Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Vierailija kirjoitti:

Banaanileikki aikuiskoulutuksessa.

Puolet ryhmästä makaa selällään lattialla banaani suussa ja toinen puoli käy punnertamassa päällä ja syömässä sitä banaania. Ne jotka saa nopeiten banaanin syödyksi voittaa.

Siis missä aikuiskoulutuksessa tuollaista on tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaanileikki aikuiskoulutuksessa.

Puolet ryhmästä makaa selällään lattialla banaani suussa ja toinen puoli käy punnertamassa päällä ja syömässä sitä banaania. Ne jotka saa nopeiten banaanin syödyksi voittaa.

Siis missä aikuiskoulutuksessa tuollaista on tehty?

Ei missään.

Meillä oli kenet tästä huoneesta valitsisit...

... liikuntakaveriksi?

... vaihtamaan autosi renkaat?

... autiolle saarelle?

Sinänsä ei haittaa, mutta minä ja 30 naista oltaisiin lähdetty autiolle saarelle. Muut miehet jäivät yksikseen tönöttämään.

Tuo banaanihommeli kun jossain tulisi vastaan, niin mahtaisikohan kukaan uskoa, että mulla on banaaniallergia? Siis on, ihan oikeasti. Ja myös allergia noloille tutustumisleikeille, mutta sen lisäksi ihan aito ja oikea banaaniallergia. Mutta siis näissä leikeissä joissa laitetaan suuhun asioita, on aina yleisen ällöyden lisäksi tämäkin ongelma mukana.

Ja sitten tuo laulamisjuttu. Laulan suht tasokkaassa kuorossa, eli osaan kyllä oikeasti laulaa, mutta en osaa minuutissa improvisoida elämäntarinastani tietyn musiikkityylin mukaista kappaletta esitettäväksi. Ja juuri sen takia, että osaan laulaa, en haluaisi julkisesti laulaa huonosti. Tämä on siis traumatisoivaa muillekin kuin niille laulukokeen reputtajille!

Kuorosta puheenollen. Meillä oli kuorossa jonkin aikaa vetäjänä vuorotteluvapaan sijainen, ja kun kuoroon oli samalla tullut muutama uusi ihminen, hän halusi vetää tutustumisleikin. Ei mitään erityisen noloa: vain sanoa oma nimi ja samalla kirjaimella alkava itseä kuvaava adjektiivi, ei tarvinnut toistaa tai muistaa muiden sanomia. Muutama vanhempi mies kuitenkin vastusti tätä painavasti ja kieltäytyi keksimästä mitään adjektiivia. Siinä olisi kyllä tehnyt mieli puhua järkeä sekä kanttorin sijaiselle että setämiehille. Kanttorin sijaiselle: älä nyt hyvä ihminen ala aikuisia ihmisiä pakkoleikittämään, kun kerran heti kättelyssä tulee selväksi että osa porukasta on tosi vahvasti sitä vastaan. Kyllä uudet oppivat muiden nimet ilmankin ennen pitkää. Setämiehille: on se nyt kumma jos ei aikuinen ihminen pysty toisen mieliksi keksimään jotain Markku Mukavaa, kun ei tässä mistään sen nolommasta ole kysymys. Onhan tämä höpsöä ja teennäistä, mutta tehdään nyt niinkuin käsketään niin päästään helpoimmalla...

Lähdin tyhmyyttäni jonnekin parisuhdeleirille. JOKA AAMU oli joku tällainen leikki.

1. Aamu: pariskunnat hajotettiin ja muodostettiin uudet parit jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Sitten piti kertoa tälle tuntemattomalle ihmisille omasta puolisosta hyviä ja huonoja asioita.

Mekin menimme sinne mieheni petettyä. Kiva katsella sitten kun mies selittää siellä vieraalle naiselle antaumuksella minusta. Tuli traumat pintaan.

Muutenkin miehet ja putkiaivot.. He sitten rehellisesti kertoivat vaimoistaan kaikkea turhan intiimiä ym. Kun akat tajus pysytellä tasolla "Erkki jättää likaisia kuppeja sinne tänne."

Kun sai oman parin takaisin, niin poti halata lujaa ja sanoa: "rakastan sinua sellaisena kuin olet".

Muiden aamujen leikkejä en edes muista enää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo banaanihommeli kun jossain tulisi vastaan, niin mahtaisikohan kukaan uskoa, että mulla on banaaniallergia? Siis on, ihan oikeasti. Ja myös allergia noloille tutustumisleikeille, mutta sen lisäksi ihan aito ja oikea banaaniallergia. Mutta siis näissä leikeissä joissa laitetaan suuhun asioita, on aina yleisen ällöyden lisäksi tämäkin ongelma mukana.

Ja sitten tuo laulamisjuttu. Laulan suht tasokkaassa kuorossa, eli osaan kyllä oikeasti laulaa, mutta en osaa minuutissa improvisoida elämäntarinastani tietyn musiikkityylin mukaista kappaletta esitettäväksi. Ja juuri sen takia, että osaan laulaa, en haluaisi julkisesti laulaa huonosti. Tämä on siis traumatisoivaa muillekin kuin niille laulukokeen reputtajille!

Kuorosta puheenollen. Meillä oli kuorossa jonkin aikaa vetäjänä vuorotteluvapaan sijainen, ja kun kuoroon oli samalla tullut muutama uusi ihminen, hän halusi vetää tutustumisleikin. Ei mitään erityisen noloa: vain sanoa oma nimi ja samalla kirjaimella alkava itseä kuvaava adjektiivi, ei tarvinnut toistaa tai muistaa muiden sanomia. Muutama vanhempi mies kuitenkin vastusti tätä painavasti ja kieltäytyi keksimästä mitään adjektiivia. Siinä olisi kyllä tehnyt mieli puhua järkeä sekä kanttorin sijaiselle että setämiehille. Kanttorin sijaiselle: älä nyt hyvä ihminen ala aikuisia ihmisiä pakkoleikittämään, kun kerran heti kättelyssä tulee selväksi että osa porukasta on tosi vahvasti sitä vastaan. Kyllä uudet oppivat muiden nimet ilmankin ennen pitkää. Setämiehille: on se nyt kumma jos ei aikuinen ihminen pysty toisen mieliksi keksimään jotain Markku Mukavaa, kun ei tässä mistään sen nolommasta ole kysymys. Onhan tämä höpsöä ja teennäistä, mutta tehdään nyt niinkuin käsketään niin päästään helpoimmalla...

Lähinnä sehän noissa on juuri ärsyttävää, että kun yksi saa tyhmän idean niin koko lauman on seurattava "että kaikilla olisi mukavaa"

Miksei sitä aikaa voi käyttää johonkin aidosti hauskaan sitten? Ei tuo mitään laumahenkeä paranna, muuta kuin ehkä sen keksijän mielissä? "nyt kun ollaan kaikki vähän nolattu itseämme niin ollaan porukkana vahvempi ja lähempänä toisiamme".  Aika moni ei tuollaista vaan kaipaa. 

Olen sosiaalinen ja tutustun mielelläni ihmisiin, ja pystyn mm. pitämään spontaanisti puheita/esittelyjä satapäiselle joukolle. Minulla on oma yritys ja olen ollut useissa luottamustoimissa.

Erään ministeriön eräille sidosryhmille suunnatussa tilaisuudessa tapahtuman vetäjä oli tällainen leikittäjä. Hän aloitti ilmoittamalla, että ”tehdäänpä jotain reipasta nyt tähän, kun muuten istutte takapuolillanne kaiket päivät!”

Työni on erittäin fyysistä, ja tilaisuuden tarkoitus oli kartoittaa oman alani ja muutaman muunkin tulevaisuutta.

Sitten tuli jako ryhmiin huutamalla numeroita yhdestä neljään. En saanut sanaa suustani, vaan poistuin huoneesta primitiivireaktion vallassa.

Hengittelin hetken pihalla ja palasin sitten kurkistamaan, oltaisiinko jo päivän aiheissa. Siellä suoritettiin temppuratoja numeroryhmissä. Poistuin tilaisuudesta lopullisesti.

Päätin etten ikinä, missään tilanteessa suostu yhteenkään ryhmäyttämisleikkiin.

Ohjaaja halusi ”rentouttaa tunnelmaa” hauskalla leikillä. Kaikki piiriin ja olisi pitänyt pussata pelikortti huuliin kiinni ja siirtää siitä seuraavalle ja seuraavalle ja jännätä kuinka monta kierrosta saadaan. Onneksi suurin osa porukasta tyrmäsi leikin epähygienisenä ja ällöttävänä. Ohjaaja yritti vielä sanoa naurahdellen, että kaikillahan tässä samat taudit on jo. Toivottavasti korona lopettaa kaiken tälläsen pelleilyn lopullisesti. Hyvin ois saatu herpes kiertämään tai koko työporukka yhtä aikaa flunssasaikulle. En voi ymmärtää, miksi firmat maksaa tälläsestä turhanpäiväsestä sonnasta.

Hyi!

Onneksi en ole ikinä joutunut moiseen hullutukseen.

Lähdin IT-alalta 2003, nyt alkaa olla 50 mittarissa, tätä omaa hommaa olisi tarkoitus tehdä eläkkeelle.

Mutta jos terveys prakaa, voin joutua vielä johonkin myllytykseen, kauhistuttaa nykyajan rekrytointi- ja koulutussirkukset...

Vierailija kirjoitti:

Ohjaaja halusi ”rentouttaa tunnelmaa” hauskalla leikillä. Kaikki piiriin ja olisi pitänyt pussata pelikortti huuliin kiinni ja siirtää siitä seuraavalle ja seuraavalle ja jännätä kuinka monta kierrosta saadaan. Onneksi suurin osa porukasta tyrmäsi leikin epähygienisenä ja ällöttävänä. Ohjaaja yritti vielä sanoa naurahdellen, että kaikillahan tässä samat taudit on jo. Toivottavasti korona lopettaa kaiken tälläsen pelleilyn lopullisesti. Hyvin ois saatu herpes kiertämään tai koko työporukka yhtä aikaa flunssasaikulle. En voi ymmärtää, miksi firmat maksaa tälläsestä turhanpäiväsestä sonnasta.

Hyi saatana.

Oikeat työt ovat vähentyneet ja ilmanaikuisia konsultointiyrityksiä on perustettu paremman puutteessa.

Paskanjauhantabisnes.

Kun piti kertoa mieli seksifantasioistaan. No en kertonut. Ei kuulu muille.

"Menkää seisomaan sen lähelle, joka on teidän mielestänne mahdollisimman erilainen kuin sinä itse." Sitten koko porukka tulee seisomaan viereeni ja selittelee, etteivät he seiso toistensa vieressä (vaikka niin käytännössä tilanpuutteen vuoksi tekevät), vaan nimenomaan minun vieressäni (olen hieman erinäköinen?)

Tuli sellainen valtava yhteenkuuluvuuden tunne.. että kiitos vaan vetäjille ihanasta ryhmäytymisleikistä, koko kurssin ajan tämä leikki kummitteli mielessä. Vaikea oli varautuneena tutustua jälkikäteenkään kehenkään.

Nykyään kieltäydyn leikeistä.  Nöyryytykset on jo nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaanileikki aikuiskoulutuksessa.

Puolet ryhmästä makaa selällään lattialla banaani suussa ja toinen puoli käy punnertamassa päällä ja syömässä sitä banaania. Ne jotka saa nopeiten banaanin syödyksi voittaa.

Apua :D

Ei voi olla totta :DDDD MITÄ VI77UA?!?!?! :DDDDDdd

Vierailija kirjoitti:

Ohjaaja halusi ”rentouttaa tunnelmaa” hauskalla leikillä. Kaikki piiriin ja olisi pitänyt pussata pelikortti huuliin kiinni ja siirtää siitä seuraavalle ja seuraavalle ja jännätä kuinka monta kierrosta saadaan. Onneksi suurin osa porukasta tyrmäsi leikin epähygienisenä ja ällöttävänä. Ohjaaja yritti vielä sanoa naurahdellen, että kaikillahan tässä samat taudit on jo. Toivottavasti korona lopettaa kaiken tälläsen pelleilyn lopullisesti. Hyvin ois saatu herpes kiertämään tai koko työporukka yhtä aikaa flunssasaikulle. En voi ymmärtää, miksi firmat maksaa tälläsestä turhanpäiväsestä sonnasta.

Meillä oli tällainen leikki joskus tuossa vuonna 2008 työkkärin kurssilla, joka oli noin parikymppisille järkätty. Mukava sitten, kun itsellä sattui olemaan taas kerran megalomaaninen huuliherpes, niin en kerennyt edes jättäytyä pois, kun jo huudettiin ettei ne kellä on huuliherpes saa osallistua ja kuulu mun hyitä yms. Tuosta jäi sitten "lempinimi" kurssin loppuun ja varmaan hamaan tulevaisuuteen saakka, arvatkaa vaan mikä. Introvertille, ujolle erakolle tuli hyvät traumat sen lempinimen ohella loppu elämäksi.

Jos mahdollisimman moni uskaltaisi kieltäytyä tutustumisleikeistä, niin ehkä niiden järjestäminen loppuisi. Miksi emme kuitenkaan tee niin? Vaikka kieltäytymisestä voi saada ikävän ihmisen leiman -vaikka varmasti osa osallistujista arvostaa leikistä kieltäytyjää, vaikka ei itse uskaltaisikaan kieltäytyä- on kuitenkin tehnyt oman päätöksen arvostaa itseään, eikä hypi ihan muiden pillin mukaan. Mieluummin pitää päänsä eikä anna rikkoa rajojaan kuin suostuu sosiaalisen paineen alaisena nöyryytettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo banaanihommeli kun jossain tulisi vastaan, niin mahtaisikohan kukaan uskoa, että mulla on banaaniallergia? Siis on, ihan oikeasti. Ja myös allergia noloille tutustumisleikeille, mutta sen lisäksi ihan aito ja oikea banaaniallergia. Mutta siis näissä leikeissä joissa laitetaan suuhun asioita, on aina yleisen ällöyden lisäksi tämäkin ongelma mukana.

Ja sitten tuo laulamisjuttu. Laulan suht tasokkaassa kuorossa, eli osaan kyllä oikeasti laulaa, mutta en osaa minuutissa improvisoida elämäntarinastani tietyn musiikkityylin mukaista kappaletta esitettäväksi. Ja juuri sen takia, että osaan laulaa, en haluaisi julkisesti laulaa huonosti. Tämä on siis traumatisoivaa muillekin kuin niille laulukokeen reputtajille!

Kuorosta puheenollen. Meillä oli kuorossa jonkin aikaa vetäjänä vuorotteluvapaan sijainen, ja kun kuoroon oli samalla tullut muutama uusi ihminen, hän halusi vetää tutustumisleikin. Ei mitään erityisen noloa: vain sanoa oma nimi ja samalla kirjaimella alkava itseä kuvaava adjektiivi, ei tarvinnut toistaa tai muistaa muiden sanomia. Muutama vanhempi mies kuitenkin vastusti tätä painavasti ja kieltäytyi keksimästä mitään adjektiivia. Siinä olisi kyllä tehnyt mieli puhua järkeä sekä kanttorin sijaiselle että setämiehille. Kanttorin sijaiselle: älä nyt hyvä ihminen ala aikuisia ihmisiä pakkoleikittämään, kun kerran heti kättelyssä tulee selväksi että osa porukasta on tosi vahvasti sitä vastaan. Kyllä uudet oppivat muiden nimet ilmankin ennen pitkää. Setämiehille: on se nyt kumma jos ei aikuinen ihminen pysty toisen mieliksi keksimään jotain Markku Mukavaa, kun ei tässä mistään sen nolommasta ole kysymys. Onhan tämä höpsöä ja teennäistä, mutta tehdään nyt niinkuin käsketään niin päästään helpoimmalla...

Ymmärrän noita ukkojakin, noihin ei oikein voi sanoa mitään negatiivista ja vanhemman kansan ihmisille itsensä kehuminen voi olla todella vierasta ja herraskaista ylpeilyä. Sellaista kun on koko elämänsä vältellyt niin ei se yhtäkkiä tule luonnostaan jossain kuoron tutustumisleikissä. Kulttuuri on muuttunut vuosikymmenten varrella ja kieltäytyminen johtunee vain tästä, ei mistään turhasta itsepäisyydestä.

Ei vedä vertoja monellekaan tarinalle, mutta meillä työpaikan virkistäytymisillassa uusi rempseä (miespuolinen) työntekijä keksi että nyt leikitään ja laittoi kaikki pyörimään kahdessa sisäkkäisessä piirissä kasvot toisiaan vastaan musiikin tahdissa. Kun musiikki katkesi, piti kertoa jotain naaman eteen jääneelle ihmiselle. Ei kuulosta kovin pahalta ja kyllähän tuosta selvisi, mutta hiljaiset introvertit insinöörit näyttivät siltä että hyppäävät kohta ikkunasta. Olisi edes odottanut siihen asti että porukka on saanut pari olutta alas.

Noista tulee mieleen yläasteen "Teinikastajaiset" 1980- luvulla.

Leikkien tehtävä oli nimenomaan simputtaa ja nöyryyttää "mopoja", "mokkereita", "ököjä", miksi nyt tulokkaita nyt milloinkim kutsuttiinkaan.

Mutta että aikuisten ihmisten tutustuttamiseksi tällaisia...

Vierailija kirjoitti:

"Kerro mistä olet saanut jonkun arvistasi."

.

Käsittämätöntä, että tuollaista on kysytty. Luulisi aikuiselle ihmiselle olevan selvää, että arpien aiheuttajana on usein jokin traaginen asia (esim. onnettomuus), jota ei välttämättä halua ruveta avaamaan small talkin merkeissä: "Tämä arpi on peräisin syöpäleikkauksesta.". Tutustumisleikkien ja muun small talkin ideana on tuottaa iloa, ei suunnata huomiota ikäviin asioihin. Mutta jostain syystä monilla ihmisillä on rennon rupattelun nimissä tapana kysellä ihmisiltä sellaisia kysymyksiä kuin "miksi onnut?", "miksi käytät kyynärsauvoja?" tms.

Joku 30 ihmistä ringissä ja piti muistaa kaikkien niiden nimet, jotka tulivat ennen sinua. Ekoilla ihmisillä tietenkin kaikista helpoimpaa. Itse olin melkein vikana ja en tietenkään muistanut mitään nimiä.