Krista Kosonen kritisoi suomalaisten nyrpeänä suhtautumista lapsiin

Olin kyllä aika ihmeissäni kun tälle palstalle eksyin ja huomasin kuinka paljon täällä on ihan ilmiselviä lapsivihaajia. Ajattelin että mitä hemmettiä he tekevät juuri tällä palstalla ja aloittelevat lapsivihamielisiä ketjuja tai vastailevat muihin ketjuihin tahalleen erittäin paheksuvasti, syyllistävästi ja monesti asiattomastikin.

Toisaalta ymmärrän nyt että tämä on melkein paratiisi veloille ja lapsivihaajille sillä mistä muualta löydät samanlaisen taistelutantereen jossa saa väitellä ja riidellä ja purkaa pahaa sairasta oloaan niin hyvin kuin täällä? Täällähän nimittäin on sekä äitejä tai muita normaalisti lapsiin suhtautuvia että lapsivihaajia joten väittelyä syntyy kuin itsestään.

En ikinä itse pahoita mieltäni joistan vastauksista joista ihan selvästi paistaa sairas suhtautuminen lapsiin koska oikeasti siitä kuultaa niin hyvin läpi että kyseinen henkilö ei ole normaali ja on henkisesti sairas ja pahoinvoiva. Normaalilla ihmisillä ei ole pelkästään negatiivisia mielipiteitä lapsista tai vanhemmista ja ymmärrystä pitäisi löytyi juuri siihen että lapset ovat lapsia eivätkä mitään robotteja.

Ja kyllä, Suomesta löytyy yllättävän paljon lapsivihaajia. Useimmat ovat lapsettomia mutta joukossa on myös niitä joilla on ollut huono lapsuus itsellä ja mahdollisesti oma vanhemmuuskin on hukassa ja elämä muutenkin ja pahaa oloa puretaan tänne.

Vierailija kirjoitti:

Iskä vaan kirjoitti:

Suomi on sairas ja yhdellä osalla se näkyy suhtautumisena lapsiin. Ilmapiiri juuri nyt on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kireä, stressaantunut ja tyly.

Vietin äskettäin perheen kanssa pitkän viikonlopun Euroopassa. Kaikkialla mihin menimme pieni taaperomme sai osakseen "punaisen maton" kohtelua. Hienoimpia kokemuksia oli ravintola, jossa kaksi tarjoilijaa hassutteli töidensä ohessa lapsemme kanssa koko ateriamme ajan. Kyyninen suomalainenkin hiljeni kun pöytään tulleessa laskussa luki "Service included". Olin nimittäin jo ehtinyt vaimolle virnistelemään, että kylläpä kerrankin näkevät vaivaa tipin eteen. 

Museoissa lipunmyyjät juttelivat lapselle, ruuhkaisilla kaduilla ei tarvinnut pelätä kenenkään kävelevän sen päälle ja ennen kaikkea suomalainen mulkoilu ja naaman vääntely koska lapsi, puuttui täysin. Lisäksi ilmapiiri oli muutenkin rento ja hyväntuulinen vaikka tässä maassa taloustilannetta ei juuri voi kehua. Parissa päivässä lakkasin vilkuilemasta ympärilleni siltä varalta, että joku ääliö juoksee 3-vuotiaan päälle tai onko ravintolaan tullessa siellä porukkaa, joka heti meidät nähdessään alkaa pyöritellä silmiään ja huokailla kovaäänisesti...

Noh. Astuimmepa sitten Suomeen palattuamme suhteellisen tyhjästä koneesta ulos. Kävelimme kohti matkalaukkujen noutoa, minä lapsen kanssa edellä ja vaimo jossain kauempana takana. Oikealla ja vasemmalla puolella käytävää tilaa vaikka lampaat söisi. Lapsi näkee jotain kiinnostavaa ja kurvaa vasemmalle seinän viereen. Joudun pysähtymään ja sitten astumaan kohti lasta. HETI takana tuleva pukumies ärähtää: "Älkää nyt perkele siihen pysähtykö." 4 päivän rentoutus ja hyvä fiilisi katosivat hetkessä. Käännyin ympäri ja katsoin kaveria silmiin ja refleksinä takaisin: "Vittu relaa!" Pukumies jatkoi kiireesti matkaansa pelästyneen näköisenä ja minä jäin paikalleni huonoissa fiiliksissä.

Eurooppalainen pintasilaus pestiin pois hetkessä. Olin jälleen suomalainen.

Tässä tekstissä kuvastuu hyvin tämä "lapsivihamielisyyden" toinen puoli. Lomamatkalla perheensä kanssa ollut isi on loukkaantunut siitä, että toisin kuin Euroopan turistirysässä, hänen taaperonsa ei saakaan Suomessa osakseen taukoamatonta punaisen maton kohtelua. Suomalainen, arvattavasti työmatkalla ollut pukumies tuli väsyneenä ja kiireisenä ärähtäneeksi eikä muistanut, että taaperoa ja tämän vanhempia tulee kohdella kuin kuninkaallisia punaisella matolla.

Tälläkin palstalla saa lukea paljon ihan oikeasti sairaalta kuulostavaa lapsivihaa, siis viestejä, joissa lapsia haukutaan rumilla nimillä ja haaveillaan heidän fyysisestä satuttamisesta. Sellainen kielenkäyttö hätkähdyttää monesti lapsetontakin. Siihen nähden sitten tuntuu todella typeriltä tällaiset avautumiset, joista huomaa, kuinka vanhemmat ovat vetäneet herneet nenään yksinomaan siitä, että Suomessa heidän lapsensa eivät saakaan osakseen palvontaa ja jatkuvaa huomiota tuikituntemattomilta. Oikeasti nyt, pää pois omasta navasta kiitos. Se ei ole lapsivihaa, jos ei erikseen huomioi jokaista vastaan tulevaa pikkulasta! Se että tuntematon ohikulkija ei lepertele lapsellesi, ei tarkoita sitä, että hän vihaisi lapsia tai kohtelisi huonosti sinun lastasi.

Mäkään en oikein ymmärtänyt tätä Euroopasta palaavan perheen ongelmaa. Itse pitäisin lentokentällä oman 3-vuotiaani kädestä kiinni, enkä antaisi poukkoilla minne haluaa, kuten pidän muuallakin, missä on paljon ihmisiä. Pukumieheltä oli kyllä aika tyly kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu ihan näistä minä minä minä ja mun uniikki lumihiutale mammoista lapsi/perheviha. Ei se synnyttäminen ja omien surkeiden geenien jako ihan tosiaan kenestäkään tee ykkösluokan etuoikeutettua kansalaista.

Harmittaako oma lapsettomuus?

Tuolla asenteella ei löydetä miestä eikä kasvateta lasta. Eikä olla onnellisia.

Tässä taas kaikki olennainen. Tottakai kaikki ihmiset, jotka eivät pidä lapsista ovat katkeria kun heillä ei ole lapsia. Koiravihaaja oikeasti haluaa koiran ja on katkera kun sitä ei ole...Ei kun..Miten se oikeasti on niin vaikea kuvitella, että iso osa ihmisistä on oikeasti sitä onnellisempia mitä kauempana kakarat pysyvät. Itse katkaisin piuhat heti kun oli mahdollista, mutta käytän lisäksi varmuudeksi lisäehkäisyä, jottei vahingossakaan käy niin, että minut sidotaan loppuelämäksi johonkin haisevan kakaraan. Olisi helvetti maan päällä. Mitä miehiin tulee, niin niiden löytyminen ei ole koskaan ollut ongelma, iso osa miehistä on ihan tyytyväisiä kun akka ei halua lapsia.

Teette sen vaikutelman!

Sinunkin kirjoituksesta huokuu viha ja vihahan ei kumpua jostain "en pidä asiasta". Tällaiset kiihkomieliset vuodatukset haisevista kakaroista pakosti vievät siihen suuntaan, että ihmisellä on pahjoja ongelmia itsensä kanssa. 

Koirien ja ihmisten vertailu tässä asiassa on jotenkin alkeellista. Lapsi on ihminen, joka edustaa tiettyä ikäluokkaa. Koira on koira. 

Mitä jos täällä meuhkattaisiin, ettei pidä haisevista kääköistä vaipoissa vanhainkoidssa. Kuvottavaa?

Toisaalta menet tietysti myös itsehalvekusnnan puolelle kutsumalla itseäsi akaksi. Minä olen nainen. 

Kukaan ei yritä nostaa "haisevia kääkkiä" jalustalle tai pidä itseään muita parempana kun perheessä on "kääkkä". Lapsiperheiden kohdalla tätä on aistittavissa vähän väliä. Oikeuksia huudetaan joka asiassa "kyllä mun lapsi saa meluta kerrostalossa, ette voi mitään, teidän on vaan kestettävä". Jos mä tuun rattaiden kanssa bussiin niin kyllä sello/koira/matkalaukku omistajineen lähtee ulos kun mul on hei lapsi. Kyl mun lapsi saa syödä kaupassa ennen maksamista/seistä ostoskärrytissä". Esimerkkejä itsekkyydestä on jäätävä määrä. Puhumattakaan näistä kommenteista "et tiedä elämästä mitään ennen kun sulla on lapsi, et kasva aikuiseksi ennen kun sulla on lapsi, oletko katkera kun sulla ei ole lasta".

Siis ihan sinun oikeassa ympäristössäsi vai täältä palstalta olet lukenut ja tehnyt päätelmäsi?

Siinä nimittäin on vissi ero. 

Olen itse kolmen lapsen äiti. Röyhkeitä vanhempia en ole koskaan edes tavannut. 

Jollain on vaikeuksia kasvatuksen ja yleisen elämänhallinnan kanssa. Mutta näin on ihan varmasti myös Englannissa, Kreikassa, Ghanassa, Japanissa ja Kolumbiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kovasti on itsestä kiinni, minkä ottaa "lapsivihamielisyytenä". 

Olin kerran punkemassa vaunujen kanssa hienoon ravintoaan Espalla (90-luvulla). Tarjoila sanoi, että ovat pahoillaan, mutta tänne ei mitenkään mahdu vaunut sisään. 

Ja totta se oli, ahtaat käytävät pöytien välissä. Menimme suosiolla paikkaan, johon mahtui. En yhtään kokenut mitään vihamielisyyttä. Käytännön sanelema juttu vain. 

Miksi pitäisi ihan joka paikkaan päästä vankkureiden kanssa? On selvä, että on erilaisia paikkoja erilaisiin tarpeisiin. 

Niinpä. Ja ihan tällaisen vastaavan tapauksen johdosta eräs bloggaaja polkaisi taannoin käyntiin pienoisen somemyrskyn aiheena suomalainen lapsivihamielisyys. Hän ei ollut päässyt Helsinkiläiseen ravintolaan sisään vaunujen kanssa, vaan hänen olisi pitänyt jättää vaunut ulos odottamaan. Tähän hän ei suostunut (ymmärrettävästi pelkäsi että kalliit ja hienot vaunut varastetaan) ja kotiin päästyään hän laati blogiinsa tulikivenkatkuisen valituspostauksen epäasiallisesta ja lapsivihamielisestä kohtelusta. Siinä missä sinä ja monet muut vanhemmat suhtaudutte tuollaiseen tapaukseen ymmärryksellä ja käytännön sanelemana juttuna, toisille se on osoitus lapsivihasta.

Iso osa lapsivihamielisyydestä on selvästi riippuvainen meidän vanhempien omasta suhtautumisesta. Ja kun nykyään on ilmeisesti tapana avautua somessa pienistäkin vastoinkäymisistä, tämä korostuu entisestään. Omat lapseni ovat syntyneet ennen netin ja sosiaalisen median aikakautta. Kaiketi siitä syystä minusta tuntuu oudolta valittaa julkisesti, kun ei pääse pieneen ravintolaan lastenrattaiden kanssa, kun joku ohikulkija pudistaa päätään kun lapsi huutaa ja raivoaa tai kun kaikki ihmiset eivät anna erityishuomiota lapsille.

Suomi on kyllä niin ikävä maa, ihmisillä on ihan helvetin paha olla ilmeisesti. Lähimmäisenrakkaus on ihan tuntematon käsite.

Vierailija kirjoitti:

OMG! 9 tunnin lento pienen vauvan kanssa ja vauva huutanut koko lennon ajan!

Ei varmasti ole ollut helppoa Kristallakaan, mutta entäpä kanssamatkustajilla?

Ihan aikuisten oikeasti, eikö noin pienen vauvan kanssa ole parasta olla kotona?

Siis tuo että vauvan kanssa pitäisi pysyä kotona, on älyttömin vaatimus ikinä. Yhteiskunta koostuu kaikenikäisistä ihmisistä ja kenenkään ei pidä joutua suljetuksi kotiin ominaisuuksiensa takia. Jos ei kestä muita ihmisiä: urahtelevia vammaisia, kuolaavia vanhuksia, itkeviä vauvoja jne., on paras pysyä itse kotona.  Tämän palstan mukaan vauvan kanssa ei saisi olla lounasravintolassa, julkisissa kulkuvälineissä, kaupassa eikä missään, missä arvoisa elämänsä keskipiste voi joutua hetken sietämään pienen ihmisen ääniä. AV:ko lapsivihamielinen? Ai miten niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OMG! 9 tunnin lento pienen vauvan kanssa ja vauva huutanut koko lennon ajan!

Ei varmasti ole ollut helppoa Kristallakaan, mutta entäpä kanssamatkustajilla?

Ihan aikuisten oikeasti, eikö noin pienen vauvan kanssa ole parasta olla kotona?

Joidenkin on pakko tehdä töitä, osalla siihen kuuluu matkustaminen.

Niin siis lomallahan Krista siellä oli ja miehensä käsikirjoitti.

Ehkä se kirjoittaminen olisi sujunut täälläkin, varsinkin kun on pieni vauva, mutta ei, koska minä!

Hei kuinka kauan mielestäsi vauvan kanssa pitää pysyä kotona? Riittääkö kaksi vuotta vai tarvitaanko kolme? Oi, uhmaikäinen se vasta rasittava ja ennakoimaton saattaakin olla, jäätäisiinkö kotiin siksi kunnes mennään kouluun? Ottakaa hyvät ihmiset korvatulpat lennolle älkääkä kuvitelko, että teillä olisi oikeutta rajoittaa vauvojen ottamista lomareissulle!

Missä ihmeessä nämä valittajat elävät? En minäkään välitä lapsista (suorastaan inhoan heitä), mutta harvoin kuitenkin törmään huonosti käyttäytyviin lapsiin ravintoloissa ja käyn niissä kuitenkin todella usein. Minusta nämä huonosti käyttäytyvät vanhemmat ja lapset ovat vähemmistö. Ehkä tämän palstan hermoheikot kirjoittelijat yksinkertaisesti vaan kiinnittävät huomioita aina kaikkeen negatiiviseen, eivätkä huomaa sitä positiivista käytöstä.

Ei lapset vaan niiden vanhemmat! Lapset on lapsia, sen ymmärtää jokainen mutta välinpitämätön vanhempi raivostuttaa. Kyllä lapsille pitää pienestä pitäen opettaa miten missäkin paikassa ollaan, että kaikilla on mukavaa. Jos se ei onnistu, niin sitten mennään pois ja yritetään joskus myöhemmin uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että tälläkin hetkellä vituttaa, kun naapurin lapset juoksevat, kiljahtelevat ja leikkivät kerrostalon käytävällä VANHEMPANSA kanssa. Kaikki nuo pomput ja kiljumiset kuuluvat kotiini. Ja kyllä kyllä, vanha talo ja huono äänieristys. Mutta tuo lasten käytävällä äänekkäästi leikittäminen tuntuu musta kyllä vähän itsekkäältä ratkaisulta. Toki vanhemman eikä lapsen vika. Ehkäpä tuo "lapsiviha" kumpuaa ihan niistä itsekkäistä vanhemmista.

Tätä oikein pysähtyi miettimään että mitäköhän tuo on käytännössä tarkoittanut? Ovatko he oikeasti pistäneet leikiksi siellä rapun käytävällä? Vaikea kuvitella, siis vanhempi juoksuttaa, pomputtaa lasta käytävällä? Hippaako he siellä leikkivät yhdessä? Vähän ihmeellistä kieltämättä. Toisaalta tiedän että on ihmisiä jotka ovat niin sairaan allergisia lasten äänille että pelkästään portaiden alas käveleminen, lapsen puhuminen, nauraminen tai liikkuminen rapussa omasta asunnosta ulos tulkitaan näillä palstoilla huutamiseksi tai leikkimiseksi. Sinun tapauksessahan ei varmaan näin ole, toivottavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu ihan näistä minä minä minä ja mun uniikki lumihiutale mammoista lapsi/perheviha. Ei se synnyttäminen ja omien surkeiden geenien jako ihan tosiaan kenestäkään tee ykkösluokan etuoikeutettua kansalaista.

Harmittaako oma lapsettomuus?

Tuolla asenteella ei löydetä miestä eikä kasvateta lasta. Eikä olla onnellisia.

Tyypillinen kommentti ihmiseltä, joka pitää jonain saavutuksena lapsen tekemistä. Siis kyllä kaikkien ihmisten on oikeasti pakko haluta lapsia ja pitää perhe-elämää jonain paratiisia. Siis sehän on ainoa vaihtoehto. Eihän kukaan voi olla onnellinen ilman perinteistä perhe-elämää johon kuuluu kiljuvat kakarat, jäätävä asuntolaina ja laimea, väsynyt suhde mieheen, jonka kanssa on puolipakosta kun tuli hankittua ne riippakivet. Sori, ei kuulosta onnelta.

Kommentti taisi mennä tunteisiin kun käytit monta riviä toisten elämäntyylin haukkumiseen.

T. Entinen vela, 35-vuotiaana äidiksi tullut ihminen.

Siitä kovasti tälläkin palstalla ihannoidusta ranskalaisesta kasvatustyylistä, jossa lapsilta ei sallita huonoa käytöstä ja istuvat kuin pienet aikuiset ravintolassa sain itse pienen näytteen viime lomalla, kun "temperamenttinen" ranskalaisisä hermostui noin 8-vuotiaalle tytölle ja otti todella kovakouraisesti tätä kasvoista kiinni ja selvästi pelolla vaiensi lapsen uhman.

Tuon tyyliset kasvatusopit on alan asiantuntijoiden piirissä leimattu haitallisiksi lapsen psyykelle. Eli se, mikä näyttää hyvältä käytökseltä, saattaa sisältää valtavan ahdistuksen lapsen sisimmässä. Kannattaa tutustua aiheeseen pintaa syvemmältä kuin pelkästään siitä näkökulmasta, että rajojaan kokeileva lapsi on ärsyttävä. Ja tällä en tarkoita, etteikö olisi lapsia, jotka olisi kasvatettu hyvin hyvään käytökseen. Mutta siihen vaikuttaa moni asia eikä vähiten lapsen ikä ja temperamentin piirteet. Lapsen yksioikoinen hyvän käytöksen ihannointi on suoraa kaikua 50-luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Iskä vaan kirjoitti:

Suomi on sairas ja yhdellä osalla se näkyy suhtautumisena lapsiin. Ilmapiiri juuri nyt on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kireä, stressaantunut ja tyly.

Vietin äskettäin perheen kanssa pitkän viikonlopun Euroopassa. Kaikkialla mihin menimme pieni taaperomme sai osakseen "punaisen maton" kohtelua. Hienoimpia kokemuksia oli ravintola, jossa kaksi tarjoilijaa hassutteli töidensä ohessa lapsemme kanssa koko ateriamme ajan. Kyyninen suomalainenkin hiljeni kun pöytään tulleessa laskussa luki "Service included". Olin nimittäin jo ehtinyt vaimolle virnistelemään, että kylläpä kerrankin näkevät vaivaa tipin eteen. 

Museoissa lipunmyyjät juttelivat lapselle, ruuhkaisilla kaduilla ei tarvinnut pelätä kenenkään kävelevän sen päälle ja ennen kaikkea suomalainen mulkoilu ja naaman vääntely koska lapsi, puuttui täysin. Lisäksi ilmapiiri oli muutenkin rento ja hyväntuulinen vaikka tässä maassa taloustilannetta ei juuri voi kehua. Parissa päivässä lakkasin vilkuilemasta ympärilleni siltä varalta, että joku ääliö juoksee 3-vuotiaan päälle tai onko ravintolaan tullessa siellä porukkaa, joka heti meidät nähdessään alkaa pyöritellä silmiään ja huokailla kovaäänisesti...

Noh. Astuimmepa sitten Suomeen palattuamme suhteellisen tyhjästä koneesta ulos. Kävelimme kohti matkalaukkujen noutoa, minä lapsen kanssa edellä ja vaimo jossain kauempana takana. Oikealla ja vasemmalla puolella käytävää tilaa vaikka lampaat söisi. Lapsi näkee jotain kiinnostavaa ja kurvaa vasemmalle seinän viereen. Joudun pysähtymään ja sitten astumaan kohti lasta. HETI takana tuleva pukumies ärähtää: "Älkää nyt perkele siihen pysähtykö." 4 päivän rentoutus ja hyvä fiilisi katosivat hetkessä. Käännyin ympäri ja katsoin kaveria silmiin ja refleksinä takaisin: "Vittu relaa!" Pukumies jatkoi kiireesti matkaansa pelästyneen näköisenä ja minä jäin paikalleni huonoissa fiiliksissä.

Eurooppalainen pintasilaus pestiin pois hetkessä. Olin jälleen suomalainen.

Tässä tekstissä kuvastuu hyvin tämä "lapsivihamielisyyden" toinen puoli. Lomamatkalla perheensä kanssa ollut isi on loukkaantunut siitä, että toisin kuin Euroopan turistirysässä, hänen taaperonsa ei saakaan Suomessa osakseen taukoamatonta punaisen maton kohtelua. Suomalainen, arvattavasti työmatkalla ollut pukumies tuli väsyneenä ja kiireisenä ärähtäneeksi eikä muistanut, että taaperoa ja tämän vanhempia tulee kohdella kuin kuninkaallisia punaisella matolla.

Tälläkin palstalla saa lukea paljon ihan oikeasti sairaalta kuulostavaa lapsivihaa, siis viestejä, joissa lapsia haukutaan rumilla nimillä ja haaveillaan heidän fyysisestä satuttamisesta. Sellainen kielenkäyttö hätkähdyttää monesti lapsetontakin. Siihen nähden sitten tuntuu todella typeriltä tällaiset avautumiset, joista huomaa, kuinka vanhemmat ovat vetäneet herneet nenään yksinomaan siitä, että Suomessa heidän lapsensa eivät saakaan osakseen palvontaa ja jatkuvaa huomiota tuikituntemattomilta. Oikeasti nyt, pää pois omasta navasta kiitos. Se ei ole lapsivihaa, jos ei erikseen huomioi jokaista vastaan tulevaa pikkulasta! Se että tuntematon ohikulkija ei lepertele lapsellesi, ei tarkoita sitä, että hän vihaisi lapsia tai kohtelisi huonosti sinun lastasi.

Miksi edes vaivauduit lukemaan kirjoitustani kun kuitenkin näet siinä pelkästään mitä haluat. Puhuin ilmapiiristä maassamme. Olimme kaupunkilomalla Keski-Euroopassa eli "turistikohteesta" puhuminen ei oikein osu vaan enemmän vertailu vaikkapa Helsinkiin.

En missään kohtaa kirjoitustani sanonut loukkaantuvani siitä ettei lapsemme saa "punaisen maton kohtelua". Jos näin kirjoitin voitko laittaa lainauksen kohdasta, jossa niin sanoin? 

Sen sijaan kuten sanoin minua häiritsee tämä ankea ja ahdistunut ILMAPIIRI, jossa jo lapsen näkeminen saa ihmiset vääntelemään naamaansa ja puhkumaan tai kuten kerroin heti lentokoneesta ulos astuttua alkaa mussutus ja suora valittaminen täysin älyttömässä tilanteessa. Se asenne, jota sinunkin vastauksesi ohuen verhon alla pursuilee.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset vaan niiden vanhemmat! Lapset on lapsia, sen ymmärtää jokainen mutta välinpitämätön vanhempi raivostuttaa. Kyllä lapsille pitää pienestä pitäen opettaa miten missäkin paikassa ollaan, että kaikilla on mukavaa. Jos se ei onnistu, niin sitten mennään pois ja yritetään joskus myöhemmin uudelleen.

Näitä selvästi välinpitämättömiä vanhempia on aivan murto-osa. Ja niistäkin, jotka näyttävät välinpitämättömiltä, ei voi olla varma yrittääkö vanhempi matalalla profiililla hillitä lapsen käytöstä, koska ehkä tietää että lapsi vain intoutuisi jyrkästä reaktiosta. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että ulkopuolinen pystyisi lukemaan vanhemman käytöksestä kaiken. Vähän malttia siihen leimaamiseenkin.

Se on se asenne ja ennakkoluulot mitkä ihmetyttävät aina. Huvittavaa kun jotkut eivät edes yritä tai ehkä eivät edes osaa peitellä sitä asennetta mikä heillä on lapsia ja lapsiperheitä koskaan. Heidän kirjoituksistaan paistaa se että lapsia ei hyväksytä oikein missään muussa muodossa kun hiljaisina, robottimaisina, "hyväkäytöksisinä" aina ja kaikissa tilanteissa.

Heidän mielestään myös vanhemmat ovat epäonnistuneita kasvattajia jos lapsi joskus saa raivarin, ei osaa syödä vauvanakaan siististi, nauraa, ei puhu erittäin hiljaisella äänenpainolla julkisella paikalla, ottaa joskus muutaman juoksuaskeleen jne. eli pitäisi käyttäyty kuin nukke. Tällöin on onnistuttu kasvattajana. Jos lapsi joskus kiukuttelee lapsivihaaja tekee päätelmän että lasta ei ole kasvatettu, kielletty tai kerrottu mikä on oikein ja väärin ja sitten tullaan tänne palstalle vääntämään se kuuluisa lause: kun vanhemmat ei välitä, ei tee mitää jne.. vaikka kyseessä oliis tilanne jossa vanhempi oikeasti on välittänyt ja reagoinut (esim. siinä Nannan tapauksessa vei lapsen hetkeksi sivummalle rauhoittumaan) mutta ei, se ei riitä. Jos lapsi ei käyttäydy kuin nukke niin se tarkoittaa että vanhempi ei ole välittänyt kasvattaa lastaan.

Jotkut taas ihan ilman mitään kiertoilmaisuja sanovat mielipiteensä tyyliin: lasten on pysyttävä kotona, busseihin tai ravintoloihin ei ole asiaa. Minusta edellämainittu asenne on katkeran jopa mt-ongelmaisen ihmisen asennetta.

Tunnistan teidät ja teidän ajatukset aika hyvin. Olin itsekin jonkinsortin lapsivihaaja nuorena, lapsettomana. Olin se, joka tuhahteli bussissa jos joku lapsi itki ja koin ehkä vaunutkin vastaantulevana suurena uhkana kuin panssarivaunu. Itselläni se oli vain typeryyttä ja kypsymättömyyttä. Tai oikeastaan paljastettakoon nyt että pelkästin aikoinani suunnattomasti raskautta ja synnytystä joten yritin olla väkisin "lapsivihaaja" jota en oikeasti ollut. Osaan kuvitella että olisin voinut tuona aikana kirjoittaa joitain niistä ärsyttävistä ehkä hulluistakin kommenteista mitä täältä välillä saa lukea. Mutta onneksi silloin ei ollut vielä somea eikä somevihaa.

Iskä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskä vaan kirjoitti:

Suomi on sairas ja yhdellä osalla se näkyy suhtautumisena lapsiin. Ilmapiiri juuri nyt on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kireä, stressaantunut ja tyly.

Vietin äskettäin perheen kanssa pitkän viikonlopun Euroopassa. Kaikkialla mihin menimme pieni taaperomme sai osakseen "punaisen maton" kohtelua. Hienoimpia kokemuksia oli ravintola, jossa kaksi tarjoilijaa hassutteli töidensä ohessa lapsemme kanssa koko ateriamme ajan. Kyyninen suomalainenkin hiljeni kun pöytään tulleessa laskussa luki "Service included". Olin nimittäin jo ehtinyt vaimolle virnistelemään, että kylläpä kerrankin näkevät vaivaa tipin eteen. 

Museoissa lipunmyyjät juttelivat lapselle, ruuhkaisilla kaduilla ei tarvinnut pelätä kenenkään kävelevän sen päälle ja ennen kaikkea suomalainen mulkoilu ja naaman vääntely koska lapsi, puuttui täysin. Lisäksi ilmapiiri oli muutenkin rento ja hyväntuulinen vaikka tässä maassa taloustilannetta ei juuri voi kehua. Parissa päivässä lakkasin vilkuilemasta ympärilleni siltä varalta, että joku ääliö juoksee 3-vuotiaan päälle tai onko ravintolaan tullessa siellä porukkaa, joka heti meidät nähdessään alkaa pyöritellä silmiään ja huokailla kovaäänisesti...

Noh. Astuimmepa sitten Suomeen palattuamme suhteellisen tyhjästä koneesta ulos. Kävelimme kohti matkalaukkujen noutoa, minä lapsen kanssa edellä ja vaimo jossain kauempana takana. Oikealla ja vasemmalla puolella käytävää tilaa vaikka lampaat söisi. Lapsi näkee jotain kiinnostavaa ja kurvaa vasemmalle seinän viereen. Joudun pysähtymään ja sitten astumaan kohti lasta. HETI takana tuleva pukumies ärähtää: "Älkää nyt perkele siihen pysähtykö." 4 päivän rentoutus ja hyvä fiilisi katosivat hetkessä. Käännyin ympäri ja katsoin kaveria silmiin ja refleksinä takaisin: "Vittu relaa!" Pukumies jatkoi kiireesti matkaansa pelästyneen näköisenä ja minä jäin paikalleni huonoissa fiiliksissä.

Eurooppalainen pintasilaus pestiin pois hetkessä. Olin jälleen suomalainen.

Tässä tekstissä kuvastuu hyvin tämä "lapsivihamielisyyden" toinen puoli. Lomamatkalla perheensä kanssa ollut isi on loukkaantunut siitä, että toisin kuin Euroopan turistirysässä, hänen taaperonsa ei saakaan Suomessa osakseen taukoamatonta punaisen maton kohtelua. Suomalainen, arvattavasti työmatkalla ollut pukumies tuli väsyneenä ja kiireisenä ärähtäneeksi eikä muistanut, että taaperoa ja tämän vanhempia tulee kohdella kuin kuninkaallisia punaisella matolla.

Tälläkin palstalla saa lukea paljon ihan oikeasti sairaalta kuulostavaa lapsivihaa, siis viestejä, joissa lapsia haukutaan rumilla nimillä ja haaveillaan heidän fyysisestä satuttamisesta. Sellainen kielenkäyttö hätkähdyttää monesti lapsetontakin. Siihen nähden sitten tuntuu todella typeriltä tällaiset avautumiset, joista huomaa, kuinka vanhemmat ovat vetäneet herneet nenään yksinomaan siitä, että Suomessa heidän lapsensa eivät saakaan osakseen palvontaa ja jatkuvaa huomiota tuikituntemattomilta. Oikeasti nyt, pää pois omasta navasta kiitos. Se ei ole lapsivihaa, jos ei erikseen huomioi jokaista vastaan tulevaa pikkulasta! Se että tuntematon ohikulkija ei lepertele lapsellesi, ei tarkoita sitä, että hän vihaisi lapsia tai kohtelisi huonosti sinun lastasi.

Miksi edes vaivauduit lukemaan kirjoitustani kun kuitenkin näet siinä pelkästään mitä haluat. Puhuin ilmapiiristä maassamme. Olimme kaupunkilomalla Keski-Euroopassa eli "turistikohteesta" puhuminen ei oikein osu vaan enemmän vertailu vaikkapa Helsinkiin.

En missään kohtaa kirjoitustani sanonut loukkaantuvani siitä ettei lapsemme saa "punaisen maton kohtelua". Jos näin kirjoitin voitko laittaa lainauksen kohdasta, jossa niin sanoin? 

Sen sijaan kuten sanoin minua häiritsee tämä ankea ja ahdistunut ILMAPIIRI, jossa jo lapsen näkeminen saa ihmiset vääntelemään naamaansa ja puhkumaan tai kuten kerroin heti lentokoneesta ulos astuttua alkaa mussutus ja suora valittaminen täysin älyttömässä tilanteessa. Se asenne, jota sinunkin vastauksesi ohuen verhon alla pursuilee.

Itselläni on täsmälleen vastaava kokemus. Palasimme arabimaasta Lontoon kautta Suomeen, ja jo Finnairin loungessa tunnelma oli hyytävä. Katseet, jotka etelässä olivat lempeitä ja hymyileviä reilu vuoden ikäisen taaperon ihastelua, olivat nyt erittäin kylmiä ja vihamielisiä. Ei varmaankaan kaikki, mutta riittävän monta negatiivista ilmeilyä sai vakuuttuneeksi, että ihmisiä todellakin häiritsi lapsemme lennolletulo. Edellinen lentomme oli kestänyt kahdeksan tuntia, ja eräs brittimies oli sanonut tuon lennon päätteeksi ettei ole koskaan tavannut yhtä aurinkoista lapsimatkaajaa. Oli mukava kuulla tämä, mutta ilo karisi kyllä kun näimme Suomen-lennon kanssamatkustajin ilmeet. Ehkä karma onkin bitch, koska lapsi väsähti totaalisesti tällä jälkimmäisellä lennolla ja itki aikansa. Ja tiedoksi paremmintietäjille, olimme hankkineet alun perin suoran paluulennon, mutta lento vaihtui välilaskulliseksi meistä riippumattomista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tottahan tuo on. Missään ei ikinä tunne olevansa yhtä vähän tervetullut kuin vaunujen kanssa bussissa - ei edes ruuhka- sellaisessa. 

Läheskään kaikissa maissa ei saa mennä bussiin kasaamatta rattaita, joten Suomessa on aika hyvin asiat. Suomessakin voisi oikeasti miettiä sitä, että isompien lasten kanssa rattaat kasattaisiin, jotta pienten vauvojen kanssa liikkuvat mahtuisivat vaunujensa kanssa bussiin. Tai että rattaat jätettäisiin kotiin tai käytettäisiin sateenvarjorattaita isojen lasten kanssa. Ja tiedetään talvella matkarattaat eivät toimi, mutta ei täällä ole talvi 12 kk. Lähinnä voisi miettiä, miten busseihin mahtuisi ruuhka-aikanakin kaikki halukkaat.

Siitäkin varmasti riemu repeäisi kun mamma alkaisi kasailemaan rattaita ja kuluttamaan kanssamatkustajien aikaa turhan hitaalla toiminnalla. Miten esim. autoton stadilainen kävisi kaupassa, jos pitäisi bussiin noustessa kasata rattaat, ottaa tavaratilasta kauppakassi, olkalaukku ja vielä huolehtia lapsenkin turvallisuudesta? Eipä kovin käytännölliselle ehdotukselle kuulosta. Mutta varmaan itsekin elät elämääsi jatkuvasti ennakoiden muiden ihmisten tarpeita? Et shoppaile niin että levittäydyt bussissa kassiesi kanssa milliäkään toisen paikan puolelle, et käytä hajuvesiä ja hiuskiinteitä ettei joku saa migreenikohtausta, et soita musiikkia kuulokkeilla ettei vierustoveri häiriinny, et varsinkaan puhu puhelimessa bussissa. Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Kosonen muistelee haastattelussa, kuinka perhe matkusti vuonna 2016 ensimmäistä kertaa Los Angelesiin lapsen ollessa neljän kuukauden ikäinen. Tuolloin lapsi kiljui lentokoneessa lähes koko yhdeksän tunnin lennon ajan

Menee sitten sinne ulkomaille jos siellä ymmärretään kiljuvia lapsia paremmin.

ja kyllä on ongelmat.

– Enemmän minua ärsyttää jumittaa vaunujen kanssa Stockmannin ovissa, joissa kukaan muu ei tule auttamaan kuin toiset äidit,

Suomen luxuimmassa tavaratalossa asiointi on vaikeaa. Suurin osa suomalaisilla ei ole edes mahdollisuutta asioida Stockmannilla, vaan asioidaan Tokmannilla.

Luksusäitien mielestä Stocka on yksi iso päiväkoti ja seimi. Tämän takia en enää auta ovissa.

Vierailija kirjoitti:

Iskä vaan kirjoitti:

Suomi on sairas ja yhdellä osalla se näkyy suhtautumisena lapsiin. Ilmapiiri juuri nyt on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kireä, stressaantunut ja tyly.

Vietin äskettäin perheen kanssa pitkän viikonlopun Euroopassa. Kaikkialla mihin menimme pieni taaperomme sai osakseen "punaisen maton" kohtelua. Hienoimpia kokemuksia oli ravintola, jossa kaksi tarjoilijaa hassutteli töidensä ohessa lapsemme kanssa koko ateriamme ajan. Kyyninen suomalainenkin hiljeni kun pöytään tulleessa laskussa luki "Service included". Olin nimittäin jo ehtinyt vaimolle virnistelemään, että kylläpä kerrankin näkevät vaivaa tipin eteen. 

Museoissa lipunmyyjät juttelivat lapselle, ruuhkaisilla kaduilla ei tarvinnut pelätä kenenkään kävelevän sen päälle ja ennen kaikkea suomalainen mulkoilu ja naaman vääntely koska lapsi, puuttui täysin. Lisäksi ilmapiiri oli muutenkin rento ja hyväntuulinen vaikka tässä maassa taloustilannetta ei juuri voi kehua. Parissa päivässä lakkasin vilkuilemasta ympärilleni siltä varalta, että joku ääliö juoksee 3-vuotiaan päälle tai onko ravintolaan tullessa siellä porukkaa, joka heti meidät nähdessään alkaa pyöritellä silmiään ja huokailla kovaäänisesti...

Noh. Astuimmepa sitten Suomeen palattuamme suhteellisen tyhjästä koneesta ulos. Kävelimme kohti matkalaukkujen noutoa, minä lapsen kanssa edellä ja vaimo jossain kauempana takana. Oikealla ja vasemmalla puolella käytävää tilaa vaikka lampaat söisi. Lapsi näkee jotain kiinnostavaa ja kurvaa vasemmalle seinän viereen. Joudun pysähtymään ja sitten astumaan kohti lasta. HETI takana tuleva pukumies ärähtää: "Älkää nyt perkele siihen pysähtykö." 4 päivän rentoutus ja hyvä fiilisi katosivat hetkessä. Käännyin ympäri ja katsoin kaveria silmiin ja refleksinä takaisin: "Vittu relaa!" Pukumies jatkoi kiireesti matkaansa pelästyneen näköisenä ja minä jäin paikalleni huonoissa fiiliksissä.

Eurooppalainen pintasilaus pestiin pois hetkessä. Olin jälleen suomalainen.

Tässä tekstissä kuvastuu hyvin tämä "lapsivihamielisyyden" toinen puoli. Lomamatkalla perheensä kanssa ollut isi on loukkaantunut siitä, että toisin kuin Euroopan turistirysässä, hänen taaperonsa ei saakaan Suomessa osakseen taukoamatonta punaisen maton kohtelua. Suomalainen, arvattavasti työmatkalla ollut pukumies tuli väsyneenä ja kiireisenä ärähtäneeksi eikä muistanut, että taaperoa ja tämän vanhempia tulee kohdella kuin kuninkaallisia punaisella matolla.

Tälläkin palstalla saa lukea paljon ihan oikeasti sairaalta kuulostavaa lapsivihaa, siis viestejä, joissa lapsia haukutaan rumilla nimillä ja haaveillaan heidän fyysisestä satuttamisesta. Sellainen kielenkäyttö hätkähdyttää monesti lapsetontakin. Siihen nähden sitten tuntuu todella typeriltä tällaiset avautumiset, joista huomaa, kuinka vanhemmat ovat vetäneet herneet nenään yksinomaan siitä, että Suomessa heidän lapsensa eivät saakaan osakseen palvontaa ja jatkuvaa huomiota tuikituntemattomilta. Oikeasti nyt, pää pois omasta navasta kiitos. Se ei ole lapsivihaa, jos ei erikseen huomioi jokaista vastaan tulevaa pikkulasta! Se että tuntematon ohikulkija ei lepertele lapsellesi, ei tarkoita sitä, että hän vihaisi lapsia tai kohtelisi huonosti sinun lastasi.

Eli sinun maailmassasi on mahdollista kohdella lasta kuin punaisella matolla tai vaihtoehtoisesti kirota tälle? Opettele lukemaan.

Ja silti ranskalaisilla on harvinaisen hyvä itsetuntoa. Joku tässä ei nyt mätsää. Ehkäpä rajojen asettaminen ei tuhoakaan lapsen haurasta psyykeä, vaan koulii olemaan yksilöllinen yhteisön jäsen? Just a thought...