Lue keskustelun säännöt.
Miespuolinen kaveri katkaisi välit kun en ole kiinnostunut hänen tyttöystävästään
30.06.2017 |
En ole kiinnostunut tapaamaan enkä tutustumaan kaverini tyttöystävään. Miksi kaveri ei halua enää olla tekemisissä kanssani? Selittäkää joku tuo käytös.
Kommentit (107)
Eli se, että kyseinen nainen seurustelee kaverisi kanssa tekee hänestä samantekevän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mita ihmetta? Tapaa ihmeessa se muija, vikittele sita ja menkaa sankyyn - saa frendis sita mita tilas!
Tietyllä tavalla olen samaa mieltä, ettei minusta kavereitten seurustelut pahemmin kiinnosta eikä velvoita. Oli minullakin eräs kaveri, jonka kanssa en yhtään jaksanut olla jos kumppani oli mukana, etenkään jos kolmistaan oltiin. Mutta koska ne ovat tärkeä osa kavereitten elämää, niitä täytyy tietyssä määrin sietää ja kunnioittaa. Eli tavata, käyttäytyä asiallisesti ja ottaa jokseenkin porukkaan joskus mukaan.
Ap taitaa haluta, ettei hän olekaan kaveri siinä missä Pena, Lissu ja Jaska, jotka tapaavat välillä myös kaveria tyttökaverinkin kera. Hänen täytyy saada olla jotain spesiaalia, salaista, jonka "pitää pysyä pois parisuhteen tieltä", koska niin erityinen hän on, että parisuhde olisi varmasti mennyttä kun tuo tyttökaveri hänet tapaisi.
Nyt sitten harmittaa kun hän onkin tämän miehen mielestä vain kaveri, eikä se salainen yksipuolinen ihastus jota peitellään tyttöystävältä. Mies puolestaan pitää outona, että joku ei halua tavata toista ihmistä vain koska se on hänen tyttöystävä. Tuntosarvet nousee pystyyn, syystäkin. Kyllähän sitä jo useimmissa töissäkin tapaa ihan vieraita ihmisiä, joten sikäli on outoa, ettei joku suostu tapaamaan jotain, koska hänen titteli on X:n tyttöystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten juttelisin tämän tyttöystävän kanssa?
ap
Antakaa mulle köysi, en jaksa enää elää, kun luen tällaista! Mistäköhän ihmisten kanssa vois puhua niin juu, vaikeaa on hmm todella joo.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksi ihmeessä minun pitäisi pakkotutustua tuohon naiseen. Miksi sen pitäisi olla kaveruudesta ehto? Ei minulla ole aikaa eikä kiinnostusta häneen.
ap
Tyydyt kohtaloosi. Sinulla on sääntösi, 'kaverillasi' omansa. Kun rakkaus astuu kuvioihin, ystävyys, kaveruus, jää kakkoseksi. Totuus toimii toisinkin päin: Kaverillasi ei ole enää aikaa ja kiinnostusta sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki uusi hännystelijä ja taas uusi jos ja kun seukkaamaan erehtyvät.
Vierailija kirjoitti:
Että Porvoosta päivää taas!
Yhdentekevää ! Onhan asetelma jokatapauksessa täysin mahdollinen ihmissuhteissa , joten aiheesta voidaan keskustella huolimatta siitä onko se jonkun (muutenkin ja joka tapauksessa kuitenkin täysin tuntemattomaksi jäävän) ap:n tämänhetkinen, todellinen elämäntilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksi ihmeessä minun pitäisi pakkotutustua tuohon naiseen. Miksi sen pitäisi olla kaveruudesta ehto? Ei minulla ole aikaa eikä kiinnostusta häneen.
ap
No ongelma oli varmaan asenteesi, joka paistoi tuosta kommentistasi, että "se on hänen suhteensa eikä sinun"! Kyllähän se oli epäkohteliasta, eikä ihmiset yleensä halua olla tekemisissä epäystävällisten ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miehän tässä haluaa pysyä kaukana! Edelleen voisin olla kaveri hänelle.
ap
Anteeksi, mutta onko sulla muutenkin sosiaalisia vaikeuksia?
Sosiaalisesti toimiva tapa toimia tuossa tilanteessa on vastata miehelle ystävällisesti, tavata tyttöystävää kerran pari, feidata mahdollisimman kohteliaasti ja uskottavasti seuraavat tapaamisyritelmät, jutella tytön kanssa ystävällisesti jos satutte samoihin bileisiin tms. Tämä siis jos haluat pysyä väleissä miehen kanssa.
Tietysti voi myös toimia tuolla "teen tasan mitä haluan, myös sosiaalisesti" , mutta sitten täytyy tosiaan varautua siihen, että välit voivat mennä poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän mieheni (ex)-kaverilta. Itseäni eniten ihmetytti minkä takia tämä kaverinainen oli "dumppaamisesta" niin ihmeissään - kuten ap:kin on. Voiko ihmisillä olla niin oudot näkökulmat? Tottakai uusi rakkaus menee aina etusijalle ja varsinkin jos kyseessä on oikeasti tuleva loppuelämän kumppani. Ja siis ei minunkaan mies syyttä suotta dumpannut, vaan joutui tavallaan myös sen "minä tai kaveri" valinnan eteen, valitettavasti. Koska tämä nainen ei kunnioittanut suhdetta millään tavalla, pakosta näimme välillä ja käyttäytyminen oli täysin sitä luokkaa, että hän on ja aikoo olla jatkossakin miehelleni se ykkönen :O
Oletko alunalkaenkaan oikeasti halunnut olla reilusti ihan tuon miehen kaveri, vai oletko ilmoittanut haluavasi olla 'vain kaveri' tuolle miehelle (...kun hän on ehkä ilmaissut halunsa aloittaa seurustelemaan kanssasi) ?
No,mikäli olette tähän asti sitten olleet 'vain kavereita', niin sittenhän hän on kunniottanut haluasi ja toivettasi suhteenne laadusta.
Ystävyyssuhde, siis.
Se on ollut sinun valintasi.
On kuitenkin luonnollista,että (varsinkin nuori ihminen ) haluaa itselleen seurustelukumppanin.
Nyt hän on siis löytänyt itselleen sellaisen ja sellainenhan sinä itse et halunnut hänelle ollakaan vaikka sinulla siis oli tilaisuus siihen.
Jos et nyt halua tavata ystäväsi seurustelukumppania, niin kyllä se aivan ymmärrettävää tietysti on .
Itse homona olen joutunut hyväksymään montakin tuollaista tilannetta elämässäni heteroystävieni suhteen.
Eräs hyvin läheinen miesystäväni (olen siis mies itsekin) kohdanneensa elämänsä naisen ja menevänsä tapaamaan hänen vanhempiaankin. Onnittelin häntä ja toivotin kaikkea hyvää.
En ole koskaan ollut hänestä (siis tuosta ystävästäni) seksuaalisesti kiinnostunut,mutta henkisesti hän on kyllä ollut minulle tärkeä.
Mitään kenenkään pussailua (saati jotain pussausnäytöksiä) en kyllä tykkää katsella, eivätkä ystävät tee siinä poikkeusta , mutta mikäli osaavat olla luonani sen ajan kun ovat ilman mitään sellaisia keskinäisiä osoituksiaan, niin ok.
Toinen edellytys minulla on se, että voimme sentään joskus tavata ihan kahden keskenkin(niinkuin ennenkin,siis) ja jos ollaan oikeasti oltu ystäviä, niin kyllä näistä tällaisista asioista pitää voida puhua suoraan ( siis ihan kahdestaan sen ystävän kanssa ).
Ajan myötä kun sitten joskus löydät sen oman seurustelukumppanisi, niin voit varmasti hyvinkin vielä ystävystyä sen nykyisen ystäväsi seurustelukumppanin kanssa.
Sitten siinä kun sinulla on se oma miehesi, niin tuo nykyinen ystäväsi seurustelukumppani saattaakin olla juuri se henkilö, jonka kautta voit edelleen pitää ystävyyssuhdettanne yllä, vaikka siis itsekin olet seurustelusuhteessa.
Voitte tulevaisuudessa olla sitten kaksi avioparia, joilla on mitä läheisimmät ystävyyssuhteet keskenään.
Eikö se olisikin hieno tulevaisuudennäkyä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Good Companions kirjoitti:
Oletko alunalkaenkaan oikeasti halunnut olla reilusti ihan tuon miehen kaveri, vai oletko ilmoittanut haluavasi olla 'vain kaveri' tuolle miehelle (...kun hän on ehkä ilmaissut halunsa aloittaa seurustelemaan kanssasi) ?
No,mikäli olette tähän asti sitten olleet 'vain kavereita', niin sittenhän hän on kunniottanut haluasi ja toivettasi suhteenne laadusta.
Ystävyyssuhde, siis.
Se on ollut sinun valintasi.
On kuitenkin luonnollista,että (varsinkin nuori ihminen ) haluaa itselleen seurustelukumppanin.
Nyt hän on siis löytänyt itselleen sellaisen ja sellainenhan sinä itse et halunnut hänelle ollakaan vaikka sinulla siis oli tilaisuus siihen.
Jos et nyt halua tavata ystäväsi seurustelukumppania, niin kyllä se aivan ymmärrettävää tietysti on .
Itse homona olen joutunut hyväksymään montakin tuollaista tilannetta elämässäni heteroystävieni suhteen.
Eräs hyvin läheinen miesystäväni (olen siis mies itsekin) kohdanneensa elämänsä naisen ja menevänsä tapaamaan hänen vanhempiaankin. Onnittelin häntä ja toivotin kaikkea hyvää.
En ole koskaan ollut hänestä (siis tuosta ystävästäni) seksuaalisesti kiinnostunut,mutta henkisesti hän on kyllä ollut minulle tärkeä.
Mitään kenenkään pussailua (saati jotain pussausnäytöksiä) en kyllä tykkää katsella, eivätkä ystävät tee siinä poikkeusta , mutta mikäli osaavat olla luonani sen ajan kun ovat ilman mitään sellaisia keskinäisiä osoituksiaan, niin ok.
Toinen edellytys minulla on se, että voimme sentään joskus tavata ihan kahden keskenkin(niinkuin ennenkin,siis) ja jos ollaan oikeasti oltu ystäviä, niin kyllä näistä tällaisista asioista pitää voida puhua suoraan ( siis ihan kahdestaan sen ystävän kanssa ).
Ajan myötä kun sitten joskus löydät sen oman seurustelukumppanisi, niin voit varmasti hyvinkin vielä ystävystyä sen nykyisen ystäväsi seurustelukumppanin kanssa.
Sitten siinä kun sinulla on se oma miehesi, niin tuo nykyinen ystäväsi seurustelukumppani saattaakin olla juuri se henkilö, jonka kautta voit edelleen pitää ystävyyssuhdettanne yllä, vaikka siis itsekin olet seurustelusuhteessa.
Voitte tulevaisuudessa olla sitten kaksi avioparia, joilla on mitä läheisimmät ystävyyssuhteet keskenään.
Eikö se olisikin hieno tulevaisuudennäkyä ?
Tarkoitin siis :Tulevaisuudennäkymä
Kyllä kaverisi ja sen teidän väliinne kiilanneen luttkan suhde kariutuu kuitenkin kohta ja kaveri palaa häntä koipien välissä luoksesi. Sinuna en olisi huolissani.
Joskus se ihan toisen onnen sivusta seuraaminen voi tehdä kipeetä. Olisko sulla kyse tällaisesta, kun niin päättäväisesti kieltäydyt tutustumuasta? Tai sitten et vain pidä muutoksista maailmassasi. Itse olin vähän saman tyyppinen nuorempana. En vain tykännyt muutoksista sosiaalisissa kuvioissa, koska ne saivat mut epävarmaksi. Nyt vanhempana harmittaa, miksi olin nihkeä monille ihmisille vain epävarmuuteni takia. Jäi tutustumatta moniin huipputyyppeihin. En halunnut tutustua niihin, koska pelkäsin, että ne oli kaikin tavoin parempia kuin mä. Varmaan olivatkin, ja just siksi niihin olisi pitänyt tutustua.
Yleensä toisten elämästä ollaan kiinnostuneita. Kysellään töistä, opiskeluista, seurustelukumppaneista, jne. Tavataan myös niitä puolisoita, koska ne ovat sen kaverin elämää.
En minäkään olisi enää jonkun kaveri joka sanoisi ettei mua sun puoliso kiinnosta tippaakaan, eikä ole aikaa sille. Kuulostaa ilkeältä tai sitten olet rakastunut kaveriisi.
Jos et itse ollutkaan kiinnostunut kaveristasi, halusit kuitenkin säilyttää hänen ihailunsa ja roikottaa häntä mukanasi antamalla ymmärtää, mutta ymmärtämättä antaa? Ei tuollainen mitään aitoa ystävyyttä ole. Säälittävää heikon itsetunnon pönkittämistä, muiden tunteilla pelailua ja hyväksikättöä.
Onnea heille kun pääsivät omahyväisestä riippakivestä.
Paljastit todellisen ruman luonteesi. Sinulla oli jo tilaisuutesi, mutta ei kiinnostanut. Nyt kun joku muu kiinnostui niin ei saisi hänkään saada kiinnostuksensa kohdetta, joka sinua ei aiemmin kiinnostanut. Selitä itse oma käytöksesi?
Aidot ystävät ovat ystäviä tasapuolisesti ja kaksisuuntaisesti eli molemmat ovat kiinnostuneita toisen kiinnostuksenkohteista.
Miksi ihmeessä mies haluaisi olla kaveri ihmisen kanssa, joka suoraan sanoo, ettei tällä ole mitään kiinnostusta miehen elämän tärkeitä asioita kohtaan. Vaikuttaa niin tylyltä ja epäempaattiselta, että mitä iloa sellaisesta kaverista on?