*Huokaus* Ei kai auta muu kuin laittaa koti myyntiin :-(

Vierailija kirjoitti:

Vuokrassahan ei makseta pelkästään asunnosta, vaan myös palveluista. Talviaamuina on mukavaa, kun pihalta on kolattu lumet pois. Kesällä leikataan nurmikot ja kastellaan istutukset.

Tuohan riippuu ihan taloyhtiöstä. Joissain tehdään kaikki lumityöt yms. pihatyöt itse vuoroviikoin. Toki se huomioidaan vastikkeessa (ja yleensä näin ollen myös vuokrassa), mutta ei se mitään herkkua ole nousta aamuisin kukonlaulun aikaan lumitöihin, että naapurit pääsevät lähtemään töihin, ja itsekin pitäisi ehtiä viedä lapsetkin hoitoon ennen töihinmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Hoitsu kirjoitti:

Ihmettelen joidenkin autokommentteja.

En ole aloittaja mutta työssäni kohtaan liikuntarajoitteisia, joille se auto todellakin on tärkeä!

Miettikääpä hetki itse, jos vaikka huomenna liikuntakykynne isolta osin menettäisitte mutta järkenne säilyttäisitte, niin riittäisikö teille että olisitte vaan kotona, kävisitte ovenraosta hengittämässä raitista ilmaa ja pääsisitte taksilla vaikka kuntoutukseen?

Ymmärrän myös tuon lapsenhoitoasian täysin, täytyyhän lapsen kanssa käydä ulkona, esimerkiksi leikkipuistossa. Vaatteiden vaihdot, ruuat, päiväunet...Moniko teistä uskoisi pystyvänsä pyörätuolissa istuen hoitamaan alle kouluikäistä kaikki päivät niin että päivät on muutakin kuin oleilua? Taisi olla vielä käsissäkin jotain ongelmia.

Tsemppiä aloittajalle perheineen, toivottavasti asiat järjestyvät!

Jos mies on oikeasti niin toimintakyvytön että ei kyken omaa lasta vahtimaan niin en käsitä miksi siltä ei ole otettu ajokorttia pois. Liikenteessä kun voi sattua vaikka onnettomuus ja pitäisi päästä elvyttämään... Noin massiivinen halvaus aika usein jättää myös huimausta, mikä ei ole kovin kiva juttu liikenteessä. Tuossa tilanteessa on silkkaa itsekkyyttä miehen puolelta haluta pitää kallista modattua autoa että saa itseään viihdytettyä.

Millä se mies muuten siihen autoon pääsee, jos on niin toimintakyvytön? Jos pystyy pyörätuolilla rullaamaan ja käsivoimilla itsensä autoon hilaamaan niin voisihan sitä sitten ulkoilla ihan sillä pyörätuolillakin.

Ei se auto mikään autuaaksi tekevä asia ole, tai kylille pääseminen.

Elämä on välillä epäreilua ja vaikka olisi kuinka halvaantunut niin kyllä lapsiperheessä pitää ajatella sitä lasten etua, ei vanhempien. Ja lasten etu on ilman muuta omakotitalo omalla pihalla josta aikanaan jää edes vähän perintöä, ei joku kunnan vuokratalo.

Tai jää kamala rötiskö täynnä rojua jossain satojen kilometrien päässä. Tai tulee hirveät perintöriidat. Ei todellakaan kannata miettiä liian pitkällekään. Tästä ajasta tiedämme, emme siitä ajasta, kun nyt parivuotiaat lapset ovat 70-80-vuotiaita.

Oletteko ylipäätään käyneet kunnan vuokrataloissa? Monesti niissä on tismalleen samat materiaalit ja ratkaisut kuin muissa taloissa. Köyhä ja keskituloinen voi päästä tosi kivaan asuntoon ilman kymppitonnien säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokrassahan ei makseta pelkästään asunnosta, vaan myös palveluista. Talviaamuina on mukavaa, kun pihalta on kolattu lumet pois. Kesällä leikataan nurmikot ja kastellaan istutukset.

Tuohan riippuu ihan taloyhtiöstä. Joissain tehdään kaikki lumityöt yms. pihatyöt itse vuoroviikoin. Toki se huomioidaan vastikkeessa (ja yleensä näin ollen myös vuokrassa), mutta ei se mitään herkkua ole nousta aamuisin kukonlaulun aikaan lumitöihin, että naapurit pääsevät lähtemään töihin, ja itsekin pitäisi ehtiä viedä lapsetkin hoitoon ennen töihinmenoa.

No käytännössä missään kunnallisessa vuokra-asunnossa et joudu kenenkään töihin lähtemistä varmistamaan, vaan se lumen luominen ja auraus kuuluu vuokraan. Pihit ja köyhät rivitaloasujat suosivat tuollaisia osakeyhtiöitä, joissa työt jaetaan.

Onko paljonkin autolla ajoa sillä miehellä? Voisi nimittäin tulla vähillä ajoilla taksi halvemmaksi ja yksi huoli vähemmän ilman peltilehmän hoitoa. Auto maksaa aina vähintään 200 euroa kk, kun korjaus ym kulut lasketaan mukaan.

Mutta nähtävästi auto on lähinnä teillä miehen mielenterveyden vuoksi? Jos se pitää olla niin voitte myös kokeilla autolle jotain yhteisomistusta tai kimppavuokrausta.

Peräkylillä näitä juttuja ei juuri ole, mutta aina se joku on ensimmäinen!

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa nyt ihmiset, että omakotitalossa on ehkä edullisempaa asua, mutta todella työlästä. Jos pitää ensin leipoa perheen leivät, tehdä kahta työtä ja kävellä töihin, niin kuin täällä neuvotaan, niin pitää vielä lämmittää puilla ja hoitaa puutarhaa ja taloa.

Jos miehen kädet pelaa sen verran että se pystyy ajamaan autoa ja kuskaamaan lapsia, tottahan se pystyy esim. imuroimaan. Ei pyörätuoli sitä estä. Tai pesemään vessat. En näe miksei leipoakin voisi pyörätuolista käsin, toki vähän joutuu kurkottelemaan.

Ei se pyörätuoli ole mikään kuolemantuomio. Okei, ap sanoi että käsissäkin on häikkää mutta edelleen jos ne pelaa sen verran että on turvallista kuljettaa omia lapsiaan autossa (täytyy siis refleksien pelata tosin hyvin ainakin toivottavasti) pystyy kyllä tekemään yhtä sun toista. Moni  pyörätuolipotilas asuu yksin. Katsokaa vaika rullakelaajia.

Ja jos miehen pää on kunnossa, miksi helvetissä ap tuntuu kantavan tätä taakkaa yksin harteillaan? Tehköön se mies joutessaan ynnälaskua miten raha-asiat hoidetaan. Se, että on pyörätuolissa ei tee ihmisestä yhtäkkiä holhouksenalaista.

Ehdottaisin ap:lle että alat suhtautua mieheesi sinä aikuisena ihmisenä mikä hän on ja annat miehen tehdä oman osansa ja ennen kaikkea kantaa oman osansa stressistä. Annan miehen tehdä laskelmat ja päätös talosta. Jos hän on remonttitaitoinen, hänellä luultavasti on paljon sinua parempi käsitys siitä mitä talonne kunnossapito pitkällä aikavälillä tulisi kustantamaan.

Niin, ja ap, tärkein kysymys: HALUAAKO miehesi muuttaa? Entä lapset? Kirjoitat nyt ikään kuin sinulla olisi kolme sylilasta joista ei ole apua ja joiden mielipiteellä ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Onko paljonkin autolla ajoa sillä miehellä? Voisi nimittäin tulla vähillä ajoilla taksi halvemmaksi ja yksi huoli vähemmän ilman peltilehmän hoitoa. Auto maksaa aina vähintään 200 euroa kk, kun korjaus ym kulut lasketaan mukaan.

Mutta nähtävästi auto on lähinnä teillä miehen mielenterveyden vuoksi? Jos se pitää olla niin voitte myös kokeilla autolle jotain yhteisomistusta tai kimppavuokrausta.

Peräkylillä näitä juttuja ei juuri ole, mutta aina se joku on ensimmäinen!

Se mies ei vain ole vielä sisäistänyt tilannetta. Kaikki on muuttunut ja sen hyväksyminen vie aikaa. Taksiasiaan ap ei vastaa, joten ilmeisesti taksi ei vain käy. Taksin käyttäminen olisi noloa/pröystäilevää/mielenterveydelle haitallista/liian kallista. Suuremmissa kaupungeissa taksi on ihan normaali osa joukkoliikennettä, mutta maaseudulla sitä vierastetaan. Kaikilla on omat autot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa nyt ihmiset, että omakotitalossa on ehkä edullisempaa asua, mutta todella työlästä. Jos pitää ensin leipoa perheen leivät, tehdä kahta työtä ja kävellä töihin, niin kuin täällä neuvotaan, niin pitää vielä lämmittää puilla ja hoitaa puutarhaa ja taloa.

Jos miehen kädet pelaa sen verran että se pystyy ajamaan autoa ja kuskaamaan lapsia, tottahan se pystyy esim. imuroimaan. Ei pyörätuoli sitä estä. Tai pesemään vessat. En näe miksei leipoakin voisi pyörätuolista käsin, toki vähän joutuu kurkottelemaan.

Ei se pyörätuoli ole mikään kuolemantuomio. Okei, ap sanoi että käsissäkin on häikkää mutta edelleen jos ne pelaa sen verran että on turvallista kuljettaa omia lapsiaan autossa (täytyy siis refleksien pelata tosin hyvin ainakin toivottavasti) pystyy kyllä tekemään yhtä sun toista. Moni  pyörätuolipotilas asuu yksin. Katsokaa vaika rullakelaajia.

Ja jos miehen pää on kunnossa, miksi helvetissä ap tuntuu kantavan tätä taakkaa yksin harteillaan? Tehköön se mies joutessaan ynnälaskua miten raha-asiat hoidetaan. Se, että on pyörätuolissa ei tee ihmisestä yhtäkkiä holhouksenalaista.

Ehdottaisin ap:lle että alat suhtautua mieheesi sinä aikuisena ihmisenä mikä hän on ja annat miehen tehdä oman osansa ja ennen kaikkea kantaa oman osansa stressistä. Annan miehen tehdä laskelmat ja päätös talosta. Jos hän on remonttitaitoinen, hänellä luultavasti on paljon sinua parempi käsitys siitä mitä talonne kunnossapito pitkällä aikavälillä tulisi kustantamaan.

Niin, ja ap, tärkein kysymys: HALUAAKO miehesi muuttaa? Entä lapset? Kirjoitat nyt ikään kuin sinulla olisi kolme sylilasta joista ei ole apua ja joiden mielipiteellä ei ole väliä.

Naiset ovat usein vahvempia kriisitilanteissa ja muutenkin päättävät paljosta. Jos ap:n mies ei ole ennenkään ollut mikään koti- ja keittiöihme, niin tuskin hän sellaiseksi nyt on muuttunut, vaikka olisi aikaa. Toivottavasti tässä tapauksessa molemmat oppivat uusia asioita ja kantavat vastuuta yhdessä.

Pidätte mieluummin auton kuin kodin?

Minun mummoni jäi papan kuoltua yksinään asumaan maalle. Ajokorttia hänellä ei ollut koskaan ollut. Sujuvasti kävi taksilla kerran viikossa kaupassa ja hienosti pärjäsi. Taksimies jopa kantoi painavat kassit sisälle, tuttu kun oli.

Ei se oma auto ole maallakaan mikään ehdoton välttämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Olisin valmis luopumaan tästä talosta, mutta täällä kaikki nyt ovat sitä mieltä että se vasta suurin virhe olisi ja vuokralla asuminen tulisi paljon kalliimmaksi.

Kai se sitten niin on.

Omalta kohdaltani olen luopunut jo kaikesta mistä voin. En harrasta mitään (paitsi remontointia, heh) enkä tilaa mitään. Mieskään ei harrasta mitään mikä erityisemmin maksaisi, yhdistyksen touhut silloin tällöin pari kymppiä.

Kaikki pyritään siis antamaan lasten hyväksi mikä mahdollista.

Koska muutto ei nyt sitten kai ole mikään ratkaisu niin pitää hiljentyä miettimään muuta.

Ap

Kuten tuolla alussa sanoin, been there, done that. Todella niukkaa oli vuosikaudet. Ja remppaa riitti.

Sinun pitää nyt vain valita. Voit saada hieman enemmän näppiin nyt, jäämällä vuokralle. Homma tosin tasaantuu ja kääntyy negatiiviseksi vuosien ja vuokrankorotusten myötä. Tai sitten lusit sen 10 vuoden velan ja elämä helpottuu huomattavasti. Laina loppuu, mutta vuokraa maksetaan hautaan asti. Elämä on valintoja, mutta valinnat tekee kukin itse.

En haluaisi joskus vuonna 2080 ajatella, että äitini hoiti vammaisen isäni, teki huonolla palkalla raskasta työtä, vei meidät joka aamu hoitoon ja kouluun ja haki pois, sienesti, marjasti, ryöppäsi, remontoi, siivosi, leipoi ja säästi aivan kaikessa, jotta meillä lapsilla nyt vanhuksina olisi jotain perittävää. 2010-luvulla! Minun rakas äitini raatoi ja pihisti kuin olisimme eläneet keskellä sotaa, vaikka Suomi oli silloin maailman rikkaimpia maita. Mitä iloa siitä oli äidilleni...?

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin valmis luopumaan tästä talosta, mutta täällä kaikki nyt ovat sitä mieltä että se vasta suurin virhe olisi ja vuokralla asuminen tulisi paljon kalliimmaksi.

Kai se sitten niin on.

Omalta kohdaltani olen luopunut jo kaikesta mistä voin. En harrasta mitään (paitsi remontointia, heh) enkä tilaa mitään. Mieskään ei harrasta mitään mikä erityisemmin maksaisi, yhdistyksen touhut silloin tällöin pari kymppiä.

Kaikki pyritään siis antamaan lasten hyväksi mikä mahdollista.

Koska muutto ei nyt sitten kai ole mikään ratkaisu niin pitää hiljentyä miettimään muuta.

Ap

Kuten tuolla alussa sanoin, been there, done that. Todella niukkaa oli vuosikaudet. Ja remppaa riitti.

Sinun pitää nyt vain valita. Voit saada hieman enemmän näppiin nyt, jäämällä vuokralle. Homma tosin tasaantuu ja kääntyy negatiiviseksi vuosien ja vuokrankorotusten myötä. Tai sitten lusit sen 10 vuoden velan ja elämä helpottuu huomattavasti. Laina loppuu, mutta vuokraa maksetaan hautaan asti. Elämä on valintoja, mutta valinnat tekee kukin itse.

Nyt kun jättää osan talokaupasta saaduista rahoista säästöön, voi vaikka sitten 10 vuoden kuluttua ostaa pikku talon.

Toimeentulotukea ja asumistukea voi hakea, vaikka on omistusasunto. Asumistukea saa, jos asumiskulut omistusasunnossa olisivat pienemmät, kuin vuokralla. Miehesi sairaseläke puoltaa tuen saamista.

Ex-kelalainen kirjoitti:

Toimeentulotukea ja asumistukea voi hakea, vaikka on omistusasunto. Asumistukea saa, jos asumiskulut omistusasunnossa olisivat pienemmät, kuin vuokralla. Miehesi sairaseläke puoltaa tuen saamista.

Kokonaistuloja katsotaan, ei sitä, mistä se raha tulee.

Yksi vaihtoehto on myös ostaa kerrostaloasunto hissitalosta. Pitää kyllä valita sellainen jossa ei ole kauheasti remonttia tulossa, eikä iso vastike.

Ei omakotitalossa asuminen ole mikään itseisarvo eikä kunnon perheen merkki. Pikkupaikkakunnilla on vähän asenne siinä että lapsiperheen kuuluisi asua omakotitalossa.

Minullakin jää säästöön yksinmaksavana perheen elättäjänä rahaa niin ihmetyttää, miten noilla tuloilla ei pärjää. ja myy helvetissä se toinen auto pois, johan siihen menee rahaa sun ukkos voi ajaa vaikka kelataksilla asioilla, mutta ihan järjetöntä pitää kahden köyhän kahta autoa. ette osaa yhtään talouden pitoa.

Pärjääkö mies itsenäisesti vai joudutko auttamaan ruuanlaitossa, pesuissa, pukemisessa jne? Todennäköisesti olet oikeutettu omaishoidontukeen. Tätä oikeutta ei poista sekään, jos miehellä käy henkilökohtainen avustaja. Ota yhteyttä kuntasi vammaispalveluihin ja kysy miten edetä.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin jää säästöön yksinmaksavana perheen elättäjänä rahaa niin ihmetyttää, miten noilla tuloilla ei pärjää. ja myy helvetissä se toinen auto pois, johan siihen menee rahaa sun ukkos voi ajaa vaikka kelataksilla asioilla, mutta ihan järjetöntä pitää kahden köyhän kahta autoa. ette osaa yhtään talouden pitoa.

Mikä ihmeen toinen auto??? =D

Ap tässä vielä.

Miehelleni ei myönnetty kuljetustukea, sitä on haettu kyllä. Perusteina se, että pystyy näillä käsihallintalaitteilla ajamaan autoa ja se että minullakin on ajokortti.

Vammaispalveluissa on kunnallisia eroja ja täällä on kaikki tosi tiukassa.

Hänellä olisi oikeus käyttää ns. palveluliikennettä, mutta ei kotoa haettuna vaan lähimmältä palveluliikennepysäkiltä joka on reilun 200m päässä. Kesällä sinne voisi rullaillakin mutta talvella täysi mahdottomuus tällä teiden kunnossapidolla. Tuolilla jää kiinni lumivalleihin ja sohjoon. Auto menee siis 2 kertaa viikossa 7 jälkeen keskustaan ja muistaakseni klo 15 jälkeen tulee pois.

Mitä ajokykyyn tulee niin sen on neurologi todennut kaikin puolin hyväksi.

Yhdessä me näitä asioita mietitään. Mies toki viihtyy täällä, kuten sinänsä minäkin, mutta on huolissaan minun jaksamisestani. Siksi ei painosta minua suuntaan eikä toiseen.