Lue keskustelun säännöt.
Raskasta deittailla kun miehet ei usko pakkeja jos ei kolahda
24.04.2017 |
Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.
En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.
Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.
Kommentit (492)
Miesten elämä parisuhdeessa on siksi helppoa verrattuna naisten kun mies pystyy elää lähes kuka tahansa naisen kanssa kunhan saa ruokaa ja pullua mutta naiset eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä voin reilu kolmikymppisenä naisena kertoa, millä perusteella teen valintani ekoilla nettideiteillä. Siis että tuleeko toisia treffejä vai ei. Siinä samalla kun jutellaan kaikesta mahdollisesta, mietin mielessäni, että haluisinko mennä tämän miehen kanssa joskus sänkyyn. Ei siis todellakaan heti, mutta joskus. 90 % kivoista, mukavista, hauskoista, fiksuista miehistä tuntuu sellaisilta, että en kuitenkaan haluaisi mennä ikinä hänen kanssaan sänkyyn. 10 % kanssa seksi tuntuu houkuttelevalta idealta. Ne 10 % saa minulta uudet treffit (joilla ei tosin mennä vielä sänkyyn, mutta kiinnostus yhteiseen seksiin on mielessäni virinnyt).
Tämä on loppuviimeinen tärkein päätöksentekokriteerini. Jos se ei saa "kyllä"-vastausta mielessäni, niin kaikki muu on yhdentekevää.
So on kemiaa... KEMIAAAAAARGAHHHH!!!
Kannattaa muuten aloittajan tarrata johonkin kiinni hyvän sään aikana.
Aika on varas, jota ei voi vangita.
Vierailija kirjoitti:
Koettakaas nyt vähän asettua miehen asemaan niin voitte oppia jotakin. Naisena on helppo deittailla kun deittikumppaneita löytyy vaikka joka sormelle. Miehet (ainakin se keskivertomies) joutuvat oikeasti tekemään työtä sen eteen että edes pääsevät treffeille. Seuraavaa ehdokasta voi joutua odottamaan sitten jo kuukausia niin kai sitä kaikin keinoin yrittää pitää kiinni siitä sillä hetkellä olevasta.
Se, että joutuu hätistelemään kannoiltaan roikkuvia, itselle epäsopivia miehiä, jotka kinuavat seksiä tai haluavat ostaa sitä, lähettelevät peniskuvia, kinuavat tissikuvia, eivät usko kun kerrotaan ettei kiinnosta ja ryhtyvät huorittelemaan ja vainoamaan pakit saatuaan jne. ei todellakaan ole mitään karkkikaupassa olemista. Se on enemmän verrannollista työntekoon kuin lomailuun.
Ei se ole kivaa antaa pakkeja kenellekään, mutta ei kukaan säälistä tai pelosta ryhdy toisen kanssa olemaan.
Se, että naisilla on niin paljon valinnanvaraa, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että on niin paljon miehiä, joille kelpaisi ihan kuka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on kun yksien tai kaksien treffien jälkeen tajuaa ettei kannata jatkaa tapailua, niin miehet ei meinaa sitä millään uskoa? Jos minulle vähänkään joku vihjaa ettei ehkä kiinnosta tarpeeksi, niin kerään kyllä kaiken ylpeyteni ja lähetän iloiset ja kohteliaat heipat, enkä todellakaan ala anelemaan tai puhumaan miestä ympäri. Todella vaivaannuttavaa kun muotoilet ystävällisen mutta selkeän viestin, ja sitten kuitenkin joudut selittelemään ja perustelemaan kun mies ei meinaa hyväksyä asiaa.
En ole kiinnostunut niistä kaikkein komeimmista ja suosituimmista, joten tapailemillani miehillä ei varmaan kauheasti vientiä ole. Mutta silti luulisi että joku ylpeys heilläkin olisi.
Tykkään tavata uusia ihmisiä ja käydä treffeillä, mutta ahdistaa kun miehet on heti niin tosissaan.
Eli deittailu on sulle pelkkä harrastus? Se voi olla kova pala joillekkin poloisille jotka jopa ehtivät ihastua, mutta saavatkin sitten rukkaset sulta. Keksi muu harrastus, missä ei leikitä toisten tunteilla.
Eli jos ei ole varma, että rakastuu ensitapaamisella tai viimeistään toisella, niin ei pidä suostua tapaamaan ketään?
Vierailija kirjoitti:
No minä voin reilu kolmikymppisenä naisena kertoa, millä perusteella teen valintani ekoilla nettideiteillä. Siis että tuleeko toisia treffejä vai ei. Siinä samalla kun jutellaan kaikesta mahdollisesta, mietin mielessäni, että haluisinko mennä tämän miehen kanssa joskus sänkyyn. Ei siis todellakaan heti, mutta joskus. 90 % kivoista, mukavista, hauskoista, fiksuista miehistä tuntuu sellaisilta, että en kuitenkaan haluaisi mennä ikinä hänen kanssaan sänkyyn. 10 % kanssa seksi tuntuu houkuttelevalta idealta. Ne 10 % saa minulta uudet treffit (joilla ei tosin mennä vielä sänkyyn, mutta kiinnostus yhteiseen seksiin on mielessäni virinnyt).
Tämä on loppuviimeinen tärkein päätöksentekokriteerini. Jos se ei saa "kyllä"-vastausta mielessäni, niin kaikki muu on yhdentekevää.
Ja kukaan itseään arvostava mies ei lähde jonkun diipadaapan arvioitavaksi, kelpaako seksiin vai ei...kaikkea paskaa täällä saa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuten aloittajan tarrata johonkin kiinni hyvän sään aikana.
Aika on varas, jota ei voi vangita.
Miksi? Mulla ainakin on hyväpalkkainen työ, miellyttävä elämä ja jos lapsi kiinnostais hankkia, sekin kyllä onnistuisi. Ei sitoutuminen ole naiselle nykypäivänä mikään pakko, vaan lisäarvo elämään jos sen saa sellaisena kuin haluaa. Minä mitään rumaa ruikuttajaa ota nurkkiini vaan siksi että "aika on varas".
Hui hai :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on ne jotka todella suuttuvat. Saataa kuukausien jälkeen tulla vielä valitisviestiä jossa muistetaan myös haukkua minut. Mikäs siinä sitten kun katkaisee välit ja numero estolistalle. Näiden vainoajien takia en kertonut yhdellekään ketä tapailin missä asun kuin vasta useamman kuukauden tapailun jälkeen.
En tiedä mitä mielenterveyskuntoutujia olen vetänyt puoleeni.Minulle on suututtu monta kertaa, kun olen yksien tai kaksien treffien jälkeen nätisti sanonut, että "emme taida sopia riittävän hyvin toisillemme, ja onnea etsintään". Enemmän se on sääntö kuin poikkeus, että mies suuttuu. Suuttuminen saattaa tulla viestillä vasta parin päivän päästä. Ymmärtäisin, että jos ollaan seurusteltu jo pari kk vaikka, niin pakit siinä vaiheessa saa suuttumaan. Mutta hyvänen aika, yksien tai kaksien treffien jälkeen.. Outoa. Kertoo ainakin siitä, että sillä miehellä on jotenkin "paljon pelissä", koska yhden tekevä asia ei herättäisi suuttumustunnetta. Harmi vaan, että se "paljon pelissä" ei ole voinut liittyä juuri minuun, koska emmehän edes tunne toisiamme kunnolla vielä yksien treffien jälkeen. Tulkitsen, että sen täytyy liittyä siihen, että julmasti riistin heiltä parisuhteen (minä paha hirviönainen).
Tästä on suht tuore omakohtainen kokemus: olin kesäisellä aamulenkillä kun vastaan pyöräillyt nuori mies (aivan random-henkilö, ikinä aikaisemmin häntä nähnytkään missään) huikkasi pysähtymään. Luulin hänen kysyvän tietä tms. joten yllätys oli melkoinen kun jantteri täräytti aivan puskista treffikutsun, ilman mitään ennakkovalmisteluja. Kieltäydyin ihan kohteliaasti kunniasta koska oma mies löytyy jo, ja sain niskaani melkoisen kiukkuryöpyn. Wtf? Ei kannattaisi kysyä jos ei kestä kieltävää vastausta..varsinkaan täysin vieraalta naisihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on kova pala haukattavaksi kun joku tavis tai ruma antaa pakit. Sen vielä ymmärtäisi jos joku kaunis antaisi, niillä kun on niin paljon valinnanvaraa. Mutta se ettei kelpaa jollekin joka on alle oman markkina-arvon niin se ottaa kyllä todella paljon päähän.
Omalla kohdalla se onkin mennyt oudosti niin että kauniille saatan hyvinkin kelvata mutta sitten on lauma noita "vähemmän kauniita" jotka käyttäytyvät todella ala-arvoisesti minua kohtaan. Suoranaista ulkonäön haukkumista jne. Samalla ovat yliystävällisiä ja flirttailevia ulkomaalaisia kavereitani kohtaan.
Onneksi olen matkustellut paljon joten tiedän kelpaavani todella kauniille naisille ja itsetunto on kohdillaan. Aika huvittavaa sitten että samalla suomessa rumat siideriperseet antavat pakit kun käyn baarissa. Varmaan jos en tietäisi paremmin voisin luulla olevani ruma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä voin reilu kolmikymppisenä naisena kertoa, millä perusteella teen valintani ekoilla nettideiteillä. Siis että tuleeko toisia treffejä vai ei. Siinä samalla kun jutellaan kaikesta mahdollisesta, mietin mielessäni, että haluisinko mennä tämän miehen kanssa joskus sänkyyn. Ei siis todellakaan heti, mutta joskus. 90 % kivoista, mukavista, hauskoista, fiksuista miehistä tuntuu sellaisilta, että en kuitenkaan haluaisi mennä ikinä hänen kanssaan sänkyyn. 10 % kanssa seksi tuntuu houkuttelevalta idealta. Ne 10 % saa minulta uudet treffit (joilla ei tosin mennä vielä sänkyyn, mutta kiinnostus yhteiseen seksiin on mielessäni virinnyt).
Tämä on loppuviimeinen tärkein päätöksentekokriteerini. Jos se ei saa "kyllä"-vastausta mielessäni, niin kaikki muu on yhdentekevää.
Ja kukaan itseään arvostava mies ei lähde jonkun diipadaapan arvioitavaksi, kelpaako seksiin vai ei...kaikkea paskaa täällä saa lukea.
Eli miehille ei ole merkitystä, pitääkö nainen miestä seksikkäänä, haluttavana ja kiihottavana? Miehelle riittää, että nainen antaa, vaikka nainen pidättelisi oksennusta antaessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaas nyt vähän asettua miehen asemaan niin voitte oppia jotakin. Naisena on helppo deittailla kun deittikumppaneita löytyy vaikka joka sormelle. Miehet (ainakin se keskivertomies) joutuvat oikeasti tekemään työtä sen eteen että edes pääsevät treffeille. Seuraavaa ehdokasta voi joutua odottamaan sitten jo kuukausia niin kai sitä kaikin keinoin yrittää pitää kiinni siitä sillä hetkellä olevasta.
....
Se, että naisilla on niin paljon valinnanvaraa, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että on niin paljon miehiä, joille kelpaisi ihan kuka tahansa.
Tämä.
Kärjistyksenä on niin, että
-60 % miehistä kelpuuttaisi suunnilleen kenet tahansa naisen.
-2 % naisista kelpuuttaisi suunnilleen kenet tahansa miehen.
-100 % naisista ei halua olla miehelle se "kuka tahansa nainen", vaan aivan ainutlaatuinen ja erityinen, joka on haluttu juuri hänen itsensä takia eikä vaan parisuhteen takia.
-60 %:lle miehistä olisi suhteellisen ok olla se "kuka tahansa mies", jonka kanssa nyt haluttiin parisuhde (koska mies sai siitä sen parisuhteen).
Joten: Naisille ei siis todellakaan ole mikään karkkikauppa se miestarjonta, jossa 60 % miehistä kelpuuttaisi suunnilleen kenet naisen vain. 100 % naisista kokee tuon ahdistavaksi maailmaksi, jossa on hyvin vaikea löytää sitä mitä etsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä voin reilu kolmikymppisenä naisena kertoa, millä perusteella teen valintani ekoilla nettideiteillä. Siis että tuleeko toisia treffejä vai ei. Siinä samalla kun jutellaan kaikesta mahdollisesta, mietin mielessäni, että haluisinko mennä tämän miehen kanssa joskus sänkyyn. Ei siis todellakaan heti, mutta joskus. 90 % kivoista, mukavista, hauskoista, fiksuista miehistä tuntuu sellaisilta, että en kuitenkaan haluaisi mennä ikinä hänen kanssaan sänkyyn. 10 % kanssa seksi tuntuu houkuttelevalta idealta. Ne 10 % saa minulta uudet treffit (joilla ei tosin mennä vielä sänkyyn, mutta kiinnostus yhteiseen seksiin on mielessäni virinnyt).
Tämä on loppuviimeinen tärkein päätöksentekokriteerini. Jos se ei saa "kyllä"-vastausta mielessäni, niin kaikki muu on yhdentekevää.
Ja kukaan itseään arvostava mies ei lähde jonkun diipadaapan arvioitavaksi, kelpaako seksiin vai ei...kaikkea paskaa täällä saa lukea.
No sitten sinun ei varmaan kannata enää mennä yksillekään treffeille :D . Sillä kerron sinulle salaisuuden ;) . Käytännössä kaikki naiset käyttää tuota kuvaamaani arviointikriteeriä päätöksenteossaan. Siihen on ihan evolutionaarinen syy.. Naisen (naaraan) tulee valita suuresta halukkaasta mies (uros) joukosta se, jota hän itse himoitsee, ja jonka kanssa haluaa seksiä (eli evoluutiomielessä potentiaalisesti altistua lisääntymiselle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin reiluna kolmikymppisenä on vaikea ymmärtää, että jos treffeillä on hauskaa, puhuttavaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy jne. niin tuloksena on silti "oot tosi kiva mutta ei oo kemiaa" kohtalo. Itse kun en tosiaankaan odota, että jo kypsään ikään ehtineet, paljon kokeneet ihmiset ihan spontaanisti enää ihastuvat johonkin samantien. Nuorempana kyllä. Mutta ei enää.
En silti tosiaankaan jää tivaamaan mitään perusteluita. Jatkakoon harhailuaan.
Minä olen viisikymppinen ja silti "harhailin" niin kauan, että löysin miehen, jonka kanssa oli kemiaa ja johon ihastuin. Vuosia siihen meni mutta kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaas nyt vähän asettua miehen asemaan niin voitte oppia jotakin. Naisena on helppo deittailla kun deittikumppaneita löytyy vaikka joka sormelle. Miehet (ainakin se keskivertomies) joutuvat oikeasti tekemään työtä sen eteen että edes pääsevät treffeille. Seuraavaa ehdokasta voi joutua odottamaan sitten jo kuukausia niin kai sitä kaikin keinoin yrittää pitää kiinni siitä sillä hetkellä olevasta.
Se, että joutuu hätistelemään kannoiltaan roikkuvia, itselle epäsopivia miehiä, jotka kinuavat seksiä tai haluavat ostaa sitä, lähettelevät peniskuvia, kinuavat tissikuvia, eivät usko kun kerrotaan ettei kiinnosta ja ryhtyvät huorittelemaan ja vainoamaan pakit saatuaan jne. ei todellakaan ole mitään karkkikaupassa olemista. Se on enemmän verrannollista työntekoon kuin lomailuun.
Ei se ole kivaa antaa pakkeja kenellekään, mutta ei kukaan säälistä tai pelosta ryhdy toisen kanssa olemaan.
Se, että naisilla on niin paljon valinnanvaraa, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että on niin paljon miehiä, joille kelpaisi ihan kuka tahansa.
Ja se, että "on paljonvalinnanvaraa" ei tarkoita, että edes kohtuullinen osa niistä vaihtoehdoista olisi millään tavalla realistisesti katsottuna oikeita vaihtoehtoja. Vähän kuin soppaa syödessä olisi rivissä sata veistä vaikka oikeasti tarvitset vain yhden lusikan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on kova pala haukattavaksi kun joku tavis tai ruma antaa pakit. Sen vielä ymmärtäisi jos joku kaunis antaisi, niillä kun on niin paljon valinnanvaraa. Mutta se ettei kelpaa jollekin joka on alle oman markkina-arvon niin se ottaa kyllä todella paljon päähän.
Omalla kohdalla se onkin mennyt oudosti niin että kauniille saatan hyvinkin kelvata mutta sitten on lauma noita "vähemmän kauniita" jotka käyttäytyvät todella ala-arvoisesti minua kohtaan. Suoranaista ulkonäön haukkumista jne. Samalla ovat yliystävällisiä ja flirttailevia ulkomaalaisia kavereitani kohtaan.
Onneksi olen matkustellut paljon joten tiedän kelpaavani todella kauniille naisille ja itsetunto on kohdillaan. Aika huvittavaa sitten että samalla suomessa rumat siideriperseet antavat pakit kun käyn baarissa. Varmaan jos en tietäisi paremmin voisin luulla olevani ruma.
eli saisit kauniin mutta jostain syystä haluat deittailla naisia, jotka ovat alle oman markkina-arvosi ja jotka antavat sinulle pakit? Selitä minulle miksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on kova pala haukattavaksi kun joku tavis tai ruma antaa pakit. Sen vielä ymmärtäisi jos joku kaunis antaisi, niillä kun on niin paljon valinnanvaraa. Mutta se ettei kelpaa jollekin joka on alle oman markkina-arvon niin se ottaa kyllä todella paljon päähän.
Omalla kohdalla se onkin mennyt oudosti niin että kauniille saatan hyvinkin kelvata mutta sitten on lauma noita "vähemmän kauniita" jotka käyttäytyvät todella ala-arvoisesti minua kohtaan. Suoranaista ulkonäön haukkumista jne. Samalla ovat yliystävällisiä ja flirttailevia ulkomaalaisia kavereitani kohtaan.
Onneksi olen matkustellut paljon joten tiedän kelpaavani todella kauniille naisille ja itsetunto on kohdillaan. Aika huvittavaa sitten että samalla suomessa rumat siideriperseet antavat pakit kun käyn baarissa. Varmaan jos en tietäisi paremmin voisin luulla olevani ruma.
Voi huoh, mitäpä jos se "markkina-arvoltaan alle" nainen eli toisin sanoen ruma tai tavis ei vaan arvosta sua? Pitäiskö sinun kaltaisiasi ääliöitä jotka tosissaan puhuvat markkina-arviosta deittailla vain koska itse on tavis tai ruma? Todennäköisesti olet vain ikävä ihminen, jota naiset eivät jaksa katsella. Misogyniasi huokuu tänne asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaas nyt vähän asettua miehen asemaan niin voitte oppia jotakin. Naisena on helppo deittailla kun deittikumppaneita löytyy vaikka joka sormelle. Miehet (ainakin se keskivertomies) joutuvat oikeasti tekemään työtä sen eteen että edes pääsevät treffeille. Seuraavaa ehdokasta voi joutua odottamaan sitten jo kuukausia niin kai sitä kaikin keinoin yrittää pitää kiinni siitä sillä hetkellä olevasta.
....
Se, että naisilla on niin paljon valinnanvaraa, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että on niin paljon miehiä, joille kelpaisi ihan kuka tahansa.
Tämä.
Kärjistyksenä on niin, että
-60 % miehistä kelpuuttaisi suunnilleen kenet tahansa naisen.
-2 % naisista kelpuuttaisi suunnilleen kenet tahansa miehen.
-100 % naisista ei halua olla miehelle se "kuka tahansa nainen", vaan aivan ainutlaatuinen ja erityinen, joka on haluttu juuri hänen itsensä takia eikä vaan parisuhteen takia.
-60 %:lle miehistä olisi suhteellisen ok olla se "kuka tahansa mies", jonka kanssa nyt haluttiin parisuhde (koska mies sai siitä sen parisuhteen).
Joten: Naisille ei siis todellakaan ole mikään karkkikauppa se miestarjonta, jossa 60 % miehistä kelpuuttaisi suunnilleen kenet naisen vain. 100 % naisista kokee tuon ahdistavaksi maailmaksi, jossa on hyvin vaikea löytää sitä mitä etsii.
Saisinko lähteen noille prosenteillesi. Olen itse saanut aikoinaan nettideiteillä suunnilleen yhtä monta kertaa pakit kuin antanut ne, ja suurin osa tapaamisista on päättynyt siihen, ettei kumpaakaan ole riittävästi kiinnostanut. En siis ihan usko noita hihasta vetämiäsi prosentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koettakaas nyt vähän asettua miehen asemaan niin voitte oppia jotakin. Naisena on helppo deittailla kun deittikumppaneita löytyy vaikka joka sormelle. Miehet (ainakin se keskivertomies) joutuvat oikeasti tekemään työtä sen eteen että edes pääsevät treffeille. Seuraavaa ehdokasta voi joutua odottamaan sitten jo kuukausia niin kai sitä kaikin keinoin yrittää pitää kiinni siitä sillä hetkellä olevasta.
Se, että joutuu hätistelemään kannoiltaan roikkuvia, itselle epäsopivia miehiä, jotka kinuavat seksiä tai haluavat ostaa sitä, lähettelevät peniskuvia, kinuavat tissikuvia, eivät usko kun kerrotaan ettei kiinnosta ja ryhtyvät huorittelemaan ja vainoamaan pakit saatuaan jne. ei todellakaan ole mitään karkkikaupassa olemista. Se on enemmän verrannollista työntekoon kuin lomailuun.
Ei se ole kivaa antaa pakkeja kenellekään, mutta ei kukaan säälistä tai pelosta ryhdy toisen kanssa olemaan.
Se, että naisilla on niin paljon valinnanvaraa, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että on niin paljon miehiä, joille kelpaisi ihan kuka tahansa.
Ja se, että "on paljonvalinnanvaraa" ei tarkoita, että edes kohtuullinen osa niistä vaihtoehdoista olisi millään tavalla realistisesti katsottuna oikeita vaihtoehtoja. Vähän kuin soppaa syödessä olisi rivissä sata veistä vaikka oikeasti tarvitset vain yhden lusikan.
Niinpä. Juuri näin. Asiaa voisi verrata myös tähän: Näennäisesti paljon valinnanvaraa voi olla myös silloin, kun edessäsi on 100 suklaakaramellia, joista 99 kpl on kyllästetty syanidilla. Kuka haluaa sellaisen "valinnanvaran runsauden"?? Realistista valinnanvaraa on silloin vain se yksi kappale, ja on mieletön haaste osata valita se niiden 99 joukosta. Ne 99 haittaa valintaa ja tekee sen valinnan ahdistavaksi.
Joten te deittailun vaikeudesta valittavat miehet. Eläytykääpä hetkeksi tähän, ja ymmärtäkää naista.
No on mulla 2 vuotta pisin suhde, mutta en mä naisista mitään silti ymmärrä.