Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
Tämä ei ole fyysisyydessään hirveä (huh noita banaani/porkkana/nakki -juttuja!), mutta osoitti mielestäni tilannetajun puutetta vetäjältä.
Eräässä akateemisessa tilaisuudessa jossa syötiin ja juotiin, oli joukko toisillen vieraita ihmisiä. Olin juuri viettänyt noin 15 minuuttia keskustellen vieressä istuvien tyyppien kanssa, ja käynyt ihan tavallista tuon tyylisiin tilanteisiin liittyvää jutustelua. Puhuttiin esim. mistä kukakin on kotoisin, ja millaisia tutkimusaiheita porukalla on. Tilaisuuden vetäjät olivat sillä välin juoneet viiniä keskenään, ja pölisseet kovaan ääneen nauraen jotain inside-juttuja, eikä siinä toki mitään pahaa.
Sitten yksi suhteellisen nuori vetäjä alkoi järjestämään "tutustumisleikkiä". Hän käski, että nyt kaikki keskustelevat (!) vieressä olevan henkilön kanssa, ikään kuin kukaan ei olisi sanonut mitään siihen mennessä. Hän pyysi, että kaikki kysyvät mistä vierustoveri on kotoisin ja millaista tutkimusta hän tekee. Eli aivan samat asiat joista juuri oli puhuttu. Sitten vieruskaveri "esittelee" toisen henkilön muulle porukalle.
Olisi tuo vetäjä nyt voinut tajuta, että juuri sitä porukka on tehnyt viimeisen vartin. Kyse oli kuitenkin aikuisista 30-50 -vuotiaista ihmisistä, joista moni oli asunut ulkomailla ja muutenkin tottunut tutustumaan vieraisiin ihmisiin ilman erillistä kehoitusta. Tuli tyhmä olo, kun piti uudestaan teennäisesti käydä samat asiat läpi, eikä onnistunut omalta osalta esittelykään kovin hyvin kun koko tilaisuuden henki jotenkin muuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku yrittää selittää, mikä näissä leikeissä on niin kamalaa? Mä siis ymmärrän että tuommoset "kehutaan toisiamme kolmella adjektiivilla", tai "kerro mistä arpesi ovat tulleet" ovat vaikeita ja kiusallisia, koska niistä voi oikeasti tulla paha mieli.
Mutta kertokaa mikä esimerkiksi sellaisessa tutustumisleikissä jossa jokainen on joku eläin vaikka "Maija Mehiläinen" ja ääntelehtii lopuksi kyseisen eläimen äänellä "bzzz", on niin kamalaa? Selittäkää minulle mikä siitä tekee kamalaa? Onko se pelko siitä että joutuu nolatuksi, kun ei keksikään tarpeeksi hauskaa ääntä? Vai onko se vaan niin lapsellista ja typerää, että ette halua ottaa siihen osaa, koska se leimaisi teidät lapsellisiksi ja typeriksi? Kertokaa.
Jos ei tarvitse muuta kuin sanoa nimi, eläin ja eläimen ääni, niin ok, voin suostua. Mutta jos pitää myös toistaa kaikkien edellisten leikkijöiden nimet, eläimet ja eläinten äänet, niin ei, mikäli mun edelläni on yli 2 ihmistä. Mä opin nimet vain ajan kanssa ja ihmisiin tutustumalla, joten tuosta ei kertakaikkiaan tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaverin vaimo on ärsyttävä tättähäärä ja jokaikiseen illanviettoon keksii jotain leikkiä ja ohjelmaa. En enää muutaman kokemuksen jälkeen halua astua lähellekään tuon ihmisen iltamia. *yrjö*
Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli tämän vaimon 30-vuotis syntymäpäivät. Yhtäkkiä päivänsankari ja tämän yhtä kammottavat kaverinsa poukaisevat pystyyn ja huudahtavat:
"Hei! Nyt me leikitään! Kaikki mukaan!"
Teki mieli juosta karkuun, mutta yksi näistä täti moonikoista ilmeisesti aisti aikeeni joten kiekaisi minulle ensimmäisenä että "NONI! X siitä tulee istumaan tänne!"
Olivat siis kasanneet tuoleja keskelle huonetta. Yritin kieltäytyä jalkakipuun vedoten, mutta sitten alkoi syylistäminen.
"Hei synttärisankarin vuoksi me täällä ollaan, älä oo tollanen!"
Menin sitten vastentahtoisesti istumaan, muut osallistuivat intopiukeana mukaan leikkiin.
Penkeillä oli laput, jossa luki joku rooli (hevonen, morsian, sulhanen, kuljettaja yms.)
Olivat kirjoittaneet aiemmin päivällä tarinoita, joihin oli ympätty nuo roolit. Sitten kun oma rooli mainittiin, piti juosta täysillä kerran tuolinsa ympäri tai vaihtaa paikkaa. Jos teki väärin, joutui laulamaan syntymäpäivälaulun.
Ilta ei päättynyt tähän. Seuraavassa leikissä puhalleltiin saippuakuplia ja piti kertoa itsestään niin monta tarinaa kuin puhalsi kuplia. Ja päivänsankari oikein vahtasi, että kaikki puhaltavat oikeaoppisesti (jos sai vain 1-2, käski puhaltamaan uudestaan)
Heidän tupareissaan leikittiin kyykkyhippaa, eli loikittiin kuin kanit pitkin pihamaata ja yksi koitti saada karhukävelyllä muita kiinni.
En voi sietää tätä ihmistä enää, on muutenkin hirveän teennäinen ja tekopirteän oloinen ihminen. Mies ei ymmärrä miksen suostu enää kyläilemään heillä. Yleensä nuo nöyryytysleikit koskivat lähinnä vain naisia.
Hyi luoja mitkä flashbackit sain. Yöörh.
Toivottavasti en saa koskaan kutsua tyypin häihin.
Mulla on eräs tälläinen tuttava, työskentelee sosiaalialalla. Ihan hirveä ihminen, esittää aurinkoista ja rempseää mutta oikeasti on just sellainen klassinen koulukiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaverin vaimo on ärsyttävä tättähäärä ja jokaikiseen illanviettoon keksii jotain leikkiä ja ohjelmaa. En enää muutaman kokemuksen jälkeen halua astua lähellekään tuon ihmisen iltamia. *yrjö*
Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli tämän vaimon 30-vuotis syntymäpäivät. Yhtäkkiä päivänsankari ja tämän yhtä kammottavat kaverinsa poukaisevat pystyyn ja huudahtavat:
"Hei! Nyt me leikitään! Kaikki mukaan!"
Teki mieli juosta karkuun, mutta yksi näistä täti moonikoista ilmeisesti aisti aikeeni joten kiekaisi minulle ensimmäisenä että "NONI! X siitä tulee istumaan tänne!"
Olivat siis kasanneet tuoleja keskelle huonetta. Yritin kieltäytyä jalkakipuun vedoten, mutta sitten alkoi syylistäminen.
"Hei synttärisankarin vuoksi me täällä ollaan, älä oo tollanen!"
Menin sitten vastentahtoisesti istumaan, muut osallistuivat intopiukeana mukaan leikkiin.
Penkeillä oli laput, jossa luki joku rooli (hevonen, morsian, sulhanen, kuljettaja yms.)
Olivat kirjoittaneet aiemmin päivällä tarinoita, joihin oli ympätty nuo roolit. Sitten kun oma rooli mainittiin, piti juosta täysillä kerran tuolinsa ympäri tai vaihtaa paikkaa. Jos teki väärin, joutui laulamaan syntymäpäivälaulun.
Ilta ei päättynyt tähän. Seuraavassa leikissä puhalleltiin saippuakuplia ja piti kertoa itsestään niin monta tarinaa kuin puhalsi kuplia. Ja päivänsankari oikein vahtasi, että kaikki puhaltavat oikeaoppisesti (jos sai vain 1-2, käski puhaltamaan uudestaan)
Heidän tupareissaan leikittiin kyykkyhippaa, eli loikittiin kuin kanit pitkin pihamaata ja yksi koitti saada karhukävelyllä muita kiinni.
En voi sietää tätä ihmistä enää, on muutenkin hirveän teennäinen ja tekopirteän oloinen ihminen. Mies ei ymmärrä miksen suostu enää kyläilemään heillä. Yleensä nuo nöyryytysleikit koskivat lähinnä vain naisia.
Hyi luoja mitkä flashbackit sain. Yöörh.
Toivottavasti en saa koskaan kutsua tyypin häihin.
Mä niiin viihtyisin noissa kuvailemissasi juhlissa, sun kanssa tuskin :D
Hyi helv#tti tota banskuleikkiä. Ihan pervo. En suostuisi. Kiva jäädä jonkun jyrän alle. Ylipäänsä olla niin lähellä vierasta. Voi olla hien ja p#skan haju. Ja syöminen; jonku turpa naamalla! En syö edes puolisoni kanssa tolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkään monista näistä leikeistä mitä täällä on sanottu, joten en ihan pysty samaistumaan (toki muutama näistä aivan uskomaton, ilmeisesti ilkeyksissään suunniteltu). Mutta sitä en ymmärrä, miten näiden leikkien vetäjillä ei ole yhtään tajua siitä, millaiselle porukalle on sopivaa vetää mitäkin. Ensinnäkin kyseenalaistaisin sen, miksi keski-ikäisille ihmisille on ylipäätään tarpeen esim. työhön liittyvissä koulutustilaisuuksissa pitää yhtään mitään leikkejä. Jos tapahtuman tavoitteena ei ensisijaisesti ole ryhmäytyminen ja toisiin hyvin tutustuminen, niin mielestäni leikit voi heivata. Olen itse opettaja ja en esimerkiksi mielelläni vanhempainilloissa pidä lasten vanhemmille leikkejä, vaikka jotkut kollegat niistä tykkäävätkin. Eivät ne vanhemmat ole tulleet sinne toisiinsa tutustumaan vaan kuulemaan lapsensa kouluun liittyvistä asioista. Ja jos heitä kiinnostaa tutustua niin joo, voin auttaa keräämään vaikka puhelinnumerolistaa, mutta jos aikuiset ihmiset eivät muuten kuin lempieläimensä laulaen kertomalla osaa tutustua, niin sen on sitten voivoi.
Eläkkeelle jäämässä oleva hyvin epämiellyttävä esimies jakoi meidät ryhmiin iän perusteella.
Osalle tilanne oli traumaattinen, kun muut saivat tietää korkean iän. (Joka ei tosin ollut kenellekään epäselvä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus oli tällänen piiri tutustumis leikki. Sanoin suoraan työnantajalle että tälläiset pelleilyt eivät kuulu työelämään ja kieltäydyin kokonaan.
Ollaan iso ryhmä aikuisia opiskelijoita. Leikkinä toimi seuraavanlainen: pyöritään isoa ympyrää, ja liikutaan eri tavoin, esim. sivuttain, hyppien, kättä heiluttaen tmv. En nähnyt tässä oikeen mitään järkeä. Sitten tehtäväksi tuli lähteä menemään jotain "karhu" tai "kissa" tai "muurahaiskarhu" tai whatever -kävelyä, eli kädet suorana maahan, jalat suorina, ja kuljetaan sitten peppu pystyssä etiäppäin. Olimme melko pienessä tilassa ja siinähän sitten jengi meni eteenpäin, takamukset about toistensa naamoissa kiinni. Suhtaudun ihan ok erilaisiin leikkeihin mutta tuo nyt oli vaan nöyryyttävää ja typerää. Mennä nyt aikuiset ihmiset naama toisen persuksissa ympyrää. Mitä hemmettiä? Kieltäydyin tosin tästä kunniasta ja jatkoin matkaani ihan vaan kävellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustumisleikki menee erittäin todennäköisesti pieleen, jos sen teettää pakollisena ohjelmanumerona vetäjä, joka ei oikein itsekään usko asiaan eikä ole miettinyt, sopiiko juuri kyseinen leikki porukkaan, tilanteeseen tai mihinkään. Muutamankin kerran on tullut fiilis, että "konsultin" on kertakaikkiaan vaan pakko vetää jotain päälleliimattuja leikkejä ennen kuin voidaan käydä asiaan. Miettikää, koko firman väki käyttää työaikaansa tanssahteluun ja taputtamiseen, ja lisäksi tästä "palvelusta" vielä maksetaan.
No, päivä yleensä jatkuu sillä, että kirjotellaan itsestäänselviä asioita lappusille, liimaillaan niitä fläppitauluille ja käydään antamassa niille plussia ja miinuksia. Lopputulokset valokuvataan, konsultti tekee yhteenvedon ja lopuksi johtoryhmä päättää, että kyllä nyt on visio kirkastunut. Töitä jatketaan entiseen tapaan. Että hukkaan meni sekin tanssahtelu.
Töissä tilaisuus, jota oli lämmittelemässä Marco Bjurström. Hän ei oikeassa elämässä ole todellakaan mikään ihana naminami-mies, vaan töykeä ja koppava kusipää. Tilaisuus avattiin (yllätys yllätys) tutustumisleikillä ja kun hän huomasi osallistujien epäröivät ilmeet, niin hän haukkui jengin pystyyn. Kuulemma oltiin tyypillisiä ylimielisiä suomalaisia, joilla ei ole heittäytymiskykyä ja ties mitä solvauksia sieltä tuli. Jengi katseli toisiaan ihmeissään, että ei ole todellista...
Itse tutustumisleikki oli sellainen, että ihmiset seisoivat piirissä ja jokaisen piti vuorollaan lausua koko nimi sekä tehdä siihen sopiva koreografia. Sitten muut toistivat saman perässä. Puistattava kokemus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaverin vaimo on ärsyttävä tättähäärä ja jokaikiseen illanviettoon keksii jotain leikkiä ja ohjelmaa. En enää muutaman kokemuksen jälkeen halua astua lähellekään tuon ihmisen iltamia. *yrjö*
Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli tämän vaimon 30-vuotis syntymäpäivät. Yhtäkkiä päivänsankari ja tämän yhtä kammottavat kaverinsa poukaisevat pystyyn ja huudahtavat:
"Hei! Nyt me leikitään! Kaikki mukaan!"
Teki mieli juosta karkuun, mutta yksi näistä täti moonikoista ilmeisesti aisti aikeeni joten kiekaisi minulle ensimmäisenä että "NONI! X siitä tulee istumaan tänne!"
Olivat siis kasanneet tuoleja keskelle huonetta. Yritin kieltäytyä jalkakipuun vedoten, mutta sitten alkoi syylistäminen.
"Hei synttärisankarin vuoksi me täällä ollaan, älä oo tollanen!"
Menin sitten vastentahtoisesti istumaan, muut osallistuivat intopiukeana mukaan leikkiin.
Penkeillä oli laput, jossa luki joku rooli (hevonen, morsian, sulhanen, kuljettaja yms.)
Olivat kirjoittaneet aiemmin päivällä tarinoita, joihin oli ympätty nuo roolit. Sitten kun oma rooli mainittiin, piti juosta täysillä kerran tuolinsa ympäri tai vaihtaa paikkaa. Jos teki väärin, joutui laulamaan syntymäpäivälaulun.
Ilta ei päättynyt tähän. Seuraavassa leikissä puhalleltiin saippuakuplia ja piti kertoa itsestään niin monta tarinaa kuin puhalsi kuplia. Ja päivänsankari oikein vahtasi, että kaikki puhaltavat oikeaoppisesti (jos sai vain 1-2, käski puhaltamaan uudestaan)
Heidän tupareissaan leikittiin kyykkyhippaa, eli loikittiin kuin kanit pitkin pihamaata ja yksi koitti saada karhukävelyllä muita kiinni.
En voi sietää tätä ihmistä enää, on muutenkin hirveän teennäinen ja tekopirteän oloinen ihminen. Mies ei ymmärrä miksen suostu enää kyläilemään heillä. Yleensä nuo nöyryytysleikit koskivat lähinnä vain naisia.
Hyi luoja mitkä flashbackit sain. Yöörh.
Toivottavasti en saa koskaan kutsua tyypin häihin.
Mä niiin viihtyisin noissa kuvailemissasi juhlissa, sun kanssa tuskin :D
Loukkaantunut Tättähäärä on palstalla! Kerroppa miksi olet moukka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaverin vaimo on ärsyttävä tättähäärä ja jokaikiseen illanviettoon keksii jotain leikkiä ja ohjelmaa. En enää muutaman kokemuksen jälkeen halua astua lähellekään tuon ihmisen iltamia. *yrjö*
Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli tämän vaimon 30-vuotis syntymäpäivät. Yhtäkkiä päivänsankari ja tämän yhtä kammottavat kaverinsa poukaisevat pystyyn ja huudahtavat:
"Hei! Nyt me leikitään! Kaikki mukaan!"
Teki mieli juosta karkuun, mutta yksi näistä täti moonikoista ilmeisesti aisti aikeeni joten kiekaisi minulle ensimmäisenä että "NONI! X siitä tulee istumaan tänne!"
Olivat siis kasanneet tuoleja keskelle huonetta. Yritin kieltäytyä jalkakipuun vedoten, mutta sitten alkoi syylistäminen.
"Hei synttärisankarin vuoksi me täällä ollaan, älä oo tollanen!"
Menin sitten vastentahtoisesti istumaan, muut osallistuivat intopiukeana mukaan leikkiin.
Penkeillä oli laput, jossa luki joku rooli (hevonen, morsian, sulhanen, kuljettaja yms.)
Olivat kirjoittaneet aiemmin päivällä tarinoita, joihin oli ympätty nuo roolit. Sitten kun oma rooli mainittiin, piti juosta täysillä kerran tuolinsa ympäri tai vaihtaa paikkaa. Jos teki väärin, joutui laulamaan syntymäpäivälaulun.
Ilta ei päättynyt tähän. Seuraavassa leikissä puhalleltiin saippuakuplia ja piti kertoa itsestään niin monta tarinaa kuin puhalsi kuplia. Ja päivänsankari oikein vahtasi, että kaikki puhaltavat oikeaoppisesti (jos sai vain 1-2, käski puhaltamaan uudestaan)
Heidän tupareissaan leikittiin kyykkyhippaa, eli loikittiin kuin kanit pitkin pihamaata ja yksi koitti saada karhukävelyllä muita kiinni.
En voi sietää tätä ihmistä enää, on muutenkin hirveän teennäinen ja tekopirteän oloinen ihminen. Mies ei ymmärrä miksen suostu enää kyläilemään heillä. Yleensä nuo nöyryytysleikit koskivat lähinnä vain naisia.
Hyi luoja mitkä flashbackit sain. Yöörh.
Toivottavasti en saa koskaan kutsua tyypin häihin.
Eipä sua kutsutakaan, E. ;)
Miltä tuntuu, Tättähäärä, kun kukaan täällä ei pidä sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jotenki onnistunut välttämään tuollaisen kidutuksen. Pari ihan ok leikkiä muistan, toisessa mentiin mykkinä pituusjärjestykseen ja sen jälkeen niin ikään sanaakaan sanomatta jonoon, jossa tummatukkaisin oli ensimmäisenä ja vaalein viimeisenä (ok, tuo pituusjärjestys voi olla vähän kiusallinen lyhyille, huonoitsetuntoisille nuorille miehille, sen olisi kyllä voinut jättää pois). Toisessa sitten kerrottiin oma nimi, päivän aamupala ja joku mielenkiinnonkohde ilman mitään muuta perseilyä
Vierailija kirjoitti:
Töissä tilaisuus, jota oli lämmittelemässä Marco Bjurström. Hän ei oikeassa elämässä ole todellakaan mikään ihana naminami-mies, vaan töykeä ja koppava kusipää. Tilaisuus avattiin (yllätys yllätys) tutustumisleikillä ja kun hän huomasi osallistujien epäröivät ilmeet, niin hän haukkui jengin pystyyn. Kuulemma oltiin tyypillisiä ylimielisiä suomalaisia, joilla ei ole heittäytymiskykyä ja ties mitä solvauksia sieltä tuli. Jengi katseli toisiaan ihmeissään, että ei ole todellista...
Itse tutustumisleikki oli sellainen, että ihmiset seisoivat piirissä ja jokaisen piti vuorollaan lausua koko nimi sekä tehdä siihen sopiva koreografia. Sitten muut toistivat saman perässä. Puistattava kokemus...
Sosiaalisuus tai ei-sosiaalisuus ovat biologisia juttuja. Sama jos tilaisuuden vetäjä olisi haukkunut henkilöä, jolla ei ole jalkoja ja vaatinut tätä kasvattamaan heti uudet jalat. Olen huomannut, että työelämässä korostetaan yltiösosiaalisuutta nykyään, vaikkakaan se ei suoraan tarkoita hyviä työelämätaitoja. Valitettavan usein työaikaa valuu hukkaan ns. hyviä puhujia kuunnellessa, joilla ei todellisuudessa ole mitään sanottavaa.
Työpaikan virkistyspäivässä urheilullinen pomo halusi sekoittaa tiimejä ja järjestää "leikkimielisen viestitehtävän", jossa joukkueina juoksemme rastilta toiselle ja heitämme saapasta ja vaikka mitä tehtäviä. Siinä sit ikäänkuin tutustumme muiden tiimien ihmisiin. Mä painoin silloin yli 140 kiloa, ja koko joukkue odotti joka rastilla kun hinkuen ja vinkuen raahustin aina kymmeniä metrejä muita jäljessä tukka märkänä hiestä. Tommosta nöyryytystä ei ookkaan ollut sitten ala-asteen liikuntatuntien. Oon itsevarma ja reipas ihminen mutta ton jälkeen oli itku lähellä.
Nää on aivan kauheita. Itellä ei onneksi oo tullut mitään draumaattista vastaan, mutta aloitan opiskelun ensi viikolla viiden vuoden jälkeen ja pelottaa mitähän siellä järjestetään..
Lisää kokemuksia?
Joku kamala leikki, jossa jokainen haettiin vuorollaan mukaan johonkin joukkueesen tms. No, arvatkaa kuka siellä siellä seisoi viimeisenä rivissä odottamassa. Minä tietysti niin kuin aina kouluaikoinakin liikuntatunneilla. Melkein itkua väänsin, kun palautui muistot mieleen. Se oli hirveää.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani idioottileiristäsi.