Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Lapsiperheessä tuo ei vain käy.
Lapsi voi syödä sen sinun pikkuhousunsuojasi tai tukehtua siihen miehen muovikassiin.
Sinä et kyllä nyt ihan ymmärrä tätä asiaa. Tuollainen ominaisuus, että ahkeruudesta ja kovasta yrittämisestä huolimatta huomio kiinnittyy aina uuteen asiaan ja keskittyminen edelliseen asiaan katkeaa (kun se katoaa sekunniksi näkökentästä) on synnynnäinen ominaisuus ihmisissä. Se liittyy aivojen tiedonkäsittelyyn. Osa siitä on biologista temperamenttiä, osa siitä voi olla jotan neurobiologista keskittymistyyliä, jossa on lieviä keskittymishäiriön piirteitä. On ihan turha jankata, että tuollainen ei vain käy. Tuo ominaisuus on osa tuollaisen ihmisen neurobiologiaa. Luuletko, ettei siitä olisi miljoona kertaa yrittänyt opetella pois? syyllistänyt itseään vaikka kuinka, että miksi ei saa asiaa onnistumaan??? Seuraavaksi varmaan sanot, että tuollaiset ihmiset ei saa lisääntyä.
Lapsiperheessä tuollainen puoliso on käytännössä yksi lisälapsi, jonka perään pitää sen toisen vanhemman katsoa koko ajan.
Ja juuri se on se uuvuttava piirre. Että luulet olevasi vain toinen vanhempi kahdelle lapselle, mutta käytännössä olet kolmen lapsen yksinhuoltaja.
No mielestäni vanhemmuus on muutakin kuin nurkkien nuohoamista oma-aloitteisesti. Minä arvostan miehessä isänä mm. aitoa kiinnostusta lapseen, lapsen leikittämistä, leikkikentällä pyörimistä lapsen kanssa, lapsen nukuttamista joka ilta, lapselle lukemista, lapsen terveydenhoidosta vastaamista, lapsen päivähoito ja kouluasioihin osallistumista, lapsen raha-asioiden hoitoa jne. Minua ei liikuta kovinkaan korkealle se, viekö se roskat oma-aloitteisesti kristallipallosta lukien ulos vai vienkö ne minä kauppareissulle lähtiessäni. On aika alentavaa puhua aikuisesta miehestä, jonka itse on valinnut ja hänen kanssaan perheenkin tehnyt, että kyseessä on pelkkä lisälapsi koska ei nuohoa nurkkia niinkuin sinä.
Mitä enemmän ne paskahommat jää toiselle, sitä enemmän se paskahommien kanssa puurtava jää paitsi kaikesta siitä kivasta, minkä vanhemmuuteen pitäisi kuulua.
Hänestä tulee siivooja/sihteeri, joka avustaa sitä laiskaa vanhempaa loistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Lapsiperheessä tuo ei vain käy.
Lapsi voi syödä sen sinun pikkuhousunsuojasi tai tukehtua siihen miehen muovikassiin.
Sinä et kyllä nyt ihan ymmärrä tätä asiaa. Tuollainen ominaisuus, että ahkeruudesta ja kovasta yrittämisestä huolimatta huomio kiinnittyy aina uuteen asiaan ja keskittyminen edelliseen asiaan katkeaa (kun se katoaa sekunniksi näkökentästä) on synnynnäinen ominaisuus ihmisissä. Se liittyy aivojen tiedonkäsittelyyn. Osa siitä on biologista temperamenttiä, osa siitä voi olla jotan neurobiologista keskittymistyyliä, jossa on lieviä keskittymishäiriön piirteitä. On ihan turha jankata, että tuollainen ei vain käy. Tuo ominaisuus on osa tuollaisen ihmisen neurobiologiaa. Luuletko, ettei siitä olisi miljoona kertaa yrittänyt opetella pois? syyllistänyt itseään vaikka kuinka, että miksi ei saa asiaa onnistumaan??? Seuraavaksi varmaan sanot, että tuollaiset ihmiset ei saa lisääntyä.
Lapsiperheessä tuollainen puoliso on käytännössä yksi lisälapsi, jonka perään pitää sen toisen vanhemman katsoa koko ajan.
Ja juuri se on se uuvuttava piirre. Että luulet olevasi vain toinen vanhempi kahdelle lapselle, mutta käytännössä olet kolmen lapsen yksinhuoltaja.
No mielestäni vanhemmuus on muutakin kuin nurkkien nuohoamista oma-aloitteisesti. Minä arvostan miehessä isänä mm. aitoa kiinnostusta lapseen, lapsen leikittämistä, leikkikentällä pyörimistä lapsen kanssa, lapsen nukuttamista joka ilta, lapselle lukemista, lapsen terveydenhoidosta vastaamista, lapsen päivähoito ja kouluasioihin osallistumista, lapsen raha-asioiden hoitoa jne. Minua ei liikuta kovinkaan korkealle se, viekö se roskat oma-aloitteisesti kristallipallosta lukien ulos vai vienkö ne minä kauppareissulle lähtiessäni. On aika alentavaa puhua aikuisesta miehestä, jonka itse on valinnut ja hänen kanssaan perheenkin tehnyt, että kyseessä on pelkkä lisälapsi koska ei nuohoa nurkkia niinkuin sinä.
Kyse ei ole alunperinkään ollut nurkkien nuohoamisesta. Jos mulle jäisikin vain joku nurkkien nuohoaminen, niin pääsisin helpolla. Pelkkä siivoaminen on ihan helppoa.
Asuin poikaystäväni kanssa yhdessä kun olin 21-23-vuotias. Hän oli samanikäinen, pari vuotta minua nuorempi.
Hän teki oma-aloitteisesti paljon kotitöitä ja hän ei edes antanut minun ikinä tehdä ruokaa koska hän teki itse mielestään parempaa :D
Eli ehkä jotkut naiset ovat menneet naimisiin lapsen kanssa, mutta en ole itse oikein törmännyt samaan ilmiöön...
Tiedän perheitä, joissa mies on yrittäjä ja tekee 60 h töitä viikossa, mutta hänkin tekee oikeastaan paljon kotitöitä kotona ollessaan...
Oma isänikin teki todella paljon kotitöitä, vaikka hän oli heteromiehen perikuva :D
Niin en sitten tiedä. Itse olette miehenne valinneet!
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen vetänyt herneet nenään, että jos lähdemme esim koko perhe vaateostoksille, mies liukenee seurasta mitään ilmoittamatta jonnekin miestneliikkeeseen, jossa hän hymyilevän myyjän avustuksella valikoi itselleen vaatteita parikin tuntia. Sillä aikaa kun minä ostan lapsilöe kaikki vaatteet, enkä pääse edes sovituskoppiin sovittamaan itselleni mitään, koska lapset yllättäen ovatkon koko reissun vain minun kontollani.
Tai siitä että vaikka laitan roskiksen tuulikaappiin ajatulsella, että seuraava uloslähtijä vie sen mennessään roska-astiaan, mies loikkii sen yli. Testissä totesin että sinne voi kasata niitä jopa kymmenen eikä hän solti hoksaa, että voisi itse tehdä asialle jotain.
Ihme mies sinulla kun saa vaatekauppaan menemään "parikin tuntia". Meidän perheen miehen vaateostoksiin menee max vartti. Tietää mitä hakee, sovittaa ja ostaa.
Ja miksi ET itse hoida roskien vientiä kerralla loppuun vaan jätät homman puolitiehen?
Niin. Näin meillä käy. Minä pukerran lapsille kaikki varusteet ja mies saa hyvää palvelua tahollaan. Olen kulkenut postimyyntivaateissa nyt viisi vuotta tai ostan sovittamatta.
Ja miksi minun pitäisi erikseen pukea päälleni ja käydä viemässä ne roskat, jos mies menee joka tapauksessa roska-astian ohi autolleen, joka on siinä roska-astian vieressä. Pitäisikö siis pukea lapsetkin mukaan viemään niitä roskia? Jotka minä siis jo olen huoehtinut sieltä keittiöstä alas tuulikaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Lapsiperheessä tuo ei vain käy.
Lapsi voi syödä sen sinun pikkuhousunsuojasi tai tukehtua siihen miehen muovikassiin.
Sinä et kyllä nyt ihan ymmärrä tätä asiaa. Tuollainen ominaisuus, että ahkeruudesta ja kovasta yrittämisestä huolimatta huomio kiinnittyy aina uuteen asiaan ja keskittyminen edelliseen asiaan katkeaa (kun se katoaa sekunniksi näkökentästä) on synnynnäinen ominaisuus ihmisissä. Se liittyy aivojen tiedonkäsittelyyn. Osa siitä on biologista temperamenttiä, osa siitä voi olla jotan neurobiologista keskittymistyyliä, jossa on lieviä keskittymishäiriön piirteitä. On ihan turha jankata, että tuollainen ei vain käy. Tuo ominaisuus on osa tuollaisen ihmisen neurobiologiaa. Luuletko, ettei siitä olisi miljoona kertaa yrittänyt opetella pois? syyllistänyt itseään vaikka kuinka, että miksi ei saa asiaa onnistumaan??? Seuraavaksi varmaan sanot, että tuollaiset ihmiset ei saa lisääntyä.
Lapsiperheessä tuollainen puoliso on käytännössä yksi lisälapsi, jonka perään pitää sen toisen vanhemman katsoa koko ajan.
Ja juuri se on se uuvuttava piirre. Että luulet olevasi vain toinen vanhempi kahdelle lapselle, mutta käytännössä olet kolmen lapsen yksinhuoltaja.
No mielestäni vanhemmuus on muutakin kuin nurkkien nuohoamista oma-aloitteisesti. Minä arvostan miehessä isänä mm. aitoa kiinnostusta lapseen, lapsen leikittämistä, leikkikentällä pyörimistä lapsen kanssa, lapsen nukuttamista joka ilta, lapselle lukemista, lapsen terveydenhoidosta vastaamista, lapsen päivähoito ja kouluasioihin osallistumista, lapsen raha-asioiden hoitoa jne. Minua ei liikuta kovinkaan korkealle se, viekö se roskat oma-aloitteisesti kristallipallosta lukien ulos vai vienkö ne minä kauppareissulle lähtiessäni. On aika alentavaa puhua aikuisesta miehestä, jonka itse on valinnut ja hänen kanssaan perheenkin tehnyt, että kyseessä on pelkkä lisälapsi koska ei nuohoa nurkkia niinkuin sinä.
Kyse ei ole alunperinkään ollut nurkkien nuohoamisesta. Jos mulle jäisikin vain joku nurkkien nuohoaminen, niin pääsisin helpolla. Pelkkä siivoaminen on ihan helppoa.
Eiköhän tämä sitten tullut tässä todistettua, että sinun kommunikaatiokykysi on surkea. Et saa suutasi auki, että pyytäisit toista viemään sen roskapussin ja jankkaat 20 sivua siitä roskapussista, koska et kykene muotoilemaan mikä se oikea ongelma on. Ilmeisesti sitä paitsi miehessäsi ei ole ainuttakaan positiivista puolta, ilmeisesti on neliraajahalvaantunut tms. koska mitään ei tunnu tekevän ja sitä kautta kukaan muukaan mies ei kykene kantamaan minkäänlaista vastuuta perheestään tai taloudestaan. Mielestäni sinun ei kannata kehittää jatkossa enää järjestelykykyäsi, sen sijaan voisit satsata heivaamaan tuon katkeruutesi pusikkoon. Se on erittäin vastenmielinen piirre ihmisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Lapsiperheessä tuo ei vain käy.
Lapsi voi syödä sen sinun pikkuhousunsuojasi tai tukehtua siihen miehen muovikassiin.
Sinä et kyllä nyt ihan ymmärrä tätä asiaa. Tuollainen ominaisuus, että ahkeruudesta ja kovasta yrittämisestä huolimatta huomio kiinnittyy aina uuteen asiaan ja keskittyminen edelliseen asiaan katkeaa (kun se katoaa sekunniksi näkökentästä) on synnynnäinen ominaisuus ihmisissä. Se liittyy aivojen tiedonkäsittelyyn. Osa siitä on biologista temperamenttiä, osa siitä voi olla jotan neurobiologista keskittymistyyliä, jossa on lieviä keskittymishäiriön piirteitä. On ihan turha jankata, että tuollainen ei vain käy. Tuo ominaisuus on osa tuollaisen ihmisen neurobiologiaa. Luuletko, ettei siitä olisi miljoona kertaa yrittänyt opetella pois? syyllistänyt itseään vaikka kuinka, että miksi ei saa asiaa onnistumaan??? Seuraavaksi varmaan sanot, että tuollaiset ihmiset ei saa lisääntyä.
Lapsiperheessä tuollainen puoliso on käytännössä yksi lisälapsi, jonka perään pitää sen toisen vanhemman katsoa koko ajan.
Ja juuri se on se uuvuttava piirre. Että luulet olevasi vain toinen vanhempi kahdelle lapselle, mutta käytännössä olet kolmen lapsen yksinhuoltaja.
No mielestäni vanhemmuus on muutakin kuin nurkkien nuohoamista oma-aloitteisesti. Minä arvostan miehessä isänä mm. aitoa kiinnostusta lapseen, lapsen leikittämistä, leikkikentällä pyörimistä lapsen kanssa, lapsen nukuttamista joka ilta, lapselle lukemista, lapsen terveydenhoidosta vastaamista, lapsen päivähoito ja kouluasioihin osallistumista, lapsen raha-asioiden hoitoa jne. Minua ei liikuta kovinkaan korkealle se, viekö se roskat oma-aloitteisesti kristallipallosta lukien ulos vai vienkö ne minä kauppareissulle lähtiessäni. On aika alentavaa puhua aikuisesta miehestä, jonka itse on valinnut ja hänen kanssaan perheenkin tehnyt, että kyseessä on pelkkä lisälapsi koska ei nuohoa nurkkia niinkuin sinä.
Kyse ei ole alunperinkään ollut nurkkien nuohoamisesta. Jos mulle jäisikin vain joku nurkkien nuohoaminen, niin pääsisin helpolla. Pelkkä siivoaminen on ihan helppoa.
Eiköhän tämä sitten tullut tässä todistettua, että sinun kommunikaatiokykysi on surkea. Et saa suutasi auki, että pyytäisit toista viemään sen roskapussin ja jankkaat 20 sivua siitä roskapussista, koska et kykene muotoilemaan mikä se oikea ongelma on. Ilmeisesti sitä paitsi miehessäsi ei ole ainuttakaan positiivista puolta, ilmeisesti on neliraajahalvaantunut tms. koska mitään ei tunnu tekevän ja sitä kautta kukaan muukaan mies ei kykene kantamaan minkäänlaista vastuuta perheestään tai taloudestaan. Mielestäni sinun ei kannata kehittää jatkossa enää järjestelykykyäsi, sen sijaan voisit satsata heivaamaan tuon katkeruutesi pusikkoon. Se on erittäin vastenmielinen piirre ihmisessä.
Sinä sotket vihapäissäsi nyt kirjoittajatkin.
Ja kyse ei edes alussa ollut roskapussista.😂
Vierailija kirjoitti:
Asuin poikaystäväni kanssa yhdessä kun olin 21-23-vuotias. Hän oli samanikäinen, pari vuotta minua nuorempi.
Hän teki oma-aloitteisesti paljon kotitöitä ja hän ei edes antanut minun ikinä tehdä ruokaa koska hän teki itse mielestään parempaa :D
Eli ehkä jotkut naiset ovat menneet naimisiin lapsen kanssa, mutta en ole itse oikein törmännyt samaan ilmiöön...
Tiedän perheitä, joissa mies on yrittäjä ja tekee 60 h töitä viikossa, mutta hänkin tekee oikeastaan paljon kotitöitä kotona ollessaan...
Oma isänikin teki todella paljon kotitöitä, vaikka hän oli heteromiehen perikuva :D
Niin en sitten tiedä. Itse olette miehenne valinneet!
Niinkuin siinä sarjakuvassa oli, niin kyse on siitä, että yhä vieläkin suurimmaksi osaksi kotityöt, ladtenhoito ja arjen hallinta kasautuu nausten osaksi. Siis tilastollisesti. Siitä on kyse. Ja kyllä minä ainakin ihan lähipiiristä sen allekirjoitan, että suurimmaksi osaksi naiset ovat niitä kotitalouksien projektipäälliköitä ja tekijöitä oman työnsä ohessakin. Poikkeuksia on. Joissakin perheissä homma menee oikeaatisti tasapuolisemmin ja sitten taas jotkut naiset vain hyväksyvät epäoikeudenmikaisen jaon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin poikaystäväni kanssa yhdessä kun olin 21-23-vuotias. Hän oli samanikäinen, pari vuotta minua nuorempi.
Hän teki oma-aloitteisesti paljon kotitöitä ja hän ei edes antanut minun ikinä tehdä ruokaa koska hän teki itse mielestään parempaa :D
Eli ehkä jotkut naiset ovat menneet naimisiin lapsen kanssa, mutta en ole itse oikein törmännyt samaan ilmiöön...
Tiedän perheitä, joissa mies on yrittäjä ja tekee 60 h töitä viikossa, mutta hänkin tekee oikeastaan paljon kotitöitä kotona ollessaan...
Oma isänikin teki todella paljon kotitöitä, vaikka hän oli heteromiehen perikuva :D
Niin en sitten tiedä. Itse olette miehenne valinneet!
Niinkuin siinä sarjakuvassa oli, niin kyse on siitä, että yhä vieläkin suurimmaksi osaksi kotityöt, ladtenhoito ja arjen hallinta kasautuu nausten osaksi. Siis tilastollisesti. Siitä on kyse. Ja kyllä minä ainakin ihan lähipiiristä sen allekirjoitan, että suurimmaksi osaksi naiset ovat niitä kotitalouksien projektipäälliköitä ja tekijöitä oman työnsä ohessakin. Poikkeuksia on. Joissakin perheissä homma menee oikeaatisti tasapuolisemmin ja sitten taas jotkut naiset vain hyväksyvät epäoikeudenmikaisen jaon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Lapsiperheessä tuo ei vain käy.
Lapsi voi syödä sen sinun pikkuhousunsuojasi tai tukehtua siihen miehen muovikassiin.
Sinä et kyllä nyt ihan ymmärrä tätä asiaa. Tuollainen ominaisuus, että ahkeruudesta ja kovasta yrittämisestä huolimatta huomio kiinnittyy aina uuteen asiaan ja keskittyminen edelliseen asiaan katkeaa (kun se katoaa sekunniksi näkökentästä) on synnynnäinen ominaisuus ihmisissä. Se liittyy aivojen tiedonkäsittelyyn. Osa siitä on biologista temperamenttiä, osa siitä voi olla jotan neurobiologista keskittymistyyliä, jossa on lieviä keskittymishäiriön piirteitä. On ihan turha jankata, että tuollainen ei vain käy. Tuo ominaisuus on osa tuollaisen ihmisen neurobiologiaa. Luuletko, ettei siitä olisi miljoona kertaa yrittänyt opetella pois? syyllistänyt itseään vaikka kuinka, että miksi ei saa asiaa onnistumaan??? Seuraavaksi varmaan sanot, että tuollaiset ihmiset ei saa lisääntyä.
Lapsiperheessä tuollainen puoliso on käytännössä yksi lisälapsi, jonka perään pitää sen toisen vanhemman katsoa koko ajan.
Ja juuri se on se uuvuttava piirre. Että luulet olevasi vain toinen vanhempi kahdelle lapselle, mutta käytännössä olet kolmen lapsen yksinhuoltaja.
No mielestäni vanhemmuus on muutakin kuin nurkkien nuohoamista oma-aloitteisesti. Minä arvostan miehessä isänä mm. aitoa kiinnostusta lapseen, lapsen leikittämistä, leikkikentällä pyörimistä lapsen kanssa, lapsen nukuttamista joka ilta, lapselle lukemista, lapsen terveydenhoidosta vastaamista, lapsen päivähoito ja kouluasioihin osallistumista, lapsen raha-asioiden hoitoa jne. Minua ei liikuta kovinkaan korkealle se, viekö se roskat oma-aloitteisesti kristallipallosta lukien ulos vai vienkö ne minä kauppareissulle lähtiessäni. On aika alentavaa puhua aikuisesta miehestä, jonka itse on valinnut ja hänen kanssaan perheenkin tehnyt, että kyseessä on pelkkä lisälapsi koska ei nuohoa nurkkia niinkuin sinä.
Kyse ei ole alunperinkään ollut nurkkien nuohoamisesta. Jos mulle jäisikin vain joku nurkkien nuohoaminen, niin pääsisin helpolla. Pelkkä siivoaminen on ihan helppoa.
Eiköhän tämä sitten tullut tässä todistettua, että sinun kommunikaatiokykysi on surkea. Et saa suutasi auki, että pyytäisit toista viemään sen roskapussin ja jankkaat 20 sivua siitä roskapussista, koska et kykene muotoilemaan mikä se oikea ongelma on. Ilmeisesti sitä paitsi miehessäsi ei ole ainuttakaan positiivista puolta, ilmeisesti on neliraajahalvaantunut tms. koska mitään ei tunnu tekevän ja sitä kautta kukaan muukaan mies ei kykene kantamaan minkäänlaista vastuuta perheestään tai taloudestaan. Mielestäni sinun ei kannata kehittää jatkossa enää järjestelykykyäsi, sen sijaan voisit satsata heivaamaan tuon katkeruutesi pusikkoon. Se on erittäin vastenmielinen piirre ihmisessä.
En ollut se, kenen kanssa olet tässä ilmeisesti 20 sivua kirjoitellut. Mutta sanoisin, että se roskapussi on esimerkki, joka helpottaa idean ymmärtämistä. Mutta jos toinen tahallaan haluaa koko ajan ymmärtää väärin, niin keskustelu junnaa paikoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotkuisissa miehissä on yksi hyvä piirre: he eivät nalkuta, jos ei itse ehdi tai jaksa siivota. Moni siisti mies on täysi neurootukko, jonka kotona mikään ei saa kulua tai vaihtaa paikkaa.
No mun sottainen mieheni nalkuttaa ja ohjeistaa minua aivan kaikessa. Tulee tönkkönä seisomaan viereenm ja kommentoi, että "ei noin voi tehdä tai ei minun äitini noin leivo".
Sama pihatöissä.
Siis oikeasti juuri niissä asioissa joista hän ei edes tiedä mitään, toisin kuin minä.
Joo, onhan noitakin. Oma nykymieheni on rento eikä turhasta marise. Olen itse siisti, mutta kun jo työkseni siivoan enkä halua koko ajan käskeä/ korjata muiden jälkiä, on pakko olla joustava. Tekee itsellekin hyvää jos ei ole liian fanaatikko.
Toisaalta meillä on aikuistuva teini-ikäinen poika, jolle isänkin pitää opettaa asioiden hoitamista ja näyttää esimerkkiä. Fifty-fifty.
Jos meillä asuisi laiska nalkuttaja, nostaisin sen pihalle tai käskisin ostaa peilin ja katsoa siihen ajatuksella ja syvään. Jos äidin tekemiset kiinnostavat noin kovasti, muuttakoon takaisin hänen luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan mieheni joka ei osaa itse leipoa, voi tulle viereen selittåmään kymmeniä kertoja, että hänen äitinsä tekee sokerikakkupohjan eri tavalla.
Pyykeistään hän selittää erikseeen millaisia pesutapoja niille toivoo tai että mitkä kaikki hän haluaa pestäväksi käsin.
Tai jos opetan lapselle kielen läksyä (minulla on jopa kielten open koulutus) hän tulee viereen opettamaan lapselle toisin.
Tai jos sanon lapselle jotain, hän tarkentaa ja kääntää sen mielestään paremmaksi. Usein niin että minä selitän lapsentasoisesti, hön sivistyssanoilla.
Eikä! Just kuin mun exä! Kauluspaidatkin piti kuivattaa tietyllä tavalla napitettuna. Oma "työ"huoneensa oli kuin kaatopaikka.
Olen yhä enemmän sitä mieltä että hänen täytyy olla asperger. Pakkomielteisen tarkka, tietokonetyössään hyvä, kuitenkin kyvytön ja avuton hallitsemaan ihan arkista toimintaa ja kodinhoitoa.
Oma puoliso ei ole niinkuin tuossa aiemmin lainatussa viestissä mainittu (korkeintaan hyvin lievästi), mutta täältäkin löytyy tietokonenörtti jonka erikoisuuksiinsa kuuluu samalla sotkuisuus ja toisaalta ääretön pikkutarkkuus ja järjestyksen tarve tietyissä asioissa. On ihan järjettömän tarkka tekijä, oli kyseessä sitten paketin pakkaaminen, joku rakennusprojekti tai toisaalta myös siivoaminen sitten kun sille päälle sattuu. Haluaa astiat kuivauskaappiin tietyssä järjestyksessä ja jos laitan ne "väärin", saattaa myöhemmin mennä korjaamaan. Kurkkujen ja leikkeleiden asettaminen leivälle voi olla yksi hemmetin show, koska ne täytyy olla tietyllä tavalla. Kodinhoito on sitten toisinaan yhtä kaaosta. Hänellä on adhd, joka toki selittää näitä, mutta en ihmettelisi jos löytyisi jotain muutakin neuroepätyypillisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei mene noin. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että minua ei ole opetettu lapsena tuohon tyypilliseen naisen rooliin. Mieskään ei ole noin välinpitämätön kuin sarjiksessa, koska hän esim. katsoessaan jääkaappiin osaa itsenäisesti lähteä kauppaan hakemaan puuttuvat tavarat, sekä samalla miettii ruoka-ainekset ja kokkaa pyytämättä valitsemistaan aineksista ruuan.
Tuo voi johtua myös siitä, että minulla ei ole niin tarkat siisteyskriteerit. En esim. panikoidu sotkusta tai sarjiksessa mainitusta pöydän siivouksesta, koska osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli sarjiksen tilanteessa laittaisin ensin kylmää vaativat ruoat jääkaappiin ennen kuin tekisin muuta (Kuka muka toimii toisin?) ja siivoaisin pöydän sitten jos jaksaisin, tai sitten yksinkertaisesti odottaisin, että mies siivoaa sen.
On meilläkin joissain asioissa noin, että minä olen niistä pääosin vastuussa, kuten lapsen vaatehankinnat tai erikoisempien paikkojen siivous, mutta eipä tuo haittaa. On sitten myös asioita mitkä pyörisivät täysin ilman osallistumistani, kuten aiemminkin mainittu ruokapuoli, joten tilanne on aika tasoissa.
Yleensä naisilla vain taitaa olla paljon kriittisemmät kriteerit siisteydelle ja terveellisyydelle kuin miehillä, joten siksi naiset tulevat varmaan hoitaneeksi nuo ennen kuin mies ehtii edes niitä ajatella. Miestä ei yksinkertaisesti välttämättä haittaa tuollaiset pikkujutut, niin miksi hän tekisi niille silloin mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan mieheni joka ei osaa itse leipoa, voi tulle viereen selittåmään kymmeniä kertoja, että hänen äitinsä tekee sokerikakkupohjan eri tavalla.
Pyykeistään hän selittää erikseeen millaisia pesutapoja niille toivoo tai että mitkä kaikki hän haluaa pestäväksi käsin.
Tai jos opetan lapselle kielen läksyä (minulla on jopa kielten open koulutus) hän tulee viereen opettamaan lapselle toisin.
Tai jos sanon lapselle jotain, hän tarkentaa ja kääntää sen mielestään paremmaksi. Usein niin että minä selitän lapsentasoisesti, hön sivistyssanoilla.
Eikä! Just kuin mun exä! Kauluspaidatkin piti kuivattaa tietyllä tavalla napitettuna. Oma "työ"huoneensa oli kuin kaatopaikka.
Olen yhä enemmän sitä mieltä että hänen täytyy olla asperger. Pakkomielteisen tarkka, tietokonetyössään hyvä, kuitenkin kyvytön ja avuton hallitsemaan ihan arkista toimintaa ja kodinhoitoa.
Oma puoliso ei ole niinkuin tuossa aiemmin lainatussa viestissä mainittu (korkeintaan hyvin lievästi), mutta täältäkin löytyy tietokonenörtti jonka erikoisuuksiinsa kuuluu samalla sotkuisuus ja toisaalta ääretön pikkutarkkuus ja järjestyksen tarve tietyissä asioissa. On ihan järjettömän tarkka tekijä, oli kyseessä sitten paketin pakkaaminen, joku rakennusprojekti tai toisaalta myös siivoaminen sitten kun sille päälle sattuu. Haluaa astiat kuivauskaappiin tietyssä järjestyksessä ja jos laitan ne "väärin", saattaa myöhemmin mennä korjaamaan. Kurkkujen ja leikkeleiden asettaminen leivälle voi olla yksi hemmetin show, koska ne täytyy olla tietyllä tavalla. Kodinhoito on sitten toisinaan yhtä kaaosta. Hänellä on adhd, joka toki selittää näitä, mutta en ihmettelisi jos löytyisi jotain muutakin neuroepätyypillisyyttä.
Mieheni jolta tavarat tippuu ympäri pihamaita käy aina lataqmassa astianpesukoneen perässäni koska minun versioni ei kelpaa. Sen sijaan hän ei ole 20 vuodessa oppinut astioiden paikkoja kaapissa, vaan joko työntää ne ihan sikin sokin tai sitten jättää pöydälle minua varten.
Eli tiskikoneessa on täysin viivantarkka järjestys samoille astioille jotka muuten voi lojua pöydillä vaikka kuukausia ilman minua. En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Eikun ratkaisu on se että lopetat ajamisen kokonaan, olet vaaraksi muillekin. Tervemenoa suomen surkein kuskin seuraavalle kaudelle.
Mutta eivät ne lommot minua häiritse, eivätkä ole vaaraksi kenellekään. Minulla on vain erilainen käsitys hyvässä kunnossa olevasta autosta kuin miehelläni. Miksi minun pitäisi lopettaa ajaminen?
Olen myös sanonut miehelle että antaa niiden lommojen olla vaan, eivät ne ketään haittaa. Silti suoristelee niitä aika kiroillen. Turhaa työtä jonka itselleen aiheuttaa ja vielä on minulle siitä vihainen..
Joka lommosta auto lähtee vähitellen ruostumaan, tärvelet kallista vehjettä, jonka paikkamaalaukset ja hitsaukset pitää jonkun maksaa, ja auto menee huonoksi nopeammin joten joudut te ostamaan uuden nopeammin. Eikö sinua lainkaan ole opetettu pitämään tavaroistasi huoli? Oliko legoistasi viikossa joku palikka hukassa? Lähditkö uusilla juuri ostetuilla farkuilla pulkkamäkeen ja revit polven? Jätitkö ekan kännykkäsi sateeseen? Tuo on lapsen toimintaa, joka ei vältä eikä mieti mitä tavarat maksaa tai kuka ne maksaa. Seuraavasta lommosta, jos olisin äitisi, en enää antaisi sinulle autoa lainaan vaan ostaisin halvimman käytetyn polkupyörän, koska sitäkin varmaan paiskot pitkin asvalttia naarmuille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei mene noin. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että minua ei ole opetettu lapsena tuohon tyypilliseen naisen rooliin. Mieskään ei ole noin välinpitämätön kuin sarjiksessa, koska hän esim. katsoessaan jääkaappiin osaa itsenäisesti lähteä kauppaan hakemaan puuttuvat tavarat, sekä samalla miettii ruoka-ainekset ja kokkaa pyytämättä valitsemistaan aineksista ruuan.
Tuo voi johtua myös siitä, että minulla ei ole niin tarkat siisteyskriteerit. En esim. panikoidu sotkusta tai sarjiksessa mainitusta pöydän siivouksesta, koska osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli sarjiksen tilanteessa laittaisin ensin kylmää vaativat ruoat jääkaappiin ennen kuin tekisin muuta (Kuka muka toimii toisin?) ja siivoaisin pöydän sitten jos jaksaisin, tai sitten yksinkertaisesti odottaisin, että mies siivoaa sen.
On meilläkin joissain asioissa noin, että minä olen niistä pääosin vastuussa, kuten lapsen vaatehankinnat tai erikoisempien paikkojen siivous, mutta eipä tuo haittaa. On sitten myös asioita mitkä pyörisivät täysin ilman osallistumistani, kuten aiemminkin mainittu ruokapuoli, joten tilanne on aika tasoissa.
Yleensä naisilla vain taitaa olla paljon kriittisemmät kriteerit siisteydelle ja terveellisyydelle kuin miehillä, joten siksi naiset tulevat varmaan hoitaneeksi nuo ennen kuin mies ehtii edes niitä ajatella. Miestä ei yksinkertaisesti välttämättä haittaa tuollaiset pikkujutut, niin miksi hän tekisi niille silloin mitään.
Huokaus! Niin kai se on sitten niin, että minä vain teen kaiken väärin. Ajattelen väärin. Minulla on väärät kriteerit. Olen valinnut miehenikin väärin. No, koitan ryhdistäytyä ja pidän jatkossa turpani kiinni. Ja lasken terveellisyys/siisteyriteerejäni vieläkin alemmaksi. Miestä ei näy, on jossain omissa menoissa. Jääkaappi on tyhjä, koska en ehtiny eilen käydä kaupassa ja ruokaakin pitäisi laittaa. Olen ollut vaihteeksi taas ihan loppu ja arki sakkaa. Työ vie mehut Tehkööt lapset vaikka voileivät. Katsotaan sitten loppupäivä piirrettyjä ja nukun sohvalla kaaoksen keskellä. Huomenna kaivetaan pyykkikorista vaatteet töihin, kouluun ja päiväkotiin.
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan mieheni joka ei osaa itse leipoa, voi tulle viereen selittåmään kymmeniä kertoja, että hänen äitinsä tekee sokerikakkupohjan eri tavalla.
Pyykeistään hän selittää erikseeen millaisia pesutapoja niille toivoo tai että mitkä kaikki hän haluaa pestäväksi käsin.
Tai jos opetan lapselle kielen läksyä (minulla on jopa kielten open koulutus) hän tulee viereen opettamaan lapselle toisin.
Tai jos sanon lapselle jotain, hän tarkentaa ja kääntää sen mielestään paremmaksi. Usein niin että minä selitän lapsentasoisesti, hön sivistyssanoilla.
Eikä! Just kuin mun exä! Kauluspaidatkin piti kuivattaa tietyllä tavalla napitettuna. Oma "työ"huoneensa oli kuin kaatopaikka.
Olen yhä enemmän sitä mieltä että hänen täytyy olla asperger. Pakkomielteisen tarkka, tietokonetyössään hyvä, kuitenkin kyvytön ja avuton hallitsemaan ihan arkista toimintaa ja kodinhoitoa.
Oma puoliso ei ole niinkuin tuossa aiemmin lainatussa viestissä mainittu (korkeintaan hyvin lievästi), mutta täältäkin löytyy tietokonenörtti jonka erikoisuuksiinsa kuuluu samalla sotkuisuus ja toisaalta ääretön pikkutarkkuus ja järjestyksen tarve tietyissä asioissa. On ihan järjettömän tarkka tekijä, oli kyseessä sitten paketin pakkaaminen, joku rakennusprojekti tai toisaalta myös siivoaminen sitten kun sille päälle sattuu. Haluaa astiat kuivauskaappiin tietyssä järjestyksessä ja jos laitan ne "väärin", saattaa myöhemmin mennä korjaamaan. Kurkkujen ja leikkeleiden asettaminen leivälle voi olla yksi hemmetin show, koska ne täytyy olla tietyllä tavalla. Kodinhoito on sitten toisinaan yhtä kaaosta. Hänellä on adhd, joka toki selittää näitä, mutta en ihmettelisi jos löytyisi jotain muutakin neuroepätyypillisyyttä.
Edelleen kuin mun exä (varmaan asperger) ja hänellä jäi kaikki asiat kesken ja tippui kädestä kun juolahti jotain muuta mieleen. Ehkä siis asperger ja ADD. Voi taivas ja sitä ihmettelin yli 10 vuotta.
Ei ollut ikinä keittänyt riisiä, minä olin päivittäin monta vuotta. Laitoin ruokaa niin hän tuli opettamaan minua miten riisiä keitetään. Koska oli lukenut jostain.
Nyt tajuan että tämän takia lievistäkin tapauksista kannattaisi olla diagnoosi. Minä en jaksanut tätä miestä kun hänestä hänessä ei ollut mitään vikaa, vika oli minussa kun en toiminut niin kuin hän. Jos hänellä olisi ollut diagnoosi, olisiko hän tiennyt että hänellä on tällaisia toimintatapoja jotka vaikeuttaa arjessa ja ihmisten kanssa pärjäämistä. Ehkä minäkään en olisi joutunut itsetuntoni kanssa niin koville, olisin tajunnut että en ole hullu jos minusta hän ei toimi ihan kaikilla valoillla.
Sitä, kun oli jotian puhuttavaakin. Kun tavataan kaverinkansa eikä oltu kuultu kaikkea mitä päivänaikana oli tpahtunut. Nykyään se on " mitä kuuluu" ja kaveri vastaa " no sitä samaa". Kirjeen vaihtoa, vaikka se olikin hidasta niin nyt aikusiena on mukavaa lukea niitä mitä lapsena on kirjoitellut. Jos siitä mainitsen saan kuulla " no se oli nii hidasta ja mitä suotta kun tämä on nopeampaa ja helpompaa" vaikka minsuta se olisi ihana ajatus kirjoitella kirjeitä edes sillointällöin jopa kavereille. Olen jopa sitä itse kokeillut ja vain yksi vaivautui kirjoittelemaan takaisin. Hyvä jos lopuista edes kiitosta sain. Kun sovittiin lähteä johonkin niin ei kestänyt 5-30 min nousta perse ylös penkistä kun pitää sanoa moi kaikille nettitutuille, että nyt pitää lähteä ulos kesken tärkeän keskustelun. Oltiin lapsena jopa enemmän ulkona kuin nyt aikuisena. Nytkin ulkona tosi kaunis sää ja minä vain täällä netissä olen upputunut tänne hemmetin vauva palstalle... Tosin taidampa nyt lähteä ulos ja jättää tämän tähän hetkeksi. Pakko myöntää, ettei yhtään harmittais jos netti katkeaisi koko maailmalla edes 3 päiväksi niin, että vain tärkeimmät asiat kuten pankki, sähköposti ja laskujen maksu ohjelmat ym. toimisivat, joissa ei kestäisi kuin sekunnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan mieheni joka ei osaa itse leipoa, voi tulle viereen selittåmään kymmeniä kertoja, että hänen äitinsä tekee sokerikakkupohjan eri tavalla.
Pyykeistään hän selittää erikseeen millaisia pesutapoja niille toivoo tai että mitkä kaikki hän haluaa pestäväksi käsin.
Tai jos opetan lapselle kielen läksyä (minulla on jopa kielten open koulutus) hän tulee viereen opettamaan lapselle toisin.
Tai jos sanon lapselle jotain, hän tarkentaa ja kääntää sen mielestään paremmaksi. Usein niin että minä selitän lapsentasoisesti, hön sivistyssanoilla.
Eikä! Just kuin mun exä! Kauluspaidatkin piti kuivattaa tietyllä tavalla napitettuna. Oma "työ"huoneensa oli kuin kaatopaikka.
Olen yhä enemmän sitä mieltä että hänen täytyy olla asperger. Pakkomielteisen tarkka, tietokonetyössään hyvä, kuitenkin kyvytön ja avuton hallitsemaan ihan arkista toimintaa ja kodinhoitoa.
Oma puoliso ei ole niinkuin tuossa aiemmin lainatussa viestissä mainittu (korkeintaan hyvin lievästi), mutta täältäkin löytyy tietokonenörtti jonka erikoisuuksiinsa kuuluu samalla sotkuisuus ja toisaalta ääretön pikkutarkkuus ja järjestyksen tarve tietyissä asioissa. On ihan järjettömän tarkka tekijä, oli kyseessä sitten paketin pakkaaminen, joku rakennusprojekti tai toisaalta myös siivoaminen sitten kun sille päälle sattuu. Haluaa astiat kuivauskaappiin tietyssä järjestyksessä ja jos laitan ne "väärin", saattaa myöhemmin mennä korjaamaan. Kurkkujen ja leikkeleiden asettaminen leivälle voi olla yksi hemmetin show, koska ne täytyy olla tietyllä tavalla. Kodinhoito on sitten toisinaan yhtä kaaosta. Hänellä on adhd, joka toki selittää näitä, mutta en ihmettelisi jos löytyisi jotain muutakin neuroepätyypillisyyttä.
Mieheni jolta tavarat tippuu ympäri pihamaita käy aina lataqmassa astianpesukoneen perässäni koska minun versioni ei kelpaa. Sen sijaan hän ei ole 20 vuodessa oppinut astioiden paikkoja kaapissa, vaan joko työntää ne ihan sikin sokin tai sitten jättää pöydälle minua varten.
Eli tiskikoneessa on täysin viivantarkka järjestys samoille astioille jotka muuten voi lojua pöydillä vaikka kuukausia ilman minua. En tajua.
Nyt tätä ketjua luettuani väittäisin että sinunkin mies on asperger.
T. Samanlaisen exä
Eikä! Just kuin mun exä! Kauluspaidatkin piti kuivattaa tietyllä tavalla napitettuna. Oma "työ"huoneensa oli kuin kaatopaikka.
Olen yhä enemmän sitä mieltä että hänen täytyy olla asperger. Pakkomielteisen tarkka, tietokonetyössään hyvä, kuitenkin kyvytön ja avuton hallitsemaan ihan arkista toimintaa ja kodinhoitoa.