Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Opiskelen sosionomiksi ja voi luoja kuinka monessa paikassa olen joutunut osallistumaan tai keksimään " leikkejä". Kuulemma mitä hullumpaa, sen paremmin rikotaan rajoja ja heittäydytään ja ollaan valmiita uuteen. 

Yhdessä projektityössä ryhmässä oli suurin osa 20 v suunnilleen muut, ja he ehdottivat työttömien ryhmän ohjauksen alkuun palloleilkiä jossa pallo heitetään ja huudetaan aika kun on ollut työttömänä,,Esim. " Simo, 5 vuotta" jne. 

Toinen oli sellainen missä piti maalata sormivärillä kuva mikä kuvaa omaa tilannetta ja se näytettiin muille joiden piti arvata kenen tekemä se oli. " Kerttu, köysi, itse m." Jne.

Kaikenlaisia leikkejä on tullut leikittyä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla uusi nuori esinainen heläytti, että mitä jos mentäisiin jonakin päivänä kylpylään tutustumaan toisiimme rennon yhdessäolon merkeissä... Olen itse keski-ikäinen nainen, jota ei kiinnosta turhat tutusdtumiskuviot. Aloin heti kehitellä mielesssäni äkillistä sairastumista, jonka turvin voisin jäädä pois tästä "rennosta" ja "yhteisöllisestä" tilaisuudesta. Aikaa kului, ja kävi ilmi, ettemme olleetkaan menossa kylpylään. Oli ilmeisesti tullut palautetta esinaiselle siitä, ettei moni muukaan ollut kylpylävierailun kannalla. Loistavaa, että on olemassa järkeviä ihmisiä!

Minä olisin ollut että mikäs siinä jos sinä maksat plus ruoat päälle:D 

Onneks meillä on paljon ulkomaalaisia ja ne kyllä osallistuu jos jotain hauskaa järjestetään. Suomalaiset on niin vakavia ja voi oikeastaan sanoa että seurana aika perseestä. Aikuisilla ihan hirveät lukkotilat päällä eikä mitään sosiaalisia taitoja. Joku menneisyyden trauma vieläkin pitää ihmiset seinään köytettyinä. Turha odotella innovaatioita jos ei virkistysleikkiin edes ole uskallusta heittäytyä. Siksi täällä menee niin perseelleen, kun uskallusta ei ole yhtään mihinkään ja jokaisen päivän pitää olla samanlainen tai muuten valahtaa kurat housuun jos tulee jotain uutta ja ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Onneks meillä on paljon ulkomaalaisia ja ne kyllä osallistuu jos jotain hauskaa järjestetään. Suomalaiset on niin vakavia ja voi oikeastaan sanoa että seurana aika perseestä. Aikuisilla ihan hirveät lukkotilat päällä eikä mitään sosiaalisia taitoja. Joku menneisyyden trauma vieläkin pitää ihmiset seinään köytettyinä. Turha odotella innovaatioita jos ei virkistysleikkiin edes ole uskallusta heittäytyä. Siksi täällä menee niin perseelleen, kun uskallusta ei ole yhtään mihinkään ja jokaisen päivän pitää olla samanlainen tai muuten valahtaa kurat housuun jos tulee jotain uutta ja ihmeellistä.

No minä olen ulkomaalainen ja voin kertoa faktana ettei täällä "ulkomaillakaan" noista lapsellisista leikeistä erityisesti pidä juuri kukaan. Mutta sama sosiaalinen paine on osallistua. Plus jos et osallistu, leimaudut yhteistyökyvyttömäksi ja tiimityöhön soveltumattomaksi tosikoksi ja pomo ei katso hyvällä. Vaikka varsinaisessa työssä olisit kuinkakin hyvä. Ainoa hyvä vaihtoehto on sairastua strategisti.

Noita leikkejä vaatii usein johtoporras - uskomatonta kyllä - ja niitten keksiminen nakitetaan HR tyypeille tai pikkupomoille. Eli naiset tästä usein saavat syyt päälleen vaikka todellinen syyllinen saattaa olla CEO.

Kaikkiahan noita on ollut, mutta vaivaannuttavin ja esihenkilöiden selkien takana vedet silmissä nauretuin oli, kun piti kertoa, että kuka Muumeista olet. Lisäksi idean keksinyt esihenkilö kertoi, kuinka työyhteisömme on Muumilaakso erilaisine Muumilaakson yksityiskohtineen.

Ko. esihenkilö sitten aina haukkui eri mieltä olevia ja omasta mielestään vastenmielisiä "keskiluokkaisiksi" :D.

Noh, kyseessä oli tällainen kolmannen sektorin tempputyöllistettyjä hyväveli ja -siskokerholaisia täynnä oleva suojatyöpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut kivaa näissä leikeissä, mutta taidankin olla epätavallisen rajaton ja ehkä jopa lievästi autistinen. Pääsisipä taas virkistyspäiville hölmöilemään.

Jep, voit olla epätavallisen rajaton, ehkä jopa rempseä ja railakas, mutta et ole lievästi, etkä yhtään autistinen. Se, että on kivaa joissain tyhjänpäiväisissä, aikuisille ihmisille turhissa "leikeissä", ei tee sinusta autistia. 

Yhdessä koulutuksessa piti tutustua Mimosa-leikillä tuntemattomaan. Innokas vetäjä kyseli, kuka on kuullut leikistä. Harva oli.

Seisoin vastakkain tuntemattoman naisen kanssa. Meidän piti hipaista kädellä toista jostain kohtaa ja sen piti värähtää jotenkin sen kosketuksen kohteen. Vuorotellen.

Katsoin Mimosa-kaverini ilmettä ja lähes yhteen ääneen lausutun "ei perkele"-kommentin jälkeen palauduimme penkille istumaan. Sinänsä hyvä, että oli samanhenkinen se toinen.

Jotkut leikkivät tätä ihan innolla pitkään.

Ihan ällöttävimmästä päästä tämä. Naurettavin on se pulleat ponit ja peppu peppua vasten yms scheisseä.

En muista onneksi joutuneeni mihinkään aivan umpihirveään tutustumisleikkiin, mutta kaikenlaiset väkisinryhmäyttämiset ja muut paritukset on ihan vihoviimeistä paskea. Esim. nämä tällaiset "kysy kolme kysymystä vasemmalla puolellasi istuvalta henkilöltä." Jaa, mitä kysymyksiä tässä pitäisi nyt yhtäkkiä täysin valmistautumattomana kysyä? Ketään ei myöskään kiinnosta sen vieressä olevan randomin asiat oikeasti ja vielä vähemmän kiinnostaa itse olla se vastailija.

Työpaikan nk. kokoontumispäivä. Kaikki osastot paikalla, yhteensä noin satakunta ihmistä. Eri osastot ovat hyvin minimaalisesti ikinä missään tekemisissä keskenään, 99% ajasta eivät ole edes fyysisesti samassa paikkassa.

Päivä alkoi lounaalla ja sen jälkeen mentiin juhlasaliin, jossa ihmiset menivät tietenkin oman osastonsa työkavereiden kanssa samoihin pöytiin istumaan. Jokaisen tuolin istuimen pohjaan oli kuitenkin piilotettu eri kuvio, jonka mukaan piti muodostaa uusi pöytäseurue. Näissä uusissa 10 hengen ryhmissä sitten leikittiin hassunhauskasti "koskaan-nähnytkään" ihmisten kanssa.

Ensiksi kaikkien piti kirjoittaa joku yllättävä mielenkiintoinen asia itsestään lapulle, jotka sekoitettiin ja arvattiin mikä kuuluu kellekin. Kiva meille, jotka elämme nykyisin rauhallista tasapaksua elämää ja oikeasti kiinnostavat asiat liittyvät vanhoihin traumoihin. Tai niille jotka eivät halua kertoa omia asioitaan töissä. Leikkiin oli varattu vartti kun kierros oli parissa minuutissa käsitelty. Vetäjän mukaan "hieno tapa muodostaa yhteys." (Ihmisten kanssa joita et tule suurinta osaa näkemään ikinä uudelleen.)

Sitten jakaannuttiin pareiksi "opettelemaan omille mokille nauramista". Piti laskea ja tehdä jotain käsiliikkeitä ja nauraa jos jompikumpi tekeekin eri tahdissa. Ihan kelvollinen idea jos olisi tehty muutaman kerran, mutta taas piti vartti huitoa ja väkinäisesti naureskella. Olen normaalisti hyvinkin itseironinen, mutta tuo alkoi oikeasti vain v*tuttamaan.

Muodostettiin uudet parit ja piti kertoa jostain itselleen tärkeästä asiasta minuutin ajan. Parin piti sitten kertoa kaikki mitä hän puheesta muisti. Tähänkin oli varattu aivan liikaa aikaa ja kun kaikki ihmiset eivät osaa/välitä esittää kiinnostunutta niin kiusallista koittaa pitää juttua väkisin yllä. Lopuksi piti vielä kiertää juhlasalia ympäri ja palata saman parin luo kertomaan joku kiinnostava yksityiskohta jonka näki. (Ihan tavallinen nuhjuinen sali.) Ja taas minuutissa hoidettuun hommaan oli varattu kymmenen.

Leikkien välissä oli vielä vetäjän esitelmiä niiden taianomaisista vaikutuksista. Tilaisuuden loputtua lounaasta oli kulunut 6 tuntia ja ainakin itse olin pyörtymässä nälkään. Paikka oli vielä sijainniltaan niin, ettei ruokakauppoja ollut ihan nurkan takana. Eipä sitä muutenkaan olisi päässyt livahtamaan salista kenenkään huomaamatta.

Edelleenkään en ole ollut missään tekemisissä pöytäläisteni kanssa.

Olen kyllä osallistunut tapahtumaan, missä opetettiin eri leikkejä lapsille.  Mutta ei niissäkään näin älyttömyyksiin menty. Sellaisia leikkimielisiä kisailuja on joskus ollut, mutta onneksi ei ikinä mitään näin typerää. Parhaiten se tutustuminen tapahtuu vapaan seurustelun avulla, eli annetaan porukan jutella keskenään. Toki pöytäseuruetta voisi tietysti vaihtaa välillä.