*Huokaus* Ei kai auta muu kuin laittaa koti myyntiin :-(
On kyllä surullinen olo. Rahat ei vaan riitä.
Olen töissä ja mies joutui halvauksen vuoksi eläkkeelle muutama vuosi sitten. Meillä on 2 lasta. Asutaan pienessä omakotitalossa, alle 100 000 arvoinen. Velkaa jäljellä reilut 60 000.
Laskettiin moneen kertaan, että pitäisi pärjätä tässä edelleen vaikka mies joutuikin eläkkeelle mutta en jaksa enää! Mihinkään ei jää rahaa, kaikki menee vaikka kaikki hankitaan niin halvalla kuin mahdollista. Sähkön hinta nousee, veden hinta nousee, vakuutusmaksut nousee...palkkani ei juuri nouse ja eläke miehellä vaan pienenee kun hoitotukea ym. leikataan. Kohta leikataan varmaan taas eläkkeitäkin.
Turhaan kai valitan, elämäähän tämä vain, vaan en voi mitään että surulliselta tuntuu. Joku kerrostalon alakerta kai pitäisi vuokralle löytää? Tai rivari, mutta se voi olla jo yhtä kallis kuin tämä. Mies ei voi portaita kulkea. Vuokratkin nousevat mutta toisaalta vuokra-asuntoon saisimme asumistukeakin.
Kai lapsillekin olisi parempi, että vaikka asuisimme vielä vaatimattomammin (tämäkään EI ole mikään ylimitoitettu ökyasunto todellakaan) niin jäisi ehkä joskus rahaa johonkin ylimääräiseen. Tuntuisi töissäkäyntikin ehkä mielekkäämmältä, nyt siitä ei jää mitään käteen. Nyt olisi 10 vuotta vielä lainanmaksua edessä ja lapsuus kerkeää heiltä mennä ohi.
Kohtalotovereita? Miten elämä lähti sitten menemään?
Kommentit (365)
Voisiko mies tehdä kotona jotain etätyötä, esim. puhelimitse tehtäviä haastatteluja tms. Tulot eivät pienennä eläkettä jos ne ovat enintään 1/3 entisistä palkkatuloista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Tässä on hyvin kiteteytetty asumustukijärjestelmän hulluus, mitä aloittajakin yritti alussa selittää mutta kukaan muu ei tähän mennessä ymmärtänyt. Kaikki ovat vain sanoneet että omistusasuntoonkin voi saada tukea ja vuokra-asuminen on aina kallimpaa.
Itselläni on rivariosake, jossa asuin ennen ja nyt se on vuokralla. Vuokralaisella on vain vähän pienemmät tulot kuin minulla, ja hän vuokralaisena maksaa omasta pussistaan alle 300 euroa vuokrasta. Minä omistajana luonnollisesti maksoin kaikki kulut itse siinä asuessani, n 600€/kk.
Joo, asumistukea voi periaatteessa saada sekä vuokra-asuntoon että omistusasuntoon, mutta tukiehdot ovat niissä täysin erilaiset. Omistusasunnoissa asumistuki kattaa yleensä suurimmillaankin vain pienen osan asumismenoista, vuokra-asunnoissa maksimissaan jopa 80 %. Lisäksi ovat omistusasuntojen kohdalla samaan asiaan liittyen selvästi alempana kuin vuokralla asuvien kohdalla. Toimeentulotuen saaminenkin on usein omistusasunnossa asuville lapsiperheillä helpompaa kuin asumistuen saaminen. Osa lannistuu kielteisestä asumistukipäätöksestä eikä tajua hakea toimeentulotukea, tai jos tajuaa sitä hakea, ei osaa listata hakemuksessaan kaikkia asumismenojaan. Omistusasuntoihinkin kannattaisi tajuta hakea toimeentulotukea, koska sitä saa helpommin kuin asumistukea, kunhan ei ole rahaa tilillä.
Helsingin kaupungin laskuri näyttää 3500e bruttotuloillanelihenkisen perheen päivähoitomaksuksi 114e kuukaudessa. Ap:n maksu ei voi olla paljoa suurempi.
Vierailija kirjoitti:
Ota jalat allesi ja pelasta itsesi ja lapsesi. Miehellesi on käynyt hänen elämässään sattuma joka vei liikuntakyvyn. Älä uhriudu ja ryhdy miehesi elämän pelastajaksi. Se hänen on tehtävä itse. Luultavasti hän voi kokea tasavertaisen parisuhteen toisen vammaisen kanssa. Oletko kertonut miehellesi että keräät täällä säälipisteitä hänen kykenemättömyytnsä takia. Muutaman vuoden päästä olet katkera ja hän on mustasukkkainen sinun menemisistäsi.
Tuo kuulostaa aika typerältä provoilulta. Jos oikeasti rakastaa puolisoa, on sitoutunut tähän myötä- ja vastoinkäymisissä. Aloittaja ei todellakaan kuulosta miltään uhriutujalta tai säälipisteiden kerääjältä, vaan hän on kysellyt muilta näkemyksiä siihen, miten toimia nykyisessä tilanteessa ja jatkaa elämää. Jos ja kun on puolisoon aikanaan ihastunut ja sitoutunut, kyllä hänessä ne hyvät ominaisuudet on yhä yleensä jäljellä, vaikka jokin sairaus fyysistä kuntoa joiltain osin rajoittaisikin. Ja yhtä lailla heikomman liikuntakyvyn omaava isä on silti lasten isä, ja toki lapsillekin on tärkeää voida olla myös isänsä kanssa, vaikkei tämä kokoaikaisesti jaksaisi aina koko päivää näitä leikityttää. Ei perheitä minkään turhan takia kannata rikkoa.
Ota jalat allesi ja pelasta itsesi ja lapsesi. Miehellesi on käynyt hänen elämässään sattuma joka vei liikuntakyvyn. Älä uhriudu ja ryhdy miehesi elämän pelastajaksi. Se hänen on tehtävä itse. Luultavasti hän voi kokea tasavertaisen parisuhteen toisen vammaisen kanssa. Oletko kertonut miehellesi että keräät täällä säälipisteitä hänen kykenemättömyytnsä takia. Muutaman vuoden päästä olet katkera ja hän on mustasukkkainen sinun menemisistäsi.
Tai koko juttusi on satua?