Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (970)
Pupu leikki, poni leikki.
Piilonen on sensijaan ihan kiva leikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kun lukee, niin useimmista ymmärrän oikein hyvin, miksi he ovat ajautuneet työkkärin vihoviimeiselle pupukurssille.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaverin vaimo on ärsyttävä tättähäärä ja jokaikiseen illanviettoon keksii jotain leikkiä ja ohjelmaa. En enää muutaman kokemuksen jälkeen halua astua lähellekään tuon ihmisen iltamia. *yrjö*
Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli tämän vaimon 30-vuotis syntymäpäivät. Yhtäkkiä päivänsankari ja tämän yhtä kammottavat kaverinsa poukaisevat pystyyn ja huudahtavat:
"Hei! Nyt me leikitään! Kaikki mukaan!"
Teki mieli juosta karkuun, mutta yksi näistä täti moonikoista ilmeisesti aisti aikeeni joten kiekaisi minulle ensimmäisenä että "NONI! X siitä tulee istumaan tänne!"
Olivat siis kasanneet tuoleja keskelle huonetta. Yritin kieltäytyä jalkakipuun vedoten, mutta sitten alkoi syylistäminen.
"Hei synttärisankarin vuoksi me täällä ollaan, älä oo tollanen!"
Menin sitten vastentahtoisesti istumaan, muut osallistuivat intopiukeana mukaan leikkiin.
Penkeillä oli laput, jossa luki joku rooli (hevonen, morsian, sulhanen, kuljettaja yms.)
Olivat kirjoittaneet aiemmin päivällä tarinoita, joihin oli ympätty nuo roolit. Sitten kun oma rooli mainittiin, piti juosta täysillä kerran tuolinsa ympäri tai vaihtaa paikkaa. Jos teki väärin, joutui laulamaan syntymäpäivälaulun.
Ilta ei päättynyt tähän. Seuraavassa leikissä puhalleltiin saippuakuplia ja piti kertoa itsestään niin monta tarinaa kuin puhalsi kuplia. Ja päivänsankari oikein vahtasi, että kaikki puhaltavat oikeaoppisesti (jos sai vain 1-2, käski puhaltamaan uudestaan)
Heidän tupareissaan leikittiin kyykkyhippaa, eli loikittiin kuin kanit pitkin pihamaata ja yksi koitti saada karhukävelyllä muita kiinni.
En voi sietää tätä ihmistä enää, on muutenkin hirveän teennäinen ja tekopirteän oloinen ihminen. Mies ei ymmärrä miksen suostu enää kyläilemään heillä. Yleensä nuo nöyryytysleikit koskivat lähinnä vain naisia.
Hyi luoja mitkä flashbackit sain. Yöörh.
Toivottavasti en saa koskaan kutsua tyypin häihin.
Tää hevoskärryjuttu on järjettömän hauska. Oon nähnyt sen jossain häissä, ja kyllä sai nauraa. Pahoillani edellinen, että sut oli valittu siihen, mutta yleisön mielestä se oli varmasti viihdyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Olette kyllä aika tosikkoja. Minulla ei ole vielä tullut mitään mahdollisuutta päästä tutustumisleikkeihin mukaan. Aina sama puuduttavan tylsä esittäytymiskierros, josta kukaan ei kuitenkaan muista jälkikäteen mitään.
Esittäytymiskierrokset ovat nykyään pakkopullaa tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Hölmöin oli maksullisessa koulutuksessa, näin korona-aikaan Teamsissä: asiaa oli paljon ja aikaa vähän, joten oli tosi ”kivaa”, että siitä tuhlattiin eka puol tuntia esittäytymisiin. Mitä väliä, keitä koulutukseen osallistui? Tuikituntemattomia tyyppejä, joiden kanssa ei edes istuttu samoissa tiloissa. Ja joka toinen tyyppi käytti tilaisuuden hyväkseen vuodattamalla koko ammatillisen uransa mansikanpoiminnasta alkaen, kehumalla omaa osaamistaan ja kertomalla hassunhauskan (lue: vaivaannuttavan) anekdootin tai pari itsestään. Olispa tässä ollut vielä joku tutustumisleikki mukana!
Voimavarikset. Korttien takana oli tekijät, jotka googletin ja sanoin ohjaajalle että nämä on tarkoitetetu kiusattujen lasten erityiskasvatukseen. Tuli komea riita jossa sanoja ei säästelty. En kadu pätkääkään. Ärsyttävä ja tyhmä ämmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tutustumisleikit on kammottavia. Osaan esitellä itse itseni. Ja normaalisti puhuen ilman mitään "ota tästä kasasta yksi kortti ja kerro samalla miten kortti kuvastaa juuri sinua" (mairea hymy ja lässyttävä ääni). Kortissa on just joku sammakko, mitä siihen sitten keksit... "Hei olen Tiina ja yhtä ruma ku tää sammakko." Mikä helvetin vimma joillain kouluttajilla on keksiä kaikenmaailman leikkejä. En käsitä!!
Itse en oo koskaan tykännyt noista tutumisleikeistä missä pitää koskea toiseen ihmiseen tai pelleillä tms, mutta musta toi korttijuttu on kiva, koska siinä tulee kerrottua jotain muut kuin oman nimi ikä ja paikkakunta jne. Korteista voi tulla joku Kertomus mieleen tai jokin asia mieleen mistä itse pitää, se on paljon mielenkiintoisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Banaanileikki aikuiskoulutuksessa.
Puolet ryhmästä makaa selällään lattialla banaani suussa ja toinen puoli käy punnertamassa päällä ja syömässä sitä banaania. Ne jotka saa nopeiten banaanin syödyksi voittaa.
No yök! Kai joku sentään uskalsi kieltäytyä? Ihan kuvottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli amk:ssa ekoina viikkoina kaikkia "kivoja" tutustumisleikkejä. Mieleen painui pahimpina just toi seisotaan ringissä, esitellään itsensä ja sitten seuraavan pitää muistaa edellisen nimi. Meitä alottaneita oli yli parikymmentä, joten adhd:llä varustettuna ja ringin viimeisien joukossa ei tuntunut kivalta.
Toinen oli tällainen leikki missä oli oviaukkoon kyhätty peite, ja kun peite napattiin pois, piti tietää mahdollisimman nopeasti sen nimi, joka oli oviaukon toisella puolella. Kukaan ei muistanut mun nimeä, enkä mä kyllä erottanut toisistaan niitä kellä oli tosi samankaltainen nimi.
2. asteen koulusta muistan että meillä oli tuollainen muista edellisten nimet + lisää omasi rimpsuun leikki, mutta siinä piti vielä kaikkien keksiä eläin, joka alkaa nimen alkukirjaimella ja sekin piti muistaa. Se vasta kauheaa olikin.
Miksi tutustumisleikkien pitää sisältää julkista nöyryyttämistä, en voi ymmärtää. Varsinkin ihmisille jolla on jotai adhd:n tapaista, kaikki muistamisjutut on perseestä, ja ahdistuneille kaikki missä joutuu nolaamaan itsensä, tanssimaan, elehtimään, tekemään jotain noloa, on ihan yhtä kamalia.
Muistaakseni meillä oli amkissa jonkinlainen letkajenkka. Se kuvastikin hyvin koko koulutuksen tasoa. Valtava pettymys. Moni tuossa iässä kuvittelee että nyt päästään viimein käärimään ne hiat ja näyttää mistä meidät on tehty, mutta ei... Suomessa on maailman paskin koulutusjärjestelmä.
Mentiin seläkkäin rinkiin ja jokaisen piti sanoa jokaisesta joku positiivinen asia. Kohdallani kaikki olivat hetken hiljaa ja joku sit jotain ympäripyöreää sanoi, eräs sanoi, että X:llä on kaunis tytär (oli nähnyt kuvan työpisteen seinässä). "Kiva" porukkaleikkia, ei helvata-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riparilla piti istua toisen syliin, kivaa ylipainoiselle, ei niin suositulle tytölle v.90. Muutenkin kaikki leikit työpaikan yhteisissä koulutuksissa aikoinaan oli ihan tuskaa, "kehu kaveriasi, kosketa kaveriasi, lauletaan yhdessä (No en laula edes onnittelulauluja). Työpaikalla olen sanonut etten halua esim. Syntymäpäivälauluja, on niin vaivaannuttavaa. Muuten olen kyllä sosiaalinen ja pirtsakka tapaus mutta jotkut tilanteet on vaan 🥴🥴.
>:( kirjoitti:
En kans ite oikein lämmennyt yliopiston ryhmäytymisleikille. 7-8 hengen porukka muodosti jonon ja jonossa laitettiin nakki kiertoon jonon 1. viimeiselle niin, että se kävi kaikkien suussa. Jonon viimeinen konttasi se *** nakki suussa muiden jalkojen alta ja ojensi sen jälleen suuta käyttäen jonon ekalle. Nakki hajosi kahtia, olin itse parimetrisen vieraan miehen jälkeen ja koko nakki oli täynnä kuolaa. Ja siis sitä nakkia joutui sylkemään eteenpäin useita kertoja, välillä se tippui nurmikolle... Että hei vaan te rempseät hupsuttelijat, eikö kuulostakin mukavalta leikiltä. Vi**u never again!!!
Yök! Mutta jotain hyvää kotonassakin: tällaista ei varmaan enää uskalleta järjestää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä, mikä idea tässä oli, mutta menimme riviin ja reipas kurssitäti järjesteli meidät vaaleimmasta tummimpaan. Siinä sit seistiin ja ihmeteltiin, et mitä helvettiä tää nyt oikein on...
Hän tuli oikein naamaani kiinni tihrustamaan, että onko mulla luonnolisen tummat kulmakarvat, vai olenko meikannut ne.
Lapsellani todettiin vakava sairaus ja päästiin kelan maksamalle sopetumisvalmennuskurssille. Siellä oli 10 perhettä, joiden lapsella sama sairaus.
Eikös sielläkin joku typerä tutustumisleikki, ringissä seistiin köysi kädessä, en muista tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On noissa "koulutuspäivissä" tullut oltua ja usein niissä on joku saatanan leikinomainen höpöjuttu.
En ole osallistunut näihin ja olen päivän jälkeen antanut railakasta palautetta.
Useinhan kouluttaja kyselee osallistujilta mielipidettä tai antaa lomakkeen.
On perkele, että aikuisten ihmisten pitäisi leikkiä idioottia työaikana!
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.
Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!
Entäs jos vuoro kiertäisi joskus, ja keksittäisiin välillä jotain ikävää ja nöyryyttävää näille mukaville ja reippaille leikinvetäjille? Olen varma siitä, että keksisin nopeasti viisi "hauskaa" tutustumisleikkiä, joista he eivät pidä.
Olen myös varma siitä, että moni ryhmäläinen leikkisi reippaasti mukana.
Joskus näille hihhuleille tekisi hyvää pieni opetus, olen varma että he oppisivat hyväksymään erilaiset ihmiset, asettumaan toisen asemaan ja kunnioittamaan toisten rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kyllä aika tosikkoja. Minulla ei ole vielä tullut mitään mahdollisuutta päästä tutustumisleikkeihin mukaan. Aina sama puuduttavan tylsä esittäytymiskierros, josta kukaan ei kuitenkaan muista jälkikäteen mitään.
Esittäytymiskierrokset ovat nykyään pakkopullaa tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Hölmöin oli maksullisessa koulutuksessa, näin korona-aikaan Teamsissä: asiaa oli paljon ja aikaa vähän, joten oli tosi ”kivaa”, että siitä tuhlattiin eka puol tuntia esittäytymisiin. Mitä väliä, keitä koulutukseen osallistui? Tuikituntemattomia tyyppejä, joiden kanssa ei edes istuttu samoissa tiloissa. Ja joka toinen tyyppi käytti tilaisuuden hyväkseen vuodattamalla koko ammatillisen uransa mansikanpoiminnasta alkaen, kehumalla omaa osaamistaan ja kertomalla hassunhauskan (lue: vaivaannuttavan) anekdootin tai pari itsestään. Olispa tässä ollut vielä joku tutustumisleikki mukana!
Joillakin ihmisillä on pakonomainen tarve itsekorotukseen. Tämä näkyy myös oman työpaikkani palaverien esittäytymiskierroksilla. Jotkut ihmiset eivät osaa tiivistää sanottavaansa, vaan koko historia pitää tuoda esille.
Rippikoulussa tehtiin sellainen kiva rinkileikki että kaikki 50 henkeä istui rinkiin ison huoneen reunalla ja sitten valittiin yksi ensimmäinen joka tervehti sanoen oman nimensä. Seuraava vasemmalta tervehti, sanoi oman nimensä ja oikealla istuvan nimen. Tätä jatetkettii niin että seuraava sanoia aina KAIKKIEN ITSESTÄÄN OIKEALLA ISTUVIEN NIMET. Eli ensin 2 nimeä, sitten 3, 4 5 ... 50 asti. Ensimmäisen henkilön nimi toistettiin 50 kertaa sit lopussa. Minä olin tietysti se viimeinen jonka piti tervehtiä, sanoa oma nimensä ja sitten muistaa ja sanoa 50 itselleen aiemmin tuntemattomien ihmisten nimet. Vieläkin 30 vuoden jälkeen koen tästä traumaattisia flashbackejä. Mulla on huono nimimuisti.
Käyttäjä5691 kirjoitti:
Oltiin jonkinlaisessa piirissä, missä oli varmaan lähemmäs 30 henkilöä. Kaikkien piti kertoa nimensä, mistä on kotoisin sekä harrastuksensa. Mitä edemmäs piiriä mentiin, niin muiden piti toistaa KAIKKIEN edeltävien tiedot ja kertoa omansa. Itse kun olin lähempänä piirin loppupäätä kuin alkua, niin feikkasin huonon olon ja lähdin pois. Ei kiinnostanut, oli niin lapsellista. Ketään ei edes naurattanut.
Olimme lisäksi kaikki täysin vieraita toisillemme, joten voitte kuvitella kuinka hyvin tuokin sitten meni.
Mä sanon aina, etten muista kuin yhden nimen ja hymyilen kauniisti. Kun vetäjä vihjailee kiinnostuksen puutteesta, valehtelen että tutustumisleikit on ihania ja parasta mitä tiedän, nautin tästä ja odotan innolla seuraavaa. Yleensä koko porukka nauraa ja melkein kaikki rentoutuu.
Suostun nykyään leikkimään mukana, mutta omilla säännöilläni.
Kaikille konsernin uusille työntekijäille järjestettävä tutustumispäivä.
Lisää kammottavia tutustumisleikkikokemuksia tähän!