAN 20h hoidossa, samalla kun äiti on vauvan kanssa kotona. Minä en oikein ymmärrä tätä. Voisiko joku selventää, mikä siinä on niin vaikeata hoitaa omaa lasta kotona? Tutkimusten mukaankin vasta noin 3-4 -vuotias alkaa kiinnostua tai tarvita muiden lasten seuraa. Miksi siis viette päiväkotiin esim. 2 -vuotiaan samalla kun itse olette kotona? Ymmärrän toki vaikeat tilanteet, äidin masennuksen yms. Nämä tilanteet ovat asia erikseen. Oma äitini hoiti 4 lasta kotona 1,5 vuoden ikäeroilla, miksi hän pärjäsi kun nykyään ihmiset valittavat kun se on niin rankkaa olla 2 lapsen kanssa kotona.
Kommentit (163)
Toinen lastentarhanopettaja tässä hei!
Valinnan mahdollisuus on sinänsä hyvä ja kannatettava asia. Ymmärrän uupumuksen pikkulapsiperheissä, mutta toivoisin vanhempienkin ymmärtävän tämän: se aika, kun olisi mahdollista olla omien pienten kanssa kotona, kuluu hyvin pian. Oman vanhemman kanssa touhuamista ei korvaa mikään.
Päiväkodissa hämmentävän suuri osa päivästä kuluu siirtymätilanteisiin ja perushoitoon. 8h päivän aikana lapsesi saattaa ruokailla 3×45min (ruuan jakaminen ja sen odottaminen voi kestää), levätä/nukkua 2h, ulkoilla 1,5h, pukea/riisua/käydä vessassa 45min... Paljonko aikaa jää leikkiin ja esim. siihen askarteluun? Askartelua voi joskus olla vain 10-15min/lapsi, jotta kaikki halukkaat ehtivät ja ohjaaja voi auttaa vaikkapa saksien käytön harjoittelussa. Kotona lapsellasi on aikaa leikkiä vaikka silloin, kun sinä teet ruokaa, mutta pk:ssa liikutellaan ryhmää ja toiminta on väistämättä organisoitava toisin.
Btw. jos sinulla on rankkaa, vaihtaisitko minun arkeeni? Olen kahden lapsen yh eikä meillä ole autoa. Vien siis pienemmän kesät, talvet pyörällä päiväkotiin ja kuljen sitten töihin vastaanottamaan ja kasvattamaan ryhmäni 21 lasta. Päivän päätteeksi menen omien lasteni kanssa kauppaan, teen kotityöt ja olen äiti. Kyllä te selviätte, kun minäkin selviän! ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastustan jyrkästi subjektiivisen ph-oikeuden rajausta. En siksi, että 20 tuntia hoitoa olisi liian vähän. Syy on se, että rajaus heikentää ihan kaikkien lasten hoidon laatua! Ospäiväiset lapset ovat laskennallisesti puolikkaita. He ovat mukana kokopäiväryhmissä ja todellisia päitä on mukana paljon enemmän kuin ennen. Puolipäiväisiä lapsia kun saa ryhmässä olla 13/aikuinen kun taas kokopäiväisiä 7 tai 8/aikuinen (kunnasta riippuen).
Lto
Paljon riippuu isomman lapsen iästä. Ei tällä alueella ole leikkiseuraa 5-vuotiaalle, perhekerhoissa ja puistoissa käy vaan taaperoita. Isommat ovat kaikki päiväkodissa, joko vanhemmat on töissä tai sitten lapset tarvitsee päikkypaikan oppiakseen suomen kielen.
Olen itse ollut kotihoidossa eskariin asti, ja muistan sen loputtoman tylsyyden, kun pihat ja puistot ammotti tyhjyyttään.
Kotihoitoa ei voita mikään.
Joidenkin äitien mielestä on rankkaa pukea sille yhdelle ja ainokaiselle haalari ja vaikka kurahousut ulkoilua varten. Päiväkodissa aikuinen kyllä selviää 8 lapsen pukemisesta, mutta miettikääpä kauanko siihen kuluu aikaa... Kiva jonkun 3-vuotiaan on istua täysissä pukeissa ja hikoillen odotella, jotta 7 muullekin ja sille aikuiselle saadaan kamat päälle. Vielä kun pienet "auttavat" ja odottamiseen kyllästyttyään repivät ne hanskat pois, jotka juuri vaivalla saatiin päälle. Mutta hyvähän lapsen siellä on, varhaiskasvatuksessa virikkeitä saamassa...
Vierailija kirjoitti:
Paljon riippuu isomman lapsen iästä. Ei tällä alueella ole leikkiseuraa 5-vuotiaalle, perhekerhoissa ja puistoissa käy vaan taaperoita. Isommat ovat kaikki päiväkodissa, joko vanhemmat on töissä tai sitten lapset tarvitsee päikkypaikan oppiakseen suomen kielen.
Olen itse ollut kotihoidossa eskariin asti, ja muistan sen loputtoman tylsyyden, kun pihat ja puistot ammotti tyhjyyttään.
Vaan kas: leikkiseuraa olisi, jos kotona olevat hoitaisivat lapsensa kotonaan. Ei ole järjen häivää siinä, että työssäkävijät ja opiskelevat joutuvat rahtaamaan lapsensa kauas hoitoon tai siirtämään töihinpaluutaan, kun lähipäiväkodit ovat täynnä vauvalomalaisten lapsia.
Toinen vaihtoehto on, että aloitetaan oikea koulu vuotta aikaisemmin ja aikaistetaan eskari viisivuotiaille. Tällöin lapsilla olisi vuotta enemmän aikaa oppia lukemaan ja laskemaan, kun nykyään yhä useammalta jäävät nuo perustaidot vajaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin joku jo totesikin, ap:llä ei ole omia lapsia. Jossain viestissä keksi olevansa kahden lapsen äiti, mutta sattumoisin isolla ikäerolla, ettei vain tarvitsisi yrittää sepittää, millaista arki oli kahden pienen kanssa, koska jäisi samantien valheesta kiinni. Näitä äitien ja lasten vihaajia palstalla riittää ja riittää.
On lapsia :D Enkä todellakaan vihaa lapsia vaan pidän heistä. Minulla ei ole ollut kahta pientä lasta samaan aikaan, esikoinen aloitteli koulua kun kuopus syntyi. Jos kolmas tulee niin sitten kohta voi olla 2 pientä hoidettavana. Kysy mitä vaan lapsiin liittyvää niin vastaan sulle. Tämä on ihan naurettavaa, siksikö mulla ei voi olla lapsia, koska olen sitä mieltä ettei se nyt niin ylitsepääsemättömän raskasta se niiden hoito ole? On se raskasta, mutta niin on moni muukin asia elämässä. Minusta on etuoikeus, että saan viettää aikaa lasteni kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vastustan jyrkästi subjektiivisen ph-oikeuden rajausta. En siksi, että 20 tuntia hoitoa olisi liian vähän. Syy on se, että rajaus heikentää ihan kaikkien lasten hoidon laatua! Ospäiväiset lapset ovat laskennallisesti puolikkaita. He ovat mukana kokopäiväryhmissä ja todellisia päitä on mukana paljon enemmän kuin ennen. Puolipäiväisiä lapsia kun saa ryhmässä olla 13/aikuinen kun taas kokopäiväisiä 7 tai 8/aikuinen (kunnasta riippuen).
Lto
Ei pitäisi olla puolikkaita eikä kokonaisia, jos vanhempi on kotona. Jos työssä/opiskelemassa tms. tietenkin pitäisi aina saada hoitopaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa päiväkotiin menevistä lapsi menee esikouluun. Ei päivähoitoon. Monella vanhemmalla voi olla vanhin esikoulussa päiväkodissa ja äiti nuorimman kanssa kotona. Mistä Ap erottaa nämä tapauksen päiväkodin pihalla?
Vierailija kirjoitti:
Osa päiväkotiin menevistä lapsi menee esikouluun. Ei päivähoitoon. Monella vanhemmalla voi olla vanhin esikoulussa päiväkodissa ja äiti nuorimman kanssa kotona. Mistä Ap erottaa nämä tapauksen päiväkodin pihalla?
En ihan ymmärrä sinun kommenttisi pointtia. Tottakai esikoulussa käydään, puhuin aloituksessa 1-2 -vuotiaista lapsista, jotka viedään päiväkotiin, vaikka itse ollaan kotona hoitamassa vauvaa. Jos kotona on 5-vuotias, ymmärrän erilailla, että hän jo niitä kavereita kaipaa. 1-2 -vuotiaalle varmasti riittää kotihoito ja perus puistoilut yms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon riippuu isomman lapsen iästä. Ei tällä alueella ole leikkiseuraa 5-vuotiaalle, perhekerhoissa ja puistoissa käy vaan taaperoita. Isommat ovat kaikki päiväkodissa, joko vanhemmat on töissä tai sitten lapset tarvitsee päikkypaikan oppiakseen suomen kielen.
Olen itse ollut kotihoidossa eskariin asti, ja muistan sen loputtoman tylsyyden, kun pihat ja puistot ammotti tyhjyyttään.Vaan kas: leikkiseuraa olisi, jos kotona olevat hoitaisivat lapsensa kotonaan. Ei ole järjen häivää siinä, että työssäkävijät ja opiskelevat joutuvat rahtaamaan lapsensa kauas hoitoon tai siirtämään töihinpaluutaan, kun lähipäiväkodit ovat täynnä vauvalomalaisten lapsia.
Toinen vaihtoehto on, että aloitetaan oikea koulu vuotta aikaisemmin ja aikaistetaan eskari viisivuotiaille. Tällöin lapsilla olisi vuotta enemmän aikaa oppia lukemaan ja laskemaan, kun nykyään yhä useammalta jäävät nuo perustaidot vajaiksi.
No ei täällä ainakaan sen enempää leikkiseuraa olisi. Ei ole suomenkielisten isompien lapsien äitejä tai isejä kotona tässä lähiössä yhtäkään. Yksi on jäämässä äitiyslomalle, mutta palaan juuri itse töihin, joten yhtä yksin hänkin joutuu puistossa istumaan. Nykyään toinen lapsi tunnutaan "hankkivan" joko tosi lyhyellä ikäerolla, tai sitten vasta kun esikoinen menee kouluun tai eskariin.
Ja muunkielisten on kyllä parempi oppia suomi päikyssä kuin vasta koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Olen viiden lapsen äiti ja en todellakaan ymmärrä tätä nykyhommaa. Yhteiskunnalle tosi kallis järjestelmä. Kun olen ollut kotona äitiyslomalla, niin en todellakaan ole vienyt muita lapsia hoitoon. Hoidossa oltu sitten, kun olen mennyt töihin.
Vanhin lapseni on 25 v ja nuorin 5 v. Nyt nuorinta hoitoon viedessä useat äidit tuo lasta hoitoon vauva kainalossa. Kerran teki mieli sanoa yhdelle: On sulla varmaan taas rankka työpäivä edessä.... Ei tällaista ollut vielä -90 luvulla ja 2000 luvun alussa.
Hoito on muotoiltu hienosti: varhaiskasvatus. Joopa joo 2-4 v tarvii ihan varmasti varhaiskasvatusta. Kyllä ne tarvii vielä äitiä ja isää. Jos siihen suinkin on mahdollisuus. Koti ja huoleton elämä on kaikkein parasta pienelle ihmiselle.
Monet äidit tosiaan tekevät töitä tai opiskelevat vauvan kanssa kotona. Itse en tiedä ketään, joka olisi vain hoitanut lapsia äitiysloman aikana. Aika huono tilanne palata töihin vanhempainvapaalta, jos ei ole osaamistaan kehittänyt tai seurannut alaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsilla on 3,5v ikäeroa ja esikoinen jatkoi päiväkodissa jokseenkin normaalisti kuopuksen synnyttyä. Tässä syitä siihen:
- lastemme päiväkoti on pieni (alle 20 lasta) toistensa kanssa ystäviä olevien omistajayrittäjien pyörittämä ihana ja lämminhenkinen hoitopaikka. Jono sinne on tolkuton ja he saavat valita lapset jonosta miten parhaaksi näkevät. Meidän onneksemme esikoinen sai sieltä aikoinaan hoitopaikan ja emme todellakaan ottaneet riskiä, että se paikka - ja samalla kuopuksen sisarushoitopaikka - menisi sivu suun, kun ottaisivat toisen lapsen tilalle. Maksoimme yksityisestä hoidosta itse yli 400 eur / kk ympäri vuoden, joten käytimme myös tätä hoitoa esikoisen kohdalla sen 7h päivässä.
- esikoinen itse halusi jatkaa hoidossa. Hän on sosiaalisin lapsi, jonka tunnen ja leikit onnistuu kaikkien kanssa. Päiväkodissa ihan kaikki lapset haluavat leikkiä hänen kanssaan, koska on kiva kaveri. Minä en olisi voinut tai jaksanut järjestää hänelle niitä sosiaalisia kontakteja, joita hän halusi ja tarvitsi jatkuvan imetyksen ja vaipanvaihdon keskellä. Esikoisen parhaat kaverit ovat päivähoidossa, hän viihtyi heidän kanssaan siellä päivänsä ja sai energiaa purettua. Yhtenäkään arkiaamuna ei halunnut jäädä kotiin huutavan pikkusisaruksen kanssa, meni mieluummin hoitoon.
- meillä on tukiverkkoa tasan nolla. Miehen vanhemmat ovat kuolleet aikaa sitten ja omat vanhempani ovat sairaita ja kyvyttömiä lastenhoitoon. Sisaruksista ei ole apua. Esikoisesta poiketen kuopus nukkui todella huonosti ja huusi joka ilta monta tuntia putkeen ilman terveydellistä syytä. Omat uneni menivät aivan persiilleen, onneksi mies pystyi nukkumaan toisessa huoneessa että jaksoi töissä. Olin aivan loppu ja jos päiväni olisivat koostuneet vielä esikoisen valtavan energian purkamisesta ulkoilussa ja muussa, olisin varmaan palanut ihan oikeasti loppuun ja ollut itse hoidettavissa. Ihminen tarvitsee unta ja kuopuksen 6 ensimmäistä elinkuukautta olivat erityisen rankkoja. Kynnys minkään perhetyön pariin hakeutumiseen on hyvin korkea ja vaikka kerroinkin neuvolassa tästä väsymyksestä, se kuitattiin vaan normaalina ja mitään apua ei ehdotettu tai tarjottu. Päiväkoti antoi minulle aikaa edes yrittää nukkua huonounisen kuopuksen nukkuessa.
- esikoinen piti hoitopaikkansa ja saimme sen avulla sitten kuopuksellekin paikan tuolta kaiken jonon ohi. Nyt molemmat ovat tuossa hoitopaikassa samana pysyvien aikuisten hyvässä huomassa työpäiviemme ajan.
On aivan turha lähteä syyllistämään kaikkia äitejä tästä asiasta. Jokaisella on omat syynsä ja jos vanhempi lapsi on päiväkodissa kun äiti on kotona nuoremman kanssa, on sille varmasti tarpeeksi hyvä syy ja se on kaikille osapuolille parasta. Meille tämä valinta oli täydellinen ratkaisu ja se riittää.
Musmi kirjoitti:
Hoidin seitsemän lastani kotona murrosikään asti, viimeisenkin . Elettiin -80-2000 lukua. Ei tullut mieleenkään viedä heitä hoitoon. Heistä kasvoi yhdessä hieno porukka, pitävät edelleen tiiviisti yhtä.
Kaikki on korkeasti koulutettuja ja työmaailmassa.
Mielestäni kodin ulkopuolinen varhaiskasvatus ei ole lainkaan välttämätön. Koti on paras paikka lapselle,siitä kaikki lähtee.
Oletko itse "korkeasti koulutettu ja työmaailmassa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin.
Ap
Eikö äitisi sitten tehnyt mitään töitä tai opiskellut? Mikä hänen koulutuksensa oli? Hukkaan meni kyllä vuodet askarteluohjaajana :/
Kysymys on siitä, että jokaisella lapsella tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen. Luuletteko vanhempien olevan niin ihania ja fiksuja yleisesti, että kaikilla lapsilla on hyvä olla kotona eikä osaavassa kasvatuksessa?
Mua ei häiritse subjektiivisessa päivähoidossa muu kuin se, että jouduin viemään lapseni kauemmas päivähoitoon, koska päiväkotiin oli ehtinyt tulla näitä subjektiiviseen päivähoitoon oikeutettuja niin paljon.
Olisi ollut kohtuullista työssäkäyvälle saada lapsi lähipäiväkotiin, kun olisi ollut sopivasti vielä työmatkan varrella.
Päiväkodinjohtaja pahoitteli näin kertoen. Olisi voinut jättää kertomatta, niin ei v***ttas niin paljoa ajella ylimääräistä 7km
Vierailija kirjoitti:
Musmi kirjoitti:
Hoidin seitsemän lastani kotona murrosikään asti, viimeisenkin . Elettiin -80-2000 lukua. Ei tullut mieleenkään viedä heitä hoitoon. Heistä kasvoi yhdessä hieno porukka, pitävät edelleen tiiviisti yhtä.
Kaikki on korkeasti koulutettuja ja työmaailmassa.
Mielestäni kodin ulkopuolinen varhaiskasvatus ei ole lainkaan välttämätön. Koti on paras paikka lapselle,siitä kaikki lähtee.Oletko itse "korkeasti koulutettu ja työmaailmassa"?
Miten kommentti liittyy asiaan? Kaikkien ei tarvitse olla korkeasti koulutettuja ja työmaailmassa ansaitakseen arvostusta yhteiskunnassa. Äiti, joka laittaa lapset itsensäkin edelle, ansaitsee suuren kiitoksen.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei häiritse subjektiivisessa päivähoidossa muu kuin se, että jouduin viemään lapseni kauemmas päivähoitoon, koska päiväkotiin oli ehtinyt tulla näitä subjektiiviseen päivähoitoon oikeutettuja niin paljon.
Olisi ollut kohtuullista työssäkäyvälle saada lapsi lähipäiväkotiin, kun olisi ollut sopivasti vielä työmatkan varrella.
Päiväkodinjohtaja pahoitteli näin kertoen. Olisi voinut jättää kertomatta, niin ei v***ttas niin paljoa ajella ylimääräistä 7km
Paikat täytetään kysynnän ja tarjonnan mukaan. Vaikka siellä olisi kukaan sinun mielestäsi turhaan, ei se toisi yhtään paikkaa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin.
Ap
Eikö äitisi sitten tehnyt mitään töitä tai opiskellut? Mikä hänen koulutuksensa oli? Hukkaan meni kyllä vuodet askarteluohjaajana :/
Ei käynyt töissä noina vuosina lainkaan. Ennen esikoisensa saamista hän oli valmistunut ammattikorkeakoulusta, eli korkeakoulututkinto oli sekä hieman työkokemusta. Palasi työelämään kuopuksen ollessa 3 tai 4, en muista tarkkaan. Tämä menee jo ketjun varsinaisen asian vierestä, mutta on totta, että hän ei voinut tehdä sekä uraa että lapsia, hän valitsi lapset ja toimi omasta mielestään heidän kannalta parhaalla tavalla. Millä tavalla nuo vuodet menivät sinusta hukkaan? Hänen kannaltaan vai kenen kannalta? Mutta nykyään kotiäitiyttä ei arvosteta lainkaan, kaikkien pitäisi tukka putkella palata työelämään viimeistään kun lapsi on 1v. Jotkut arvostavat lastensa kanssa oloa ja tekemistä, lapsilta oppii myös paljon, he ovat aitoja ja välittäviä.
Ap
Ap
Alue: Aihe vapaa
Minulla on 2 lasta. Kai sitä saa olla ylpeä omasta äidistään? Tottakai elämä on välillä minullakin raskasta lasten kanssa ja ihan varmasti oli äidilläkin. Lisäksi riippuu lapsista kuinka vaativia ovat, esikoinen minulla oli ns. helppo vauva, kuopus kaikkea muuta kuin helppo mutta tiedostin koko ajan, että kohta alkaa varmasti helpottaa kunhan hän vähän kasvaa. Nyt on helpottanut. Aikansa kutakin. Lisäksi sanoin, että jos elämässä on muita vaikeuksia, niin silloin on perusteltua pyytää apua tai viedä hoitoon. Olen vain saanut monelta tutulta sellaisen kuvan, että heivaavat esikoisen hoitoon vauvan tieltä kun eivät viitsi itse tehdä/viedä/ hoitaa. Eli ei ole ollut heillä mistään sen kummemmasta kyse.
Ap