Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa helpottavaa lukea tätä ketjua, koska todella täälläkin väännetään aivan samoista asioista. Meillä ei ole lapsia, joten sinällään helpolla päästään, mutta kyllä kahden aikuisenkin taloudessa joutuu sitä arkea pyörittämään. Mitä syödään, koska syödään, onko pyykit pesty, laskut maksettu, lomareissun hotellit varattu jne.
Rasittavinta tässä on varmaan se, että mieheni on urallaan menestynyt projektipäällikkö, vastaa isojen projektien hallinnasta ja läpiviennistä.Kotiovella taannutaan kuitenkin aivan eri tasolle, koska mitään ei vaan pysty tekemään ilman pyyntöä. Kyllä se vituttaa "komentaa" aikuista miestä. Ja välillä tulee juuri sellainen olo, että ihan kuin minä naisena olisin keksinyt koko siivouksen. Jos mies kerran tyhjentää astianpesukoneen pyytämättä, loukkaantuu heti jos en huomaa tätä jne..
Lastenhankinta mietityttää todella, koska en halua niitä lapsia vain omalle kontolleni...
Jännä näkemysero. Omasta mielestäni kahden aikuisen lapsettomassa taloudessa ei ole "arjen pyörittämistä" nimeksikään. Aktiivinen kotityön määrä on keskimäärin ehkä reilu puoli tuntia päivässä, ja jos ei laita ruokaa kotona, niin kymmenen minuuttia on lähempänä totuutta. E-laskut, astianpesukone, siivooja, pyykinpesutorni... Ei siinä paljon työtä jää.
Osalle kusella käyntikin on arjen pyörittämistä, kotityötä ja valtapeliä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitin asiattomaksi. Jännää kuinka feministin propaganda saa olla palstalla aivan rauhassa,
kauankohan Laasasen julistukset saisivat olla palstalla esillä?
Nää on aina vähän hauskoja. Todennäköisesti provo, mutta vähän mietityttää silti, että josko se oikeasti siellä ruudun takana tosissaan kirjoittelee...
Naiset eivät halua miestä omalle valta-alueellee, keittiöön tai lastenhoitoon. Siksi mies ei välttämättä uskalla sinne ilman lupaa. Naisilla on tätä kautta paljon valtaa kotona, josta he eivät halua luopua, ja jos mies yrittää jotain itse, seuraa kamala haukkuminen.
Olen itse nainen, ja olen huomannut tämän monien kotirouvien käytöksessä. Syitä on sysissä jos sepissäkin.
Olimmee juuri mökillä. Mieheni arjessa miltei yhtä panostava perheenjäsen kuin itsekin. Mökillä taantuu kersaksi. Olen helteellä keittiössä pilkkomassa grillattavia, tiskaamassa, laitan muksujen pedit ja meille valmiiksi, pyykkään lasten pissahousuja saunalla jonka laitan itse lämpiämään tai saunottaisiin muuten yöllä . Toinen vaan ottaa aurinkoa kalja kourassa. Pyydän pesemään grillin ja laittamaan päälle sillä välin, kun teen grillattavia. Tulos oli se että tuli riita, kun grilli oli koskemattomana kun piti alkaa jo grillaamaan. Ärähdin ja sanoin että on se perkele kumma juttu ettet voinut sitä grilliä sitten laittaa. Olen kuulemma pinna kireenä oleva nipottaja ja pilasin hänen mökkireissunsa. Voi vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin esiin sellaisen jutun, että jos toinen puoliso on ensin tehnyt kodin omanlaisekseen, niin sen toisen alkaa lopulta olla vaikea tehdä siellä mitään kun mikään ei kuitenkaan mene oikein. Olen mies ja olin pitkässä suhteessa toisen miehen kanssa. Puoliso halusi ensiksikin heittää pois kaikki mun huonekaluni ja varastoida tavarani. Kaikki oli siis hänen. Tein hänen mielestään kaiken väärin. Vastasin ruokahuollosta, mutta siitäkin tuli valitusta. Syötiin sitten pakastepizzoja aika usein kun mikään ei kerta kelvannut. Ideani tyrmättiin, enkä saanut tehdä kotona oikein mitään. Elin yhden huoneen nurkassa, jonne hän oli dumpannut ne tavarani, joista en suostunut luopumaan. Hän valitti sotkusta, mutta jos siivosin, tein sen väärin. Siitä vasta riemu repesi, jos hajotin vahingossa jotain. Eihän sellaisessa paikassa uskalla edes hengittää. Se oli jatkuvaa nalkutusta. Ihan sama, mitä tein tai jätin tekemättä. Se oli pahinta, kun paistinpannut tulivat tiensä päähän. Se huuto, kun olin taas tehnyt jotain väärin kun kympin pannu oli huonossa kunnossa parin vuoden ahkeran käytön jälkeen. Ja se raivosiivous ja kaappien paiskominen.
Itse en ole koskaan ollut naisen kanssa, mutta havaintoni on sellainen, että nainen usein laittaa kodin mieleisekseen, eikä mies sitten oikein osaa olla siellä. Mies on kuin vieras. Päävastuu toki valuu sille, joka vain tekee kodista mieleisensä ja laittaa toisen vieraan asemaan. Ei kylässäkään uskalla ruveta liian oma-aloitteiseksi. Jos itse haluaisin esim. perunamaan pihalle, niin sehän olisi oma vastuuni.
Huh huh, minkä pirttihirmun kanssa olet elänyt. Tuollaisen ihmisen kanssa ei varmasti kukaan pysty asumaan, koska tuo jos mikä on puhdasta vallankäyttöä. Oikeasti kyse ei ole kahdesta eri siisteyskäsityksestä, jossa toinen voisi jotenkin "skarpata", jos toisella on alistamisen meininki. Pienemmässä mittakaavassa voit ollakin oikeassa. Nainen helposti ottaa kodin omaksi alueekseen, ja kärsii sitten itse kun miehen omatoimisuus katoaa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Olimmee juuri mökillä. Mieheni arjessa miltei yhtä panostava perheenjäsen kuin itsekin. Mökillä taantuu kersaksi. Olen helteellä keittiössä pilkkomassa grillattavia, tiskaamassa, laitan muksujen pedit ja meille valmiiksi, pyykkään lasten pissahousuja saunalla jonka laitan itse lämpiämään tai saunottaisiin muuten yöllä . Toinen vaan ottaa aurinkoa kalja kourassa. Pyydän pesemään grillin ja laittamaan päälle sillä välin, kun teen grillattavia. Tulos oli se että tuli riita, kun grilli oli koskemattomana kun piti alkaa jo grillaamaan. Ärähdin ja sanoin että on se perkele kumma juttu ettet voinut sitä grilliä sitten laittaa. Olen kuulemma pinna kireenä oleva nipottaja ja pilasin hänen mökkireissunsa. Voi vittu.
Niin ja mies ihmettelee miksi en halua lähteä juuri koskaan mökille. No en halua alkeellisissa oloissa tehdä tuplaten kotitöitä kotona oloon verrattuna. Tilanne pahenee vielä tästä jos on vieraita mökillä. Kyökissä menee koko reissu. Seuraavaan mökkeilyyn saa mies ottaa muksut jamä makaan meidän nurtsilla viinilasi kourassa ja luen lehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vastata, miksi jatkatte yhdessäoloa noiden miestenne kanssa, jos heistä ei kerran ole muuta kuin vaivaa?
Lapset tykkäävät isästään. Ja tykkään minäkin ihmisenä. Minä olen aika lunki vaimo, enkä nillitä väärästä ruuasta tai rumista vaatteista enkä vaadi mitään niposiisteyttäkään. Mutta minusta silloin ylitetään raja kun lapsi kärsii tästä huithapeliudesta ja omissa sfääreissä liitelystä. Kuten nyt vaikka siitä että sateella ei ole kumisaappaita, talvella hanskoja, kaapissa ei ole ruokaa ruoka-aikana tai että lapsella ei ole lahjaa vietäväksi kaverin synttäreille. Aikuinen kyllä hanskaa nämä tilanteet, lapsi ei.
Ei kai eroaminen sitä tarkoita, että lapsilta viedään isä. Jos on tosiaan noin rankkaa, niin tee itsellesi ja lapsillesi palvelus ja eroa. Ei se mies tule muuksi muuttumaan.
Ihmeen aggressiivinen vastaus. Niinkuin sanoin, tykkään miehestäni, mutta hänen (lapsi)arjen pyörittämisessään on toivomisen varaa. Plussat voittavat miinukset, mutta ei se tarkoita etteikö joissakin asioissa voisi olla vähän keskustelun paikka. Koska kyse ei ole miehen tyhmyydestä tai minun ylitiukoista kriteereistäni vaan ainoastaan siitä, ettei mies ole pysähtynyt ajattelemaan että miten tämä koko homma pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei mene noin. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että minua ei ole opetettu lapsena tuohon tyypilliseen naisen rooliin. Mieskään ei ole noin välinpitämätön kuin sarjiksessa, koska hän esim. katsoessaan jääkaappiin osaa itsenäisesti lähteä kauppaan hakemaan puuttuvat tavarat, sekä samalla miettii ruoka-ainekset ja kokkaa pyytämättä valitsemistaan aineksista ruuan.
Tuo voi johtua myös siitä, että minulla ei ole niin tarkat siisteyskriteerit. En esim. panikoidu sotkusta tai sarjiksessa mainitusta pöydän siivouksesta, koska osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli sarjiksen tilanteessa laittaisin ensin kylmää vaativat ruoat jääkaappiin ennen kuin tekisin muuta (Kuka muka toimii toisin?) ja siivoaisin pöydän sitten jos jaksaisin, tai sitten yksinkertaisesti odottaisin, että mies siivoaa sen.
On meilläkin joissain asioissa noin, että minä olen niistä pääosin vastuussa, kuten lapsen vaatehankinnat tai erikoisempien paikkojen siivous, mutta eipä tuo haittaa. On sitten myös asioita mitkä pyörisivät täysin ilman osallistumistani, kuten aiemminkin mainittu ruokapuoli, joten tilanne on aika tasoissa.
Yleensä naisilla vain taitaa olla paljon kriittisemmät kriteerit siisteydelle ja terveellisyydelle kuin miehillä, joten siksi naiset tulevat varmaan hoitaneeksi nuo ennen kuin mies ehtii edes niitä ajatella. Miestä ei yksinkertaisesti välttämättä haittaa tuollaiset pikkujutut, niin miksi hän tekisi niille silloin mitään.
Huokaus! Niin kai se on sitten niin, että minä vain teen kaiken väärin. Ajattelen väärin. Minulla on väärät kriteerit. Olen valinnut miehenikin väärin. No, koitan ryhdistäytyä ja pidän jatkossa turpani kiinni. Ja lasken terveellisyys/siisteyriteerejäni vieläkin alemmaksi. Miestä ei näy, on jossain omissa menoissa. Jääkaappi on tyhjä, koska en ehtiny eilen käydä kaupassa ja ruokaakin pitäisi laittaa. Olen ollut vaihteeksi taas ihan loppu ja arki sakkaa. Työ vie mehut Tehkööt lapset vaikka voileivät. Katsotaan sitten loppupäivä piirrettyjä ja nukun sohvalla kaaoksen keskellä. Huomenna kaivetaan pyykkikorista vaatteet töihin, kouluun ja päiväkotiin.
Niin? Mitä väliä? Jos ei ole toistuvaa, niin eihän tuohon kukaan kuole.
On toistuvaa ja kyllä kuolee tai sairastuu joku, jos kukaan ei laita ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimmee juuri mökillä. Mieheni arjessa miltei yhtä panostava perheenjäsen kuin itsekin. Mökillä taantuu kersaksi. Olen helteellä keittiössä pilkkomassa grillattavia, tiskaamassa, laitan muksujen pedit ja meille valmiiksi, pyykkään lasten pissahousuja saunalla jonka laitan itse lämpiämään tai saunottaisiin muuten yöllä . Toinen vaan ottaa aurinkoa kalja kourassa. Pyydän pesemään grillin ja laittamaan päälle sillä välin, kun teen grillattavia. Tulos oli se että tuli riita, kun grilli oli koskemattomana kun piti alkaa jo grillaamaan. Ärähdin ja sanoin että on se perkele kumma juttu ettet voinut sitä grilliä sitten laittaa. Olen kuulemma pinna kireenä oleva nipottaja ja pilasin hänen mökkireissunsa. Voi vittu.
Pesemään grillin? mitä pesemistä grillissä on?
Mielestäni sarjiksen ja tämän ketjun tarkoitus ei ole haukkua miehiä, vaan tuoda esiin tämä ongelma. Näin päin se useimmiten tutkimusten mukaan menee, mutta varmasti on myös perheitä, joissa mies on se arjen pyörittäjä. Kysehän on juuri näkymättömästä työstä: metatyön tekijä itsekään ei välttämättä tajua, mistä stressi kumpuaa. Kun ongelma tuodaan näkyville, siihen voi puuttua - toisiaan rakastavat puolisot varmasti haluavat tehdä niin.
Jos nainen on kotona ja mies töissä, kuten sarjakuvassa, tuon miehen ajatuskuplaan kuuluisi mielestäni työasioiden vatvominen vapaa-ajalla. Se vähän kompensoi tätä kotona olevan jatkuvaa ajatustyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vastata, miksi jatkatte yhdessäoloa noiden miestenne kanssa, jos heistä ei kerran ole muuta kuin vaivaa?
Lapset tykkäävät isästään. Ja tykkään minäkin ihmisenä. Minä olen aika lunki vaimo, enkä nillitä väärästä ruuasta tai rumista vaatteista enkä vaadi mitään niposiisteyttäkään. Mutta minusta silloin ylitetään raja kun lapsi kärsii tästä huithapeliudesta ja omissa sfääreissä liitelystä. Kuten nyt vaikka siitä että sateella ei ole kumisaappaita, talvella hanskoja, kaapissa ei ole ruokaa ruoka-aikana tai että lapsella ei ole lahjaa vietäväksi kaverin synttäreille. Aikuinen kyllä hanskaa nämä tilanteet, lapsi ei.
Ei kai eroaminen sitä tarkoita, että lapsilta viedään isä. Jos on tosiaan noin rankkaa, niin tee itsellesi ja lapsillesi palvelus ja eroa. Ei se mies tule muuksi muuttumaan.
Ihmeen aggressiivinen vastaus. Niinkuin sanoin, tykkään miehestäni, mutta hänen (lapsi)arjen pyörittämisessään on toivomisen varaa. Plussat voittavat miinukset, mutta ei se tarkoita etteikö joissakin asioissa voisi olla vähän keskustelun paikka. Koska kyse ei ole miehen tyhmyydestä tai minun ylitiukoista kriteereistäni vaan ainoastaan siitä, ettei mies ole pysähtynyt ajattelemaan että miten tämä koko homma pyörii.
Se maailma pyörii ihan ajattelemattakin ja liikoja suunnittelemattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei mene noin. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että minua ei ole opetettu lapsena tuohon tyypilliseen naisen rooliin. Mieskään ei ole noin välinpitämätön kuin sarjiksessa, koska hän esim. katsoessaan jääkaappiin osaa itsenäisesti lähteä kauppaan hakemaan puuttuvat tavarat, sekä samalla miettii ruoka-ainekset ja kokkaa pyytämättä valitsemistaan aineksista ruuan.
Tuo voi johtua myös siitä, että minulla ei ole niin tarkat siisteyskriteerit. En esim. panikoidu sotkusta tai sarjiksessa mainitusta pöydän siivouksesta, koska osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli sarjiksen tilanteessa laittaisin ensin kylmää vaativat ruoat jääkaappiin ennen kuin tekisin muuta (Kuka muka toimii toisin?) ja siivoaisin pöydän sitten jos jaksaisin, tai sitten yksinkertaisesti odottaisin, että mies siivoaa sen.
On meilläkin joissain asioissa noin, että minä olen niistä pääosin vastuussa, kuten lapsen vaatehankinnat tai erikoisempien paikkojen siivous, mutta eipä tuo haittaa. On sitten myös asioita mitkä pyörisivät täysin ilman osallistumistani, kuten aiemminkin mainittu ruokapuoli, joten tilanne on aika tasoissa.
Yleensä naisilla vain taitaa olla paljon kriittisemmät kriteerit siisteydelle ja terveellisyydelle kuin miehillä, joten siksi naiset tulevat varmaan hoitaneeksi nuo ennen kuin mies ehtii edes niitä ajatella. Miestä ei yksinkertaisesti välttämättä haittaa tuollaiset pikkujutut, niin miksi hän tekisi niille silloin mitään.
Huokaus! Niin kai se on sitten niin, että minä vain teen kaiken väärin. Ajattelen väärin. Minulla on väärät kriteerit. Olen valinnut miehenikin väärin. No, koitan ryhdistäytyä ja pidän jatkossa turpani kiinni. Ja lasken terveellisyys/siisteyriteerejäni vieläkin alemmaksi. Miestä ei näy, on jossain omissa menoissa. Jääkaappi on tyhjä, koska en ehtiny eilen käydä kaupassa ja ruokaakin pitäisi laittaa. Olen ollut vaihteeksi taas ihan loppu ja arki sakkaa. Työ vie mehut Tehkööt lapset vaikka voileivät. Katsotaan sitten loppupäivä piirrettyjä ja nukun sohvalla kaaoksen keskellä. Huomenna kaivetaan pyykkikorista vaatteet töihin, kouluun ja päiväkotiin.
Eikö sen siisteyden sijaan kannata laittaa päämääräksi onnellisuus, niin oma kuin perheen? Onko nuo riidat siisteydestä ja kotitöistä vain heijastumia muusta onnettomuudesta? Kuka perheessä on onnellinen jos kannetaan jatkuvasti kaunaa ja katkeroidutaan? Meillä on yksi elämä, haluaako sen käyttää marttyyriuuteen ja katkeroitumiseen? t. suht sotkuisen kodin onnellinen äiti.
Kyse ei ole pelkästä siusteydestä, vaan siitä että väsyn kaiken vastuun ja koko ruletin pyörittämiseen. Se vaan jatkuu ja jatkuu tämä. Kyllä meillä nauretaan ja huumorilla otetaan moni adia. Olen vain koko ajan niin hirmu väsynyt. On meilläkin sotkuista, se on aika pikku juttu. Kyse on siitä, en haluaisi koko ajan olla yksin vastuussa ja ohjaimissa kaikesta. Antaisin mielihyvin vadtuuta miehelle. Antaisin tehdä ruokasuunnitelmat, käydä kaupassa, pestä talvivaatteeta kaappiin, katsoa kevätvaatteet, käydä ostamassa tarvittaessa uusia jne jne. Mutta kun SE EI HALUA! Se ei halua mitään osa-aluetta itselleen. Enkä jaksa aina vain pyytää ja jankuttaa. Siksi olen väsynyt äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, aloituksen väitteeseen siitä, että naiset tekevät tuplat enemmän kotitöitä miehiin verrattuna, ei ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut? Valheilla pidetään typeriä yleistyksiä pystyssä?
Yksikään normaali mies tai nainen ei näissä ketjuissa valita sotkevasta puolisostaan, ja tälläisista
ketjuista tehdään johtopäätös = kukaan mies ei koskaan siivoa, jokainen mies on sika.
Ja silti nämäkin naiset ovat ihan itse sen miehensä valinneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen vetänyt herneet nenään, että jos lähdemme esim koko perhe vaateostoksille, mies liukenee seurasta mitään ilmoittamatta jonnekin miestneliikkeeseen, jossa hän hymyilevän myyjän avustuksella valikoi itselleen vaatteita parikin tuntia. Sillä aikaa kun minä ostan lapsilöe kaikki vaatteet, enkä pääse edes sovituskoppiin sovittamaan itselleni mitään, koska lapset yllättäen ovatkon koko reissun vain minun kontollani.
Tai siitä että vaikka laitan roskiksen tuulikaappiin ajatulsella, että seuraava uloslähtijä vie sen mennessään roska-astiaan, mies loikkii sen yli. Testissä totesin että sinne voi kasata niitä jopa kymmenen eikä hän solti hoksaa, että voisi itse tehdä asialle jotain.
Ihme mies sinulla kun saa vaatekauppaan menemään "parikin tuntia". Meidän perheen miehen vaateostoksiin menee max vartti. Tietää mitä hakee, sovittaa ja ostaa.
Ja miksi ET itse hoida roskien vientiä kerralla loppuun vaan jätät homman puolitiehen?
Niin. Näin meillä käy. Minä pukerran lapsille kaikki varusteet ja mies saa hyvää palvelua tahollaan. Olen kulkenut postimyyntivaateissa nyt viisi vuotta tai ostan sovittamatta.
Ja miksi minun pitäisi erikseen pukea päälleni ja käydä viemässä ne roskat, jos mies menee joka tapauksessa roska-astian ohi autolleen, joka on siinä roska-astian vieressä. Pitäisikö siis pukea lapsetkin mukaan viemään niitä roskia? Jotka minä siis jo olen huoehtinut sieltä keittiöstä alas tuulikaappiin.
Alastiko hihhuloit kotona? Ja miksi ne lapset pitää ottaa mukaan jos mies on kotona? Jälleen juuri esimerkki siitä marttyyriytymisestä. "Ei se mies kuitenkaan osaa katsoa lapsia edes kahta minuuttia"
Meidän roskis on kadun varressa, talvella ei kyllä tee mieli mennä sinne haahuilemaan ilman takkia ja talvisaappaita. Ei mies ole kotona, jos hön pyyhältää roskapussin yli autolleen ja löhtee ja jättää sen pussin siihen tuulikaappiin.
Ei pieniä lapsia mielellään jötä yksin edes siksi aikaa, kun käy kadun varressa roskiksella.
Vaiva on moninkertainen verrattuna mieheen, joka joka tapauksessa pukee ne ulkovaatteet ja joka tapauksessa menee tyhjin käsin siihen roskiksen viereen autolleen. Ja tämä sama toistuu päivittäin. Mies kulkee tyhjin käsin vain omasta tekemisestään huoehtien. Ja minä kuljen kädet täynnä kaksi lasta jalokssa ja kuskaan ne roskatkin.
Ja ei. En ole edes kotirouva. Teen kotona töitä sen lisäksi että hoidan lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimmee juuri mökillä. Mieheni arjessa miltei yhtä panostava perheenjäsen kuin itsekin. Mökillä taantuu kersaksi. Olen helteellä keittiössä pilkkomassa grillattavia, tiskaamassa, laitan muksujen pedit ja meille valmiiksi, pyykkään lasten pissahousuja saunalla jonka laitan itse lämpiämään tai saunottaisiin muuten yöllä . Toinen vaan ottaa aurinkoa kalja kourassa. Pyydän pesemään grillin ja laittamaan päälle sillä välin, kun teen grillattavia. Tulos oli se että tuli riita, kun grilli oli koskemattomana kun piti alkaa jo grillaamaan. Ärähdin ja sanoin että on se perkele kumma juttu ettet voinut sitä grilliä sitten laittaa. Olen kuulemma pinna kireenä oleva nipottaja ja pilasin hänen mökkireissunsa. Voi vittu.
Pesemään grillin? mitä pesemistä grillissä on?
Niin mitäpä niitä ruoanlaittovälineitä pesemään. Siinä se grilli on seissyt monta kuukautta niin tokihan se on käyttövalmis.
Vierailija kirjoitti:
Niin, aloituksen väitteeseen siitä, että naiset tekevät tuplat enemmän kotitöitä miehiin verrattuna, ei ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut? Valheilla pidetään typeriä yleistyksiä pystyssä?
Yksikään normaali mies tai nainen ei näissä ketjuissa valita sotkevasta puolisostaan, ja tälläisista
ketjuista tehdään johtopäätös = kukaan mies ei koskaan siivoa, jokainen mies on sika.
Ja silti nämäkin naiset ovat ihan itse sen miehensä valinneet.
Mä ollen niin kyllästynyt tuohon "Olette miehenne valinneet..." juttuun. Kuule tavatessamme hän asui siistissä kämpässä ja teki terveellistäkin ruokaa(saliharrastus). Nyt lasten synnyttyä ei tee enää mitään. ja kyllä pyydän ja sitten ihan raivoan ja sanon auta nyt perkele. Ei, silti ei tule omatoimista tekemistä. Lapset tarvitsevat mm. terveellistä ruokaa ja siitä en tingi. piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kanssa aina sanoo, että sun olis pitänyt pyytää. Eihän hän osaa ajatella niin. Viime kesänä makasin vatsataudin kourissa vuoteessa ja lapsille olisi pitänyt saada ruokaa. No eihän hän tajunnut, että olis pitänyt kaupssta hakea jotain. Itsensä oli kuitenkin huolehtinut kun kävi muualla syömässä. Silloinkin tuli tuo vastaus.
Risoo kun tietyissä asioissa mies on kuin yksi lapsista.Toisalta minusta on epäreilua odottaa, että mies osaa poikkeustilanteen sattuessa hoitaa asiat yhtä hyvin kuin sinä, vaikka sinä olet paljon harjaantuneempi niitä hoitamaan. Kuten vaikka tuo lasten ruokkiminen.
Mä en olettanut, että miehen olis pitänyt alkaa tekemään ruokaa vaan olisi edes hakenut kaupasta pitsat muksuille. Oli käynyt kotona ja kysynyt miksei ruokaa ole. Kun lapset oli sanonut, että olen kipeänä niin lähti huoltamolle syömään. Siinä tilanteessa normi aikuinen olisi kysynyt onko lapset syönyt....
Ilmeisesti miehesi ei ole tottunut huolehtimaan lasten ruokailusta, niin hän ei tuollakaan kertaa huomannut sitä ajatella. Kyse on harjaantumattomuuden aiheuttamasta ajattelemattomuudesta, ei siitä, että miehesi olsii "epänormaali".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei mene noin. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että minua ei ole opetettu lapsena tuohon tyypilliseen naisen rooliin. Mieskään ei ole noin välinpitämätön kuin sarjiksessa, koska hän esim. katsoessaan jääkaappiin osaa itsenäisesti lähteä kauppaan hakemaan puuttuvat tavarat, sekä samalla miettii ruoka-ainekset ja kokkaa pyytämättä valitsemistaan aineksista ruuan.
Tuo voi johtua myös siitä, että minulla ei ole niin tarkat siisteyskriteerit. En esim. panikoidu sotkusta tai sarjiksessa mainitusta pöydän siivouksesta, koska osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli sarjiksen tilanteessa laittaisin ensin kylmää vaativat ruoat jääkaappiin ennen kuin tekisin muuta (Kuka muka toimii toisin?) ja siivoaisin pöydän sitten jos jaksaisin, tai sitten yksinkertaisesti odottaisin, että mies siivoaa sen.
On meilläkin joissain asioissa noin, että minä olen niistä pääosin vastuussa, kuten lapsen vaatehankinnat tai erikoisempien paikkojen siivous, mutta eipä tuo haittaa. On sitten myös asioita mitkä pyörisivät täysin ilman osallistumistani, kuten aiemminkin mainittu ruokapuoli, joten tilanne on aika tasoissa.
Yleensä naisilla vain taitaa olla paljon kriittisemmät kriteerit siisteydelle ja terveellisyydelle kuin miehillä, joten siksi naiset tulevat varmaan hoitaneeksi nuo ennen kuin mies ehtii edes niitä ajatella. Miestä ei yksinkertaisesti välttämättä haittaa tuollaiset pikkujutut, niin miksi hän tekisi niille silloin mitään.
Huokaus! Niin kai se on sitten niin, että minä vain teen kaiken väärin. Ajattelen väärin. Minulla on väärät kriteerit. Olen valinnut miehenikin väärin. No, koitan ryhdistäytyä ja pidän jatkossa turpani kiinni. Ja lasken terveellisyys/siisteyriteerejäni vieläkin alemmaksi. Miestä ei näy, on jossain omissa menoissa. Jääkaappi on tyhjä, koska en ehtiny eilen käydä kaupassa ja ruokaakin pitäisi laittaa. Olen ollut vaihteeksi taas ihan loppu ja arki sakkaa. Työ vie mehut Tehkööt lapset vaikka voileivät. Katsotaan sitten loppupäivä piirrettyjä ja nukun sohvalla kaaoksen keskellä. Huomenna kaivetaan pyykkikorista vaatteet töihin, kouluun ja päiväkotiin.
Eikö sen siisteyden sijaan kannata laittaa päämääräksi onnellisuus, niin oma kuin perheen? Onko nuo riidat siisteydestä ja kotitöistä vain heijastumia muusta onnettomuudesta? Kuka perheessä on onnellinen jos kannetaan jatkuvasti kaunaa ja katkeroidutaan? Meillä on yksi elämä, haluaako sen käyttää marttyyriuuteen ja katkeroitumiseen? t. suht sotkuisen kodin onnellinen äiti.
Kyse ei ole pelkästä siusteydestä, vaan siitä että väsyn kaiken vastuun ja koko ruletin pyörittämiseen. Se vaan jatkuu ja jatkuu tämä. Kyllä meillä nauretaan ja huumorilla otetaan moni adia. Olen vain koko ajan niin hirmu väsynyt. On meilläkin sotkuista, se on aika pikku juttu. Kyse on siitä, en haluaisi koko ajan olla yksin vastuussa ja ohjaimissa kaikesta. Antaisin mielihyvin vadtuuta miehelle. Antaisin tehdä ruokasuunnitelmat, käydä kaupassa, pestä talvivaatteeta kaappiin, katsoa kevätvaatteet, käydä ostamassa tarvittaessa uusia jne jne. Mutta kun SE EI HALUA! Se ei halua mitään osa-aluetta itselleen. Enkä jaksa aina vain pyytää ja jankuttaa. Siksi olen väsynyt äiti.
Sinä väsyt siitä nalkuttamisesta et muusta.
Jännä näkemysero. Omasta mielestäni kahden aikuisen lapsettomassa taloudessa ei ole "arjen pyörittämistä" nimeksikään. Aktiivinen kotityön määrä on keskimäärin ehkä reilu puoli tuntia päivässä, ja jos ei laita ruokaa kotona, niin kymmenen minuuttia on lähempänä totuutta. E-laskut, astianpesukone, siivooja, pyykinpesutorni... Ei siinä paljon työtä jää.