Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Subjektiivinen päivähoito; onko ihmiset nykyään niin laiskoja vai mitä
07.07.2017 |
Miksi kaikkialla höyrytään subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja kuinka kamalaa se olisi jos sitä ei olisi? Eivätkö ihmiset tosiaan tule/tulisi toimeen tilanteessa, jossa esim. esikoinen on 2-vuotias kun toinen lapsi syntyy? Ihmettelen tätä ihan lähipiirini kokemuksella, monet ovat kauhistelleet kun joissain kunnissa lapsi saa olla VAAN 20h hoidossa, samalla kun äiti on vauvan kanssa kotona. Minä en oikein ymmärrä tätä. Voisiko joku selventää, mikä siinä on niin vaikeata hoitaa omaa lasta kotona? Tutkimusten mukaankin vasta noin 3-4 -vuotias alkaa kiinnostua tai tarvita muiden lasten seuraa. Miksi siis viette päiväkotiin esim. 2 -vuotiaan samalla kun itse olette kotona? Ymmärrän toki vaikeat tilanteet, äidin masennuksen yms. Nämä tilanteet ovat asia erikseen. Oma äitini hoiti 4 lasta kotona 1,5 vuoden ikäeroilla, miksi hän pärjäsi kun nykyään ihmiset valittavat kun se on niin rankkaa olla 2 lapsen kanssa kotona.
Kommentit (163)
Minulla on 4 alle kouluikäistä lasta ja olen samaa mieltä siitä että alle 3v ei millään tavoin hyödy päivähoidosta JOS äiti kykenee tarjoamaan kotona mielekkään kasvuympäristön. Välillä on helpompaa ja välillä rankempaa, mutta kotihoidon plussa on meillä ainakin siinä, että:
- lapset eivät ole olleet mustasukkaisia, koska kaikki saavat huomiota eikä ketään lykätä hoitoon pienemmän jäädessä kotiin. Vauvat ovat aina "koko perheen yhteinen ilo" eikä "äitin vauva" meininkiä
- lapset viihtyvät todella hyvin yhdessä
- lapset ovat pysyneet terveinä
- elämäntahti on kiireetön, vaikka siihen kuuluukin sellainen hallittu kaaos:D
- meillä on aidosti hauskaa yhdessä
Lasten hoitaminen ja jokaiselle sopivat virikkeet jne. vaativat paljon, mutta siihen oppii ja tottuu. Ei ole itsestäänselvää että jokainen osaa heti selvitä kaikesta ja itse olen suhtautunut monen lapsen kotiäitinä olemiseen nimenomaan oppimiskokemuksena, joka antaa paljon. Täytyyhän opiskellessakin välillä nähdä vaivaa ja treenatessa verta, hikeä ja kyyneliä:)
Kannustaisin todellakin hoitamaan lapsia kotona, vaikka se vaatiikin paljon. Se antaa enemmän- koko perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys kuuluu, kuinka isä osallistuu vauvan hoitoon? Kun isä tulee töistä kotiin, onko hänellä aikaa levätä, valvooko hän öitä? Jos ei, niin miksei? Minun mielestä hokema "isän täytyy levätä työpäivän jälkeen, hänen pitää jaksaa töissä" on joku ihme päähänpinttymä jostain kymmenien vuosien takaa, kun työt oikeasti ovat olleet fyysisesti todella raskaita joka työpaikassa. Miksi se äiti täytyy kuluttaa loppuun? Mikä etuoikeus isällä on jaksaa? Isähän voi vapaapäivänsä viettää vauvaa vahtien, ja äiti nukkuu sitten vaikka 20 tuntia putkeen, jos siltä tuntuu. Pumpatkaa naiset maitoa pulloon, tai käskekää miehenne antaa vauvalle korviketta (kaikki imetysfriikit kivittäkää vain minut mielessänne) mutta tosiasia on se, että se vauvan hoito kuuluu siinä isälle, missä äidillekin. Ja joo, ei toimi totaali-yh:lla, jonka elämässä ei ole ketään, eikä tietenkään yrittäjän vaimolla, tai reissutyötä tekevillä. Ihmetyttää vain se, miksi ihmiset ei rakenna tukiverkostoa, koska kyllä yleensä ennen synnytystä on tiedossa onko puoliso yrittäjä, missä asti isovanhemmat asuvat ja ne eroajatuskset tuskin ilmaantuvat viikko synnytyksestä. Pointti siis on se, että kun ne isät saadaan osallistumaan lapsen hoitoon siinä, missä äitikin, niin johan alkaa helpottaa kotona, ei tarvitse turhaan raahata sitä esikoista päivähoitoon vauvan tieltä, viemään työssäkäyviltä ja opiskelevilta vanhemmilta päivähoitopaikkoja. Ja toinen on se, että jos päätät tehdä lapsen keskellä siperiaa, niin että miehesi käy kerran vuodessa kotona ja sinulla ei ole yhtään ystävää ja vesikin pitää kantaa 3 kilometrin päästä tupaan, niin omapa on valintasi.
En veisi lasta hoitoon ellei töiden takia olisi pakko. Hoitajat on hyviä ja tekevät varmasti parhaansa. Mutta päiväkodissa on niin kamala meteli ja hälinä koko ajan, että aivan hirveä paikka. Ja taudit tarttuu jatkuvasti. Lisää työntekijöitä ryhmiin! En ymmärrä tätä hehkutusta varhaiskasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 4 alle kouluikäistä lasta ja olen samaa mieltä siitä että alle 3v ei millään tavoin hyödy päivähoidosta JOS äiti kykenee tarjoamaan kotona mielekkään kasvuympäristön. Välillä on helpompaa ja välillä rankempaa, mutta kotihoidon plussa on meillä ainakin siinä, että:
- lapset eivät ole olleet mustasukkaisia, koska kaikki saavat huomiota eikä ketään lykätä hoitoon pienemmän jäädessä kotiin. Vauvat ovat aina "koko perheen yhteinen ilo" eikä "äitin vauva" meininkiä
- lapset viihtyvät todella hyvin yhdessä
- lapset ovat pysyneet terveinä
- elämäntahti on kiireetön, vaikka siihen kuuluukin sellainen hallittu kaaos:D
- meillä on aidosti hauskaa yhdessäLasten hoitaminen ja jokaiselle sopivat virikkeet jne. vaativat paljon, mutta siihen oppii ja tottuu. Ei ole itsestäänselvää että jokainen osaa heti selvitä kaikesta ja itse olen suhtautunut monen lapsen kotiäitinä olemiseen nimenomaan oppimiskokemuksena, joka antaa paljon. Täytyyhän opiskellessakin välillä nähdä vaivaa ja treenatessa verta, hikeä ja kyyneliä:)
Kannustaisin todellakin hoitamaan lapsia kotona, vaikka se vaatiikin paljon. Se antaa enemmän- koko perheelle.
Olipas kiva ja positiivinen ja perusteltu kommentti. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin.
Ap
Eikö äitisi sitten tehnyt mitään töitä tai opiskellut? Mikä hänen koulutuksensa oli? Hukkaan meni kyllä vuodet askarteluohjaajana :/
Ei käynyt töissä noina vuosina lainkaan. Ennen esikoisensa saamista hän oli valmistunut ammattikorkeakoulusta, eli korkeakoulututkinto oli sekä hieman työkokemusta. Palasi työelämään kuopuksen ollessa 3 tai 4, en muista tarkkaan. Tämä menee jo ketjun varsinaisen asian vierestä, mutta on totta, että hän ei voinut tehdä sekä uraa että lapsia, hän valitsi lapset ja toimi omasta mielestään heidän kannalta parhaalla tavalla. Millä tavalla nuo vuodet menivät sinusta hukkaan? Hänen kannaltaan vai kenen kannalta? Mutta nykyään kotiäitiyttä ei arvosteta lainkaan, kaikkien pitäisi tukka putkella palata työelämään viimeistään kun lapsi on 1v. Jotkut arvostavat lastensa kanssa oloa ja tekemistä, lapsilta oppii myös paljon, he ovat aitoja ja välittäviä.
Ap
Ap
Ensimmäiset kokeilu-amkit tulivat 1991. Olettaen että äitisi oli aivan ensimmäistä vuosikertaa, hän on valmistunut vuoden 1995 paikkeilla. Siihen vuosi työkokemusta ja lapsi-pari. Oletan, ettet ole esikoinen. Olet syntynyt siis aikaisintaan 1998. Ja sinulla on kaksi lasta isolla ikäerolla?
T. Lukion pitkä matikka kirjoitettu 1997.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 4 alle kouluikäistä lasta ja olen samaa mieltä siitä että alle 3v ei millään tavoin hyödy päivähoidosta JOS äiti kykenee tarjoamaan kotona mielekkään kasvuympäristön. Välillä on helpompaa ja välillä rankempaa, mutta kotihoidon plussa on meillä ainakin siinä, että:
- lapset eivät ole olleet mustasukkaisia, koska kaikki saavat huomiota eikä ketään lykätä hoitoon pienemmän jäädessä kotiin. Vauvat ovat aina "koko perheen yhteinen ilo" eikä "äitin vauva" meininkiä
- lapset viihtyvät todella hyvin yhdessä
- lapset ovat pysyneet terveinä
- elämäntahti on kiireetön, vaikka siihen kuuluukin sellainen hallittu kaaos:D
- meillä on aidosti hauskaa yhdessäLasten hoitaminen ja jokaiselle sopivat virikkeet jne. vaativat paljon, mutta siihen oppii ja tottuu. Ei ole itsestäänselvää että jokainen osaa heti selvitä kaikesta ja itse olen suhtautunut monen lapsen kotiäitinä olemiseen nimenomaan oppimiskokemuksena, joka antaa paljon. Täytyyhän opiskellessakin välillä nähdä vaivaa ja treenatessa verta, hikeä ja kyyneliä:)
Kannustaisin todellakin hoitamaan lapsia kotona, vaikka se vaatiikin paljon. Se antaa enemmän- koko perheelle.
Paljon hyviä pointteja. Lisäisin kuitenkin vielä, että myös isä voi oppia tuon kaiken, ja koti-isyydestä on tutkimusten mukaan vielä kauaskantoisempaa hyötyä lapsille kuin kotiäitiydestä.
T. Kolmen lapsen äiti, jonka perheessä myös isä saa pyörittää arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli sukua auttamassa eikä lapsia siltukään viitsitty ihmeemmin vahtia. Nyt äidit ovat ihan omillaan ja lapsiin (vahtiminen!) panostetaan ihan toisella tavalla kuin ennen.
MItäs tätä alapeukutit? Ennen oli mummot ja kummit ja kumminkaimat auttamassa, nyt on selvittävä yksin.
Aikamoinen yleistys. Kyllä monissa perheissä edelleen on sukulaiset auttamassa. Ihan hirveetä panostusta ei ole havaittavissa kun lapset ängetään heti päiväkotiin vaikka ollaan itse kotona. Lasten kanssa ei olla eikä kommunikoida. Padit vaan jo 2 vuotiaille käteen.
Kyllä se on pitkälti monilla vanhemmilla vain patalaiskuus sekä mustavalkoinen ajattelu siitä millainen vastuu lapsesta tulee. Lapsia tehtaillaan vaikka taloustilanne ei ole hyvä ja sellaisten kanssa jotka eivät kuitenkaan ole valmiita sitoutumaan. Miehet ja naiset pakenevat eroilla sitä lapsiarkea ja lapsilla yritetään vakiinnuttaa parisuhteita. Kumppaneita on joka sormelle ja lapsia jokaisen kanssa vähintään 1.
Elikkä siis miten niin nykyään vanhemmat panostavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin.
Ap
Eikö äitisi sitten tehnyt mitään töitä tai opiskellut? Mikä hänen koulutuksensa oli? Hukkaan meni kyllä vuodet askarteluohjaajana :/
Ei käynyt töissä noina vuosina lainkaan. Ennen esikoisensa saamista hän oli valmistunut ammattikorkeakoulusta, eli korkeakoulututkinto oli sekä hieman työkokemusta. Palasi työelämään kuopuksen ollessa 3 tai 4, en muista tarkkaan. Tämä menee jo ketjun varsinaisen asian vierestä, mutta on totta, että hän ei voinut tehdä sekä uraa että lapsia, hän valitsi lapset ja toimi omasta mielestään heidän kannalta parhaalla tavalla. Millä tavalla nuo vuodet menivät sinusta hukkaan? Hänen kannaltaan vai kenen kannalta? Mutta nykyään kotiäitiyttä ei arvosteta lainkaan, kaikkien pitäisi tukka putkella palata työelämään viimeistään kun lapsi on 1v. Jotkut arvostavat lastensa kanssa oloa ja tekemistä, lapsilta oppii myös paljon, he ovat aitoja ja välittäviä.
Ap
Ap
Ensimmäiset kokeilu-amkit tulivat 1991. Olettaen että äitisi oli aivan ensimmäistä vuosikertaa, hän on valmistunut vuoden 1995 paikkeilla. Siihen vuosi työkokemusta ja lapsi-pari. Oletan, ettet ole esikoinen. Olet syntynyt siis aikaisintaan 1998. Ja sinulla on kaksi lasta isolla ikäerolla?
T. Lukion pitkä matikka kirjoitettu 1997.
just, kivaa saivartelua. Tarkoitin, että hän on siis alalta, joka nykään on ammattikorkeakoulututkinto, en tiedä mitä nimitystä siihen aikaan käytettiin, tämä tuskin on merkityksellistä?
Ap
No, itse ainakin ajattelen että vajaa 3-vuotiaallani pitää olla oikeus tasa-arvoiseen varhaiskasvatukseen (teen osa-aikatöitä). Se oikeus on vielä tärkeämpi ihmisille jotka eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan lapselleen virikkeellistä ja/tai tasapainoista arkea. Ei äitien "laiskuus" liity tähän mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin.
Ap
Eikö äitisi sitten tehnyt mitään töitä tai opiskellut? Mikä hänen koulutuksensa oli? Hukkaan meni kyllä vuodet askarteluohjaajana :/
Ei käynyt töissä noina vuosina lainkaan. Ennen esikoisensa saamista hän oli valmistunut ammattikorkeakoulusta, eli korkeakoulututkinto oli sekä hieman työkokemusta. Palasi työelämään kuopuksen ollessa 3 tai 4, en muista tarkkaan. Tämä menee jo ketjun varsinaisen asian vierestä, mutta on totta, että hän ei voinut tehdä sekä uraa että lapsia, hän valitsi lapset ja toimi omasta mielestään heidän kannalta parhaalla tavalla. Millä tavalla nuo vuodet menivät sinusta hukkaan? Hänen kannaltaan vai kenen kannalta? Mutta nykyään kotiäitiyttä ei arvosteta lainkaan, kaikkien pitäisi tukka putkella palata työelämään viimeistään kun lapsi on 1v. Jotkut arvostavat lastensa kanssa oloa ja tekemistä, lapsilta oppii myös paljon, he ovat aitoja ja välittäviä.
Ap
Ap
Ensimmäiset kokeilu-amkit tulivat 1991. Olettaen että äitisi oli aivan ensimmäistä vuosikertaa, hän on valmistunut vuoden 1995 paikkeilla. Siihen vuosi työkokemusta ja lapsi-pari. Oletan, ettet ole esikoinen. Olet syntynyt siis aikaisintaan 1998. Ja sinulla on kaksi lasta isolla ikäerolla?
T. Lukion pitkä matikka kirjoitettu 1997.
just, kivaa saivartelua. Tarkoitin, että hän on siis alalta, joka nykään on ammattikorkeakoulututkinto, en tiedä mitä nimitystä siihen aikaan käytettiin, tämä tuskin on merkityksellistä?
Ap
Opistoasteesta oli kysymys ennen, mutta nimenomaan halusit korostaa että äidilläsi oli korkeakoulututkinto ennen lasten hankkimista.
No kyllä minäkin ihmettelen. Mistä tulee tuo älytön tarve säilöä lapset päiväkotiin, jos ei työtilanteen vuoksi ole pakko? Ja tosiaan, erityistilanteet on erikseen, kuten perheen sisäiset sairaudet ja vaikeat elämäntilanteet sekä ne yksittäiset päivät kun äidilla on omia menoja. Päiväkodin tehtävä on varsinkin pienimpien lasten osalta tukea ja mahdollistaa vanhempien työssäkäynti tai opiskelu, ei toimia lapsiparkkina niille jotka ei viitsi olla lastensa kanssa vaikka voisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa puhutaan tästä sitten kun sulla on ne kaksi omaa lasta.
En ole ap mutta minulla on kaksi lasta. Valaise nyt miksi se vanhempi lapsi pitää hylätä uuden tieltä?
En minä ainakaan hylännyt. Esikoisella (3v) oli hauskempaa päiväkodissa kuin väsyneen äidin ja tissitakiais-vauvan kanssa kotona. (Johon siihenkin tosin jäi vielä paaaaaaljon tunteja päivästä).
Tutkimusten mukaan 2-3- vuotta on ihanteellisin ikä aloittaa varhaiskasvatuksessa ja sillä on suotuisia vaikutuksia lapsen myöhempään elämään (esim opiskeluissa pärjäämiseen). Miksi mun esikoisella ei olisi oikeutta varhaiskasvatukseen, vain siksi että sattui saamaan pikkusisaruksen?
Nyt on sosiaalinen ja reipas 5-vuotias ja pikkusisko menee hoitoon 2-vuotiaana.
T. Äiti ja lastenhoitaja
En kyllä luota yhdenkään lastenhoitajan ammattitaitoon joka vetoaa 20 vuotta sitten tehtyihin tutkimuksiin.
Sitä tutkimusta ei tehty 20 vuotta sitten kultapieni, vaan tutkimus on kestänyt yli 20 vuotta.
Voi kultapieni jos kerta olet lastenhoitaja niin sinun luulisi tietävän että päivähoito ja varhaiskasvatus ovat muuttuneen noiden vuosien aikana.
Kaupan mehumaistattaja "tekee promoa" ja siivooja on "palveluvastaava".
Varhaiskasvatus on vain sana, jolla lastenhoito saadaan kuulostamaan hienommalta.
Samaa sormivärien kanssa puuhastelua ja lasten pukemista se edelleen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musmi kirjoitti:
Hoidin seitsemän lastani kotona murrosikään asti, viimeisenkin . Elettiin -80-2000 lukua. Ei tullut mieleenkään viedä heitä hoitoon. Heistä kasvoi yhdessä hieno porukka, pitävät edelleen tiiviisti yhtä.
Kaikki on korkeasti koulutettuja ja työmaailmassa.
Mielestäni kodin ulkopuolinen varhaiskasvatus ei ole lainkaan välttämätön. Koti on paras paikka lapselle,siitä kaikki lähtee.Oletko itse "korkeasti koulutettu ja työmaailmassa"?
Miten kommentti liittyy asiaan? Kaikkien ei tarvitse olla korkeasti koulutettuja ja työmaailmassa ansaitakseen arvostusta yhteiskunnassa. Äiti, joka laittaa lapset itsensäkin edelle, ansaitsee suuren kiitoksen.
Siinä on joku ristiriita, eikö? Että uhraa oman elämänsä ja sitten pitää hienona sitä, että lapset ovat "työmaailmassa". Jotenkin voisi ajatella, että itselleenkin olisi tällaisen arvon tuonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin.
Ap
Eikö äitisi sitten tehnyt mitään töitä tai opiskellut? Mikä hänen koulutuksensa oli? Hukkaan meni kyllä vuodet askarteluohjaajana :/
Ei käynyt töissä noina vuosina lainkaan. Ennen esikoisensa saamista hän oli valmistunut ammattikorkeakoulusta, eli korkeakoulututkinto oli sekä hieman työkokemusta. Palasi työelämään kuopuksen ollessa 3 tai 4, en muista tarkkaan. Tämä menee jo ketjun varsinaisen asian vierestä, mutta on totta, että hän ei voinut tehdä sekä uraa että lapsia, hän valitsi lapset ja toimi omasta mielestään heidän kannalta parhaalla tavalla. Millä tavalla nuo vuodet menivät sinusta hukkaan? Hänen kannaltaan vai kenen kannalta? Mutta nykyään kotiäitiyttä ei arvosteta lainkaan, kaikkien pitäisi tukka putkella palata työelämään viimeistään kun lapsi on 1v. Jotkut arvostavat lastensa kanssa oloa ja tekemistä, lapsilta oppii myös paljon, he ovat aitoja ja välittäviä.
Ap
Ap
Ammattikorkeakoulut aloitettiin vuonna 1996, joten todellakin äitisi on ehtinyt teidät kasvattaa ja ap itsekin lapsensa jo koululaiseksi.
Valtio maksaa jokaisesta tutkinnosta paljon, joten on tyhmää kouluttaa äitejä kotiin. Toki voi olla kouluttautumatta ja jäädä vain kotiin.
Oma lapseni on 2-vuotias kun toinen syntyy. Hän on päiväkodissa, koska menin tässä välissä töihin. Meillä kävi onnenpotku ja saimme hänelle paikan haluamastamme päiväkodista, johon yleensä jonotetaan vuosi tai jopa kaksi.
Tässä nyt onkin ongelma, että jatkaako hän päiväkodissa vaikka uusi vauva syntyy. Näin saisimme pidettyä paikan sekä pienemmällekin hyvät mahdollisuudet päästä sitten tulevaisuudessa samaan päiväkotiin.
Tähän tämä on Suomessa mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei häiritse subjektiivisessa päivähoidossa muu kuin se, että jouduin viemään lapseni kauemmas päivähoitoon, koska päiväkotiin oli ehtinyt tulla näitä subjektiiviseen päivähoitoon oikeutettuja niin paljon.
Olisi ollut kohtuullista työssäkäyvälle saada lapsi lähipäiväkotiin, kun olisi ollut sopivasti vielä työmatkan varrella.
Päiväkodinjohtaja pahoitteli näin kertoen. Olisi voinut jättää kertomatta, niin ei v***ttas niin paljoa ajella ylimääräistä 7kmPaikat täytetään kysynnän ja tarjonnan mukaan. Vaikka siellä olisi kukaan sinun mielestäsi turhaan, ei se toisi yhtään paikkaa enempää.
Mutta paikkojen jakoon voisi kiinnittää vähän tarkemmin huomiota. Työssäkäyvien elämä on jo muutenkin sellaista sekuntitetristä, että olisi ihan oikein pistää heidät etusijalle päiväkotipaikkoja jaettaessa. Enkä nyt kaipaa mitään tilitystä siitä, miten rankkaa on kun vauva ei nuku. On kai meillä kaikilla vauvoja ollut.
T. Se joka kävi töissä ja kuskasi lapsia kahteen eri päiväkotiin.
Äitiysvapaa kestää sen 9 kk, joten aika moni on takaisin työelämässä ennen paikkojen uusijakoa. Jos kotona olevien lapset eivät olisi hoidossa, paikkoja ei olisi yhtään tyhjinä odottamassa, vaan ihan samalla tavalla lapsia joutuisi kuljettamaan ties minne ja paikkaa lähipäiväkodista jonottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on patalaiskoja. Mutta on ne laiskoja kaikessa muussakin.
Hauska miten valtaosa lampaista vieläkin peluuttaa tätä, vaikka asia ei edes tutkitusti ole ollenkaan näin. Ellet tietenkin vertaa sota-aikaan. :D
Lampaat sitten rakastaakin syyllistämistä siitä jos joku käyttää oikeuksiaan.
En ole vienyt alle kolmevuotiaista "virikehoitoon" eli ei tarvi lässyttää kolahtamisesta. Otin taaperon kotihoitoon kun vauva syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....
Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....
Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂
T. 30v.
Mun lypsi.
Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.T. 40+v
No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.
Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.
Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin.
Ap
Eikö äitisi sitten tehnyt mitään töitä tai opiskellut? Mikä hänen koulutuksensa oli? Hukkaan meni kyllä vuodet askarteluohjaajana :/
Ei käynyt töissä noina vuosina lainkaan. Ennen esikoisensa saamista hän oli valmistunut ammattikorkeakoulusta, eli korkeakoulututkinto oli sekä hieman työkokemusta. Palasi työelämään kuopuksen ollessa 3 tai 4, en muista tarkkaan. Tämä menee jo ketjun varsinaisen asian vierestä, mutta on totta, että hän ei voinut tehdä sekä uraa että lapsia, hän valitsi lapset ja toimi omasta mielestään heidän kannalta parhaalla tavalla. Millä tavalla nuo vuodet menivät sinusta hukkaan? Hänen kannaltaan vai kenen kannalta? Mutta nykyään kotiäitiyttä ei arvosteta lainkaan, kaikkien pitäisi tukka putkella palata työelämään viimeistään kun lapsi on 1v. Jotkut arvostavat lastensa kanssa oloa ja tekemistä, lapsilta oppii myös paljon, he ovat aitoja ja välittäviä.
Ap
Ap
Ensimmäiset kokeilu-amkit tulivat 1991. Olettaen että äitisi oli aivan ensimmäistä vuosikertaa, hän on valmistunut vuoden 1995 paikkeilla. Siihen vuosi työkokemusta ja lapsi-pari. Oletan, ettet ole esikoinen. Olet syntynyt siis aikaisintaan 1998. Ja sinulla on kaksi lasta isolla ikäerolla?
T. Lukion pitkä matikka kirjoitettu 1997.
just, kivaa saivartelua. Tarkoitin, että hän on siis alalta, joka nykään on ammattikorkeakoulututkinto, en tiedä mitä nimitystä siihen aikaan käytettiin, tämä tuskin on merkityksellistä?
Ap
Korostit, että äidilläsi on korkeakoulututkinto.
Ymmärtääkö ap, että aloja on erilaisia. Esim. asiantuntijatyössä ei vaan voi olla kotona vuosikausia ja palata sitten takaisin töihin. Vanhempainvapaalla on pakko tehdä jotain kursseja ja seurata alaa. Itselleni se on ollut helpompaa vain yhden lapsen kanssa.
Mulla on 4 ja 5v päiväkodissa kolme päivää viikosta, koska opiskelen ja välillä ihan vaan nukun ja lepään. En osaa syyllistyä asiasta, koska tällä järkestelyllä olen loistava äiti lapsilleni. Koko perhe jaksaa hyvin ja saan vähän opintojakin etenemään. Pidän meitä järkevinä. Lisäksi en todellakaan aio luopua tarhapaikasta johon jonotettiin melkein vuosi. Herranen aina mikä show siinä vaiheessa kun alan hakea töitä! lapset rakastaa käydä tarhassa ja lomat pidetään pitkinä. :) Saa syyllistää, ei haittaa, tiedän valinneeni oikein perheellemme. :) Toiselle voi sopia täys kotiäitiys tai -isyys. Hienoa sekin!
Alue: Aihe vapaa
Mutta paikkojen jakoon voisi kiinnittää vähän tarkemmin huomiota. Työssäkäyvien elämä on jo muutenkin sellaista sekuntitetristä, että olisi ihan oikein pistää heidät etusijalle päiväkotipaikkoja jaettaessa. Enkä nyt kaipaa mitään tilitystä siitä, miten rankkaa on kun vauva ei nuku. On kai meillä kaikilla vauvoja ollut.
T. Se joka kävi töissä ja kuskasi lapsia kahteen eri päiväkotiin.