Kuinka käsitellä traumaattista naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudu huumorilla. Älä lähde mukaan niihin naisen juttuihin äläkä kiellä syyllistämistä tai tiettyjä negatiivisia tunteita, vaan kuittaa ne huumorilla ja ota nainen syliisi. Toimii ainakin meillä. Epäluottamusta kokeva on saanut todennäköisesti niin useasti nokkiinsa, että on tottunut ajattelemaan pahinta suojatakseen itseään. Sinun tehtäväsi on olla turvallinen ja luotettava siitä huolimatta, että hän heijastaa epäluottamusta.  

Hyvä idea sinänsä mutta tuosta seuraa se, että nainen oppii liittämään negatiivisten tunteiden ilmaisemisen  syliin ottamiseen, joka ei ole kovin kestävä pidemmällä aikavälillä, vaan saattaa vain lisätä negaamista.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta aiheesta vai laitatko tuon teorian ihan vain päättelypolkusi perusteella? Siksi että on mahdollista että niin käy? Tuhat muukin asiaa on mahdollista. Ap kysyi, onko täällä vastaavia naisia. Olen ap:n naisen kaltainen melko pitkälti ja omat kokemukseni eivät tue teoriaasi.

Toki läheisyyttä ja hellyyttä pitäisi osoittaa myös postitiivisten tunteiden aikana, ei pelkästään huonoilla hetkillä. Mutta jos haluaa saada katkaistua epäluottamustilanteen, joka muuten vain jatkuisi ja jatkuisi (ja syyttelemällä äityisi riitatilanteeksi), meillä nuo esittämäni keinot toimivat hyvin. Ei se välttämättä tarkoita, että kaikilla toimii.  

Peilaan tätä nyt omiin kokemuksiini, vaikka minun liitossa miehellä oli alkoholiongelma, ei tuollaista mielenterveysongelmaa. Silti on yhtenevyyksiä.

Puoliso ei ole paha tai ilkeä, mutta hänen sairautensa ja se käytös vahingoittaa läheisiä yhtä lailla, vaikka ei olisi tarkoituksellista. Sinä et ole paha etkä vihaa häntä, vaikka myönnät että hänen sairaus ja käytös on myrkyllistä ja tuhoavaa, ja sinun täytyy suojautua siltä.

Parisuhde ei ole hoitosuhde. Sinä puolisona et ole edes koulutettu hoitamaan häntä, vaan sairastut itse. Mitä enemmän sinua tarvittaisiin hoitamaan, sitä paremmin sinun tulee irtautua ja pitää huoli omasta terveydestäsi. Muuten, jos molemmat sairastutte, lapsi on pulassa. Hän tarvitsee jonkun tervepäisen.

Puolisoa ei voi pakottaa ymmärtämään eikä myöntämään olevansa sairas ja hakeutumaan hoitoon. Yritin kyllä ja sinäkin olet yrittänyt. Silti tosiasia on että ilman ulkopuolista apua he eivät selvää tuosta vaan se pahenee, ja sairastuttaa läheiset.

Lapsi kärsii myös ja saa traumoja. Puoliso rakastaa lasta eikä kohtele lasta kaltoin, mutta vanhempi ei kuitenkaan ole vakaa, luotettava, ennakoitava, ja elämä voi olla jännittynyttä, arvaamatonta ja joskus pelottavaa. Pitäisi nähdä sen parisuhteen ulkopuolelle ja pelastaa lapsi, ei parisuhdetta eikä itseä.

Joskus toista ei voi pelastaa, voi vain pelastaa lapset ja itsensä eroamalla. Tähän tullaan siinä kohtaa kun tuntuu että itse romahtaa. Muista sinäkin tämä, koska tunnistat kyllä sen hetken kun romahdat ja selkäsi katkeaa. Se on se hetki kun täytyy lähteä.

Suosittelen sanomaan suorat sanat. Latomaan faktat pöytään epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä ja omasta vastuusta. Antaa mahdollisuus herätä muutaman seuraavan viikon aikana tai muuten -> ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet ollut tämän naisen kanssa 10 vuotta ja vielä hankkinut lapsenkin jos hänen ongelmansa olivat tiedossa jo alussa (?) ja ne vaikuttavat vain pahenevan ajan myötä? Uskomatonta!! Miksi ihmiset tekevät itselleen näin ja sitten tulevat ruikuttamaan palstalle vaikka hommalle olisi voinut laittaa stopin jo silloin ihan alkuunsa?!!

Tietenkin hänessä on myös mahdottoman paljon hyviä ja lämpimiä puolia. Eikä suhteen alkuvaiheessa ongelmista ollut esillä kuin korkeintaan pienet pilkahdukset jos niitäkään. Pidän tätä ongelmaa moodina, joka hänessä ottaa vallan aina silloin tällöin, ja nykyään se tapahtuu useammin kuin pystyn käsittelemään.

Kerropa niistä hyvistä ja lämpimistä puolista. Nainen kuulostaa melkoisen narsistiselta tapaukselta.

Minussa on aika paljon samoja piirteitä kuin ap:n naisessa, ja neuvoisin ehdottomasti välttämään tuota asennetta. Nainen on hyvin epäluuloinen ja luottaa todella vaikeasti. Narsistiseksi nimittämisestä ei ole mitään apua, päinvastoin hänestä tulee yhä vain epäluuloisempi muita ihmisiä kohtaan. Tärkeintä on ymmärtää, että nainen on uhri, joka on kokenut kovia ja heijastaa epäluuloa siksi ympäristöönsä. Uhria ei pidä käsitellä syyllisenä. 

Uhria ei pidä käsitellä syyllisenä.

Eli kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa. Onhan hän uhri.

Aikuiselta ei voi odottaa vastuuta. Hän on uhri

Sanotko saman minihameessa kulkeneelle humaltuneelle naiselle, joka raiskattiin?

Tässä puhutaan ihmisestä, joka on epäluuloinen ja epävakaa. Kohtelee kaikkia huonosti. Mutta hän saa niin tehdä koska on uhri

Toki kaikilla on sama oikeus olla ilkeitä ja tehdä pahaa toisille ilman omaa vastuuta

Ap:n tekstin perusteella suurin ongelma on epäluottamus kaikkeen ja kaikkiin. Asiaa on turha viedä liian suuriin mittasuhteisiin. Kyseessä ei ole väkivaltainen tapaus, ei päihdeongelmainen, ei lapsestaan huolehtimaton. Hän ei vain luota. Hänen kimppuunsa on aivan turha hyökätä henkisesti, koska se ei mitään auta, ainoastaan pahentaa tilannetta. Kyseessä on ongelma, joka ei ole ylitsepääsemätön oikealla asennoitumisella.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sanomaan suorat sanat. Latomaan faktat pöytään epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä ja omasta vastuusta. Antaa mahdollisuus herätä muutaman seuraavan viikon aikana tai muuten -> ero.

Niin. Tuohan se juurikin parantaa luottamusta. Ehei, päinvastoin tuo vain todistaa sen, että ap:n mies on epäluotettava. Häneen ei voi luottaa vastoinkäymisissä.

Suosittelen pitämään taukoa suhteesta ja katsomaan miten käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet ollut tämän naisen kanssa 10 vuotta ja vielä hankkinut lapsenkin jos hänen ongelmansa olivat tiedossa jo alussa (?) ja ne vaikuttavat vain pahenevan ajan myötä? Uskomatonta!! Miksi ihmiset tekevät itselleen näin ja sitten tulevat ruikuttamaan palstalle vaikka hommalle olisi voinut laittaa stopin jo silloin ihan alkuunsa?!!

Tietenkin hänessä on myös mahdottoman paljon hyviä ja lämpimiä puolia. Eikä suhteen alkuvaiheessa ongelmista ollut esillä kuin korkeintaan pienet pilkahdukset jos niitäkään. Pidän tätä ongelmaa moodina, joka hänessä ottaa vallan aina silloin tällöin, ja nykyään se tapahtuu useammin kuin pystyn käsittelemään.

Kerropa niistä hyvistä ja lämpimistä puolista. Nainen kuulostaa melkoisen narsistiselta tapaukselta.

Minussa on aika paljon samoja piirteitä kuin ap:n naisessa, ja neuvoisin ehdottomasti välttämään tuota asennetta. Nainen on hyvin epäluuloinen ja luottaa todella vaikeasti. Narsistiseksi nimittämisestä ei ole mitään apua, päinvastoin hänestä tulee yhä vain epäluuloisempi muita ihmisiä kohtaan. Tärkeintä on ymmärtää, että nainen on uhri, joka on kokenut kovia ja heijastaa epäluuloa siksi ympäristöönsä. Uhria ei pidä käsitellä syyllisenä. 

Uhria ei pidä käsitellä syyllisenä.

Eli kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa. Onhan hän uhri.

Aikuiselta ei voi odottaa vastuuta. Hän on uhri

Sanotko saman minihameessa kulkeneelle humaltuneelle naiselle, joka raiskattiin?

Tässä puhutaan ihmisestä, joka on epäluuloinen ja epävakaa. Kohtelee kaikkia huonosti. Mutta hän saa niin tehdä koska on uhri

Toki kaikilla on sama oikeus olla ilkeitä ja tehdä pahaa toisille ilman omaa vastuuta

Ap:n tekstin perusteella suurin ongelma on epäluottamus kaikkeen ja kaikkiin. Asiaa on turha viedä liian suuriin mittasuhteisiin. Kyseessä ei ole väkivaltainen tapaus, ei päihdeongelmainen, ei lapsestaan huolehtimaton. Hän ei vain luota. Hänen kimppuunsa on aivan turha hyökätä henkisesti, koska se ei mitään auta, ainoastaan pahentaa tilannetta. Kyseessä on ongelma, joka ei ole ylitsepääsemätön oikealla asennoitumisella.

Kyllä se on ylivoimainen sille toiselle osapuolelle.

Miksi vain hän saa jatkuvasti hyökätä toisen kimppuun? Miksi koko maailman pitäisi pyöriä hänen ympärillään?

Kyllä jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin. Ei kannata uhrata elämäänsä "uhrille"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sanomaan suorat sanat. Latomaan faktat pöytään epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä ja omasta vastuusta. Antaa mahdollisuus herätä muutaman seuraavan viikon aikana tai muuten -> ero.

Niin. Tuohan se juurikin parantaa luottamusta. Ehei, päinvastoin tuo vain todistaa sen, että ap:n mies on epäluotettava. Häneen ei voi luottaa vastoinkäymisissä.

Tai sitten voi viimein ottaa vastuuta. Minun teoillani on seuraukset. Kenenkään velvollisuus ei ole ottaa paskaa niskaansa

Itseasiassa on velvollisuus suojella lapsia sairaalta ympäristöltä.

Tuollainen äiti on erittäin haitallinen lapsille

Av:llä ongelma on se, että täällä hyökätään usein kivitettyjen kimppuun. Olen neuvoni ap:lle antanut. Jos ap:sta tuntuu todella vaikealta, suosittelisin vielä että sinä itse ap käyt juttelemassa ammattiauttajan kanssa. Sinullahan oli juuri isä kuollut ja asiat voivat siksikin tuntua kärjistyneiltä. Voisit kysyä terapeutilta neuvoja siihen, miten käyttäytyä missäkin tilanteessa puolisosi kanssa. Sanoisin että turha yrittää väkisin saada puolisoa terapiaan. Jos hän menisikin sinne mieliksesi, hän luultavasti joko valehtelisi terapeutille tai kieltäytyisi avaamasta kaikkia asioitaan. Koska hän ei luota.

Ap:n vaimolla on sama kuin äidilläni. Kyse on vaikeasta mielenterveyden ongelmasta, harhaluuloisuushäiriöstä. Keskeistä on se, ettei henkilöllä itsellään ole sairauden tunnetta ja persoonallisuutta leimaa epäluuloisuus kaikkia ja kaikkea kohtaan. Jokaisen sairastuneen oirehdinta on  yksilöllistä. Lue tästä lisää googlettamalla.

Ap:lle sanoisin, että ainoa keino elämäntilanteessasi on poistua suhteesta ja yrittää suojella lasta mahdollisimman hyvin. Ko. mielenterveyshäiriö ei parane, vaan pahenee iän myötä. Siksi ei parane, koska sairastunut ei koe olevansa sairas, vaan vika on muissa ja ympäristössä. Ja sairaudentunnotonta ei voi parantaa. Pahentuva oirehdinta vetää läheisiltä voimat ja sairastuttaa heidätkin. 

Olen ap pahoillani tilanteestasi, se on vaikea! Käytännössä et "pysty käsittelemään" vaimoasi, pystyt käsittelemään vain itseäsi - mieti haluatko olla lopun elämääsi naisen kanssa, jonka oireet tulevat varmuudella pahenemaan.

Vierailija kirjoitti:

Suhdetta takana 10 vuotta ja yksi lapsi. Vuosikaudet nainen on latonut minua ja muita ihmisiä kohtaan suuria epäluottamuslauseita, jotka tuntuvat vain pahenevan ajan myötä. On esimerkiksi ilmoittanut sellaista, että hän ei voi tietää olenko väkivaltainen vai en, vaikka en ole ikinä lyönyt, mutta hänen mukaansa eihän sitä koskaan tiedä. Hän ei voi tietää olenko pettäjä, huijari tai varas, joten on varmuuden vuoksi epäluottavainen, vaikka mitään todellista perustetta ei ole.

Isäni kuoli jokin aika sitten ja ilmoitin haluavani surra rauhassa ja yksin. Parin päivän päästä kuoleman jälkeen nainen kertoo, että hän kokee kodin hiljaisen ilmapiirin niin, että minä vihaan häntä ja haluan hänelle pahaa. Että minä en muka oikeasti surisi isääni vaan käytän sen ajan pahantahtoisiin ajatuksiin naista kohtaan. Minulle tämä oli viimeinen pisara, koska tällainen meno on aivan sairasta ja se myrkyttää tämän suhteen.

Muita juttuja joita en käsitä: jos jokin asia on pielessä, niin se on muiden syy. Esimerkiksi bussista myöhästyminen on ensimmäisenä kuskin tai aikataulujen syy, ei ikinä oma syy. Jos lapselta on ulkoiluvaate vähän aikaa hävöksissä, niin joku on aivan varmasti varastanut sen, vaikka hetkeä myöhemmin se löytyy omasta laukusta. Primitiivireaktioita: keneenkään ei voi luottaa, kaikki haluavat varastaa käsilaukun, tuossa ravintolassa ei voi syödä koska kokit ihan varmasti sylkevät ruokaan. Autostani löytyy vieraiden naisten sormenjälkiä, vaikka ne olisivat omiani. Ylipäätään kaikessa näkyy jotain pahaa. Emme voi puhua esimerkiksi kasvatukseen liittyvistä asioista, koska hän kokee että haluan vain arvostella nykyistä toimintaa ja loukata. Asiaperusteet menevät aivan kuuroille korville kun torjuntareaktio iskee päälle.

Olen tullut siihen tulokseen, että minä en voi oikeasti olla niin paha ihminen, että kaikki ongelmat johtuisivat minusta. Naisella on ollut vaikea lapsuus: alkoholisoitunut väkivaltainen isäpuoli ja toinen vähän parempi isäpuoli, joka oli läsnä suurimman osan lapsuudesta ja nuoruudesta. Oikea biologinen isä tuli tyhjästä esiin vasta suhteemme aikana, hänen ei ylipäätään pitänyt olla enää olemassa, ja kuolikin pian esiintulon jälkeen. Sitten sieltä löytyy jotain, joka saa hänet totaalisesti murtumaan kyyneliin jos yritän kaivella, raiskaus ehkä? Tästä hän ei ole ikinä kertonut tarkemmin, eikä ole varmaan koskaan käsitellyt asiaa, mutta luultavasti se on yksi suurimmista syistä näihin epäluottamusongelmiin.

En tiedä miten tästä pääsee eteenpäin. Käymme pariterapiassa, mutta hän on kieltänyt että siellä ei saa kaivella vanhoja lapsuusjuttuja. Jos ehdotan henkilökohtaista terapiaa, niin tulee automaattinen torjuntareaktio: "ei minussa ole mitään vikaa, itsessäsi on". Nainen pitää itseään vahvana, koska on sanojensa mukaan selvinnyt läpi kamalan lapsuuden, mutta minun mielestä hän on kaikkea muuta kuin vahva. Epäluottamus ei ole vahvuutta tai kovuutta.

Olen aivan finito, jos tähän ei tule muutosta. Löytyykö täältä vastaavia naisia, jotka voisivat neuvoa miten tässä voisi edetä?

Ei ole muuta ohjetta kuin kysymys: Kuinka hemmetissä olet seonnut naiseen kun maailma on täynnä ihania, viisaita naisia?Ja mennyt siittämään vielä lapsen!Missä sinulla mättää? Oikeasti.Ohjeeni on: Juokse ja kovaa.Lapsen kanssa.Teilläkin on vain yksi elämä.

Minä olen tasan yhtä traumaattinen, mutta onnekseni ja onnekseen kukaan ei ole halunnut parisuhdetta kanssani.

Tiedän miehiä, jotka hylkäävät naisen tuosta vaan lennossa sekunnissa ns. "ilman syytä", kun parempi on tarjolla, vaikka toki siihen on syy, hyvää ei kukaan hylkää, joten mikset sinäkin, kun loppu on varmasti häämöttänyt jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sanomaan suorat sanat. Latomaan faktat pöytään epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä ja omasta vastuusta. Antaa mahdollisuus herätä muutaman seuraavan viikon aikana tai muuten -> ero.

Niin. Tuohan se juurikin parantaa luottamusta. Ehei, päinvastoin tuo vain todistaa sen, että ap:n mies on epäluotettava. Häneen ei voi luottaa vastoinkäymisissä.

Tai sitten voi viimein ottaa vastuuta. Minun teoillani on seuraukset. Kenenkään velvollisuus ei ole ottaa paskaa niskaansa

Itseasiassa on velvollisuus suojella lapsia sairaalta ympäristöltä.

Tuollainen äiti on erittäin haitallinen lapsille

Niin no, nykyään sitä erotaan ties mistä pikkuasioista. Kun ei kestetä yhtään vastoinkäymisiä eikä pystytä ottamaan vastuuta siitä, että yhteisen liiton eteen pitäisi molempien tehdä töitä. Pakeneminen on niin paljon helpompaa kuin tilanteen kehittäminen. Kas kummaa, että esim. meidän liitossa ei ole ikinä ollut mitään pahoja ongelmia, vaikka olen todella epäluuloinen ja todella minullekin tulee moodeja, jotka ovat ap:n kuvailemia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sanomaan suorat sanat. Latomaan faktat pöytään epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä ja omasta vastuusta. Antaa mahdollisuus herätä muutaman seuraavan viikon aikana tai muuten -> ero.

Niin. Tuohan se juurikin parantaa luottamusta. Ehei, päinvastoin tuo vain todistaa sen, että ap:n mies on epäluotettava. Häneen ei voi luottaa vastoinkäymisissä.

Tai sitten voi viimein ottaa vastuuta. Minun teoillani on seuraukset. Kenenkään velvollisuus ei ole ottaa paskaa niskaansa

Itseasiassa on velvollisuus suojella lapsia sairaalta ympäristöltä.

Tuollainen äiti on erittäin haitallinen lapsille

Niin no, nykyään sitä erotaan ties mistä pikkuasioista. Kun ei kestetä yhtään vastoinkäymisiä eikä pystytä ottamaan vastuuta siitä, että yhteisen liiton eteen pitäisi molempien tehdä töitä. Pakeneminen on niin paljon helpompaa kuin tilanteen kehittäminen. Kas kummaa, että esim. meidän liitossa ei ole ikinä ollut mitään pahoja ongelmia, vaikka olen todella epäluuloinen ja todella minullekin tulee moodeja, jotka ovat ap:n kuvailemia.

Molempien pitää tehdä töitä. Ei niin että vain toinen tekee ja toinen kaataa paskaa niskaan.

Toivottavasti myös kumppanisi mielestä teillä ei ole ollut pahempia ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sanomaan suorat sanat. Latomaan faktat pöytään epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä ja omasta vastuusta. Antaa mahdollisuus herätä muutaman seuraavan viikon aikana tai muuten -> ero.

Niin. Tuohan se juurikin parantaa luottamusta. Ehei, päinvastoin tuo vain todistaa sen, että ap:n mies on epäluotettava. Häneen ei voi luottaa vastoinkäymisissä.

Tai sitten voi viimein ottaa vastuuta. Minun teoillani on seuraukset. Kenenkään velvollisuus ei ole ottaa paskaa niskaansa

Itseasiassa on velvollisuus suojella lapsia sairaalta ympäristöltä.

Tuollainen äiti on erittäin haitallinen lapsille

Niin no, nykyään sitä erotaan ties mistä pikkuasioista. Kun ei kestetä yhtään vastoinkäymisiä eikä pystytä ottamaan vastuuta siitä, että yhteisen liiton eteen pitäisi molempien tehdä töitä. Pakeneminen on niin paljon helpompaa kuin tilanteen kehittäminen. Kas kummaa, että esim. meidän liitossa ei ole ikinä ollut mitään pahoja ongelmia, vaikka olen todella epäluuloinen ja todella minullekin tulee moodeja, jotka ovat ap:n kuvailemia.

Niin, montako kertaa olet kysynyt siltä toiselta osapuolelta onko hän tyytyväinen ja haittaako häntä sinun käytöksesi? Ehkä sinun mielestäsi ongelmia ei ole, mutta se toinen saattaa hiljaa kärsiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sanomaan suorat sanat. Latomaan faktat pöytään epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä ja omasta vastuusta. Antaa mahdollisuus herätä muutaman seuraavan viikon aikana tai muuten -> ero.

Niin. Tuohan se juurikin parantaa luottamusta. Ehei, päinvastoin tuo vain todistaa sen, että ap:n mies on epäluotettava. Häneen ei voi luottaa vastoinkäymisissä.

Tai sitten voi viimein ottaa vastuuta. Minun teoillani on seuraukset. Kenenkään velvollisuus ei ole ottaa paskaa niskaansa

Itseasiassa on velvollisuus suojella lapsia sairaalta ympäristöltä.

Tuollainen äiti on erittäin haitallinen lapsille

Niin no, nykyään sitä erotaan ties mistä pikkuasioista. Kun ei kestetä yhtään vastoinkäymisiä eikä pystytä ottamaan vastuuta siitä, että yhteisen liiton eteen pitäisi molempien tehdä töitä. Pakeneminen on niin paljon helpompaa kuin tilanteen kehittäminen. Kas kummaa, että esim. meidän liitossa ei ole ikinä ollut mitään pahoja ongelmia, vaikka olen todella epäluuloinen ja todella minullekin tulee moodeja, jotka ovat ap:n kuvailemia.

Molempien pitää tehdä töitä. Ei niin että vain toinen tekee ja toinen kaataa paskaa niskaan.

Toivottavasti myös kumppanisi mielestä teillä ei ole ollut pahempia ongelmia

Kumppanini mielestä meillä on aina mennyt hyvin. Ihan oikeasti. Tiedän että olen joissain asioissa puutteellinen, kuten varmasti jokainen meistä, mutta puolisoni osaa käsitellä minua todella hyvin huonoina hetkinä. Käytännössä hän pystyy lopettamaan sen huonon moodin ja pystyn ajattelemaan "normaalimmin". Jos kyseessä olisi erilainen persoona, ei meidän suhteemme varmaankaan olisi toiminut, vaan olisi jo alussa päättynyt. Molemmilla on oikeus myös negatiivisiin asioihin. Saan tuntea myös vihaa muita ihmisiä kohtaan, jos tunnen siihen tarvetta jostain syystä. En kuitenkaan ikinä satuta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n vaimolla on sama kuin äidilläni. Kyse on vaikeasta mielenterveyden ongelmasta, harhaluuloisuushäiriöstä. Keskeistä on se, ettei henkilöllä itsellään ole sairauden tunnetta ja persoonallisuutta leimaa epäluuloisuus kaikkia ja kaikkea kohtaan. Jokaisen sairastuneen oirehdinta on  yksilöllistä. Lue tästä lisää googlettamalla.

Ap:lle sanoisin, että ainoa keino elämäntilanteessasi on poistua suhteesta ja yrittää suojella lasta mahdollisimman hyvin. Ko. mielenterveyshäiriö ei parane, vaan pahenee iän myötä. Siksi ei parane, koska sairastunut ei koe olevansa sairas, vaan vika on muissa ja ympäristössä. Ja sairaudentunnotonta ei voi parantaa. Pahentuva oirehdinta vetää läheisiltä voimat ja sairastuttaa heidätkin. 

Olen ap pahoillani tilanteestasi, se on vaikea! Käytännössä et "pysty käsittelemään" vaimoasi, pystyt käsittelemään vain itseäsi - mieti haluatko olla lopun elämääsi naisen kanssa, jonka oireet tulevat varmuudella pahenemaan.

Älä yleistä! Minulla on sama häiriö ja ongelmia ajoittain. On myös pitkiä hyviä jaksoja kun luotan ihmisiin ja kumppaniin ja olen kiitollinen hänestä. Psykoosejakin takana. Todellakin myönnän sairauteni ja se yleensä katkaiseekin harha-ajattelun, kun ymmärrän että sairaudesta tässä on kyse ja syy on minussa tai siinä mitä minulle on tapahtunut lapsuudessa. Seksuaalinen hyväksikäyttö jättää pysyvät jäljet. Käyn terapiassa ja olen ollut ehdottoman rehellinen terapeutille. Hän muistuttaa, että olen hyvä ja rakastava äiti, vaikka tuon esille harhojani miestä kohtaan. En myöskään syyttele miestä jatkuvasti vaan kun järki palaa, osaan katua ja pyytää anteeksi. Hän tiesi hyväksikäytöstä ja ongelmistani kun menimme yhteen eli en ole salannut menneisyyttäni. Toisaalta eristäydyn helposti, mikä kuuluu taudin kuvaan ja saan kuulla syyttelyä ja ilkeilyä mieheltä sen takia. Teen kyllä kaikkeni parantuakseni mutta väkisin se ei onnistu. Tässä voi mennä aikaa vuosia varsinkin jos alitajunnasta pomppaa jotain todella rankkaa, mitä en muista enää. Sellainen tunne on että muisti suojelee pahimmalta ja mieli ja keho kuitenkin reagoi sen pahimman trauman mukaan. Ehkä lopullinen toipuminen alkaa vasta kun lapset ovat lähteneet pesästä ja voin keskittyä vain itseeni. Nyt keskityn antamaan lapsille turvallisuutta kun psykoositkin ovat toivottavasti jo hstoriaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sanomaan suorat sanat. Latomaan faktat pöytään epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä ja omasta vastuusta. Antaa mahdollisuus herätä muutaman seuraavan viikon aikana tai muuten -> ero.

Niin. Tuohan se juurikin parantaa luottamusta. Ehei, päinvastoin tuo vain todistaa sen, että ap:n mies on epäluotettava. Häneen ei voi luottaa vastoinkäymisissä.

Tai sitten voi viimein ottaa vastuuta. Minun teoillani on seuraukset. Kenenkään velvollisuus ei ole ottaa paskaa niskaansa

Itseasiassa on velvollisuus suojella lapsia sairaalta ympäristöltä.

Tuollainen äiti on erittäin haitallinen lapsille

Niin no, nykyään sitä erotaan ties mistä pikkuasioista. Kun ei kestetä yhtään vastoinkäymisiä eikä pystytä ottamaan vastuuta siitä, että yhteisen liiton eteen pitäisi molempien tehdä töitä. Pakeneminen on niin paljon helpompaa kuin tilanteen kehittäminen. Kas kummaa, että esim. meidän liitossa ei ole ikinä ollut mitään pahoja ongelmia, vaikka olen todella epäluuloinen ja todella minullekin tulee moodeja, jotka ovat ap:n kuvailemia.

Niin, montako kertaa olet kysynyt siltä toiselta osapuolelta onko hän tyytyväinen ja haittaako häntä sinun käytöksesi? Ehkä sinun mielestäsi ongelmia ei ole, mutta se toinen saattaa hiljaa kärsiä!

Maalaat katkerasti. Vastoinkäymisiä tulee jokaisessa parisuhteessa jossain elämänvaiheessa. Myös sairastumisia. Ei suhde ole aina kivaa, pumpulissa oleskelua. Nykyaikana ogelma tahtoo olla siinä, että ongelmia ei käsitellä vaan erotaan ja toistetaan ongelmat. Hyvässä parisuhteessa puhutaan, selvitellään ja etsitään molempia tyydyttävä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sanomaan suorat sanat. Latomaan faktat pöytään epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä ja omasta vastuusta. Antaa mahdollisuus herätä muutaman seuraavan viikon aikana tai muuten -> ero.

Niin. Tuohan se juurikin parantaa luottamusta. Ehei, päinvastoin tuo vain todistaa sen, että ap:n mies on epäluotettava. Häneen ei voi luottaa vastoinkäymisissä.

Tai sitten voi viimein ottaa vastuuta. Minun teoillani on seuraukset. Kenenkään velvollisuus ei ole ottaa paskaa niskaansa

Itseasiassa on velvollisuus suojella lapsia sairaalta ympäristöltä.

Tuollainen äiti on erittäin haitallinen lapsille

Niin no, nykyään sitä erotaan ties mistä pikkuasioista. Kun ei kestetä yhtään vastoinkäymisiä eikä pystytä ottamaan vastuuta siitä, että yhteisen liiton eteen pitäisi molempien tehdä töitä. Pakeneminen on niin paljon helpompaa kuin tilanteen kehittäminen. Kas kummaa, että esim. meidän liitossa ei ole ikinä ollut mitään pahoja ongelmia, vaikka olen todella epäluuloinen ja todella minullekin tulee moodeja, jotka ovat ap:n kuvailemia.

Molempien pitää tehdä töitä. Ei niin että vain toinen tekee ja toinen kaataa paskaa niskaan.

Toivottavasti myös kumppanisi mielestä teillä ei ole ollut pahempia ongelmia

Kumppanini mielestä meillä on aina mennyt hyvin. Ihan oikeasti. Tiedän että olen joissain asioissa puutteellinen, kuten varmasti jokainen meistä, mutta puolisoni osaa käsitellä minua todella hyvin huonoina hetkinä. Käytännössä hän pystyy lopettamaan sen huonon moodin ja pystyn ajattelemaan "normaalimmin". Jos kyseessä olisi erilainen persoona, ei meidän suhteemme varmaankaan olisi toiminut, vaan olisi jo alussa päättynyt. Molemmilla on oikeus myös negatiivisiin asioihin. Saan tuntea myös vihaa muita ihmisiä kohtaan, jos tunnen siihen tarvetta jostain syystä. En kuitenkaan ikinä satuta ketään.

Jos esim. puhun ääneen ärtyneenä, että joku on varastanut kännykkäni kun en löydä sitä, hän vain nauraa ääneen, että taasko. Ja että kohta se taas löytyy jostain laukustani. Ja saa minutkin nauramaan, vaikka väitän vastaan. Tiedän kyllä silloin, että epäluuloisuuteni on naurettavaa, mutta tiedän myös että mahdollisuuksia kännykän katoamiselle on monia ja yksi niistä on varkaus, vaikkakin hyvin pienellä todennäköisyydellä.

Taas on palstan kaksinaismoralistit vauhdissa. Olisi varmaan sama ääni kellossa jos mies olisi noin sekaisin? :) "anna narsistille mahdollisuus ja tue häntä"?

Ei helkkari kuinka joku edes voi olla niin tyhmä että vetää narsistikortin esiin tämän naisen tapauksessa? Kyse on traumasta ja luottamusongelmasta, josta nainen kärsii itsekin. Pohjimmiltaan ei koe olevansa minkään arvoinen tai rakastettava. Versus narsisti joka kokee olevansa muiden yläpuolella, rakastettavin ikinä.