Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Nyt meni mun kirjotukset vähän uusiks, nimittäin sain äsken erittäin vahvan de ja vu kokemuksen, kun aloin kirjoittaa mun yhtä kokemusta ja samalla kuuntelin youtubesta erästä asmr videota. Tuli sellanen, et tää sama hetki on tapahtunu aiemminkin: oon ollu nimenomaa kirjottamassa oudosta sattumasa nettiin, mielestäni tänne vauvapalstalle ja kuunnellu sitä samaa asmr videota, mitä nyt kuuntelin (se on kyllä julkaistu vasta eilen, piti oikein tarkistaa vielä, enkä ole videota ennen katsonut). Kun video meni eteenpäin, tätä jatkui hetken, että musta tuntu, kuin olisin jo kuullut ne samat asiat kertaalleen ja samalla ollu täällä kirjottamassa. Jännää.

Asia, mistä mun alunperin piti kirjoittaa, on eräs outo sattuma. Mun sukunimi on suomessa melko harvinainen. En halua tarkkaan kertoa, mutta 50-150hlöä. Mielestäni on outoa, että kun asuin rivitaloasunnossa vanhempieni kanssa, asui samassa pihapiirissä aikanaan jonkin aikaa samansukuniminen perhe, jota emme tunteneet ja joista emme olleet myöskään koskaan kuulleet. Äitini bongasi joskus sukunimen postilaatikosta. Itse asiassa tuli mieleen, että yläasteella joku opettaja kysyi minulta, onko Pekka* veljeni tai sukua, kun kuulemma joku samalla sukunimellä varustettu poika oli opiskellut samassa koulussa muutama vuosi aikaisemmin. En ollut koskaan kuullutukaan hänestä. Isäni puoleinen suku ja sukunimi ei ole täältä päin Suomea lähtöisin, missä asun.

Omaan sukuuni tiedän kuuluvaksi n. 15% sukunimemme kantajista Suomessa. En tiedä, ovatko nämä loput saman sukunimen kantajat jotain kaukaista sukua vai onko kyseessä kaksi tai vaikka kolme eri sukua, joilla on vaan sama sukunimi. Tiedän ainakin, että sodassa on kahtena eri vuonna kaatunut kaksi aivan etu- ja sukunimeä myöten samannimistä miestä, joista toinen oli minun isoisoisäni. Heidän hautakivensä ovat lähekkäin.

Koiramme jouduttiin lopettamaan tyrän takia. Lopettamisen jälkeisenä päivänä olin kävelyllä ja itkin lohduttomasti ikävää ja mietin, että saisin jonkun merkin, että sillä on kaikki hyvin. Samassa huomasin valkoisen perhosen lentelevän vieressäni. En hetkeäkään epäillyt, etteikö se ollut edellisenä päivänä nukutettu lemmikkimme. Koirallamme oli vaalea turkki. Sen jälkeen sain rauhan ja tiesin, että rakas lemmikkimme lentelee nyt vehreämmillä mailla vapaana ja onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Koiramme jouduttiin lopettamaan tyrän takia. Lopettamisen jälkeisenä päivänä olin kävelyllä ja itkin lohduttomasti ikävää ja mietin, että saisin jonkun merkin, että sillä on kaikki hyvin. Samassa huomasin valkoisen perhosen lentelevän vieressäni. En hetkeäkään epäillyt, etteikö se ollut edellisenä päivänä nukutettu lemmikkimme. Koirallamme oli vaalea turkki. Sen jälkeen sain rauhan ja tiesin, että rakas lemmikkimme lentelee nyt vehreämmillä mailla vapaana ja onnellisena.

Lisäys vielä, että ehkä hieman erikoiseksi tämän tekee, että oli jo myöhempi ilta ja pimeää ja silti tämä perhonen lenteli vielä. Tuntui oudolta, että perhoset lentelisivät vielä niin myöhään illalla. Ja Suomessa oltiin kuitenkin.

Joitakin vuosia sitten olin matkalla lukioon ja jäin ottamaan hienossa auringonpaisteessa kuvia koulumme vanhemmasta rakennuksesta, joka on rakennettu 1800-luvun lopussa ja koulutoiminta alkanut 1898. Otin kännykällä 3-4 kuvaa samasta kohtaa. Yhdessä kuvassa on joku vihreä hahmo joka lähemmin zoomattuna näyttää mieheltä mustassa puvussa ja ihan kuin leijuisi ilmassa. Luonnollinen selitys voisi olla auringonpaiste ja siitä osunut säde. Myöhemmin sain tietää, että rakennusta on käytetty sota-aikana sairaalana ja pihalle on pommituksessa kuollut koulun oppilas. Oli sitten jotain selittämätöntä tai ihan säästä johtunut harha on kuva silti mielenkiintoinen. Tässä vielä linkki kuvaan niin voi jokainen miettiä ja päätellä mikä se voisi olla.:)

http://aijaa.com/JujOMt

Vierailija kirjoitti:

Joitakin vuosia sitten olin matkalla lukioon ja jäin ottamaan hienossa auringonpaisteessa kuvia koulumme vanhemmasta rakennuksesta, joka on rakennettu 1800-luvun lopussa ja koulutoiminta alkanut 1898. Otin kännykällä 3-4 kuvaa samasta kohtaa. Yhdessä kuvassa on joku vihreä hahmo joka lähemmin zoomattuna näyttää mieheltä mustassa puvussa ja ihan kuin leijuisi ilmassa. Luonnollinen selitys voisi olla auringonpaiste ja siitä osunut säde. Myöhemmin sain tietää, että rakennusta on käytetty sota-aikana sairaalana ja pihalle on pommituksessa kuollut koulun oppilas. Oli sitten jotain selittämätöntä tai ihan säästä johtunut harha on kuva silti mielenkiintoinen. Tässä vielä linkki kuvaan niin voi jokainen miettiä ja päätellä mikä se voisi olla.:)

http://aijaa.com/JujOMt

Kameran linssiin osuva valo synnyttää flare-efektin. Valokuvaajat näitä välttelevät (tai vartavasten käyttävät tehosteena.)

Olen ateisti, en usko mihinkään yliluonnolliseen tai henkimaailmaan ja uskon että on vain luonnontieteiden luonnollisia ilmiöitä joita ei vielä osata täysin selittää. Uskon myös sattumaan, pieninkin todennäköisyys on todennäköisyys ja maailmassa on niin paljon ihmisiä että todella kummallisiakin sattumia tapahtuu pakostakin. Omassa elämässä olen kahta tapahtumaa jäänyt pohtimaan enemmän ja yrittänyt keksiä selitystä. Muille on ollut hyvin järkevä selitys.

Ensimmäinen tapahtui vuosia sitten kun olin juuri muuttanut omilleni 15-vuotiaana. Minulla oli vessan lavuaarin reunalla hammastahnapurkki, siis sellainen muovinen pystyssä säilytettävä Colgaten sininen puteli. Lavuaari on tukeva ja kiinni lattiassa ja seinässä. Yhtäkkiä siinä ihan tasaisella oleva tuubi kaatuu ja putoaa metrin eteenpäin lattialle. Ainoa selitys jonka olen keksinyt on se, että itse olen katsonut/muistan väärin ja purkki on ollut todella reunassa ja jonkun, ehkä vaalean hiuslenkin päällä jonka takia ollut huojuva.

Toinen oli valojen "itsestään" päälle meneminen, heräsin yöllä muutaman kuukauden päästä ja kaikki valot olivat päällä. Katkaisija oli myös kaikissa päälle-asennossa. Olin tuohon aikaan todella ahdistunut, täysin yksin ja nukuin todella huonosti. Uneen oli myös lääkkeet käytössä. Todennäköisin selitys on, että olen itse laittanut valot päälle ahdistuksen tms. takia ja sitten lääkkeistä pöhnässä en muista sitä. Tai lääkkeiden takia olen kävellyt unissani.

Näitä on vähän jäänyt miettimään, mutta mielestäni kuvaavinta on se että kaikki tällaiset selittämättömät ja pelottavat tapahtumat ovat loppuneet samalla kun ahdistus on vähentynyt ja nukkuminen onnistuu ilman lääkkeitä. Aiemmin pelkäsin paljon yksin ollessa ja olin sanoinkuvaamattoman ahdistunut. Nyt kun olen saanut kasattua mielenterveyteni, kaikki selittämättömät jutut ovat loppuneet. Omalla kohdalla todennäköisimmin oli kyse huonon unen, lääkkeiden ja pelon yhdistelmästä.

Tässä se Sirkesalon viimeiseltä julkaisulta SANASTA miestä:

Lyrics for Mullonikäväsua by Aki Sirkesalo

Mull on ikävä sua,

vaikka seisot metrin päässä,

seisot metrin päässä

voisit olla vaikka päiväntasaajalla,

kuun pimeällä puolella,

taikka veden alla,

minua kun hiljaisuuden vasaralla lyöt,

ja siksi valvon yöt

Mull on ikävä sua

enkä tiedä minne mennä

tiedä minne mennä

tukahtunut raivo meistä vallan otti

kaksi onnetonta tupla jättipotti

tänään emme voita onnen numeroita

jos, mä olen palkintos

refrain:

Mull on ikävä sua

ja sulla on ikävä mua

eikä kumpikaan tahtois

epäonnistua

tämä sekava reitti

meitä harhaan vie

kohta pitäis löytää

joku toinen tie

Vierailija kirjoitti:

Tässä se Sirkesalon viimeiseltä julkaisulta SANASTA miestä:

Lyrics for Mullonikäväsua by Aki Sirkesalo

Mull on ikävä sua,

vaikka seisot metrin päässä,

seisot metrin päässä

voisit olla vaikka päiväntasaajalla,

kuun pimeällä puolella,

taikka veden alla,

minua kun hiljaisuuden vasaralla lyöt,

ja siksi valvon yöt

Mull on ikävä sua

enkä tiedä minne mennä

tiedä minne mennä

tukahtunut raivo meistä vallan otti

kaksi onnetonta tupla jättipotti

tänään emme voita onnen numeroita

jos, mä olen palkintos

refrain:

Mull on ikävä sua

ja sulla on ikävä mua

eikä kumpikaan tahtois

epäonnistua

tämä sekava reitti

meitä harhaan vie

kohta pitäis löytää

joku toinen tie

Mull on ikävä sua,

etsä kuule kun mä huudan,

kuule kun mä huudan,

tulisitko pois jo päiväntasaajalta?

syliin sukeltaisin,

valtameren alta,

ilma välillämme tuntuu painavalta,

nyt, kun kuorees käperryt

refrain

Tämä sekava reitti

meitä harhaan vie

kohta pitäis löytää

joku toinen tie

Mull on ikävä sua,

vaikka seisot metrin päässä,

seisot metrin päässä,

tulisitko pois jo päiväntasaajalta?

syliin sukeltaisin,

valtameren alta,

ilma välillämme tuntuu raikkaammalta,

jos, sä näytät aurinkos,

Jos, sä näytät aurinkos

Jos, sä näytät aurinkos

Näytä mulle aurinkos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä se Sirkesalon viimeiseltä julkaisulta SANASTA miestä:

Lyrics for Mullonikäväsua by Aki Sirkesalo

Mull on ikävä sua,

vaikka seisot metrin päässä,

seisot metrin päässä

voisit olla vaikka päiväntasaajalla,

kuun pimeällä puolella,

taikka veden alla,

minua kun hiljaisuuden vasaralla lyöt,

ja siksi valvon yöt

Mull on ikävä sua

enkä tiedä minne mennä

tiedä minne mennä

tukahtunut raivo meistä vallan otti

kaksi onnetonta tupla jättipotti

tänään emme voita onnen numeroita

jos, mä olen palkintos

refrain:

Mull on ikävä sua

ja sulla on ikävä mua

eikä kumpikaan tahtois

epäonnistua

tämä sekava reitti

meitä harhaan vie

kohta pitäis löytää

joku toinen tie

Mull on ikävä sua,

etsä kuule kun mä huudan,

kuule kun mä huudan,

tulisitko pois jo päiväntasaajalta?

syliin sukeltaisin,

valtameren alta,

ilma välillämme tuntuu painavalta,

nyt, kun kuorees käperryt

refrain

Tämä sekava reitti

meitä harhaan vie

kohta pitäis löytää

joku toinen tie

Mull on ikävä sua,

vaikka seisot metrin päässä,

seisot metrin päässä,

tulisitko pois jo päiväntasaajalta?

syliin sukeltaisin,

valtameren alta,

ilma välillämme tuntuu raikkaammalta,

jos, sä näytät aurinkos,

Jos, sä näytät aurinkos

Jos, sä näytät aurinkos

Näytä mulle aurinkos

Ja sitten lähtö aikatavalla noin tsunamissa :(!

Tää tapahtui isäni isovanhemmille, jotka molemmat kuolivat jo kauan ennen syntymääni. Joskus vuonna kuokka ollessaan vielä nuoria he olivat heränneet yöllä johonkin ääneen, ja nähneet makuuhuoneensa nurkassa olevalla pöydällä pään - kuulemma miehen verisen irtopään. Kumpikaan ei mennyt katsomaan lähempää koska jähmettyivät kauhusta, ja yhtäkkiä pöydällä ei näkynytkään enää mitään.

Sekä isäni että isoisäni ovat kertoneet minulle tuon jutun. Isoisovanhemmat olivat hartaita kristittyjä ja tosi vakavamielisiäkin, joten tuskin olisivat huijanneet tuollaisella. Saattoivat tietty nähdä vain omiaan, mutta mikä aiheuttaa sen, että kaksi tai useampi ihminen näkee samalla tavoin väärin?

Olin viettämässä joulua entisessä huoneessani vanhempieni luona, kun illalla nukkumaan mennessäni kuulin sängyn vieressä olevalta kirjoituspöydältä rahinaa. Joku ikään kuin silitti pöytää. Silloinen puolisoni oli vieressäni ja jutustelumme keskeytyi ääneen. "Kuulitko säkin tuon?" minun oli pakko varmistaa, ja hän nyökkäsi lyhyesti. Olimme hetken aivan aloillamme ja kuuntelimme tarkkaan, jos ääni kuuluisi uudestaan.

Rahina ei jatkunut, mutta sen sijaan lompakkoni tipahti jostain syystä laukustani lattialle. Tämä oli käsittämätöntä, sillä rahapussi oli laukun sisällä ja olen varma, että se on täytynyt nostaa pois laukusta. Lompakon päässä oli vielä ketju - klassiset kummituksen kahleen kalistukset iltamyöhällä!

Aamulla kerroin asiasta äidilleni, joka lohdutti sanomalla, että isomummullani oli tapana pyyhkiä pullanmurut pöydältä kämmensyrjällä, ehkä hän kävi tarkastamassa kuulumisemme. Kun isomummu kuoli lähes 20 vuotta aikaisemmin, televisio meni itsestään päälle kahdesti keskellä yötä. Koko perhe oli hereillä siitä syntyneen kovan kohinan seurauksena, ja silloin sairaalasta tuli puhelinsoitto mummun poisnukkumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä näen paljon enneunia. Nuorena näin unta, jossa paljon ihmisiä hukkui mereen ja kelluivat siellä vedessä. Aamulla kuulin uutisista, että Estonia oli uponnut.

Kerran näin unta, että menin vessaan ja hetken päästä sinne tuli poikani ovelle seisomaan ja kysyi: Äiti mitä sinä teet? Heräsin unestani ja menin vessaan. Kohta poikani seisoi ovella kysyi: Äiti mitä sinä teet? Pelästyin ihan kauheasti!

Minulla oli pari vuotta sitten todella vaikeaa, tuntui ihan siltä, että minussa oli joku kuoleman henki. Näin koko ajan näitä unihalvausunia, joissa mustat lonkerot yrittivät kuristaa minua, sitten heräsin ja joku veti ylitseni mustaa pitsiä, se tuntui tosi pelottavalta. Kerran irtaannuin sängyllä maatessani ruumiistani ja leijailin katon lävitse, lensin taivaalla, kävin vanhempieni kodissa, leijuin sinne katon läpi, lopulta leijailin kotiin ja "tömähdin" takaisin ruumiiseni, joka tuntui raskaalta, fyysisesti ja henkisesti.

Minulla on iso työpaikka, satoja työkavereita, työvuorot vaihtelee eikä koskaan voi tietää, kuka on samaan aikaan töissä. Yhdessä vaiheessa tiesin etukäteen, että kuka tulee kahvihuoneeseen, kuka tulee vastaan käytävällä jne...

Mulle on tapahtunut niin paljon, etten edes muista kaikkea. Usein olen p.aukisena rukoillut Jumalalta apua, kerran tarvitsin todella kipeästi pyörää. Luettelin huvikseni, millaisen pyörän haluaisin (väri, sarvien muoto jne) ja parin päivän päästä naapurini tuli kysymään, että tarvisitko pyörää, ilmaiseksi saat. Ja se pyörä oli juuri sellainen kuin olin pyytänyt!

Kerran olin kotona ja sisälläni koin äänen: Rupeaisitko siivoamaan, kohta tulee vieras. Aloinpa sitten siivoamaan. Tunnin päästä yksi ystäväni, jolla oli siihen aikaan todella vaikeaa, soitti ja kysyi, saisiko tulla minun luokse. Meillä on tämän ystävän kanssa jännä yhteys. Kerran tilasin postimyynnistä housut ja vahingossa tuli väärää kokoa. Tämä ystäväni tuli minun luokseni ja näytin housut hänelle. Todettiin, että nehän on juuri hänen kokoa. Ja ystäväni vielä sanoi, että oli juuri rukoillut tuollaisia housuja itselleen! Oltiin tosi köyhiä silloin, rukoiltiin Jumalalta kaikki, mitä tarvittiin. Ikinä ei puuttunut mitään meiltä.

Jne jne arjen ihmeitä.

Ilmankos maailmassa riittää sotia ja katastrofeja, kun jumalalla on kiirettä housujen ja polkupyörien kanssa.

Olen elänyt vuosikymmeniä ikään kuin unohtaen koko asian, mutta tämän ketjun myötä päätin vihdoin kirjoittaa kokemukseni ylös. Varhaisin muistikuvani lapsuudesta (ehkä 2-3-vuotiaana) liittyy siihen, että aina nukkumaan mennessäni mieleeni nousi jonkinlainen muisto/ajatus (?) siitä, että olin aikuinen nainen, minulla oli pitkät palmikoidut hiukset ja makasin valkoisilla lakanoilla pedatussa sängyssä. Jalkojeni päällä on pörröinen viltti tai eläimen talja. Huoneessa oli pimeää, sängyn vierellä olevalla yöpöydällä paloi kynttilä. Tiesin kuolevani. Sängyn laidalla istui mieheni, joka piteli minua kädestä. Olin valtavissa tuskissa enkä pystynyt liikkumaan. Kylkeni oli valkoisissa siteissä, joissa oli veritahroja. Yritin viimeisillä voimillani puhua miehelleni jotain. Mitään muuta tähän uneen (tai mikälie?) ei liittynyt. Lapsena en tietenkään edes tajunut siitä kaikkea, ainoastaan näin sen ikään kuin näkynä. Vasta aikuisena osaan antaa esineille yms. oikeat nimet. Näyn näkyminen loppui varmaan viimeistään n. 4-vuotiaana. Mutta vielä aikuisenakin pystyn palauttamaan sen mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tulipa nyt mieleen kirjoitti:

Se on jännä juttu, että edesmenneen tangokuninkaan Sauli Lehtosen viimeiseksi levytykseksi jäi kappale "Mun aika mennä on."

Tai Sirkesalon sukelluksesta kertova laulu ja nekin muut sanat.

Mitä tällä Sirkesalo hommalla tarkoitetaan, mikä laulu sanoineen?

En keksinyt googlettamalla (toki sen tsunami kohtalon itsessään tiedän)

Kiinnostaa!

Esim. laulussa nimeltä "mul on ikävä sua" lauletaan, että "voisin olla vaikka valtameren alla..."

Meillä on jo ihan vakiojuttu, että kuulen mieheni tulevan töistä kotiin - avaimet lukossa, ovi aukeaa, askeleet eteisessä - vaikka hän oikeasti tuleekin 5-10 minuuttia myöhemmin. Tämä on jatkunut jo 10 vuotta.

Joku aika sitten istuimme vastakkain ruokapöydässä. Kuulin mieheni moittivan ruokaa liian suolaiseksi ja vastasin olevani samaa mieltä. Mies katsoi minua ihan oudosti... oli kuulemma ajatellut ruoan olevan suolaista, muttei ollut sanonut sitä ääneen.

Isoisäni kuoli hyvin nuorena, omien lastensa ollessa vielä pieniä (7v ja 3v). Hän oli pitkä ja hoikka tummatukkainen mies. Setäni, eli tämän isoisän poika, kuoli yllättäen pari vuotta sitten. Sinä iltana, kun sain tiedon sedän kuolemasta, menin tavallisesti nukkumaan, mutta kun suljin silmäni, näin ikäänkuin "postikortin" mielessäni. Kuvassa seisoi pieni, n. 3v pellavapäinen poika käsi kädessä pitkän, hoikan tummatukkaisen miehen kanssa. He näyttivät niin onnellisilta, että purskahdin itkuun.

Mummoni kuoleman jälkeen tapahtui paljon outoa, mutta siitä tulisi jo jatkokertomus - eikös täällä jo pyydetty pitämään tarinat lyhyinä ;)

Pari enneunta olen nähnyt.

- Olin 13-vuotias. Näin unta, jossa olin sairaalassa pienessä huoneessa. Huoneessa ei ollut mitään muuta kuin sänky. Sängyllä makasi silloisen parhaan kaverini äiti. Hän oli elossa, mutta koomassa. Yhtäkkiä taivas hämärtyi ja huoneeseen astui kaksi hahmoa, joilla oli mustat kaavut yllään. Toinen meni sängyn toiselle puolelle, ja toinen toiselle. Yhdessä he vetivät valkoisen lakanan kaverini äidin kasvojen yli. Seuraavana päivänä paras kaverini soitti ja kertoi äitinsä saaneen pahan aivoverenvuodon. Äiti kuoli myöhemmin sairaalassa.

- Toisen kuolemaan liittyvän unen näin 16-vuotiaana. Siinä olin kaverini asunnossa, tämä kaveri ei ollut mikään läheinen enkä tuntenut hänet kuin puoli vuotta. Anyway, unessa olin tämän kaverini asunnossa, ja hän makasi sohvalla kuolleena. Tästä meni ehkä pari viikkoa, niin sain suru-uutisia. Kaverini kämppis oli palannut muutaman päivän lomalta ja löysi kaverimme kuolleena sohvalta. Hän oli jättänyt kirjeenkin. Oli lähtenyt oman käden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näen paljon enneunia. Nuorena näin unta, jossa paljon ihmisiä hukkui mereen ja kelluivat siellä vedessä. Aamulla kuulin uutisista, että Estonia oli uponnut.

Kerran näin unta, että menin vessaan ja hetken päästä sinne tuli poikani ovelle seisomaan ja kysyi: Äiti mitä sinä teet? Heräsin unestani ja menin vessaan. Kohta poikani seisoi ovella kysyi: Äiti mitä sinä teet? Pelästyin ihan kauheasti!

Minulla oli pari vuotta sitten todella vaikeaa, tuntui ihan siltä, että minussa oli joku kuoleman henki. Näin koko ajan näitä unihalvausunia, joissa mustat lonkerot yrittivät kuristaa minua, sitten heräsin ja joku veti ylitseni mustaa pitsiä, se tuntui tosi pelottavalta. Kerran irtaannuin sängyllä maatessani ruumiistani ja leijailin katon lävitse, lensin taivaalla, kävin vanhempieni kodissa, leijuin sinne katon läpi, lopulta leijailin kotiin ja "tömähdin" takaisin ruumiiseni, joka tuntui raskaalta, fyysisesti ja henkisesti.

Minulla on iso työpaikka, satoja työkavereita, työvuorot vaihtelee eikä koskaan voi tietää, kuka on samaan aikaan töissä. Yhdessä vaiheessa tiesin etukäteen, että kuka tulee kahvihuoneeseen, kuka tulee vastaan käytävällä jne...

Mulle on tapahtunut niin paljon, etten edes muista kaikkea. Usein olen p.aukisena rukoillut Jumalalta apua, kerran tarvitsin todella kipeästi pyörää. Luettelin huvikseni, millaisen pyörän haluaisin (väri, sarvien muoto jne) ja parin päivän päästä naapurini tuli kysymään, että tarvisitko pyörää, ilmaiseksi saat. Ja se pyörä oli juuri sellainen kuin olin pyytänyt!

Kerran olin kotona ja sisälläni koin äänen: Rupeaisitko siivoamaan, kohta tulee vieras. Aloinpa sitten siivoamaan. Tunnin päästä yksi ystäväni, jolla oli siihen aikaan todella vaikeaa, soitti ja kysyi, saisiko tulla minun luokse. Meillä on tämän ystävän kanssa jännä yhteys. Kerran tilasin postimyynnistä housut ja vahingossa tuli väärää kokoa. Tämä ystäväni tuli minun luokseni ja näytin housut hänelle. Todettiin, että nehän on juuri hänen kokoa. Ja ystäväni vielä sanoi, että oli juuri rukoillut tuollaisia housuja itselleen! Oltiin tosi köyhiä silloin, rukoiltiin Jumalalta kaikki, mitä tarvittiin. Ikinä ei puuttunut mitään meiltä.

Jne jne arjen ihmeitä.

Ilmankos maailmassa riittää sotia ja katastrofeja, kun jumalalla on kiirettä housujen ja polkupyörien kanssa.

Ei noin vaan Jumalalla on 100G verkko ja nopeus huippua langattomilla yhteyksillä ja meistä jokainen on yhteydessä joka lunastaa uskoen sen ilmaisen yhteyden. Loput elävät katveessa tai pimeydessä.

Vuonna 2009, ollessani 19, koin viikon mittaisen jakson jolloin kärsin unettomuudesta. Tämä taas johtui siitä, että olin juuri alkanut seurustelemaan silloisen työkaverin kanssa, ja yksinkertaisesti olin siitä rakkaushuumasta niin täpinöissäni etten vaan malttanut nukkua.

Asuin siis yksin, ja nousin hyvin vähän nukutun yön jälkeen suihkuun työaamuna. Suihkuhuoneessa olevassa kaapissa sattumoisin säilytin mustia hiuslisäkkeitä noin pään korkeudella. Olin joutunut samana vuonna ne ostamaan yo-juhlien kuviini, koska parturi oli vähän sössinyt mun hiustoiveet.

Suihku oli semmoinen koppimallinen, kovin ahdas, joten suihkuttauduin mieluusti niin päin että näin kopin ovelta sinne kaapille päin.

Se mitä seuraavaksi näin, meni taatusti väsymyksestä johtuvan aistiharhan piikkiin, mutta ne hiuslisäkkeet näytti ihan oikeasti leijuvan osittain ilmassa. Ihan kuin suoraan jostain japanilaisesta kauhuleffasta. Jähmetyin tuijottamaan, aikaa kului todellisuudessa ehkä 5 sekuntia mutta se tuntui ikuisuudelta. Sitten se jo loppuikin.

Oli aika karmivaa :D

Kiitos Sirkesalo selvennyksistä, menipä kylmät väreet kun luin biisien sanat.

-alkuperäinen aiheesta kysyjä :)

Olin menossa hautausmaalle ja kävelemässä bussipysäkille. Soitin matkalta siskolleni ja hän sanoi olleensa ensitreffeillä. Arvuuttelin treffikumppanin nimeä, olisiko hän Kukka. Ei ollut, vaan joku ihan toinen nimi. Muutama minuutti puhelusta seisoin bussipysäkillä ja tajusin kuulevani toistuvasti nimen "Kukka, älä mene sinne. Kukka, älä tee sitä." Vanhemmat toistelivat lapsensa nimeä lakkaamatta. Tästä tuli itselleni hyvin outo ja spooky olo ja jätin sinne hautausmaallekin menemättä.

Toinen oli kun matkustin junassa ja outo nainen tuli juttelemaan. Vähän ajan päästä hän sanoi etunimensä ja itse täydensin sukunimen. Hän oli ihmeissään, mistä tiesin sen. En oikeastaan itsekään osannut sanoa tasan tarkkaan muuta kuin, että olimme olleet joskus samassa fb-ryhmässä, jossa tosin oli satoja ihmisiä, mutta hänen nimensä oli jäänyt muistiini sieltä. En ollut ollut kyseisessä ryhmässä kuitenkaan moneen vuoteen. Tämä jäi siis pitkälti mysteeriksi miten nimi oli tullut mieleeni. Varsinkin kun yritin sitä jälkeenpäin muistella, ei nimi tullut mieleen, vain silloin kun henkilö oli siinä paikalla.