Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Minulla on ns. etiäisiä ihan kyllästymiseen asti. Esim. Ajattelen jotain ihmistä, automerkkiä, elokuvaa, kirjaa , tapahtumaa tms, ja tunnin sisällä joku sanoo tai luen lehdestä  tai kirjasta samasta asiasta. Vaikka kuinka älyttömiä asioita, niin eikös se tule jollain tavalla esille kohta. 

 Ollessani mieheni talossa (meillä on eri huushollit) katsoin ikkunasta ja näin hänen ajavan  tiellä.  Ihmettelin miten hän oli unohtanut ajovalot pois. Menin kuistille vastaan kuten aina teen ja eikä näkynyt ketään eikä mitään autoa. Talo on pitkän suoran  puolessa välissä eikä mitään muutakaan autoa kulkenut. Lisäksi mieheni auto on melko harvinaista merkkiä.

Hän ajeli kotiin sitten  puolen tunnin päästä ja ihmetteli kun sanoin hänen ajaneen jo aiemminkin pihaansa.

 Ja vielä tällainen:  Olin ystäväni luona käymässä ja menimme baariin. Olin väsynyt ja lähdin pois jo aikaisin. Menin nukkumaan parvisängyn alla olevalle patjalle. Aamulla heräsin ja kuulin kun ystäväni tuli kotiin. Nukuin selkä huoneeseen päin mutta kuulin miten hän laittoi naulakkoon vaatteitaan, kävi vessassa ja kulki paljain jaloin vanhalla korkkimatolla(siitä kuuluu sellainen hissutteleva ääni) keittiöön, laski vettä raanasta. Sitten hän tuli viereeni nukkumaan. Ajattelin, että ehkä hän on sen verran uupunut pitkän illan jälkeen ettei jaksa nousta parvisänkyyn. Tein hänelle tilaa ja tunsin miten patja painui vieressäni. Ja sitten nukuttiin.

  Ei siinä mitään mutta frendini tuli kotiin vasta aamupäivällä, oli mennyt tuttavien luokse loppuiltaa istumaan ja nukkumaan. Kumpikin hämmästeltiin sitä, että hän " oli" tullut jo kotiin monta tuntia sitten ja viereeni nukkumaan. Muistan vieläkin selkeästi nuo kesäisen aamuyön tapahtumat.

Lopuksi tämmönen: Kun luen tai näen jotain vaikka telkusta: haistan sekunnin ajan sen hajun tai tuoksun mitä luen tai katson.  Auto ajaa tiellä- haistan pakokaasun.  Tai luen miten joku syö kalaa- haistan heti paistetun kalan tuoksun. Tai joku ostaa uudet kengät, pystyn aistimaan uusien kenkien hajun.  Telkkarissa hieno rouva kävelee ja tunnen hänen hajuvetensä tuoksun vaikka sitä ei mitenkään mainita.

Vierailija kirjoitti:

Mä näin lapsena aina makuuhuoneen ovella tummia ihmisenmuotoisia hahmoja, ne oli mustia ja väreili, naisen muotoinen ja sitten joku mies, joka alkoi venyä ja kurottua mua kohti. Aloin hysteerisenä huutaa, että äiti joku on tuossa ovella (olin tosi pieni, koska nukuin vanhempien huoneessa) ja äiti otti kädestä kiinni ja sanoi, että ei siellä ketään ole. Ja ne hahmot hävisi. Ja näitä hahmoja näin useana yönä. Olin tosi ahdistunut lapsi. Monesti istuin olohuoneen sohvalla ja lähdin nousemaan ylöspäin. Joskus räpyttelin käsiä ja nousin kuin lintu. Näin ikkunassa jonkun pahan miehen kasvot. Yms. En tiedä sitten, oliko mulla vilkas mielikuvitus, mutta silloin ne oli todellisia, lentäminen ja ne hahmot. Oletteko te nähneet lapsena tällaisia?

Minä herään usein siihen, että makuuhuoneessa sängyn vieressä on tumma hahmo, joka on kumartunut ylleni. Välillä tämä hahmo seisoo makuuhuoneen ovella. Muutettuamme uuteen asuntoon, ajattelin että nämä näyt loppuisivat, mutta ei. Kun mieheni on kotona, en koskaan näe tätä hahmoa.

Olen viestiketjun "no joo" nimimerkki.

  Unohtui sanoa, että  kaksoset ovat minulle erittäin tärkeitä henkilöitä ja he suorastaan tuppaavat elämääni.

   Ihan siis myönteisessä merkityksessä.

 Minulla on erittäin läheiset serkut, kaksoset.

Ensimmäinen poikaystäväni oli toinen kaksosista. Kun hän aikoinaan sai ainoat lapsensa, he olivat kaksoset. Ovat läheisiä  minulle, nämä nyt jo aikuiset kaksoset.

 Ensimmäinen kummilapseni 80- luvulla oli toinen kaksosista.

 Nyt rippikoulu-ikäiset nuorimmat kummi-lapseni ovat....hohhjoikkakkaa.... kaksoset..

Koen silloin tällöin parhaillaan tekemäni työn sellaiseksi, että olisin tehnyt sen jo aikaisemmin. Kysynkin silloin itseltäni, että mitä minä nyt tätä enää teen, minähän tein sen jo aikaisemmin...näitä sattuu ehkä 2-3 kertaa vuosittain.

Olin Varsovassa työ- ja opiskelumatkalla. Asuntoni oli suuren puiston vieressä. Kuljin usein aamuisin raitiovaunulla keskustaan päin. Monta kertaa kävi niin, että eräs saksanpaimenkoira oli yksin odottamassa pysäkillä raitiovaunua. Kun ratikka tuli hyppäsi koira kyytiin ja aina pois seuraavalla asemalla. Se oli niin tavallista, että muut matkustajat eivät siihen enää kiinnittäneet sen kummempaa huomiota.

Sitten eräänä päivänä näin nuoren tytön ulkoiluttamassa samaa koiraa. Kysyin häneltä koirasta. Tyttö sanoi, että koira menee joka aamu töihin. Puistossa asuu eräs vanha nainen pienessä mökissä. Koira menee vanhuksen seuraksi ja avuksi ja palaa joka ilta samaan aikaan kotiin.

Eräänä päivänä näin taas saman koiran kulkevan yksin. Odotteli ihmisjoukon mukana suojatien valojen vaihtumista vihreäksi. Varsovassa oli tapana, että kun autot olivat menneet niin ihmisjoukko ryntäsi yli kadun vaikka vielä paloi punainen valo. Koira sensijaan jäi yksin odottamaan, että valo vaihtui vihreäksi ja ylitti kadun vasta sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ei ole kummitusjuttu eikä edes mitenkään pelottava, enkä myöskään trollaa. Mutta olen muutamia kertoja ennustanut jonkun muoti-ilmiön ennen, kuin siitä on edes puhuttu missään.

Viimeksi tammikuussa ostin itselleni keltaisen paidan, jota olin himoinnut pitkään - enkä ole aiemmin omistanut juuri mitään keltaista. Vain pari viikkoa myöhemmin lehdissä toitotetaan, että keltainen on tämän kevään ehdoton muotiväri. Toinen juttu oli Michael Kors -laukku; ostin sellaisen ulkomailta ennen kuin villitys tuli Suomeen, ja pian sellainen oli joka toisella. Lähinnä harmitti.

Ei tää pelottavaa tai mystistä ole, mutta huvittavaa :)

Minulla on myös tämä taipumus. Aavistan erilaisia trendejä ja villityksiä kauan ennen kuin ne tapahtuvat. Aavistaa on ehkä väärä sana, mutta olen hyvä tarkkailemaan ilmiöitä ja koska siitä syystä tiedän niistä paljon, osaan arvata mikä tulee "seuraavaksi". Muotihan menee sykleissä vastakohdasta vastakohaan, samoin kuin muutkin ilmiöt. Pehmeän kauden jälkeen tulee kova, murrettujen värien jälkeen selkeät ja raikkaat jne. 

Istuttiin meidän sohvalla mieheni kanssa, joka on ns keskellä huonetta eikä siis seinässä kiinni. Meidän selän takana oli jalkalamppu ja sen pistoke yhtäkkiä lensi pistorasiasta lujaa lattialle. Ei mitenkään tipahtanut vaan se lensi kuin se ois lujasti johdosta nykästy. Se oli mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tulipa nyt mieleen kirjoitti:

Se on jännä juttu, että edesmenneen tangokuninkaan Sauli Lehtosen viimeiseksi levytykseksi jäi kappale "Mun aika mennä on."

Tai Sirkesalon sukelluksesta kertova laulu ja nekin muut sanat.

Mitä tällä Sirkesalo hommalla tarkoitetaan, mikä laulu sanoineen?

En keksinyt googlettamalla (toki sen tsunami kohtalon itsessään tiedän)

Kiinnostaa!

Esim. laulussa nimeltä "mul on ikävä sua" lauletaan, että "voisin olla vaikka valtameren alla..."

Aki Sirkesalon vuodelta 1996 peräisi olevan Leijailen -kappaleen sanat ovat viimeaikaisten tapahtumien valossa edellistäkin enteellisemmät:

”Aurinko maalaa mun ihoani

aallokko hyväilee hiuksiani

Yksinäisen atollin

löysin, sitä kävelin

rantaan jonka korallin

sekaan heti sukelsin

Valtakuntaan vedenalaiseen

Leijailen, leijailen

Meri on turkoosin sininen

hitaasti kellun ja nautiskelen

Tuskin edes muistaisin

mitä tänne pakenin

ajantajun kadotin

syvemmälle vajosin

Valtakuntaan vedenalaiseen

Leijailen, leijailen

En ole yksin enkä yksinäinen

on ympärillä

parvi monituhatpäinen

kalojen, kauniiden, hiljaisten

suurien, pienien, värikkäiden

niitä tuijottelen

ja pois mä tahdo en

vaan leijailen

Vedenalaiseen valtakuntaan

aallot minua kuljettaa”.

Rytmi-lehden haastattelussa Aki Sirkesalolta kysyttiin, mikä on hänen musiikillinen taivas. Tähän Aki vastasi: ”Olen stagella Princen ja Joni Mitchellin kanssa. Soitamme meidän kolmen biisejä kimpassa.”

https://www.stara.fi/2005/02/19/aavistiko-aki-sirkesalo-kohtalonsa/

Opiskeluaikanani olin harjoittelussa vuodeosastolla. Erään potilaan kunto romahti äkillisesti ja hän eli pari viikkoa täysin vuodepotilaana, puhe- ja liikuntakyvyttömänä eikä reagoinut esim. vaipanvaihtoihin ja kääntelyihin. Eräänä yönä näin unen että olimme ohjaajan kanssa potilaan luona kun hän yhtäkkiä nousi istumaan. Kyselin häneltä onko hänellä kipuja ja mikä on olo, potilas vastasi hämmentyneenä voivansa hyvin. Ihmetteli miksi niin kovasti hössötetään ja kertoi ettei ole kipeä. Heräsin tähän ja parin tunnin päästä aamuvuoroon mennessäni yököt kertoivat potilaan kuolleen aamuyöstä.

Toisessa unessa menin töihin ja otin raporttilistan jossa on potilaiden nimet ja huoneet. Työkaveri tuli kirkkomaan olan takaa ja kysyi miksi minulla on vanha lista. Hän sanoi erään potilaan kuolleen jo pari päivää sitten. Kun palasin vapailta töihin, kuulin tämän potilaan kuolleen vapaapäivieni aikana.

Myöhemmin työelämässä olen välillä nähnyt unta jostain tietystä potilaasta joka on parin päivän-parin viikon sisään tullut osastolle hoitoon.

Tämä on toinen hauska eläinjuttu Varsovan matkaltani. Olin odottamassa risteyksessä suojatien valojen vaihtumista vihreäksi. Kun valot sitten vaihtuivat niin samalla tunsin töytäisyn selässäni. Ajattelin, että kenellä nyt on niin kova kiire, että täytyy oikein töniä ja käännyin katsomaan kiukkuisesti taakseni. Hämmästykseni oli suuri kun huomasin, että takanani seisoi iso sirkuselefantti, joka kärsällään antoi minulle merkin, että annapas mennä...

Olin kaupan pihalla ottamassa autosta jotain kun näin kaupan edustalla pienen tytön joka näytti aivan minulta kun olin pieni ja hänellä oli samanlaiset vaatteet kuin minulla oli ollut. Hän hyppeli ja juoksi edes takasin enkä nähnyt vanhempia. Yhtäkkiä tyttö katosi. Tapahtui siis kotipaikkakunnallani joka on pieni kylä. En tuota tyttöä ole sen koommin nähnyt. Jotenkin karmivaa! Ihan kuin olisin nähnyt itseni menneisyydessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ei ole kummitusjuttu eikä edes mitenkään pelottava, enkä myöskään trollaa. Mutta olen muutamia kertoja ennustanut jonkun muoti-ilmiön ennen, kuin siitä on edes puhuttu missään.

Viimeksi tammikuussa ostin itselleni keltaisen paidan, jota olin himoinnut pitkään - enkä ole aiemmin omistanut juuri mitään keltaista. Vain pari viikkoa myöhemmin lehdissä toitotetaan, että keltainen on tämän kevään ehdoton muotiväri. Toinen juttu oli Michael Kors -laukku; ostin sellaisen ulkomailta ennen kuin villitys tuli Suomeen, ja pian sellainen oli joka toisella. Lähinnä harmitti.

Ei tää pelottavaa tai mystistä ole, mutta huvittavaa :)

Minulla on myös tämä taipumus. Aavistan erilaisia trendejä ja villityksiä kauan ennen kuin ne tapahtuvat. Aavistaa on ehkä väärä sana, mutta olen hyvä tarkkailemaan ilmiöitä ja koska siitä syystä tiedän niistä paljon, osaan arvata mikä tulee "seuraavaksi". Muotihan menee sykleissä vastakohdasta vastakohaan, samoin kuin muutkin ilmiöt. Pehmeän kauden jälkeen tulee kova, murrettujen värien jälkeen selkeät ja raikkaat jne. 

Just tätä kykyä ne trendisetterit hyödyntää.

Toivottavasti kukaan ei ota näitä keksittyjä tarinoita todesta :-D

Minulla on monia kokemuksia henkimaailman kanssa ja nämä asiat kiinnostavat mua ja uskon todella henkiin ja kaikkeen yliluonnollisiin juttuihin

Tässä muutamia mulle tapahtuneita asioita joita pidän yliluonnolisena tai vähintään outona

Ystäväni kuoli sydänkohtaukseen 38v hänen kuolemansa​ jälkeen mun puhelin soi ja soittaja oli tämä edesmennyt ystäväni. Myös tyttäreni yhdessä vaiheessa puhui että A on tuolla ja A vilkuttaa jne ja näin myös unia ystävästäni lopulta kerroin että hän on kuollut ei hän kuulu enää meidän maailmaan ja että meillä on kuitenkin kaikki hyvin ja pyysin häntä mennä valoon ja sitten yöllä kerran näin unta jossa oli Hautausmaa jossa hänen hauta on ja että ystäväni haluaa minun käyvän siellä koska en ollut vielä pystynyt sinne menemään no kävin siellä ja juttelin hälle ja tämän jälkeen en ole unia ystävästäni nähnyt eikä tyttöni ole puhunut mitään että A olisi jossain...

Asuin myös kämpässä jossa kummittelee askelia,lapsen naurua ja juoksua vaikka oma lapsi nukkuu ja toinen on mummulla hoidossa, kuiskailuja,kolinaa,tunne että joku tarkkailee, itsekseen kii paiskautuvia ovia ja pelottava fiilis kaverit kertoili myös mitä olivat huomanneet ja mun äiti eli mitenkään en oo voinu kuvitella koska moni muu kokenut samoja asioita enkä edes kertonut kavereille kaikkee mut he sitten itse puhuivat ja olivat peloissaan

Aistin siellä olevan nainen,mies ja pieni tyttö jonka mun äiti näki ja jonka sain valokuvaan ja lapset leikki aina olkkarissa eivät ikinä lastenhuoneessa ja kun he menivät isälleen viikonloppu kylään niin pistin lastenhuoneen oven kii en sitä silloin hirveesti ajatellut mutta myöhemmin oon miettinyt että olipas jännä juttu miks sen aina suljin ja silti se aukeili itsekseen myös valot temppuili mutta sähkäri sanoi että ei oo vikaa missään... Ja loppu aikoina poikaani ei meinannut millään nukkuu siellä vaan halua mihin vaan muualle nukkuun kuin sinne huoneeseen ja kerran kysyin että miksi ei haluu nukkuu siellä ja hän sanoi että sinne tulee yöllä mustasimäinen mummo ja poika pelkää sitä! Hyi! Luojan kiitos nyt ollaan muutettu ja sanoinkin ennen muuttoa niille hengille että te pystytte täällä ettekä seuraa meitä vaan jäätte tänne kummittelee seuraaville vuokralaisille :-D

En tiedä oliko hyötyä mutta uudessa kodissa on ollut rauhallista.

Minulla oli soinut pari päivää päässä virsi "päivä vain ja hetki kerrallansa" joka oli mummoni suosikki ja jota hän aina lauloi värisevällä äänellään. Pian tuon jälkeen isä soitti ja kertoi mummon nukkuneen pois. Ja hänen hautajaisissaan laulettiin juuri tuo virsi.

Karmivampaa on vielä että mummo kuoli täsmälleen samana päivänä kuin äitini eli hänen tyttärensä, vain vuosien erotuksella.

Mummolassa kuului huoneessa illalla puhetta, ajattelin vain että joku oikaisee pihan ohi kun talot on kaikki pienessä kylässä missä sattuu. Yhtäkkiä soi piano vaikka se oli myyty vuosia sitten. Ja perään viulunsoittoa.

Aamulla tajusin että se olikin vain vanha puinen radio jota olin päivällä yrittänyt saada toimimaan ilman pihahdustakaan. Ja patterit saattaa toimia kun on kylmä.

Lapsena oli kuumeessa sellainen "möhkälemäinen" olo, kuin keho olisi ollut  elefantin kokoinen. Lisäksi kaikki äänet voimistuivat, esim. tavallinen metsän puiden humina kuului aitan vintissä makaavan kuumesairaan korvissa epätodelliselta. Etiäiset ja enneunet ovat  sinänsä, joskus on saanut lukea seuraavan päivän lehdestä oman unensa tapahtumista, toisella puolen maapalloa tapahtuneista jutuista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ei ole kummitusjuttu eikä edes mitenkään pelottava, enkä myöskään trollaa. Mutta olen muutamia kertoja ennustanut jonkun muoti-ilmiön ennen, kuin siitä on edes puhuttu missään.

Viimeksi tammikuussa ostin itselleni keltaisen paidan, jota olin himoinnut pitkään - enkä ole aiemmin omistanut juuri mitään keltaista. Vain pari viikkoa myöhemmin lehdissä toitotetaan, että keltainen on tämän kevään ehdoton muotiväri. Toinen juttu oli Michael Kors -laukku; ostin sellaisen ulkomailta ennen kuin villitys tuli Suomeen, ja pian sellainen oli joka toisella. Lähinnä harmitti.

Ei tää pelottavaa tai mystistä ole, mutta huvittavaa :)

Minulla on myös tämä taipumus. Aavistan erilaisia trendejä ja villityksiä kauan ennen kuin ne tapahtuvat. Aavistaa on ehkä väärä sana, mutta olen hyvä tarkkailemaan ilmiöitä ja koska siitä syystä tiedän niistä paljon, osaan arvata mikä tulee "seuraavaksi". Muotihan menee sykleissä vastakohdasta vastakohaan, samoin kuin muutkin ilmiöt. Pehmeän kauden jälkeen tulee kova, murrettujen värien jälkeen selkeät ja raikkaat jne. 

Just tätä kykyä ne trendisetterit hyödyntää.

Harmi etten ole kiinnostunut muodista tai villityksistä. En tiedä mihin muuhunkaan tätä kykyä voisi käyttää.

Lähdimme viettämään joulunaikaa kauas, mummukin lähti mukaan, mutta pappa ei jostain syystä vain halunnut, joten joutui viettämään joulun yksin.Pappa kertoi, että samana päivänä, kun lähdimme, hän löysi nokkosperhosen kotioven edestä. Hän vei sen varovasti sisään.Koko tuon 2 vk ajan, jonka olimme poissa, perhonen oli lennellyt huoneessa ja käynyt välillä hörppimässä papan tarjoamaa "sokerivettä" lautaselta. Kun me palasimme sitten 2 vk jälkeen kotiin, perhonenkin kuoli.

Tyhjensin 2011 mummoni asuntoa hänen kuolemansa jälkeen. Löysin paljon henkilökohtaisia kirjeita, päiväkirjoja, paljon asiaa menneestä ja hänen elämästään. Homma oli henkisesti todella raskasta, kun jo edesmenneen ihmisen mietteet ja asiat ja koko elämä on siinä silmieni edessä "elävänä". Nostin jonkun kirjan ja sen välistä tipahti lappunen. Se oli päivätty 21.10.1991 jolloin olen ollut kuusivuotias. Lapussa oli kirjoitettu mummon käsialalla "[Nimeni], anna sä mulle anteeksi."

En tiedä miksi mummo on aikoinaan sen kirjottanut, hän kyllä joi aikoinaan joskus välillä paljon, ja voi olla, että olen kenties 6-vuotiaana nähnyt hänet vahingossa humalassa tai jotain? Ja hän olisi kirjoittanut sitten tuollaisen lappusen kenties humalapäissään? Ei mitään tietoa, asia joskus häiritsee minua, kun haluaisin tietää.

Nyt tyhjentäessäni asuntoa yhdistin tuon viestiksi mummolta, että pyytää anteeksi vaivannäköäni ja kaikkea. En itse oikein usko tällaisiin juttuihin, mutta huikkasin kuitenkin yläilmoihin, että saa kaiken anteeksi ja rakastan häntä.

Äiti oli iltateellä vuosi sitten ja samalla näytin hänelle hääsuunnitelmia ja ideoita. Juttelimme paljon häistä innostuneesti, oli oikein sellainen äiti-tytär-hetki! Yhtäkkiä kirjahyllystä putosi se sama mummon lappu, en edes ollut muistanut laittaneeni sitä sinne. Tulkitsimme äidin kanssa sen niin, että mummo kävi tervehtimässä ja ilmoitti olevansa hengessä mukana.

Aiemmin sulhasen kanssa pöytäjärjestystä tehdessämme mummon kuva hyppäsi piirongin päältä lattialle, ihan kuin ilmoittaakseen silloinkin olevan paikalla.

Vaikka en näihin oikein uskokaan, on hauska ajatella tällaisia vaihtoehtoisia teorioita!