Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiramme jouduttiin lopettamaan tyrän takia. Lopettamisen jälkeisenä päivänä olin kävelyllä ja itkin lohduttomasti ikävää ja mietin, että saisin jonkun merkin, että sillä on kaikki hyvin. Samassa huomasin valkoisen perhosen lentelevän vieressäni. En hetkeäkään epäillyt, etteikö se ollut edellisenä päivänä nukutettu lemmikkimme. Koirallamme oli vaalea turkki. Sen jälkeen sain rauhan ja tiesin, että rakas lemmikkimme lentelee nyt vehreämmillä mailla vapaana ja onnellisena.
Lisäys vielä, että ehkä hieman erikoiseksi tämän tekee, että oli jo myöhempi ilta ja pimeää ja silti tämä perhonen lenteli vielä. Tuntui oudolta, että perhoset lentelisivät vielä niin myöhään illalla. Ja Suomessa oltiin kuitenkin.
On myös olemassa paljon yökköjä - eli yöperhosia, jotka lentelevät vain öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unihalvauksiin liittyy omatkin erikoisimmat kokemukset, niitä on ollut tiuhaan lapsuudesta asti. Omituisinta on ollut päästä sängystä liikkeelle halvauksen aikana (ei siis oikeasti mutta mieli huijaa todella tehokkaasti), näköaisti ei ihan toimi eikä kävely onnistu mutta tuntoaisti toimii. Konttaan pitkin asuntoa kohti ulko-ovea, matto tuntuu selvästi käsiä ja polvia vasten ja on joku hämärä tunne siitä että pitää päästä mahdollisimman kauas sängystä, mielellään ulos asti.
Joka kerta nuo pakenemisyritykset on katkenneet siihen että keskittyminen herpaantuu ja on kuin venynyt kuminauha räpsäyttäisi takaisin sänkyyn jossa sitten rötkötetään taas halvaantuneena.
Vierailija kirjoitti:
Pelottavinta oli unihalvaus. Heräsin, enkä pystynyt liikkumaan ja huoneen keskellä oli tosi iso musta hahmo. Siis ihan epäinhimillisen iso. Ja se oli ihan pikimusta, ei ollu mitään kasvoja havaittavissa, pelkkä iso hahmo. Tuijotin vaan sitä ihan kauhuissani ja yhtäkkiä se alko katoamaan, se muuttu ikäänkuin pikseleiksi ja katos yks pikseli kerrallaan...
kuulostaa aivan perinteiseltä unihalvaukselta
Vierailija kirjoitti:
Hitsi ku menee kylmät väreet ku näitä lukee. :o
Minua taas nämä keksityt jutut naurattaa hillittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi ku menee kylmät väreet ku näitä lukee. :o
Minua taas nämä keksityt jutut naurattaa hillittömästi.
Defenssi se tuokin, ei ehkä kauhean älyllinen mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena oli kuumeessa sellainen "möhkälemäinen" olo, kuin keho olisi ollut elefantin kokoinen. Lisäksi kaikki äänet voimistuivat, esim. tavallinen metsän puiden humina kuului aitan vintissä makaavan kuumesairaan korvissa epätodelliselta. Etiäiset ja enneunet ovat sinänsä, joskus on saanut lukea seuraavan päivän lehdestä oman unensa tapahtumista, toisella puolen maapalloa tapahtuneista jutuista.
Tuli mieleen tuosta kuumeharhasta. Mulla toistui lapsena kuumeessa usein sama tietty harha, koin, että silmäluomeni ovat "läpinäkyvät". Näin siis huoneeni suljettujen silmäluomienkin läpi. Oli aika epämiellyttävää, kun tuntui, ettei voinut paeta siltä visuaaliselta aistikokemukselta.
Vierailija kirjoitti:
stressi teki sen, että aloin kuulla melua musiikkina/puheena. Lääkäri totesi, ettei minulla ole kasvainta enkä ole hullukaan, silti edelleen pesukone saattaa kuulostaa siltä kuin joku laulaisi kylppärissä..
Minä aloin kuulla kuorolaulua läpeensä homeisessa VAV:inkämpässä (myöhemmin todettiin), oli kyllä muitakin homeoireita, kuten kuumetta, ihottumaa, välillä hiki ja välillä kylmä ja kostea heikko ja huono olo, hengitysvaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tapahtunut aika paljon kaikenlaista omituista, mutta aloitetaan nyt tästä tuoreimmasta. Elikkä meillä siis perheessä tapana pitää siivouspäivä sunnuntaisi. Aina kun imuroin meillä eteiskäytävää niin siinä seinällä oleva lääkekaappi aukeaa. Tästä siis ihmeellisen tekee esimerkiksi se, että kun vaikka mies imuroi samasta kohtaa se samainen lääkekaappi ei aukea. Mutta jos imurin varressa olenkin minä niin joka kerta se aukeaa. Ollaan yhdessä mietitty olisko kaapin aukeamisen syy esimerkiksi imurista tulevan ilma joka avais sen mutta ei, se on aina ollut ihan eri suunnassa ja joo toki ilma voi kiertää vaikka mistä yms mutta ei se ilmavirta kuitenkaan niin voimakkaalta tunnu että se pystyisi sen kaapin oven avaamaan. Lisäksi ollaan ronklattu sitä kaapin ovea ja kokeiltu että voiko se avautua jotenkin mutta ei. Kaikesta oudoimmaksi tämän jutun tekee se, että se avautuu aina kun en katso siihen kaappiin ja kuulen ihan selkeasti kuinka se lukko sielä kääntyy ja kaappi aukeaa. Tämä kyseinen kaapin oven lukko ei siis mitenkään ole löystynyt tai muuta vastaavaa että ei silläkään selity.. Pitänee siis jatkaa "tutkimuksia" : D jos jollain on tarjota tähän jotain loogista selitystä niin kiitos etukäteen! Toivottavasti aloittajalla vielä mielenkiintoa lukea näitä juttuja vaikka ole tämän keskustelun jo aikaisemmin luonut.
Vierailija kirjoitti:
Tunnusluvuista tuli mieleeni kolmen vuoden takainen erikoinen juttu. Olin löytönyt nettikirppiksen kautta jonkun esineen ja sopinut haun työpäivän jälkeen. Tarkoitukseni oli käydä hakemassa käteistä pikapankista ennen esineen hakua.
Ajoin pikapankille, syötin kortin koneeseen, jonka jälkeen se kysyi tunnuslukua, jota en muistanut... en millään muistanut. Palasin jopa autolle hetkeksi ja yritin rentoutua jne. mut ei, tunnusluku ei palautunut mieleeni.
Ilmoitin myyjälle, että miten kävi (mietin kyllä, et uskookohan selitystäni) ja lupasin hakea esineen seuraavana päivänä.
Koko kotimatkan yritin palauttaa lukua mieleeni, mut niin ei käynyt. Kotona sitten etsin pankista tulleen kirjeen, jossa luku on. Hassuinta oli se, että vaikka kyseinen luku oli ollut jo puoli vuotta käytössä, niin se ei tuntunut tutulta. En siis tunnistanut lukua vaan koin sen olevan väärä vaikka sitä olin käyttänyt.
Tuntui oudolta, että olin sen kokonaan unohtunut eikä se koskaan palautunut mieleeni vaan jouduin opettelemaan sen uudelleen.
Minulle on käynyt prikulleen samalla tavalla, että unohdin jo noin 9 kk käytössäni olleen pankkikortin tunnusnumeron. Minulla oli siihen olemassa ontuva muistisääntökin, mutta se vain petti. Olin todella kiireinen ja stressaantunut, enkä saanut sitä millään päähäni. Olin ruokatunnilla apteekissa (terveenä) tekemässä ostoksia, kun luvun kirjoittaminen ei vain enää onnistunut. Onneksi saivat henkkareiden avulla maksutietoni kortilta. Muutaman tunnin päästä yritin tankata autoani, enkä muistanut vielä tankillakaan tunnuslukuani.
Jouduin lopulta katsomaan tunnusluvun verkkopankistani, ja Nordea velotti siitä palvelumaksun 5 eur.
Olen joutunut opettelemaan "tutun" luvun uudelleen ja keksimään sille paremman muistisäännön. Se ei tunnu vieläkään (tapahtuneesta noin 2 kk aikaa) yhtään tutulta, ja olen joutunut kirjoittamaan sen näkyville tarralapulle.
Ja olen ihan terve ja työssäkäyvä normaali ihminen.
Ehkä aivoista vain tuhoutui juuri se aivosolu, joka sisälsi tuon numerotiedon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkeilijä kirjoitti:
Muutama kesä sitten menin kahden ala-asteikäisen lapseni kanssa mökillemme. Mökissä on 2 makuuhuonetta ja tupa avokeittiöineen. Nukuin yksin yhdessä ja lapset toisessa huoneessa ja heräsin ahdistavaan uneen, jossa tuvan puolella lenteli tummia hahmoja niin, että ne vaan vilahti oviaukon editse, ihan kuin seinältä toiselle. Muutama sekunti siitä vanhempi lapsista alkoi itkemään, että sanoi että näkee pahaa unta. Pyysin lapset viereeni ja jatkoimme unia. Aamulla kyselin tytöltä että mitä unta hän oli nähnyt, niin sanoi että tuvassa oli ollut jotain pelottavaa ja ihan kun siellä olisi lennellyt jotain hahmoja.
Tais vetää naamaa vähän kalpeaksi kun tyttyö kyseli, et olenko kunnossa...
Lepakoita
Me lesbot kunnioitamme ihmisten, etnkin pikkutyttöjen nukkumisrauhaa joten kommenttisi oli todella asiaton!!
Ei vaiskaan, vitsi :) Ja lepakot ovat kyllä todennäköinen selitys etenkin jos tuvan oven vastaisella seinällä on hormi. Ovenkarmin ylöpuolella on usein lepakon mentävä kolo ja hormista pääsee ulos. Lento on niin nopeaa että itse eläintä ei oikeastaan näe, aistii vaan jonkun ison vilahtavan ohi.
Hyi kamala. Pelkään lepakoita niin paljon, että nukkuisin mieluummin mökissä, jossa lentelee kummituksia tai vaikka itse Saatana :'D
Oikeasti, mulla on vaikea-asteinen lepakoiden pelko ja välttelen ulkonaliikkumista silloin kun ne lentelevät. Jos sisälle tulisivat, menisin vaikka autoon nukkumaan, sinne eivät pääsisi.
-ohis
Olen saanut todnäk.lepakon poskelleni sysipimeässä syysmyrskyssä, se tuntui lämpimältä nahkarukkaselta joka lensi pois. Onneksi oli kääntynyt puhumaan takanani kulkevalle kaverille, koska muutenhan sehän olisi tullut suoraan päin näköä.
Enpä usko, että oli lepakko, niillä on erittäin hyvä tutka, joten eivät kyllä törmäile ihmisiin.
Saattoi olla syysmyrskyllä oll vaikka joku vaahteran lehti yms.
[/quote]
Olen saanut todnäk.lepakon poskelleni sysipimeässä syysmyrskyssä, se tuntui lämpimältä nahkarukkaselta joka lensi pois. Onneksi oli kääntynyt puhumaan takanani kulkevalle kaverille, koska muutenhan sehän olisi tullut suoraan päin näköä.[/quote]
Enpä usko, että oli lepakko, niillä on erittäin hyvä tutka, joten eivät kyllä törmäile ihmisiin.
Saattoi olla syysmyrskyllä oll vaikka joku vaahteran lehti yms.[/quote]
Tietysti kyllä myrskyn takia lepakko on voinut sinkoutua poskeesi, kieltämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[ [/quote]
Hyi kamala. Pelkään lepakoita niin paljon, että nukkuisin mieluummin mökissä, jossa lentelee kummituksia tai vaikka itse Saatana :'D
Oikeasti, mulla on vaikea-asteinen lepakoiden pelko ja välttelen ulkonaliikkumista silloin kun ne lentelevät. Jos sisälle tulisivat, menisin vaikka autoon nukkumaan, sinne eivät pääsisi.
-ohis[/quote]
Voi kun lepakot ovat niin liikuttavan söpöjä - kuin pieniä koiria, joilla on nahkaiset siivet.
Lepakko nukkui kerran mummoni pihavaraston oven suulla, siten että sillä oli siipi ulko-oven ja viereisen seinän välissä ja kun avasin varovasti oven, se vain vetäisi siipensä sivuun ja kun tulin ulos haravan kanssa ja suljin oven, se kiepsautti taas siipensä oveen, Se oli niin suloinen! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi ku menee kylmät väreet ku näitä lukee. :o
Minua taas nämä keksityt jutut naurattaa hillittömästi.
Eiköhän sun kannata siirtyä lukemaan jotain kainalokarvakeskustelua, vai oletko se sinä, joka tulee jokaiseen keskusteluun huutelemaan provoa vaikka kyseessä olisi ihan arkisetkin asiat?
Itse olen jakanut tänne parikin kokemusta, joista melkein toivoisen niiden olevan keksittyjä. Vaan kun eivät ole. Mutta jatka sä hillitöntä nauramista. Vähän yksinkertaiselta vaikutat kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko yliluonnolliseen, mutta ketjua on ollut hauska lukea. Toissailtana olin menossa nukkumaan ja kun olin tulossa makuuhuoneesta olohuoneeseen sammuttamaan valoja, näin pyöreän, harmaan muodon makkarin ovenkarmin vierellä. Se katosi heti kun tulin olohuoneen puolelle, ihan kuin harmaa, muodoton pää olisi kurkannut olohuoneesta makuuhuoneeseen. Hitto että pelästyin! Menin siitä vielä vessaan, ja vessassa istuessani kuulin, kuinka jääkaapin ovesta putosi yksi imukuppikoriste lattialle. Säikähdin sitäkin :D kaikille näille on kyllä luonnollinen selitys, sillä minulla on silmälasit ihan hemmetin kuluneet ja naarmuiset, mikä välillä aiheuttaa hämminkiä näkökentässä ja lääkitys, mikä aiheuttaa lisää silmävaivoja. Toisekseen, tuo jääkaapin koriste putoilee omia aikojaan satunnaisesti. Sattuivat vaan hauskasti samaan aikaan. Nämä tapahtumat yhdessä ketjun lukemisen jälkeen kyllä säikäyttivät muutenkin väsynyttä minua, joka oli poikkeuksellisesti yksin koko yön. Nukkumaan mennessä vedin sitten makkarin oven kiinni, tuli heti turvallisempi olo :D
Lapsuudenkodissa kerran yöllä kävin pissalla, ovi oli tapansa mukaan lukossa kun pöntöllä istuin. Katsoin kauhuissani kun kahva liikkui hitaaaaaasti alas, ja takaisin ylös. Sanotaanko näin, että onneksi ovi oli lukossa ja onneksi istuin valmiiksi pöntöllä... En vieläkään tiedä mikä se oli, mutta mikään satunnainen hiippari se ei ollut kun kerrostalossa asuttiin ja olisi kuullut selkeästi, jos joku olisi onnistunut murtautumaan sisälle. Ainoa asunnossa oli äitini, jonka kuorsaus kuului hänen makuuhuoneestaan koko vessatoimituksen ajan. Loppuyönä oli vaikea nukkua. Tämä ovenkahva-tapaus tuli väkisinkin mieleen toissailtaisen säikähdyksen jälkeen, olisin varmaan juossut yöllä pimeässä kaverille puolen kilsan päähän nukkumaan mikäli sama olisi toistunut :D
Perhostutkija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiramme jouduttiin lopettamaan tyrän takia. Lopettamisen jälkeisenä päivänä olin kävelyllä ja itkin lohduttomasti ikävää ja mietin, että saisin jonkun merkin, että sillä on kaikki hyvin. Samassa huomasin valkoisen perhosen lentelevän vieressäni. En hetkeäkään epäillyt, etteikö se ollut edellisenä päivänä nukutettu lemmikkimme. Koirallamme oli vaalea turkki. Sen jälkeen sain rauhan ja tiesin, että rakas lemmikkimme lentelee nyt vehreämmillä mailla vapaana ja onnellisena.
Lisäys vielä, että ehkä hieman erikoiseksi tämän tekee, että oli jo myöhempi ilta ja pimeää ja silti tämä perhonen lenteli vielä. Tuntui oudolta, että perhoset lentelisivät vielä niin myöhään illalla. Ja Suomessa oltiin kuitenkin.
On myös olemassa paljon yökköjä - eli yöperhosia, jotka lentelevät vain öisin.
Ja nämä yököt voivat olla jopa valtavan kokoisia. Kerran yöllä meidän ikkunaan jäi sellainen pitkäksi aikaa. Otin jopa salamavalolla kuvan eikä sittenkään lähtenyt. Siipien väli 9 cm, pituus 10 cm.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei ota näitä keksittyjä tarinoita todesta :-D
Mitä keksittyä näissä jutuissa on? Sekö että serkkuni ovat kaksoset?
Vaasa, Tammikuu 1992. Kävin ala-asteen neljättä luokkaa. Asuttiin perheen kanssa Rajarinteessä mihin oli juuri rakennettu uusia taloja.
Ympärillä asui paljon muitakin lapsiperheitä niin meitä muksuja oli aika paljon ja yhdessä vietettiin aikaa, yleensä ulkona. Eräs ilta jäi kuitenkin mieleen ihan erityisesti. Taivas oli kirkas, pakkasta melkoisesti ja tuntui että pientkin äänet kuuluivat kilometrin päähän. Ulkona oltiin porukalla illalla, eli oli jo pimeää, kun huomattiin että jokin lentokone menee ohi, tuli idästä ja lensi länteen merelle päin. Myöhemmin vasta aloin pohtimaan sitä tarkemmin koska: Mitään ääntä ei kuulunut tai mitään muuta siitä ei nähnyt kuin 3 punaista valoa mitkä oli kolmion muodossa. Lennokin koosta jäi myös outo kuva, koska se oli joko todella lähellä ja täysin äänettömästi ja aika hitaasti liikkuva (peitti selkeästi tähtiä taivaalta), tai sitten korkealla ja kaupungin kokoinen. Ei tee mieli ihan turhaan heitellä UFO nimikettä, mutta mä en vieläkään osaa sanoa että mikä se oli mikä nähtiin.
Joskus isoveljen kanssa kävelimme koulusta kotiin hämärällä iltapäivällä isoveljeni kysyi multa "kuka on meidän keittiössä" katsoin ylös keittiön ikkunalle vastasin "ehkä se oli äiti tai mikko. En nähnyt mitään." Isoveljeni vastas "ai muka mikko? Ei sillä ole siilitukkaa!" Kummastuin isoveljen jäätävää ja kauhistunutta ilmettä, sitten sanoin isoveljelle "mennää vaikka kattomaan" luulin isoveli pelleili kustannuksellani, että halusi säikytellä. Menimme "juosten" sisälle ja avattiin ovi huusimme "moi äiti. Moi mikko" ei ollut ketään kotona vaa kissa.
Silloin pari kuukautta eteen päin olin vessassa pesemässä hampaita tuijotin suoraa ikkunalle, sitten huomasin keittiön ikkuna heijasti tiskialtaan ja hellan. Tuijotin vielä tarkemmin näin siilitukkaisen miehen joka teki outoa liikettä, ja tuijotin tarkasti mitä se tekee. Pikkuveljeni puhui samaa aikaa jotakin ja kysyi multa "mitä sä tuijotat" mä huusin äitin tulemaan paikalle. Äiti tuli olohuoneelle ja kysyi "no mikä hätänä" huomasin en nähnyt miestä enään kerroin kaiken mitä näin keittiössä äitini kysyi "no oletko ihan varma mitä näit?" Sain paniikkikohtauksen pyysin isoveljeäkin kertomaan oman näkemyksen kun isoveli kertoi myös mitä oli nähnyt keittiön ikkunasta äiti sanoi meille että ei ole mitään hätää ja menkää nukkumaan. Sain myöhemmin isoveljeltä kuulla, että ennen meitä asui parikytvuotias mies joka oli kuollut siihen asuntoon missä asuimme.
Ihmettelen vieläkin sitä iltaa ja isoveljen näkyä. Mietin miksi äiti ei uskonut, vaikka on kokenut paranormaaleja asioita ennenkin.
Olen jo mummoikäinen ja oma tarinani on 70-luvulta yli 40 vuoden takaa. Älkää lukeko tätä, jos olette herkkiä. Asuimme maalla ja meillä teineillä oli iltaisin viihteenä pelata spiritismiä. Meitä oli useita nuoria ja pimeinä talvi-iltoina istuimme pitkään hämärässä ringissä ja katsoimme ihmeissämme, kuinka on mahdollista, että henget vastasivat meidän kysymyksiimme spiritismilaudan avulla. Lapsuudenystäväni ja minä saimme hengiltä vastauksen, että samana iltana tapaisimme uudet poikaystävämme kylällä muutaman km:n päässä. Lähdimme hämärässä kävelemään sovittuun tapaamispaikkaan vanhalle sähköpääkeskukselle, jossa poikien pitäisi meitä odottaa. Paikka ei ollut miellyttävä, koska korkea puurakenteinen punainen sähkökeskus oli mielestäni ollut aina pelottava paikka varsinkin iltaisin. Eräs mies oli päättänyt siellä päivänsä kurkihirsiin. Lähestyessämme rakennusta aivan selittämätön pelon lähes kauhuntunne kulki pitkin selkääni. Samaa sanoi ystäväni. Käännyimme nopeasti takaisin kotia kohti. Olimme aivan kauhuissamme, koska näimme rakennuksen vieressä korkean miehen hahmon, joka lähti kulkemaan tai leijailemaan meitä kohti. Tämä tapaus saa edelleen kylmät väreet selkääni pitkin ja kyyneleet silmiini. Hahmo aivan kuin kulki perässämme noin 150 metrin päässä ja jos lisäsimme vahtia, tuntui että hahmo lähestyi meitä nopeammin. Hahmolla ei olut jalkoja. Aloimme rukoilla ja pidimme toisiamme kädestä kiinni. Hahmo näkyi edelleen horisontissa, kun olimme jo lähellä molempien koteja. Tämän kokemuksen jälkeen en enää pelannut spiritismia, eikä ystävänikään.
Ainakin moni unihalvauksista kärsivä on kertonut tunnistavansa tulossa olevan unihalvauskohtauksen kihelmöivästä tunteesta kropassa.