Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Eikun ratkaisu on se että lopetat ajamisen kokonaan, olet vaaraksi muillekin. Tervemenoa suomen surkein kuskin seuraavalle kaudelle.
Mutta eivät ne lommot minua häiritse, eivätkä ole vaaraksi kenellekään. Minulla on vain erilainen käsitys hyvässä kunnossa olevasta autosta kuin miehelläni. Miksi minun pitäisi lopettaa ajaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Eikun ratkaisu on se että lopetat ajamisen kokonaan, olet vaaraksi muillekin. Tervemenoa suomen surkein kuskin seuraavalle kaudelle.
Mutta eivät ne lommot minua häiritse, eivätkä ole vaaraksi kenellekään. Minulla on vain erilainen käsitys hyvässä kunnossa olevasta autosta kuin miehelläni. Miksi minun pitäisi lopettaa ajaminen?
Ne lommot eivät tule ilman kontaktia johonkin, lyhtypylvääseen, toiseen autoon tai naapurin Tiina-Jessicaan... joten tämä kuvitteellinen vertauksesi on täysin idioottimainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Lisäyksenä että auto on miehelle tärkeä. Häntä aina harmittaa uudet lommot autossa ja hän on kauniisti pyytänyt voisinko yrittää välttää niitä, mutta hän ei ymmärrä että MINUA ne eivät haittaa.
Aivan eri asia.
Roskien ripottelu autoon olisi sama asia. Ja siitä miehen olisi täysi syy hermostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Eikun ratkaisu on se että lopetat ajamisen kokonaan, olet vaaraksi muillekin. Tervemenoa suomen surkein kuskin seuraavalle kaudelle.
Mutta eivät ne lommot minua häiritse, eivätkä ole vaaraksi kenellekään. Minulla on vain erilainen käsitys hyvässä kunnossa olevasta autosta kuin miehelläni. Miksi minun pitäisi lopettaa ajaminen?
Olen myös sanonut miehelle että antaa niiden lommojen olla vaan, eivät ne ketään haittaa. Silti suoristelee niitä aika kiroillen. Turhaa työtä jonka itselleen aiheuttaa ja vielä on minulle siitä vihainen..
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5125 kirjoitti:
273/251
Siis väität nyt ihan tosissasi, että sinulta "vain tippuu" esim. muovipussit lattialle missä satutkin liikkumaan - olohuoneessa, kylppärissä, keittiössä? Jos avaat jotain pakettia? Hedelmäpussit? Kassi, jolla kannoit ruuat kotiin?
Teetkö samaa työpaikalla? Ostat kahvin ja sämpylän kahvilasta ja kun syöt ne, niin muovipussi "vain tippuu" lattialle? Tippuuko myös se pahvimuki? Ilmeisesti olet myös luonnon ja ympäristön roskaaja, eli "sinulta vain tippuu" roskia, joihin lehmät, oravat ja muut eläimet kuolevat? http://www.vauva.fi/keskustelu/2878867/luontoon-viskattu-kaljatolkin-pal...
.
Ehkä tippuuko kaikkien muiden pakettien ym. kääreet, pahvit ym. "vain lattialle" eli käytätkö siis ollenkaan mitään roskiksia tai bioastiaa? Muovinkeräysastiaa? Sanotaan, että sinulla on muoviin ja sitten pahviin pakattu uusi kasvovoide: siitä tulee se nauha, jolla muovi aukee... sekö "vain tippuu lattialle", ja sitten "vain tippuu lattialle" se muovi, ja viimeisenä "vain tippuu lattialle" se pahvirasia? Ensin on "vain tippunut lattialle" se pieni muovikassi, johon kaupassa voide pakattiin. Voidepurkki kenties jo kappiin kylppärissä tai hyllylle? Millainen kaaos kotonasi on?Sori, mutta minulla on vaikeuksia uskoa.
En meinaan millään usko, että esim. ostokset kotiin tuotu muovipussi "vain tippuu lattialle" ja ei ole mitään tajua ja tietoa, että näin tapahtuu?
En sanonut, että asioita "vain tippuu". Totta kai olen itse laittanut tyhjän pastillirasian kädestäni sohvalle, mutta en tiedä milloin tai miksi. Miksi se ei ole roskissa? En muista. Pahvirasia voi mennä roskiin, tai se voi jäädä lavuaarin reunalle joksikin aikaa, kunnes havahdun että se on siinä ja laitan sen roskiin. En sotke tietoisesti heittämällä roskia lattialle, tietenkään. Mutta en myöskään osaa selittää miksi sukat ovat lattialla, kauppakassi jääkaapin edessä lattialla tai eiliset vaatteet tuolilla. Ja ne eivät häiritse minua pätkänkään vertaa!
Kyse on ilmeisesti jotenkin erilaisesta tavasta hahmottaa maailmaa, ja tuntuu että tavaroiden paikalleen laittoa vaativat eivät edes yritä ymmärtää meitä, joilla se ei tule luonnostaan. Minä sen sijaan nimenomaan yritän olla mukava ja tehdä kompromissia järjestelmällisemmän asuinkumppanin vuoksi. Mutta järjestelijät ovat sitkeästi vain sitä mieltä, että vain he ovat oikeassa. Eivät ole.
Ja kotini on muuten ihan siisti ja puhdas - imuroin ja teen muutenkin kaikki kotityöt joka viikko. Epäjärjestys ei tarkoita hallitsematonta kaaosta.
Ei se tavaroiden paikoilleen laitto ja siisteys ole Jumalalta saatu. Se on opittu taito. Siksi tuollainen ärsyttää vanhemmalla vielä enemmän.
Tiedän mistä on peräisin miehen kyky sotkea ja elää läävässä. Näen sen hänen lapsuudenkodissaan.
En vain halua tämään taidon periytyvän enää pidemmälle.
T. Muovikassimiehen vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Eikun ratkaisu on se että lopetat ajamisen kokonaan, olet vaaraksi muillekin. Tervemenoa suomen surkein kuskin seuraavalle kaudelle.
Mutta eivät ne lommot minua häiritse, eivätkä ole vaaraksi kenellekään. Minulla on vain erilainen käsitys hyvässä kunnossa olevasta autosta kuin miehelläni. Miksi minun pitäisi lopettaa ajaminen?
Ne lommot eivät tule ilman kontaktia johonkin, lyhtypylvääseen, toiseen autoon tai naapurin Tiina-Jessicaan... joten tämä kuvitteellinen vertauksesi on täysin idioottimainen
Niin, joskus vahingossa potkaisen autoa tai avaan oven vähän rivakasti pylvästä vasten. En vaan tajua tekeväni näin kun keskityn siihen mitä olen milloinkin tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin: hän ei asu täällä yksin.
Tuo että aikunen ihminen roskaa eikä siivoa jälkiään on aktiivista vallankäyttöä muita kohtaan.
Vain sinun käsitteidesi varjossa. Sinä olet luokitellut kyseisen muovipussin roskaksi ja sen lattialle jättämisen aktiiviseksi teoksi jonka tarkoitus on mielestäsi jokin vallankäyttö / kiusanteko.
Miehesi taas ei vain pidä sitä merkittävänä asiana tai edes roskana. Ja todennäköisesti vain unohti sen siihen. Se että ei asu yksin ei liity mitenkään tähän. Edelleen olet tuohtunut vain siksi että miehesi ei jaa samoja käsitteitä ja ajatusmalleja kanssasi.
Villi arvaus,tämä jankuttaja on sinkku ja sellaisena pysyy.Normaali ihminen pitää kodissa kulkuväylät puhtaana,muovipussi Ei kuulu lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muovikassi on lapsiperheessä äärettömän vaarallinen lattialle ripoteltuna.
Vierailija kirjoitti:
Lähteet aloituksen väitteelle? Suomalainen mies tekee 38-tuntista työviikkoa, nainen 32-tuntista työviikkoa.
Lisäksi naiset makaavat kotona vuosikausia äitiyden varjolla.
Juu, eikö olekin ihanaa ;) jos teet vain 38 tuntista työviikkoa niin mahtaa olla rankkaa. Itse teen joka toinen viikko 84 tuntista ja kodin lapsineen hoidan joka toinen viikko kun vaimo tekee pitkää päivää omassa työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5125 kirjoitti:
273/251
Siis väität nyt ihan tosissasi, että sinulta "vain tippuu" esim. muovipussit lattialle missä satutkin liikkumaan - olohuoneessa, kylppärissä, keittiössä? Jos avaat jotain pakettia? Hedelmäpussit? Kassi, jolla kannoit ruuat kotiin?
Teetkö samaa työpaikalla? Ostat kahvin ja sämpylän kahvilasta ja kun syöt ne, niin muovipussi "vain tippuu" lattialle? Tippuuko myös se pahvimuki? Ilmeisesti olet myös luonnon ja ympäristön roskaaja, eli "sinulta vain tippuu" roskia, joihin lehmät, oravat ja muut eläimet kuolevat? http://www.vauva.fi/keskustelu/2878867/luontoon-viskattu-kaljatolkin-pal...
.
Ehkä tippuuko kaikkien muiden pakettien ym. kääreet, pahvit ym. "vain lattialle" eli käytätkö siis ollenkaan mitään roskiksia tai bioastiaa? Muovinkeräysastiaa? Sanotaan, että sinulla on muoviin ja sitten pahviin pakattu uusi kasvovoide: siitä tulee se nauha, jolla muovi aukee... sekö "vain tippuu lattialle", ja sitten "vain tippuu lattialle" se muovi, ja viimeisenä "vain tippuu lattialle" se pahvirasia? Ensin on "vain tippunut lattialle" se pieni muovikassi, johon kaupassa voide pakattiin. Voidepurkki kenties jo kappiin kylppärissä tai hyllylle? Millainen kaaos kotonasi on?Sori, mutta minulla on vaikeuksia uskoa.
En meinaan millään usko, että esim. ostokset kotiin tuotu muovipussi "vain tippuu lattialle" ja ei ole mitään tajua ja tietoa, että näin tapahtuu?
En sanonut, että asioita "vain tippuu". Totta kai olen itse laittanut tyhjän pastillirasian kädestäni sohvalle, mutta en tiedä milloin tai miksi. Miksi se ei ole roskissa? En muista. Pahvirasia voi mennä roskiin, tai se voi jäädä lavuaarin reunalle joksikin aikaa, kunnes havahdun että se on siinä ja laitan sen roskiin. En sotke tietoisesti heittämällä roskia lattialle, tietenkään. Mutta en myöskään osaa selittää miksi sukat ovat lattialla, kauppakassi jääkaapin edessä lattialla tai eiliset vaatteet tuolilla. Ja ne eivät häiritse minua pätkänkään vertaa!
Kyse on ilmeisesti jotenkin erilaisesta tavasta hahmottaa maailmaa, ja tuntuu että tavaroiden paikalleen laittoa vaativat eivät edes yritä ymmärtää meitä, joilla se ei tule luonnostaan. Minä sen sijaan nimenomaan yritän olla mukava ja tehdä kompromissia järjestelmällisemmän asuinkumppanin vuoksi. Mutta järjestelijät ovat sitkeästi vain sitä mieltä, että vain he ovat oikeassa. Eivät ole.
Ja kotini on muuten ihan siisti ja puhdas - imuroin ja teen muutenkin kaikki kotityöt joka viikko. Epäjärjestys ei tarkoita hallitsematonta kaaosta.
Ei se tavaroiden paikoilleen laitto ja siisteys ole Jumalalta saatu. Se on opittu taito. Siksi tuollainen ärsyttää vanhemmalla vielä enemmän.
Tiedän mistä on peräisin miehen kyky sotkea ja elää läävässä. Näen sen hänen lapsuudenkodissaan.
En vain halua tämään taidon periytyvän enää pidemmälle.
T. Muovikassimiehen vaimo
Tästä olen hieman eri mieltä - meillä lapsuudenkodissa oli erittäin siistiä ja kärsin siitä jo silloin. Oli ahdistavaa muistaa toisen määräämiä sääntöjä jotka todella helposti unohtuivat ja sitten taas moitittiin.
(Kaverini taas järjesti jo 2-vuotiaana lelunsa koon tai värin mukaan... ja on edelleen aikuisenakin supertarkka asiasta.)
Omille muutettuani löysin oman rytmini ja sitten asuinkumppaneiden kanssa tehnyt tarvittaessa kompromisseja. Olen oppinut paljon paremmaksi asian suhteen - joten myös se järjestäjä voi oppia ottamaan rennommin.
Ilta- ja aamuvirkkujenkin täytyy oppia elämään yhdessä, miksi ei järjestäjä ja epäjärjestäjäkin voisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5125 kirjoitti:
273/251
Siis väität nyt ihan tosissasi, että sinulta "vain tippuu" esim. muovipussit lattialle missä satutkin liikkumaan - olohuoneessa, kylppärissä, keittiössä? Jos avaat jotain pakettia? Hedelmäpussit? Kassi, jolla kannoit ruuat kotiin?
Teetkö samaa työpaikalla? Ostat kahvin ja sämpylän kahvilasta ja kun syöt ne, niin muovipussi "vain tippuu" lattialle? Tippuuko myös se pahvimuki? Ilmeisesti olet myös luonnon ja ympäristön roskaaja, eli "sinulta vain tippuu" roskia, joihin lehmät, oravat ja muut eläimet kuolevat? http://www.vauva.fi/keskustelu/2878867/luontoon-viskattu-kaljatolkin-pal...
.
Ehkä tippuuko kaikkien muiden pakettien ym. kääreet, pahvit ym. "vain lattialle" eli käytätkö siis ollenkaan mitään roskiksia tai bioastiaa? Muovinkeräysastiaa? Sanotaan, että sinulla on muoviin ja sitten pahviin pakattu uusi kasvovoide: siitä tulee se nauha, jolla muovi aukee... sekö "vain tippuu lattialle", ja sitten "vain tippuu lattialle" se muovi, ja viimeisenä "vain tippuu lattialle" se pahvirasia? Ensin on "vain tippunut lattialle" se pieni muovikassi, johon kaupassa voide pakattiin. Voidepurkki kenties jo kappiin kylppärissä tai hyllylle? Millainen kaaos kotonasi on?Sori, mutta minulla on vaikeuksia uskoa.
En meinaan millään usko, että esim. ostokset kotiin tuotu muovipussi "vain tippuu lattialle" ja ei ole mitään tajua ja tietoa, että näin tapahtuu?
En sanonut, että asioita "vain tippuu". Totta kai olen itse laittanut tyhjän pastillirasian kädestäni sohvalle, mutta en tiedä milloin tai miksi. Miksi se ei ole roskissa? En muista. Pahvirasia voi mennä roskiin, tai se voi jäädä lavuaarin reunalle joksikin aikaa, kunnes havahdun että se on siinä ja laitan sen roskiin. En sotke tietoisesti heittämällä roskia lattialle, tietenkään. Mutta en myöskään osaa selittää miksi sukat ovat lattialla, kauppakassi jääkaapin edessä lattialla tai eiliset vaatteet tuolilla. Ja ne eivät häiritse minua pätkänkään vertaa!
Kyse on ilmeisesti jotenkin erilaisesta tavasta hahmottaa maailmaa, ja tuntuu että tavaroiden paikalleen laittoa vaativat eivät edes yritä ymmärtää meitä, joilla se ei tule luonnostaan. Minä sen sijaan nimenomaan yritän olla mukava ja tehdä kompromissia järjestelmällisemmän asuinkumppanin vuoksi. Mutta järjestelijät ovat sitkeästi vain sitä mieltä, että vain he ovat oikeassa. Eivät ole.
Ja kotini on muuten ihan siisti ja puhdas - imuroin ja teen muutenkin kaikki kotityöt joka viikko. Epäjärjestys ei tarkoita hallitsematonta kaaosta.
Ei se tavaroiden paikoilleen laitto ja siisteys ole Jumalalta saatu. Se on opittu taito. Siksi tuollainen ärsyttää vanhemmalla vielä enemmän.
Tiedän mistä on peräisin miehen kyky sotkea ja elää läävässä. Näen sen hänen lapsuudenkodissaan.
En vain halua tämään taidon periytyvän enää pidemmälle.
T. Muovikassimiehen vaimo
Tästä olen hieman eri mieltä - meillä lapsuudenkodissa oli erittäin siistiä ja kärsin siitä jo silloin. Oli ahdistavaa muistaa toisen määräämiä sääntöjä jotka todella helposti unohtuivat ja sitten taas moitittiin.
(Kaverini taas järjesti jo 2-vuotiaana lelunsa koon tai värin mukaan... ja on edelleen aikuisenakin supertarkka asiasta.)
Omille muutettuani löysin oman rytmini ja sitten asuinkumppaneiden kanssa tehnyt tarvittaessa kompromisseja. Olen oppinut paljon paremmaksi asian suhteen - joten myös se järjestäjä voi oppia ottamaan rennommin.
Ilta- ja aamuvirkkujenkin täytyy oppia elämään yhdessä, miksi ei järjestäjä ja epäjärjestäjäkin voisi?
Hahhaha, ei se kaveri enää aikuisena siis LELUJA järjestä ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei nipoteta muovipusseista lattialla, olen itsekin ollut koko elämäni sotkuinen ihminen ja siedän aika paljon sotkua. Itseltäkin jää asiat joskus hyvin pitkälti siihen mihin satun ne laskemaan. Mutta kun ei se, että meillä on samanlaiset siisteyskäsitykset, siltikään ratkaise sitä ongelmaa että puoliso ei omasta aloitteesta tee oikein mitään ennen kuin on AIVAN pakko. Se tarkoittaa sitä että vessanpönttö muuttuu ruskeaksi, astianpesukoneessa seisoo puhtaat samalla kun tiskipöytä hukkuu likaisiin, lattialla ei kehtaa kävellä paljain jaloin kun on pölyä ja roskaa, pesemättömät pyykit pinoontuu samalla kun puhtaat ei löydä itseään narulta takaisin kaappiin, jos ne pääsee pois narulta niin makaavat kasoissa makkarissa jne.
Kaikki asioiden muistaminen ja ennakointi on langennut kyllä ihan suoraan mun aivojen kannettavaksi. Minä huolehdin siitä että meillä on tarvittavia lääkkeitä, kondomeja, puhtaita vaatteita, että me ehditään syömään jotain ennen pakollisia menoja, että hakemukset tulee tehtyä ajoissa, muistuttelen miestä sen lääkäriajoista ja muista menoista. Keväällä minulla on ollut paljon stressiä ja se on vaikuttanut muistiin. Tänä aikana puolisolla on mennyt 2 lääkäri/tms. aikaa ohi ja kerran mennyt väärään aikaan paikalle, vaikka meillä on esillä kalenteri jossa nämä lukee. Ja vaikea siihen on suhtautua niin, että "olkoot menemättä jossei muista", kun ne saattavat olla oikeasti erittäin tärkeitä aikoja eikä meillä ole varaa maksaa niitä peruuttamattomista ajoista aiheutuneita maksuja. Puolisolla on adhd, mikä osittain selittää tätä ennakointikyvyttömyyttä ja huonoa muistia, ja siksi suhtaudun siihen ehkä hieman lempeämmin kuin mitä tekisin ilman adhdtä.
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Lapsiperheessä tuo ei vain käy.
Lapsi voi syödä sen sinun pikkuhousunsuojasi tai tukehtua siihen miehen muovikassiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5125 kirjoitti:
273/251
Siis väität nyt ihan tosissasi, että sinulta "vain tippuu" esim. muovipussit lattialle missä satutkin liikkumaan - olohuoneessa, kylppärissä, keittiössä? Jos avaat jotain pakettia? Hedelmäpussit? Kassi, jolla kannoit ruuat kotiin?
Teetkö samaa työpaikalla? Ostat kahvin ja sämpylän kahvilasta ja kun syöt ne, niin muovipussi "vain tippuu" lattialle? Tippuuko myös se pahvimuki? Ilmeisesti olet myös luonnon ja ympäristön roskaaja, eli "sinulta vain tippuu" roskia, joihin lehmät, oravat ja muut eläimet kuolevat? http://www.vauva.fi/keskustelu/2878867/luontoon-viskattu-kaljatolkin-pal...
.
Ehkä tippuuko kaikkien muiden pakettien ym. kääreet, pahvit ym. "vain lattialle" eli käytätkö siis ollenkaan mitään roskiksia tai bioastiaa? Muovinkeräysastiaa? Sanotaan, että sinulla on muoviin ja sitten pahviin pakattu uusi kasvovoide: siitä tulee se nauha, jolla muovi aukee... sekö "vain tippuu lattialle", ja sitten "vain tippuu lattialle" se muovi, ja viimeisenä "vain tippuu lattialle" se pahvirasia? Ensin on "vain tippunut lattialle" se pieni muovikassi, johon kaupassa voide pakattiin. Voidepurkki kenties jo kappiin kylppärissä tai hyllylle? Millainen kaaos kotonasi on?Sori, mutta minulla on vaikeuksia uskoa.
En meinaan millään usko, että esim. ostokset kotiin tuotu muovipussi "vain tippuu lattialle" ja ei ole mitään tajua ja tietoa, että näin tapahtuu?
En sanonut, että asioita "vain tippuu". Totta kai olen itse laittanut tyhjän pastillirasian kädestäni sohvalle, mutta en tiedä milloin tai miksi. Miksi se ei ole roskissa? En muista. Pahvirasia voi mennä roskiin, tai se voi jäädä lavuaarin reunalle joksikin aikaa, kunnes havahdun että se on siinä ja laitan sen roskiin. En sotke tietoisesti heittämällä roskia lattialle, tietenkään. Mutta en myöskään osaa selittää miksi sukat ovat lattialla, kauppakassi jääkaapin edessä lattialla tai eiliset vaatteet tuolilla. Ja ne eivät häiritse minua pätkänkään vertaa!
Kyse on ilmeisesti jotenkin erilaisesta tavasta hahmottaa maailmaa, ja tuntuu että tavaroiden paikalleen laittoa vaativat eivät edes yritä ymmärtää meitä, joilla se ei tule luonnostaan. Minä sen sijaan nimenomaan yritän olla mukava ja tehdä kompromissia järjestelmällisemmän asuinkumppanin vuoksi. Mutta järjestelijät ovat sitkeästi vain sitä mieltä, että vain he ovat oikeassa. Eivät ole.
Ja kotini on muuten ihan siisti ja puhdas - imuroin ja teen muutenkin kaikki kotityöt joka viikko. Epäjärjestys ei tarkoita hallitsematonta kaaosta.
Ei se tavaroiden paikoilleen laitto ja siisteys ole Jumalalta saatu. Se on opittu taito. Siksi tuollainen ärsyttää vanhemmalla vielä enemmän.
Tiedän mistä on peräisin miehen kyky sotkea ja elää läävässä. Näen sen hänen lapsuudenkodissaan.
En vain halua tämään taidon periytyvän enää pidemmälle.
T. Muovikassimiehen vaimo
Ei nyt ihan noinkaan. Meillä sama siisteyskäsitys kaikille ja teinipoika pitää huoneensa siistinä, teinityttö ei siihen kykene.Ei vaikka miten nalkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Minä olen ihan samanlainen. Pidän siisteydestä ja yritän hoitaa asiat loppuun asti ja paikoilleen. Mutta minulla on kai joku keskittymishäiriö, koska aina käy noin, että jokin uusi asia kaappaa huomioni ja edellinen unohtuu vaikka kuinka yritän hokea mielessäni että vie kahvikuppi keittiöön tms. No miehenikin on tällainen, ehkä kaksi samanlaista sopii toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Hopsan! Suoja päätyi vihdoinkin roskiin. 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Lapsiperheessä tuo ei vain käy.
Lapsi voi syödä sen sinun pikkuhousunsuojasi tai tukehtua siihen miehen muovikassiin.
Mikä muu ratkaisu siihen voisi olla kuin ero? Tuollaiset ominaisuudet ovat ihmisessä niin syvällä, että eivät ne miksikään muutu. Se nyt vaan on totuus. Ei perusluontoa voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.
Odottelen kuukautisten alkamista, joten laitoin yöksi pikkuhousunsuojan. Tänään aamulla vessassa päätin heittää suojan menemään, mutta koska olin eilen unohtanut tuoda vessan roskikseen uuden pussin, laskin paperiin käärimäni suojan hetkeksi patterin päälle. Suoja piti toimittaa keittiön roskikseen.
Käsiäni pestessäni katsoin peiliin ja totesin, että seuraavaksi pitää kyllä harjata hiukset. Aloin harjata hiuksia ja lähdin ajatuksissani ulos vessasta, jonne se suoja tietenkin jäi. Hiustenharjauksen jälkeen aloin pestä hampaita. Suoja jäi jälleen vessaana.
Jonkin ajan kuluttua mies totesi, että olin ilmeisesti unohtanut jotain. Suoja päätyi vihdoinkin vessaan, mutta ei varsinaisesti omasta aloitteestani.
Tällaista unohtelua ja tavaroiden joutumista väärään paikkaan tapahtuu mulle ihan jatkuvasti: ennen kuin saan yhden asian päätökseen, on mielessä jo toinen. Joten ymmärrän hyvin näitä miehiä, jotka eivät saa sitä muovipussia paikalleen ilman huomautusta. Ehkä pussin vieminen paikoilleen on heillä aika ajoin mielessä, mutta asia unohtuu joka kerta, kun tilalle tulee muuta mietittävää. Tämä on minusta tahaton luonteenpiirre eikä oma valinta tai tietoista vallankäyttöä, ja kyllä se aika ikävää olisi, jos puoliso ei sitä ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Lapsiperheessä tuo ei vain käy.
Lapsi voi syödä sen sinun pikkuhousunsuojasi tai tukehtua siihen miehen muovikassiin.
Sinä et kyllä nyt ihan ymmärrä tätä asiaa. Tuollainen ominaisuus, että ahkeruudesta ja kovasta yrittämisestä huolimatta huomio kiinnittyy aina uuteen asiaan ja keskittyminen edelliseen asiaan katkeaa (kun se katoaa sekunniksi näkökentästä) on synnynnäinen ominaisuus ihmisissä. Se liittyy aivojen tiedonkäsittelyyn. Osa siitä on biologista temperamenttiä, osa siitä voi olla jotan neurobiologista keskittymistyyliä, jossa on lieviä keskittymishäiriön piirteitä. On ihan turha jankata, että tuollainen ei vain käy. Tuo ominaisuus on osa tuollaisen ihmisen neurobiologiaa. Luuletko, ettei siitä olisi miljoona kertaa yrittänyt opetella pois? syyllistänyt itseään vaikka kuinka, että miksi ei saa asiaa onnistumaan??? Seuraavaksi varmaan sanot, että tuollaiset ihmiset ei saa lisääntyä.
Niin, kun keskityt työhösi. Kyse oli elämästä yleensä, ei kukaan terve ihminen vain pudota asioita käsistään käytön jälkeen, lapset voivat toimia näin, eivät aikuiset.