Lue keskustelun säännöt.
Kuinka käsitellä traumaattista naista?
30.06.2017 |
Suhdetta takana 10 vuotta ja yksi lapsi. Vuosikaudet nainen on latonut minua ja muita ihmisiä kohtaan suuria epäluottamuslauseita, jotka tuntuvat vain pahenevan ajan myötä. On esimerkiksi ilmoittanut sellaista, että hän ei voi tietää olenko väkivaltainen vai en, vaikka en ole ikinä lyönyt, mutta hänen mukaansa eihän sitä koskaan tiedä. Hän ei voi tietää olenko pettäjä, huijari tai varas, joten on varmuuden vuoksi epäluottavainen, vaikka mitään todellista perustetta ei ole.
Isäni kuoli jokin aika sitten ja ilmoitin haluavani surra rauhassa ja yksin. Parin päivän päästä kuoleman jälkeen nainen kertoo, että hän kokee kodin hiljaisen ilmapiirin niin, että minä vihaan häntä ja haluan hänelle pahaa. Että minä en muka oikeasti surisi isääni vaan käytän sen ajan pahantahtoisiin ajatuksiin naista kohtaan. Minulle tämä oli viimeinen pisara, koska tällainen meno on aivan sairasta ja se myrkyttää tämän suhteen.
Muita juttuja joita en käsitä: jos jokin asia on pielessä, niin se on muiden syy. Esimerkiksi bussista myöhästyminen on ensimmäisenä kuskin tai aikataulujen syy, ei ikinä oma syy. Jos lapselta on ulkoiluvaate vähän aikaa hävöksissä, niin joku on aivan varmasti varastanut sen, vaikka hetkeä myöhemmin se löytyy omasta laukusta. Primitiivireaktioita: keneenkään ei voi luottaa, kaikki haluavat varastaa käsilaukun, tuossa ravintolassa ei voi syödä koska kokit ihan varmasti sylkevät ruokaan. Autostani löytyy vieraiden naisten sormenjälkiä, vaikka ne olisivat omiani. Ylipäätään kaikessa näkyy jotain pahaa. Emme voi puhua esimerkiksi kasvatukseen liittyvistä asioista, koska hän kokee että haluan vain arvostella nykyistä toimintaa ja loukata. Asiaperusteet menevät aivan kuuroille korville kun torjuntareaktio iskee päälle.
Olen tullut siihen tulokseen, että minä en voi oikeasti olla niin paha ihminen, että kaikki ongelmat johtuisivat minusta. Naisella on ollut vaikea lapsuus: alkoholisoitunut väkivaltainen isäpuoli ja toinen vähän parempi isäpuoli, joka oli läsnä suurimman osan lapsuudesta ja nuoruudesta. Oikea biologinen isä tuli tyhjästä esiin vasta suhteemme aikana, hänen ei ylipäätään pitänyt olla enää olemassa, ja kuolikin pian esiintulon jälkeen. Sitten sieltä löytyy jotain, joka saa hänet totaalisesti murtumaan kyyneliin jos yritän kaivella, raiskaus ehkä? Tästä hän ei ole ikinä kertonut tarkemmin, eikä ole varmaan koskaan käsitellyt asiaa, mutta luultavasti se on yksi suurimmista syistä näihin epäluottamusongelmiin.
En tiedä miten tästä pääsee eteenpäin. Käymme pariterapiassa, mutta hän on kieltänyt että siellä ei saa kaivella vanhoja lapsuusjuttuja. Jos ehdotan henkilökohtaista terapiaa, niin tulee automaattinen torjuntareaktio: "ei minussa ole mitään vikaa, itsessäsi on". Nainen pitää itseään vahvana, koska on sanojensa mukaan selvinnyt läpi kamalan lapsuuden, mutta minun mielestä hän on kaikkea muuta kuin vahva. Epäluottamus ei ole vahvuutta tai kovuutta.
Olen aivan finito, jos tähän ei tule muutosta. Löytyykö täältä vastaavia naisia, jotka voisivat neuvoa miten tässä voisi edetä?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu huumorilla. Älä lähde mukaan niihin naisen juttuihin ... Sinun tehtäväsi on olla turvallinen ja luotettava siitä huolimatta, että hän heijastaa epäluottamusta.
Vau, tämä oli hyvä neuvo, jota aion varmasti kokeilla. Ongelma vain on se, että nainen esittää tilanteissa niin vahvaa ja kovaa, että minun on vaikea päästä sen yläpuolelle. Lisäksi olen verbaalisesti paljon kömpelömpi ja usein keksin sanottavat vasta jälkeenpäin kun tilanne on ohi ja olen miettinyt asiaa itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu huumorilla. Älä lähde mukaan niihin naisen juttuihin äläkä kiellä syyllistämistä tai tiettyjä negatiivisia tunteita, vaan kuittaa ne huumorilla ja ota nainen syliisi. Toimii ainakin meillä. Epäluottamusta kokeva on saanut todennäköisesti niin useasti nokkiinsa, että on tottunut ajattelemaan pahinta suojatakseen itseään. Sinun tehtäväsi on olla turvallinen ja luotettava siitä huolimatta, että hän heijastaa epäluottamusta.
Puolison tehtävä ei ole toimia vanhempana aikuiselle ihmiselle. Jos ei itse ymmärrä pyynnöistä huolimatta hakea apua. On ainoa järkevä tapa ilmoittaa, että suhde jatkuu vasta kun henkilö on hakenut apua. Pitää myös muuttaa pois tuollaisen ihmisen luota.
Toista ei voi muuttaa/parantaa, vain itsensä voi pelastaa ja lapsensa.
Olet aika ehdoton ja dominoiva. Mietipä, mistä ehdottomuutesi kumpuaa. Kaikki vain muutaman tekstinpätkän perusteella. Pitäisikö sinun harkita ammattilaiselle hakeutumista... Ymmärrätkö, mitä kirjoitat? Haluat että uhria kiristetään todella rankasti. Ei hyvä, tuosta seuraa vain henkistä tuhoa lisää.
Puolison tehtävä ei ole olla vanhempi puolisolle, mutta puolison tehtävä on olla puoliso. Siihen kuuluu se, että kykenee olemaan turvallinen ja luotettava toisen ollessa tolaltaan ja kykenee antamaan tälle hellyyttä siitä huolimatta.
EROA! Vaimosi oireet tulevat ajan saatossa vain pahenemaan. Olen joutunut seuraamaan aivan vastaavanlaista tapausta hyvin läheltä ja lisäksi olen alan ammattilainen joten tiedän mistä puhun.
Epäluuloisuus/epäluuloinen persoonallisuus, joka voi pahentua paranoidiseksi skitsofreniaksi, ei ole paranevaa sorttia.
Persoonan rakennetta on mahdoton muuttaa.
Pelasta itsesi! Jos jäät suhteeseen tulet sitä vielä katumaan.
Voi olla että esim joku isäpuolista on ahdistellut seksuaalisesti tai raiskannut tai jotakin naisen ollessa lapsi/nuori ja tämä on liian tuskallista kohdattavaksi joten ei halua apua, vaikkei itse tiedostaisi yhteyttä. Epäluuloisuus tällaisissa tapauksissa johtuu siitä että kun lapsena tai nuorena henkilö tai henkilöt joihin pitäisi voida luottaa tekevät rikoksia itseä kohtaan niin varsinkaan lapsen mieli ei tällaista osaa käsitellä vaan kaikki ihmiset alkavat näyttää epäluotettavilta.
Itse olen kerran saannut paniikkikohtauksen kun pelkäsin että mies käy päälle. Pelko oli täysin turha koska mies on mailman kiltein, eikä ikinä ole antanut pienintäkään syytä epäilyille. Oli ihmeellistä miettiä miksi sain niin vahvan reaktion arkipäiväisestä kinastelusta, ja miksi ajatukseni oli että hän kävisi päälle.
Itsekkin myöhemmin ymmärsin, että vanhat muistothan sieltä pongahtivat esiin, miestä kohtaan täysin epäreilulla tavalla. On kamala nähdä kuinka oma pelko satuttaa puolisoa, hän tietysti tulkitsi tilanteen niin etten luottaisi häneen.
Koitan siis sanoa, että vaikka kumppanisi luottaisi sinuun 100% saattaa joku trauma aiheuttaa vahvan tunne reaktion joka ei ole millään tavalla looginen. Jos kumppanisi taas kertoo sinulle todella pitävänsä sinua "uhkana" kuuluu teidän käydä vakava keskustelu siitä, että sinä et saa olla sylkykuppi vanhoille traumoille.
Kun itse käsittelin tapahtuneen, olen oppinut hallitsemaan tunteitani paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonan rakennetta VOI muuttaa, siihenhän koko psykiatria perustuu hyvä alan ammattilainen.
Psygolokille, hoitamattomana tuo vaan pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu huumorilla. Älä lähde mukaan niihin naisen juttuihin äläkä kiellä syyllistämistä tai tiettyjä negatiivisia tunteita, vaan kuittaa ne huumorilla ja ota nainen syliisi. Toimii ainakin meillä. Epäluottamusta kokeva on saanut todennäköisesti niin useasti nokkiinsa, että on tottunut ajattelemaan pahinta suojatakseen itseään. Sinun tehtäväsi on olla turvallinen ja luotettava siitä huolimatta, että hän heijastaa epäluottamusta.
Puolison tehtävä ei ole toimia vanhempana aikuiselle ihmiselle. Jos ei itse ymmärrä pyynnöistä huolimatta hakea apua. On ainoa järkevä tapa ilmoittaa, että suhde jatkuu vasta kun henkilö on hakenut apua. Pitää myös muuttaa pois tuollaisen ihmisen luota.
Toista ei voi muuttaa/parantaa, vain itsensä voi pelastaa ja lapsensa.
Vanhempana? Sairas on neuvosi. Puoliso on puoliso, elämänkumppani. Jos puoliso sairastuu, ei silloin rakasta jätetä ja oteta takaisin sitten kun on "virheetön".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu huumorilla. Älä lähde mukaan niihin naisen juttuihin äläkä kiellä syyllistämistä tai tiettyjä negatiivisia tunteita, vaan kuittaa ne huumorilla ja ota nainen syliisi. Toimii ainakin meillä. Epäluottamusta kokeva on saanut todennäköisesti niin useasti nokkiinsa, että on tottunut ajattelemaan pahinta suojatakseen itseään. Sinun tehtäväsi on olla turvallinen ja luotettava siitä huolimatta, että hän heijastaa epäluottamusta.
Puolison tehtävä ei ole toimia vanhempana aikuiselle ihmiselle. Jos ei itse ymmärrä pyynnöistä huolimatta hakea apua. On ainoa järkevä tapa ilmoittaa, että suhde jatkuu vasta kun henkilö on hakenut apua. Pitää myös muuttaa pois tuollaisen ihmisen luota.
Toista ei voi muuttaa/parantaa, vain itsensä voi pelastaa ja lapsensa.Olet aika ehdoton ja dominoiva. Mietipä, mistä ehdottomuutesi kumpuaa. Kaikki vain muutaman tekstinpätkän perusteella. Pitäisikö sinun harkita ammattilaiselle hakeutumista... Ymmärrätkö, mitä kirjoitat? Haluat että uhria kiristetään todella rankasti. Ei hyvä, tuosta seuraa vain henkistä tuhoa lisää.
Puolison tehtävä ei ole olla vanhempi puolisolle, mutta puolison tehtävä on olla puoliso. Siihen kuuluu se, että kykenee olemaan turvallinen ja luotettava toisen ollessa tolaltaan ja kykenee antamaan tälle hellyyttä siitä huolimatta.
Kyllä juuri näin, mutta vuosikausia kestävät, toistuvat ja samat ongelmat eivät mielestäni kuulu parisuhteen pulmiin. Aikuisen täytyy kyetä ottamaan vastuu myös itsestään ja parisuhteen toisesta osapuolesta. Ei voi olla aina saamapuolella ja toistaa samaa mantraa vuodesta toiseen. Siihen suhteeseen kuuluu muitakin kuin se "traumatisoitunut" henkilö.
Jos ei pysty, on annettava toisellekin mahdollisuus onneen ja hyvinvointiin.
Selkeästi tämä asia on vaikea ymmärtää, kun se aiheuttaa noin suurta vastustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu huumorilla. Älä lähde mukaan niihin naisen juttuihin äläkä kiellä syyllistämistä tai tiettyjä negatiivisia tunteita, vaan kuittaa ne huumorilla ja ota nainen syliisi. Toimii ainakin meillä. Epäluottamusta kokeva on saanut todennäköisesti niin useasti nokkiinsa, että on tottunut ajattelemaan pahinta suojatakseen itseään. Sinun tehtäväsi on olla turvallinen ja luotettava siitä huolimatta, että hän heijastaa epäluottamusta.
Puolison tehtävä ei ole toimia vanhempana aikuiselle ihmiselle. Jos ei itse ymmärrä pyynnöistä huolimatta hakea apua. On ainoa järkevä tapa ilmoittaa, että suhde jatkuu vasta kun henkilö on hakenut apua. Pitää myös muuttaa pois tuollaisen ihmisen luota.
Toista ei voi muuttaa/parantaa, vain itsensä voi pelastaa ja lapsensa.Vanhempana? Sairas on neuvosi. Puoliso on puoliso, elämänkumppani. Jos puoliso sairastuu, ei silloin rakasta jätetä ja oteta takaisin sitten kun on "virheetön".
Niin, jos mikään muu viesti ei mene perille, on tehtävä jotain mikä herättää toisen.
samboo kirjoitti:
EROA! Vaimosi oireet tulevat ajan saatossa vain pahenemaan. Olen joutunut seuraamaan aivan vastaavanlaista tapausta hyvin läheltä ja lisäksi olen alan ammattilainen joten tiedän mistä puhun.
Epäluuloisuus/epäluuloinen persoonallisuus, joka voi pahentua paranoidiseksi skitsofreniaksi, ei ole paranevaa sorttia.
Persoonan rakennetta on mahdoton muuttaa.
Pelasta itsesi! Jos jäät suhteeseen tulet sitä vielä katumaan.
Sinulle voisi suositella alan ammattilaiselle hakeutumista. Kerro ongelmastasi, miten yrität pädetä paskapuhein somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persoonan rakennetta VOI muuttaa, siihenhän koko psykiatria perustuu hyvä alan ammattilainen.
Tiedän että kovalla vuosien työllä ja motivaatiolla voi rakennetta muuttaa, mutta kyseisessä tapauksessa lähtökohta on erittäin huono. Jos ei koe tarvitsevansa terapiaa, niin silloin on mahdotonta muuttua. Usein juuri epäluuloiset/paranoidikot eivät koe tarvetta terapialle, kun vika on muissa.
Vakava trauma tausta vaatisi kyllä pitkäaikaisen ja intensiivisen psykoterapian.
Trauma ei parane koskaan jos sitä ei oteta esiin ja eletä ja käsitellä, ja sen voi turvallisesti tehdä vain ehdottomasti asiansa osaavan luotettavan psykoterapeutin kanssa.
Trauman käsittely on hyvin tuskallista, ja siksi molemmat osapuolet tarvitsisivat tukea. Syyttely ja netti-diagnoosit ei auta mitään.
Traumaterapia olisi nyt ehdottomasti paikallaan, mutta jos toinen ei siihen suostu, on tilanne aika lailla lukossa. Jää sinun päätettäväksesi jaksatko vai et. Missään tapauksessa älä ala tentata ja pakottaa vaimoa puhumaan, se vain pahentaa asiaa tuhat kertaa enemmän.
Omasta omakohtaisesta kokemuksestani tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mun mies, mutta ei ole :)
Ja mä oon terapiassa, enkä varmasti noin traumatisoitunut, kuin aloittajan vaimo. Googlaa ap dissosiaatiohäiriö, ainakin se voi tuoda jotain ahaa-elämyksiä. Mä kärsin koko ajan siitä, että "viat" ottaa vallan, eikä se, miten "päätän" käyttäytyä. Esim. mä koin lapsena, etten kelpaa äidille, ja samalla äiti opetti, että hänelle kelpaaminen antaisi mulle vasta arvon ihmisenä, mutta esti sen koko ajan. Miten sellainenkin asia työstetään?
En voi siis kelvata keillekään ja mieheni ei tunne minua vaan hänelle kelpasi se, jolta näytän. Silti mies osoittaa kokoajan vikojeni löytyessä (itselleni), että ei hylkää (=kelpaan?). Vaikka oon ihan paska.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu huumorilla. Älä lähde mukaan niihin naisen juttuihin äläkä kiellä syyllistämistä tai tiettyjä negatiivisia tunteita, vaan kuittaa ne huumorilla ja ota nainen syliisi. Toimii ainakin meillä. Epäluottamusta kokeva on saanut todennäköisesti niin useasti nokkiinsa, että on tottunut ajattelemaan pahinta suojatakseen itseään. Sinun tehtäväsi on olla turvallinen ja luotettava siitä huolimatta, että hän heijastaa epäluottamusta.
Hyvä idea sinänsä mutta tuosta seuraa se, että nainen oppii liittämään negatiivisten tunteiden ilmaisemisen syliin ottamiseen, joka ei ole kovin kestävä pidemmällä aikavälillä, vaan saattaa vain lisätä negaamista.
Ensinnäkään ketään ihmistä ei mielestäi käsitellä, eikä se herätä vähäisimmässäkään määrässä luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin mun mies, mutta ei ole :)
Ja mä oon terapiassa, enkä varmasti noin traumatisoitunut, kuin aloittajan vaimo. Googlaa ap dissosiaatiohäiriö, ainakin se voi tuoda jotain ahaa-elämyksiä. Mä kärsin koko ajan siitä, että "viat" ottaa vallan, eikä se, miten "päätän" käyttäytyä. Esim. mä koin lapsena, etten kelpaa äidille, ja samalla äiti opetti, että hänelle kelpaaminen antaisi mulle vasta arvon ihmisenä, mutta esti sen koko ajan. Miten sellainenkin asia työstetään?
En voi siis kelvata keillekään ja mieheni ei tunne minua vaan hänelle kelpasi se, jolta näytän. Silti mies osoittaa kokoajan vikojeni löytyessä (itselleni), että ei hylkää (=kelpaan?). Vaikka oon ihan paska.
t.kivikissaäiti
En ymmärrä kuinka sekaisin miehesi on kun jaksaa sinua katsella. Sinä olet seinähullu ihminen!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu huumorilla. Älä lähde mukaan niihin naisen juttuihin äläkä kiellä syyllistämistä tai tiettyjä negatiivisia tunteita, vaan kuittaa ne huumorilla ja ota nainen syliisi. Toimii ainakin meillä. Epäluottamusta kokeva on saanut todennäköisesti niin useasti nokkiinsa, että on tottunut ajattelemaan pahinta suojatakseen itseään. Sinun tehtäväsi on olla turvallinen ja luotettava siitä huolimatta, että hän heijastaa epäluottamusta.
Puolison tehtävä ei ole toimia vanhempana aikuiselle ihmiselle. Jos ei itse ymmärrä pyynnöistä huolimatta hakea apua. On ainoa järkevä tapa ilmoittaa, että suhde jatkuu vasta kun henkilö on hakenut apua. Pitää myös muuttaa pois tuollaisen ihmisen luota.
Toista ei voi muuttaa/parantaa, vain itsensä voi pelastaa ja lapsensa.Olet aika ehdoton ja dominoiva. Mietipä, mistä ehdottomuutesi kumpuaa. Kaikki vain muutaman tekstinpätkän perusteella. Pitäisikö sinun harkita ammattilaiselle hakeutumista... Ymmärrätkö, mitä kirjoitat? Haluat että uhria kiristetään todella rankasti. Ei hyvä, tuosta seuraa vain henkistä tuhoa lisää.
Puolison tehtävä ei ole olla vanhempi puolisolle, mutta puolison tehtävä on olla puoliso. Siihen kuuluu se, että kykenee olemaan turvallinen ja luotettava toisen ollessa tolaltaan ja kykenee antamaan tälle hellyyttä siitä huolimatta.
Kyllä juuri näin, mutta vuosikausia kestävät, toistuvat ja samat ongelmat eivät mielestäni kuulu parisuhteen pulmiin. Aikuisen täytyy kyetä ottamaan vastuu myös itsestään ja parisuhteen toisesta osapuolesta. Ei voi olla aina saamapuolella ja toistaa samaa mantraa vuodesta toiseen. Siihen suhteeseen kuuluu muitakin kuin se "traumatisoitunut" henkilö.
Jos ei pysty, on annettava toisellekin mahdollisuus onneen ja hyvinvointiin.
Selkeästi tämä asia on vaikea ymmärtää, kun se aiheuttaa noin suurta vastustusta.
"On annetava toiselle mahdollisuus..." Mitvit? Jokainen on suhteessaan vapaa, sen kun lähtee kävelemään, jos ja kun on liian raskasta. Ja miten niin toiselleKIN? Se uhrihan ei nimenomaan voi hyvin. Se mahdollisuus on siis annettava vain toiselle (joka voi siis ottaa sen itse, mitään "antoa" ei tarvita).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu huumorilla. Älä lähde mukaan niihin naisen juttuihin äläkä kiellä syyllistämistä tai tiettyjä negatiivisia tunteita, vaan kuittaa ne huumorilla ja ota nainen syliisi. Toimii ainakin meillä. Epäluottamusta kokeva on saanut todennäköisesti niin useasti nokkiinsa, että on tottunut ajattelemaan pahinta suojatakseen itseään. Sinun tehtäväsi on olla turvallinen ja luotettava siitä huolimatta, että hän heijastaa epäluottamusta.
Puolison tehtävä ei ole toimia vanhempana aikuiselle ihmiselle. Jos ei itse ymmärrä pyynnöistä huolimatta hakea apua. On ainoa järkevä tapa ilmoittaa, että suhde jatkuu vasta kun henkilö on hakenut apua. Pitää myös muuttaa pois tuollaisen ihmisen luota.
Toista ei voi muuttaa/parantaa, vain itsensä voi pelastaa ja lapsensa.Olet aika ehdoton ja dominoiva. Mietipä, mistä ehdottomuutesi kumpuaa. Kaikki vain muutaman tekstinpätkän perusteella. Pitäisikö sinun harkita ammattilaiselle hakeutumista... Ymmärrätkö, mitä kirjoitat? Haluat että uhria kiristetään todella rankasti. Ei hyvä, tuosta seuraa vain henkistä tuhoa lisää.
Puolison tehtävä ei ole olla vanhempi puolisolle, mutta puolison tehtävä on olla puoliso. Siihen kuuluu se, että kykenee olemaan turvallinen ja luotettava toisen ollessa tolaltaan ja kykenee antamaan tälle hellyyttä siitä huolimatta.
Kyllä juuri näin, mutta vuosikausia kestävät, toistuvat ja samat ongelmat eivät mielestäni kuulu parisuhteen pulmiin. Aikuisen täytyy kyetä ottamaan vastuu myös itsestään ja parisuhteen toisesta osapuolesta. Ei voi olla aina saamapuolella ja toistaa samaa mantraa vuodesta toiseen. Siihen suhteeseen kuuluu muitakin kuin se "traumatisoitunut" henkilö.
Jos ei pysty, on annettava toisellekin mahdollisuus onneen ja hyvinvointiin.
Selkeästi tämä asia on vaikea ymmärtää, kun se aiheuttaa noin suurta vastustusta.
Hyppäät kokonaan yli mahdollisuuden, miten puoliso voisi auttaa, ohjata tai tukea traumatisoitunutta puolisoaan. Ap: n tapauksessa naisen pitäisi avautua ja käsitellä lapsuuden traumansa. Suhteeseen kuuluu tosiaan muutakin, lapsi! Sitä suuremmalla syyllä pitäisi molemmilla puolisoilla olla motiivia hakea apua tilanteeseen.
Olen eri mieltä. Tietenkään parisuhde ei ole hoitosuhde, mutta pienet asiat, joita puoliso voi tehdä toisen huomioimiseksi eivät ole kohtuutonta kuormitusta. Ja ap:n puoliso ei halua mennä ammattilaiselle. Omakohtaisesti sanoisin, että kumppanin suhtautuminen on huomattavasti tärkeämpää kuin ammattilaiselle patistaminen.