Subjektiivinen päivähoito; onko ihmiset nykyään niin laiskoja vai mitä

Olen ulkosuomalainen ja kun ensimmmaisen kerran kuulin tasta, muutama vuosi sitten, en uskonut etta on totta! Eihan tuossa ole mitaan jarkea. Vanhempi on kotona ja lapsi hoidossa. Ei tulisi kuuloonkaan nykyisesssa kotimaassani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä kerhojakaan ole niin paljon kuin mainostetaan. Muutama vuosi sitten, esikoiseni ollessa taapero, asuimme pk-seudulla ja asuinkaupunginosassamme tai sen lähistöllä ei ollut tarjolla juurikaan kerhotoimintaa. Perhekerho oli puolitoista tuntia tiistaiaamuisin ja läheisessä leikkipuistossa kokoontui kerran viikossa pienten kerho, johon otettiin 10 lasta kerrallaan,  eikä omani ei mahtunut mukaan. 

Jos olisimme matkustaneet eri puolille kaupunkia, joka päivälle olisi varmaan löytynyt kerho, mutta monen tunnin bussimatkat puolentoista tunnin kerhon ja jatkuvasti vaihtuvien lasten vuoksi eivät olleet ihan sitä mitä kerhotoiminnalta odotin.

Voihan vauvan laittaa vaunuihin ja mennä puistoon taaperon kanssa itsekin. Kai vauva ainakin jossain vaiheessa päivää nukkuu hetken.

Ap

Voi tietenkin ja niin teimmekin. Kerroin kokemuksestani vain sen vuoksi että kerhoja mainostetaan usein hyvänä vaihtoehtona päiväkodille, kun lapset saavat niissä kavereita ja löytävät leikkiseuraa. Olin itse varautunut olemaan kotona pidempään, mutta lapseni kaipasi ikäistensä seuraan ja kun kerhotoimintaa ei käytännössä ollut ja leikkipuistoista ei löytynyt säännöllistä leikkiseuraa, lapsi meni päiväkotiin hieman suunniteltua aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jepa5555 kirjoitti:

Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.

Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole  vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen. 

Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän.  Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa.  Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin. 

Niin, ihan yhtä hyvin voi päivähoito hoitaa ne askartelupaskartelut. Silti jää vielä aikaa olla kotona ja yhdessä.

Minä ehdin sillä aikaa imettää vauvaa, nukkua univelkaa pois, kokata ruokaa ja siivota kämpän kun esikoinen oli päiväkodissa leikkimässä muiden kanssa.

En tajua mikä sunlaisten ongelma on. Lapsia voi kasvattaa hyvin erilaisilla tavoilla ja silti niistä tulee ihan normaaleja aikuisia.

Suomalaisilla vaan on sellainen mentaliteetti että kaikki pitäs tehdä ite ja ahkerin on paras, prkl.

En sanonut, etteikö toiset saisi viedä lastaan hoitoon, tai että se olisi huonoksi. Ihmettelin vain sitä mitä osa tässä ketjussa sanoi, että lapselle on _parempi_ päivähoidossa kuin kotona. Se on ihan täyttä höpöhöpöä, noin yleisesti ottaen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sädekehä nyt kiiltää! Onko sulla siis edes omia lapsia, vai perustatko nyt kaiken omaan lapsuuteesi, jolloin lapsilla ja niiden turvallisuudella ja hyvinvoinnilla ei niin ollut väliä.

Pyysin perusteluja, eikö kellään, joka näin toimii, ole niitä? Ainut mitä osataan kommentoida on, että sädekehä kiiltää... Vietin lapsuuttani 80- ja 90-luvuilla ja ainakin itse koen olevani hyvinvoivasta perheestä, vanhemmat välittivät turvallisuudestani ja koulunkäynnistäni sekä veivät harrastuksiin. Millä perusteella 90-luvun lapsilla ei ollut niin väliä? 

Ap

Aika kultaa muistot jne. Maailma on muuttunut paljonkin 80- ja 90-luvuilta, jolloin lapsuutesi vietit, eli eivät vertailukelpoisia nykyhetkeen. Ja jos sulla ei edes ole omia lapsia, niin miksi ihmeessä näit aloituksen tekemisen vaivan aiheesta, josta sulla ei ole omakohtaista kokemusta.

On 2 lasta.

Ap

Hah!  Miksi alapeukuttaa faktaa? On taalla fiksua porukkaa taas kerran...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli sukua auttamassa eikä lapsia siltukään viitsitty ihmeemmin vahtia. Nyt äidit ovat ihan omillaan ja lapsiin (vahtiminen!) panostetaan ihan toisella tavalla kuin ennen. 

MItäs tätä alapeukutit? Ennen oli mummot ja kummit ja kumminkaimat auttamassa, nyt on selvittävä yksin. 

Miten niin oli? Miten ne joka paikkaan ehti ? Tämä on perätön hokema jota toistetaan kuin jotain mantraa

Kuka väitti että joka paikkaan ehtivät? Nyt ei saa apua mistään päin eikä MILLOINKAAN. Mut hienoa kun vääristelet ja jankkaat. 

En ole jankannut mitään ,kommentoin tähän ,koska kokemuksesta tiedän ettei tämä väite ole totta, vanhemmat ja muu suku toisella puolen suomea ,70 luvulla porukka muutti työn perässä pitkiä matkoja,sisaruksia oli monta ,siinä se isovanhempi ansiotyönsä lisäksi olla jatkuvasti tien päällä. Tämä on faktaa ,eikä mitää mutu mussutusta.

Vierailija kirjoitti:

Jepa5555 kirjoitti:

Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.

Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole  vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen. 

Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän.  Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa.  Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin. 

Millä ihmeen voimavaroilla yksi nainen hoitaa vauvaa, kotitöitä, ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä ja samalla leikkii, laulaa ja askartelee joka päivä yhden tai useamman alle kouluikäisen kanssa? Ei kyse ole siitä ettei tavallinen ihminen osaisi leikittää ja ohjata askartelutuokioita, vaan siitä että kotiäidin on tehtävä paljon muutakin kuin viihdytettävä lapsiaan. 

Jos äiti pystyy tarjoamaan lapsilleen hyvät oltavat kotioloissa, se on tietenkin parempi vaihtoehto, varsinkin jos lapset ovat kovin pieniä. Monissa tapauksissa on kuitenkin niin että lapsi itse nauttii valtavasti kavereista, ohjatuista leikeistä ja retkistä, joita päiväkodissa on.

Ensimmäiset pari kuukautta, kun vauva on kokonaan ilman rytmiä, voivat ehkä olla vähän sekamelskaa ja silloin ei varmastikaan haittaa, jos isommalle lapselle ei joka päivä järjestä jotain toimintaa. Vauvat kuitenkin kasvavat ja heille alkaa jossain vaiheessa muodostua jonkinlainen rytmi ja silloin on jo helpompaa suunnitella menemiset ja ruoanlaitot. Alussa vaikka isä voi viedä töistä tullessaan taaperon puistoon tai tehdä jotain muuta lapsen kanssa. Myös isä voi käydä kaupassa. Toisekseen, ei siellä päiväkodissa todellakaan askarrella joka päivä, ei edes ulkoilla joka päivä välttämättä kun ei jakseta tai ehditä lapsia pukea. Esikoiseni ollessa päiväkodissa, oli milloin mitäkin syytä, ettei voitu mennä ulos (milloin oli liian märkää ja milloin liian kylmä yms. ). Retkipäivä oli isommille lapsille kerran viikossa, muttei todellakaan 1-2-vuotiaille. Eivät ne pienet lapset tarvitse muuta kuin rakastavaa aikuista, vaikka monet luulevat, että koko ajan pitäisi olla leikkimässä ja laulamassa ja viemässä retkille ja muihin ihmeellisiin aktiviteetteihin. Perus ulkolut ym. riitäävät. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ulkosuomalainen ja kun ensimmmaisen kerran kuulin tasta, muutama vuosi sitten, en uskonut etta on totta! Eihan tuossa ole mitaan jarkea. Vanhempi on kotona ja lapsi hoidossa. Ei tulisi kuuloonkaan nykyisesssa kotimaassani. 

kiva kuulla. Oon kuullut, että monissa maissa muualla maailmassa on ihan tavallista viedä lapsi päiväkotiin tai leikkikouluun.

Missä päin asut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai mielummin sosiaaliviranomaisilta apua kun se että lapsi on päivähoidossa jotta äiti jaksaa paremmin. Taitaa se muu apu kuten lastensuojelu ja perhetyl tulla kuitenkin kalliimmaksi kunnalle eikä välttämättä vastaa perheen tarpeisiin yhtä hyvin kun päivähoito. Voi olla että äidin jaksamiseen auttaa se että lapsi tai lapset on päiväkodissa mutta joku perhetyöntekijän apu pari kertaa viikossa voi olla aika mitätön apu.

Ihanko tosi kaikilla niillä perheillä, joiden isommat lapset ovat hoidossa kun äiti on vauvan kanssa kotona, olisi ilman päivähoitoa tarve lastensuojelun ja perhetyön palveluille?

Niille jotka perustelevat vanhempien lasten hoidon tarpeen sillä että eivät itse jaksa niin kyllä nämä todellakin tarvitsevat apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli sukua auttamassa eikä lapsia siltukään viitsitty ihmeemmin vahtia. Nyt äidit ovat ihan omillaan ja lapsiin (vahtiminen!) panostetaan ihan toisella tavalla kuin ennen. 

MItäs tätä alapeukutit? Ennen oli mummot ja kummit ja kumminkaimat auttamassa, nyt on selvittävä yksin. 

Miksi niitä lapsia tehdään enemmän kuin mistä pystyy selviämään?

Kyllähän niistä lapsista selviää, kun hyödyntää niitä apukeinoja jotka ovat käytettävissä. Ennen niitä oli lähinnä ystävät ja sukulaiset, nykyään näitä on mm. päivähoito.

Aika surkeassa jamassa ovat jos eivät omia lapsiaan jaksa. Miksi pitää lisääntyä yli omien voimavarojen? Hakkaa oikeasti sitä apua jos noin väsyttää.

Lastentarhanopettajana jaksan aina ihmetellä näitä keskusteluja. Aina nämä menevät siihen päivähoito vs. kotihoito -vääntöön ja vanhempien (yleensä äitien) syyllistämiseen. Eihän lopputulos ole muu kuin paha mieli ja epäilys omista valinnoista joka ikiselle äidille riippumatta mihin ratkaisuihin on itse päätynyt lastensa kanssa. Vanhemmat elävät nykyaikana muutenkin kovissa paineissa, kun joka suunnasta tulee ohjeita ja tuomitsemista. Teet niin tai näin, se on jonkun mielestä väärin.

Keskitytään mielummin siihen, että meillä on siinä mielessä mahtava tilanne, että vaihtoehtoja yleensä on. Valtion tukemana vanhempi voi olla kotona tai viedä lapsensa päivähoitoon, perhepäivähoitajalle tai avoimeen kerhoon. Näistä mikään ei ole huono vaihtoehto. Joillekin perheille varhaiskasvatus on ehdottomasti paras ratkaisu, vaikka vanhempi olisi kotona. Toisille paras on olla lapsen kanssa kotona esikouluun saakka. Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua eikä tule ikinä olemaan. Vanhemmat tehköön ratkaisut omalle perheelle ja lapselle sopivalla tavalla ja muut hyväksyköön sen.

Turha käydä yleistävää "kaikkien lasten täytyy saada varhaiskasvatusta" tai "kaikille lapsille paras paikka on oma koti" -vänkäystä, josta tulee kaikille paha mieli. Käytetään se energia siihen, että kehitetään näitä kaikkia vaihtoehtoja ja vaalitaan vanhempien valinnan mahdollisuutta.

66 oli siis ap.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jepa5555 kirjoitti:

Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.

Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole  vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen. 

Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän.  Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa.  Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin. 

Niin, ihan yhtä hyvin voi päivähoito hoitaa ne askartelupaskartelut. Silti jää vielä aikaa olla kotona ja yhdessä.

Minä ehdin sillä aikaa imettää vauvaa, nukkua univelkaa pois, kokata ruokaa ja siivota kämpän kun esikoinen oli päiväkodissa leikkimässä muiden kanssa.

En tajua mikä sunlaisten ongelma on. Lapsia voi kasvattaa hyvin erilaisilla tavoilla ja silti niistä tulee ihan normaaleja aikuisia.

Suomalaisilla vaan on sellainen mentaliteetti että kaikki pitäs tehdä ite ja ahkerin on paras, prkl.

Mutta kun se päivähoito maksaa ja jos vanhempi yhtä hyvin voisi hoitaa kotona, miksi lisätä yhteiskunnan menoja? Ei kyse ole nyt mistään kilpailusta tai kenenkään syyllistämisestä. Mutta jos päivähoito-oikeus olisi vain lapsilla, jotka sitä oikeasti tarvitsevat, ehkä ryhmäkoot pienenisivät, hoito olisi laadukkaampaa ja yhteiskunnan menot pienemmät.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....

Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jepa5555 kirjoitti:

Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.

Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole  vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen. 

Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän.  Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa.  Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin. 

Niin, ihan yhtä hyvin voi päivähoito hoitaa ne askartelupaskartelut. Silti jää vielä aikaa olla kotona ja yhdessä.

Minä ehdin sillä aikaa imettää vauvaa, nukkua univelkaa pois, kokata ruokaa ja siivota kämpän kun esikoinen oli päiväkodissa leikkimässä muiden kanssa.

En tajua mikä sunlaisten ongelma on. Lapsia voi kasvattaa hyvin erilaisilla tavoilla ja silti niistä tulee ihan normaaleja aikuisia.

Suomalaisilla vaan on sellainen mentaliteetti että kaikki pitäs tehdä ite ja ahkerin on paras, prkl.

Mutta kun se päivähoito maksaa ja jos vanhempi yhtä hyvin voisi hoitaa kotona, miksi lisätä yhteiskunnan menoja? Ei kyse ole nyt mistään kilpailusta tai kenenkään syyllistämisestä. Mutta jos päivähoito-oikeus olisi vain lapsilla, jotka sitä oikeasti tarvitsevat, ehkä ryhmäkoot pienenisivät, hoito olisi laadukkaampaa ja yhteiskunnan menot pienemmät.

Ei asia ole noin mustavalkoinen. Se taas on melko mustavalkoista että ennaltaehkäisy on halvempaa kuin korjaus. Jos joku perhe kokee että subjetiivisesta päivähoidosta on heille hyötyä, niin ei sitä ainakaan säästösyistä kannata evätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....

Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....

Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂

T. 30v.

Olet vähän myöhässä. Porvarihallitus poisti jo subjektiivisen päivähoito-oikeuden.

Minä ainakin olen sitä mieltä että perheet tietää itse paremmin hoitotarpeensa kuin viranomaiset.

Toki ymmärän että kaltaisillesi lampaille ylhäältä ohjaus kelpaa paremmin kuin hyvin.

Lässyn lässyn lässy. Tosiasiassa on hyvin vähän lapsia kokopäivähoidossa niin että vanhenmpi olisi kotona.

En lukenut koko ketjua. Itse olin kouluikään asti pph:ssa, jossa perheen kolmen oman lapsen lisäksi minä ja välillä pari muuta hoitolasta. Perheen äitiä, joka oli kyllä mukava eikä ollenkaan stressaantuneen näköinen nainen, näimme lähinnä ruoka-aikoina, muuten kirmasimme pihalla keskenään.

Minulla oli oikein onnellinen lapsuus siellä - kerran meinasin tosin hukkua, kun leikimme lammella kenenkään vahtimatta. Muutenkin tapahtui kaikkea jännää, joskus mm. pyöräiltiin lasten enolle, joka poltti tupakkaa sisällä ja syötiin siellä jätskiä koko päivä piirrettyjä katsellen. Olen oikeasti tyytyväinen lapsuuteni, mutta kyllä moni asia siinä olisi nykyään lasun paikka. Tämä oli maaseudulla 90-luvun alussa, ei edes niin kovin kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Olen ulkosuomalainen ja kun ensimmmaisen kerran kuulin tasta, muutama vuosi sitten, en uskonut etta on totta! Eihan tuossa ole mitaan jarkea. Vanhempi on kotona ja lapsi hoidossa. Ei tulisi kuuloonkaan nykyisesssa kotimaassani. 

Monissa maissa "esikoulu" kestää vuosia ja on vanhemmille maksuntonta. Ei Suomen hoitoedut ole edes parhaasta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Lässyn lässyn lässy. Tosiasiassa on hyvin vähän lapsia kokopäivähoidossa niin että vanhenmpi olisi kotona.

Tiedän tällä hetkellä ainakin 3 perhettä, jossa esikoinen 1-2v. hoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona samalla. Yksi näistä äideistä juuri valitti, kun harmittaa, että taapero saa olla vaan sen 20h tuntia, kun asutaan sellaisessa kunnassa, missä tätä on rajattu. 

Ap