Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Tää nyt ei ole elämäni pelottavin kokemus mutta talossa jossa asuin joskus liikkui henkiä, siis kummituksia.

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ei ole elämäni pelottavin kokemus mutta talossa jossa asuin joskus liikkui henkiä, siis kummituksia.

Kerro lisää

Sekavan puukkomiehen kohtaaminen öisellä kujalla. Silloin pelotti.

Kahden viikon juomaputken jälkeen makkarin nurkassa asuva peikkoperhe ja fuusiojazzia soittavat seinät kun silmät sulki...

Opiskeluaikoina erehdyin asumaan kerrostalossa ensimmäisessä kerroksessa (maa-tasolla) huonolla alueella. Oli parveke sisäpihalle. Vuoden aikana 4 kertaa tuli yöllä epämääräinen joukko parvekkeelle, yrittivät päästä sisään. 

Joskus yläasteaikoina olin yksin kotona. Kuulin ihan selvästi, että joku kutsu mua nimeltä. Menin eteiseen tervehtimään, koska oletin, että äitini oli tullu töistä kotiin, mut ei siellä ollu ketään eikä kukaan tullu kotiin vielä ainakaan tuntiin ton jälkeen.

Pikkupoikana sammuin Aurajoen rannalle ja joku meinasi kaapata mukaansa, mutta olin nopeampi!

Jo edemenneiden isovanhempien rintamamiestalossa joka on nykyään perheemme kesämökki kuuluu välillä öisin sellasta ääntä ku kissa menis portaikossa. Ääni on tuttu niiltä ajoilta ku isovanhemmilla vielä oli kissa. Talossa on ilmeisesti historiansa aikana ollut vaikka kuin kissoja, joten varmaan ne sit siel kummittelee. :D

Jalka kramppas uidessa ja tuli sellain kauhee kankee olo, et ei pysty uimaan ja päässä vilis, et tässäkö tää nyt oli?? mut onnistuin räpiköimään itteni takas laiturille. 

Ei tämä ole mitään kauhean jännää, mutta muistui mieleeni kun vuosia sitten tyhjensin kauppakassia pöydälle. Yksi 1,5 litran maitotölkki oli ylösalaisin pöydällä, jäätiin miehen kanssa sitä ihmettelemään että eihän toi voi olla mahdollista.

Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.

Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.

Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.

Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.

Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.

Itselleni kävi melkein sama kun olin ala-asteella! Istuin tunnilla ja mulla yhtäkkiä alkoi silmissä väristä jotenkin tosi oudosti niin etten nähnyt mitään. Onneksi meni melko nopeasti ohi kyllä säikähdin:D

Nosto! näitä on kiva lukea 

Heräsin 16-vuotiaana keskellä yötä, kun joku veti kulmakarvastani toistuvasti. Katsoin miten huoneessani keskellä mattoa velloi sumupatsas, josta alkoi muotoutua ihmishahmo. Kauhistuin ja vedin peiton ylitseni. Sydän hakkasi ja kylmä hiki puski pintaan. Silti - yhtäkkiä rauhoituin täydellisesti, rentouduin ja aloinkin nukkua.

Muistin tuon aamulla hyvin ja ihmettelin, että MITÄ se oli. Isoisäni oli kyllä kuollut 2 viikkoa aiemmin, että tulikohan hän moikkaamaan?

Kotona asuessani vielä olin yksin kotona, makoilin sohvalla ja kirjoittelin teksteraita kaverilleni. Kohta kuulin, kun meidän ulko-ovi aukesi, ja äitini ja pikkusiskoni puhuivat jotakin, ja sitten ovi meni kiinni ja askeleet loittoni ovelta. Ajattelin, että varmaan unohtivat jotakin autoon, enkä miettinyt asiaa sen kummemmin. Ainoastaan sen, että huomasin kellon olevan 16:32.

No, jatkoin tekstareiden vaihtamista kaverini kanssa, kun havahduin siihen, että ulko-ovi kävi jälleen, ja kuulin äitini ja pikkusiskojeni äänet. Huomasin myös, että kello oli 17:08 (kyllä, nuo kellonajat jäivät mieleeni!), ja nousin ylös ja menin kysymään, mitä ne teki pihalla näin kauan. Äitini katsoi minua hölmistyneenä, ja sanoi, että hehän tulivat juuri kotiin, eivätkä olleet siis käyneet aijemmin ovella ja kääntyneet takaisin.

Toinen juttu sattui nykyisessä kodissani. Minulla on kaksi lasta, 3- ja 5-vuotiaat. Kun istun ulkona terassilla, sinne kuuluu erittäin selkeästi lasten juoksemisesta kantautuva töminä.

Kerran olin 3-vuotiaan lapseni kanssa kahdestaan kotona, laitoin hänet päiväunille, ja ystäväni tuli kylään. Oli kesä, joten meninme terassille juttelemaan, jotta lapsi saisi nukkua rauhassa. Kohta sitten kuulemme sen töminän, ja menimme katsomaan että tyttö taisikin herätä. Mutta ei. Sängyssä nukkui tyytyväisenä. Menimme takaisin ulos, ja kohta taas kuuluu miten lapsi juoksee tuvan poikki. Ja sama homma, lapsi nukkumassa.

Tämän jälkeen on tapahtunut kaikkea muutakin "kummitus" juttuja meillä, mutta itse olemme siihen tottuneet emmekä pelkää. Kylässä kävijöitä joskus hirvittää.

Asumme aika vanhassa hirsitalossa, ja kirkko ja hautausmaa on lähes naapurissa, ehkä 500 metrin päässä :-)

Olin vanhempieni luona ja odotin esikoistani. Kun olin menossa nukkumaan, alkoi edesmenneeltä mummiltani saama soittorasia soida itsekseen pöydällä. Ikinä aiemmin se ei ollut tehnyt niin. Kun soitto oli reipasta, nousin sängystä ja pidin avaimesta kiinni ja hiljensin sitä. Oletan, että mummi viestitti, että tietää minun tilani. Mummi kuoli ennen raskauttani.

Joskus kouluikäisenä ollessani yksin kotona istuskelin sohvalla ja katsoin telkkaria. Sitten yhtäkkiä kuulin aivan täysin selvästi töminää yläkerrasta ja jähmetyin paikalleni kuuntelemaan. Meillä oli silloin semmoinen sängyn alta vedettävä laatikko ja kuulosti kuin se olisi aennut, sitten askeleet läheni kohti portaita. Olin ihan kauhusta jäykkänä enkä osannut tehdä yhtään mitään. Hetken oli hiljaista ja pian kuului todella hitaita askeleita rappusia alas. Siinä vaiheessa en todellakaan uskaltanut jäädä enää kökkimään vaan nappasin äkkiä kännykän, avaimet ja kengät mukaan ja juoksin kaverin luokse, joka onneksi asui ihan muutaman talon päässä.

En todellakaan tiedä mikä tuo oli, mutta pelkäsin ihan todella paljon. En osaa sanoa oliko varas vai kummitus, mitään ei tosin oltu viety.

Näin elävän unen, jossa pappani (on jo kuollut) tuli henkenä kertomaan, että hakee mummoni mukaansa. Kertoi myös kaikenlaista järkevää minulle keskustellessamme, millaista on tuonpuoleisessa (en vaan muistanut herättyäni, mitä kertoi. Mutta muistan ajatelleeni, että näinhän se on, tietenkin). Pyysin vielä, ettei veisi mummoa vielä mukaansa, mutta pappa katsoi ikkunasta ohitseni ulos kuin sanoakseen, että tämä käsky on sellainen, ettei siihen voi vaikuttaa.

Kerroin unesta miehelleni ja laitoin mummolle äitienpäiväkortin postiin. Siinä kiitin kaikesta, mitä hän on tehnyt meidän hyväksemme. Kahden kuukauden kuluttua mummo kuoli todella äkillisesti onnettomuudessa.

Olin aamulla syvässä metsässä ja yhtääkkiä se ilmestyi sillä oli naamari naamassa näytti ihan rosvolta ja esitti mukama ei pysty kävelee. Pahin oli se että ihmisiä ei ollut vaikka juoksin 800m,koska oli kesä ja oli erittäin kuumaa päivä. Mutta onneksi pelastuin

Tapahtui 5 vuotta sitten ja jätti isot traumat. Sinne metsälle en enää ikinä oo mennyt vaikka asun sen lähellä.

Ei tämä nyt yliluonnollista ole, mutta outoa. Olin menossa nukkumaan, siis makasin sängyssä peiton alla, aikomuksenani nukahtaa. Yhtäkkiä korvissa kuului kova humahdus/tömäys, ja näin erikoisen keltaisen valoräjähdyksen. Ääni oli siis todella kova, ja tuntui oudolta päässä/koko kehossa. Ajattelin siinä että katkeskohan päästä joku verisuoni tms, pelästyin hieman. Omituinen tapaus vaan.

Pelottavimpia on olleet unihalvaukset. Muistan hyvin yhden kerran, kun "heräsin", mutta en pystynyt liikkumaan. Sänkyni päädyssä/lattialla oli pieni musta hahmo, lapsen kokoinen, ja tunnelma oli ahdistava.