Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Eräänä yönä näin unta, että minulla oli vauva, kapaloon kääritty pieni vauva jonka laskin sylistäni pinnasänkyyn.

Kahden viikon päästä tein positiivisen raskaustestin, ja on 100% varmaa että lapsi sai alkunsa tuona yönä (seksiä ei ollut muuten ollenkaan). Se oli hassu sattuma.

Joskus pari vuotta sitten kävelin iltapimeällä kotiin, lastenrattaita työntäen. Olen aina ollut aika herkkä pimeälle, ja muistan kun vastaan tuli tummiin pukeutunut mies taluttaen isoa koiraa. Koira oli juuri tien pientareella haistelemassa ja itse ajattelin mielessäni jotain "kylläpä on pelottavan näköinen koira näin pimeässä" ja samassa koiraa taluttava mies naurahti ja totesi kuin ajatukseni kuulleena "no kyllä tätä kannattaakin pelätä".

Olen 99,99% varma, etten puhunut ääneen, mutta tuo tilanne jäi mieleen kaikessa outoudessaan :D

Tää on vähän hölmö, mutta kummallinen tapaus kumminkin. Olin mökillä käymässä nukkumaan. Huoneessa oli ihan valosaa koska oli kesä. Olin laittanut kaikki vaatteeni tuolin selkämykselle ja nukuin kyljelläni kasvot huoneeseen päin niin, että näin tuolin. Olin vielä aika puoliunessa kun havahduin johonkin pieneen ääneen. Avasin silmäni ja näin miten rintsikkani putosivat tuolin selkämykseltä lattialle ja ääni oli sama kuin se johon havahduin.

Kaikkein selittämättömin kokemus on ollut se kun sain kaupat syntymään torissa.

Olen aina suhtautunut jokseenkin skeptisesti ihmisiin, jotka puhuvat yliluonnollisesta ja vastaavasta. Omat kokemukset ovat kuitenkin muuttaneet näkemystäni siihen suuntaan, että en yhä voi sanoa uskovani yliluonnollisen olemassaoloon - toisaalta en enää väitä, etteikö nykyisin yliluonnollisena pidettävä voisi ainakin jollain tasolla jonain päivänä osoittautua todelliseksi. Jos ajattelee jo pelkkää avaruutta ja ikään kuin zoomaa riittävän kauas, niin luultavasti meidän planeettamme on pienempi osa jotain suurta kuin Kilpisjärven nakkikioskin tiskillä oleva hiekanjyvänen suhteessa maapallon kokoon. Väreissä on olemassa aallonpituuksia, joita meidät aistimme eivät kykene havaitsemaan. Kalkkarokäärmeet näkevät infrapunasäteilyn, mutta me emme siitä huolimatta että se on todellista. Luultavasti on jotain muutakin, mikä on toistaiseksi lajimme tietämättömissä.

Vastaukseni menee hieman ohi aiheen, mutta viimeksi tänään ajattelin että olenkohan ajoittain riivattu. Kerran elämäni aikana yksi ihminen (paras ystäväni) on nähnyt minut unihalvaustilassa juuri ennen kuin se päättyi ja säikähti todella pahasti. Sanoi, että näytin ihan riivatulta ja sillä niitä kohtauksia voi oikeastaan parhaiten kuvata. Saan siis unihalvausten yhteydessä hallusinaatioita ja niiden yhteydessä tuntuu, kuin joku yrittäisi viedä minulta jotain. Kuristamalla, ihan millä vain. Yritän siinä sitten ajatella, että "tämä on vain unihalvaus ja loppuu kohta." Samalla hetkellä tuijotan patteria, jonka tiedän oikeasti olevan olemassa. Samaa aikaa näkökentässä voi olla esimerkiksi harmaan sävyinen, suippomainen olio. Siinä kun tuijottelee patteria ja oliota, joiden molempien resoluutio on aivan yhtä selvä niin tulee mieleen yhtä sun toista. Kuolenko (tuntuu tietynlaisten hallusinaatioiden kohdalla siltä että happi kulkee todella huonosti)? Mistä tiedän, että aistini eivät hämää minua hetkellä x jos ne kuitenkin hämäävät minua hetkellä y? Altistaako kohtaus syövälle (mikäli solusyklin häiriöt eivät korjaannu niin olisi ihan oletettavaa, että tämä on mahdollista) Selviänkö siitä taistelusta enää vanhana (olen miettinyt sitäkin, että jos joku saa ensimmäisen unihalvauksen ja hallusinaation vasta 80-vuotiaana niin kuolee varmasti pelosta jo sydänkohtaukseen. Onko joku unissaan sydänkohtaukseen kuollut menehtynyt lopulta unihalvaukseen?

Tänään aloin jo miettimään, voiko huono karmani johtua lojaaliudestani. Kun miettii elämän tarkoitusta, niin historian perusteella se näyttäisi olevan evoluutio. Luonto on lopulta todella julma. Jos kirahvilla on luonnossa liian lyhyt kaula, se kuolee ennen pitkää nälkään. Kuolisi luonnossa toki muutenkin ennemmin tai myöhemmin. Joka tapauksessa, pointti oli se että itse en tapa edes hyttystä tarkoituksella. Näin ollen toimintani on tietyllä tavalla evoluutiota vastaan. Konkreettisesti se näkyy esimerkiksi siten, että pelastan kesäisin mm. vesiämpäriin joutuneita kärpäsiä (joiden tietyllä tapaa kuuluisi "kuolla", koska keskiverto nykyihminen ei toimisi minun tavallani.) Ehkä olen evoluution näkökulmasta epäonnistunut yksilö. Olen jopa keskustellut erään tutun lääkärin kanssa siitä, onkohan evoluutio ja jatkuva kehittyminen/mukautuminen optimaaliseen suuntaan (sekä heikkojen karsiutuminen usein aikaisessa elämänvaiheessa) lopulta objektiivisemmin tarkasteltuna jostain toisestakin syystä tarkoituksellista. Sillä tavalla, että evoluution tarkoitus ei olisi ainoastaan suosia niitä yksilöitä, jotka menestyvät parhaiten olosuhteissa x säilyttäen riittävän geneettisen variaation.

Teksti jatkuu...

Mitä unihalvauksiin tulee, niin tietyissä määrin unihalvaukset ja hallusinatiot ovat normaaleja. Unihalvaus tarkoittaa pelkistetysti sitä, että unen vaiheissa tulee häiriö ja vartalosi halvaantuu. Et siis pysty liikuttamaan raajojasi silmiä lukuunottamatta. Olet tietyn aikaa halvaantunut, eikä jalkasi liiku vaikka yrität täydellä voimalla potkaista sitä. Kohtauksen aikana olet yhtä valppaana kuin hereillä ollessasi. Voit miettiä puetko vapauduttuasi neulepaidan vai tavallisen pitkähihaisen, saatat vain samalla nähdä sairaita hallusinaatioita. Ainakin omalla kohdalla hallusinaatiot ja äänet tuntuvat normaali elämään verrattuna potenssiin 1000. Normaali elämä tuntuu unelta unihalvauksiin verrattuna eivätkä unihalvaukset ole millään tavalla verrattavissa sairaalloisiin painajaisiin. Mitä kohtauksiin vielä tulee, niin minulla unihalvauksia saattaa olla 10-15 viikossa. Ne tulevat nukuin miten päin tahansa ja olin sitten laittanut herätyskellon aamuksi tai päikkäreillä 10 minuutin päähän. Jos nipistän itseäni ennen kuin se tietynlainen tunne tulee, niin kohtaus siirtyy vain eteenpäin. En voi estää sitä. Nykyisin vastaavasti tuntuu, että ajattelemalla tummaa, ääretöntä tilaa ja siellä liikkumista yhä nopeammin ja lopulta ilman mitään vastusta saan laukaistua unihalvauksen. Pelottavaa, mutta koukuttavaa. Ei kuitenkaan onnistu joka kerta. Ihan hirvein kokemus unihalvauksiin liittyen on ruumiista irtautuminen (liittyi tuohon tummaan äärettömään tuntuiseen tilaan.) Se on ensimmäinen ja ainut kerta, kun luulin ihan oikeasti olevani kuollut. Sillä hetkellä olin suorastaan varma, että olin kuollut. Tapahtumasta on pitkä aika, olin silloin 16-vuotias. Lisättäköön vielä, että jalkeilla ollessa elämäni on täysin normaalia. Opiskelen, teen jonkin verran töitä, olen urheillut mj-tasolla ja olen kaikinpuolin sosiaalinen sekä "normaalin" ystäväpiirin omaava. On ajoittain äärimmäisen raskasta pitää tätä kaikkea sisällään, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. Tai on, mutta siitä seuraisi hullun leima. Täytyy vain hyväksyä, että nämä sairaat harhat unihalvausten yhteydessä ovat ikävä lisä josta voin joutua kärsimään lopun elämäni. Toisaalta, kaikki voisi olla vielä huonommin. Skitsofreenikot kärsivät vastaavanlaisista hallusinaatioista kirjaimellisesti hereillä ollessaan ja päiväsaikaan. Heidän elämän täytyy olla ajoittain ihan uskomattoman järkyttävää. Käy sääliksi etenkin sairastuneita lapsia, jotka eivät osaa vielä millään tasolla käsitellä asiaa. Pahoittelen kirjoituksen sekavuutta (oli tarkoitus kirjoittaa aiheesta vain lyhyesti.) Jos jollain on vastaavanlaisia kokemuksia niin kuulisin mielelläni teidän ajatuksia. Jos on kysyttävää, niin kysykää ihmeessä.

465 muisti yhtäkkiä vielä tällaisen tapahtuman:

Kaverini oli luonani yökylässä, oltiin kai jotain 15v. Joskus keskellä yötä olimme menossa nukkumaan. Meillä oli kaksi erillistä vessaa, joten jokainen meni "omaansa". Olin pesemässä hampaita, kun kuulin kaverini menevän keittiöön. Kuulin äitini sanovan hänelle että "Nyt tytöt nukkumaan!"

Hullua tässä oli se, ettei kaverini ollut ollut keittiössä, äitini oli nukkunut sikeästi ja kaverini oli kuullut minun olevan keittiössä ja äitini sanovan "Nyt tytöt nukkumaan!"

Oli tosi outo fiilis, eikä meille kummallekaam oikein uni tullut silmään.

No tämä menee vähän ohi kun tämä oli unihalvaukseni aikana n. 6 vuotta sitten.

Tuntui kuin joku olisi kuristanut kaulaani kaksin käsin ja "näin" huoneeni nurkassa punaisena palavan pirun. Ahdisti todella paljon. Samaan aikaan "näin" kun peilini huurustui ja sellainen ohut musta karvainen sormi kirjoitti siihen "SUTAK".

Valvoin koko loppu yön valot päällä ja uskalsin nukahtaa vasta kun ulkona oli valoisaa. Tuo oli tosiaan vain unihalvaus, mutta aivan kamala kokemus se oli.. Vieläkin ahdistaa kun muistelen sitä :(

Unihalvaukset. Ensimmäinen kerta oli ns. ruumiista irtaantuminen ja luulin tuolloin oikeasti, että olin irtaantunut ruumiistani. Nousin siis huoneeni kattoon ja leijuin siellä jonkin aikaa. Vasta myöhemmin sain (onneksi) tietää ilmiöstä nimeltä unihalvaus. Kärsin unihalvauksista jossain vaiheessa melko usein. Olen mm. nähnyt mustan hahmon seisovan makuuhuoneen ovella sekä tuntenut kun joku istuu päälleni.

Ehkä kaikista pelottavin unihalvaus oli se, kun olin päiväunilla ja tunsin kuinka putosin sängyn läpi hirveää vauhtia jonnekin pimeyteen ja jotenkin koin, että kuolin. Leijuin jossain pimeydessä jonkin aikaa, kunnes "palasin takaisin" ja tajusin, että olen taas sängyssäni ja silmäni ovat auki. Oli niin kamala kokemus, että en todellakaan jatkanut päikkäreitä.

Enää en kärsi unihalvauksista mikä on sinällään ihan positiivinen asia, mutta ihmettelen miksi niitä ei ole enää ollut moneen vuoteen.

Olen monesti miettinyt, mistä ihmeestä johtuu, että unihalvauksien yhteydessä nähdään yleensä musta hahmo. Joku järkevä selityshän tälle täytyy olla. En yhtään ihmettele, että jotkut uskovat tulleensa riivatuiksi, sillä noihin unihalvauksiin liittyy tuon mustan hahmon lisäksi muitakin ns. riivauskokemukselle tyypillisiä asioita. Itse siis en usko mihinkään yliluonnolliseen enkä usko, että tuo musta hahmo on demoni tms., mutta mielenkiintoista olisi tietää miksi juuri sellainen esiintyy unihalvauksissa.

Oudointa on kummallinen tajunnan tila, jonka olen kokenut 7-8 kertaa elämässäni (nyt 55v). Ekan kerran 18-vuotiaana kovassa rasituksessa armeijan metsäkeikalla: Ensin aamulla väsyneenä/rasittuneenan on tunne, että jotain on jäänyt "kesken". ...Sitten aamupäivällä jokin ajatus, tuoksu tai näkymä laukaisee tilan, jossa ei ole sanoja, minuutta, eikä ajatuksia... vain ajaton tunne jota voisi leikata kakkulapiolla. Silti sitä on tajuissaan, silloinkin pystyin varmistamaan rynnärin ja laittamaan sen siististi viereen maahan lippaineen. Olin kauhuissani, mutta nykyään jo pystyn mukavasti "surffaamaan" siinä tilassa ja välillä toivon että kokisin sen taas. Kun "kohtaus" on ohi, tuntuu kuin viikkoja olisi kulunut, ei kymmeniä sekunteja. Ja olo on virkistynyt, "ymmärtävä".

Vierailija kirjoitti:

Minä haistan aina välillä kotonani tai muualla selittämättömän ihanan ruusuntuoksun. Se ei ole hajuvesi, vaan selvä puhdas ruusu. Ko. kukka oli edesmenneen äitini lempikukka ja ajattelen, että hän on luonani käymässä.

Minullakin tämä, etenkin lapsuudesta muistan tämän ilmiön.

Illalla kun olen mennyt sänkyyn pitkäkseni ja makaan selälläni, rentoudun päästä varpaisiin. Olen ihan hereillä, yhtäkkiä päästä alaspäin menee sellainen kihelmöivä tunne, se liukuu selvästi ylhäältä alaspäin ja tuntuu voimakkaimmin päässä ja ylävartalolla.  Ihan kuin joku energia menisi koko kehoni läpi. Tuntuu kuin keho olisi painoton ja lilluisi jossain avaruudessa. Pidän silmät kiinni ja tunne menee ohi ehkä minuutissa.

En tiedä mikä ilmiö tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kukaan ei ota näitä keksittyjä tarinoita todesta :-D

Yhtenä yönä näin pelottavaa unta, että sinä olit syntynyt ja nyt jo aikuinen. Tänään se todentui. Ja meidän on elettävä sen kanssa :(

Selittämättömin kokemukseni on se että vaimo ja lapset eivät vielä näitten kaikkien kuluneitten vuotten myötä ole lähtenyt kävelemään. Ylpeä siitä en ole, ainoastaan ihmeissäni...

Rakas koiramme kuoli vaikeaan sairauteen eräänä kevätpäivänä, eläinlääkärin antamaan piikkiin, mutta silti oman perheen ympäröimänä kotimme terassilla. Kello oli tasan 15.30.

Seuraavana vuonna samana päivänä huomasin töihin mentyäni, että olin unohtanut rannekelloni. Illalla, kun palasimme puolisoni kanssa kotiin, löysin kellon olohuoneen pöydältä. Kellossa on ajanottoviisari, joka käynnistyy ja pysähtyy nappia painamalla. Viisari oli pysähtynyt tarkalleen kellotaulun kolmen ja neljän väliin (normaalisti "lepotilassa" se on kahdentoista kohdalla).

Sama ajanottoviisarin startti ja stoppi ja pysähtyminen kolmosen ja nelosen väliin, kelloon koskematta, tapahtui myös vuotta myöhemmin, muttei enää sen jälkeen.

Olen kuitenkin monia kertoja tuntenut iltaisin työhuoneessani pienen kostean kuonon kosketuksen. Koirallamme oli tapana käydä katsomassa minua ja tuuppaista pehmeästi kuonollaan jalkaani, kun istuin myöhään koneen ääressä.

Näihin kokemuksiin liittyy aina ihmeellinen rauhan tunne. Ihan kuin joku hymyilisi ja sanoisi minulle, että ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kukaan ei ota näitä keksittyjä tarinoita todesta :-D

Miksi näitä pitäisi keksiä kun ympärillämme tapahtuu monia merkillisiä asioita, joita ei ole helppö selittää... Tosin olen samaa mieltä, että osa on keksittyä ja joku huvittelee sillä tavalla. Mutta se on toinen asia....

Vierailija kirjoitti:

Jalka kramppas uidessa ja tuli sellain kauhee kankee olo, et ei pysty uimaan ja päässä vilis, et tässäkö tää nyt oli?? mut onnistuin räpiköimään itteni takas laiturille. 

On tapahtunut minullekin. Kauhea tunne ja nopeasti tekee mieli rantaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ei ole kummitusjuttu eikä edes mitenkään pelottava, enkä myöskään trollaa. Mutta olen muutamia kertoja ennustanut jonkun muoti-ilmiön ennen, kuin siitä on edes puhuttu missään.

Viimeksi tammikuussa ostin itselleni keltaisen paidan, jota olin himoinnut pitkään - enkä ole aiemmin omistanut juuri mitään keltaista. Vain pari viikkoa myöhemmin lehdissä toitotetaan, että keltainen on tämän kevään ehdoton muotiväri. Toinen juttu oli Michael Kors -laukku; ostin sellaisen ulkomailta ennen kuin villitys tuli Suomeen, ja pian sellainen oli joka toisella. Lähinnä harmitti.

Ei tää pelottavaa tai mystistä ole, mutta huvittavaa :)

Minulla on myös tämä taipumus. Aavistan erilaisia trendejä ja villityksiä kauan ennen kuin ne tapahtuvat. Aavistaa on ehkä väärä sana, mutta olen hyvä tarkkailemaan ilmiöitä ja koska siitä syystä tiedän niistä paljon, osaan arvata mikä tulee "seuraavaksi". Muotihan menee sykleissä vastakohdasta vastakohaan, samoin kuin muutkin ilmiöt. Pehmeän kauden jälkeen tulee kova, murrettujen värien jälkeen selkeät ja raikkaat jne. 

Minä aavistan nämä jo viisi vuotta ennen kuin ne tulee. Niin että olen jo kyllästynyt kun trendi alkaa. Viimeisimpänä esimerkkinä fitness-trendi, konmaritus....

User1303 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kukaan ei ota näitä keksittyjä tarinoita todesta :-D

Miksi näitä pitäisi keksiä kun ympärillämme tapahtuu monia merkillisiä asioita, joita ei ole helppö selittää... Tosin olen samaa mieltä, että osa on keksittyä ja joku huvittelee sillä tavalla. Mutta se on toinen asia....

Tämähän on viihdepalsta, pelkkää ajantappoa, toisaalta aivan sama lukeeko iltapäivälehtiä vai tätä palstaa, suurin osa jutuista unohtuu. Ei näiden kautta voi elää eikä ottaa näitä liian tosissaan.

Näin unta mummostani, jossa hän lähti kävelemään joen viertä pitkin eikä pysähtynyt vaikka yritin huutaa hänelle. Aamulla asia jäi mieleen ja soitin äidilleni, joka kertoi että mummo on menehtynyt. En usko, en sitten mihinkään yliluonnolliseen, mutta tämä on ollut sellainen kokemus, etten tiedä miten sen itselle oikein selittäisi. 

Jotain meni "väärään kurkkuun" tavallista pahemmin, en meinannut millään saada henkeä ja aloin jo luulla et nytkö tukehdun ja kuolen. Lapsena säikähdin myös pahasti kun hassuteltiin muiden lasten kanssa ja  merkkari tarttui yhden kurkkuun. Aikuisen avulla tilanne päättyi turvallisesti.